tublat

Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

27

Kommenttia

5229

  1. Ei oikein suoriltaan pysty sanomaan.
    Riippuu aika monesta tekijästä.Mm.kuinka paljon yksilö periydyttää itseään ja miltä osin. Toinen koira on vahvempi periydyttäjä, kuin taas toinen. Sitten taustat, kuinka paljon tulee. Jos esim. lähellä vahvaa sisäsiitosta, niin voi vaikuttaa.
    Arkuus mm. on voimakkaasti periytyvää.

    Suhtautumiseen sitten vaikuttaa myös ympäristötekijät.

    Rotukoirissakin kun laitetaan yhteen eriluonteisia (vaikka tietyin osin), niin ei koskaan tiedä mitä ja missä määrin tulee, vaikka siis samanrotuisista kyse.
    Oletusarvo rotukoirissakin kasvaa, jos on "tasalaatuiset" vanhemmat.
  2. Oletko kysynyt joltain ortopediltä, pystyykö tuohon piikkiin puuttumaan? Rikko on toki eri asia.
    Koeta vielä kartuttaa seuroja, kysy vaikka kennelpiiristäsi yhteystietoja enemmän. Jos kuitenkin on seuroja, jossa ei noin tiukkoja olla. Meilläpäinkin niitä on jokusiakin. Kyllä ymmärrän, että vain tavoitteellisesti pyrkiviin ei oteta, mutta jos ei ole, niin en ymmärrä miksi ei pääsisi. Toki lähtökohta, että koira on riittävän terve.

    Jäljessä voi kokeilla aluksi niin, että tekee "makkarajälkeä" niin, että makupala on hyyyvin lyhyen matkan päässä eli tiuhaan, jolloin koira joutuu hidastamaan enemmän. Ja jos opastusta saa, niin myös sitä, että koiralta voi itse myös "vaatia" hidastusta.

    Ps. Kirjastosta kannattaa tsekata aktivointiin ym. liittyvää materiaalia. Itse olen parikin sellaista nähnyt omassani ;)

    Ymmärrän kyllä, että harmittaa. Ei se kivaa ole, kun koiralla on jotainkin vaivoja. Saati että itseä kiinnostaa harrastamiset myös.
  3. Koira taitaa olla nyt palautettu kotiinsa. Jos näin on, ja kaikki ok, niin hieno homma.

    Muutama ajatus vaan heräsi kirjoituksesta.
    Kyllä ymmärrän tavallaan myös sijoittajaa, jos on huolissaan koiran hoidosta. Viimekädessä lasta varten ja huolletavaksi koiran osto ei ole välttämättä järkevää. Vaikka kuinka lapsi lupaisi hoitaa, niin ajatukset voi muuttua, esim. kun teini-ikään tullaan. Tuossa kirjeessä ei mainittu, että isä olisi nyt valmis ottamaan täyden vastuun. Joten jos sijoittajakin on ajatellut, että koira jäisi lapsen vastuulle nyt, niin ymmärrän häntä. Jo ylipäätään koiranomistamisessa, saati sijoituskoiran ja siihen liittyvine "valvollisuuksineen".

    Tosin tuo koiran vieminen ei ollut mielestäni fiksu veto. Asiasta oltaisiin voitu heti keskustella ensin, miten vastuu tulee olemaan ym. Vähän tyyliin, ensin tutkitaan, ei hutkita...
    Se, myös, että sanottiin, että koira haettiin "melusaastetta" pakoon, oli vähän outoa.
    Koska joutuuhan koirat olemaan siinä normistikkin, oli sijoituskoira tai ei. Ja sijoituskoirat sijoituksen jälkeenkin.
    Myöskin jos koira ei ihan normisti huomionottaen selviä uudestavuoden hälinöistä, niin voi miettuä, onko se silloin hyvä jalostuskoira hermoiltaan.

    Mutta hieno homma ja tärkeintä, että asia on kunnossa, ja tytölle iloa surun keskelle.

    Sijoituksesta sen verran. Ei se itsessään ole huono asia. Niinkuin muussakin, asia on huono, jos se siksi tehdään. Kaikinpuolin hyvä ja antoisa, kunhan se tehdään huolellisesti ja vastuullisesti ja rehellisesti toimien, puolin ja toisin.
  4. En tiedä missä seuroissa on edellytys, että koiralla pitää olla terveet lonkat. Kun ei-tervelonkkaisia on pilvinpimein ja harrastavatkin.
    Mutta jos tuolla tervellä tarkoitetaan, että koira on kliinisesti terve tai siis ihan kykenevä ainakin touhuihin?

    Agilityssä on se, että moniin seuroihin ei pääse, kuin tavoitteellisesti haluavat. Mutta kysy paikkakunnaltasi, jos on jotain kaikkien rotujen seuroja, jossa agility on vaan yksi harrastus siinä. Sellaisissa seuroissa voi aivan hyvin valita, haluaako vai ei kaikkia esteitä ottaa. Tosin riippuen mitä lonkissa on (tuo jäykkyys vähän huolestuttaa), niin agilityssä kannattaa muistaa sitten myös, että siinä on teräviäkin käännöksiä ym. Eli voi olla riippuen mitä on, vähän riskialtista myös, ellei huomioi.
    Siinänuo jo mainitsikin muita hyvinkin. Kyllä niitä seuroja on, johon pääsee ihan harrastusmielessä. Tokossakin voi rajata pois, mitä haluaa.
    Hajujutut on ihan hyviä, jakun opastusta on saanut, niin voi harrastaa yksinäänkin esim. maavainuisia.

    Mutta tuo jäykkyys, jos varsinkin on nuori koira, niin huolestuttaa. Se kannattaa tutkia kunnolla, tarvittaessa miettiä hoitoja ja myöskin sopivan ravinnon jo nyt. Kannattaa myös siis selvittää, tuottaako se koiralle kipua.
  5. Ruokavaliosta vielä sen verran, että päätyy mihin päätyy, niin lisäravinteet on paikallaan, siis lisäksi nimenomaan ihon kuntoon vaikuttavat. Noihin voi tutustua ihan ihmispuolellakin.

    Yrjölänpuuro on muuten ok, mutta eliminaatioon paras on aina vain yksi lähde kerrallaan. Myöskin yrjölässä on mm. ohraa, jolle ns.kotimaisille viljoille herkistyneet saa usein oireita. Tähän kohtaan vielä muistutus, että proteiinit, varsinkin tietyt aiheuttaa voi hiivaa myöskin. Kuin myös tietyt kasvikset ja hedelmät...

    Proteiini on hyvä olla raaka, mutta kypsä käy ihan hyvin myös. Joillain kovasti hiivaisilla suolisto voi olla niin huonossa kunnossa, ettei kestä raakaa heti. Varsinkaan jos ei ole kuin papanaa syönyt.

    Tuo hormonitoiminta on tosiaan huomionarvoinen myös. Itse suosittaisin nimenomaan leikkuuttamaan niin nartut, kuin urokset. Nartuilla juoksut kun on melkoinen hormoonimyräkkä myös. Kemialliset jutut on aina oma riskinsä, aineita kun ovat.

    Pahoissa tapauksissa jotkut lekurit myös käyttää suun kautta annettavaa lääkettä.
    Sitä kannattaa kysyä, onko rajoitteita tai riskejä.

    Hiivakoirasta olisi hyvä ilmoittaa aina myös kasvattajalle. Että ottaisi ( toivottavasti) sen huomioon myös jalostuksessaan.
  6. Kiitos samoin :)
  7. Onneksi ei ole ollut yhtään paukkuarkaa koiraa, eikä nytkään. Rodussanikaan se on enemmänkin poikkeavaa. Joten ihan normisti on hoidettu ulkoilut, vaikka ympärillä rytisee.

    Mutta kurja homma on paukkuaroille. Onneksi sentään on rajattu myynti ja ampumisaikaa sentään jossain määrin. Vielä kun saisi rajattua niin, että vain tietyissä paikoissa saisi ampua .Isot kentät ym. joissa sallitaan. Ja sitten velvoite korjata ne roskat pois.

    Jos olisi paukkuarka, niin todennäköisesti pistäisin pumpulit korvaan, verhot ikkunoitten eteen ja radio/telkku suht kovalle. Ja ulkoilutus sitten mahdollisemman rauhalliseen kohtiin.
    Poppa-aineita voisi kokeilla, kuten luontaistuotteita tai homeopatiaa. Lääkäriäkin voisi lääkepuolelta konsultoida, jos haluaa.

    Tsemppiä kaikille paukkuaroille ja niiden omistajille.
  8. Haloo vaan itsellesi, ihan asiallisesti asiaa kysyin. Ei pakko ole vastata, jos ei kykene tai halua asiallisesti...

    Se tuskin on kuitenkaan kenenkään muun vika, jos ei kahdessa viikossa ole lentoa saanut. Säännöt ei ole tehty rikottavaksi. Se sitten, kuinka pitkälle niitä ylipäätään pitäisi venyttää vai eikö pitäisi lainkaan, niin siitä taas voi olla montaa mieltä.
    Jos ei oteta kuljetettavaksi, niin kertoo ainoastaan siitä, kuinka vakavasti suhtaudutaan, jos ei ole asianmukaisesti tuotu.
  9. Sen verran vielä kiinnostaa, että miksi koiraa ei lennätetty takaisin ukrainaan heti? Vai kiellettiinkö se? Koiran rotua en tiedä, mutta jos alle muistaakseni 8kg, niin sen olisi voinut viedä käsitavaranakin. Entä eikö koiran kasvattaja yrittänyt tehdä mitään auttaakseen asiaa? Kun eikö hän siinä virheen myös tehnyt, kun ei ollut ottanut selvää vienti ja tuontimaan säännöistä.

    Mutta kuten sanoin, jos katsoo, että virhettä on tehty, niin ilman muuta sitten tehdä siitä virallinen valitus.
  10. Hiiva on joskus aika hankalaa. Kannattaisi testata, etei ole atooppinen, jos usein ja paljon hiivaa pukkaa. Se kun on usein atooppisilla.
    Yliherkkyydestä johtuvaa ja voi johtua myös suoliston huonosta bakteerikannasta. Suolisto sitten pitäisi saada kuntoon hyvällä ruokavaliolla ja maitohappobakteereilla.

    Ruoka-aineherkkyydet on yksilöllisiä. Paras ja varmin tulos tulee vain eliminaatiodietillä. Jos halutaan ruokkia nappuloilla, niin sitten jää vaihtoehdoksi mennä ihan tuurinkaupalla eli kokeilemalla vaan eri ruokia. Se, että joki sopii jollekkin, ei siis valitettavasti takaa mitään. Jos hyvä tuuri on, niin on samalle yliherkkä, niin osuu oikeaan. Jos taas ei, niin ei osu.

    Ja tuo minkä edellinen mainitsi, niin mennään millä mennään, niin sitten ei muuta anneta, ennenkuin nähdään, sopiiko annettu varmasti.

    Ja tassujen nuoleminen pitäisi kieltää/estää, koska taas nuolemisesta johtuva kosteus ylläpitää hiivaa niissä.

    Niin, ja itse raakaruokinta ei yhtään mitään pelasta. Se pelastaa vaan silloin, kun siinä EI ole mitään, mille on yliherkkä/allerginen. Eli antaa sitten mitä antaa, jos ei sovi, niin ei sovi missään muodossa, jos/kun todella on sille yliherkkä.

    Jos koira itseään kirputtaa kauttaaltaan, niin kannattaa lekurilta kysyä shampoosta, joka on hiivaiselle hyvä, yksi vaihtoehto on malasebshampoo.

    Valitettavasti hiivalla/allergioilla ym.yliherkkyyksillä on usein myös perinnöllinen alttius.
  11. Ikävä keissi varmaan kaikille. Se sitten, mitä kukin on mieltä, riippuu ehkä osaltaan, miten asian näkee.

    Itse olen jokusen koiraa tuonut ulkomailta. Ja tarvittaessa saatu neuvoa evirasta. Myöskin olen ottanut selvää kasvattajasta, että on hyvä ja pätevä myöskin tarkastamaan asiat sieltä käsin. Ja sitten kun haettu, niin tarkistettu paperit, että varmaan on kunnossa ja tehty suomen puoli selväksi.

    Olin kerran erään eläinlääkärin luennolla. Siellä käsiteltiin myös nykypäivän tautivaaroja. On todella vakava asia, ja eläinlääkäreillä on suuri vastuu ja riskit epämääräisten koirien kanssa. Joten siksikin moni suhtautuu ja ymmärrettävästi (varsinkin kun näitä epämääräisiä ON paljon) asiaan.Viimekädessä tuossa asiassa nyt vaan on tehty itse virhe, mikä pitäisi myöntää. Vaikka olisi tehty tahattomastikkin.
    Vähän epäselväksi jäi, miksei koiraa viety heti suoralla lennolla takaisin. Muistaakseni ainakin ebookersilla on moneen suorat ja saa nopeaan lennot.
    Se sitten, jos ei oteta tai ei voi lähteä, niin sitten asia on niin.

    Mieleen vaan tuli, että mitä jos pentu olisikin jäänyt tänne, olisikin ollut sairas. Entä kun on noin tietämätön "kasvattaja" tai kasvattaja, voiko tuollaisissa tapauksissa luottaa, että on "puhdas" pentu ylipäätään ym.

    Jos kuitenkin katsoo saaneensa vääryyttä osakseen, niin sitten on mahdollista ottaa yhteyttä tahoon, joka käsittelee valituksia lääkäreistä. Tai selvittää, onko tehty vääryyttä ja miten vetää vastuuseen siitä.
  12. Pitkälti samaa mieltä tavallistaruokaa kanssa.

    Muutamassa kohtiin tosin hieman erimieltä. En pitäisi ihmisten ruokaa runkona, vaan koirille tehtyä (siis kotiruokaa). ihan jo siksi, että ei ihmiset syö enää niin monipuolisesti monikaan ja terveellisesti, kuin ennen. Sen lisäksi liha on kuitenkin niin tärkeä koiralle, että sitä tuskin saa riittävästi jämistä. Varsinkaan suuret rodut Liha on jo melkoisen tyyristäkin nykypäivänä...

    Sairaus ja allergiat on tosiaan pitkälti hyvinvointivaltioitten juttuja, elintasotauteja. Mutta pitkälti vikaa on ihan geneettisesti, sairaita koiria on käytetty ja käytetään jalostukseen ja sitä kautta pidetään yllä niitä sairauksia, joihin on geneettinen pohja pitkälti.

    Itse olen ruokkinut kotiruualla :)
  13. Miten se jäljittelee? Miten se perusteltiin ohjeessa? Muut laumaeläimet on muita, ei lajeja voi keskenään verrata edes. Minua kiinnostaa, kun en ole ikinä omissani nähnyt mitään häätöjä, enkä kyllä kuullut kavereillakaan.

    Tuohon, pitääkö koira ihmistä lauman jäsenenä, vaikea sanoa. Tuo on ehkä sellainen, että viimekädessä teen päätelmäni sitten, kun kehitetään puhuva koira, joka itse kertoo :D

    ..."missä toisen koiran omistaja..." Niin, että oikein harjoitusmielessä, että oma johtajuus pönkittyy...
    En kyllä kuuna päivänä lähtisi mukaan moiseen temppuiluun. Kyllä ne johtajuudet pitäisi muutenkin "saada".
    Tuo on myös vähän riskaabelia touhua siinä, että varsinkin jos on "ajettava" koira hyvin puolustusviettinen/epäluuloinen ihmisiä kohtaan/pohjimmiltaan arka ihmisiä kohtaan ym.niinmoinen touhuhan voi sitä vahvistaa.
    Sitten kun on vielä monensorttista "kouluttajaakin", millä ei välttämättä sitä pelisilmää ole, niin pahimmassa tapauksessa voi saada sen ajattevan silmilleen...
  14. onks peviä, minua kiinnostaa minkä sortin molosseja. Niitä alkuperäisemmästä päästä vai enemmän tyyppiseksi luettaviin?

    Varsinkin ns. alkuperäisempiin, niin niillä on usein tyypillistä olla nokka nirpalleen muille. Pääasiassa nimenomaan omalle sukupuolelle. Se kannatta tietää ja miettiä, jos ja kun niitä harkitsee. Mitä vahvemmin se on rodun piirre, niin ei niitä muita rakastamaan saa, eikä pahemmin hengailemaan. Eli se, mitä, niin mahdollisemman hyvä hallinta ja luottamus/auktoriteetti kuntoon, ihan vanhanaikaista sanaa käytäen eli johtajuus. Ja riippuen rodusta, niin riittävästi mielekästä tekemistä ym. että saisi niihin purettua tarmoaan. Muuten yksi tapa purkaa sitä on ruveta helpommin muita kytistelemään...
    Ja sitten, pelisilmää, olisi hyvä omata...

    Tuossa toisessa tapauksessa on tehty selkeä virhe. Eli se, että on päässyt tulemaan useasti aitojen läpi. Jo yhdestä, jos yllättävää tullut, niin pitäisi toimia niin, ettei pääsisi toistumaan. Sillä se vahvistaa voimakkaasti, mitä enemmän pääsee itseään toteuttamaan. AINA parempi on vielä se, että kaikki riskit minimoitaisiin heti alusta. Aina voi vahinkoja toki sattua, mutta siitä kannattaa lähteä, että tarkoin mietittäisiin, miten ne estää.
  15. En oikein ymmärrä tuota laumakarkoitusta...

    Mielestäni se sotii jo pelkästään koulutuksen perusteita vastaan eli nimenomaan mitä kirjoitit, kaikki palaute on tultava oikea-aikaisesti.
    Toisaalta myös, entä kun koira/rotu ei ole erikoisen laumaviettinen (ei-miellyttämishaluinen, on itsenäinen ym.). Ne tuskin välittää moisesta. Yhden mm. tiedän, jolla tuota tehtiin ihan annettujen ohjeiden mukaan "oikeaoppisesti", niin eipä ollut moksiskaan...

    Toisaalta myös, jos puhutaan laumakäyttäytymiseen perustuvasta, niin miten tuo liittyy koirien keskinäiseen käyttäytymiseen?
    Jos taas ajattelen omia, niin en kyllä muista, että ketään olisi mitenkään laumasta häädetty missään tilanteessa.
    Mutta jos joku vaikka avaisi minulle, jos vaikka sitten ymmärtäisin...
  16. Ei ole kaikki trokareita. Trokareita on ne, jotka myy toisten pentuja, varsinkin rahallista hyötyä tavoitellen ja viis välittämättä myöskin mitä ja kenelle myy...

    Myöskään ei ole kyse siitä, onko suomalaiset parempia. Jos lukee tekstejä ja haluaa ymmärtää lukemaansa, niin senkin huomaa...
    Virossa on paljon myös hyviä kasvattajia, itsekkin olen tuonut aikoinaan sieltä koiran. Koiran, jonka taustat ja kasvattajan taustoista otin selvää, ja paikanpäältä myös haettiin.
    YKSIKÄÄN hyvä kasvattaja ei virossakaan myy koiriaan trokareitten kautta, VAAN aina suoraan.

    Yhä edelleen se keskustelun pointti on, että jos vähänkään eläimistä välittää oikeasti, niin sen ostaa vaan vastullisesti ja sitä kautta tukee myös vastuullista toimintaa niin paljon kuin mahdollista. Koirien ostaminen trokareilta tai "postimyyntinä" tietämättä mitään eläinten olosuhteista ei ole vastuullista vaan täysin välinpitämätöntä eläinten hyvinvointia kohtaan.
  17. Ei sillä ole merkitystä, tuottaako pentuja epäeettisesti, pitääkö koiria epäeettisesti vai vain trokaako niitä. Ihan yhtä lailla epäeettistä toimintaa...

    Eläimen otossa on aina riskinsä, toki. Mutta sitä riskiäkin voi huomattavasti pienentää, KUN ottaa pennun suoraan kasvattajalta paikanpäältä ja siis tarkistaa koiranpidon olosuhteet. Edes tuon voi tehdä, ottaa sitten sekarotuisen tai rotukoiran. Jos sitä ei edes voi tehdä, niin onhan se aika selvä, että muulla ei ole merkitystä, kuin että sen koiran saa mahdollisemman halvalla. Itsekästä, jos viis välittää eläinten hyvinvoinnista...

    Sekarotuisen arvossa pitämisestä tai ei, ei ole niinkään kyse vaan SIITÄ, millaista toiminnasta on kyse. Rotukoirien taustoja sentään pystyy ja kasvattajien taustoja pitkälle selvittämään edes tietyin osin. Ja monessa rodussa on pakolliset terveystarkit tietyiltä osin, mitä pystyy katsomaan.

    Mutta jos sekarotuisen ottaa, niin sen verran voisi ajatella edes eläinten hyvinvointia, että ottaa sen koiran paikasta, joka on eläimille hyvä pidoltaan.
    Aika itsekästä ja välinpitämätöntä on, jos millään muulla ei ole väliä, kun että mahdollisemman halvalla saa. Siitä viis, vaikka huonoa toimintaa eläinten kanssa sillä tukisikin...
  18. Hyvä pointti.

    Koulutusohjaajan/kouluttajan toinen puoli on nimenomaan osata kouluttaa niitä koirien ohjaajia. Ja se taas ei kaikille onnistu. Vaika osaisi omiakin hyvin kouluttaa, niin se ei ole sama, kuin muiden ohjaaminen siihen. Ja hyvällä kouluttajalla täytyy olla riittävästi ihmissuhdetaitoja myös ja pitkää pinnaa.

    Itse suosittaisin kaikkia kiinnostuneita ensin harrastamaan ja kouluttamaan muutaman omaa koiraa kunnolla. Aloittamaan sieltä ruohonjuuritasolta eli kentältä. Jos kaikki menee ok ja kiinnostus pysyy, niin sitten sitä kautta yhdistyksen kouluttajaksi. Siellä sitten näkyy, pysyykä kiinnostus ja löytyykö itseltä kapasitettiä, kun säännöllisesti puurtaa.

    Ei nuo nykyiset opistokoulutukset toki huonoja ole, ja toki nekin voi käydä ja osa on ihan hyväksikin. Mutta viimekädessä koirajutut on niitä, jossa nimenomaan käytäntö ja kokemus on valttia. Ja vielä parempi, mitä moninaisemmin ja useammista erityyppisistä roduista. Ja nekokemukset ei taasen hetkessä tule...
  19. "Pevikouluttajan ohje..." Siis tarkoittaako aina vai kun on ongelmakoira? En oikein enää varmaksi muista noita juttuja. Oliko niin, että ylipäätään siis.

    Jos on ongelmakoira kyseessä, niin voi olla jossain tapauksissa paikallaan siis se jonkinsortin huomioimattomuus. Toi menisi siis siihen kategoriaan. Mutta pelisilmää tuossakin ja tapauskohtaista.

    Mutta ylipäätään en allekirjoita noita mielistelyjuttuja.
    Jos ajattelen vaikka omia kokoonpanojani, niin kyllä meillä on vanhat koirat/ns.johtajakoirat menneet nuorien luokse samoin kun nuoremmat niiden luokse. On vähän "tuupattu", on pesty naamaa, mahanalusta ym. Ja useinmiten kun nuoret on tulleet iholle, niin on takaisin ne huomioitu, vaikka edes pienellä nuuhkaisulla. Toisin sanoen, jos puhutaan vaikka metodin yhteydessä johtajuudesta ja "laumaoppiin perustumisesta" ym, niin kyllä näen silloin ristiriitaa...

    Itse menen koirien luo useasti. Aina kun sellainen iskee :D Kun koirat on hereillä, omissa peteissäänkin, niin useasti ohimennessä niitä vähän kropsasen. Kaikki omat koirani aina on tykänneet, kun mamma antaa heille huomioita. Ihan jo siksikin, että pennusta asti tottuvat siihen, että tekee mamma mitä vaan, kosketus on aina hyvä asia ja siihen luotetaan. Niitä tilanteita kun voi tulla, että jossain yhteydessä se ei kivaa olekkaan. Eli taas tullaan luottamuksen rakentamiseen...
    Jos/kun taas koirat tulee minun luo hakemaan huomiota, niin tosi harvoin on, etten yhtään niitä huomioi. Lähinnä jos teen jotain, etten voi koskea. Mutta silloinkin puhun niille. Itse jo heti pienestä pennusta asti kehun, kun pentu tulee luokse, jatkuen siitä eteenpäin. Ihan siksi, että vahvistan kontaktin ottoa (varsinkin kun omat rotuni ei ole mitään p***kärpäsiä rodultaan). Eli ihan pienestä alan rakentaa sitä kontaktinottoa myös itsestään koiralle.
    Yksikään koira ei ole minua kyseenalaistanut, vaikka noin on aina toimittu...

    En muista, että Kaimio olisi jotain mielistelystä maininnut, kuten pevissä. Mutta toisaalta, on sen verran kauan, kun noita kirjoja olen kahlaillut.

    Minusta koiraa voi "lelliä" niinpaljon kuin haluaakin, toki koiran myös pitää olla sellainen, että pitää siitä (oma lukunsa on vähän vetäytyvät jöröjukat). Ei sillä koiraa saa pilattua. Mutta kunhan muistaa, sen vanhan viisauden, rajat ja rakkautta ;)
  20. Sutimisesta. Noh, miten sen nyt sanoisi, minulla lähtökohta siis, että minä määritän, koirat tottelee, muusta viis...

    Minulla koirat saa sutia, sitä on tehnyt moni nartuistakin. Jossain pevijutuista joskus luin, että varsinkin jos katsoo vielä omistajaa, nin on omistajan haastamista tai jotain. Meillä jotkut on sitäkin tehnyt. Ja ihan sama. Eipä noit koirat kukaan vielä ole minua kyseenalaistanut. Jos taas ne haluaa muille koirille itseään "korostaa", niin eipä haittaa sekään, JOS se on rauhanomaista ja niiltä osin, mitä minä niille sallin.

    Mutta jos joku katsoo, että noit touhut murentaa omaa arvoa tai on haitaksi, niin sitten kieltää. Minulle sillä ei ole mitään merkitystä.

    Tuosta purkista, Ilmeisesti Vilander on tarkoittanut, että purkki "sisäänajetaan" ensin rauhassa ? Käyttöähän on kuitenkin häiriötilanteissa nimenomaan. Eihän siitä muuten hyötyä ole (jos on sitten ollakseen).
    Mutta oli niinti näin, mutta jos joku purkkejaan paiskoo minua tai koiriani liki, varsinkin jos on mukana pentu tai junnu, niin kannattaa varoa. Ei niinkään koiria, vaan hihnan toistapäätä...

    Tuosta ei(siis kiellosta) sanasta sen verran, että minusta se on ihan pätevä ihan yhä edelleen. Mutta, useinpiin tilanteisiin selvä juttu, että opetetaan miten ylipäätään toimia, jolloin kieltoa ei tarvi käyttää. Mutta aina on mielestäni hyvä olla joku sana, joka katkaisee tarvittaessa toiminnan just jetsutteleen, jos on siis tarvis.

    Minulla on ollut erirotuja jokunen. Kääpiöstä isoon. Kaikki on kasvatettu ja treenattu
    samoin pitkälti, rodusta riippumatta. Mutta, se missä tulee hifisteltyä tarvittaessa, on nimenomaan yksilöerot, ei rotu niinkään.
    Toki jos käytetään eri "metodeja" kouluttaa, ja kyseessä on sellaiset, että ei sovi kuin tietyille, niin on eri asia. Mutta oma "tyylini" pelittää kaikkien kanssa. Mutta siis, jos jotain poikkeusta täytyy tehdä, niin se lähtee vaan ja silloin lähtee nimenomaan yksilön tarpeesta.

    Jääkautta en nyt ymmärrä, mutta jonkinsortin humioimattomuus on kyllä jossain tapauksissa ihan järkeenkäypää. Laumakarkoitukset ei myöskään ylipäätään iske, omat vahvaluonteiset todennäköisesti olisi moisesta sitä mieltä, että heippa sitten vaan sullekkin...
    21. 29 / 262
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt