r.riusa

Vapaa kuvaus

Elämään! "Näin menee päivä kerrallaan!" Odotan vain askeleita aamusta iltaan - aina turhaan. Päivästä päivään jono tuskalla järjestyy jokaisen päivän ikävä ja tyhjyys - maalima on hylännyt. Jospa sittenkin...yritän, muutun. Risteilen hurjasti ajassa tässä eilisestä tulevaan. Vanhasta valikoin sopivat eväät ilta - aurinkoon. Päivästä päivään rutisevat luuni pystyyn nostan! Venytän, juoksen, humppaan, verryn luen, piirrän, jonkun seuraan kerryn! Enhän ole yksin yksinäinen jossain odottaa, huokaa seuralainen. Turha odottaa lopun päivää auttaa vain tätä elettävää. ... ynnämuu Kirjoittelen silloin tällöin 70 palstalle yo.nimimerkilläni. Joskus muuallekin, silloin usein toinen nimimerkki. ... Pistin "esittelykuvani "lisäksi kuvia maalaamistani tauluista. On tullut harrasteltua väreillä rötväämistä. Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

29

Kommenttia

4483

  1. Ainakin päivä oli hieno, jopa + 12 ja aurinkokin välähteli. Ei mitään ongelmia "ulkoistaa" itsensä. Siirryn "sairaslistalla" vain niinihin "perinteisiini."
    Mukava nähdä, että Latekin toiminnassa, sairasloma lyhenemässä ja "talikko" alkaa heilua... ai niin, se kohde. No kuvaannollisesti kuitenkin. Sitä mielikuvaharjoittelua se tuppaa minullakin olemaan. Kunnes sinne korpeen...

    Maailman parantamiseni ei nyt tunnu oikein sujuvan. En tiedä, onko se velttoutta vai alitajuinen arvio siitä, että ääneni on hyvin pieni piipitys. Hupikäytössä omiaan - mutta kun ei sekään luista.Ja kun olen juuri syönyt, nälkä ei ole, niin mikäs hätä tässä.
    Salasanan vaihdoin harkinnan jälkeen. Eihän minun postistani kyllä mitään hyötykäyttöä huijareiden tarpeisiin olisi löytynyt. Ei ne vaan tämän tietoliikenteen ongelmat näytä vähenevän. Koskahan rävähtää kunnon kupru? Sekin lienee mahdollista.

    Mitäpä noistakaan, poljetaan vaan eteenpäin!
  2. Ekaks pilvistä aamua. Niin, harjoittelin sairastamista vuodelevossa. Siksi en täällä piipahdellut. Rupesi vähän tärisittämään ylimääräisesti, niin otin kerrankin tunnollisesti hoitoni. Painuin pehkuihin, enkä edes ulkokäyttöön sopivia kuteitani yrittänytkään pariin päivään päälleni ripustaa. Hyvinhän tuo elämänmuutos pari vuorokautta meni; kirjoja oli riittävästi käsillä, evästä murjaisin äkkiä ja takaisin sänkyyn ja peitto korviin. Yskänkahjutusta - varmaan naapurit luulivat, että olen hankkinut pahaäänisen koiranrakin - lukemista ja nukkumista

    Eilen puolitapäivin jo tuntui, että jos en ryhdy toimiin, sairastun heti tosissani. Niinpä täkkäsin vaatetta ylikorostetusti päälle ja oikaisin raitille. Alkuun parin päivän lojottaminen tuntui vieneen jotakin pois, mutta kun vauhtiin pääsin, sitä mukaa mukavammalta tuntui. Tunnin taaperteluni jälkeen arvuutin jatkoa. Voisin joutessani vaihtaa autooni kesäkumit? Eikun puuhaan, joskus olen homman hoitanut puolessa tunnissa, nyt meni puolitoista. Hiton tyytyväinen silti saannokseeni olin ja kihojakin oli ihan tarpeeksi. Tiedättehän, koiran talutus ja auton korjaus takaa juttukumppaneita. Minullahan ei koiraa ole koskaan ollut.

    Tästä jälleen kerran opin, että ainakin minulle ei "keinotekoinen" lojuminen ole hyväksi. Siihen saattaa mukautua jopa liiankin hyvin. Sori, että jaarittelin näin pitkään itsestäni, mutta kun se on niin lähellä. Pitää edes vähän kehaista teitäkin: hyvin näyttää juttu luistavan!

    Jatkan tässä elämänmenoni normalisoimista. Ja teille hyvää menoa - mitä se milloinkin lieneekään!
  3. Onnistuin saamaan oikein kunnon nuhan. Se tuskin johtui lumiukkojen sulamislätäkössä räpeltämisestäni. Eikä sinänsä hyvä arvailu (wiiwidear) "pihamelonnan alkuerien" aiheuttamista jäljistä, oikein tunnu soveltuvan. Pikemminkin kyseessä oli totisen "noitaharjoittelijan lento", josta tulikin pellehyppy. Koska en aio patentoida tämä "formaattia", se on vapaasti käytettävissä. Onhan noita lätäköitä vielä.

    Nuhani taisi saada alkurykäyksen eilen. Kävelin hyvän lenkin, pistin nuukasti rytkyä päälle ja ajattelin hankkia villapaitaa vipeltämällä rivakasti. Niin tein, melkeinpä höyrysin. Annas olla, törmäsin ukkokarjaan ja niillähän hupattamista riitti. Mikäs kun heillä oli pompat päällä. Minun leukani alkoi väpättämään, vaikka en puhunut mitään. Siinäpä sitä, eihän sitä malta lähteä.

    Eiköhän tuo parissa päivässä kuntoon tulle, ainakin osittain. Nyt ei ole paras "keli", täytyy painua pehkuihin.

    Katl,,eija en osaisi auttaa ko. asiassa, vaikka olisin täydessä terässä. Minulta onnistuu jotkut perushommat; perunoiden pehmittäminen, kaurapuuro ja kahveet. Ehkä vähän muutakin.

    Kyllä tämä tästä. Hyvää jatkoa teille!
  4. Minulle kävi köpelösti. Ajattelin, että ehdin katsoa, kuinka Matula selvittää konnien rikokset. Eikö vain - torkahdin. Siinä lajissahan olen lahjakas. Sittenpä tulikin helskutinmoinen kiire!

    Kun tulla touhotin hiki hatussa Pirtille, kaikki olivat jo luutineet matkaan. Koppasin seinustalta luudan ja sijoitin jalkojeni väliin. Ryntäsin pikavauhtiin. Ponnistin hampaat irvessä. Kaikki pelissä, äärimmilleen virittäen, räjähtävin voimini lentoon. Äkkiä tunsin olevani lätäkössä rähmälläni, pirulauta, juuri siinä lumiukkeleista sulahtaneessa. Lentoni oli kantanut puolitoista, ainakin toista metriä. Joku siinä meni vikaan, en saanut lähtööni ilmavuutta ollenkaan. Hätälaskussa toinen kantotelineeni jalka hieman petti, horjahdin ja luudan varsi sekaantui jalkoihini. Eipä siihen sitten muuta tarvittu!

    Olenhan enennenkin rähmälleni rojahtanut monella tavalla ja siitä noussut. Niin nytkin. Hetken ajattelin, että kipuan luutineni Pirtin harjalle ja ponkaisen sieltä. Tuli kuitenkin maallinen itsesuojeluvaisto. Jos luuta ei toimisi, rätkäys olisi niin suuri, että luuni ei siitä selviäisi. Ei riittänyt puhtini enää uusia noita lentoyrityksiä, noitalennot eivät minulla onnistu. Uskoni, keskittymiskyni ja muutkin ominaisuuteni eivät riitä näköjään muuhun, kuin täällä maan pinnalla taaperteluun. Myös sen puutteeni joudun hyväksymään. Voinhan teitä ihaillen olla puolestanne ylpeä taidoistanne ihan vilpittömästi. Ehkä pikkaisen...kateellisenakin, mutta sen kestän kyllä. Hyvä, että teillä oli elämyksellinen retki. Aina niistä iloa, hyötyä ja huviakin. Minun kertomukseni ei ole selittelyä. Se on yhtä totta, kuin onnistunut lento Kyöpelinvuorelle.

    Täällä on hyvin tiukka sumu. Johtuneeko noitalennoista? Mutta lumet ainakin lähtee.
  5. Niin kauan noista yhteenlaskuista on valitettu, että ...jos huumoria väljästi läppäsin. Kuka nyt edes uskoo, että jokaista yhteenlaskuyritystä on henkilö tarkistamassa. Jonkun se pitäisi tarkistaa myös laskentaohjelman toimivuus ja tulostus.
  6. Onhan ne(he) robotteja. Minkäs sille voi, jos ei satu olemaan tarkistajilla laskukonetta lähellä.
  7. Tänään jäin marketin penkkiä ajankulukseen täyttävien pappojen juttuja kuuntelemaan. Eräs syvällisempiin viisauksiin, ennustuksiin ja noitiin perehtynyt pappa jutteli asiaa. (en pistä lainausmerkkeihin, koska kerrontani ei tietenkään täytä täsmällisyyttä). Näin suunnilleen.

    Aamuinen uutinen: maakuntiin lennellyt pieni lentoyhtiö on pistetty toimintakieltoon muka varojen puuttuessa. Se on täyttä valetta.Katsokaas, kun näinä aikoina liikkuu noitia, jotka pahimmillaan saattavat täyttää ilmatilan. Nehän lentelevät luutavehkeillään seurakokoukseen Kyöpelille. Rituaaleihinsa punomaan juoniaan. Siihen noitakarjaan jos pienkone törmää, siinä on potkurit ja turpot säpäleillä. Siinä roiskuu muutakin kuin luudan kappaleita ja vaatteen riekaleita. Eihän koneet kestä edes lokkiparvea, kuten tiedätte. Tämä on todellinen uhka ja syy. Kunhan muusta puhutaan.

    Nykyaikana monille on vaikea myöntää, että jo satoja vuosia noidat ovat lentämistä hallinneet. Se vain vaatii vanhaa, syvällistä tietoa ja taikavoimaa. Aivan samoin, kuin se tiedon välitys hengen voimalla satojenkin kilometrien päähän. Kyllä nämä kännykän kykyjä vastaavat ja paremmatkin konstit ovat olleet ammoisista ajoista. Toki vain tietävien hallinnassa. Ja näitäkin taitajia on nykyäänkin. Tosin harvassa, se kun vaatii aistien erikoista herkkyyttä.

    Kyllä nykyiset viisaammat tietävät salaisten voimien olemassa olon. Sitä vain ei julkisesti myönnetä. Meinaan, että se on arvovaltakysymys nykytieteelle. Eivätpähän ota sitä riskiä, että totuus paljastuu. Vieläpä kauheana räiskeenä ilmatilassa. Ja mikä myräkkä siitä nousisi. Tietysti lehdet täyttyisivät jättiotsikoista, kauppa kyllä kävisi. Entäpä suojeluviranomaisten asema? Tieyona oleva vaara, joka kielletään ja sitten rytisee. Kyllä se järjen voitto on tehty suojelun tarpeesta. Lentokoneet on pantu pysymään maassa. Ja päätös on huippusalainen. Siellä se on kuuluisassa kassakaapissa "Tiitisen listan" kanssa. Pitkän matkan jumbojettejähän ei tarvitse maihin jättää. Yli kymmenen kilometrin korkeudessa on pakkasta yli viiskytastetta. Siinä jo jäätyisi vaikka kuinka sisukas noita luutineen.

    Näin pappa jutteli. Tämä on vain kalpea tiivistelmäni. Kahvipirtin luutalennoista ja aikeista en puhunut mitään. Enhän sentään niin lörppö ole. Hyvää jatkoa ja älkää tämän antako suunnitelmia häiritä. Ja eihän ongelmaa olekaan.
  8. Näin on tänään, yöllä ollut juuri sen verran pakkasta, että kuura on pelikatolle ilmestynyt. Kylläpä M-L sisulla ja "sydämellä" pakertaa. Vaivoista huolimatta.

    Katl..eijan "tilastosta":noin se lienee. Tämä Pirttihän on ollut monta vuotta jo ennen sitä, kun olen tiekkarin näppylään eka kertaa toksauttanut. Jonkun sattuman kautta tulin vilkaisemaan ja kokeilin. Koska hyvin otettiin vastaan, jäin tänne aina silloin tällöin jaarittelemaan. Seurailin kyllä seurapiiriä: vikkeliä, huumoria heittäviä, hyviä sanailijoitahan täällä. Myös erilaisuutta ymmärtäviä. Ja asiaakin tulee. Se nimimerkki on todella tärkeä - ei tarvitse arvuutella. Kun ei ole haluja heitellä härskisti, niin miksipä tunnusta vaihtelee joka kerran erikseen. Kyllä tämä on oikea Kahvipirtti, eikä kukaan keskeytä puheenvuoroa kesken lauseen! Noista "peukaloista", kerran kokeilin ja toimi. En ole sen koommin tälle "kilparadalle" lähtenyt. Kaipa peukalon pyöritykset on joku kiinnostuksen merkki tai hupi.

    Noin paljon jaarittelin. Entäs nyt? Lehden luku on pahasti kesken. Yleensä tunti siihen tuhlautuu.
    Ja sitten raitille olematon tukka suorana!
  9. Kellojen siirto tuntuu todella turhalta. "Biologinen kelloni" oli tänä aamuna juuri oikeassa ajassa. Heräsin tunnin myöhästyneenä. Eipä tuolla väliä. Aikoinaan kuulin selittelyn, että kellojen siirrolla saadaan valoisaa työaikaa hyötykäyttöön. Liekö tuolla enää merkitystä.
    Enpä tuotakaan huomannut, että "Villen" tekemät luomukset ovat muuttuneet juoksevaan muotoon. Se Hintriikan pikku-ukko (näin muistelen), on tainnut aikapäiviä sitten muuttua pikku lammikoksi. Lammikkohan se eräs UKK:n muistomerkkikin on. Siinä mielessä on arvokkaita perinteitä "patsaskulttuurista."

    Kyllähän noita isoja riekaleita putoili tiuhaan tahtiin hetken täälläkin. Eivät levittäytyneet valkoiseksi matoksi - lämpö voitti.
    Enpä yritä enempää "väkisin vääntää." Hyvää jatkoa!
  10. Mukana on kannanottoja, joihin voin yhtyä. Mitäpä turhaan kertaamaan. On myös niitä, joiden kanssa en ole samaa mieltä. Aloittaja mukaan lukien.
    Olen saanut käsiini säännöllisesti erään ammattiliittolehden. Joka numerossa on sännöllisesti lähes sadan firman luettelo, joilla on selvittämättömiä asioita työsuhteiden hoidosta. Suurin osa niistä on maksamattomiin palkkoihin liittyviä. Näiden yritysten nimistä jo näkee, että valtaosa on peräisin Virosta, Venäjältä, Puolasta tai Latviasta. Nämä firmat ovat rahastaneet ja häipyneetkin - aika usein. Ne voivat olla myös suomalaisten perustamia sijainnistaan huolimatta. Kyllä siinäkin ay-liikkeelle työsarkaa riittää. Joskus aina tämäkin työ tuottaa tuloksia. Muulloinkin kuin kiinalaisten kivimiesten asiassa.

    Vaikka olen eläkeläinen, en aina malta olla työasioista kirjoittamatta. Olenhan perin juurin työläistaustainen, ollut samanlaisena koko työurani. Ettäkö kouluttamattomana? Kukapa tuonkin määrittelee ja millä tavalla. Hyvää jatkoa ja "hymyillään kun tavataan!"
  11. Kyllä lakko-oikeus pitää säilyttää. Se on usein työntekijöille ainoa keino puolustaa elinehtojaan. Vieläpä entistä tärkeämpikin muuttuvassa maailmassa. Milläs määrittelet "avainryhmät?" Niiksi voi tulla mikä tahansa. Nykyisissäkin laeissakin on jo siihen riittävästi keinoja. Pelkkä taloudellisen tappion uhka ei ole peruste edes pakkosovitteluun.

    Eikö se nyt jo ole selvinnyt, että ahtaajien lakossa vyörytettiin propakantaryöppy työntekijöiden niskaan? Jos ei ole ihan sokeana seurannut tihkuneita tietoja, olisi tuon pitänyt valjeta. Myös "riipumattomista " tietolähteistä. Ei tullut niitä tuhoja, joita maalailtiin, eikä ATK:n vaatimuksetkaan olleet niitä, joista täälläkin päiviteltiin. Pörssikurssitkin "ilahduttavasti" pomppasivat ylöspäin. Työntekijäpuoli ei voi pärjätä propakandasodassa. Työntekijöillä ei ole niitä aseita, joita työnantajajärjestöt hallisevat.

    Yritykset kansainvälistyvät. Ei voi edes tietää, ketkä niitä hallitsevat. En tiedä, ketkä hallitsevat ahtausalan yrityksiä. Pelkästään suomalaisten hallinnassa ne kaikki eivät ole. Luulenpa, että tulevaisuudessa ay- liikkeelle tulee tehtäväksi lisätä kansainvälistä yhteistyötä. Myös etujensa ajamisessa.

    Minusta on kummalinen ajatus, että kun duunari saa palkkaa lähelle "koulututtujen" tasoa, se on heti suuri paha. Se kateuden ja parjauksen piirre alkaa muistuttaa rasismia. Ja vieläpä eläkeläiset - no ymmärrän kyllä, että taustat voi olla hyvin kaukaa. Olihan todella aikaa, jolloin lakkoliikkeet olivat olivat enemmän voittopuolisesti duunareiden käyttämä keino. Hyvä että tuloksiakin saatiin.

    Suomessa on hyvä "jokamiehen oikeus." Se antaa mahdollisuuden kerätä marjansa ja sienensä, vaikka ei omistaisi maata. Hyvä on myös, että tätä "kansainvälistä" oikeutta ja sen käyttöä hieman täsmennetään. Tarkoitan sitä, että "yriitäjille" lisätään vastuuta marjanpoimijoiden tilaamisessa joukkomitassa kaukaa ulkomailta. Marjojahan riittää, jos on hyvä vuosi, mutta tunnettuja ongelmiakin on tullut.
  12. Katoliseen kirkkon kuuluvia lasketaan olevan n. 1200 milj., luterilaiseen n. 65 milj. ordotoksiseen n. 220 miljoonaa. Eihän pedofiili - rötöstely ole vähäisenäkään hyväksyttävää. Täytynee nyt kuitenkin ottaa huomioon myös ko. kirkkojen levinneisyyskin. Niin myös islmilaisten pitkälti yli miljardin kannatus.

    Uskonnottomana en enempää halua ottaa tähän kantaa. Jäsenillehän se ensisijaisesti kuuluu.
  13. Vettä on ropsutellut melkein koko päivän. Kyllä lumikeot hupenee ja lätäköt kasvaa kun näyttää olevan tukkiutuneita sadevesiviemäreitä.

    Kyllä M-L tarvitsee terveet jalat, jotta se tavattoman kaunis kukkatarha saa hoivansa.(kävin vilkaisemassa kuvia). Ehkäpä odottavat puuhat vauhdittavat kuntoutumista. Näin olen huomannut - liekö sitten vain kuvitteluani. Joskus on tuntunut, että ei jaksa ja selkäkin on kivulias. Annas olla, kun tulee mielipuuha, niin johan lähtee käyntiin! Kivutkin siinä unohtuu. No, tämä nyt ei päde kaikkiin "remppoihin", vaan enemmän "selitysperäisiin" vaivoihin.

    Tämä päivä on mennyt kuin "kuuluisalla porapojalla." Kaikki enempi suunnittelun puolella. Onhan sekin harrastamista. Ja ainahan on parempi, ettei tarvitse palkata "suunnittelijaa." En kuitenkaan ole upottanut "mietintämyssyä" päähäni ja jäänyt odottamaan tuloksia. Se tuntuu liian helpolta. Kuitenkin ikä taitaa tehdä tehtävänsä. Jos muutkin liikkeeni ovat hidastuneet ainakin vähän, pääkin tökkii samassa tahdissa. Niin tässäkin, heh!

    Jospa osaan sentään lopettaa. Toiseen kertaan!
  14. On tosi sankka sumu, näinhän se on kun on pilvessä, lämpöä +5 ja haihtumistarpeita yllinkyllin.
    Eilisestä "itseni etsimisestä." Taitaa teistä monet olla siihen "syyllisiä." Luenhan kertomuksianne puuhista, menoista ja ahkeroinnistanne. Rempoista huolimatta.

    Hintriikan huomautus, että jahkailu ja "turhan tarinointi" sopiikin juuri eläkeläisille. Tätä minäkin ajattelin kun olin siirtymässä eläkkeelle: ei muuta kuin "sorkat seinälle ja kattoon syleksimään." Mitä nyt välissä käyn kavereita terapiaksi jututtamassa Kirjoja lueskelen ja katselen telkkaria vaikka yöllä ja voihan koko päivärytminkin sekoittaa.

    Näin tapahtui ehkä viikon. Ei kai sitä jakomielitaudikseni voine nimittää - se eläminen silleen luistanut. Aivan turhan panttina. Vanha "historiani" piti ja pitää vankinaan. En siinä historiassa pitänyt "nynneröintiä" kovinkaan arvossa, vaikka en siitä yhtenään kenellekään huutanut. Harkitakin täytyi, mutta täytyi myös tapahtua ilman vetkuttelua. Minulla oli pitkäaikainen työkaveri, joka puhui savolaisesta suhtautumisesta(sori, SkillaN). Hänen mukaansa se johtoajatus oli:"tehhään huommenna." Ei kai se yleispätevää savolaisuutta ole. Kaverillani oli kyllä tyylinä toinen ääripää: kaiken piti tapahtua heti! Ehkä hän tartutti minuunkin tätä "virusta." Pohjanihan oli kehittynyt jo vanhastaan. Enhän muuten olisi hengissäkään.

    Niinpä tulen edelleenkin rauhattomaksi, jos ei jotain puuhaa ole, tai alkaa mennä arvuutteluksi, että mikähän kiinnostaisi. Eikä "suksi ala luistamaan." Enhän osaa lojottaa millään aurinkorannallakaan varttituntia kauempaa. Lähdettävä on jos ei muuta, niin "pyörimään." Täytyy kai odotella, jospa vanhempana rauhoittuu.

    Eilen varustauduin kesää varten. Pingotin ja niittasin kangasta kiilakehyksille. Aloin suunnitella verstasta parvekkeellenikin. Viime kesä meni hiukan pieleen onglmieni kanssa. Ennätin sentään tosi hommiin. Marjoja ja sieniä riittää.

    Tämän koneenkin kanssa olen väliin tapellut. Alkuun ajattelin, että riittää kunhan vähän osaan kirjoiltella. Ahneuteni kasvaa näköjään "syödessä." No joo...pistin galleriaan "esittelykuvani" ja muutamia harrastustuotteitani. Eipä kummoisia paljastuksia...siellähän ovat.

    Vaikka tuli pitkä juttu, ei sumu ehtinyt hälvetä. Hyvää jatkoa teille!
  15. Huomenta! Lähes parin edellisen päivän kopiona näyttää tämäkin päivä koittavan. Siis hyvä, kevääseen pyrkivä päivä ilmojen puolesta.

    Eilen jäin miettimään mihin minä oikein päiväni hukkaan. En oikeastaan ehdi mitään kunnolla tehdä. Mokomaan mietteiseen johti sekin, kun ajattelin, että kyllähän joillakin aikaa riittää. Eipähän tietysti mitään oikein välttämätöntä jää minultakaan tekemättä. Eikä ole suorituspakkoakaan. Mutta silti...

    Aloin laskemaan: aamupuuhat, kauppareissut, ruokapuuhat, ehkä dekkari sen jälkeen, kunnon lenkki, päivänokoset, joitain ohjelmia tv:stä, ehkä keskimäärin pari tuntia. Siinä se rutiini. Kyllä niistä työpäivän mitta jo tulee - eikä juuri tapahdu muuta kuin ylläpitoa. Harrastukset saa pakertaa "ylitöinä", kuten työssä ollessanikin. Silti, täytyyhän siihen olla jokin järkevämpi selitys. Se on vain yksintertaisesti myönnettävä, että olen tullut hitaaksi jahkailijaksi. Kauppareissullanikin saatan jäädä suustani kiinni tunniksikin. Aika turhaan. Joskus harmittaa, että olisihan silläkin ajalla ollut järkevämpää puuhaa. Mitäpäs noista, eläkkeellähän olen. Ja unenlahjani ovat toistaiseksi erinomaiset.

    En vielä varaa paikkaa "Villen" biokäyttöiseen, turboahdettuun luutamatkailualukseen. Täytyy harkita, kestääkö pääni mokomaa kyytiä. Sen on siinä ja siinä. En kyllä turvallisuuskysymystä kavahda, vaikka villiksihän se meno luultavasti karkaa.
    Hyvää jatkoa, vaikka pohjoisessa taitaakin pyryttää!
  16. Luulenpa, että kovin korkealle nousseisiin kolestroliarvoihin on myös lääkitys paikallaan. Ehkä siinä on myöskin "lääkintävillitystä" mukana.

    Minulla oli pahimmillaan kolestroliarvot lähellä kymmentä. Sain lääkityksen ja vieläpä arvokkaita tapletteja. Ohjelmaan kuului vielä päivittäin tullut muistutus tekstiviestillä siitä onko pillerit popsittu. Se oli lääketehtaan/myyjän idea, jota lääkäri kehui. Kaikkea ne keksivätkin!

    Aika pian kyllästyin "vahtimiseen." No, kyllähän lääkintä selvästi auttoi. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että on otettava muut konstit. Sain tarrattua itseäni niskasta kiinni ja muutin radikaalisti ruokatottumuksiani. Mistään en kokonaan luopunut, mutta makkarat, pikaruuat, lihat ja jne. jätin hyvin vähiin. Rehuja lisäsin vastapainoksi rutosti. Kyllä se kaalikin menee, kun sekoittaa puolukoita höysteeksi. Ei parane kehua, ei se muutos hyvältä tuntunut. Mutta siinä sen meni kuin aidan vitaksella.

    Kolestroliarvoni ovat jo aika kauan olleet 4. paikkeilla. En käytä lääkitystä. "Tapakasvatukseni" on aika hyvin
    onnistunut. Enää ei muuttunut ruokavalioni ällötä. Voin hyvin katsellakin kun makkaraa paistetaan, eikä vesi kielelle herahda.
  17. Hyvä, aurinkoinen päivä tänäänkin. Mitä muuta voisi sanoa.
    Räsymatto kiinnostaa, niinpä jatkan. Aika mestari on Venlastiinan faija ollut! En ole kutonut, mutta nähnyt kyllä olen. Kerran poikkesin ihan asialle erään muorin luokse, jonka kyllä tunsin penska-ajoiltani mattojen kutojaksi. Ostinkin pari räsymattoa. Ei hän ammatikseen ollut mattoja kutonut, niitä kuulemma aina vaan tulee.

    Kyllä käsin kudottu, omaperäinen on laadukkaampi kuin tehdaskoneilla tehty. Tämänkin mummon työt pärjäisivät myös suunnittelultaan missä tahansa. Ja ei hänellä ollut kahta samanlaista mattoa, niin hän kertoi. Sain samaan kauppaan mattojen kanssa myös tarinan; hän kertoi mistä mekosta värikkäät raidat oli leikattu, missä mekko oli "käynyt" - omia ja perheensä jäsenten muistoja. Naapureiden tuomista raaka-aineiden lähteistä hän vain mainitsi "erään rouvan." Hyvää hienotunteisuutta. Näin ne matot "elivät" hänelle, mutta laaja ja seikkaperäinen kertomus loihti myös minun mielikuvituksiini värikästä elämäntarinaa.
    Kysyin, miten hän suunnittelee värit ja kuviot. Hän sanoi joskus suunnittelevansa, mutta usein vain kutovansa "miten sattuu." Näyttihän hän paperille värikynillä piirtämiään malleja. Ei kovin tarkkoja, mutta hahmotelmia värien sommittelusta. "Kunhan ensin katson, mitä mulla on käytettävänä", hän totesi. Mattojen ostoon meni aikaa monta kahvikupillista. Maksoin kyllä hinnan päälle "riksaa" estelyistä huolimatta.

    Tämä Skillanille - ei kannata rinnastella sarjatyönä tehtyihin mattoihin. Luulen tietäväni, että osaat somitella väritkin, koska maalaat hyviä, persoonallisia tauluja. Kävin netistä katsomassa. Kerroin vain ymmärtäväni perinteisiä käsityötaitoja. En kudo mattoja, enkä neulo, napin kyllä saan kiinni, jos on sattunut tipahtamaan. Olenhan jo kertonut, että olen tehnyt muutamia katajapöytiä ja muutakin askaretta. Ne on niitä minun käsityöperinteitäni. Hyödyllistä terapiaakin se askartelu on. Kunhan ei pidä turhaa hoppua.

    Tästä mattokaupastani on yli 30 vuotta. Matot ovat vieläkin todella upeat. Ja "tarinakin" muistuu usein mieleeni. Säästäenhän olen näitä mattoja pitänyt. Väliin niitä tuuraa liukuhihnalta suolletut muoviset "räsymatot."

    Oho! Jopas innostuin. Nyt äkkiä poikki. Hei!
  18. Kestää ne matot. Ihan mietin...40 v., joka päivä käytössä. Ostin sen kävelyretkelläni huijarilta autostaan. Oli niin mahdottoman hyvä, aito intialainen matto. Sitä ei sentään taannut, että se olisi käsityötä, lapsityövoimalla teetettyä. Myyjä sanoi olevansa merimies ja tuonut sen alkuperäisiltä myyjiltä. No en ollut niin hyväuskoinen, että olisi kaikki jutut täydestä menneet. Hyvännäköinen matto ja hintakin halpeni puoleen, kun lähtöä tein useampaan kertaan.

    Niinpä tein loisto-ostoksen murtuneelta myyjältä. Kun en ollut artikkeliin perehtynyt, kävin katselemassa markettien hintoja. Samaan hintaan, samanlaisen sen olisi sieltäkin saanut. Eipä tuosta ole silti ollut katumista. Hyvin on kestänyt hakkaamisen, lumessa uittelun ja muutaman pesunkin. Mitä nyt rimpsut ovat vähän nuukahtaneet. Ei haittaa.

    Mikreeni on minullekin tuttu vain kuulopuheista. Onhan tietysti joskus päätäni särkenyt juuri sen verran, että tiedän olevan jotain toimintaa ja eloa. Ei ole aivan kokonaan umpiluuta.

    Eilisen mallinen päivä on ollut tänäänkin. Eihän sekään "malli" ole huono. Nyt kyllä on hömäkkää pilveä. Ettei vain enteilisi rännän rojauttamista. Sekin on helppoa - ei ole äänioikeutta muutoksen hakuun.
  19. Eihän lääketiede tietystikään tiedä kaikkea. Valtavaa on kuitenkin kehitys ajallamme ollut. Monia sairauksia pystytään hoitamaan, joista ei ennentiedetty mitään. Ei ollut edes tutkimusvälineitä.
    "Kaiken tietäviä" on joissain tapauksissa usko ja uskomukset. Siitä löytyy huijareillekin bisneksen tekoon tilaisuuksia. Jopa niin, että "poppamiehiä" kuunnellaan omaksi vahingoksikin. Eikä yksin poppamiehiä, vaan mukana voi olla lääkäreitäkin. Tulee turhaa ja turhan kallista lääkitystä. Onneksi saivat aikaan järjestyksen, että apteekit ovat velvollisia ilmoittamaan halvemmat, korvaavat lääkkeet. Muuten tietääkseni lääketeollisuus pitää lääkäreille koulutustilaisuuksia. Onhan siinä hyvätkin puolensa, mutta kyllä niissä lienee tärkein ajatus kaupata tuotteita.

    Luontaistuotekauppakin tekee "välttämättömäksi" pillereitä, joille ei siinä laajuudessa ole tarvetta. Mikäpäs siinä jos usko ja lumelääke parantaa. Entäs kaikenlaiset "tehokkaat" laihdutuspillerit ja vempaimet?

    Onhan syöpäsairauksia, joita juuri ikä tuo mukanaan. Yhteen ainakin olen "tutustunut." Se on tyvisolusyöpä. Ei lähetä etäispesäkkeitä, mutta laajenee. Muutama kerta piti "paikata", mutta nyt näyttää toimenpiteet onnistuneen. Kolme vuotta on hyvin mennyt tässä asiassa, mutta onhan niitä muita riesoja. Tähän tyvisolusyöpään on kuulemma syyn'ä liiallinen aurigonotto ja tietysti myös altistumisherkkyys. Ei asiantuntijoiden mukaan tavata juuri ollenkaan alle 50 vuotiailla.
  20. Komea oli päivä, kuten täällä on jo kerrottu. Olipa hyvä lampsutella kumiteräsaappaissani lenkkiä. Aurinko paistoi, eikä tarvinnut lätäköitä turhaan kierrellä.

    Latekin on näemmä pääsyt sen verran jalkeille, että on Pirtissä pistäytynyt. Se hyvä, eiköhän pienellä ravilla kuntokin kohene entistä ehommaksi. Hintriikan "paripuolisilmistä" tuli mieleeni eräs kampraatti "karvahattukerhostamme." Hänelle tehtiin vastaava operaatio. Kyllä hän oli muutaman viikon kiusaantunut, mutta siitäpä hän tokentunut. Ei enää muista edes mainita koko hommasta, vaikka jatkoa odottelee. Se tuntuu viivästyvän.

    "Huoltoasemaahan" tässä meikämannekin on tarvinnut. Eihän minulla päiväkohtaisesti edes erikoisia vaivoja ole, mutta pientä toimenpidettä ja seurantaa on tarvinnut. Jos ronskisti sanoisin; onhan sillä jo tuhkaustani siirretty. En olisi kanferitipoilla, mikstuuralla ja hotapulverilla selvinnyt. Olen ollut tyytyväinen terveydenhoitooni. Veromarkoilleni on tullut vastiketta.

    Tähänkö juttuni lipsahti. Onkohan tauti "tarttuvaa?" Mikäs siinä, siitä puhe, joka on lähellä.
    Jatkoja!
    21. 185 / 225
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt