jle-66

Vapaa kuvaus

Aloituksia

488

Kommenttia

5492

  1. Ehkä Armi sai todellisen Teuvon luonteen vain esille? Kiivas Teuvo oli ennen Armiakin, mutta ei hän muistaakseni ainakaan Sovinto Verta, ennen Armia herjannut.
  2. ..joskus hoiperrellen ;)
  3. Wiskin Wapahtamat ry:stä
  4. Olet siis viskeissäsi? :)
  5. Vl-uskossa ollaan uskomassa, eli tietyllä lailla kohde ollaan saavutettu. Ollaan kuin uskon "kyydissä".
  6. SRK:lla vain sanelua, ei keskustelua.
  7. Mukavaa nähdä että sinäkin olet palannut palstalle. Liekö alkoholilla osuutta tapahtuneeseen? ;)
  8. ...On hyväntahtoinen ja leikkimielinen ;)

    Tylypahkan motto on "Draco dormiens nunquam titillandus", joka on latinaa ja tarkoittaa "Älä kutita nukkuvaa lohikäärmettä".

    Voisiko osuvampaa mottoa ollakaan? Eli: Älä kutita nukkuvaa SRK-lohikäärmettä
  9. Jokainen palstaa seurannut näki kuinka heppoisin perustein Teuvo+Armi tuomionsa julisti. Teuvo on oikeassa Armin seireeninomaisesta petollisuudesta, sillä hän, "TeuvoSuuri" oli Armin ensimmäinen uhri.
  10. **Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: "Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee".

    Etkö ymmärrä? Jos ihminen yrittää tekojensa kautta ansaita armon, hänen pitäisi olla täydellinen-, eli synnitön. Silloin pieninkin korvakorusynti olisi hänelle kuolemaksi, jonka puolesta ei voisi rukoilla, koska uhria teon edestä (vrt Jeesus), ei olisi.

    Vl:t syntilistoja tekemällä kumoavat Kristuksen lunastustyön ja auttamattomasti joutuvat kiroustuomion alle.
  11. 1.Johanneksen kirje:
    5:16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
    5:17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
  12. *** Että psykopaatti olisi suositus puhujaa valittaessa.
    Minusta enemmänkin vailla omaa tahtoa on se ihanne.***

    Asiaa tarkemmin ajatellen: Näin on. Psykopaatit valitsevat puhveleiksi tahdottomia marionetteja, joita voivat ohjailla miten vain?

    Psykopaatti raivaa itse terävillä kyynärpäillään valta-asemansa vrt "eräs taulukauppias".
  13. Liikkeessä on aina ne muutamat "vanhat pässit" joiden päätä ei käännä mikään. Kuitenkaan elävä elämä ,ei voi sujua jos ei ole kykyä joustaa. Siksipä vl-liike tekee ihmisistä silmänpalvojia ja samalla Jumalan pilkkaajia, kun enemmän pelkäävät ihmisen silmää kuin Kaikkinäkevän katsetta.

    SE on sairasta, mutta miksi kukaan ei tohdi sairauteen hakea apua?

    Pohjimmiltaan on kysymys ylpeydestä. Vl-liike ei voi tunnustaa erehtyneensä. Koska muuten ei idioottimaisia päätöksiä voida purkaa, jos ylpeys antaisi myöten tunnustaa että metsään mentiin, silloin homma pysyisi terveenä.
  14. -*****Syyllistämisensä välineeksi hän voi ottaa helposti myös Jumalan vetoamalla erityisesti viimeiseen tuomioon. Tälläkin tavalla hän deifioi itsensä. s.41-42
    Hän ei taivu mihinkään kritiikkiin, esittääpä sitä kuka tahansa. Hänen mielestään se on aina väärää ja valheellista ja lähtee yksinomaan pahansuopuudesta ja kateudesta häntä kohtaan. s.29-30
    Hänen persoonansa saa tietyt kuulijat ihastumaan suorastaan silmittömästi - ne, jotka kaipaavat alistavaa auktoriteettia voidakseen heittäytyä tämän valtaan ja saada häneltä varmuutta omaan epävarmuuteensa. Toiset, terveemmät ja itsenäisemmät, taas torjuvat hänet täysin, vaikka voisivat vastaanottaa saman asiasanoman hyväksyen joltakulta toisenlaiselta julistajalta tai ehkä lukea sen hänenkin kirjoittamanaan. Persoona estää heiltä sanoman perillemenemisen.
    Narsistiselle julistajalle tärkeintä on lopulta hän itse: hänen tekemänsä vaikutus, hänen saamansa suosio, hänen voittamansa rakkaus, ei hänen ulkopuolellaan oleva objektiivinen sanoma.
    Se sijaan aidossa kristillisessä julistuksessa sanoma kulkee julistajan persoonallisuuden - hänen vakaumuksensa, tunteidensa ja käyttäytymisratkaisujensa - läpi mutta jättää hänet itsensä taka-alalle ja lopulta kokonaan sivuun. s.25-26
    Hän vaatii, että häntä uskotaan aina, kun hän puhuu itsestään tai esittää mielipiteitään. ''Sanon asian vain niin kuin se on'', on hänen tavallisimpia perustelujaan. Se mitä hän sanoo, voi olla oikein, mutta hänellä ei ole oikeutta sen sanomiseen. s.23
    Hänen kanssaan keskustellessa syntyy tunne, ettei hänen kanssaan voi olla eri mieltä eikä varsinaisesti keskustella, vaan hän on kaikissa asioissa ehdottomasti oikeassa jo lähtökohdassa. Hän ikään kuin vyöryttää keskustelukumppaninsa päälle oman näkemyksensä, jota hän pitää ehdottoman oikeana ja ainoana oikeana. Hän pukee mielipiteensä älyllisen argumentoinnin muotoon, joka vaikuttaa aukottomalta mutta ei todellisuudessa ole sellainen. s.30
    Vaikka hänen ajattelunsa voi vaikuttaa johdonmukaiselta, hänen perustelunsa eivät usein olekaan loogisesti päteviä, kun niitä tutkitaan perusteellisesti. Hänen mielipiteensä määräytyvät hänen intohimoistaan eivät objektiivisista tosiasioista. Ennemmin tai myöhemmin ilmenee, ettei hänen argumentointinsa ole rehellistä vaan tarkoitushakuista. Hän ei halua ottaa huomioon eikä varsinkaan esittää kaikkia mahdollisia näkökohtia, jos osa niistä puhuisikin häntä vastaan. s.33
    Hän jakaa ihmiset mielessään kahtia sen mukaan, miten he suhtautuvat häneen. Toiset ovat ''ystäviä''... Toiset ovat vihollisia,... s.30-31

    Hengellinen yhteisö vetää erityisesti puoleensa neurootikkoja, joilla on voimakas epävarmuuden tunne ja alistumisen ja riippuvuuden tarve, vaikkeivät toiset, ''normaalit'' ihmiset sitä aina pian huomaa. Tällaiset neurootikot ovat luonnehäiriöisille otollista maaperää.
    Kun yhteiskunta muuttuu henkisesti nykyiseen suuntaansa, sekä neurootikkojen että luonnehäiriöisten määrä myös hengellisissä yhteisöissä kasvaa. Siihen vaikuttaa myös sähköisen viestinnän yhä keskeisempi asema kristillisissäkin yhteyksissä. Television ohjelmissa itsetehosteiset ihmiset esiintyvät yleensä loistavasti ja ihastuttavat monia katsojia, koska heitä ei päästä näkemään luonnollisissa yhteyksissä kulissien takana. s.70
    Luonnehäiriöinen ihminen ei syvimmältään pyri rakentamaan hengellistä yhteisöä eikä Jumalan valtakuntaa vaan perimmältään vain itseään.
    Hengellisessä yhteisössä luonnehäiriöinen ihminen saa itselleen suurimman mahdollisen arvovallan: hän voi esiintyä suorastaan Jumalan edustajana niille, jotka uskovat Jumalaan. Sitä hän syvimmältään haluaakin. s.74
    Luonnehäiriöisen tärkeimpiä ja tehokkaimpia alistamisvälineitä on syyllistäminen: hän syyttää sitä, jota hän haluaa hallita ja hyödyntää, sellaisesta, mitä tämä ei ole eikä ole tehnyt - eikä luultavasti koskaan tekisikään. Syyllisenä olemisesta tulee siten yksi alistetun hallitsevia elämäntuntoja. s.76
    Luonnehäiriöisen saarnaajan julistukseen ja teologiaan on väistämättä kätkeytynyt sekä spiritualismia eli hurmahenkisyyttä että legalismia eli lakihenkisyyttä, jotka aina kuuluvat yhteen.
    Spiritualisti eli hurmahenkinen ihminen irrottaa toisistaan Jumalan sanan ja Jumalan Hengen. Luonnehäiriöiselle ei Jumalan sana, Raamattu, ole käytännössä perimmäinen auktoriteetti, vaikka hän voi olla sen teoreettisen arvovallan kiihkeä puolustaja. Jumalan sanan yläpuolelle hän kuitenkin todellisuudessa asettaa selittämättömän ''hengen'', jota hän sanoo Jumalaksi mutta joka on hänen omaa uskonnollista vaikuttamistaan ihmisiin.
    Legalisti eli lakihenkinen ihminen edellyttää tavalla tai toisella, että ihminen täyttää Jumalan hänelle asettamat vaatimukset. Kun legalisti ja spiritualisti, lakihenkinen ja hurmahenkinen, yhtyvät samassa henkilössä, vaatimusten esittäjä onkin todellisuudessa hän itse eikä suinkaan Jumala sanassaan. s.104
  15. Kyllä Jumala tarvitsisi innokkaita totuuden julistajia, mutta intomielisyys ei saisi mennä hurmahenkisyydeksi.
  16. Eipä minulla ole mitään muuta kerrottavaa, mitä palstalle laitan. Nämä kirjoitukset eivät lähde mistään kostonhimosta, vaan siitä että Teuvokin palaisi "alkuaikojen" uskoon.
  17. Minä pidän "Ei-netti Teuvoa" totena. Tämä tällä palstalla esiintyvä raivoaja on pikemminkin hänen kauttaan kirjoittava pimeyden henki.

    ***Mutta tämä, että Teuvo ja Armi eivät haluakaan tulla kenenkään kanssa toimeen, juontaa jostakin kauempaa kuin palstakirjoituksista, -tuttavuuksista tai -hengistä. Syyn/syiden kiroavaan käytökseen täytyy nousta heidän henkilökohtaisesta elämästänsä kauempaa.***

    Allekirjoitan edellisen
  18. Minua askarrutti alusta asti se kun Teuvo sanoi Pyhän Hengen puhuvan suoraan hänelle. Pitkään ajattelin
    että hän tarkoittaa ajatuksiaan, mutta pikkuhiljaa minulle valkeni että hän kirjoittaa sanelun mukaan ts. automaattikirjoitusta. Kirjoittaako todella? Minun on vaikeaa uskoa muuta kuin että hän kirjoittaa omia ajatuksiaaqn kuvitellen niitä Pyhän Hengen saneluksi.

    Kun alkup raimo ja Voitto Ramu alkoivat kovistelemaan Teuvoa alkuvuodesta 2007, siitä että koetteleeko hän hänelle puhuvan hengen Raamatun edellyttämällä tavalla, silmäni aukenivat lopullisesti. Nämä kyselijät saivat Teuvon raivon osakseen, eikä puhettakaan siitä koettelisiko Teuvo hänelle puhuvan hengen. Hän väitti syyllistyvänsä Hengen pilkkaan jos kysyisi opashengeltään: Tunnustatko Jeesuksen Herraksi?

    Sillä perusteella Teuvo kirjoittaa sellaisen hengen sanelusta, jota ei ole koeteltu. Ja tulokset näette kaikki..
  19. Armille on ilmeisesti myös kiusallista, kun muistellaan sitä aikaa kun hän oli Teuvon ylin ystävä.
    Molemmat kun kiistävät yhteisen sävelensä.

    Armi+Teuvo oli se "kriittinen massa" joka sai homman kiehumaan yli. Virallisesti ei saanut sunilaisuuden hyväksymis- "joutsenmerkkiä", jos ei tätä parivaljakkoa miellyttänyt/mielistellyt.
  20. Mitä valehtelen?
    21. 98 / 275
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt