Vapaa kuvaus

Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

101

Kommenttia

418

  1. adventtikirkko jollakin paikkakunnallaan oman kirkkorakennuksensa, jos joku roomalaiskatolinen porukka tarvitsisi sitä sunnuntaiksi kokontumistilaksi.

    Rahahan ei haise ja jos vuokran suuruudesta päästään sopuun?

    Opillista estettä kai ei ole?

    Entinen adv.kirkon pääjohdon puheenjohtaja aikoinaan rinnasti adv.kirkon hierarkian room.kat. kirkon hierarkiaan ja viranomaisille totesi, että käytännössä pääjohdon puheenjohtaja on samassa asemassa kuin paavi omassa kirkossaan. Tosin Neal Wilson ei sentään väittänyt olevansa Vicarius Filii Dei, mutta kylläkin väitti, että adventtikirkon oppeihin kuuluu se, että samasta työstä naiselle kuuluu maksaa pienempi palkka kuin miehelle.

    Siitä jotkut adventistit vetivät herneen nenäänsä, kuten sanonta kuuluu.

    Siitä riitakysymyksestä, sama palkka vei ei, adventtikirkko hävisi oikeus- ym kuluina muistaakseni 50 miljoonaa dollaria, ja silloin dollarin ostovoima oli paljon suurempi kuin nyt, Busmanni tarkistanee kuinka paljon se 50 milliä olisi nykyeuroissa
  2. kun klikkaan linkkiä

    http://www.ministrymagazine.org/archive/1951

    eteeni avautuu näkymä, jossa Ministryn vuosikerran 1951 lehtien kansikuvista näkyy vain vuoden viiden viimeisen lehden _kansikuvat_ , ja muista numeroista tuolla aukeamalla näkyy vain tekstiä.

    Eli homma on joko kesken, tai sitten ei tuossa näkymässä halutakaan näyttää tammi-heinäkuun numeroiden kansikuvia.

    Vuoden 1960 kohdalla törmää ilmaukseen "Archiving in progress - check back soon!"

    Eli verkkosivujen ylläpitäjä itsekin myöntää, että arkistointi on kesken.

    "Aina sanotaan, että Jeppe juo, mutta koskaan ei kysytä, _miksi_ Jeppe juo"

    Minäpä nyt kysyn teiltä uskottavaa selitystä siihen, miksi tiettyjen vuosikertojen kohdalla "arkivointi on kesken".

    Onko tarkoitus vihjata, kuinka kiireisiä ihmisiä sitä oikein ollaan, kun on päästy noin korkealle portaalle,
    vai onko niin, että hommassa haisee petoksen tuoksu?

    Ei tunnu uskottavalta, että noita vuosikertoja olisi arkistoitu summittaisessa järjestyksessä.

    Enemmän uskon siihen teoriaan, että nuokin vuosikerran on joskus arkistoitu, mutta jostakin syystä on ilmennyt teologinen tarve muuttaa menneisyyttä.

    Ja ATK:n avulla sitä voi yrittää. Mutta hommassa on riskinsä: yrityksestä voi kärähtää.

    Ja on adventtikirkko Suomessakin omien havaintojeni mukaan ainakin kaksi kertaa kärähtänyt.

    Ainakin kerran 70-luvulla ja ainakin kerran 80-luvulla pidettiin sellaiset vuosikokoukset, että kokousyleisölle annettiin perätöntä' tietoa siitä mitä oli tai ei ollut tapahtunut.

    Ja kun näin oli tullut tehdyksi, ei seurakuntalehden toimituksessa uskallettu korjata suullisia perättömyyksiä vaan vahvistettiin perättömät väitteet ihan kirjallisesti.

    Nämä tapaukset osaltaan avasivat silmäni. Päätin, että jos tuo "nykyinen totuus" ei kestä ilman historian vääristelyä, minun puolestani vuosijuhlat saavat jäädä käymättä.

    Enkä niillä sen jälkeen ole käynytkään. Enkä ole katunut, muuta kuin hidasta asiaintilan oivaltamistani.

    - Palaan siihen Ministryn vuoden 1951 juttuun. Tammi-heinäkuun numerot kyllä pääsee näkemään ja koneelleenkin lataamaan, mutta se ei ehkä onnistu ATK-asioissa ihan vasta-alkajalle.
  3. Niille, jotka mielellään selailevat vanhoja lehtiä, olivatpa ne sitten Kotiliesiä, Suomen Kuvalehtiä tai vaikkapaa Tekniikan Maailmoja, tulkoon mainituksi, että Ministryn nettiversioihin on - kuten kuuluukin - jätetty jäljelle mainokset.

    Toisinaan ne ovat mielenkiintoisempia kuin itse artikkelit.

    Totuuden etsijöitä on harvassa, niin monet kun ovat mielestään sen jo löytäneetkin, joten turhapa sitä on etsiä, minkä luulee löytäneensä.

    Mutta jos tällä palstalla sattuisi piipahtamaan joku kohtuullisesti englantia taitava totuuden etsijä, Ministryyn pätee sama kuin kaikkiin muihinkin adventtikirkon julkaisuihin.

    Tärkeämpää kuin se, mitä lehteen on painettu, on se, mitä lehteen EI ole painettu. Tiettyjen asioiden esille tuomista näet kartetaan kuin ruttoa.

    Sama pätee myös adventtikirkon laajaan kirjasarjaan "SDACom". Ihan uteliaisuuttani vilkaisin osaa 10, muistaakseni painettu vuonna 1966 tai 1967. Hakusana "sin" (= synti) oli saanut osakseen sivun verran tekstiä, eikä perisynnin olemassaoloon osattu ottaa selvää kantaa puoleen tai toiseen. Asiaa vain käänneltiin ja väänneltiin.

    On siis kirkkokunta, joka oli kirjaa painettaessa ollut olemassa noin 100 vuotta, mutta ei ollut päässyt vielä niin pitkälle, että olisi osannut vastata kysymykseen "onko perisyntiä olemassa vai eikö ole".

    Vastaukseksi riittäisi pelkkä "on" tai "ei". Ei se sen monimutkaisempaa ole. Muita vaihtoehtoja kun ei taida olla.

    Useimmat muut kirkkokunnat osaavat ottaa asiaan ykiselitteisen kannan. Se on joko oikea tai väärä, mutta ainakin se on silloin rehellinen mielipide eikä pään piilottamista pensaaseen.

    Joku adventtikirkon pastori saattaa nyt tähän sanoa, että selvä kanta on löytynyt viimeisten 50 vuoden aikana. Jos on löytynyt, olisi kiva lukea, mikä se on ja miksi siihen pääseminen vei niin ruokottomasti aikaa.
  4. "Ministry: International Journal for Pastors is the international monthly magazine of the Ministerial Association (website) of the General Conference of Seventh-day Adventists.[1] It is aimed at pastors and ministers of the Seventh-day Adventist Church, and also those of other denominations.[1] It has a monthly circulation of roughly 18,000 to Adventist church leaders, and a bi-monthly circulation of roughly 85,000 to clergy from other denominations on a complimentary basis. "

    ---
    ---
    "Ministry was first published in 1928 and is now available in English, Spanish, Portuguese, Russian, Korean, Chinese, Japanese and Indonesian languages. On April 6, 2009 a French language edition was launched "

    http://en.wikipedia.org/wiki/Ministry_magazine


    Ministry-lehteä lähetetään siis lahjatilauksena 85000 ei-adventistipastorille joka toinen kuukausi.
    Wikipediaan ei ole kärsitty laittaa, mistä vuodesta lähtien tuo käytäntö on ollut voimassa. Se kun olisi helpottanut sen tarkistamista, kuinka paljon eroavuuksia on niissä lehdissä, jotka on tarkoitettu myös ei-adventistien luettaviksi verrattuna niihin, jotka sisältävät "sisäpiiritietoa".

    Kun lehden näköispainosarkistoon, joka käsittää lehdet vuodesta 1928 alkaen (vuosista 1951, 1960, 1970 ja 1979 en mene takuuseen) tutustuu, löytyy paljon kiinnostavaa.

    Muutama viikko sitten vuosikerran 1970 kohdalla oli näkyvillä tieto, että arkistointi oli kesken.

    Se olisi huvittavaa, ellei se olisi niin säälittävää!

    Meikäläinenkin tavallisella, alemman keskiluokan skannerilla skannaa A4- tai letter-sivukokoisia aikakauslehtiä 30 sekunnin sivuvauhtia. Se tekee 2 sivua minuutissa ja 120 sivua tunnissa.

    Näppäräsormisen tytön pitäisi yhden työpäivän aikana pystyä muuttamaan kaikki yhden vuosikerran Ministryt PDF-formaatin nettilehdiksi.

    Ja jos pääjohdosta ei löydy näppäräsormisia tyttöjä, löytyy sieltä riittävästi kömpelösormisia joutomiehiä.

    Ei ongelma ole se, että skannaus olisi vaikeaa tai kallista.

    Ongelmana on se menneisyyden muuttaminen. Siksi vuosien 1951, 1960, 1970 ja 1979 lehtien käsittely on kestänyt niin kauan.

    Normaali menettelyhän olisi ollut alkaa joko vanhimmasta vuosikerrasta ja edetä tuoreimpaan, tai sitten päinvastainen järjestys.

    Se, että jätetään välistä pois jotakin, tai tehdään tiettyjen vuosikertojen skannaus siten, että nettilukijan on mahdotonta kontrolloida, näkeekö hän kaiken, mitä paperiversiossa aikanaan on ollut, jättää sijaa epäilyksille.

    Mainittakoon, että tähän mennessä olen ladannut PC:lleni Ministryjä 4,85 gigatavun verran.

    Mielenkiintoista luettavaa varsinkin entiselle adventistille. Näkee, kuinka oppien tulkinta on joskus lyhyessäkin ajassa heilahtanut rajusti.

    Ja arkiston osoite: http://www.ministrymagazine.org/archive
  5. väärentämistä on myös eräiden innokkaiden mutta harhaanjohdettujen yksilöiden harrastama temppuilu kirjastolaitoksen kanssa.

    Lainataan kirjastosta vähän kerrallaan sellaisia kirjoja, jotka suhtautuvat kriittisesti lainaajan omaan maailmankatsomukseen - oli se sitten uskonnollista tai poliittista laatua - ja jätetään kirja palauttamatta ja maksetaan siitä määrätyt sakot.

    Osa e.m. kirjoista suorastaan varastetaan, muilutetaan ohi kirjaston sähköporttien, joiden kuuluisi hälyyttää, jos kirjaa ei käytetä lainaustiskin kautta.

    Lopputulos on se, että useimmista Suomen kirjastoista on vaikea tai mahdoton löytää tiettyjä kirjoja.

    Valitettavasti täytyy sanoa, etteivät adventistitkaan ole ihan syyttömiä näihin kujeisiin.

    Oletan, että tätä toimintaa ei ole organisoitu virallisen kirkon piiristä vaan pieni porukka on sopinut näin menettelevänsä.
  6. yksi heikkous.

    >>>>On turhaa ja oikeastaan väärin vedota 1950/60 lukuihin *tämän päivän* Suomessa.>>>

    Nimittäin se seikka, että vielä on elossa seurakuntalaisia, joille 1950/60 luvulla on opetettu silloista "nykyistä totuutta ja jotka ovat seurakunnan ja Jumalan edessä luvanneet siinä pysyvänsä.

    Ja ovat pysyneetkin.

    Katsos, Timo, tietääkseni _kukaan_ ei koskaan ole mennyt noille senioirikansalaisille sanomaan, ettei se 1950/60 annettu opetus ollutkaan totta.

    Sille opetukselle on käynyt niinkuin sementtivalulle muutamassa päivässä. Sitä ei saa rikotuksi kuin lekalla tai muulla raskaalla työkalulla.

    Sen toki kirkon johtokin tietää ja sen takia odottaakin kärsimättömästi, että viimeinenkin noista "dinosauruksista" ottaisi ja kuolisi pois kertomasta, kuin Seljavaara opetti näin ja Arvo Arasola näin ja Onni Peltonen näin.

    Kerrohan Timo meille kaikille, sinä, jotka et ole jämähtänyt 40 - 50 vuoden takaisiin opetuksiin, missä Nykyajan numerossa tulee ilmestymään kirjoituksesi, jossa analysoit niitä 40 - 50 vuotta sitten totena opetettuja, tosina pidettyjä oppeja, joita ei enää pidetä tosina.

    Samalla voisit kertoa, mitä mielestäsi pitäisi tehdä niille entisille a-kirkon jäsenille, jotka opillisista syistä erotettiin tai muuten vaiennettiin 40 - 50 vuotta sitten, ja jotka nykyisen näkökulman mukaan olivat enemmän oikeassa kuin erottajansa.

    Onko sinussa miestä siihen?
    Jos menneisyys on nykyisyyden ja tulevaisuuden avain, veikkaukseni on, ettei sinusta ole siihen miestä.