r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Huomenta ja säätiedotus kuten ennenkin- sitä samaa.
    Ei minulla ole varsinaista mielialahäiriötä, ainakin niin luulen. Pitänee tarkemmin kertoa. Toissapäivänä tuli eräs työssä oleva kampraatti puheilleni. Maakunnan miehiä(250 km.)ja viikonlopun kotimatkalla oli sattunut pieni ojaanajo, sen verran kuitenkin, että jalka oli "vääntynyt" ja parin viikon tapaturmaloma.

    Vak.yhtiö oli hylännyt korvaushakemuksen. Mies oli tapahtumakertomuksessaan rehellisesti kertonut poikenneensa matkalla baariin kahville. Siinä hylkäysperuste - tapaturma ei muka sattunut työmatkalla. Eihän nämä asiat mitenkään minulle kuuluisi, ehdotin ammattiliiton apua, mutta kun kun toinen riittävästi kehui tuntevansa minut paremmin kuin minä itseni, tottakai heikko, kunnianhimoinen ihminen heltyy. Lupasin tehdä oikaisuvaatimuksen.

    En tiedä, kuinka sain lähes koko päivän tuhrattua mokoman selvähkön asian parissa. Kaivelin jo syrjään heitettyjä arkistojani, lueskelin samalla kaikkea, jota nyt ei asianselvittämiseksi olisi tarvinnut. Tulihan se hommakin tehtyä. Luulen, että asiakin selviää.

    Toinen juttu: olen lueskellut palstan kirjoituksia. En saa itseäni kiinnostumaan kieliriitajankutuksesta, johan tuo on selvinnyt. Ei kiinnosta "mamu" keskustelut, ainakaan usemmiten esitetyssä muodossa. Uskon asioista haluan pysyä erossa. Miten äänestän, se on yksityisasiani, vaikkakin olen sitä hiukan raottanut. Keskinäistä suunsoittoa, jota palstoilla näkyy, en oivalla enää huumoriksi. Maailman politiikan käsittelyn jätän lukemiseni asteelle.

    Yllä oleva ei tarkoita sitä, että pyrkisin ketään opastamaan tai että kirjoittajat ovat väärässä. Se tarkoittaa vain sitä, että en pysty, enkä halua kiinnostua...no, koska melko helposti löydän korvaavaa aikani kuluttamista. Olkoon se "käpristymistä." Ei kuitenkaan täydellistä, kuten vuolaasta sanailustanikin ehkä ilmenee.

    Oikein hyvää päivän jatkoa!
  2. En koe, että minusta olisi "potkijaksi" tällä kertaa, vaikka H* sitä " kerjää." Enpä taitaisi edes uskaltaakaan. Olen nyt enemmänkin ollut käpertymisvaiheessa - toivon, että se on tilapäistä. Pienissä askareissa päivät kulahtaa. Isoihin asioihin ei ajatukseni yllä. Maailman- ja kotimaan asioiden hoito ja valvonta on jäänyt retuperälle. Niin tärkeätä kuin se olisikin, pystyn vain kummastelemaan.

    Kyllä muori67 ja SkillaN oivalsivat hyvin urakkatyön, sen huonot hetteiköt. Työtähän on monenlaista, eikä kaikkea voi toisiinsa rinnastaa. Kyllä "kello -kallet" olivat inhottua joukkoa. Niiden tekemillä mittareilla yritettiin mitoittaa työvauhdit,"hihnatyö", huippujen tasolle.

    Se kun on niin, että jotkut näppäriä, vahvoja ja kouliituneet tekemään juuri jotain työnosaa (myös yksipuolistuneet). Siinä kelkassahan eivät kaikki, suurin osa, pärjää. Sitä voi verrata vaikka urheiluun, sieltähän löytyy valmiita mittauksia, "tavoitteita." Otetaan nyt pituushyppy: "kello-kalle" voisi ilmoittaa, että 7 - 8 metriä on hyvin mahdollista saavuttaa. Siitä on näytöt. Kuinkas käy, jos se pistetään yleiseksi tavoitteeksi? Ja niiden hyvien suorittajien urakin on aika lyhyt ja kivulias.

    Tällä höpinällä tällä kertaa ilmoittautuminen. Hyvää jatkoa ja ahkeroikaanhan täälläkin. Kyllä tässä vielä ainakin lueskeluhommista selvitään, vaikka tuotanto tökkisikin.
  3. Varmaan H* on ehkä oikeassa. Mites ne isot kuvat tai paksut jututut mahtuu niin pienestä tilasta.

    Tämän tyylisestä tivasi minulta eräs ipana. - Miksi sähkö ei tule ilman johtoja? Yritin sanoa, että se on eri juttu. - No mutta tuleehan se auringostakin aurinkopaneliin! Taas täytyi puolustella, se on eri tapaus...se. - Eikä ole! tuli topakasti ja selitys. Ennen vanhaan puhelimeenkin piti olla langat, nytpä ei tarvitse. - Ne eivät haluu vain tehdä sähköä helpoksi, kun on nuo sähkötöpselit kerta tehty.

    Lupsakasta työpaikasta, tunsin erään työsuojelutarkastajan, joka oli ahkera ja tunnollinen työssään. Hän oli joidenkin mielestä liian ahkera, sehän sekoitti monenkin "yhteisön" pakkaa. Mitään virkavirhettä hän ei tehnyt, eikä sellaisesta yrittykään syyttää, mutta liiasta työinnosta kylläkin. Niinpä hänet sijoitettiin arkistoja järjestelemään, eikä hän siitä homasta eroon pääsyt, vaikka turha kiire ei enää painanut. Työpaikalla täytyi tietysti tunnollisesti olla. Alkuun hän otti sen homman huumorilla, mutta eipä tainnut vuottakaan kestää tyhjänpanttina, kun lähti toiseen paikkaan töihin. Hän ei ollut tyytyväinen työn leppoisaan tahtiin.

    Olisiko tällainen tyhjäntoimittajan tuuraajan paikka H*: lle sopiva? Tuli vain mieleeni. En tosin tiedä onko näitä paikkoja avoinna. Varmasti niitä on, mutta ne lienevät täytetyt tehtävään sopivan luonteenpiirteiden omaavilla tai muilla taipumuksilla varustetuille "puurtajille." Eihän tämä tietenkään mitenkään kuvaa koko työelämää, vaan ainoastaan harvinaisia poikkeuksia moninaisten projektien joukossa.

    Tärkein tässä tulikin: ilmoittautuminen. Eilen oli sellaista vipinää, etten ehtinyt edes kurkkia. Pienistähän se kiireen saa, kun on taito mainostaa.
  4. Juu, juu, ihan tuoreeks terveekshän sitä on tultu! Jos ei ihan vielä lähiaikoina, mutta suunta on kuitenkin. Eihän sitä tiedä, millaiseksi vielä ehtii.

    Venlastiinan kertomuksesta tulikin elävästi esille, että kyllä se vanhuus viisautta antaa. Eipä kokenutta peileillä hämätä, turha uskotellakaan. Minullakin on joitain kokemuksia. Kun laitoshoidossa muutaman vuoden olleen mummon kyöräsi katsomaan kotipaikkaansa, hän heti totesi, että älkää yrittäkö narrata! Ei hän muka ole ikinä täällä asustanut, tällaisessa ryteikössä. Eipä siinä selitys auttanut, mummo oli sanansa sanonut ja jonkin verran vihaisena napsautti suunsa kiinni.

    Tottahan se oli, ennen oli pienet pellot siistejä, tässä puskivat pajukkoa. Mökki oli ollut kauniin harmaa, tämä oli töhritty rumalla punaisella. No...pitemmässä tarkastelussa, jotain tutun tapaistakin löytyi. Mistä lie kuljetettu...

    Jostain luin, että eskimojen eräs salaisuus pakkasta vastaa oli se, että he eivät ihostaan rasvoja jynssänneet turhalla pesulla pois. Eipä niissä ikluissa kylpyhuoneita ja samppoita lie ollutkaan.
    Vähän taitaa olla oikeita, vanhanajan eskimoita. Eikös ne ole reservaateissa, jotka ovat tuoneet tätä kansaa "sivistyksen pariin", usein ihmistuhoisin seurauksin.

    Ilmat suosivat ulkoistumista, kävipä mittari -kymmenen lämpimällä puolella. Kuurakin suli autojen katoilta auringon hehkuttaessa. Eikun jatkoja!
  5. Tuli mieleeni Hintriikan peilistä. Oli aikoja, kun katselin kerran vuodessa isäukon köppelehtimistä ja ajattelin, että tuolta ne vanhat näyttää ja toimii. Nyt olen toistakymmentä vuotta vanhempi kuin ukko koskaan. Jos lie ollut hänellä kokemuksia, joista en tarkkaan tiedä, minulla on taas toisenlaisia tässä ripeässä kehityksen kulussa. Onhan siinä reissussa kyllä väkisinkin rähjääntynyt. Suurin syy lienee siinä, että peilitkin ovat muuttuneet tarkkasilmäisiksi. Välipä hällä!

    Pakkasta oli aamulla -25 pintaan, nyt rytinällä laskee kun aurinko porottaa. Näyttääpä noihin ilmoihin sopeutuvan. Ei voi mitään, ulos tästä on hyökättävä sitä hippokampusta kasvattamaan!
  6. Pakkanen hellitti lähes kymmeneen ja aurinko rävötti. Niinpä ulkona pärjäsin normaali värinällä juttua heittää kävelyn välipalaksi. Niin olivat monet muutkin rohkaistuneet ulos taapertelemaan.

    Taisin jo kertoa kuinka kävi minun operaattorini vaihdossa, jonka tein puhelimitse. Tietysti saituuttani tein vaihtoni, kun sain halvemmalla. Tulihan postissa pareriakin, modeemi ja satasivuinen käyttöopas. Hikoilin pitkän päivän lukuhommissa ja yrityksissä saada vehje toimimaan. Ei onnistunut, mutta seuraavana päivänä tuli taas kirje operaattorilta - en ehtinyt vielä käydä konttorissa. Siinä kirjeessä oli koodi, jolla yhteys avataan. Ja sehän onnistui hetkessä! Miksihän se koodi ei mahtunut samaan lähetykseen? En ole "ruudinkeksijä" näissä tiekkariasioissa, joten en arvannut odottaa. No en kerro tätä siksi, että siitä olisi apua Hintriikalle - pätevämpää ei kannata neuvoa - kunhan kerroin.

    Joo-o "keskusteluahan" näkyy olevan. En oikeastaan tiedä, mitä ja miten ajattelisin. Eikä kyllä erityisemmin kiinnosta. Näyttäisi olevan väliin varjonyrkkeilyä, teatteria joissa on monia rooleja - komediaa, joilla "tyhmiä" kosiskellaan... en ole vielä syttynyt taputtamaan suosionosoituksia. Pitkä tie näyttää olleen jo kuljettuna ja jatkoa vain riittää. Jos kaikki tuo on hauskaa, niin pakkopa minun on tyytyä tosikon rooliin. Ja mikä ettei, kuuluuhan sekin moniarvoisuuden valikoimiin.

    Taitaapi tulla telkkarista pari dekkaria ja uutisia, siinähän jo iltakin kulahtaa töllistellessä ilman "hyötykäyttöäkin."
  7. Melko turhia paineita nämäkin ilmat. Ne nyt vain ovat, ei niille mahda mitään muuta kuin sopeutua. Tänään -25. Tieysti kaikkea voi ja on hyväkin muistella, mutta katumukset ovat vain rasittamassa ja kalvamassa itseään. Voisin ehkä katuakin, jos olisin syyllistynyt merkittävään rikokseen - no, ainakin rikosrekisterini on tyhjä. Suorastaa ihme, etteivät kertaakaan pistäneet edes putkaan.

    Paljonhan elämään ehtii tapahtua sellaistakin, jolloin olisi ollut vaihtoehtojakin. Mielestäni ainoa tärkeä muistelu on se, jos tekemistään virheistä voisi olla kykenevä ottamaan jotain opiksi. Nekin ajat ovat osaltani ohi. Ei se ole vielä elämästä luopumista, jos sanon, että kaikki on "putkessa", tehty mikä tehty. Jos nyt vielä ehtii vanhuuttaan tunaroimaan, niin sehän kuuluu jo näihin lähiajan ratkaisuihin. Turha on enää laahata koko henkilöhistoriaansa ihmettelyjensä täytteeksi ja puolustukseksi, jos kömmähdyksiä sattuu.

    Muistelut ovat jo juttu sinänsä. Niistä on jo jälkiviisauden avustamana pahimmat särmät hioituneet - osin ehkä huumorin sävyttämäksikin.

    Ja nyt tekemään historiaa tästäkin päivästä.
  8. Huomanta ja parissakympissä celsiuksia pyöritään. Ihan hyvä, ei ainakaan rapa roisku!

    Hampaattoman puheiksi sanotaan, jos kovin väljästi, ymmärtämisen ylärajoilla päästää lasettelemaan. Tai on aivan "lälly." Se tuli mieleeni, kun yksi hampaani oli taas alkanut ylivanheta, niitä harvoja alkuperäisiä tekarikalun joukossa. Tee se itse miehenä ropeloin tukevalla neulalla kuntotarkistusta. Joo...onnistuihan se, pala lohkesi, mutta hermon päätä ei onneksi löytynyt.

    Eikun oikopäätä lekuriin ja peruutusaikakin löytyi runsaan tunnin päästä. Sainpahan joutessani aikaa köykäisten lehtien tutustumiseen ja niiden antiin. Kun pääsin hoitotuoliin, alkoikin janttelu lekurin kanssa. Hän oli sitä mieltä, että täytyy ottaa röntgenit ja tulla sitten uudestaan. Minä taas lähdin siitä, että lukataan paikka ja sillä siisti ja jos ei käy, lähden vetelemään.

    Kävihän se, ikäänkuin omalla vastuullani. Enpä ole mokomaa saarnaa kuullut ennen lekurilta, kun hän työtä tehdessään purpatti. Siinä tuli täydellä tyhmän itsevarmoista asiakkaista, jotka eivät tiedä mitään, eikä nämä asiat ole yksinkertaisia. En en saanut, enkä edes yrittänyt vastata, miten siinä kun pari henkeä työkalujaan suuhuni survoo.

    Lopputulos oli oikein hyvä. Lääkärikin vakuuttui, kun poraillessa ei hälyttävää löytynyt, vaikka myös tainnutuspiikeistä kieltäydyin. Jopa kaiken varalta arkistoi minut ja toivoi sydämellisesti tervetulleeksi jos tavarvetta tulee. Rahan se ratkaisee.

    Kerroin tämän näin pitkästi, koska ihan nykykäytännön mukaan haluan roikottaa jäljellä olevia, hauraitakin hampaitani mahdollisimman pitkään. Ettei nyt kaikki mene "hampaattoman puheiksi."

    On ne valtavia nuo "kukkaprojektit", jotka sitä harrastaa. Ihan hyvä harrastus - en vain pysty niissä asioissa muuhun, kuin ihmettelemään.

    Piti jo aiemmin kehaista, kyllä Paulamarialta tuo "oikee kiel " lutmakasti sujuu, vaikka tarkalleen olen ko. kieltä kuulut melkeinpä vain ohikulkumatkoilla Mikkelin ja Kuopion tienoilla.

    Hintriika mainitsi, että kielenkäytön opiskelussa yöunet menee. Josku niin on käynyt minullekin ja kyllä se tilaisesti voi auttaakin. Mutta enpä ottaisi mokomaan tapaa pitempään käyttöön. Unikin on tehokasta.

    Ei hitossa, miksihän oikein kirjoittaa hölötän? Täytyy miettiä....
  9. Päivä alkaa ja eilinen hamstrausseissuni onnistui hyvin. Parin kilon lohenvonkale ja runsaan kolmen kilon lihankönttyrä - n.15 euroa. Ei paha hintakarusellin huomioiden. Kamat on pilkottu tyhjentyneisiin margariinilaatikoihin ja pakastettuna parvekkeella. Hyvin toimii, - 22 C. Eipä muuta kun käyn kävelyreissullani kaappasemassa marketista ruohoja ruokavalion täydentämiseksi. Elintarvikkeeni on varmasti täksi kuukaudeksi jemmattu.

    Jospa jätänkin tähän ruokapuoleen täällä kertaa. Johan näillä pitkälle vanhenee. Enempää yrittämättä kirjoitteluni vääntämistä, toivon teille hyvää loppupäivää.
  10. Eikä tätä ystävänpäivää vanhanaikaisen "sodankäynnin" veroiseksi reiluluksi päälliköiden sopimaksi tupakkitauoksi voi määritellä, joka pidettiin siksi, että joukot saavat vetää "henkeä." Ja sen jälkeen käsky kävi: eteenpäin, eikä verta pelätä!
  11. Tälle päivälle! Ja myös minulla on hoppu! Kiirettä pitää...
  12. Humenta, pakkastakin hiukan on, -22. Samaan syssyyn sekin ystävänpäivä - tervehdykseni kaikille joille...miten tuon sanoisi - kelpaa!

    Onnistunut oli SkillaNin vertaus kirjoittamisesta räsymattoon. Enpä olisi tuota tullut ajatelleeksi, mutta enhän ole mattoja kutonutkaan. Voisi kirjoittamista verrata myös taulun maalaamiseenkin. Joku näköistaiteesta pitävä saattaa arvioita, "etteihän tuo ole edes näköinen." Eikä olekaan, jos valokuviin vertaa. Tekijällä on kuitenkin vapauksia toteuttaa näkemyksiään. Voipa löytää hyvin pienen hetken luonnon ihmeellisestä värityksestä ja napata sen käyttöönsä. Ehkä sellaisen ilmiön, joka monelta jää huomaatta. Niinhän se saattaa olla kertovassa kirjoituksessakin.

    Nyt palaan "arkeen." Tiedossani on lohen myytitarjous vähän sopuisampaan hintaan. Täytyy rientää kilpasille - sehän tässä on eläkeläisen etuja, josta vitsaillaan. Eläkeläiset "kaappaavat" kun heillä on aikaa
    Niin on, eikä edes pakkanen pitele!
  13. Mitähän jos vilkaisisi kalenteria ja muistelisi tarkemmin, mihin aikaan se talvi sijoittuu. Siitäkin voisi tulla tilapäistä apua jossain määrin. Ja tilapäistähän tämä toivottavasti onkin, vaikkakin joka vuotista vaihtelua.
  14. Hyvää huomenta, pakkasta parikymppiä ja kilikahan näköinen ilma, varmaan aurinko paistaa rojottaa, kunhan ehtii näkyville.

    En varmasti ole asiantuntija, vaan ainoastaan pikemminkin käytännön kouluttama "kuluttaja" näissä kieliasioissakin. Siltihän voin mielipiteeni sanoa. Kirjoittamisesi, SkillaN, on värikästä, helposti luettavaa, ymmärrettävää ja huumoriakin löytyy. Siis hyvää kerrontaa ja kielenkäyttöä.

    Jos nyt joku "kielinörtti" tutkii ja pähkäilee, löytyyhän niitä virheitä kun ohjenuorana on vain kielioppi sen "atribuuttien ja tiivien" tarkka paikan haeskelu. Se vain menee silloin täysin ulalle, se ei ole kerronnassa edes kielen käytön tarkoitus. Virallinen kirjakieli kuuluu asiapaperi ja lainsäädäntö osastolle.

    Entäpä sitten lainsääsännössä? Johan tehdään "oikealla kielelläkin" niin kiemuraisia pykäliä ja tekstejä, joista eivät aina tuomaritkaan saa selvää. Onhan näitä esimerkkejä. Taustaa kyllä ymmärrän. Kun täytyy sovittaa erilaisia näkökantoja ja hakea kompromissiä ja siitä värkätä valmista kaikkien miellyttämiseksi, niin soppahan siitä tuppaa syntymään. Näin käy myös te- sopimusten teossa. Neuvottelijat kyykkäsee yötä myöten väsyneenä ja hakevat ratkaisua. Teksti sovitetaan väkisin muotoon, jossa erimielisyys alkaa sisällöstä heti, kun papparaiset astuvat neuvotteluhuoneesta ulos. Ei kai niissä suoria kielivirheitä tule, mutta oikealla kielelläkin saa sotkuisen sisällön. Se hyvästä ja oikein kirjoitetusta kielestä.

    Näitä papereita sitten tupataan kansan ja työntekijöiden tulkittaviksi, määräyksiksi ja ohjeeksi. Johan lakimiehillekin riittää töitä, tulkittavaa - ja erimielisyyksiä.

    Kielivirheistä ei kannata kerronnassa ottaa paineita. Niitä voi ja pitääkin tehdä myös tahallaan jonkinlaisen elävyyden aikaansaamiseksi. Riittää, kunhan joko helposti tai joillekin vaivoin ymmärrettäväksi avautuu. Niin se myös tapahtuu kaunokirjallisuudessakin, romaaneissa. Sisäsältöhän se tärkein... niinhän täälläkin palstoilla usein vakuutellaan - mutta kun usein ei ole mitään sisältöä niillä merkittömillä hörhöillä, vaan monotoonista räksyttämistä.

    Eikä ole paljon tässäkään, rutikuivaa rutinaa, mutta menköön!
  15. Ja huomasin Ramoonan hyvänpäivän toivotukset. Kiitos, ja hyvää iltaa.
    Olihan siinä kysymyskin perässä, poikien mahdollisesta käsikaulaa kulkemisesta. Enpä muista sellaista...no, eihän sitä nuorena ihan puhtoisia oltu. Pistettiin joskus muurahaispesään kilju kypsymään. Tuotetta sitten nautittiin innolla. Saattoihan siinä tulla kaulakkain roikutteluakin, kun kaveri piti syvävältä korvesta - juhlapaikalta lähemmäs kotia retuuttaa.

    Uuutinen tänään Vantaan sanomista. Kauppakeskus Jumboon on keskeiselle paikalle pystytetty pussauskoppi. Häveliäämmät voivat sinne pujahtaa maanantaihin saakka. Sitä en tiedä, onko tällä siististi sujuneella kirjoituskejulla ollut tähän pussauskopin järjestämiseen sysäävä voima.

    Hyvää jatkoa teille kaikille!
  16. Näkyy SkillaNin viestissä. Ajattele nyt, vasta äsköttäin sinulle mönnettiin mahdollisimman arvokas kunniamerkki. Kiitos myös heille, parille Pirtin aktivistille, jotka huomasivat ottaa esille tämän tärkeän ja ansaitun kunnianosoituksen ja jota kaikki Pirttiin kirjoittajat kannattivat. Tämä tuli ansaitusti pikäjänteisestä, hyvästä, ymmärtävästä ja uhrautuvasta työstäsi - aina Kahvipirtin perustamisesta alkaen. Toivotaan työsi jatkuvan...

    Tulin kyllä ottaneeksi esille muutaman kieliopillisen termin, ihan vain keekoillakseni muka tiedoillani. Tarkoitukseni ei ole ryhtyä neuvonantajaksi. Harvoinpa olen itseäni kehuskellutkaan. Siihen en löydä aihetta ja kyllä nyt palaudun siksi entiseksi "pieneksi muurahaiseksi", joka silloin tällöin toskailee juttujaan, menipä ne sitten syteen tai saveen.

    Pitkiksi pyrkii lauseeni minullakin venymään. Ei viitsisi millään "capsia" tokata, pilikku on lähempänä - niin ja se hengähdystauko. Joku viisas - lähdettä en muista - sanoi, että tehokas asian esille tuominen pitää sovittaa lauseessa viiteen sanaan. Sen jälkeen kuulemma alkaa lukijan huomiokyky harhailla, eikä hän jaksa palata kertaamaan. Enpä tiedä todenperäisyyttä - taisi olla joku mainosmies.
  17. Sinähään Ruuneper alat pikkuhijoo oppimaanni. Nuin ikäänkun asiinperässähän tuo kirjuttamises olj, ei ou hankalampoo sanottavoo. Näin huumorin sävyttämänä sanottuna ja pilke silmäkulmassa jatkan.

    Minulle ei tuota vaikeuksia ymmärtää murteilla kirjoitettua. Täällähän sitä viljellään monissakin aloituksissa ja keskusteluissa. Se kai on innoittanut minuakin aloittamaan "vieäntelyn", jonka olin jo ehtinyt melkeinpä hylätä. Johonkin paikkaan murre sopii mielestäni oikein hyvin. Se, että onko murreyritykseni sitä oikeata, olen jäävi arvioimaan. Olen sitä mieltä, että ainoata oikeata murretta ei ole olemassakaan. Murteetkin ovat jatkuvassa kehityksen kourissa ja pieniä eroja on satoja, ellei tuhansia ja vielä kertojan persoonallisuus päälle.

    Kirjakieleksi nimitetty pitäisi olla "se ainoa oikea", kieliopin säännöin perusteltu. Sekin kyllä muuttuu ja kehittyy ajan mukana. Aikoinaan jotkut opet kehoittivat heti hylkäämään murteen käytön. Eipä se tehokuuri kuitenkaan pitkälle kantanut pakkosyötettynä.

    Jossain elämäni vaihessa, yli neljäkymmentä vuotta sitten, katsoin parhaaksi "antautua kielivalinnoissani." Se johtui muuttuneesta kielenkäytön tarpeestani. Tein hyvän kertauksen: muistan vieläkin essiivin, komitatiivin ja partisiippirakenteet ainakin teoriassa, ohjailemassa "hyvään kielenkäyttöön."

    Arvostamani Erno Paasilinna sanoi suunilleen näin, että on hyvä ja tarpeellista oppia kieli ja kielenkäytön perusteet. Kun on ne oppinut, pitää heti hylätä kaikki ja alkaa siitä tekemään. Enpä ole lukenut yhtään kaunokirjallista teosta, joka orjallisesti noudattaa kieliopin sääntöjä.

    Mitä tulee täällä tekemiini murrejuttuihin, ei niissä hyvä häviä, jos ei ymmärrä tai jaksa lukea. Samaa höpinäähän ne. Jatketaan vaan ja ei kovin vakavissaan! H*: lle, iskias ei ole mitenkään miellyttävä, toivottavasti se pian hylkää sinut. Sitävastoin kenneleesi on ihan hyvä, eipä voi syttää eläinrääkkäyksestä.
  18. Ka minä kun pistin postivarrauksen aikasiin, niin nytten vatasta hoksasin,jotta oun änkennä välliin. Näyttipä höy kellot mitä hyvään. Jos olinnii hijas kirjuttamaan, lähtön olj sypäkkee.

    Oikeenni hyvästi on kertomas kaver aineesa alottanna, vaikka joku luulis vähän suurelliseks. Hyvinnii roomalaiset on suattanna tietee näistähii metistä. Vain nuista sanonnoista sanoosin. Varsinnii politiikot möläyttelöö, jotta joku muka ei niä mehtee puilta ja olevattii olevinaa niin visaita vielä. Mistä hiivatista tuo mehtä tuloo, jos ei puista. Hyö ei niä puita metältä ja mönöö pitemmälle nuita roomalaisii luajentaissaan kahtomistaan vain taivaarannan tähyilyyn. Entäs kun hyö vielä höperyyttään muunteloo, jotta, joku huastaa aijan seipäistä eikä aijasta. Täyvellistä asiin tuntemuutta mokomakii. Miten hyö luuloo, jotta aitakii rohottaa pystyssä iliman aijan seipäitä.

    En minä ainaskaan kehottele sinuu, Puskis, kovinnii uusiin hankinnoihin elämee hamuillessa. Hyvinnii hyvässä ruotelissahaan tuo näyttää mänevän. Kirjutettelu kolukoo kuin hyvältä koskenlaskiilta tukin seläässä - eikä mitennii vain sijoillaan jollottain. Kahtele vain akkunan lasista välaikona, miten hanki aurinkossa kimalteloo.
  19. Huomenta, ennenkuin ryntään pienenä virtahepona perinteisin keinoin hippokampustani tuulettamaan ja kasvattamaan. En vielä aloita rajumpia muotoja, vaikka sekin tarpeelliselta tuntuisi.

    Joitakin aikoja sitten tässä talossa kolme jeppeä nautti kai saunakaljoja parvekkeella, olihan siinä muutaman kerroksen korkeus. Jostain tuntemattomasta syystä tuli heille pienehköjä erimielisyyksiä. Kuten monesti, siinä hintelin yritti sanansäilällä yliotetta. Rotevammat kaverit ottivat käsittelyyn ja roikottivat kaveria parvekkeen ulkopuolella jaloistaan. Huutoahan tämä hengenhädässä päästi. Joku ulkona ollut soitti pikavauhtia poliisit ja tulihan ne. Vaikka kaveri oli jo vedetty takaisin turvaan, tietysti nämä "lähiomaiset" pitivät kuulustelun. Eipä siitä mitään kostunut, yksissä tuumin kaikki kolme vakuuttivat, että leikkiähän se oli.

    Kun pöly oli laskeutunut, kysyin yhdeltä sankarilta, että tehosiko opetus. Oikein hyvin oli tehonnut, mutta tarkempaa erittelyä ei tippunut. Kyllä tämäkin on näyttöä hippokampuksen nopeasta palauttamisesta käyttökuntoon. En missään nimessä kerro tätä suosituksena. Siihen liittyy liian paljon riskitekijöitä. Venlastiina tietysti saattaisi ekakerroksesta kokeilla, jos alla on hyvin pehmeätä lunta reilu metri ja komppania valmiina kaivutöihin vahingon varalle.

    Tulihan toskattua, ei kovin jaloa. Nyt se on menoa!
  20. Satuinpa minäkin vilkaisemaan ko. artikkelin nopeasti, ja melkeinpä välinpitämättömästi. Tottatahan on, että eläinkunnasta matkittuja tai perittyjä tapojan on ihmisilläkin.

    Tulee mieleeni hyppääjä Matti Hautamäen sanoma, että hän ei erityisemmin pidä halailusta tai pussailusta. Hän mieluumin ojentaa kätensä suoraksi suojelemaan reviiriäään innokkaita lähestyviä vastaan. Ajattelin silloin, että hänellähän on minun tapani - paitsi että Matilla on enemmän niitä "riesoja" lähentelemässä.

    Totta kirjoittaen, en ole pitänyt, enkä pidä muotivillitykseksi kasvaneesta, teennäisestä halailu- ja pussailuoperaatioista. Eikä se ollut nuoruudessani mikään "maan tapa." Silti sitä on turha analysoida joksikin rakkauden puutteekseni, kieroutuneeksi kasvuksi tai raskaaksi alemmmuskomplekseni. Se on vain elämäntapani.

    Kättely kyllä riittää minulle. Sekin vain kohtuullisen harvoin tavatessa. Jos joku innokas päivittään tunkee ja ojentelee kouraansa, muutaman kerran jälkeen sanon, että eiköhän tuo riitä - vasta eilenhän tavattiin!

    Oikein hyvin ymmärrän myös läheisemmän käyttäytymisen, mutta sille on silloin jo rakennettu pohja. Samoin muistan nekin "soitimet", jossa lienen ollutkin mukana kukkoilemassa, saadakseni vaikkapa senjoriittojen huomion kiintymään itseeni. Se oli sitä puolivilliä nuoruutta.
    21. 168 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt