Syystuulen suola ihollani rannalla autiolla aaltojen airut vain seurana kaukaisuuteen katson yli ulapan Kurkiauran taivaan sinessä matkaan saatan Valo viiltää silmäni sokaisten Näemmehän taas rakkaani Kun kevät koittaa
Anna kätesi, älä pelkää minuun luotathan Pitkin kuun siltaa, yli välkkyvän veen sinut vien maahan tuntemattomaan Ethän taakse katso, entistä et muuttaa voi Anna siis kätesi, pidä lujasti kiinni
Tämä koti ilman sinua Loputon hiljaisuus tuttujen askelten tilalla Neulasensa pudottanut joulukuusi, koristeista riisuttu, kynttilät sammuneet ikuisesti Viekää minutkin pois
Kaikki nämä vieraat kasvot merkityksettömät sanat, tyhjät katseet Verenpunainen shiraz huuhtoo kaipuun, rakkauden janon hetkeksi Laastaroi vuotavan haavan
Hiljaisuudesta leijuvat hiutaleet, tähdet, taivaan valkoiset Jokainen erilainen, ainutkertainen Vieläkö muistat sen ensilumen ensimmäisen, suukon sateen alla, tuikkeen yhteisen ?
Peiton alla, sadetta, myrskytuulen kehtolaulua kuunnellen Viethän mennessäsi rakkaalleni viestin Keinuta uneen, kiedo suojaan, suutele yön syliin
Elämä on hiekka joka valuu käsistäni Sinäkin haihduit pois, kangastus erämaassa joka sokaisi silmäni Kimallus hiekassa jonka kadotin, vesi jota turhaan etsin.
Tähtenä tuikit taivaalla niin kaukana niin kirkkaana ylitse muiden Valaise polkuani pimeää kuljeta yksinäistä kulkijaa ohjaa eksynyttä Vaan niin pitkä tämä matkani askeleeni hitaat tähteni loittonee Turhaan enää kättäni…
