mazdels

Vapaa kuvaus

Linkit: http://www.yle.fi, http://www.suomi24.fi, http:/www.iltalehti.fi/youtube.com Kotimaa: Ulkomaat Koulutus: Ammatillinen Ammatti: Eläkeläinen Siviilisääty: Naimaton Lapset: Ei lapsia

Aloituksia

25

Kommenttia

2120

  1. Iltaa Jukka! Olisiko aloittaja vihjannut viinivertauksellaan äärikarismaattisuuteen? Uusia äärikarismaattisia virtauksiahan tuodaan helluntailais-karismaattiseen liikkeeseen jatkuvasti. Jopa Helluntaiherätykseen on palkattu äärikarismaattisia voiteluita hakeneita henkilöitä tarjoamaan "uutta viiniä"
  2. Ei herätystä näy Helluntaikirkon piirissä yhtään enempää, kuin muuallakaan Helluntaiherätyksessä. Helluntaikirkon Marko Selkomaakaan ei ole saanut toiminnallaan herätystä aikaan, vaikka Helluntaikirkko pitää häntä koko ajan esillä omissa medioissaan. Jäsenkehitys on pysähdyksissä. Helluntaikirkko toki saa jäseniä Helluntaiherätyksestä poiketen niin, että Helluntaikirkon jäsenen alaikäiset lapset liitetään Helluntaikirkon jäseniksi ilman uskoontulokokemusta ja uskovien kastetta. Nämä alaikäiset, uskosta osattomat, näkyvät Helluntaikirkon jäsenmäärissä.

    Kuluvana vuonna todennäköisesti helluntaikirkkolaisten jäsenmäärä notkahtaa hieman sen vuoksi, että Porin Helluntaiseurakunta erosi kesällä Helluntaikirkosta ja perusti oman Yhdyskuntaseurakunnan. Käsittääkseni notkahdus on parinsadan jäsenen luokkaa.
  3. Pääsyy tilanteen kehittymiseen on Helluntaikirkon perustaminen. Kuitenkin Porissa meneteltiin todella typerästi, kun tiedettiin miten paljon vastustusta seurakuntalaisten joukossa oli kirkkohaketta kohtaan. Asia piti kuitenkin Kokkosen ja Salosen johdolla runnoa väkisin läpi, vaikka vilunkia tehden. Helluntaikirkon johto toki antoi taustatukea koko ajan. Voisi ajatella niin, että Helluntaikirkko ei kannata demokraattista valintamekanismia, vaan on ottanut stalinistiset keinot päämääriensä saavuttamiseen.

    On kuitenkin hyvä asia, että Porissa on helluntaiuskovia, jotka eivät ole alistuneet tällaisiin stalinistisiin päätöksiin vaan he ovat määrätietoisesti ajaneet asiaa eteenpäin. On mielenkiintoista nähdä, mikä on seuraava siirto oikeudenkäynnin suhteen. Joko lie Kokkonen palannut sairasvuoteeltaan puhujanpönttöön ja hoitamaan yhdyskuntakirkkoaan?
  4. Varmaankaan muuttotappiokunnissa ei näy paljon nuoria helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, kuten ehkä ei muidenkaan seurakuntien tilaisuuksissa. Itse olen käynyt kerran paikkakuntani helluntaiseurakunnan perjantain iltatilaisuudessa, joka oli kohdennettu nuorille. Tosin puheen piti Mirja Vehosmaa Tulimummoista. Tuossa tilaisuudessa oli mukana alle 10 nuorta, joista jokainen oli joko ylistysbändissä tai äänentoistolaitteita hoitamassa. Itse lähes 50-vuotiaana olin tilaisuuden nuorimpia osanottajia. Yleisö koostui lähinnä vanhuksista, eikä heitäkään ollut kovin runsaslukuisesti.

    Paikkakuntani helluntaipastori kertoi, että he yrittävät saada nuoria mukaan toimintaansa rock-bändeillä ja ylistystansseilla, mutta vaikeaa tuntui olevan siitä huolimatta saada nuoria liikkeelle, edes omasta seurakunnasta. Nuorten rock-bandin on annettu säestää myös sunnuntain jumalanpalveluksissa, joka karkoitti ainakin minut tuon helluntaiseurakunnan kokouksista. Jumalanpalveluksiin osallistunut väki oli pääasiassa melko iäkästä.

    Varmaan suuremmissa seurakunnissa riittää nuoriakin osallistumaan seurakunnan toimintaan runsaammin. Kuitenkin suurin osa Suomen Helluntaiseurakunnista on pienissä, muuttotappiokunnissa, joten tässä suhteessa ei näytä tilanne kovin hyvältä.
  5. Mieleeni tulee Petri Paavolasta eräs Turussa vaikuttava helluntailais-karismaattinen opettaja. Myös hänellä on omat sivut ja keskustelupalsta. Yhteistä näille kahdelle "opettajalle" on se, että molemmat ovat ottaneet arvostelun kohteeksi lähinnä katolisen ja luterilaisen kirkon. Tosin tuo Turun "opettaja" käyttää vielä kovempaa kieltä, kuin Petri Paavola.

    Yhteistä näille opettajille on se, että he loukkaantuvat kovin, jos heidän opetuksiaan arvostellaan ja koetellaan. Toki helluntailais-karismaattisuudessa esiintyy tällaisia julistajia muitakin ja tämä nähtiin mm Hertzogin Suomen vierailun yhteydessä. Mielestäni tällaiset julistajat ja heidän ympärilleen kerääntyneet ryhmät täyttävät lahkon määritelmän juuri siksi, että heitä ei saisi arvostella..

    Petri Paavola kannattajineen linkittää jatkuvasti opetuksiaan tänne Suomi24 -keskustelupalstalle. On aivan selvää, että ne herättävät keskustelua puolesta ja vastaan. Petri Paavola haluaa esiintyä erityisesti helluntailaisten opettajana. Hän kirjoittaa säännöllisesti mm Helluntaiherätyksen Netmission -keskustelupalstalle. On selvää, että henkilö, joka pyrkii helluntailaisten opettajaksi, herättää keskustelua kaikilla helluntailaisuutta käsittelevillä palstoilla.

    Mikäli Petri Paavola haluaa, että keskustelu hänen opetuksistaan vähenee, hän voi itse vaikuttaa siihen niin, että ei kirjoita keskustelupalstoille ja kieltää omilta kannattajiltaan linkitykset palstalle. Paavola syyttää Suomi24 -palstan kirjoittajia riitelijöiksi. Kuitenkin Paavola itse käyttää hyvin terävää kieltää muista kristityistä ja kristillisistä kirkoista. On aivan selvää, että ihmiset loukkaantuvat hänen teksteistään. Petri Paavolan on aivan turhaa valittaa riitelijöistä, sillä "niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa".

    Ihmettelen kuitenkin sitä, miksi juuri uskonratkaisun tehneet ja uskovien kasteella käyneet henkilöt ja vielä sanan "opettajat" käyttävät toisista uskovaisista ja kristityistä kieltä, jota Petri Paavola ja vertaamani Turun hengllinen johtaja tekevät? Tämän ymmärtäisi paremmin henkilöltä, joka ei ole "uskonratkaisua" tehnyt eikä ehkä muutenkaan ole uskonnollinen.

    Ja kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin, Petri Paavolaa voidaan pitää opillisesti helluntailais-karismaattisena, joten hänellä riittäisi työsarkaa kitkeä harhaoppeja niin Helluntaiherätykseen kuuluvista heluntaiseurakunnista, kuin siihen kuulumattomista helluntaiseurakunnista sekä muista vapaista suunnista.
  6. Ilmeisesti Kalamoksen foorumi on enemmän "evankelioiva" foorumi, ilman minkään seurakunnan leimaa. Tämä foorumihan on keskustelupalsta helluntailaisuudesta, joten on ymmärrettävää, että tällä palstalla käsitellään helluntailaisuutta laidasta laitaan eikä se aina miellytä kaikkia. Toivon myös että tähän palstaan pettyneet helluntailais-karismaatikot löytävät foorumisi.

    Toivotan menestystä ja siunausta foorumillesi! Itse jään kirjoittamaan kuitenkin tänne Suomi24:n puolelle.
  7. Olen omalta osaltani kirjoittanut pienten helluntaiseurakuntien käytännöistä. Olen osin "leeviläisen" kanssa samaa mieltä siitä, että tiukkapipoisuutta ei ehkä esiinny lukumääräisesti helluntailaisten parissa enempää, kuin vaikkapa muissa vapaissa suunnissa. Suomessa on useita suuria helluntaiseurakuntia suurissa kaupungeissa. Muutamien helluntaiseurakuntien jäsenmäärä on jopa tuhansissa, tai ainakin yli tuhat jäsentä.

    Ongelma onkin enemmän paikkakunnilla, joissa on pieniä helluntaiseurakuntia, noin 100 jäsentä ja alle. Näitä helluntaiseurakuntia on kuitenkin Suomessa lukumääräisesti paljon enemmän (kuin suuria helluntaiseurakuntia, joissa jäsen voi hukkua massaan kun ei tunneta toinen toisiaan eikä "ovelta ovelle -työtä" juuri enää tehdä). Juuri tämän vuoksi on yleisessä tiedossa helluntailaisten "tiukkapipoisuus".

    Olin seitsemän vuotta sitten tekemisissä useita kuukausia työn merkeissä erään pienen paikkakunnan helluntailaisten kanssa. Täytyy sanoa, että siinä seurakunnassa oli tiukkapipoisuutta yhtä paljon, kuin siinä helluntaiseurakunnassa, joka oli synnyinpaikkakunnallani. Esimerkkinä tuosta tiukkapipoisuudesta oli erään kuorolaisen toteamus, että ortodoksit elävät "hirveässä eksytyksessä kuvainpalvonnan takia". Eräs veli taas kertoi hävittävänsä kaikki uskonnolliset taulut, mitä hänelle tuodaan, sen takia, että Raamatussa kielletään tekemästä "Jumalan kuvaa" itselleen. Tämä veli sanoi hävittävänsä suojelusenkelitaulut ja Jeesus-taulutkin, jos joku niitä hänen kotiin tuo. Minulla oli välillä kiivaat keskustelut tämän veljen (yrittäjä-työnantaja) kanssa.

    Nykyaikana tosin "tiukkapipoisuus" on vähentynyt. Syynä siihen on helluntaiseurakuntien maallistuminen. Helluntaiseurakunnissa onkin nykyisin ongelmana se, että osa jäsenistöä on passiivisia jäseniä, jotka ovat "menneet takaisin maailmaan" ja eivät käy enää seurakuntien tilaisuuksissa. Vajaa kymmenen vuotta sitten juttelin synnyinpaikkakuntani silloisen vt-pastorin kanssa ja hän kertoi tuossa hieman yli 100 jäsenen helluntaiseurakunnassa olevan kymmeniä passiivisia jäseniä, joille hänen mukaansa "pitäisi tehdä jotakin". Kun nykyään myös helluntaiseurakuntien jäsenille sallitaan tietty syntielämä, eikä erottamisia tehdä kuten takavuosina, myös tiukkapipoisuusleima on häviämässä helluntaiseurakuntien yltä.
  8. Onko Porin Helluntaiseurakunnasta "ulos heitetty" porukka löytänyt paikkaansa Porin muissa kristillisissä seurakunnissa? Onko pääosa siirtynyt kenties babtisteihin? Nyt kun Porissa on uusi yhdyskuntahelluntaikirkko (jonka ei pitäisi kuulua Helluntaikirkkoon), onko siihen liittynyt niitä henkilöitä, jotka savustettiin ulos vanhasta helluntaiseurakunnasta?

    Ihmettelen kuitenkin sitä, että Helluntaikirkko ilmoittaa edelleen nettisivuillaan, että Porin Helluntaiseurakunta on Helluntaikirkon jäsenseurakunta. Miksi tuota tietoa ei ole korjattu? Vai onko se siellä sen vuoksi, että halutaan näyttää vierailijoille, että Porin helluntaiseurakunta on edelleen "ruodussa" ja Helluntaikirkon jäsenmäärä on ennallaan? Helluntaikirkon jäsenmäärähän laskee tänä vuonna useilla sadoilla henkilöillä, mikäli ero Helluntaikirkosta on koskenut tynkä-helluntaiseurakunnan kaikkia jäseniä. Vai onko niin, että Porin helluntaiseurakuntaan kuuluvat "kokkoslaiset" ovat edelleen Helluntaikirkon jäseniä?

    Niin paljon kummallisuuksia Porin helluntaiseurkunnan toiminassa oli vielä hovioikeuden päätöksen jälkeenkin, että en ihmettele että uutta oikeudenkäyntiä pukkaa. Uskon että tilanne Porin helluntaiseurakunnassa ei normalisoidu, ennenkuin Kokkonen ja kelvoton vanhimmisto ja koko seurakunnan johto vaihtuu.
  9. Ketjun aloittaja, olkoompa minkä niminen tahansa, kirjoittaa oikein ja asiaa. On todella hyvä, että myöskin helluntailaisten "opettajana" toimiva Petri Paavola koetellaan. Olen Paavolan kanssa monista asioista samaa mieltä, mutta hän ei koettele julistajia tasapuolisesti. Mm. Marko Selkomaan harhaoppeihin hän ei ole puuttunut, vaikka muiden julistajien samat opetukset kovin sanoin tuomitseekin.

    Itse en ymmärrä Petri Paavolan viimeaikaista, suoranaista vihaa katolilaisuutta kohtaan. Petri on hengelliseltä taustaltaan helluntailais-karismaattinen ja hänellä luulisi olevan riittävästi tekemistä jo omassa hajanaisessa ja riitaisessa uskonliikkeessään.

    Voimme muistaa rukouksin Petri Paavolaa, että hän nöyrtyisi ja tiputtaisi itsensä pois siltä korokkeelta, jolle ainakaan Jumala ei ole häntä nostanut. Todennäköisesti Paavola on lisäksi katkeroitunut perinteisiin kirkkoihin, joita hän näyttää alati parjaavan. Varmaan Paavolalla on vaikeaa henkisesti elää mielentilassa, jossa hän tuomitsee perinteiset vanhat kirkot harhaoppisiksi.

    Toivokaamme ja rukoilkaamme, että Petri Paavola saisi parantua hengellisesti. Emmehän kukaan toivo Petrille pahaa, toivoisimme vaan, että hän löytäisi oikeisiin uomiin uskonelämässään.
  10. Markus Korhonen toimii Nokiamission raunioille perustetun Missiomaailman johtajana. Missiomaailman väki liittyi Markus Korhosen johdolla Tampereen Helluntaikirkkoseurakuntaan, viemään sinne lisää väärää voitelua. Ana Paula oli jo Nokiamissionin aikaan heille hyvin tärkeä ylistyssessioiden pitäjä. Nyt saivat helluntailaiset äärikarismaattisuutta ämpärillä kaadetttuna Missiomaaailman myötä.

    Tietenkin Markus Korhonen puhuu Pensacolan voiteluista ja muista voiteluistaan. Hyvin usein tuntuu Korhonen olevan Missiomaailman nettisivujen mukaan milloin missäkin päin maailmaa voiteluita hakemassa. Nämä voitelut sopivat sinänsä Helluntaikirkon linjausten kanssa.

    Olen itse katsonut muutamia jumalanpalveluksia Usko-tv:ltä. Minua myös häiritsee se, että tilaisuuden ajasta puolet on varattu yksitoikkoisille "ylistyssessioille". Saarna on aivan liian lyhyt ja vanhoja helluntailauluja ei kuule ollenkaan. En ole sen vuoksi enää kuukausiin katsonut tuota kanavaa.

    Usko-tv on pääasiassa Helluntaikirkon kanava. Mukana on muutama Helluntaikirkolle "myötämielinen" ei-helluntaikirkkoon kuuluva helluntaiseurakunta. Helluntaikirkko on linjannut ylistyssessiot Helluntaiherätyksen helluntaiseurakuntiin. Enemmistö ei näytä uskaltavan vastustaa vähemmistönä olevan Helluntaikirkon linjauksia tässäkään asiassa. Helluntaiherätys on mennyt huonompaan suuntaan siirryttyään Helluntaikirkon määräysvaltaan.
  11. Kertomasi tapaus on hyvin tyypillinen helluntaiseurakunnissa ja muissakin vapaissa suunnissa. Jo yksistään Helluntaiherätyksen sisällä on monista asioista hyvin erilaisia mielipiteitä, koska selvät opilliset linjaukset puuttuvat. Kuitenkin on seurakuntia, joiden johto pitää kiinni omista hyväksymistään opeista ja käsityksistä kynsin ja hampain ja sen vuoksi tapahtuu tällaisia asioita, joista kerroit. Tähän riittää hyvin vähäpätöinenkin asia.

    Olen ottanut vertailun vuoksi esimerkkejä ylempänä helluntaiseurakuntien jäsenten syntielämästä. Sen kuitenkin annetaan rehottaa, ilman että näitä ihmisiä ei edes nuhdella erottamisesta puhumattakaan. Sensijaan pieni opillinen erimielisyys voi johtaa erottamiseen.

    Olen sitä mieltä, että osalta helluntailaisia puuttuu omatunto tai sitten he ovat paaduttaneet sen. Tästä seuraa juuri se, että kertomasi evankelista voi jatkaa toimintaansa ja siirtyä seurakunnan pastoriksi "hyvällä omallatunnolla". Oikeustajuni sanoo, että tuon evankelistan pitäisi sopia asia tuon perheen kanssa ensin, koska hän on tietoinen siitä että läheinen perhe on tullut loukatuksi ja väärinkohdelluksi hänen taholtaan. Tällaista on kuitenkin helluntaijulistajalta turha toivoa.

    Naisten tukan laittamisesta tuli mieleeni muisto yli 30 vuoden takaa. Äitini leikkautti hiuksensa lyhyeksi tuolloin isäni kiivaasta vastustuksesta huolimatta. Kotiini tuli noihin aikoihin kyläilemään toiselta paikkakunnalta helluntaiseurakunnan saarnaaja Paavo Jääskeläinen. Saarnaaja Jääskeläinen sanoi äidilleni kaiken lisäksi näin; "Taivaan portit sulkeutuvat edessäsi, kun olet mennyt tekemään tuollaisen teon". Hänellä ei ollut valtaa toisen seurakunnan alueella, mutta varmaan hän olisi erottanut äitini seurakunnasta, jos olisi voinut. Paavon kuoltua kerrottiin hänen leskensä leikkauttaneen hiuksensa lyhyeksi ja laittaneen permanentin.
  12. Nimimerkki "uskovalta" oli unohtunut mainita helluntailaisuus "ihmisten hallitsemisen apuvälineenä". Suomen helluntaiseurakunnissa on on ollut perinteisesti painostamista ja pakottamista uskomaan Jumalaan ja elämään Helluntaiherätyksen uskonkäsityksen mukaan.

    Tätä painostamista ja pakottamista on tapahtunut helluntailaisissa kodeissa, lastenleireillä, kokouksissa ja henkilökohtaisissa keskusteluissa. Näistä kaikista minulla on omakohtaista kokemusta ja tietoa. Helluntailaisille eivät ole riittäneet pelkät ohjeet ja neuvot muille annettavaksi, vaan usein näissä asioissa on syyllistytty törkeään painostamiseen.

    Olen nimimerkki "uskovan" kanssa samaa mieltä, että vatimukset ja pakotukset eivät ole Raamatusta peräisin. Lisäisin myös, että Raamatusta eivät ole peräisin myöskään ne helluntailaisten vaatimukset ja pakotukset, joita olen itse omakohtaisesti saanut kokea. Hyvin samantaipaiset kokemukset helluntailiikkeen painostamisesta on myös monella muulla. Jopa paikkakuntani helluntaikirkkopastori kertoi minulle kärsineensä lapsuudessa ja nuoruudessa helluntaikotinsa ja seurakuntansa painostavista lopunajan opetuksista.

    Ajat ovat muuttuneet, mutta tuota painostamista esiintyy edelleenkin helluntailaisten keskuudessa. Painostamisen eräänä tarkoituksena on saada ihmiset tekemään "hätäparannus" ja näin saada helluntaiseurakuntiin lisää jäseniä. Moni herkkä ihminen tekeekin "hätäparannuksen" painostamisen seurauksena, mutta tällainen "uskonratkaisu" ei kanna pitkälle eikä tee hyvää hedelmää.

    Helluntailaioppiin kuuluu uskonratkaisun tekeminen ja uskovienkasteella käyminen. Näin ollen heidän luulisi tietävän ja muistavan sen, että tuomiovalta on Jumalalla eikä ihmisillä, ei helluntailaiuskovillakaan. Tätä asiaa ei kovin moni helluntaiuskova kuitenkaan tahdo noudattaa.
  13. Mieleeni tuli keskustelun avauksesta isäni tapaus, kun se jollakin tavalla liittyy aiheeseen. Isäni ei ollut seurakunnan palkkalistoilla, vaan osallistui vapaaehtoiseen työhön, johon kaivattiin tekijöitä. Helluntaiseurakunta oli kuitenkin "kääntänyt kelkkansa" isäni suhteen ja piti häntä pätemättömänä toimimaan teetuvan järjestelytehtävissä, koska isäni "perheasiat" eivät helluntaiseurakunnan mielestä olleet kunnossa (Nehän eivät olleet ollenkaan kunnossa helluntailaisuuden takia silloin, kun olin lapsi. Enää ongelmaa ei ollut).

    Isäni joutui asian vuoksi helluntaiseurakunnan vanhimmiston puhutteluun useita kertoja. Hänelle annettiin varoitus: .hänen tuli lopettaa vapaaehtoistyö yhteiskristillisellä teetuvalla tai muuten hänet erotetaan helluntaiseurakunnasta. Isäni koki että Jumalan valtakunnan asian tähden hänen piti jatkaa teetuvalla, jossa oli useita muitakin vapaaehtoistyöntekijöitä. Lisäksi useat seurakuntalaiset olivat hänen takanaan. Isäni kuitenkin erosi helluntaiseurakunnasta, ennenkuin helluntaiseurakunta ehti erottaa hänet.

    Otin esille yllä kyseisessä helluntaiseurakunnassa jäsenenä tuolloin (ja vieläkin) olleet seurakunnasta vieraantuneet alkoholin väärinkäyttäjät ym:t sen vuoksi, että he olivat kelvollisia seurakuntalaisia, mutta helluntaiuskossa ollutta isääni oltiin erottamassa seurakunnasta vain siksi, että hän ei ollut saanut vapaaehtoistyölleen teetuvassa seurakunnan "siunausta".

    Näin monimutkaiseksi ja vaikeaksi voi tilanne kehittyä helluntaiseurakunnissa, vaikka ei kysymys olisi edes seurakunnan luottamustehtävästä.
  14. Tämä keskusteluketju on mielestäni hyvin tarpeellinen. Helluntaiherätyksen ja muunkin helluntailiikkeen piirissä tämän keskustelun aihe on todettu tarpeettomaksi ja aihetta ei juurikaan käsitellä Helluntailiikkeen piirissä.

    Itse otin omassa asiassani yhteyttä vajaa kymmenen vuotta sitten tuohon kiusaajaseurakuntaan ja sen silloisiin jäseniin. Otin yhteyttä aluksi helluntaiseurakunnan pastoriin. Hän pesi kätensä koko asiasta, koska ei kiusaamisajankohtana ollut paikkakunnallakaan. Hän ei katsonut tarpeelliseksi ottaa asiaani esille seurakunnassa ja hänen vastauksensa oli hyvin tyly.

    Yleinen suhtautuminen "kiusaajieni" joukossa oli hyvin torjuva. Minulle suorastaan huudettiin puhelimessa ja eräs "oheiskasvattajapariskunta" ei halunnut keskustella koko asiasta ja he lopettivat puhelun kuultuaan asiani. Eräs yksittäinen helluntaiuskova kuitenkin sanoi minulle että "asiat olivat tuolloin juuri niin, kuten kerroit". Tämä nainen pyysi minulta yksityishenkilönä anteeksi "koko helluntaiseurakunnan puolesta". Siunaankin tätä rouvaa sen vuoksi, että hän taisi olla ainoa ymmärtäjä tuossa seurakunnassa.

    Nyt huomaan muutamien kirjoittajien joukossa juuri samanlaista mielialaa, mikä on vallitsevana helluntaiseurakunnissa: eli keskustelu lasten kokemista vääryyksistä helluntaiperheissä on tarpeetonta ja motiiveiltaan kyseenalaista. Luulen että tuota mielialaa ruokkii helluntaiuskovan huono omatunto. Uskossa "ylpistyminen", mikä on eräs helluntailaisten helmasyntejä, estää myöntämästä tehdyt virheet.

    Mm. Helluntaikirkon (Helluntaiherätyksen) keskustelupalstalla Netmissionissa ei sallita tämänkaltaisia aloituksia ja keskustelua asiasta. Mielestäni keskustelua tästä asiasta tulisi käydä avoimesti ja helluntaiseurakuntien tulisi olla valmiita keskustelemaan yksilötasolla monille ihmisille aiheutetuista korvaamattomista vahingoista. Myös anteeksipyyntö yksittäisen uskovan tai seurakunnan taholta olisi paikallaan. Tämä avoimuus ja uskovan nöyrtyminen, uhrin syyllistämisen sijaan, loisi paljon miellyttävämmän ilmapiirin ja auttaisi helluntaiuskonnon uhrien toipumisessa.

    Se asia, jota eniten ihmettelen, on se, miten voi uskonratkaisun tehnyt ja uskovien kasteella käynyt henkilö syyllistyä henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan puolustuskyvyttömiä henkilöitä (lapsia) kohtaan? Voisin käyttää termiä ihmisoikeuksien loukkaaminen, kertoessani omista kokemuksistani. Ihmettelen myös sitä, miten helluntaiuskovainen henkilö voi elää elämäänsä, kun vielä tietää tuhonneensa käytöksellään ja "uskollaan" toisen ihmisen elämän?

    Ihmettelen myös sitä syyllistämistä, jota sain osakseni ottaessani asian esille kiusaajahelluntaiseurakunnan kanssa. Minulle kerrottiin helluntaiuskovien taholta, että minun tulisi "nöyrtyä" ja lopettaa "panettelu" ja "valehteleminen". Selitystä kokemalleni vääryydelle ei annettu. Toistettiin vaan sitä, ettei enää nykyisin näin tehdä. Se ei kuitenkaan auta enää, koska vahinko on jo ehtinyt tapahtua.
  15. ""Kenellehän se on muistutuksena, kun erään toisen seurakunnan saarnaaja ajoi
    myös kolarin???""

    Tarkoittanet tällä Oulun Helluntaikirkkoseurakunnan johtavan pastorin alkoholin vaikutuksen alaisena ajamaa kolaria taannoin? Oulussahan Helluntaikirkko junttasi päätöksensä samaan tapaan, kuin Porissa ja tämä pastori MT oli Helluntaikirkon näkyvimpiä johtajia. Näin kävi tässäkin tapauksessa.

    Joitakin aikoja sitten lisäksi eräs armoitettu helluntaipastori teki itsemurhan ajettuaan autollaan, oliko nyt rekan eteen, ja menehtyi. Et varmaankaan tarkoittanut tätä tätä tapausta?

    Miksi olisin iloinen, kun näin käy? Käytin niitä sanavalintoja, joita myös helluntailaiset käyttävät tällaisten tapausten yhteydessä, etenkin kun asiat tapahtuvat oman kristillisen yhteisön ulkopuolella..

    Porin Helluntaiseurakunnan epäselvä tilanne kiinnostaa. Luin jostakin, että Porissa toimii helluntailainen "lähetysseurakunta" (muistinko nimen oikein?), tai on toiminut jo käsittääkseni vuosia. Hajaannusta on ollut siis aikaisemminkin Porin helluntailais-karismaattisessa kentässä. Toivottavasti joku asiasta tietävä kirjoittaa lisää, missä vaiheessa Porin helluntailaisten asiat ovat nyt. Uskon että "Entisellä Maaralla" on tietoa asiasta.
  16. Olikohan tuo auto-onnettomuus Jumalan antama muistutus Porin helluntaiseurakunnan johdolle siitä, etteivät he ole toimineet Jumalan sanan mukaan? Mitä mahtanee itse pastori miettiä asiasta?

    Onko tuo Porin Helluntaiseurakunnan tuleva oikeudenkäynti vielä tänä vuonna? Joko tutkinta on päässyt alkamaan? Asiasta tietävät voisivat valottaa hieman asiaa. Ja "kokkoslaisille" tiedoksi, että Porin helluntaiseurakunnan tilanne kuuluu myös osana helluntailaisuudesta keskusteleuun.
  17. Ongelma lienee aika suuri työntekijöiden keskuudessa. Onhan tunnettua, että moni pieni helluntailais-karismaattinen yhteisö tai seurakunta on syntynyt juuri sen takia, että seurakunnan johdossa on ollut kilpailua ja erilaisia näkemyksiä asioista. Helluntailaisilta kertakaikkiaan puuttuu osaamista keskustella ongelmista rakentavasti. Ja kun tämä puuttuu, seurauksena on liikkeen hajaantuminen entisestään.

    Helluntailainen isäni joutui 20 vuotta sitten ongelmiin oman helluntaiseurakunnan kanssa. Kysymys oli hänen tekemästään vapaaehtoisesta, yhteiskristillisestä teetupatyöstä. Henkilönä isäni ei ollut muuttunut niistä ajoista, kun hän meitä helluntaiseurakunnan ohjeiden mukaisesti kasvatti. Nyt oli helluntaiseurakunnan saarnaaja ja vanhimmisto todennut hänet "perheasioista" johtuvista syistä vapaaehtoistyöhön soveltumattomaksi. Toisaalta samaan aikaan vanhimmistossa sai toimia eronnut henkilö ja paikkakunnan alkoholisteja pidettiin edelleen seurakunnan jäseninä.

    Tilanne jatkui muutaman vuoden hyvin vaikeana. Vihdoin isäni teki päätöksen erota helluntaiseurakunnasta ja hän liittyi luterilaiseen kirkkoon takaisin. Mainittakoon, että helluntaiseurakunta perusti tälle pienelle paikkakunnalle tuolloin jopa "kilpailevan" teetuvan, joka hyvin pian kuitenkin jouduttiin lopettamaan koska siellä ei ollut osanottajia. Isältäni sain kuulla hänen viimeisinä "luterilaisina" elinvuosinaan monta vaiettua asiaa ko. helluntaiseurakunnan historiasta.
  18. Eiköhän suurin houkutin helluntailaisuuteen ole Helluntailiikkeen nykyinen suuntaus korostaa kokemuksia ja ihmeitä. Ihmiset juoksevat ihmeiden perässä ja erityisesti köyhissä maissa, jossa kattavaa sairaanhoitoa ei ole, ovat ihmiset tottuneet juoksemaan jos kenen poppamiehen parannettavana.

    Puheenjohtaja Arto Hämäläisen on aivan turha näin väittää mitään muuta. Helluntailais-karismaattisuus on uususkonto, joka on viime vuosikymmeninä etääntynyt Raamatun teologiasta ja keskittynyt kokemuskristillisyyteen. Hyvin paljon valheiden avulla (ihmeparantumiskertomukset, kuolleistaherättämiset) tuo liike saavuttaa herkkäuskoisten ihmisten kannatuksen.
  19. Kyllähän Hengellisen laulukirjan ja kitarakuorolaulukirjan laulut ovat kauniita, raikkaita ja puhutteleviakin. On ikävää, ettei niitä enää tahdo kuulla missään. Onneksi Youtube -palvelusta löytyy joitakin ja vielä aitoon helluntaityyliin esitettynä.

    En jaksa katsoa Usko-tv:n jumalanpalveluksiakaan, kun niissä ei enää lauleta yhtään vanhaa helluntailaulua, tai jos lauletaan on sovitus ja säestys ylistysbändin pilaama. Helluntaiherätyksen tavoitteena lienee vanhoista lauluista luopuminen. Helluntaikirkkovillityshän on tuonut nuo ylistyssesiot perinteisten helluntailaulujen tilalle. Floridan suomalaisessa helluntaikirkossa kerrottiin vanhat helluntailaulukirjat heitetyn roskiin ylistyssesioiden tieltä. Mitä mahtaa Jumala ajatella?

    Ketjuun on päässyt mainintoja Äänekoskelta. Siellä on siis tapahtunut muutakin ikävää, kuin tapaus PP, jonka saarnausinnolle ei Helluntaiherätyksen neuvoa-antavien veljien antama painava sanakaan näyttänyt tehoavan. Lienee siis eräs Helluntaiherätyksen ongelmaseurakunnista, joita näyttää riittävän.
  20. Itse olen kasvanut hyvin ahdasmielisessä helluntaikodissa ja olen kokemuksistani tällä palstalla silloin tällöin kirjoittanut. En haluaisi, että kenenkään lapsen tarvitsisi käydä sitä kaikkea läpi, jota olen joutunut itse käymään. Minun lapsuuteni muistot ovat lähinnä 1970-luvulta ja nuoruutta 1980-luvulla.

    Kaikkein ikävintä oli se, että helluntailaiset rikkoivat lapsenuskoni aivan liian varhain, vaatimalla uskoontulokokemusta. Jumala-suhteeni rikottiin tuolloin, eikä se vieläkään ole minua tyydyttävässä kunnossa. Lapsuuteeni kuului kaiken normaalin elämän kieltäminen, mikä ei kuulunut helluntailaisuuteen. Jopa luterilaiseen pyhäkouluun osallistuminen oli ajoittain kiellettyä television katsomisesta, musiikin kuuntelemisesta ja urheilukilpailuista puhumattakaan.

    Tempausoppia pidettiin esillä hyvin voimakkaasti sekä kotona että helluntaiseurakunnan kokouksissa ja lastenleireillä. Lapsena pelkäsin todella paljon kovaäänisiä rukoilijoita, jotka "hengen virrassa" ollessaan puhuivat kielillä kaikki yhteen ääneen ja joiden kasvot ja olemus muuttuivat ponnistuksesta hirviömäisiksi.

    Kotonani vaalittiin kieltoja hyvin tarkkaan. Jokaisesta luvattomasta tv:n katsomisesta naapurissa tai musiikin kuuntelemisesta oli seurauksena tunteja kestänyt riiteleminen, joka päättyi joskus selkäsaunaan remmillä. Selkäsaunalla uhkailivat myös kotonani kyläilleet armoitetut helluntaiveljet.

    Isäni muiden helluntailaisten tapaan myös nöyryytti julkisesti minua ja sisaruksiani. Hän kertoi uskonystävilleen kaikki tottelemattomuutemme ja nämä helluntaiseurakunnan jäsenet toimivat oheiskasvattajinamme. Paikkakuntamme helluntailaiset katosivat oikeudekseen kasvattaa minua ja sisaruksia, jos olimme tehneet sellaista, mitä helluntaiseurakunta ei hyväksynyt. Toisaalta he saatoivat antaa omien lastensa esim. katsoa televisiota.

    Helluntaiseurakuntien kokouksessa, jonne meitä puolipakolla vietiin, meidän piti kuunnella todella pelottavia saarnoja lopunajoista ja esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, jos ei tänään ota "Jeesusta vastaan". Jeesus kun kutsuu ihmistä "vain kerran ja tämä päivä voi olla viimeinen mahdollisuus pelastua". Polvirukouksiin pakotettiin jopa fyysistä väkivaltaa käyttäen.

    Tässä muutamia muistoja siitä, millaista oli kasvaa helluntailaisessa kodissa. Jo lapsena huomasin, että tuossa uskonliikkeessä on jotakin pahasti pielessä. Alaikäisenä minulla ei ollut mitään mahdollisuutta liittyä muihin seurakuntiin. Kun sitten armeijassa kävin rippikoulun ja sain kristillisen kasteen sekä liityin luterilaiseen kirkkoon, on Jumalan armon käsitys jollakin tavalla auennut. Silti lakihenkinessä helluntailaisuudessa viettämäni lapsuus on jättänyt jälkensä.

    Eräs kunnioittamani Helluntaiherätyksen neuvoa-antava veli, jonka tunnen, sanoi minulle, että muisto henkisestä ja hengellisestä väkivallasta, jota olen kokenut lakihenkisten helluntailaisten taholta, seuraa minua läpi koko elämän. Näin uskonkin, koska synnyinpaikkakuntani helluntaiseurakunnalla ei ole mitään halua selvittää näitä asioita kanssani.
    21. 3 / 106
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt