yksinkertainen.blondi
Varattu täti-ihminen, joka höpötteli aikoinaan Miehen Logiikassa. Nyt poikkeaa joskus ihmettelemässä, missä tutut luuraa.
"Kaikki pitäisi tehdä niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta ei yhtään sitä yksinkertaisemmaksi. " A.E.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia43 aloitusta · 13022 kommenttia
- Oho, ai olisko?😄 Moni varmaan eri mieltä.
Totta kai sillä on, parikin. On nytkin joka viikko toisessa "olemassa rauhassa" vähintään tunnin pari. Vähän kadehdin sitä paikkaa. Mutta en voi itse sinne mennä, kun on hänen paikkansa, paitsi silloin kun mennään suunnitellusti yhdessä tai joskus edelleenkin jopa koko perheen voimin.
Hänhän suunnittelee jo sitä, että jäisi ennen aikojaan eläkkeelle, kun tuolla paikassa ja parissa muussa ( lapsuudenkoti) on niin paljon puuhaa. Nykyinen työ kun haittaa harrastustoimintaa ikävästi.🤔 - Mä olen varmaan aina ollut tuollainen etäinen ihminen. En osaa sanoa, mistä johtuu. Joku tuolla väläytti koulukiusaamiskokemuksia ym. ikäviä palautteita elämän aikana, mutta luulen että olisin ilman niitäkin tällainen 😐
Mun kaikki parisuhteet (no eipä niitä niin paljon ole) on alkanut siten, että pitkin hampain olen ajatellut, että ookoo, vaihdetaan tämä ihana yksinolo sitten kokeeksi parisuhteeseen. Kun ei muutakaan tapaa olla sen kiinnostavan ihmisen kanssa oikein ole.
Suhteet ovat olleet sellaisia mun ehdoilla olevia. Että minä matkustan (silloin kun matkustan) poikaystävän luo ja olen siellä sen aikaa kuin olen (usein max pari päivää) ja sitten taas loppuviikoksi turvaan omaan kotiin. Eka suhde ilmeisesti kariutuikin tähän. Kun halusin olla vain se "vieraileva tähti" toisen elämässä. Seuraavan tyttöystävänsä kanssa poikkis meni naimisiin, ja on ilmeisesti vieläkin :).
Toisen poikaystävän luonakin olin vain lomat ja viikonloput. Silloinkin huoahdin helpotuksesta aina kun pääsin omaan kämppääni, omaan kotiini. Vaikka mukava oli aina lähteä toisen luo.
Nykyisen kanssa oli tosin vähän erilaista. Silloin muutettiin yhteen aika nopeasti, koska miehellä oli työ, joka piti hänet poissa maisemista viikot. Oli kätevämpää, että hän saattoi tulla suoraan mun luo viikonlopuiksi, eikä eletty kahden huushollin elämää.
Itselle on kauhistus, että jakaisin kaiken elämässäni sen kanssa, jonka kanssa olen parisuhteessa. Tämä tunne on voimistunut vielä lasten myötä. Lapset ovat se ykkösasia, jos heillä on jotain probleemaa elämässä, parisuhteen "tila" ja "miten meillä menee" on viimeisiä asioita, joita kiinnostaa pohdiskella. Olen vähän sellainen vanhan ajan ukko, joka sanoo :ilmoitan kyllä sitten, jos tilanne muuttuu (rakkaus loppuu), muuten ei kiinnosta analysoida ainakaan omia tuntemuksia ja fiiliksiä. Toisen tuntemuksia kyllä kuuntelen, jos hänellä on niitä tarve kertoa ja analysoida. Seksiä ja läheisyyttä mulla kyllä on ollut kaikissa suhteissani runsaasti (paitsi ihan ekassa ei varsinaisesti seksiä). Luulen, että jos ei olisi ollut, parisuhteet olisivat kaatuneet, ainakin miesten toimesta. Todennäköisesti myös mun.
On mulla yksi kaveri (mies), jonka kanssa pystyn olemaan täysin avoin ja kertomaan kaiken suunnilleen, mitä olen kokenut tai mitä tuntemuksia tunnen. Hän on tuntenut mut 90-luvulta lähtien. Olen joskus ajatellut, että jos tekisin jotain tosi kamalaa, tyyliin murhan (ei ole suunnitteilla😄) , hän olisi se, jolle asiasta haluaisin avautua. En usko, että hän olisi mulle niin avoin, koska veikkaan, että hänellä on tarve suojella mua ja ehkä hän myös pelkäisi reaktioitani, mutta hänelle tosiaan pystyn avautumaan ns. kaikesta. Mutta hänen kanssaan en ikinä voisi kuvitella parisuhdetta. Olin joskus alkuvaiheessa tähän mieheen ihastunut lyhyen aikaa, mutta silloinkin parisuhdeajatus oli mulle täysin nou-nou. En koe, että sovimme yhteen millään tasolla. Tuskin hänkään, ainakaan nykypäivänä.
Luulen, että valitsen tarkoituksella suhteeseen itseni kanssa sellaisen, joka on jollain tavoin paljon omaa tilaa tarvitseva. Usein sitten minä olen se vielä enemmän etäisyyttä tarvitseva siltikin.
Tähän voi vielä sitten lisätä, että neuroepätyypilliset ehkä lähestyvät minua kaverina ja parisuhdemielessä enemmän kuin muut, vaikken itse sellainen testien mukaan kai olekaan. Ja itse koen myös esim. autisminkirjolaisten olevan jotenkin lähempänä mua kuin niin sanotut nentit eli "normaalit". Heillähän on tarve yleensä yksin "ladata akkuja" ja ottaa etäisyyttä kuten itselläni. - Vastasin tähän eilen, mutta oli näköjään poistettu.🤔
Juu, tuo on kadehdittava ominaisuus. Myös toisella tyttärelläni, jolla on ollut kortti vasta alle vuoden omaa tuon kyvyn, että maisemat tallentuu "kovalevylle" ensi kerrasta. Hän ei käytä navigaattoria ollenkaan. - Joo, no mulla on aina ollut sekä huono naama-, että nimimuisti. Siihen päälle kun vielä saan vanhuuden dementian, niin hyvin pyyhkii 🙄 Ja maisemamuisti on myös huono, olen ihan riippuvainen navigaattorista ajaessa, tutuillakin reiteillä se on usein päällä, etten löydä itseäni yllättäen jostain hevonkuusesta🤔
- No kiitti, tota en ole kuullutkaan taas aikoihin 😊
Ja kyllä tuossa Victoriassa myös sinun näköä on (luin aiempia vastauksia), jos kuvittelee sulle tummat hiukset. Mutta sulle kyllä sopii hyvin vaaleat, älä värjää 😄 - Mulla itsellä on ilmeisesti jonkin verran kasvosokeutta, joka johtaa välillä noloihin tilanteisiin. Ja joskus myös elokuvissa saatan sekoittaa kaksi mielestäni "liian" samannäköistä ihmistä keskenään. Tätä esim. tyttäreni ihmettelee, kun hänestä kyseessä on kaksi ihan erin näköistä näyttelijää.😬
- Tämä oli sille, jonka mielestä olen 1:1 Cicciolinan kanssa. Kommentti poistettiin ilmeisesti.
- Ok, nyt Erika Vikman on kateellinen 😛
- Joo, no silmien seudun samanlaisuuden minäkin olen tunnistavinani. Ja noilla molemmilla on myös aika samanmalliset kasvot, korkeat poskipäät ja suussakin ehkä jotain samaa. Geenalla kyllä paljon leveämpi hymy :)
Vartalosta ei niin samankaltaista löydy. Geena on paaaljon pidempi ja Rebecca taas lyhytselkäisempi ja pitempijalkaisempi kuin meikä-maatuska:) - Miten musta tuntuu, että olen ainakin toisella palstalla jo muutamaan otteeseen tähän kysymykseen aikanaan vastannut;)
Mutta juu, kaikenlaisia heittoja on ollut. 20-vuotiaana silloisen poikaystävän isä oli näkevinään mussa yhdennäköisyyttä Tulitikkutehtaan tyttö-elokuvassa näyttelevän Kati Outisen kanssa (tuli silloin tv.stä). Luulen, että siinä oli pikemminkin kyse silloisesta olemuksestani, joka oli vähän samanlainen. Olin ehkä vähän ressukka, kuten elokuvan Iiris siihen aikaan, ei ollut ihan helppoa.
Kolmekymppisenä mulle tultiin sanomaan, "katottiin tuolla, että olet Turun Geena Davis". Se oli sitä aikaa, kun Renny ja Geena seurustelivat ja Geenalla oli vaalea tukka. Olin kuullut myös siitä joltain muulta kun Thelma ja Louise tuli tv:stä.
Nelikymppisenä yks tuttavan tuttava (nainen) sanoi, että on nyt pakko sanoa, että hänellä menee kylmät väreet, kun katsoo mua, kun olen ihan kuin se lapsenhoitaja siinä thrillerissä "Käsi joka kehtoa keinuttaa". Eli Rebecca de Mornay. Mornaylla on vaaleamman siniset silmät, matalampi otsa ja sirompi vartalotyyppi, mutta tietystä kulmasta, vähän sivusta muistuttaa kieltämättä jonkin verran mua .(tai minä häntä;))
Kun olimme tutustuneet mieheni kanssa 90-luvulla, hän näki mun seinällä mustavalkoisen kuvan Monica Vittistä elokuvassa Seikkailu ja kysyi, koska kuva minusta oli otettu:D Hän ei ollut mikään taideleffojen tuntija ;) Myöhemmin, kun Piia Pasanen aloitti uutislukijana, hänen mielestään Piia oli mun näköinen. Ehkä meillä oli myös samanlaiset hiukset silloin.
Viimeksi viime keväänä sain kuulla tuntemattomalta seurueelta, että muistutan kolmekymppistä Debbie Harry:ta. Johtui todennäköisesti enemmän mustavalkoisesta vaatetyylistä ja hiuksista. Mutta joo, pidetään tää:D Sopii mulle, tää oli imartelevin luonnehdinta;) - Matalat tai korkeat verensokerit on kuin sairaskohtaus, joka menee ohi joko insuliinin pistämisen tai hiilarien nauttimisen avulla. Sama kuin ihmisen älykkyyttä mitattaisiin juuri migreenikohtauksen aikana ja siitä tehtäisiin jotain päätelmiä älykkyydestä.
- Sekin vielä 😐
- No jessus, sitä pelästyisin kyllä minäkin, jos olisin joku muu 😉
- Oho! Pelästytkö että minusta on tullut sinkku, ja olen täällä puumana metsästämässä sinkkumiehiä? 😌 Voin huojentaa mieltäsi, vain aikaa kuluttamassa. Harvemmin on kyllä ollut sitä aikaa palstailuun lähiaikoina.
Ei varmaan mitään ymmärtämisen arvoista voi ymmärtää pinnallisesti. Ihmiset vain eivät halua aina ymmärtää kaikkea ymmärtämisen arvoista. - Pinnallinen näkemys riittää itsellä joihinkin asioihin, joita ei koe tarpeelliseksi esim. muuttaa.
Antautumisesta. Ihanteellista olisi tietysti jos ihminen, joka tutkii vaikka asunnottomuutta, ryhtyisi itse asunnottomaksi esim. vähintään vuodeksi, että ymmärtäisi kaiken aiheesta. Harva sitä kuitenkaan tekee tai siihen kykenee.
Toisaalta, jos haluaa vaikuttaa asiaan jollain tavoin, jonkinlaista tutkimusta pitää tehdä ruohonjuuritasolla. Jos teet biisin aiheesta, ei sinun tarvitse itse ryhtyä elämään ilman asuntoa, mutta voit muistella kokemuksiasi vaikka asuntojonossa tai toisten nurkissa asumisesta. Voit haastatella ihmisiä, joilla ei ole asuntoa ja eläytyä siihen, etsiä tietoa näin.
Myöskään ihminen joka näyttelee murhaajaa, ei tarvitse tehdä murhaa, ymmärtääkseen murhaajan mielenlaatua ja mielen liikkeitä. Hän voi etsiä sitä murhaavuutta itsestään, vihantunteisiin itsessä ja eläytymällä oman mielensä mustiin puoliin. - Näin varmaan 🤔
Huomasinkin, että olit käynyt näillä suunnilla 😉 Olisihan se ollut taas mukava nähdä, mutta toisella kertaa sitten, täällä tai siellä toisaalla.😊 Siippa sielläpäin nyt taas onkin samoissa touhuissa kuin viimeksi, mutta tällä kertaa en ehtinyt mukaan. - Mustikkapiirakan teko mullakin tänään suunnitteilla :) Naapurissa asuva isäni on käynyt mustikassa ahkeraan ja me laiskemmat saadaan nyt nauttia siitä.
Suomen Luonnon päivän juhlistamisesta en tiedä muuten, mutta toki teen iltalenkkini tänään taas luonnossa, jos sellaiseksi lasketaan täällä maalla viljavainiot ja ihmisten tekemät hiekkatiet metsän läpi :) Tänä kesänä on tullut hiukan vähemmän ehkä luontoretkeiltyä tai veneiltyä kuin muina kesinä. Siippa kyllä on retkeillyt entiseen malliin, mm. ulkosaaristossa. Parin naapurimaan luontoon on tullut jopa melkein paremmin tutustuttua tänä kesänä kuin kotimaan. Pitäiskö huolestua... - Oman vauvan päälaen tuoksu ja tuntu on sellainen sanoinkuvaamaton onnen huipentuma, että omasta päästä alkaa huipata, kun sitä vieläkin muistelee ja miettii. Vauva-aikaan on varmaankin siksi laitettu lisukkeeksi kaikenlaista "pikku" haastetta, valvomista sun muuta, ettei äidit ihan pyörtyisi siihen pakahduttavaan onnen tunteeseen ;)
- Perusihminen kuittaa ja kiittää 😌
Olen tietoinen tästä omaamastani isosta helpotuksesta, joka monilta puuttuu. Tietysti kyse on myös valinnoista. Toisaalta olen lopun elämääni kiinni tässä tietyssä paikassa ja huolehtimassa myös, että läheisilläni kaikki on hyvin. Sikälikään en ole täysin vapaa, vaikka rahavelkaa mulla ei olekaan. - Ja ihanan biisinkin laitoit ❣️ Mulla on tänä kesänä soinut päässä tämä, vaikka ei mitään erityisen surumielistä tunnelmaa olekaan ollut (onneksi).
https://www.youtube.com/watch?v=TdrL3QxjyVw