r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Nimmari "ruunen sadut."
    . En tunne, en muista tapaustasi. Enkä ala arvailemaan tai muutoinkin päätäni vaivaamaan ko. asialla. Jokaisen oma asiansahan se on, mitä päättyy tekemään.

    Mitä Ruunen satuihin tulee, ne ovat. Mitenkä yleensä voisikaan kaikkia miellyttää? Kovin erilaisiahan ovat mielipiteet hyvästä ja pahasta. Huumoria joskus toivotaankin, mutta jos yrittää sellaista väsätä, aina löytyy sanomista. Olipa tuo sitten tosikkoisuutta tai ihan väärää lajia arvioijan mielestä.

    Okei, hirvi/ karhukamera lienee riittävän neutraali katseltavaksi. En kyllä ole sitä katsellut, enpä kuitenkaan älyä hävetä puutteitani.
    Hyvää jatkoa edelleen!
  2. Iltahan se on jo aika pitkällä. Niin se tuli tuhlatuksi tämäkin päivä, mitä nyt vähän lukuhommia harrastin päiväuniani vauhdittamaan.

    Suppilovahveroista Skillankin mainitsi. Kyllähän ne ottamani käyteyksi tulee, vaikka en ole kummoinen asiantuntija jalostushommissa. Pesin ja putsasin sienet, tein kevyen kerran ryöppäyksen vaikka ne eivät olisi sitä tarvinneetkaan. Sain kuitenkin sienet tiiviimpään muotoon, purkitin kolmasosa litran purkkeihin, vähän suolaa joukkoon ja pakastimeen.Kokeilin jo kuitenkin laatia sienikastiketta. Hyväähän niistä tuli.

    Kun lähdin matsäreisulle, päätin että otan vain hyviä haaparouskuja suolasieniksi. Onhan niitä nyt jo hyvä varasto suolattunakin, siksi oli vara olla ranttu. Tavoittelemiani ei löytynyt. Kun nousin vaaran rinteeseen, nokkani eteen tuli rypäs suppilovahveroita ja otin ne talteen. Semmonen tarinani.

    Katleija kyseli serkuista ja pikkusellaisista. Kyllä minullekin pikkuserkut ovat olleet keskenään serkkujen lapsia. Enpä sitä ole edes sen pitemmälle pohtinut. En edes tiedä, montako serkkua minulla on
    ollut (osahan on jo poistunut) , ehkä n. 40. Joskus nuorena kyllä tunsin moniakin, koska olivat lähitienoilla. Ison muuttoliikkeen mukana he ovat leipätöitä etsiessään hajaantuneet ei paikkoihin ja vanhat kotimökit hävinneet tai lahoavat autioina. En kyllä ole ollut mitenkään aktiivinen yhteyden pidossakaan. Työelämän aikana on muodostunut omanlaisensa kaveripiiri. Tuskinpa se serkkuuskaan olisi siihen lisäarvoa tuonut. Tuleehan joskus yllätyksiäkin. Joku on tunnistanut minut serkukseen ja minä joudun vain ihmettelemään. Kyllähän siitä alkaa muistelujutut ja siihenpä se sitten jääkin. Nähdään jos nähdään.

    Hetihän tässä pääsee pahnaa sijaamaan. Hyvää yötä!
  3. Nato on miehen sisko! Tiesin sen, mutta tarkistin vielä v. 1926 painetusta tietokirjastani.

    Luulenpa, että Amalia enemmän kotoisiin asioihin perehtyneenä tietää mikä Nato on. Montakos siskoa on Natoakin. Monesti se niin tuppaa olemaan, että "perhe on pahin." Varsinkin ulkopuolisena piiriin soluttautuneet saavat rökkiinsä pienestäkin mokasta ja jos sitä ei tule, se tehdään.
    Ehkä Amalialla on hyvinkin paljon sisäpiiritietoa. Siihen kun Anselmi alkaa sotkea tykkänään ihan eri asiaa, eihän ole ihme kunnon ihmisen ajatukset harhailevat maailmalla. Suomalainen Nato, on Nato ja pysyy! Hittojako ne herrajoukot väärällä, vohkitulla nimellä aseiden kalistelua harrastelee. Vieläpä yllyttävät rauhallisia suomalaisia mukaan.

    Ikäväähän se on, että tämä pikkuhuuma on jo tavoittanut Römpsänperänkin. Vaan eiköhän se Amalia hoitane homman kotiin. Anselmilla lienee jonkinlainen puheoikeus, mutta jos äänestykseen menee, luulen että Amalia voittaa jo äänellään. Ja äänestyksessä viimeistään, Amaliahan on puh.johtaja.

    Hyvvee jatkoo Römpsänperälle ja sotimatta! Sanan säilähän on perheen piristys ja pahan puhallus ulos tuuleen.
  4. Tulipahan Laten viesti kirjoittamani aikana. Viivähti välissä kirjoitus, kun täytyi kahvipannua latailla. En viitsinyt Pirtin koneella keitellä.

    Pienellä alueellahan se ilma vaihtelee. Vain pienen hetken täällä heikosti aurinko näyttäytyi. Jospa se siellä A.Kiven kunniaksi enemmän valoa vilautti.
  5. Taas on auringon häipymisen aika, vaikka vähänpä tuo tänään näkyvissä olikaan.

    Tänään lopetin tältä sulalta metsissä jokamiehen oikeuksieni käytön saalistamiseen. Tarkistin mikä on tilanne, ettei jää harmiteltavaa. Kunnollisia sieniä en löytänyt, en tosin huonompiakaan. Kato on ehtinyt käydä. Kuitenkin törmäsin suppilovahveroihin. Ihan pieneltä alalta kassillisen nyhdin. Otin mukaani paremman puutteessa, en suppiksia suoraan hakenut. Tiedän kyllä niiden olevan ihan syömäkelpoisia. Hyvä näinkin, mukava ilma kävellä ja hengitellä raikasta ilmaa. Olen vilkaissut Ylen keskustelusivuja. Mielestäni väliin hyvääkin sananvaihtoa asioista. Pienessä määrin olen kyllä mukaankin mennyt. Tietysti eri nimmarilla kun täällä.

    Onhan "hurskaisen" kylähullukisa jo hyvässä mallissa, kun on osaa ottanut. Jos sijoitus ei paras mahdollinen sattunut tulemaan, voihan syynä olla ammattitaidottomat tuomarit. Tosin taitoja se hulluuden esittäminenkin vaatii. Apua ehkä on siitä, että jos sattuu olemaan "perustaidot" lunnonmukaisina mukana. Vähemmän silloin kainous hillitsisi.

    Hyvää jatkoa iltaanne, jos satutte vilkaisemaan!
  6. Sataa, ennen puolta päivää se alkoi. Niin tästä on tullut "sisätyöpäiväni."

    "Eriskummallisesta" olostani mainitsin. Onhan se, kuin lääkitys tepsi vaivat hävisivät. Kun murretta yritin jutussani väsätä, ehkä leikkisästä letkautuksestani voi saada väärän käsityksen. Varsinkin kun mainitsin, että" lienöököhän pahanniim merkki." Tämän tuli, koska joskus muinoin kuulin sanottavan tähän tapaan, jos joku homma tai asia menikin yllättävän hyvin, yli odotusten.

    Hulluus ja hulluttelukin on kovin käytetty erilaisissa sanonnoissa. Eikähän hullun ja "täysjärkisen" välillä olekaan selvää rajaa. Hyvinkin fiksu saattaa saada hulluja tempauksia aikaan ja näytellä ainakin. En muista täällä saaneeni hulluksi nimittelyä. Siispä en ole varma, miten suhtautuisin. Sekin on ratkaisevaa, missä yhteydessä sana sylkäistään. Voihan hulluksi nimittely olla viatontakin. Vaikkapa niin, että joku tekee hyvin yllättävän, kuitenkin myönteisen ratkaisun. Joku voisi sanoa, että "vain hulluhan tuon keksii!" Siinähän tulee tunnustus, kehu ja ansio esille samalla.
    Kehvelä kun lukuhommat ovat vielä kesken, vaikka aikaa on ollut lähes 80 vuotta. Täytyy jatkaa, että vielä muistaa sen, mitä on ennen kirjamerkkiä lukenut. Hyvää sateisen päivän jatkoa!
  7. Päevee!

    Eriskummallistahan tuo olonniik tuntuu olevan. Lienöönköhän pahanniim merkki. Ei säre mittää, ei ouk kolotustakaa. Askelkii nousoo melekein vanahaan malliin. Eu ou valittamistaa jos nytten ei vanahoja essiin kehtoo kaivoo. Löytyshään sitä mualimanmänösta jottain sanasijookii, vuan annanpaan sennii männä mänöjään.

    Eipä se teksti oikein luista. Ajattelin jatkoksi laittaa, ylen hankalalta tuntuu. Ei löydy oikeita sävyjä soljuvaan savolaiseen sanan käyttöön.

    Eipä tästä päivästäkään ole paljon kerrottavaa. Hyvin mennä hurahti normaalimenossa. Ehdin sentään kirjastossa käydä. Nyt en tarvitse muuta kuin lukuhaluja. Eiköhän sekin tässä jo illan mittaan ainakin alkuun lähtene. Tuskin Tv- sotkee yritystä.

    Eipä muuta kuin hyviä syyspäivän jatkoja!
  8. Kiitos vaan Late + erikoisterveisistänne! Sitä samaa toivon teille ja hyvää virkeätä jatkoa!
    Lyhesti vielä: yleensäkään vaivat ja sairaudet eivät ole samanlaisia, vaikka tunnusmerkkejä täsmäisikin. Minun suurin ongelmani oli alkuaan tapaturmaperäinen. Muutaman kuukauden lojottelu lähes liikkumatta ja erittäin kovien särkylääkkeiden syöminen vain romahdutti pahan kerran. Kun olen päässyt jaloilleni, "saavutettua etua" en vähällä luovuta. Tämä vaatii omat ohjelmansa. Ei sekään ole väärin sanottu, että se on pakko!
    Vaikka lause, että " ei elämästä selviä hengissä" pitää varmasti paikkansa, olisihan se parempi jos mahdollisimman pitkälle selviäisi liikkumiskuntoisena ja jotenkin tolkuissaan. Hyvinhän tässä on taivallettu, jopa minullakin tämän ikäluokan miesten keski-ikä ylitettynä.

    Poutaisena pysyi tämäkin päivä. Iltapäivällä kyllä tuuli viuhotti melko railakkaasti. Eihän se nyt kylmää voi olla, kun mittarissa oli lähes 10 C. Parempi uskoa mittaria kuin luulojaan. Meillä oli pitkään Terveysaseman katolla nähtävissä mittari, joka näytti aina 2-3 astetta ylimääräistä lämpöä. Hyvähän se, että lämmintä on reilusti, kyllä se vilua hälventää Kaikkia ei sekään miellyttänyt. Nyt on jo pitkän aikaa ollut koko mittari pois käytöstä.

    Eipäs tule enää mitään mieleen, jolla jatkaisin tätä toskaamistani. Hyvää jatkoa reippain mielin!
  9. Iltaa, eikä sade tänään häirinnyt.

    Ehkä kertomuksistani on tullut liikkumisestani ja kuntoilustani vähän suurempi kuva kuin onkaan.

    Noin 15 v. sitten sanottiin perusteellisen tutkimuksen jälkeen, että on kaksi vaihtoehtoa. Leikkaus tehdään, mutta se ei takaa tulosta. Toinen vaihtoehto on selkäni kuntouttaminen. Ei se korjaannu, ellei lihaskuntoa rakenneta. Pelkän "ruodon" varassa tilanne aina vaan pahenee. Kannattaisi ainakin kokeilla, esittivät lekurit.

    Siinä se valinta, jota voisi myös pakkovalinnaksi nimittää. Fysioterapeutit antoivat apua ohjelmointiin.
    Kyllä se alkuun oli tervanjuontia koko homma, mutta jästipäisesti parhaani tein. Niin se meni, että kipeytyi ja koheni vuorotellen. Pari vuotta meni, kunnes tuli selvää parannusta, ei virheetöntä, mutta kuitenkin hyvin "elettävää."

    Siitä se lähti, sopivasti kiristinkin ohjelmaa, muutaman mokankin ehdin tehdä. Nyt koko touhu on pelkkää rutiinia, sitä liikuntaa ja temppuja ihan kaipaa. Kyllähän ihminen tottuu ja mukautuu, varsinkin jos muutoin on vain huonoja vaihtoehtoja.
    Hiton hyvältä se tuntui, kun selvää tulosta tuli!

    Realisti pyrin olemaan. En kuntoilua harrasta enää siinä mielessä, että tulisin enemmän "superiksi." Riittää, että hidastan jääväämättä tulevaa rapautumistani. Niin mitoitan toimeni. Aikaa käytän nyt itseni "rääkkäämiseen" n. tunnin, puolitoista päivässä. Siinä samassa on myös kuntokämpässä käyntini joka aamu. Jos teen merkittävästi hyötyliikuntaa, vaikkapa metsässä, se korvaa jo kävelylenkitkin. No sellaista pientä lisäksi, jos vaikka istuessa jalat tuntuu puutuvan, eikun lattialle tukevasti seisomaan ja syvään kyykkyyn, ylös ilman käsien apua. Kymmenen kertaa on hyvä ja samalla siinä tasapainon harjoittelukin tulee. Kudaa tekee kintuillekin!

    Joo, johan tuli "omaperäistä." Tätä minua koskevaa aihetta en kyllä ihan vähällä enää jatka. Joku tolkku se olla pitää!
    Hyvää iltapuhdetta teille itsekullekin!
  10. Latelle. Juu, nuorihan minä olen. Eikös sitä eroa ole lähes vuosi. Onhan se pitkä aika... Miten sitäkin katsoo, ei vuosi tai muutamakin, vielä eri aikakauteen sijoita ihmiselämässä.

    Tottahan se on että kävellä rumpsuttelen aika paljon.
    Metsässä kävely tuntuu hyvältä ja kevyemmältäkin. Varsinkin jos vielä saalistusta on näköpiirissä.
    Ehkäpä tunnuslauseeni on, että "mahdollisimman hyväkuntoisena on helpompi sairastellakin." Jonkun verran siihen joutuu tekemää töitä kunnes palkinto häämöttää.
    Yhtä kaikki, tuleehan se hiipumalla kuntoisuuden alamäki. Ei siinä rimpuilutkaan auta. Kyllä huomaan nekin merkit, mutta vielä vaan menoksi, vaikka sitten lyhemmin askelin.
  11. Virkeitä ovat eläkeläiset
    terveet taikka kärsiväiset
    toiset kirmaa auringossa
    jotkut rämpii räntäsäässä.

    Kun yksi päästää häppää
    totisesti toinen läppää!
    Täällä vaino aina asuu -
    valittelee varsin kaino.
    Mukavat jutut toiveissaan
    joku vain hellii haaveissaan.

    Ei toive kaikkien kohtaa
    varmaan joku toista jahtaa
    pirullista ihmisolo
    vaivaantunut on jo elo.
    Jos nyt kokee epäluulon
    menee siinä melkein kuulo.
    ...
    Niinpä tässä kuoroon yhdyin
    reippaasti repimään ryhdyin.
  12. SkillaNille selvyyden vuoksi. Se Haapsalu- juttuni tapahtui jo huhtikuussa. Sekin oli hyvin todennäköisesti "kotoperäistä." Siellä oli yksi suomalainen linja-autoretkue, josta kolmasosa oli saiastelemassa kämpissään.

    Juttelin muutamien jalkeilla olevien kanssa. Heillä oli se käsitys, että mukana se tauti oli tullut. Oireita oli ollut joillakin jo tulomatkan lopulla. Siinä vain kävi niin, että jotenkin ehdin saada tartunnan. Tämä siksi, että tuskinpa kannattaa pelätä Haapsalua, kun jo tapahtumastakin on runsaasti aikaa.

    Kävin koneelta katselemassa uutistapahtumia. Eipä mitään erikoisen uutta tämän taivaan kannen alla.
    Nyt muihin puuhiini!
  13. katleija

    Kyllä muistat oikein Haapsalun kylpylämatkan jälkeen näin kävi. No se on ymmärtääkseni lusittu.
    Enpä tarkkaan edes tiedä, mikä nimi "pöperöllä" onkaan. Se terminologia ei ole hallussani.

    Joka tapauksessa labrakokeen jälkeen sain lyhyen antibioottikuurin, koska yritin perustella pikaista tarvettani. Labrakokeesta valmistuu myöhemmin täydellisempi versio. Jos siitä ilmenee uutta tai vaivani jatkuu, palataan uudelleen asiaan. Näin kerrottiin.
    Vastasin, koska satuin vielä olemaan selailemassa koneellani. Nyt hyvää yötä!
  14. Jälleen päivän päättymisen aika. Iltapuhde vielä jäljellä.

    Kylläpä savolaisella kielellä voi lupsakasti luonnon ja lintujen elämää esiin tuoda. Kiitos "kielikylvystä."

    Katleija mainitsi, että riittähän 4,5 uni. Minulle se ei riitä, kyllä siitä jo pienoinen krapula tulee seuraavaksi päiväksi. Vasta taannoin sen koin. Kopristeli siususkalujani ja jäi siitä syystä unet liian vähiin. No se asia on hoidossa, virusta häädän lekurin osoittamilla lääkkeillä. Hyvässä mallissa hoito vaikuttaa olevan. Tänään oli niin hyvä päivä, että en malttanut metsästä poissa pysyä. Enpä aikonutkaan mitään hikistä lenkkiä tehdä, vaan poiketa vähän polulta katsomassa miten sienien on käynyt. Kyllähän se karkasi yli harkitsemastani suunnitelmasta. Eipä ollut suuri pussero mukana, kevyt ruokakaupan läpinäkyvä pussi. Kyllä se tuli täyteen osittain putsattuja haaparouskuja. Sattui ahneus yllättämään, tottahan se täyteen pitää saada! Kun sienipaikka ei ollut kummoinen, juoksutyöni lisääntyi ja näköäkin täytyi terästää värikkäiden lehtien täyttämässä maastossa. Hyvä näin, onnistumisen puolelle se kääntyi.

    Skillan ihmetteli "lyhyt sanaisuuttani." Kyllä se väliin on tapani myös livekeskustelussani. Voin hyvinkin hälöpötellä aikani vaikka turhanpäiväiseksi kokemiani asioita. Sitten tulee herätys ja napsautan suuni kiinni. Ei vain satu olemaan asiaa, josta suuni avaisin. Onpa hiljaiseksi muuttumistani useinkin ihmetelty ja närkästymiseksikin epäilty. Ei se vain sitä ole. Joskus vain tulee mieleeni lopettaa jonninjoutava hupatus, tai sitten tulee asioita, jotka eivät ole hallinnassani. Sen voi tulkita samaa mieltä olemiseksi, tai että olen täysin ulalla koko puheenaiheesta.. Enhän välttämättä ryhdy edes vänkäämään. "Aivan sama!" kuten olen kuullut penskojen kielellisestä ilmaisusta.

    Jokohan tämä ohittaisi lyhytsanaisuuden? Aivan sama, nyt lopetan. Jatkoja teille!
  15. Olen havainnut, että vanhenevaa ihmistä saatetaan katsoa, jopa kytätäkin tarkalla silmällä.
    Jos nuori tai keski-ikäinen tekee unohduksia vaikkapa useinkin, pidetään sitä luonnollisena huolimattomuutena ja korkeintaan naureskellaan.

    Annahan olla vanha, syy on selvä! Tai jos kompastuu yllättävään esteeseen, tuomio tulee "vanha kompura." Sitä paitsi, jos nuoret turhan usein esittävät tai vaativat tutkimuksia ja hoitoja, kyllähän siihen hermostuu, kun itse tuntee vielä hyvin selviävän. Päätösoikeuden vieminen voi olla niin rankka ja nöyryyttävä kohteeksi joutuneelle, että eihän siihen vähällä suostu. Eikä pidäkään.
  16. Tavallinen, normaali päiväni. Pikkuvaivani häipymässä.
    Enpä sotke enempää, vaan toivon teille hyvää loppuiltaa ja uutta päivää!
  17. Auringon kierros on jo lopussa, vaikka eihän se aurinko maata kierräkään.
    Tulipa mieleeni sana aikaansaava. Tottahan sen jokainen tietää, kuinka joku saa "aikaan" paljonkin, vaikka ei edes kiireiseltä näytä. Onhan siinä eroja ihmisillä, mutta aikaan saavalla saattaa olla kovasti rutiinia tehtävissään. Joku toinen saattaa riehua ja hosottaa näyttävästi, korjaa ja parsii välillä jälkiään, mutta tulosta ei vain synny vauhtiin nähden.

    Miksikö tätä pohdin? No itsekritiikin takia. Muistelen - voin olla väärässäkin - , että olin joskus aikaansaapa. Ei päivä pysähtynyt siihen, vaikka melko raskasta työtäni leipärahoiksi puursin. Usein seurasi perässä lähes saman mittainen puurtaminen, olipa sitten harrastuksia, jouksupoikana oloa, iltakursseja tai kokouksia ja kotona riitti vielä tehtäviä. Kaikkiin löytyi jostakin aikaa, jostain jokus joutui tinkimään. Eihän kaikessa voi olla yhtä aikaa.

    Tietysti ymmärrän, että tämän ikäisen eläkeläisen onkin täysin oikeutettua hellittää ja paljonkin. Se vain tulee mieleeni, turhan pieni/ pienet hommat täyttävät päiväni. Saannokset jota nyt tulee, olisi voinut hyvin tunnin, parin työksi laskea ripeimmillään ollessani. En kuitenkaan ole vauhtini laskusta kovin huolissani. Jahkailen, mietin ja hissukseen hoidan välttämättömän, myös ajan kohtuulliseen kunnon ylläpitoon. "Työnihän" ei juuri sitä nykyään anna. Niin.. ja sitä kuuluisaa "syrjäytymistä", yritän myös vältellä, mutta siihen en tarvitse erikseen paneutua.
    Pärjään itseni kanssa ja jos tarve tulee nähdä lajikumppaneita, eikun lakki päähän ja ulos.

    Tällainen itsepuheluni. Annan kuitenkin mennä..
  18. Taas auringon laskua lähestytään!

    Tänään oli oikein ravipäiväni, terveyskeskus, labra odottelu, terveyskeskus, odottelu ja sitten apteekki.
    Olihan se vähän sisuskalujani kouristellut muutaman päivän, mutta viime yö oli hyvin rauhaton. Ajattelin että tätä "aidanvitaksena" oloa ei kestä monta yötä. Siksi käynnistin tämän rumpani.

    Löyhtyihän syykin, virus löydettiin. Nyt antibiootti- sotilaat ovat jo töissä. Tämä vaivani ilmestyi sairaalakeikkani jälkeen. En kuitenkaan tee siitä suoria johtopäätöksiäni. Voihan se olla vain sattumakin tai pieni ärsyke. Eiköhän se tästä.

    Jos jotain vahinko näistä tuli, niin sienireissuni jäi tekemättä. Nyt alkaa olla jo ne viimeiset päivät sienien poimintaan, suppilovahveroita kyllä voi löytyä vaikka lumen seasta.

    Aika puuhakasta on SkillaNin meno. Eihän siinä ehdi edes sairastelemaan ja sehän on hyväkin. Topakoitua täytyy minunkin, kunhan nyt vielä katselen leppoisammin.

    Hyvää loppuillan jatkoa!
  19. Päiväni on jo lähes mennyt. Kyllä tähänkin päästäkseni olen lääkärien apua tarvinnut. Noin yleensä olen ollut saamiini hoitoihin tyytyväinen. Eipä niissä hoidoissa mitään pelättävää ole, jos tunnistaa vaihtoehdot. Onhan muutamia leikkauksia ja tähystyksiäkin tehty ja ihan hyvällä tuloksella.
    Ehkä pari kertaa olen kyllä nostanut jatkon puheenaiheeksi. En varsinaisesti asiantuntijana, vaan potilaan kokemuksen pohjalta. Kyllä mielipide on huomioitu ihan suurempaa janttelua. Ei ole näissäkään tapauksissa tarvinnut toisaalta parempaa lausuntoa yrittää.

    Hyvä päivä oli vähäisen lenkkeilyäkin harrastella. Intoni ei riittänyt kovin tiukasti ja totisesti katua taputella. Piristää se pienikin istumisen ja pitkällään lojottelun välissä.

    Katsellaampa miltä huominen näyttää, sen näkee sitten.
  20. Iltaa! Kävinhän markkinakojussa popsimassa paistetut mujeet. Hyviä olivat ja aurinkokin mukavasti näyttäytyi.

    Parvekkeen ikkunatkin pesaisin. En jatkanut pitemmälle. Näyttää siihen hommaan kelejä vielä tulevan, joten säästäen töitä tein.

    Tässä ilmoittautumiseni uuteen Pirttiin. Toiste lisää!
    21. 101 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt