Otsikossa ydin, kukin ymmärtää sen miten nyt sitten oma elämänsä puitteissa sattuukin. Avaan (hyvin) lyhyesti käsitteen yleistä kuvausta ja sitä miten itse sen käsitän, johtuen edellisestä, mutta kullakin yksilöllä tulkinta on vapaa oman elämänsä johdosta. Pidempi kuvaus/avaaminen vaatisi jonkun kymmennen viestiä, niin sopii tarvittaessa googlettaa, aiheesta luultavasti löytyy paljonkin yleistä infoa, en ole tutkinut.
Saavuttamaton ihminen on sellainen, jonka kanssa voi olla läheisissä väleissä (esim. hyvä ystävä), jopa huomattavan läheisissä väleissä (usein parisuhde), mutta jonka kanssa ei ikinä pääse todella syvälle, vaan aina jää tunne että jotain puuttuu, ikinä et pääse tietyn rajan yli, et voi ikinä todella kiinnittyä toiseen, vaan olet aina hieman ulkoradalla, oikeastaan kaikki läheisensä ovat jos asiaa jää tarkkailemaan sivummalta. Ystävien osalta olen tätä havainnut mm. päihdeongelmaisten kanssa, joiden kanssa muuten ollaan kuin paita ja peppu, puhutaan elämän kipukohdista ja sitten PAM, tuleekin seinä vastaan juuri kun oltaisiin päästy asian ytimeen. Sitä ei useinkaan edes tajua sillä hetkellä, vaan vasta myöhemmin, että kappas, toinen lopetti puhumisen ja alkoi kiertää kuumaa puuroa jo NN kymmennen kerran, miten en tuota huomannut taaskaan.
Omassa elämässä tuo on sitten kolissut jo ilman käsitteen tuntemista jostain vajaa parikymppisestä alkaen, vain havaintoina ja ihmettelynä. On vain huomannut jälkikäteen, että hups se toinen muuten lopetti siihen, mutta itse jatkoin. Tavallaan vaihtokauppa loppui ja minä annoin itsestäni paljonkin lisää. Vaikka olisi tunnettu vuosikausia, eletty läpi kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa yhdessä, aina "itsestä antaminen" loppuu tietyille rajoille, ihan aina.
Olen parisuhteitteni osalta paljonkin tuota pohtinut, nimenomaan erojen yhteydessä, mutta toisinaan muutenkin, silloin yleensä pääosin oman toimintani/käytökseni osalta. Lopulta tulin johtopäätökseen, että olen hyvä löytämään kumppaneikseni henkilöitä joilla on vahva taipumus olla saavuttamattomia, omista syistään. Vika ei tietenkään ole noissa ihmisissä, vaan itsessäni, asia jonka ymmärtämiseen meni pitkä aika.
Asian ydin on lopulta siinä, että nyttemmin olen pohtinut, että siinä missä ehkä löydänkin juuri saavuttamattomia kumppaneikseni, niin ainoa looginen syy miksi se tapahtuu jos niin tapahtuu, on se että olen itse sellainen, saavuttamaton. Saan olla rauhassa "turvassa" saavuttamattomuudessani, kun toinen on enemmän tai vähemmän samanlainen. Ikinä ei tarvitse ainoastaan peiliin katsoessa vierittää vastuuta näkemälleen, ihanan helppoa ja kivutonta.
Mutta semmoinen hajatelma tänään. Sopii makustella oman elämän osalta ja keskustella jos siltä tuntuu, on kokemuksia asiasta, ehkä havaintoja, ehkä ei, mitä kelläkin.
Saavuttamattomat ihmiset... Ja parisuhde.
403
4174
Vastaukset
- Anonyymi
Tuossa toiseksi viimeisessä kappaleessa oli hyvää asiaa. Saan olla rauhassa turvassa. Kenenkään en halua enää kiinnostuvan minusta, koska ei ole minkäänlaisia läheisyyden tarpeita.
- Anonyymi
Minä olen tämän takia erimieltä,ku baareissa ei voi käydä... Ei sitä yk0sin minä mennä.
Ja kaikki laskut ja menot ja elämän taakat pitää yksin kantaa - Anonyymi
😋😋😋😍😍😍😍😋😋😋
🍒 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17989039h
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Ihan ensimmäisenä silmäni tarttui tähän kohtaan: "Vika ei tietenkään ole noissa ihmisissä, vaan itsessäni.." - Nyt et oikeastaan (minun näkemykseni mukaan) kuvaa sellaista asiaa, joka olisi sinänsä viaksi luettavaa sinun tai kumppaneittesikaan osalta.
Voin makustella asiaa myöhemmin lisää, mutta nyt mietin, että lähes kaikilla aikuisilla on elämässään tapahtunut jotakin sellaista, mikä on muokannut meitä ihmisinä, meidän reviiriämme, meidän rajojamme. - Useimmille meistä voisi tehdä ihan hyvää tutustua itseensä keskustelemalla vaikka jonkun psykologin kanssa. Tämä voisi auttaa meitä huomaamaan, mitä asioita itsessämme pitää työstää, parisuhdetta ajatellen. - Tuota ei tietenkään useimmiten tapahdu, joten siltä osin olen vajavaisen tiedon varassa itsekin siitä, kuinka minua pitäisi/voisi auttaa pääsemään yli traumoistani, jotta voisin olla parisuhteessa auki kumppanilleni.
Toinen juttu voi olla se, että sinä tai kumppanisi olette tyypiltänne sellaisia, että ihastutte ihmiseen, joka on hieman mystinen. Josta ei heti saa selvää. - Siinä on sitten kaksi vaihtoehtoa; joko toinen jää pienen savuverhon taakse myös parisuhteessa eli säilyttää mystisyytensä tai sitten kumppani pääseekin toisen ihon alle, huomaa tämän olevankin ihan tavallinen kuolevainen ja huonommassa tapauksessa menettää kiinnostuksensa.
Tällaisia mietteitä tuli ensimmäisenä mieleen tästä aloituksestasi. 🙂"Toinen juttu voi olla se, että sinä tai kumppanisi olette tyypiltänne sellaisia, että ihastutte ihmiseen, joka on hieman mystinen. Josta ei heti saa selvää. - Siinä on sitten kaksi vaihtoehtoa; joko toinen jää pienen savuverhon taakse myös parisuhteessa eli säilyttää mystisyytensä tai sitten kumppani pääseekin toisen ihon alle, huomaa tämän olevankin ihan tavallinen kuolevainen ja huonommassa tapauksessa menettää kiinnostuksensa."
-No tämä. Mulla ainakin menee parhaimmissakin parisuhteissa juurikin näin. Minuun kyllästytään tai pidetään jonkun verhon takana ikään kuin söisin sielunsa, jos sen mulle avaa.Huitale kirjoitti:
"Toinen juttu voi olla se, että sinä tai kumppanisi olette tyypiltänne sellaisia, että ihastutte ihmiseen, joka on hieman mystinen. Josta ei heti saa selvää. - Siinä on sitten kaksi vaihtoehtoa; joko toinen jää pienen savuverhon taakse myös parisuhteessa eli säilyttää mystisyytensä tai sitten kumppani pääseekin toisen ihon alle, huomaa tämän olevankin ihan tavallinen kuolevainen ja huonommassa tapauksessa menettää kiinnostuksensa."
-No tämä. Mulla ainakin menee parhaimmissakin parisuhteissa juurikin näin. Minuun kyllästytään tai pidetään jonkun verhon takana ikään kuin söisin sielunsa, jos sen mulle avaa.Älyttömän ärsyttävää ja turhauttavaa myös nykyisessä suhteessa tuo nimenomainen tunne.
- Anonyymi
Tämä juuri! Moni nainen kiinnostuu ja sitten tajuaa että ihan normi kuolevainen se toinen on.Kun saadaan tietää asiat ,niin sitten keksitään ummet ja lammet kun ei huvita ja kiinnosta tavata.Kylmästi sanottuna nainen on kuin apina ja ei irrota otettaan entisestä elämästä jos uusi ei ole parempi ns liaani..lue rahakkaampi,ja kaikin puolin parempi..Kylmiä akkoja mutta tämä on totuus.
- Anonyymi
Kultsipuppeli kirjoittaa viisaita <3
T. Murri Mulle tuli tuosta "turvallisuudesta" mieleen taas sellainen kuva että jos itse pysyy saavuttamattomissa ja hakee kumppanikseen saavuttamattomia että voisiko kyse olla sitten alitajuisesta "itsesuojelusta" ja "pelosta" että ei sitten kuitenkaan uskalla ihan täysin avata itseään totaalisen avoimeksi kellekään toiselle koska silloin on niin alasti, haavoittuvainen ja suojaton ja se voi merkitä suurta kipua. On ikään kuin pidettävä se jokin ihan sisin omalla itsellään ja suojeltava sitä ja silloin on "turvallista" hakeutua sellaisen luokse joka on samanlainen niin ei ole vaaraa siitä että se toinen "vaatisi" tai "tahtoisi" itseäkään niin tekemään. Tää olo siis vaan ihan yleistä pohdintaa mikä ekana pomppasi mieleen.🙂.
Voi ollakin ja itse kun nikn tykkäisi olla täysin avoin ja alaston sielun sooukoita myöden jonkun kanssa ja kohdata sillä tasolla, eikä vaan pinnalla ja turvallisen matkan päästä.
Huitale kirjoitti:
Voi ollakin ja itse kun nikn tykkäisi olla täysin avoin ja alaston sielun sooukoita myöden jonkun kanssa ja kohdata sillä tasolla, eikä vaan pinnalla ja turvallisen matkan päästä.
Juu vähän samaa ja ite avaudun mielestäni helposti mutta ei mua yhtään häiritse sekään jos toisella menee siihen aikaa enemmän tai se on hänelle hankalampaa ja ymmärrän kuinka vaikeaa se voi olla mutta olishan se hienoa sitten lopuksi kohdata sillä tasolla. Jotenkin itestä tuntuu siltä että tietää että niin voi sattua todella lujaa mutta jos ei ota sitä riskiä että voi sattua niin jää sitten niin paljosta siitä mitä todella tahtoisi paitsi.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Juu vähän samaa ja ite avaudun mielestäni helposti mutta ei mua yhtään häiritse sekään jos toisella menee siihen aikaa enemmän tai se on hänelle hankalampaa ja ymmärrän kuinka vaikeaa se voi olla mutta olishan se hienoa sitten lopuksi kohdata sillä tasolla. Jotenkin itestä tuntuu siltä että tietää että niin voi sattua todella lujaa mutta jos ei ota sitä riskiä että voi sattua niin jää sitten niin paljosta siitä mitä todella tahtoisi paitsi.🙂.
Juu, mä en pelkää sattumista. Mutta janoan sitä kohtaamista, muutoin koko suhde tuntuu tehdyltä, tiiätkö mitä tarkoitan? Käsikirjoitetulta missä hahmot vaan pyörii samassa arjessa ja neliössä, välillä hipoen ja hipaisten, muttei kunnolla koskaan kohdaten.
Siksi mun parisuhteet on ikiajoiksi loppu, jos en jaksa tätä nykyistä vetää. 😃
Kiire ei oo mihkään mulla ikinä, mutta en elä ikuisesti...Huitale kirjoitti:
Juu, mä en pelkää sattumista. Mutta janoan sitä kohtaamista, muutoin koko suhde tuntuu tehdyltä, tiiätkö mitä tarkoitan? Käsikirjoitetulta missä hahmot vaan pyörii samassa arjessa ja neliössä, välillä hipoen ja hipaisten, muttei kunnolla koskaan kohdaten.
Siksi mun parisuhteet on ikiajoiksi loppu, jos en jaksa tätä nykyistä vetää. 😃
Kiire ei oo mihkään mulla ikinä, mutta en elä ikuisesti...Varmaan romantikkojen valuvika tää ominaisuus.
Huitale kirjoitti:
Juu, mä en pelkää sattumista. Mutta janoan sitä kohtaamista, muutoin koko suhde tuntuu tehdyltä, tiiätkö mitä tarkoitan? Käsikirjoitetulta missä hahmot vaan pyörii samassa arjessa ja neliössä, välillä hipoen ja hipaisten, muttei kunnolla koskaan kohdaten.
Siksi mun parisuhteet on ikiajoiksi loppu, jos en jaksa tätä nykyistä vetää. 😃
Kiire ei oo mihkään mulla ikinä, mutta en elä ikuisesti...Ju kyllä mä luulen ainakin ymmärtäväni. Se on enemmänkin pelkän arjen jakamista kuin toistensa elämien jakamista yhdessä. Hankala selittää.🙂.
Huitale kirjoitti:
Varmaan romantikkojen valuvika tää ominaisuus.
Saattaa olla. Itessäni kyllä tunnistan sellasta toivotonta romantiikkoa.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Ju kyllä mä luulen ainakin ymmärtäväni. Se on enemmänkin pelkän arjen jakamista kuin toistensa elämien jakamista yhdessä. Hankala selittää.🙂.
Juu. Pitäisi osua yksiin ihmisen kanssa, jolla on samanlainen halu päästä toisen kanssa taajuudelle ja uskallusta avata itsensä ihan auki luottaen, ettei toinen puukota eikä tapahdu mitään kamalaa, vaan tapahtuu connection.
Jotenkin törmään aina pelokkaisiin tai sulkeutuneisiin ihmisiin, jotka seisoo kaksinjaloin jarrun päällä lopulta, vaikka liikkeelle lähtiessä olisi sujunut hyvin. Kyllä se vöhän aina vituttaa ja satuttaakin, mutta lopulta siihin vaan turtuu. Ei oo enää mikään yllätys, kun jälleen käy niin jälleen ja jälleen.Mikkojuhan kirjoitti:
Saattaa olla. Itessäni kyllä tunnistan sellasta toivotonta romantiikkoa.🙂.
Se on kyllä aika rasite, sanoisin, yritän itse päästä siitä eroon ja kyynistyessäni olen vähän jo päässytkin.
Huitale kirjoitti:
Se on kyllä aika rasite, sanoisin, yritän itse päästä siitä eroon ja kyynistyessäni olen vähän jo päässytkin.
Tuo on jo minussa edistysaskel romanttisuudenjanosta kohti realismia, kun olen sisälläni päättänyt olla ikuisesti sinkku, jos parisuhteeni joskus kulahtaa ja kuivuu kasaan tyystin.
Ennen olisin taas kohta alkanut haaveilemaan utopistisia ihmisistä, jotain ennenkokematonta yhteyttä ja kemiaa, pah vitut. Se on sitä surullista romantikkoa. Joka joutaa suksimaan mäjelle minusta.Huitale kirjoitti:
Tuo on jo minussa edistysaskel romanttisuudenjanosta kohti realismia, kun olen sisälläni päättänyt olla ikuisesti sinkku, jos parisuhteeni joskus kulahtaa ja kuivuu kasaan tyystin.
Ennen olisin taas kohta alkanut haaveilemaan utopistisia ihmisistä, jotain ennenkokematonta yhteyttä ja kemiaa, pah vitut. Se on sitä surullista romantikkoa. Joka joutaa suksimaan mäjelle minusta.Tietoinen järkevä ja perusteltu päätls sulkea ovi tuolla saralla lopullisesti. Lopettaa itsensä huijaaminen ja toivominen kohtaamisesta jollain astraalilla tasolla. Semenee aina läskiksi, kun erehtyy moiseen.
Elämän voi käyttää viisaamminkin.Huitale kirjoitti:
Juu. Pitäisi osua yksiin ihmisen kanssa, jolla on samanlainen halu päästä toisen kanssa taajuudelle ja uskallusta avata itsensä ihan auki luottaen, ettei toinen puukota eikä tapahdu mitään kamalaa, vaan tapahtuu connection.
Jotenkin törmään aina pelokkaisiin tai sulkeutuneisiin ihmisiin, jotka seisoo kaksinjaloin jarrun päällä lopulta, vaikka liikkeelle lähtiessä olisi sujunut hyvin. Kyllä se vöhän aina vituttaa ja satuttaakin, mutta lopulta siihin vaan turtuu. Ei oo enää mikään yllätys, kun jälleen käy niin jälleen ja jälleen.Jep. Tiedän mä sä meinaat. Toihan se ihan optimaali tapaus olis.🙂.
Joo kyllähän se tietysti tuntuu ikävälle, harmittaa ja sattuukin että jos huomaa ettei se toinen sitten haluakaan/pystykään oleen niin avoin kuin ite tahtoisi olla. Ja turtuuhan siihen jos se käy useesti.🤔.Huitale kirjoitti:
Se on kyllä aika rasite, sanoisin, yritän itse päästä siitä eroon ja kyynistyessäni olen vähän jo päässytkin.
Kyllä mä silti koen ihan tasapainossa ite olevani vaikka tunnistankin niitä piirteitä itessäni.🙂.
Huitale kirjoitti:
Tuo on jo minussa edistysaskel romanttisuudenjanosta kohti realismia, kun olen sisälläni päättänyt olla ikuisesti sinkku, jos parisuhteeni joskus kulahtaa ja kuivuu kasaan tyystin.
Ennen olisin taas kohta alkanut haaveilemaan utopistisia ihmisistä, jotain ennenkokematonta yhteyttä ja kemiaa, pah vitut. Se on sitä surullista romantikkoa. Joka joutaa suksimaan mäjelle minusta.No älä nyt kokonaan sitä hukkaa kuitenkaan liika voi olla tosiaan liikaa jos kokoajan menis pää haavepilvissä ilman mitään realismia mutta ei sitä ihan täysin kokonaan pitäis hukatakaan mun mielestä.😊.
Huitale kirjoitti:
Tietoinen järkevä ja perusteltu päätls sulkea ovi tuolla saralla lopullisesti. Lopettaa itsensä huijaaminen ja toivominen kohtaamisesta jollain astraalilla tasolla. Semenee aina läskiksi, kun erehtyy moiseen.
Elämän voi käyttää viisaamminkin.Sitä se varmasti on ja jos se susta sulle oikealta tuntuu niin sitten se on niin. Jokainen kokee asian tavallaan. Mä en mihinkään ylimaallisella tasolla tapahtuviin kohtaamisiin usko mutta jotain pientä sellasta taikaa mä haluun säilyttää.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Saattaa olla. Itessäni kyllä tunnistan sellasta toivotonta romantiikkoa.🙂.
Tuokin on vähän myös sellainen juttu, että minkä itsekukin kokee romantiikaksi. Sehän ei todellakaan ole mikään itsestään selvä juttu.
Minäkin esimerkiksi olen toivoton romatikko, mutta inhoan kuitenkin kaikkea romantisointia ja koen kaiken sellaisen romantiikan vastakohdaksi. Mua lähinnä vain negatiivisella tavalla huvittaa, jos toinen toimii tavalla, jonka koen romantiikkateatteriksi. Lisäksi minulle romantiikka ei ole myöskään sellaista takertumista, kuten taas tiedän monien muiden sen kokevan ja mitä monet haluavat. Mulle sellanen jatkuva lähelle tunkeminen ja avautuminen ja "haavoituvana oleminen" ja sellaisen odottaminen on lähinnä ärsyttävää. Pieninä hetkinä hyvä, mutta isompina annoksina rasittavaa takertumista. Anonyymi kirjoitti:
Tuokin on vähän myös sellainen juttu, että minkä itsekukin kokee romantiikaksi. Sehän ei todellakaan ole mikään itsestään selvä juttu.
Minäkin esimerkiksi olen toivoton romatikko, mutta inhoan kuitenkin kaikkea romantisointia ja koen kaiken sellaisen romantiikan vastakohdaksi. Mua lähinnä vain negatiivisella tavalla huvittaa, jos toinen toimii tavalla, jonka koen romantiikkateatteriksi. Lisäksi minulle romantiikka ei ole myöskään sellaista takertumista, kuten taas tiedän monien muiden sen kokevan ja mitä monet haluavat. Mulle sellanen jatkuva lähelle tunkeminen ja avautuminen ja "haavoituvana oleminen" ja sellaisen odottaminen on lähinnä ärsyttävää. Pieninä hetkinä hyvä, mutta isompina annoksina rasittavaa takertumista.Jeps. Ei mikään ääripää oo hyvä missään asiassa.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Jeps. Ei mikään ääripää oo hyvä missään asiassa.🙂.
Ääripäätkin ovat ihan ok, jos vaan oikeantyyppiset ihmiset osuvat yksiin. Olennaista on se, että olisi näissä(kin) asioissa suht samanlainen, eikä yrittäisi tyrkyttää omia ominaisuuksiaan ainoina oikeina ja "korjata" toista.
Anonyymi kirjoitti:
Ääripäätkin ovat ihan ok, jos vaan oikeantyyppiset ihmiset osuvat yksiin. Olennaista on se, että olisi näissä(kin) asioissa suht samanlainen, eikä yrittäisi tyrkyttää omia ominaisuuksiaan ainoina oikeina ja "korjata" toista.
Kyllähän se tietysti noinkin on. Eikä toista tietenkään pidä yrittää muuttaa vaan hyväksyä sellaisena kun on.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Kyllähän se tietysti noinkin on. Eikä toista tietenkään pidä yrittää muuttaa vaan hyväksyä sellaisena kun on.🙂.
Itselleni on sattunut kohdalle kourallisessa parisuhteitani kaksi miestä jotka ovat yrittäneet kovasti "korjata" minua.
Toinen heistä oli sellainen rasittavuuteen asti vieressä nyhjääjä, ja hipsuttaja, jota sitten kuitenkin ärsytti, kun minä kehtasinkin haluta seksiä. No mulle nyt on ihan normaalia, että jos jatkuvasti vieressä kyhnätään, niin seksiksihän se menee. Hänen mielestään ei saanut. Mulla on kuulemma päässä vikaa ja mun pitäisi prosessoida niitä jossain terapiassa ja hän ei pidä siitä, että häntä pidetään vain "seksiobjektina". Hmm okei. 😀
Toisen kanssa taas olisi pitänyt jatkuvasti puhua ja avautua jostain. Kertoa itsestään ja omista kokemuksista ja omista tunteista ja prosessoida ja kuunnella ja analysoida.Tuli ihan sellainen tunne, kuin olisi ollut jossain hiton terapiassa jatkuvasti ja että aina oli joku ongelma. Ja taas mussa oli tietysti vikaa, kun olen niin estynyt ja kylmä ja mun on niin vaikea avautua ja kertoa tunteitani. Kas kun ei olisi pitänyt mennä vielä lisäterapiaan se kotiterapeutin lisäksi. 😂
Mä jotenkin aina hieman huvittuneena luen, kun on sellasia valituksia, joissa naiset valittavat, että miehet eivät puhu, eivätkä halua läheisyyttä. Carefull what you wish for. 🤣 Mikkojuhan kirjoitti:
Sitä se varmasti on ja jos se susta sulle oikealta tuntuu niin sitten se on niin. Jokainen kokee asian tavallaan. Mä en mihinkään ylimaallisella tasolla tapahtuviin kohtaamisiin usko mutta jotain pientä sellasta taikaa mä haluun säilyttää.🙂.
Nojuu, en mä halua enää olla yksin se joka ylläpitää tunteita ja koittaa kohdata tunnetasolla. Se on nähty liian monta kertaa.
Ja romanttisuus ei toimi, jos vastakappaleet on epäromanttisia. Erilailla romanttisia, ei kohtaa.Huitale kirjoitti:
Nojuu, en mä halua enää olla yksin se joka ylläpitää tunteita ja koittaa kohdata tunnetasolla. Se on nähty liian monta kertaa.
Ja romanttisuus ei toimi, jos vastakappaleet on epäromanttisia. Erilailla romanttisia, ei kohtaa.Ja rehellisesti, en oo vielä kohdannut vastakappalettani enkä usko, että kohtaankaan tässä elämässä. Jotain sinnepäin, mutten sitä joka ymmärtäis mut ja mä hänet kuin yhteen tarkoitetut.
Huitale kirjoitti:
Ja rehellisesti, en oo vielä kohdannut vastakappalettani enkä usko, että kohtaankaan tässä elämässä. Jotain sinnepäin, mutten sitä joka ymmärtäis mut ja mä hänet kuin yhteen tarkoitetut.
Ja minusta tuntuu etten ole koskaan täysin onnellinen missään sinnepäin suhteissa, joten pidän parempana olla ilman suhteita. 😊
Rimpuilla hyväksi opitussa, luonnostaan hyvän tasapainoisen sijaan.Anonyymi kirjoitti:
Itselleni on sattunut kohdalle kourallisessa parisuhteitani kaksi miestä jotka ovat yrittäneet kovasti "korjata" minua.
Toinen heistä oli sellainen rasittavuuteen asti vieressä nyhjääjä, ja hipsuttaja, jota sitten kuitenkin ärsytti, kun minä kehtasinkin haluta seksiä. No mulle nyt on ihan normaalia, että jos jatkuvasti vieressä kyhnätään, niin seksiksihän se menee. Hänen mielestään ei saanut. Mulla on kuulemma päässä vikaa ja mun pitäisi prosessoida niitä jossain terapiassa ja hän ei pidä siitä, että häntä pidetään vain "seksiobjektina". Hmm okei. 😀
Toisen kanssa taas olisi pitänyt jatkuvasti puhua ja avautua jostain. Kertoa itsestään ja omista kokemuksista ja omista tunteista ja prosessoida ja kuunnella ja analysoida.Tuli ihan sellainen tunne, kuin olisi ollut jossain hiton terapiassa jatkuvasti ja että aina oli joku ongelma. Ja taas mussa oli tietysti vikaa, kun olen niin estynyt ja kylmä ja mun on niin vaikea avautua ja kertoa tunteitani. Kas kun ei olisi pitänyt mennä vielä lisäterapiaan se kotiterapeutin lisäksi. 😂
Mä jotenkin aina hieman huvittuneena luen, kun on sellasia valituksia, joissa naiset valittavat, että miehet eivät puhu, eivätkä halua läheisyyttä. Carefull what you wish for. 🤣No oli kyllä omituinen suhtautuminen sun miehellä. Siis eihän sen välttämättä tarvi mennä seksiksi mutta sitä en ymmärrä miksi se ei olisi saanut mennä jos on mennäkseen. Ei mua niin olis ainakaan niin haitannut.😊.
Aikamoiselta terapeutilta kuulosti tää toinen sitten taas kyllä. Tietenkin se ongelma oli sussa eihän se nyt terapeutissa voinut olla.😉😄.
Juu joskus voi sitten saada enemmän kuin haluskaan jos huono tuuri käy.😀.Huitale kirjoitti:
Nojuu, en mä halua enää olla yksin se joka ylläpitää tunteita ja koittaa kohdata tunnetasolla. Se on nähty liian monta kertaa.
Ja romanttisuus ei toimi, jos vastakappaleet on epäromanttisia. Erilailla romanttisia, ei kohtaa.Raskasta se varmasti on jos on yksin se ainoa joka yrittää aivan liian raskasta yhdelle ihmiselle. No aika harva luultavasti sen aivan täsmällisen vastaparinsa kohtaa ja suurinosa parisuhteista on kompromisseja ja kahden ihmisen yhteen sopeutumista.🙂.
Huitale kirjoitti:
Ja minusta tuntuu etten ole koskaan täysin onnellinen missään sinnepäin suhteissa, joten pidän parempana olla ilman suhteita. 😊
Rimpuilla hyväksi opitussa, luonnostaan hyvän tasapainoisen sijaan.Plus mä en usko sellaiseen, kun se oikea tietyssä sukupuolessa, joka sekin aiheuttaa mulle nykyään päänsärkyä, kun olen ymmärtänyt ettei oikeat sisimmät toisillee harpo aina vastaan halutussa sukupuolessa, silti ihmiset vaan päättää se oikea löytyy tietystä sukupuolesta. Tämän ymmärtäminen ettei se meekkään niin on yksi sellainen, ei helvetti mikä homma....
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No oli kyllä omituinen suhtautuminen sun miehellä. Siis eihän sen välttämättä tarvi mennä seksiksi mutta sitä en ymmärrä miksi se ei olisi saanut mennä jos on mennäkseen. Ei mua niin olis ainakaan niin haitannut.😊.
Aikamoiselta terapeutilta kuulosti tää toinen sitten taas kyllä. Tietenkin se ongelma oli sussa eihän se nyt terapeutissa voinut olla.😉😄.
Juu joskus voi sitten saada enemmän kuin haluskaan jos huono tuuri käy.😀.Noissa molemmissa on näin jälkikäteen sellaisia hetkiä, jotka olisivat hyvin käyneet vaikka jonkin komedian aineksiksi. Nyt niille pystyy nauramaan, mutta silloin se oli hyvin ahdistavaa.
Esimerkiksi se hetki, kun mä viimein erosin siitä miehestä, jota risoi se, että halusinkin seksiä. Mä olin silloin just täyttänyt 18. Mies oli mua 3 vuotta vanhempi ja asui yhä vanhempiensa luona (koska se oli ilmaista). Olin sitten miehen kotona käymässä ja mies alkoi (taas) valittaa ja selitti miten ätinsäkin oli siitä asiasta ihan samaa mieltä jne. Sitä silloista valituksenaihetta en enää muista, se ei (vielä) ollut seksi, vaan joku muu "sä et ole tosissasi tän jutun kanssa" tyyppinen asia. Mulla meni herne nenään ja totesin, että pitäisikö meidän sitten jutella niin, että äitisikin olisi tässä ja mieshän sitten vei mut olohuoneeseen "mamman" eteen käymään tätä keskustelua. Ei siinä mitään, siinä sitten puhuttiin, muunmuassa siitä seksistä. Siis äitinsä puhui, kuinka mä kuulemma olen vain pelkää seksiä ja pidän hänen poikaansa seksillä otteessani ja miten olen ihan p.rseestä, kun en kuitenkaan ala siinä heti perhettä ja lapsia pykäämään jne. Ja he siis oikeasti kävivät tällaisia keskusteluja keskenään, mies ja äitinsä (isästään en tiedä, mutta hänkin kyllä asui siinä samassa).😃
Siinä toisessa taas muistan pari kertaa, kun istuttiin olohuoneessa ja katsottiin televisiota (tai siis yritettiin) ja toinen kokee tarvetta keskustella ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Sitten lopulta mä yritän mennä sinne kaksion toisen huoneeseen, pimeään istumaan, että saisin olla rauhassa. Hetken päästä mies tulee hyvin empaattisena kyselemään, että "miksi sulla on noin paha olla", "sun kannattais kertoa mulle ja päästää se paha olo pois". Mitä siinä sanoo "anna mun s.tana olla vähän aikaa rauhassa!!!". 🙄 Huitale kirjoitti:
Plus mä en usko sellaiseen, kun se oikea tietyssä sukupuolessa, joka sekin aiheuttaa mulle nykyään päänsärkyä, kun olen ymmärtänyt ettei oikeat sisimmät toisillee harpo aina vastaan halutussa sukupuolessa, silti ihmiset vaan päättää se oikea löytyy tietystä sukupuolesta. Tämän ymmärtäminen ettei se meekkään niin on yksi sellainen, ei helvetti mikä homma....
En mä voi enää kohdata ihmisenkään kanssa, joka on vannoutunut ajattelemaan tietyn sukupuolen tuovan oikean eteen. 🤣
Ei pitäs miettiä liikaa, tieto lisää tuskaa.Mikkojuhan kirjoitti:
Raskasta se varmasti on jos on yksin se ainoa joka yrittää aivan liian raskasta yhdelle ihmiselle. No aika harva luultavasti sen aivan täsmällisen vastaparinsa kohtaa ja suurinosa parisuhteista on kompromisseja ja kahden ihmisen yhteen sopeutumista.🙂.
Suurinosa joo. Mä vaan en enää halua kompromisseja, rasittavaa vääntöä. Helpompaa olis olla yksinään.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
En mä voi enää kohdata ihmisenkään kanssa, joka on vannoutunut ajattelemaan tietyn sukupuolen tuovan oikean eteen. 🤣
Ei pitäs miettiä liikaa, tieto lisää tuskaa.Ihmiset päättävät? Et siis usko, että aidosti heteroseksuaaleja ihmisiä on olemassakaan, vain kaikkien pitäisi olla bi? Ilmeisesti homoseksuaalejakaan ei sitten oikeasti ole, vaan kaikkien pitää olla bi?
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiset päättävät? Et siis usko, että aidosti heteroseksuaaleja ihmisiä on olemassakaan, vain kaikkien pitäisi olla bi? Ilmeisesti homoseksuaalejakaan ei sitten oikeasti ole, vaan kaikkien pitää olla bi?
En usko, että päättämällä löytää ketään oikeaa. Päätös on aina jokin kompromissi.
Huitale kirjoitti:
En usko, että päättämällä löytää ketään oikeaa. Päätös on aina jokin kompromissi.
Ja eihän se teidän muitten ongelma ole, vain minun kun en jaksa niin maallisia menttaaleja.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
En usko, että päättämällä löytää ketään oikeaa. Päätös on aina jokin kompromissi.
Eli uskot oikeasti seksuaalisen suuntautumisen olevan päätöksestä kiinni? Homonkin voi siis "eheyttää"?
Huitale kirjoitti:
Plus mä en usko sellaiseen, kun se oikea tietyssä sukupuolessa, joka sekin aiheuttaa mulle nykyään päänsärkyä, kun olen ymmärtänyt ettei oikeat sisimmät toisillee harpo aina vastaan halutussa sukupuolessa, silti ihmiset vaan päättää se oikea löytyy tietystä sukupuolesta. Tämän ymmärtäminen ettei se meekkään niin on yksi sellainen, ei helvetti mikä homma....
Mä en kyllä ite oo tavannut sellaisia todella oikean tuntuisia ihmisiä kuin naisissa niin en osaa sillain samaistua fiilikseen mutta luulen ymmärtäväni kuitenkin minkälaiselta se voisi tuntua ymmärtää tuollaista itsestään. Ei helppoa.🙂.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
En usko, että päättämällä löytää ketään oikeaa. Päätös on aina jokin kompromissi.
Ja "homotuksella" voi muuttaa ihmisiä homoseksuaaleiksi?
Anonyymi kirjoitti:
Eli uskot oikeasti seksuaalisen suuntautumisen olevan päätöksestä kiinni? Homonkin voi siis "eheyttää"?
En puhu ollenkaan tuollasesta. Vaan että pitäisi kohdata joku joka lentää samalla atmosfäärillä ymmärtääkseen mistä puhun.
Sä et lennä, sä takerrut seksuaalisuuden olemassaoloon, etkä puhu samasta asiasta kun mä. Enkä mä jaksa sun kanssa taas vääntää.Mikkojuhan kirjoitti:
Mä en kyllä ite oo tavannut sellaisia todella oikean tuntuisia ihmisiä kuin naisissa niin en osaa sillain samaistua fiilikseen mutta luulen ymmärtäväni kuitenkin minkälaiselta se voisi tuntua ymmärtää tuollaista itsestään. Ei helppoa.🙂.
Sepä se, kun kaikki muut tuntuu miettivän sukupuolia ja seksiä, eikä ihmistä ja kohtaamista muulla kuin seksin tasolla. Monille seksi kietoutuu sukupuoleen, mulla tunteeseen. Merkityksellinen ero.
Huitale kirjoitti:
Sepä se, kun kaikki muut tuntuu miettivän sukupuolia ja seksiä, eikä ihmistä ja kohtaamista muulla kuin seksin tasolla. Monille seksi kietoutuu sukupuoleen, mulla tunteeseen. Merkityksellinen ero.
Ymmärrän tavoittelevani ihan eri asiaa ihmissuhteelta, kuin seksi ja sukupuoli, jotain isompaa.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
En puhu ollenkaan tuollasesta. Vaan että pitäisi kohdata joku joka lentää samalla atmosfäärillä ymmärtääkseen mistä puhun.
Sä et lennä, sä takerrut seksuaalisuuden olemassaoloon, etkä puhu samasta asiasta kun mä. Enkä mä jaksa sun kanssa taas vääntää.Jos puhut ystävyydestä, joo. Jos parisuhteesta, niin menee aika oudoksi. Että sitä pitäisi heteroseksuaalin vain "päättää", että tykkääkin seksuaalisesti samaa sukupuolta olevasta ja päinvastoin? Vai eikö tähän kuvioon nyt kuulu seksi lainkaan? Platoninen parisuhde? Saako sen seksin hakea muualta, jos nyt ei vaan satu se toisen sukupuoli nyt oikein natsaamaan? En nyt ymmärrä mitä sä oikein ajat takaan.
Huitale kirjoitti:
Ymmärrän tavoittelevani ihan eri asiaa ihmissuhteelta, kuin seksi ja sukupuoli, jotain isompaa.
Jotain henkisempää.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Sepä se, kun kaikki muut tuntuu miettivän sukupuolia ja seksiä, eikä ihmistä ja kohtaamista muulla kuin seksin tasolla. Monille seksi kietoutuu sukupuoleen, mulla tunteeseen. Merkityksellinen ero.
Ja puhut jostain "päättämisestä". Toi on ihan helvetin alentavaa puhetta.
Anonyymi kirjoitti:
Jos puhut ystävyydestä, joo. Jos parisuhteesta, niin menee aika oudoksi. Että sitä pitäisi heteroseksuaalin vain "päättää", että tykkääkin seksuaalisesti samaa sukupuolta olevasta ja päinvastoin? Vai eikö tähän kuvioon nyt kuulu seksi lainkaan? Platoninen parisuhde? Saako sen seksin hakea muualta, jos nyt ei vaan satu se toisen sukupuoli nyt oikein natsaamaan? En nyt ymmärrä mitä sä oikein ajat takaan.
Eikä sun tarvikkaan ymmärtää. Relax vaan. Mikko tais jo ymmärtää.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Ymmärrän tavoittelevani ihan eri asiaa ihmissuhteelta, kuin seksi ja sukupuoli, jotain isompaa.
Vaikka jättäisi seksin pois, niin ei se pelkkä fyysinen läheisyyskään välttämättä ihan kauheasti napostele, jos sukupuoli on "väärä".
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Eikä sun tarvikkaan ymmärtää. Relax vaan. Mikko tais jo ymmärtää.
Kyllä tässä nyt luultavasti jokainen jo sen tajusi, että kyse on SINUN tuntemuksestasi. Sen sijaan toi "päättää" on tosi alentava sanavalinta. Ihan samaa tasoa näiden "eheytyshoitojen" kanssa. Seksuaalinen suuntautuminen on ihan synnynnäinen ominaisuus, ei asia jonka voi vaan päätää. Todellisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen voi toisilla viedä aikaa, mutta ei se ole mikään pelkkään päättämiseen kulminoituva asia.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä tässä nyt luultavasti jokainen jo sen tajusi, että kyse on SINUN tuntemuksestasi. Sen sijaan toi "päättää" on tosi alentava sanavalinta. Ihan samaa tasoa näiden "eheytyshoitojen" kanssa. Seksuaalinen suuntautuminen on ihan synnynnäinen ominaisuus, ei asia jonka voi vaan päätää. Todellisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen voi toisilla viedä aikaa, mutta ei se ole mikään pelkkään päättämiseen kulminoituva asia.
Älä aina jaksa ottaa itseesi kun sinua tässä kukaan mihkään edes käännä ja väännä. Sä et kanssa pysty muuhun kun marttyroimaan. Yrittäsit edes vähän älyillä.
Onneksi kuitenkin on ihmisiä joille sukupuoli ei ole milloinkaan väärä, kun ihminen on oikea. 😂
Pitäkää toisenne vaan.- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Älä aina jaksa ottaa itseesi kun sinua tässä kukaan mihkään edes käännä ja väännä. Sä et kanssa pysty muuhun kun marttyroimaan. Yrittäsit edes vähän älyillä.
Sun kannattais nyt ihan itse älyillä mitä tulit kirjotelleeksi. Olihan toi nyt totaalisen asiatonta. Vielä enemmän se oli erittäin yllättävää sunta, joka olet täällä aina vaahdonnut oikeudesta olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan muuta kuin hetero. Nyt sä itse yrität viedä heteroilta oikeuden olla mitä he tuntevat olevansa. He nyt vain "päättävät" olla heteroita. 🙄
- Anonyymi
Noin se vaan on, vaikka sinä et sitä sallisikaan. Se on ihan ymmärrettävää, että se sattuu, kun tulee torjutuksi. Ei se ikinä kenestäkään mukavalta tunnu. Mutta ei tuo ole yhtään se asiallisempaa, kuin se jos joku heteromies haukkuisi lesbonaista, kun tämä nyt ei satukaan munaa haluamaan.
Anonyymi kirjoitti:
Noissa molemmissa on näin jälkikäteen sellaisia hetkiä, jotka olisivat hyvin käyneet vaikka jonkin komedian aineksiksi. Nyt niille pystyy nauramaan, mutta silloin se oli hyvin ahdistavaa.
Esimerkiksi se hetki, kun mä viimein erosin siitä miehestä, jota risoi se, että halusinkin seksiä. Mä olin silloin just täyttänyt 18. Mies oli mua 3 vuotta vanhempi ja asui yhä vanhempiensa luona (koska se oli ilmaista). Olin sitten miehen kotona käymässä ja mies alkoi (taas) valittaa ja selitti miten ätinsäkin oli siitä asiasta ihan samaa mieltä jne. Sitä silloista valituksenaihetta en enää muista, se ei (vielä) ollut seksi, vaan joku muu "sä et ole tosissasi tän jutun kanssa" tyyppinen asia. Mulla meni herne nenään ja totesin, että pitäisikö meidän sitten jutella niin, että äitisikin olisi tässä ja mieshän sitten vei mut olohuoneeseen "mamman" eteen käymään tätä keskustelua. Ei siinä mitään, siinä sitten puhuttiin, muunmuassa siitä seksistä. Siis äitinsä puhui, kuinka mä kuulemma olen vain pelkää seksiä ja pidän hänen poikaansa seksillä otteessani ja miten olen ihan p.rseestä, kun en kuitenkaan ala siinä heti perhettä ja lapsia pykäämään jne. Ja he siis oikeasti kävivät tällaisia keskusteluja keskenään, mies ja äitinsä (isästään en tiedä, mutta hänkin kyllä asui siinä samassa).😃
Siinä toisessa taas muistan pari kertaa, kun istuttiin olohuoneessa ja katsottiin televisiota (tai siis yritettiin) ja toinen kokee tarvetta keskustella ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Sitten lopulta mä yritän mennä sinne kaksion toisen huoneeseen, pimeään istumaan, että saisin olla rauhassa. Hetken päästä mies tulee hyvin empaattisena kyselemään, että "miksi sulla on noin paha olla", "sun kannattais kertoa mulle ja päästää se paha olo pois". Mitä siinä sanoo "anna mun s.tana olla vähän aikaa rauhassa!!!". 🙄No ei varmasti oo ollu kivaa ja hauskaa just silloin. Toi kuulostaa kyllä jo aika erikoiselta tapaukselta ja koko tilanne on ollut varmaan kyllä tosi hullu. Ja aika paskamaisesti sua kohtelivat niin mies kuin äitinsä enkä mä kykene ymmärtään oikein että mitä se mies tällä haki takaa ja luuli saavuttavansa. Luulis nyt että ymmärtää että tollanenhan vaan ajaa toista kauemmas.
Ainahan sitä vois tollasessa tilanteessa kysyä että tarviitko sä omaa rauhaa. Se ei jotenkin tainnu käsittää että se loputon keskustelu oli se mikä sua ahdisti ja että tarviit omaa rauhaa ja hetken hengähtää omissa oloissa. Ei se parisuhde kuitenkaan tarkoita missään symbioosissa oloa ja eloa. Tai voi tarkoittaa jos se on se mitä kumpikin siinä tahtoo ja haluaa mutta useimmat ihmiset tarvii omaakin aikaa ja rauhaa toisesta parisuhteessakin eikä se tarkoita mitään sen ihmeellisempää.🙂.Anonyymi kirjoitti:
Sun kannattais nyt ihan itse älyillä mitä tulit kirjotelleeksi. Olihan toi nyt totaalisen asiatonta. Vielä enemmän se oli erittäin yllättävää sunta, joka olet täällä aina vaahdonnut oikeudesta olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan muuta kuin hetero. Nyt sä itse yrität viedä heteroilta oikeuden olla mitä he tuntevat olevansa. He nyt vain "päättävät" olla heteroita. 🙄
Et vaan pääse sille kuorikerrokselle mistä puhun ja sun takia en rupea ratakiskoa vääntelemään. Joten anna olla vaan.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Et vaan pääse sille kuorikerrokselle mistä puhun ja sun takia en rupea ratakiskoa vääntelemään. Joten anna olla vaan.
En tietenkään, koska mä olen synnynnisesti heteroseksuaali. Mä en voi vain päättää puf pamahtaa homoksi.
Huitale kirjoitti:
Et vaan pääse sille kuorikerrokselle mistä puhun ja sun takia en rupea ratakiskoa vääntelemään. Joten anna olla vaan.
Moni ihminen tosiaan vaan päättää tuon otan eikä välitä muusta tunteesta, kunhan muille näyttää hyvälle ja oikealle. Jälkiviisaana sitten mietitään kuten minäkin, miksen älynnyt aiemmin mistä kenkä aina puristaa. Ei niitä kumppaneita päätetä, ne oikeet kohdataan.
Huitale kirjoitti:
Moni ihminen tosiaan vaan päättää tuon otan eikä välitä muusta tunteesta, kunhan muille näyttää hyvälle ja oikealle. Jälkiviisaana sitten mietitään kuten minäkin, miksen älynnyt aiemmin mistä kenkä aina puristaa. Ei niitä kumppaneita päätetä, ne oikeet kohdataan.
Ymmärrä päätöksen ja kohtaamisen ero. End my case.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Moni ihminen tosiaan vaan päättää tuon otan eikä välitä muusta tunteesta, kunhan muille näyttää hyvälle ja oikealle. Jälkiviisaana sitten mietitään kuten minäkin, miksen älynnyt aiemmin mistä kenkä aina puristaa. Ei niitä kumppaneita päätetä, ne oikeet kohdataan.
Juu, näin varmasti. Moni ei ehkä ole ihan täysin hetero synnynnäisesti. Ei se tarkoita, että kaikki voisivat vain päättää. Meissä on bi seksuaaleja, on homoseksuaaleja ja on ihan heteroseksuaalejakin, on myös paljon muuta. Oleellista on, että ei se ole mikään päätänpä nyt tässä asia isolle osalle,
Anonyymi kirjoitti:
Noin se vaan on, vaikka sinä et sitä sallisikaan. Se on ihan ymmärrettävää, että se sattuu, kun tulee torjutuksi. Ei se ikinä kenestäkään mukavalta tunnu. Mutta ei tuo ole yhtään se asiallisempaa, kuin se jos joku heteromies haukkuisi lesbonaista, kun tämä nyt ei satukaan munaa haluamaan.
Et sä vaan ymmärrä kun yksisilmäisesti koko asian. En jaksa sun yksinkertaisuuttas sori.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Ymmärrä päätöksen ja kohtaamisen ero. End my case.
Ymmärrä itse. On täysin eri asia kohdata ihminen ja pitää tästä ihmisenä ja rakastaakin tätä ihmisenä, kuin haluta sen ihmisen kanssa parisuhde.
Huitale kirjoitti:
En puhu ollenkaan tuollasesta. Vaan että pitäisi kohdata joku joka lentää samalla atmosfäärillä ymmärtääkseen mistä puhun.
Sä et lennä, sä takerrut seksuaalisuuden olemassaoloon, etkä puhu samasta asiasta kun mä. Enkä mä jaksa sun kanssa taas vääntää.Juu ei hän nyt oikeen käsittänyt mistä oli puhe.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Juu, näin varmasti. Moni ei ehkä ole ihan täysin hetero synnynnäisesti. Ei se tarkoita, että kaikki voisivat vain päättää. Meissä on bi seksuaaleja, on homoseksuaaleja ja on ihan heteroseksuaalejakin, on myös paljon muuta. Oleellista on, että ei se ole mikään päätänpä nyt tässä asia isolle osalle,
Kyllä moni vaan päättää, kun ei uskalla mennä sisimpäänsä. Siinä sitten menee ulkoatulleen ohjauksen mukaan. Mutta jatka toki tätä veivaamistasi. Minä poistun.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Et sä vaan ymmärrä kun yksisilmäisesti koko asian. En jaksa sun yksinkertaisuuttas sori.
Siis sinä olet yksisilmäinen. Et kykene näkemään sukupuolien ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta, ellei se satu menemään juuri kuten sinä tahtoisit.
Huitale kirjoitti:
Sepä se, kun kaikki muut tuntuu miettivän sukupuolia ja seksiä, eikä ihmistä ja kohtaamista muulla kuin seksin tasolla. Monille seksi kietoutuu sukupuoleen, mulla tunteeseen. Merkityksellinen ero.
Ymmärrän.👍😊.
Anonyymi kirjoitti:
En tietenkään, koska mä olen synnynnisesti heteroseksuaali. Mä en voi vain päättää puf pamahtaa homoksi.
Ei sua kukaan haluakkaan muuksi muuttaa. Vai? Mutta älä puhu enempää ennen kun saat ajatuksestani kiinni, tää on niin turhaa muuten.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Kyllä moni vaan päättää, kun ei uskalla mennä sisimpäänsä. Siinä sitten menee ulkoatulleen ohjauksen mukaan. Mutta jatka toki tätä veivaamistasi. Minä poistun.
Kukaan ei ole tuota kieltänyt. Sen sijaan sinä vaaditkin sitä kaikilta täysin puusilmäisesti.
Huitale kirjoitti:
Ymmärrän tavoittelevani ihan eri asiaa ihmissuhteelta, kuin seksi ja sukupuoli, jotain isompaa.
Rakkautta, henkistä yhteyttä, saman sielun jakamista.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Juu ei hän nyt oikeen käsittänyt mistä oli puhe.🙂.
No ei tai on vittumaisuuttaan aina vastarannankiiski. Joko tai. Vaan mä meen nyt kotihommiin. Mukavaa päivää Mikko. 😊❤️
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Ei sua kukaan haluakkaan muuksi muuttaa. Vai? Mutta älä puhu enempää ennen kun saat ajatuksestani kiinni, tää on niin turhaa muuten.
Sinähän se "päättämisestä" puhuit. Kerro sinä mitä se tarkoittaa, kun sinusta ihmiset vain "päättävät". Ilmeisesti mitään synnynnäistä ei sitten olekaan olemassa.
Anonyymi kirjoitti:
Jos puhut ystävyydestä, joo. Jos parisuhteesta, niin menee aika oudoksi. Että sitä pitäisi heteroseksuaalin vain "päättää", että tykkääkin seksuaalisesti samaa sukupuolta olevasta ja päinvastoin? Vai eikö tähän kuvioon nyt kuulu seksi lainkaan? Platoninen parisuhde? Saako sen seksin hakea muualta, jos nyt ei vaan satu se toisen sukupuoli nyt oikein natsaamaan? En nyt ymmärrä mitä sä oikein ajat takaan.
Et joo oikeasti selvästi ymmärrä. Enkä sano tätä vittuillakseni tai pahalla.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Rakkautta, henkistä yhteyttä, saman sielun jakamista.🙂.
Juuri näin. Mikä ei ole sidoksissa näihin maallisiin muodostelmiin, pikkasen korkeampitaajuksista kohtaamista, kun keho ja sukupuoli. 😉
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Rakkautta, henkistä yhteyttä, saman sielun jakamista.🙂.
Eli hän puhuu platonisesta parisuhteesta(ko)? Itsehän hän ei nyt suostunut ollenkaan tuota avaamaan. Rupesin vaan aukomaan päätänsä, kun kysyin asiallisesti. Kerro sinä siis, kun kerta minä sen niin väärin olen ymmärtänyt ja tuo yksi vaan keuhkoaa, eikä yritäkään avata mitä tarkoitti.
Ystävyydessä, edes sydänystävyydessä sukupuolella ei ole mitään väliä, mutta jos puhutaan mistään seksuaalisesta, niin on aika asiatonta vaatia ihmisiä vain päättämään jotakin. Minusta se aivan yhtä puusilmäistä, kuin vaikka uskonnollisten piirien puheet, että hmojen pitäisi vain päättää olla heteroita ja lopettaa synnissä eläminen. Vai eikö siis seksillä saisi olla kenellekään mitään väliä? Eikö kukaan saisi haluta seksiä, kun ei sillä saisi olla väliä? - Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Juuri näin. Mikä ei ole sidoksissa näihin maallisiin muodostelmiin, pikkasen korkeampitaajuksista kohtaamista, kun keho ja sukupuoli. 😉
Meneekö se eitten niinkin, että jos on aseksuaali, niin pitää vain "päättää" haluta seksiä". Vai sittenkin niin päin, että jos tekisi mieli, niin pitääkin "päättää" ettei halua. Mikä se päätös on, silloin kun puhutaan seksuaalisuudesta?
Vai puhutaanko nyt tosiaan platonisesta ajatuksesta? Huitale kirjoitti:
Onneksi kuitenkin on ihmisiä joille sukupuoli ei ole milloinkaan väärä, kun ihminen on oikea. 😂
Pitäkää toisenne vaan.Niin sitähän siinä haettiin oikealla henkilöllä. Susta tuntuu ettet voi päättää että mitä sukupuolta se oikea henkilö on ja tuon asian itsessään tajuamisesta.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Sun kannattais nyt ihan itse älyillä mitä tulit kirjotelleeksi. Olihan toi nyt totaalisen asiatonta. Vielä enemmän se oli erittäin yllättävää sunta, joka olet täällä aina vaahdonnut oikeudesta olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan muuta kuin hetero. Nyt sä itse yrität viedä heteroilta oikeuden olla mitä he tuntevat olevansa. He nyt vain "päättävät" olla heteroita. 🙄
Ei se käsität väärin jatkuvasti. Huitale puhui siitä ettei voi päättää missä sukupuolessa se hänen oikeansa kävelee vastaan ja minkälaista oli ymmärtää tämä asia itsestää. Se ei sanonut mitään mistään heteroiden päättämisestä olla heteroita.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin sitähän siinä haettiin oikealla henkilöllä. Susta tuntuu ettet voi päättää että mitä sukupuolta se oikea henkilö on ja tuon asian itsessään tajuamisesta.🙂.
Niin kun eihän sitä voi päättää. Ei sitä voi kukaan päättää, että tämän- ja tuonlaiset nyt ovat oikeita ja tuntuvat oikeilta. Ihminen on mitä on, eikä hän mahda sille mitään. Toisille sen oman olemuksen tajuaminen vie aikaa, toisille se on aina selvä, mutta molemmat ovat yhtä arvokkaita kokemuksia
Itsekin olen menettänyt 2 tärkeää ystävyyssuhdetta, kun en ole voinut lesboksi pamahtaa ja toinen taas ei ole kyennyt pysymään pelkkänä ystävänä. Naiset eivät kiinnosta sillä tasolla, enkä mä sille mitään mahda. En mahda sillekään mitään, että parisuhteessa mulle seksillä on merkitystä. En voi pamahtaa aseksuaaliksikaan. Enkä myöskään voi pettaa, enkä halua luvallakaan hakea seksiä parisuhteen ulkopuolelta. Ei se ole päätöksestä kiinni. - Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei se käsität väärin jatkuvasti. Huitale puhui siitä ettei voi päättää missä sukupuolessa se hänen oikeansa kävelee vastaan ja minkälaista oli ymmärtää tämä asia itsestää. Se ei sanonut mitään mistään heteroiden päättämisestä olla heteroita.🙂.
Kyllähän sen nyt tajusin jo aikaa sitten ja sanoinkin. Silti hän puhuu MUIDENKIN kohdalla päätöksestä, ei vain omallaan. Ei kukaan meistä voi päättää omaa seksuaalisuuttamme.
Anonyymi kirjoitti:
Siis sinä olet yksisilmäinen. Et kykene näkemään sukupuolien ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta, ellei se satu menemään juuri kuten sinä tahtoisit.
Sä nyt et oo ymmärtänyt alunperinkään mistä me puhuttiin joten ihan turha sun on mitään höyrytä.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ei se käsität väärin jatkuvasti. Huitale puhui siitä ettei voi päättää missä sukupuolessa se hänen oikeansa kävelee vastaan ja minkälaista oli ymmärtää tämä asia itsestää. Se ei sanonut mitään mistään heteroiden päättämisestä olla heteroita.🙂.
Ja siis asiahan olisi ollut aikaa sitten sillä selvä, jos hän sanoisi puhuneensa ihan vain itsestään sillä päättämisellä, mutta sitähän hän ei ole tehnyt. Päinvastoin, hän kirjoitti tuolla useampaan kertaan muista ihmisistä ja se on tässä se asiaton juttu.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Sä nyt et oo ymmärtänyt alunperinkään mistä me puhuttiin joten ihan turha sun on mitään höyrytä.🙂.
Eli sinäkään et sitten kuitenkaan kykene kertomaan mistä olette puhuneet, vaan selität tuota "sä et vaan ymmärrä". 🤣
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Sä nyt et oo ymmärtänyt alunperinkään mistä me puhuttiin joten ihan turha sun on mitään höyrytä.🙂.
Tämä selvä. Kumpikin teistä on täydellisen kykenemätön avaamaan mistä te puhutte.. 😂
Huitale kirjoitti:
No ei tai on vittumaisuuttaan aina vastarannankiiski. Joko tai. Vaan mä meen nyt kotihommiin. Mukavaa päivää Mikko. 😊❤️
No siltähän tuo vaikuttaa. Jep. Hauskoja puuhailuja ja mukavaa päivää sullekin.🥰.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä selvä. Kumpikin teistä on täydellisen kykenemätön avaamaan mistä te puhutte.. 😂
Tuopa juuri. Ja joku (muka) vielä ihmettelee mitä sillä "turinatiimillä" tarkoitetaan. 🍑👅
Huitale kirjoitti:
Juuri näin. Mikä ei ole sidoksissa näihin maallisiin muodostelmiin, pikkasen korkeampitaajuksista kohtaamista, kun keho ja sukupuoli. 😉
Jep.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Jep.🙂.
Niin. Ikävä kyllä monilla ihmisillä parisuhteeseen liittyy myös seksuaalisuus ja seksi, niin äärimmäisen törkeää ja kauheaa kun se onkin. 🤣
Anonyymi kirjoitti:
Eli hän puhuu platonisesta parisuhteesta(ko)? Itsehän hän ei nyt suostunut ollenkaan tuota avaamaan. Rupesin vaan aukomaan päätänsä, kun kysyin asiallisesti. Kerro sinä siis, kun kerta minä sen niin väärin olen ymmärtänyt ja tuo yksi vaan keuhkoaa, eikä yritäkään avata mitä tarkoitti.
Ystävyydessä, edes sydänystävyydessä sukupuolella ei ole mitään väliä, mutta jos puhutaan mistään seksuaalisesta, niin on aika asiatonta vaatia ihmisiä vain päättämään jotakin. Minusta se aivan yhtä puusilmäistä, kuin vaikka uskonnollisten piirien puheet, että hmojen pitäisi vain päättää olla heteroita ja lopettaa synnissä eläminen. Vai eikö siis seksillä saisi olla kenellekään mitään väliä? Eikö kukaan saisi haluta seksiä, kun ei sillä saisi olla väliä?Enemmän kuin seksuaalisuus ja platoninen rakkaus. Rakkautta ja yhteyttä mitkä on niitä enemmän. Täydellistä henkistä yhteyttä, sielun ja sydämen jakamista, ying ja yang, saman asian kaksi puoliskoa. Sellaisesta. Sellaisen ihmisen kohtaamisesta kuka sulle on se toinen puolisko. Ja siitä millaista se oli huitaleen ymmärtää että hän ei voi päättää missä sukupuolessa se ihminen tulee hänelle vastaan. Siitä me puhuttiin. Ja sitä huitale päättämisellä tarkoitti.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin sitähän siinä haettiin oikealla henkilöllä. Susta tuntuu ettet voi päättää että mitä sukupuolta se oikea henkilö on ja tuon asian itsessään tajuamisesta.🙂.
Kyllä just näin. Etsin vain sitä oikeaa taajuutta ja se menee hankalaksi, koska vastapuolen pitäisi olla tässä suhteessa samanlainen. Ei auta, että taajuus löytyy, jos sukupuoli käy esteeksi toiselle. Siitä on kyse. Eli pitäs olla kuten minä jolle sukupuoli ei ole se juttu, vaan se kohtaaminen joka tekee meistä oikeat toisillemme sukupuolesta viis veisaten.
Seksuaalisuus yhtä avoin.Huitale kirjoitti:
Kyllä just näin. Etsin vain sitä oikeaa taajuutta ja se menee hankalaksi, koska vastapuolen pitäisi olla tässä suhteessa samanlainen. Ei auta, että taajuus löytyy, jos sukupuoli käy esteeksi toiselle. Siitä on kyse. Eli pitäs olla kuten minä jolle sukupuoli ei ole se juttu, vaan se kohtaaminen joka tekee meistä oikeat toisillemme sukupuolesta viis veisaten.
Seksuaalisuus yhtä avoin.Noi heterot yms. saa olla mitä on, kun ne on vääriä mulle muutenkin sukupuolittuneisuutensa vuoksi. Eikä mulla ole tarvetta ketään heistä saada. 😄
Huitale kirjoitti:
Noi heterot yms. saa olla mitä on, kun ne on vääriä mulle muutenkin sukupuolittuneisuutensa vuoksi. Eikä mulla ole tarvetta ketään heistä saada. 😄
Paitsi jos se oikea on toista sukupuolta, kun minä. 😊
Anonyymi kirjoitti:
Niin kun eihän sitä voi päättää. Ei sitä voi kukaan päättää, että tämän- ja tuonlaiset nyt ovat oikeita ja tuntuvat oikeilta. Ihminen on mitä on, eikä hän mahda sille mitään. Toisille sen oman olemuksen tajuaminen vie aikaa, toisille se on aina selvä, mutta molemmat ovat yhtä arvokkaita kokemuksia
Itsekin olen menettänyt 2 tärkeää ystävyyssuhdetta, kun en ole voinut lesboksi pamahtaa ja toinen taas ei ole kyennyt pysymään pelkkänä ystävänä. Naiset eivät kiinnosta sillä tasolla, enkä mä sille mitään mahda. En mahda sillekään mitään, että parisuhteessa mulle seksillä on merkitystä. En voi pamahtaa aseksuaaliksikaan. Enkä myöskään voi pettaa, enkä halua luvallakaan hakea seksiä parisuhteen ulkopuolelta. Ei se ole päätöksestä kiinni.Et voi eikä sun pidäkään jos se ei oo todellista. Ikävää että sulle on käynyt niin ystävä suhteiden kanssa. Noi on ikäviä js vaikeita juttuja. Eikä ne tosiaan ole kenenkään vikaa ei kukaan tunteilleen ja sille mitä ja minkälainen itse on mitään mahda.🙂.
Huitale kirjoitti:
Kyllä just näin. Etsin vain sitä oikeaa taajuutta ja se menee hankalaksi, koska vastapuolen pitäisi olla tässä suhteessa samanlainen. Ei auta, että taajuus löytyy, jos sukupuoli käy esteeksi toiselle. Siitä on kyse. Eli pitäs olla kuten minä jolle sukupuoli ei ole se juttu, vaan se kohtaaminen joka tekee meistä oikeat toisillemme sukupuolesta viis veisaten.
Seksuaalisuus yhtä avoin.Ettei ole päättänyt, että Jasu on ihana, mutta sillä pitää olla pippeli jotta voin olla sen kanssa pari. Mutta jos näyttää edes miehelle, pimppakin käy. Aika feikkiä. 😄
Anonyymi kirjoitti:
Ja siis asiahan olisi ollut aikaa sitten sillä selvä, jos hän sanoisi puhuneensa ihan vain itsestään sillä päättämisellä, mutta sitähän hän ei ole tehnyt. Päinvastoin, hän kirjoitti tuolla useampaan kertaan muista ihmisistä ja se on tässä se asiaton juttu.
Mä en käsittänyt asioita missään vaiheessa niin tai että niin olis missään tarkoitettu. Siks mä vähän ihmettelinkin että mistä sä sen käsityksen oot saanu.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Eli sinäkään et sitten kuitenkaan kykene kertomaan mistä olette puhuneet, vaan selität tuota "sä et vaan ymmärrä". 🤣
No äsken mä sen sulle selitin mistä me keskusteltiin huitaleen kanssa mut et tainnut ehtiä sitä vielä lukeen ennen tätä.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Tämä selvä. Kumpikin teistä on täydellisen kykenemätön avaamaan mistä te puhutte.. 😂
Ikävää ettei osattu sulle asiaa selittää ymmärrettävästi. Harmi homma.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Ikävä kyllä monilla ihmisillä parisuhteeseen liittyy myös seksuaalisuus ja seksi, niin äärimmäisen törkeää ja kauheaa kun se onkin. 🤣
Tietenkin liittyy ja tärkeä juttu se siinä onkin mutta nyt me puhuttiin jostain mikä on vielä enemmän. Siihen liittyy myös seksuaalisuus mutta se on niin paljon enemmän muutakin.🙂.
Huitale kirjoitti:
Kyllä just näin. Etsin vain sitä oikeaa taajuutta ja se menee hankalaksi, koska vastapuolen pitäisi olla tässä suhteessa samanlainen. Ei auta, että taajuus löytyy, jos sukupuoli käy esteeksi toiselle. Siitä on kyse. Eli pitäs olla kuten minä jolle sukupuoli ei ole se juttu, vaan se kohtaaminen joka tekee meistä oikeat toisillemme sukupuolesta viis veisaten.
Seksuaalisuus yhtä avoin.Näin mäkin sen ymmärsin.😊.
Huitale kirjoitti:
Noi heterot yms. saa olla mitä on, kun ne on vääriä mulle muutenkin sukupuolittuneisuutensa vuoksi. Eikä mulla ole tarvetta ketään heistä saada. 😄
Tietenkin. Enkä mä käsitä mistä se käsitys tuli etteivät voisi olla.😄.
Huitale kirjoitti:
Paitsi jos se oikea on toista sukupuolta, kun minä. 😊
No sitten se on kai heteroa silti vaikka ei sillä sukupuolella mitäänmerkitystä olisikaan.😄.
Huitale kirjoitti:
Ettei ole päättänyt, että Jasu on ihana, mutta sillä pitää olla pippeli jotta voin olla sen kanssa pari. Mutta jos näyttää edes miehelle, pimppakin käy. Aika feikkiä. 😄
Niin paskaltahan se tuntuis jos se sanois että muuten tää pimppa olis ongelma mutta kun sä näytät niin mieheltä niin ei se haittaa. Silloin se ei olis senlainen oikea mitä tarkoitettiin.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
Ikävää ettei osattu sulle asiaa selittää ymmärrettävästi. Harmi homma.🙂.
Ei kukaan edes yrittänyt. Pelkkään turvanaukomista ja sä et nyt vaan ymmärrä. Tollasta koulukiusaamistouhua parhaimmillaan. No mutta turiskaa te, kun niin "ymmärrätte". 🤣
Anonyymi kirjoitti:
Ei kukaan edes yrittänyt. Pelkkään turvanaukomista ja sä et nyt vaan ymmärrä. Tollasta koulukiusaamistouhua parhaimmillaan. No mutta turiskaa te, kun niin "ymmärrätte". 🤣
No kyllä mä ainakin yritin ja ikäväähän toi on että sä oot asiat noin kokenut se ei mulla ainakaan ole ollut tarkoituksena mitenkään.🙂.
- Anonyymi
Mikkojuhan kirjoitti:
No kyllä mä ainakin yritin ja ikäväähän toi on että sä oot asiat noin kokenut se ei mulla ainakaan ole ollut tarkoituksena mitenkään.🙂.
Joo, kyllä jokaisen miehen pitää tykätä ottaa parrua perseeseen ja naisen nuolla tuheroa. Se on (huitaletta lainaten) "Aika feikkiä", että kukaan kehtaa esittää olevansa hetero. Me ollaan vain "noita heteroita yms," feikkisakkia, Ei olla kato tajuttu vielä "päättää" olla tuota parempaa "ei sukupuolittunutta" porukka. 😂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, kyllä jokaisen miehen pitää tykätä ottaa parrua perseeseen ja naisen nuolla tuheroa. Se on (huitaletta lainaten) "Aika feikkiä", että kukaan kehtaa esittää olevansa hetero. Me ollaan vain "noita heteroita yms," feikkisakkia, Ei olla kato tajuttu vielä "päättää" olla tuota parempaa "ei sukupuolittunutta" porukka. 😂
Parempi vaan, jos se "ei sukupuolittuneisuus" tekee noin "yleväksi" ja "henkiseksi" kuin Huitaleen. 🙄
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parempi vaan, jos se "ei sukupuolittuneisuus" tekee noin "yleväksi" ja "henkiseksi" kuin Huitaleen. 🙄
Näinpä. Tätä kun taas luki, niin sitä jopa tajuaa noita "homottamisesta" yms. jauhajia ja se on huolestuttavaa, kun he vaikuttavat jopa olevan täysijärkisiä ja oikeassa. Heterous on nykyään feikkiä. 🤔
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näinpä. Tätä kun taas luki, niin sitä jopa tajuaa noita "homottamisesta" yms. jauhajia ja se on huolestuttavaa, kun he vaikuttavat jopa olevan täysijärkisiä ja oikeassa. Heterous on nykyään feikkiä. 🤔
Mä olen jo kauna tiennyt, että homoissa (siis miehissä) on todella paljon hyvin misogyynisiä yksilöitä. Heille kun naiset ovat täysin tarpeettomia ja se pistää vituttamaan, että naisia kuitenkin lisäänymiseen tarvitaan (vielä). Tässä ketjussa nyt kuitenkin näkyy nyt aika avointa heterovihaa ja suvaitsemattomuutta. Todella huolestuttavaa, kun homotuksesta puhuvat eivät taida ihan niin väärässä ollakaan.
Mikkojuhan kirjoitti:
Niin paskaltahan se tuntuis jos se sanois että muuten tää pimppa olis ongelma mutta kun sä näytät niin mieheltä niin ei se haittaa. Silloin se ei olis senlainen oikea mitä tarkoitettiin.🙂.
Juu, siinä herää silloin kysymys, että kumpaako se etsii sisintä vai pintaa. 😄
Mikkojuhan kirjoitti:
No kyllä mä ainakin yritin ja ikäväähän toi on että sä oot asiat noin kokenut se ei mulla ainakaan ole ollut tarkoituksena mitenkään.🙂.
Tahallaan kääntävät päälaelleen tai ovat tyhmiä. Minkäs me sille voidaan. Olkoon keskenään mitä ovat. 😄
Eipä heitä tässä olla kaipailtu muutenkaan, itse änkivät väliin, taas lässyttämään omaa soopaansa.Anonyymi kirjoitti:
Joo, kyllä jokaisen miehen pitää tykätä ottaa parrua perseeseen ja naisen nuolla tuheroa. Se on (huitaletta lainaten) "Aika feikkiä", että kukaan kehtaa esittää olevansa hetero. Me ollaan vain "noita heteroita yms," feikkisakkia, Ei olla kato tajuttu vielä "päättää" olla tuota parempaa "ei sukupuolittunutta" porukka. 😂
Mistään tollasestahan ei oo kyse ja sä kyllä sen hyvin itekin tiedät. Noi on vaan ihan sun omia kehitelmiä.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen jo kauna tiennyt, että homoissa (siis miehissä) on todella paljon hyvin misogyynisiä yksilöitä. Heille kun naiset ovat täysin tarpeettomia ja se pistää vituttamaan, että naisia kuitenkin lisäänymiseen tarvitaan (vielä). Tässä ketjussa nyt kuitenkin näkyy nyt aika avointa heterovihaa ja suvaitsemattomuutta. Todella huolestuttavaa, kun homotuksesta puhuvat eivät taida ihan niin väärässä ollakaan.
Aika avoimesti sä näät ihan täysin omias jos sä sellasia näät. Siellä ei oo yhtään mitään sellaista. Mutta eihän se sua estä niin väittämästä kun sun tarkotuksena on vaan yrittää vittuilla ja loukata toisia mutta reisille mener kyllä se homma.😄.
Huitale kirjoitti:
Juu, siinä herää silloin kysymys, että kumpaako se etsii sisintä vai pintaa. 😄
Kyllä. Aika kirjaimellisesti näin kun tarkemmin ajattelee.😂.
Huitale kirjoitti:
Tahallaan kääntävät päälaelleen tai ovat tyhmiä. Minkäs me sille voidaan. Olkoon keskenään mitä ovat. 😄
Eipä heitä tässä olla kaipailtu muutenkaan, itse änkivät väliin, taas lässyttämään omaa soopaansa.No niinhän nuo teki. Ei niillä oo oikeasti tarkoituskaan keskustella yhtään mistään vaan yrittää vittuilla, loukata ja haastaa riitaa missä kyllä haukkaavat paskaa sen verran lajakkaasti että on jo tukehtumis vaara.😄.
Mikkojuhan kirjoitti:
Kyllä. Aika kirjaimellisesti näin kun tarkemmin ajattelee.😂.
Juu, jos kerta kuitenkin ehto on miesmäinen ulkonäkö, jotta mitään muttei haittaa pimppakaan, niin väkisin tulee mieleen, että tyyppi on enemmän pinnan perään. Miltä mikin ulospäin näyttää, kun että kenestä tykkää ihmisenä ja rakastaa. Eli pinnallista siinä määrin, ettei tauda itsekkään tajuta syitään.
Huitale kirjoitti:
Juu, jos kerta kuitenkin ehto on miesmäinen ulkonäkö, jotta mitään muttei haittaa pimppakaan, niin väkisin tulee mieleen, että tyyppi on enemmän pinnan perään. Miltä mikin ulospäin näyttää, kun että kenestä tykkää ihmisenä ja rakastaa. Eli pinnallista siinä määrin, ettei tauda itsekkään tajuta syitään.
Tai näin mä sen näkisin ja kokisin. Miettii enemmän miltä näyttää, kun miltä tuntuu.
Huitale kirjoitti:
Juu, jos kerta kuitenkin ehto on miesmäinen ulkonäkö, jotta mitään muttei haittaa pimppakaan, niin väkisin tulee mieleen, että tyyppi on enemmän pinnan perään. Miltä mikin ulospäin näyttää, kun että kenestä tykkää ihmisenä ja rakastaa. Eli pinnallista siinä määrin, ettei tauda itsekkään tajuta syitään.
Jep. Kyllä.🙂.
Huitale kirjoitti:
Tai näin mä sen näkisin ja kokisin. Miettii enemmän miltä näyttää, kun miltä tuntuu.
Niinpä. Jos on tuolllainen on ehtona niin siihenhän se viittais.🙂.
Mikkojuhan kirjoitti:
Jep. Kyllä.🙂.
Ja sitten sekin, että onko sitä homo vai hetero, kun ulkokuori sanelee kiinnostuksen, muttei sukuelin eikä ihmisen sisin?
Vai onko se ulkokuori vain muita varten ja sukuelin kahdenkeskinen nolo salaisuus?Mikkojuhan kirjoitti:
Niinpä. Jos on tuolllainen on ehtona niin siihenhän se viittais.🙂.
Onko koko transtouhukin uskomuksen varassa, että kun kumppanini näyttää mieheltä, se on mies. Jos se näyttää naiselta, se on nainen, olkoon sukuelimet mitä tahansa. Järjetöntä, kun oleellisin asia ei omassa transsukupuolisuudessa ole se keho, vaan se mieli. Kun tuon kehokammon yli joskus nuorena pääsin. Ja oudot kokemukset aloin järkeustää aivobiologiaksi, joka ei mun kehosta kuitenkaan tee väärää. Näinkään.
Huitale kirjoitti:
Onko koko transtouhukin uskomuksen varassa, että kun kumppanini näyttää mieheltä, se on mies. Jos se näyttää naiselta, se on nainen, olkoon sukuelimet mitä tahansa. Järjetöntä, kun oleellisin asia ei omassa transsukupuolisuudessa ole se keho, vaan se mieli. Kun tuon kehokammon yli joskus nuorena pääsin. Ja oudot kokemukset aloin järkeustää aivobiologiaksi, joka ei mun kehosta kuitenkaan tee väärää. Näinkään.
Täällä kerran joku naisoletettu selitti, ettei häntä haittaa pippelittömyys muuten, mutta hän haluaa että mies saa nautintoa sukuelimellään eli tämä nainen ei sitä pippeliä tartte, mutta haluaa päättää että pitää olla pippeli millä saa hänestä nauttia. Muutoin ei hänestä varmaan saa nauttia. Entös, jos sekin mies on aseksuaali tms. eikä nauti naisensa pillusta yhtään, mutta jumputtaa koska olettaa naisen nauttivan?
Ihmiset on outoja otuksia, epäloogisua ja päättää millä kumppani saa nauttia millä ei.Huitale kirjoitti:
Ja sitten sekin, että onko sitä homo vai hetero, kun ulkokuori sanelee kiinnostuksen, muttei sukuelin eikä ihmisen sisin?
Vai onko se ulkokuori vain muita varten ja sukuelin kahdenkeskinen nolo salaisuus?Jaa..a...hankalaks menee.🤔😄.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Täällä kerran joku naisoletettu selitti, ettei häntä haittaa pippelittömyys muuten, mutta hän haluaa että mies saa nautintoa sukuelimellään eli tämä nainen ei sitä pippeliä tartte, mutta haluaa päättää että pitää olla pippeli millä saa hänestä nauttia. Muutoin ei hänestä varmaan saa nauttia. Entös, jos sekin mies on aseksuaali tms. eikä nauti naisensa pillusta yhtään, mutta jumputtaa koska olettaa naisen nauttivan?
Ihmiset on outoja otuksia, epäloogisua ja päättää millä kumppani saa nauttia millä ei.Mä ymmärrän ton oikein hyvin. En mäkään tarvitse miehen elintä mihinkään. Mulle riittää näppärät kädet.
Mikkojuhan kirjoitti:
Jaa..a...hankalaks menee.🤔😄.
Eikö meekkin. Kun näitä kelaa, ihmetyttää miten ihmiset näitä päässään pyörittelee.
😜
Aika vitsikästä toisinaan.- Anonyymi
Se olin minä tai ainakin mä olen sulle tollasia puhunut. En tosin koskaan puhunut mitään siitä miten minut tyydytetään. Siihen ei miehen elimiä tarvita, vaan nimenomaan ne sormet ovat oikein hyvät.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Täällä kerran joku naisoletettu selitti, ettei häntä haittaa pippelittömyys muuten, mutta hän haluaa että mies saa nautintoa sukuelimellään eli tämä nainen ei sitä pippeliä tartte, mutta haluaa päättää että pitää olla pippeli millä saa hänestä nauttia. Muutoin ei hänestä varmaan saa nauttia. Entös, jos sekin mies on aseksuaali tms. eikä nauti naisensa pillusta yhtään, mutta jumputtaa koska olettaa naisen nauttivan?
Ihmiset on outoja otuksia, epäloogisua ja päättää millä kumppani saa nauttia millä ei.Äläpä jauha sekidaa. Koskaan en tollasia sulle sanonut.
Anonyymi kirjoitti:
Mä ymmärrän ton oikein hyvin. En mäkään tarvitse miehen elintä mihinkään. Mulle riittää näppärät kädet.
Juu, mutta mies ei saa päättää mikä hälle riittää ja millä?
Anonyymi kirjoitti:
Se olin minä tai ainakin mä olen sulle tollasia puhunut. En tosin koskaan puhunut mitään siitä miten minut tyydytetään. Siihen ei miehen elimiä tarvita, vaan nimenomaan ne sormet ovat oikein hyvät.
No sitten se oli joku muu kun sinä. Mutta näin mulle asia esitettiin. Kun kysyin miksi mies ja pippeli. Koska mies oletettavasti haluaa seksuaalista nautintoa pippelillään. Ja jos ei, niin muijahan sen päättää että on oltava.
Huitale kirjoitti:
No sitten se oli joku muu kun sinä. Mutta näin mulle asia esitettiin. Kun kysyin miksi mies ja pippeli. Koska mies oletettavasti haluaa seksuaalista nautintoa pippelillään. Ja jos ei, niin muijahan sen päättää että on oltava.
Mieskehon ymmärrän vielä jotenkin, kun visuaalisesti siitä nauttii. Mutta transmieskin on nainen miehen näköisessä kehossa ja usein pillulla, mites se homma sitten klaaraa, pippelillä ei voi nauttia, kun ei ole.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä ymmärrän ton oikein hyvin. En mäkään tarvitse miehen elintä mihinkään. Mulle riittää näppärät kädet.
Just noin on mullakin ja siitä olen ainakin minä Huitaleen kanssa kirjotellut. Jauhaa nyt vaan ihan totaalista paskaa, siitä mitä olisin sanotun. Jos nyt ei siis ole tuota samaa useamman kanssa kirjoitellut.
Miehen elin on mullekin yhdentekevä. Sen on miehen nautintoa varten, jos hän siis siitä nauttii. Mä en saa muIkusta mitään iloa. Näppärät kädet on hyvät. Nuoleskelua inhoan. Mies sitten luultavasti itse kertoo mistä hän tykkää ja jos mieltymykset menevät hyvin yksiin, niin molemmat ovat tyytyväisiä.
Huitaleelle kerroin siinä keskustelussa, että mua ei naisen kroppa kiihota. Että jos naisella on miehen kroppa, ei kurveja, ei minkään valtakunnan tissejä jne. niin mikäpä siinä. En halua manboobsejakaan petiini, ihan vaan varmennukseksi. Kyllä mulle käy, että toinen hoitaa mut ja minä en tee mitään hänelle. Jos siis meinaan pillu on housuissa, niin ei kiitos. Ei ole mun juttuni. Eli täysin miehen kroppa, vailla naisen piirteitä ja pitää housut jalassaan, kun hoitelee mut, niin saapi olla myös nainen. - Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Juu, mutta mies ei saa päättää mikä hälle riittää ja millä?
Miste sellaista keksit?
Huitale kirjoitti:
Täällä kerran joku naisoletettu selitti, ettei häntä haittaa pippelittömyys muuten, mutta hän haluaa että mies saa nautintoa sukuelimellään eli tämä nainen ei sitä pippeliä tartte, mutta haluaa päättää että pitää olla pippeli millä saa hänestä nauttia. Muutoin ei hänestä varmaan saa nauttia. Entös, jos sekin mies on aseksuaali tms. eikä nauti naisensa pillusta yhtään, mutta jumputtaa koska olettaa naisen nauttivan?
Ihmiset on outoja otuksia, epäloogisua ja päättää millä kumppani saa nauttia millä ei.Niin...monimutkaista on.🤯. Ihmiset on joo outoja ja niin monella eri tapaa vielä jokainen vähän omalla tavallaan.😀.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Mieskehon ymmärrän vielä jotenkin, kun visuaalisesti siitä nauttii. Mutta transmieskin on nainen miehen näköisessä kehossa ja usein pillulla, mites se homma sitten klaaraa, pippelillä ei voi nauttia, kun ei ole.
Siinäpä se. Saa sitten hoidella itse itsensä. Minä en siitä kiinnostu.
Anonyymi kirjoitti:
Just noin on mullakin ja siitä olen ainakin minä Huitaleen kanssa kirjotellut. Jauhaa nyt vaan ihan totaalista paskaa, siitä mitä olisin sanotun. Jos nyt ei siis ole tuota samaa useamman kanssa kirjoitellut.
Miehen elin on mullekin yhdentekevä. Sen on miehen nautintoa varten, jos hän siis siitä nauttii. Mä en saa muIkusta mitään iloa. Näppärät kädet on hyvät. Nuoleskelua inhoan. Mies sitten luultavasti itse kertoo mistä hän tykkää ja jos mieltymykset menevät hyvin yksiin, niin molemmat ovat tyytyväisiä.
Huitaleelle kerroin siinä keskustelussa, että mua ei naisen kroppa kiihota. Että jos naisella on miehen kroppa, ei kurveja, ei minkään valtakunnan tissejä jne. niin mikäpä siinä. En halua manboobsejakaan petiini, ihan vaan varmennukseksi. Kyllä mulle käy, että toinen hoitaa mut ja minä en tee mitään hänelle. Jos siis meinaan pillu on housuissa, niin ei kiitos. Ei ole mun juttuni. Eli täysin miehen kroppa, vailla naisen piirteitä ja pitää housut jalassaan, kun hoitelee mut, niin saapi olla myös nainen.Eli sinäkin olet vain ulkokuoren perään?
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Juu, mutta mies ei saa päättää mikä hälle riittää ja millä?
Mies päättää tietenkin mitä tahtoo ja minä päätän mikä mulle käy. Esim. persepano ei käy ja jos sellanen tärkeetä on, niin kannat vastakkain ja uusia pettymyksiä kohti.
Huitale kirjoitti:
Eikö meekkin. Kun näitä kelaa, ihmetyttää miten ihmiset näitä päässään pyörittelee.
😜
Aika vitsikästä toisinaan.Juu...on.😋.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Eli sinäkin olet vain ulkokuoren perään?
Voi sen noinkin sanoa. En tosin sanonut millanen kroppa muuten, mutta naisen ei kiitos.
Anonyymi kirjoitti:
Just noin on mullakin ja siitä olen ainakin minä Huitaleen kanssa kirjotellut. Jauhaa nyt vaan ihan totaalista paskaa, siitä mitä olisin sanotun. Jos nyt ei siis ole tuota samaa useamman kanssa kirjoitellut.
Miehen elin on mullekin yhdentekevä. Sen on miehen nautintoa varten, jos hän siis siitä nauttii. Mä en saa muIkusta mitään iloa. Näppärät kädet on hyvät. Nuoleskelua inhoan. Mies sitten luultavasti itse kertoo mistä hän tykkää ja jos mieltymykset menevät hyvin yksiin, niin molemmat ovat tyytyväisiä.
Huitaleelle kerroin siinä keskustelussa, että mua ei naisen kroppa kiihota. Että jos naisella on miehen kroppa, ei kurveja, ei minkään valtakunnan tissejä jne. niin mikäpä siinä. En halua manboobsejakaan petiini, ihan vaan varmennukseksi. Kyllä mulle käy, että toinen hoitaa mut ja minä en tee mitään hänelle. Jos siis meinaan pillu on housuissa, niin ei kiitos. Ei ole mun juttuni. Eli täysin miehen kroppa, vailla naisen piirteitä ja pitää housut jalassaan, kun hoitelee mut, niin saapi olla myös nainen.Tuohan se on, että miettiikö moni transmies mihin ryhtyy, ihmissuhteet naisten kanssa voi mennä noin rumiksi. Annat kaikkes, saamatta itse ämmältä mitään muuta kuin pahanmielen. Noin se on varmaan monilla biologisillakin miehillä.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Tuohan se on, että miettiikö moni transmies mihin ryhtyy, ihmissuhteet naisten kanssa voi mennä noin rumiksi. Annat kaikkes, saamatta itse ämmältä mitään muuta kuin pahanmielen. Noin se on varmaan monilla biologisillakin miehillä.
Sitäpä en tiedä. Mä en ole yhdenkään transihmisen kanssa suhteeseen tunkemassa, että sinällään ei ole mun ongelmani tuo. Ja sanon kyllä tämän ihan suoraan, jos joku joskus jotain esittää. Naisen anatomia EVVK.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Tuohan se on, että miettiikö moni transmies mihin ryhtyy, ihmissuhteet naisten kanssa voi mennä noin rumiksi. Annat kaikkes, saamatta itse ämmältä mitään muuta kuin pahanmielen. Noin se on varmaan monilla biologisillakin miehillä.
Miksi muuten minulta pitäisi mitään saada, jos olen jo alunperin tehnyt asian selväksi? mä en muutenkaan irtoseksiä harrasta, että siinä kohtaa, jos tollaseen ikinä päätyisin, niin asia on toiselle osapuolelle aivan taatusti kristallinkirkas.
- Anonyymi
Niin, eli minä. Mikä oli viestisi pointti?
Anonyymi kirjoitti:
Voi sen noinkin sanoa. En tosin sanonut millanen kroppa muuten, mutta naisen ei kiitos.
No sama asia, kuori kun kuori. Subjektiivistahan sekin on.
Anonyymi kirjoitti:
Miksi muuten minulta pitäisi mitään saada, jos olen jo alunperin tehnyt asian selväksi? mä en muutenkaan irtoseksiä harrasta, että siinä kohtaa, jos tollaseen ikinä päätyisin, niin asia on toiselle osapuolelle aivan taatusti kristallinkirkas.
Sanoinko sinulta? Enpä sanonut.
Anonyymi kirjoitti:
Sitäpä en tiedä. Mä en ole yhdenkään transihmisen kanssa suhteeseen tunkemassa, että sinällään ei ole mun ongelmani tuo. Ja sanon kyllä tämän ihan suoraan, jos joku joskus jotain esittää. Naisen anatomia EVVK.
No niitä on muita, jotka heilastelee heitäkin, kunhan ulkokuori on äijäkäs.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No sama asia, kuori kun kuori. Subjektiivistahan sekin on.
Kuten sanoin, voi sen noinkin sanoa.
Anonyymi kirjoitti:
Miste sellaista keksit?
Kysyin tarkennuksena, siksi kysymysmerkki. ❓
Tiiätkö tuon merkityksen?Anonyymi kirjoitti:
Siinäpä se. Saa sitten hoidella itse itsensä. Minä en siitä kiinnostu.
Sanoisit toisinpäin, jos alkujaan miehillä olis pimppa ja naisilla pippeli. 😂
Ei se sukupuoli, vaan se ulkonäkö.- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Kysyin tarkennuksena, siksi kysymysmerkki. ❓
Tiiätkö tuon merkityksen?Siksi kun kysyit tyhmiä, jotka mitenkään mihinkään liittyneet. Herättää kysymyksen, että mistähän mahdoit moisen aivopierun kaivaa.
Anonyymi kirjoitti:
Kuten sanoin, voi sen noinkin sanoa.
Voi ja sanonkin. Vaan nyt sanon morjes.
https://youtu.be/D-LeJS1VoDU?si=MyDsoj3hhlFuCM5s
Tätä voi tanssia ja laulaa mukana. 😉- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Voi ja sanonkin. Vaan nyt sanon morjes.
https://youtu.be/D-LeJS1VoDU?si=MyDsoj3hhlFuCM5s
Tätä voi tanssia ja laulaa mukana. 😉Edelleen, voi sen noinkin sanoa. Mörköile ihan itseksesi.
Anonyymi kirjoitti:
Siksi kun kysyit tyhmiä, jotka mitenkään mihinkään liittyneet. Herättää kysymyksen, että mistähän mahdoit moisen aivopierun kaivaa.
Muru pien. 🐒💨
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Muru pien. 🐒💨
Kiva omakuva. Mä olenkin välillä miettinyt, että missä sun aivot on. Selkis sekin.
Vaan minkäs voi ettet ymmärrän hyvän päälle mitään sinäkään. Jatkakaa viisastelua. Mulla on nyt muuta. 😌
Anonyymi kirjoitti:
Kiva omakuva. Mä olenkin välillä miettinyt, että missä sun aivot on. Selkis sekin.
Se on sun kuva, sulta kun kuva puuttuu vaikka ääni kuuluu.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Se on sun kuva, sulta kun kuva puuttuu vaikka ääni kuuluu.
Kyllä se ihan sun kuvasi on. Ihan on näkönen ja nyt tiedetään myös miksi sun juttus haisee. Nehän on ihan puhdasta paskaa, kun aivoistasi tulevat.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se ihan sun kuvasi on. Ihan on näkönen ja nyt tiedetään myös miksi sun juttus haisee. Nehän on ihan puhdasta paskaa, kun aivoistasi tulevat.
Voi pikkuista. Yhyy.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Voi pikkuista. Yhyy.
Ai sulla rupes taas perce paukkuun.
Huitale kirjoitti:
Voi ollakin ja itse kun nikn tykkäisi olla täysin avoin ja alaston sielun sooukoita myöden jonkun kanssa ja kohdata sillä tasolla, eikä vaan pinnalla ja turvallisen matkan päästä.
Kyllä, sen sijaan edetään kyräillen vatvoen peläten jokaista virheaskelta. Avoimelle ja rehelliselle yhtä kidutusta, jösses käy hermoon
E-Lukka kirjoitti:
Kyllä, sen sijaan edetään kyräillen vatvoen peläten jokaista virheaskelta. Avoimelle ja rehelliselle yhtä kidutusta, jösses käy hermoon
Niinhän se on. Tosi kuormittavaa.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No niitä on muita, jotka heilastelee heitäkin, kunhan ulkokuori on äijäkäs.
Itse kuitenkin päätit alkaa vääritelemään ja puhumaan pa.kaa juuri siitä mitä minä olin sinulle sanonut. Että minusta tulit ihan itse puhuneeksi, joten eipä sen tässä väliä mitä ne muut tekevät. Ja tuskinpa yksikään aidosti hetero tapailee transihmistä, jonka muutosta ei ole viety loppuun. Sehän olisi, kuten sinäkin totesit, aika hitokseen asiatonta.
Anonyymi kirjoitti:
Itse kuitenkin päätit alkaa vääritelemään ja puhumaan pa.kaa juuri siitä mitä minä olin sinulle sanonut. Että minusta tulit ihan itse puhuneeksi, joten eipä sen tässä väliä mitä ne muut tekevät. Ja tuskinpa yksikään aidosti hetero tapailee transihmistä, jonka muutosta ei ole viety loppuun. Sehän olisi, kuten sinäkin totesit, aika hitokseen asiatonta.
No itseppä mulle tuon käsityksen jätit. Älä puhu paskaa, jos jälkeenpäin et kestä asiaa enää kuulla. 😄
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No itseppä mulle tuon käsityksen jätit. Älä puhu paskaa, jos jälkeenpäin et kestä asiaa enää kuulla. 😄
Väärin meni taas. Mä muistan sen keskustelun oikeien hyvin ja käytin siinä hyvin samoja ilmaisuja kuin tässäkin ja jänkkäsit samaa mitä tässäkin. Täysin tahallasi vääristellen ja puhuen pa.kaa, kuten tapasi aina on.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No itseppä mulle tuon käsityksen jätit. Älä puhu paskaa, jos jälkeenpäin et kestä asiaa enää kuulla. 😄
Ja siis kyllähän sen siinäkin keskustelussa huomasi miten jumalattomasti sua ahdisti se, että heterolle niillä pissivehkeillä nyt on vaan väliä ja jäit jankuttamaan, että eiku eiku eiku nyyh nyyh. Kun ei vaan kiinnosta ne sun female partsit, niin voi voi. Koeta kestää. 🤣
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No itseppä mulle tuon käsityksen jätit. Älä puhu paskaa, jos jälkeenpäin et kestä asiaa enää kuulla. 😄
Ja siis mä otan tietysti ihan älyttömän suurena kohteliaisuutena, että useampi vuosi sitten täällä käyty keskustelu on tehnyt sinuun noin lähtemättömän ja valtavan vaikutuksen, että yrität jatkaa samaa vääristelyä näin jumalattoman pitkän ajan kuluttua. Tai kolahtaa aika hitokseen lujaa. En mä ole tajunnutkaan miten järisyttävä vaikutus mulla sinuun on.🤣
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No itseppä mulle tuon käsityksen jätit. Älä puhu paskaa, jos jälkeenpäin et kestä asiaa enää kuulla. 😄
Eli by far suurin kohteliaisuus, jonka olen koskaan tällä palstalla saanut, tämä sun nostosi vuosien takaa. Kiitos, olen otettu 🙏
Anonyymi kirjoitti:
Väärin meni taas. Mä muistan sen keskustelun oikeien hyvin ja käytin siinä hyvin samoja ilmaisuja kuin tässäkin ja jänkkäsit samaa mitä tässäkin. Täysin tahallasi vääristellen ja puhuen pa.kaa, kuten tapasi aina on.
Opettele selväsanaisemmaksi, ettet jätä vastuuta kuulijalle ja sitten syyllistä häntä omasta epäselvästä kommunikoinnistasi.
Anonyymi kirjoitti:
Ja siis kyllähän sen siinäkin keskustelussa huomasi miten jumalattomasti sua ahdisti se, että heterolle niillä pissivehkeillä nyt on vaan väliä ja jäit jankuttamaan, että eiku eiku eiku nyyh nyyh. Kun ei vaan kiinnosta ne sun female partsit, niin voi voi. Koeta kestää. 🤣
Ei mua ahdista yhtään, en vaan ymmärrä logiikkaa kunhan on miehen näköinen. Tai pitää olla pippeli vaikkei se mitään edes seksissä sulle merkkaa. 😅
Anonyymi kirjoitti:
Ja siis mä otan tietysti ihan älyttömän suurena kohteliaisuutena, että useampi vuosi sitten täällä käyty keskustelu on tehnyt sinuun noin lähtemättömän ja valtavan vaikutuksen, että yrität jatkaa samaa vääristelyä näin jumalattoman pitkän ajan kuluttua. Tai kolahtaa aika hitokseen lujaa. En mä ole tajunnutkaan miten järisyttävä vaikutus mulla sinuun on.🤣
Älä ota, ei sun kanssa keskustelut mikään nautinto ole tai mitään uutta anna. Ajankulua lähinnä kun oot aktiivi.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Opettele selväsanaisemmaksi, ettet jätä vastuuta kuulijalle ja sitten syyllistä häntä omasta epäselvästä kommunikoinnistasi.
Enpä taida, jos sanoillani on tällaisenaan noin megalomaaninen vaikutus. Mä tossa laskin, että siitä keskustelusta on ainakin neljä vuotta, koska mä asuin sillon eri asunnossa. Herran jestas millanen impakti sillä on suhun ollut.😃
Anonyymi kirjoitti:
Eli by far suurin kohteliaisuus, jonka olen koskaan tällä palstalla saanut, tämä sun nostosi vuosien takaa. Kiitos, olen otettu 🙏
No ei hyvin pyyhi sitten sullakaan.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Älä ota, ei sun kanssa keskustelut mikään nautinto ole tai mitään uutta anna. Ajankulua lähinnä kun oot aktiivi.
Todellakin otan. En mä tosiaan tajunnut minkä mittaluokan vaikutus mulla suhun on. 😊
Anonyymi kirjoitti:
Enpä taida, jos sanoillani on tällaisenaan noin megalomaaninen vaikutus. Mä tossa laskin, että siitä keskustelusta on ainakin neljä vuotta, koska mä asuin sillon eri asunnossa. Herran jestas millanen impakti sillä on suhun ollut.😃
Eli aloitit jo 2019. Kun mä vasta tulin kaapistakin ulos 2020.😄
Kenen kanssa lienet hölissyt sitten näitä, et mun kanssa ainakaan.- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No ei hyvin pyyhi sitten sullakaan.
Ei tällä palstalla noin suuria kehuja yleensä saa.
Huitale kirjoitti:
Eli aloitit jo 2019. Kun mä vasta tulin kaapistakin ulos 2020.😄
Kenen kanssa lienet hölissyt sitten näitä, et mun kanssa ainakaan.Ja muistan satavarmaksi, kun aloin käsittelemään näitä asioita ääneen ihastuttuani Lillis2020 nimimerkillä kirjoittavaan naiseen, joka laukaisi mussa tarpeen tälle uudelle prosessille ja kaapin avaamiselle.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No ei hyvin pyyhi sitten sullakaan.
Yleensä tällä palstalla ollaan tasolla "muistan just ja just keskustelun, jonka kävin viimeviikolla". Onhan tämä nyt ihan eri sfääreissä. Kyllä mä nyt sillonkin tietysti sen tajusin miten tajuttoman lujaa se suhun kolahti, mutta tämä oli jotain ihan uskomatonta. Jos sä osaisit olla mukavampi joskus, niin voisin vaikka tuntea sääliä, kun se noin sua satutti.
Huitale kirjoitti:
Ja muistan satavarmaksi, kun aloin käsittelemään näitä asioita ääneen ihastuttuani Lillis2020 nimimerkillä kirjoittavaan naiseen, joka laukaisi mussa tarpeen tälle uudelle prosessille ja kaapin avaamiselle.
Tarkalleen ottaen alkuvuotta, kun Wuhweli teki baariketjunsa pääsi mun tunteet riehaantumaan.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Eli aloitit jo 2019. Kun mä vasta tulin kaapistakin ulos 2020.😄
Kenen kanssa lienet hölissyt sitten näitä, et mun kanssa ainakaan.No ihmekös se sua niin ahdisti, kun et ollut vielä edes sinut itsesi kanssa.
Anonyymi kirjoitti:
Todellakin otan. En mä tosiaan tajunnut minkä mittaluokan vaikutus mulla suhun on. 😊
No miten sä mua noin ylös nyt yks kaks arvostat?
Anonyymi kirjoitti:
Ei tällä palstalla noin suuria kehuja yleensä saa.
Ettei pyyhi hyvin.... Okei. 🙄
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä tällä palstalla ollaan tasolla "muistan just ja just keskustelun, jonka kävin viimeviikolla". Onhan tämä nyt ihan eri sfääreissä. Kyllä mä nyt sillonkin tietysti sen tajusin miten tajuttoman lujaa se suhun kolahti, mutta tämä oli jotain ihan uskomatonta. Jos sä osaisit olla mukavampi joskus, niin voisin vaikka tuntea sääliä, kun se noin sua satutti.
Heh, älä odottele mukavuutta täältä suunnalta.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Ja muistan satavarmaksi, kun aloin käsittelemään näitä asioita ääneen ihastuttuani Lillis2020 nimimerkillä kirjoittavaan naiseen, joka laukaisi mussa tarpeen tälle uudelle prosessille ja kaapin avaamiselle.
Ja silti on noin pahasti kolahtanut jo ennen sitä. Kyllä sä selvästi olet alitajuisesti prosessoinut sitä jo aiemmin. No mutta sellastahan se on, ettei itseltään oikeesti pysty asioita kunnolla salaamaan.
Anonyymi kirjoitti:
No ihmekös se sua niin ahdisti, kun et ollut vielä edes sinut itsesi kanssa.
Osittain olin, mutta tukahdutin sen. En halunnut tuoda julki mitä olen.
Huitale kirjoitti:
Osittain olin, mutta tukahdutin sen. En halunnut tuoda julki mitä olen.
Enemmän ahdisti ihastuminen, ehkä kamalinta kidutusta mitä tiedän. Migreenin lisäksi.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Tarkalleen ottaen alkuvuotta, kun Wuhweli teki baariketjunsa pääsi mun tunteet riehaantumaan.
Ok. No mutta sehän on hyvä, että viimein päästi sitä käsittelemään ja myöntämään itselles. Mä tosaan olen muuttanut tähän asuntoon syksyllä 2019 ja se sun kanssa käyty keskustelu on käyty päällekkäin yhden sellasen puukkokeskustelun kanssa, joka jäi todella hyvin mun mieleeni ja se liittyy tarkasti yhteen siihen asuntoon liittyvään juttuun. Siksi tämä oli niin helppo ajottaa. Enpä todellakaan tajunnut, että se teki suhun noin lähtemättömän vaikutuksen. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Ja silti on noin pahasti kolahtanut jo ennen sitä. Kyllä sä selvästi olet alitajuisesti prosessoinut sitä jo aiemmin. No mutta sellastahan se on, ettei itseltään oikeesti pysty asioita kunnolla salaamaan.
Ei ole kolahtanut ennen sitä. Osaan pitää pintani, jos niin haluan ellei joku pääse mun jään läpi, kuten Lillis. Se tekee heikoksi, ei mutisijat muutoin.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No miten sä mua noin ylös nyt yks kaks arvostat?
Sitä kehua. Harvemmin kukaan täysin tuntematon noin paljoa vaikuttuu mun sanoistani.
Anonyymi kirjoitti:
Ok. No mutta sehän on hyvä, että viimein päästi sitä käsittelemään ja myöntämään itselles. Mä tosaan olen muuttanut tähän asuntoon syksyllä 2019 ja se sun kanssa käyty keskustelu on käyty päällekkäin yhden sellasen puukkokeskustelun kanssa, joka jäi todella hyvin mun mieleeni ja se liittyy tarkasti yhteen siihen asuntoon liittyvään juttuun. Siksi tämä oli niin helppo ajottaa. Enpä todellakaan tajunnut, että se teki suhun noin lähtemättömän vaikutuksen. 🙂
Löytyy tuolta haulla, jos haluaa ajankohdan tarkistaa. Se on myöhemmin kuin 2019.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ok. No mutta sehän on hyvä, että viimein päästi sitä käsittelemään ja myöntämään itselles. Mä tosaan olen muuttanut tähän asuntoon syksyllä 2019 ja se sun kanssa käyty keskustelu on käyty päällekkäin yhden sellasen puukkokeskustelun kanssa, joka jäi todella hyvin mun mieleeni ja se liittyy tarkasti yhteen siihen asuntoon liittyvään juttuun. Siksi tämä oli niin helppo ajottaa. Enpä todellakaan tajunnut, että se teki suhun noin lähtemättömän vaikutuksen. 🙂
Mä en ole ihan varma sen keskustelun vuodenajasta, mutta luultavasti se oli kevättä, koska sillon mä olin vielä äitiyslomalla. En oo kyllä varma vuodestakaan, vain siitä, että se keskustelu on käyty ennen kun muutin tähän asuntoon. Voi olla ollut jopa aikasemmin kuin 2019, mutta ei sen nyt niin hirveästi väliä ole.
Anonyymi kirjoitti:
Sitä kehua. Harvemmin kukaan täysin tuntematon noin paljoa vaikuttuu mun sanoistani.
Jaa, tulkitset vaikuttumiseksi hölmistymisen, okei et kai ole lapista? Sopis kuvioon toi nurinkurisuus logiikassa.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Heh, älä odottele mukavuutta täältä suunnalta.
Joo, en odottele. Et sä osaa sellasta.
Anonyymi kirjoitti:
Joo, en odottele. Et sä osaa sellasta.
Totta, sinua kohtaan en osaakkaan, enkä edes yritä.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Osittain olin, mutta tukahdutin sen. En halunnut tuoda julki mitä olen.
Tukahdutetut jutut ovat yleensä niitä ahdistavimpia, ainakin pidemmän päälle.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Ei ole kolahtanut ennen sitä. Osaan pitää pintani, jos niin haluan ellei joku pääse mun jään läpi, kuten Lillis. Se tekee heikoksi, ei mutisijat muutoin.
Näköjään on. Sitä ei käy enää kiistäminen. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Tukahdutetut jutut ovat yleensä niitä ahdistavimpia, ainakin pidemmän päälle.
Vasta, kun joku sohaisee ampiaispesään.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Löytyy tuolta haulla, jos haluaa ajankohdan tarkistaa. Se on myöhemmin kuin 2019.
Niin löytyy ja kyllä on reilusti aikasemmin. Mutta tiedätkö, ei sun tarvii sitä myöntää, kun se kerta on noin arka paikka. Mulle riittää, että molemmat tiedetään totuus ja annetaan palstan uskoa muuta. 🙂
Huitale kirjoitti:
Vasta, kun joku sohaisee ampiaispesään.
Mutta se siitä. Hän elää äijänsä kanssa ja mä omani. Hyvä niin molemmille loppujen lopuksi.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Jaa, tulkitset vaikuttumiseksi hölmistymisen, okei et kai ole lapista? Sopis kuvioon toi nurinkurisuus logiikassa.
Ei kukaan muista satunnaista hölmistymistä näin jumalattoman pitkän ajan jälkeen. Vaikutus on ollut paljon isompi. Ei jessus sentään. Mä olin todella hölmistynyt, kun tajusin, että niin siitä keskustelusta on aivan heIvetisti aikaa. Sehän oli ennen koronaa ja kaikkea sitä, ihan eri maailma. No mutta, hyvä että jäi sulle mieleen.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Totta, sinua kohtaan en osaakkaan, enkä edes yritä.
Etpä oikeastaan ketään muutakaan kohtaan täällä, mitä olen näitä lukenut. Se nyt on vaan sulle mahdotonta. Eli juu, saat anteeksi.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Vasta, kun joku sohaisee ampiaispesään.
Sä tulit ihan itse siinä keskustelussa jauhamaan mulle, että sellasta satuu, kun tunkee itsensä väärään paikkaan.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Mutta se siitä. Hän elää äijänsä kanssa ja mä omani. Hyvä niin molemmille loppujen lopuksi.
Luultavasti hyvä. Jos rehellisiä ollaan, niin eihän tollaset jollain tavalla elämää mullistavat suhteet yleensä kestäisikään. Sulla oli siinä varmasti vielä monenmoista käsiteltävänä, ennen kun olet tässä missä nyt olet.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Juu, siinä herää silloin kysymys, että kumpaako se etsii sisintä vai pintaa. 😄
Ätmeröinen keskjstelee hahmojensa kera! Oncelmana näyttäis olevan seksuaalisuus, jälleen kerran! Zukupuolia on 2,siis mies ja nainen!
Anonyymi kirjoitti:
Näköjään on. Sitä ei käy enää kiistäminen. 🙂
Olet vissiin palvontaani noin kipeästi vailla, sori ei heru. Tarkista ajankohdat kuntoon.
Anonyymi kirjoitti:
Niin löytyy ja kyllä on reilusti aikasemmin. Mutta tiedätkö, ei sun tarvii sitä myöntää, kun se kerta on noin arka paikka. Mulle riittää, että molemmat tiedetään totuus ja annetaan palstan uskoa muuta. 🙂
No todistappa haulla. Niin nähdään kuka on väärässä. Pystyt ehkä.
Anonyymi kirjoitti:
Ei kukaan muista satunnaista hölmistymistä näin jumalattoman pitkän ajan jälkeen. Vaikutus on ollut paljon isompi. Ei jessus sentään. Mä olin todella hölmistynyt, kun tajusin, että niin siitä keskustelusta on aivan heIvetisti aikaa. Sehän oli ennen koronaa ja kaikkea sitä, ihan eri maailma. No mutta, hyvä että jäi sulle mieleen.
Sinä et voi puhua kukaan puolesta, vain omastasi.
Anonyymi kirjoitti:
Etpä oikeastaan ketään muutakaan kohtaan täällä, mitä olen näitä lukenut. Se nyt on vaan sulle mahdotonta. Eli juu, saat anteeksi.
Luulen, että riippuu ihan keltä tätäkin lähdetään kysymään.
Anonyymi kirjoitti:
Sä tulit ihan itse siinä keskustelussa jauhamaan mulle, että sellasta satuu, kun tunkee itsensä väärään paikkaan.
Nyt putosin kärryiltä. Vissiin sinäkin useamman kerran.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Olet vissiin palvontaani noin kipeästi vailla, sori ei heru. Tarkista ajankohdat kuntoon.
Enhän mä nähdäkseni ole sanonut mitään vaikutuksen laadusta. Oletan sen olleen negatiivinen vaikutus. Eli älä pelkää.
Anonyymi kirjoitti:
Luultavasti hyvä. Jos rehellisiä ollaan, niin eihän tollaset jollain tavalla elämää mullistavat suhteet yleensä kestäisikään. Sulla oli siinä varmasti vielä monenmoista käsiteltävänä, ennen kun olet tässä missä nyt olet.
No muutenkaan. Aika erilaiset elämänsuunnat muutenkin. Merkkaa eri asiat molemmille tärkeetä.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No todistappa haulla. Niin nähdään kuka on väärässä. Pystyt ehkä.
Ei mun tarvitse. Mä sanoin jo, että voin antaa sun pitää kulissin, Sovitaan se 2019, jos se kerta on sun julkisivuusi sopiva ja ennen sitä ei voi myöntää tällaisia koskaan miettineensä. Mä asuin siinä asunnossa 2015-2019, että 2019 käy mulle hyvin. 👍
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Sinä et voi puhua kukaan puolesta, vain omastasi.
Kyllä voin tässä kohtaa. Vähitään se on ollut aivan äärimmäisen valtava hölmistyminen. Sekin käy, kun en tosiaan ota kantaa vaikutuksen laatuun, ainoastaan sen valtavaan suuruuteen.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Luulen, että riippuu ihan keltä tätäkin lähdetään kysymään.
Juu, osalle käy vittumainenkin puhe. Sellasta se on.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Nyt putosin kärryiltä. Vissiin sinäkin useamman kerran.
Ei se haittaa. Sellasta sattuu.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No muutenkaan. Aika erilaiset elämänsuunnat muutenkin. Merkkaa eri asiat molemmille tärkeetä.
Voi olla ja turhahan noita on jälkikäteen märehtiä. Ei se siitä mihinkään muutu.
Anonyymi kirjoitti:
Enhän mä nähdäkseni ole sanonut mitään vaikutuksen laadusta. Oletan sen olleen negatiivinen vaikutus. Eli älä pelkää.
Rivienvälit jäi piilottamatta. En pelkää, en oo kovin pelokas ihminen.
Anonyymi kirjoitti:
Ei mun tarvitse. Mä sanoin jo, että voin antaa sun pitää kulissin, Sovitaan se 2019, jos se kerta on sun julkisivuusi sopiva ja ennen sitä ei voi myöntää tällaisia koskaan miettineensä. Mä asuin siinä asunnossa 2015-2019, että 2019 käy mulle hyvin. 👍
Heh, eli et kehtaa olla väärässä. Olet kumminkin. 😂
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Rivienvälit jäi piilottamatta. En pelkää, en oo kovin pelokas ihminen.
No hyvä. Ei olisi kiva elää pelossa.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Heh, eli et kehtaa olla väärässä. Olet kumminkin. 😂
Kun olen oikeassa, niin sitä pelkoa ei ole. Jos sulla kerta on epäilys asiasta ja pelkäät menettäväsi kasvosi palstan edessä, niin ole hyvä ja etsi. Sä muutenkin muistat kaikki käyttämäsi nikiti paremmin, niin sulta se varmasit käy näppärästi.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Heh, eli et kehtaa olla väärässä. Olet kumminkin. 😂
Ja siis sähän etsit sitä jo, eli ein mun tarvitse sitä vaivaa nähdä. 😂
Anonyymi kirjoitti:
Kun olen oikeassa, niin sitä pelkoa ei ole. Jos sulla kerta on epäilys asiasta ja pelkäät menettäväsi kasvosi palstan edessä, niin ole hyvä ja etsi. Sä muutenkin muistat kaikki käyttämäsi nikiti paremmin, niin sulta se varmasit käy näppärästi.
Tuossa sulle se keskustelumme. Molemmat ollaan anonyymejä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16859768/seksin-maara-vahenee
Katsoppas muru vuosilukua ja häpeä.Anonyymi kirjoitti:
Ja siis sähän etsit sitä jo, eli ein mun tarvitse sitä vaivaa nähdä. 😂
Juu ja sä olit vuosiluvusta väärässä, et vaan raasu kyennut etsimään, kun olin nimimerkitön. Ethän sä aloitusta edes muistaisi nimeltä. 😅
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla ja turhahan noita on jälkikäteen märehtiä. Ei se siitä mihinkään muutu.
Niin on. Oli ja meni ja kikatti mennessään.
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä voin tässä kohtaa. Vähitään se on ollut aivan äärimmäisen valtava hölmistyminen. Sekin käy, kun en tosiaan ota kantaa vaikutuksen laatuun, ainoastaan sen valtavaan suuruuteen.
No kun et voi, mutta yrität silti. Pitäähän sun saada päteä.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Tuossa sulle se keskustelumme. Molemmat ollaan anonyymejä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16859768/seksin-maara-vahenee
Katsoppas muru vuosilukua ja häpeä.Etsipäs se oikea keskustelu muruseni. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Etsipäs se oikea keskustelu muruseni. 🙂
Siinähän se on. Miksi sukupuoli on samalta vuodelta. Sulla meni muutama vuosi pieleen, hupsista.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Juu ja sä olit vuosiluvusta väärässä, et vaan raasu kyennut etsimään, kun olin nimimerkitön. Ethän sä aloitusta edes muistaisi nimeltä. 😅
Sä olet tietenkin voinut tuossa kirjotella, Siihen en ota kantaa. Minä en ole tuohon kirjoittanut ja siinä sinä kirjoitit nimimerkillä. Ai niin ja mä pyydän anteeksi. Sä ilmeisesti tosiaan olet keskutellut tästä useamminkin ja hän tosiaan antoi tuossa sellaisen käsityksen jossa olitkin. Eli anteeksi siitä, olit oikeassa tuossa asiassa.
Mutta jos haluat nähdä sen meidän keskustelumme, niin et nimimerkeilläsi. 🙂 Anonyymi kirjoitti:
Sä olet tietenkin voinut tuossa kirjotella, Siihen en ota kantaa. Minä en ole tuohon kirjoittanut ja siinä sinä kirjoitit nimimerkillä. Ai niin ja mä pyydän anteeksi. Sä ilmeisesti tosiaan olet keskutellut tästä useamminkin ja hän tosiaan antoi tuossa sellaisen käsityksen jossa olitkin. Eli anteeksi siitä, olit oikeassa tuossa asiassa.
Mutta jos haluat nähdä sen meidän keskustelumme, niin et nimimerkeilläsi. 🙂Etsi sinä, kun muistat paremmin. Ihailijan etuja.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Etsi sinä, kun muistat paremmin. Ihailijan etuja.
Enpä etsi. Sehän on tosi kätevää sulta heitää joku randon anonyymien keskustelu ja väittää kirjottelevasi siinä. Clever!
Anonyymi kirjoitti:
Enpä etsi. Sehän on tosi kätevää sulta heitää joku randon anonyymien keskustelu ja väittää kirjottelevasi siinä. Clever!
Et siis tunnista mua anona? 😲
Täytyykin kadota takas puskiin, että saa olla rauhassa.- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Et siis tunnista mua anona? 😲
Täytyykin kadota takas puskiin, että saa olla rauhassa.Mä etsin siitä itseäni, en sinua. Minun tekstejäni siinä ei ollut ja kuten totesin, niin en ota kantaa siihen olitko sinä siinä vai et.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Et siis tunnista mua anona? 😲
Täytyykin kadota takas puskiin, että saa olla rauhassa.Tosin sinällään ei yllätä, että vuoden 2021 ketjussa ei mun viestejäni näy. Mä tein silloin ihan muita asioita. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Mä etsin siitä itseäni, en sinua. Minun tekstejäni siinä ei ollut ja kuten totesin, niin en ota kantaa siihen olitko sinä siinä vai et.
No kummasti samat sanat kuitenkin oli käytössä. Mutta joo. Muihin aiheisiin, tää puuduttaa jo.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No kummasti samat sanat kuitenkin oli käytössä. Mutta joo. Muihin aiheisiin, tää puuduttaa jo.
Suomihan on täynnä sanoja. Ei mulla ole yksinoikeutta mihinkään niistä. Sinäkin saat käyttää niitä. Ole hyvä.
Anonyymi kirjoitti:
Tosin sinällään ei yllätä, että vuoden 2021 ketjussa ei mun viestejäni näy. Mä tein silloin ihan muita asioita. 🙂
Sulla on sitten joku joka käyttää samaa kieliasua. 🙂
Kuten jo sanoin jne.- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
No kummasti samat sanat kuitenkin oli käytössä. Mutta joo. Muihin aiheisiin, tää puuduttaa jo.
Eli siis ts. löysit sen ketjun ja olin oikeassa. Kiitti, että tarkistit. Siirrytään muihin aiheisiin. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Suomihan on täynnä sanoja. Ei mulla ole yksinoikeutta mihinkään niistä. Sinäkin saat käyttää niitä. Ole hyvä.
Mä oon aina hyvä, mutta kiitos.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Sulla on sitten joku joka käyttää samaa kieliasua. 🙂
Kuten jo sanoin jne.Kuten jo sanoin, tosi harvinainen lausahdus. Suorastaan uniikkin. Mulla on siihen copyright. Sitä et siis saa käyttää.
Anonyymi kirjoitti:
Eli siis ts. löysit sen ketjun ja olin oikeassa. Kiitti, että tarkistit. Siirrytään muihin aiheisiin. 🙂
En jaksanu etsiä. Ei ole niin merkityksellinen asia mulle.
Anonyymi kirjoitti:
Kuten jo sanoin, tosi harvinainen lausahdus. Suorastaan uniikkin. Mulla on siihen copyright. Sitä et siis saa käyttää.
Jaaha, vai ni.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
En jaksanu etsiä. Ei ole niin merkityksellinen asia mulle.
Tietysti ... tämä ei ole sulle lainkaan merkityksellinen asia. Ymmärsin 😉.
Anonyymi kirjoitti:
Tietysti ... tämä ei ole sulle lainkaan merkityksellinen asia. Ymmärsin 😉.
Epäilen ettet ymmärtänyt, mutten jaksa vängätä.
Huitale kirjoitti:
Luulen, että riippuu ihan keltä tätäkin lähdetään kysymään.
No joo mä en todellakaan tunnista mitään tuollaista mitä hää väittää. Iso sydäminen, välittävä ja toiset huomioiva sä mun mielestäni ainakin olet.🤗.
Mikkojuhan kirjoitti:
No joo mä en todellakaan tunnista mitään tuollaista mitä hää väittää. Iso sydäminen, välittävä ja toiset huomioiva sä mun mielestäni ainakin olet.🤗.
Kiitän, hän ehkä kiistää tuon tai sanoo mielistelyksi. 😅
Huitale kirjoitti:
Kiitän, hän ehkä kiistää tuon tai sanoo mielistelyksi. 😅
Voi olla mutta väärässä olis silloinkin.🙂.
Anonyymi kirjoitti:
Sä olet tietenkin voinut tuossa kirjotella, Siihen en ota kantaa. Minä en ole tuohon kirjoittanut ja siinä sinä kirjoitit nimimerkillä. Ai niin ja mä pyydän anteeksi. Sä ilmeisesti tosiaan olet keskutellut tästä useamminkin ja hän tosiaan antoi tuossa sellaisen käsityksen jossa olitkin. Eli anteeksi siitä, olit oikeassa tuossa asiassa.
Mutta jos haluat nähdä sen meidän keskustelumme, niin et nimimerkeilläsi. 🙂Mä yritin jo eilen kertoo että yks henkilö vastasi jo eilen aiemmin keskustelleensa huitaleen kanssa ja sanoneensa niin mutta se tais mennä sulta ohi.🙂.
Tuttu tunne, ikään kuin itse jatkaisi matkaa vielä syvemmälle toisen jo lähtiessä hissillä takas ylös. Kohtaaminen lakkaa tietyllä tasolla ja sen syvemmälle et enää pääse, vaikka vielä olisi tarvetta päästä.
Mulla on usein tollasta ja luulen, että siinä on yksi tärkein syy miksi tunnenkin itseni monesti ulkopuoliseksi. Kenenkään kanssa ei tunnu pääsevän tietylle syvyys levelille henkisesti. Toinen aina lopettaa monta kerrosta ylempänä ennen mua sitä syventymistä.Sitten kun luulen löytäneeni ihmisen, jonka kanssa se tuntuu luonnistuvan, innostun hirveesti mutta kohta huomaan, että aha, sekin vetäyty kuoreensa, se siitä taaskin.
Huitale kirjoitti:
Sitten kun luulen löytäneeni ihmisen, jonka kanssa se tuntuu luonnistuvan, innostun hirveesti mutta kohta huomaan, että aha, sekin vetäyty kuoreensa, se siitä taaskin.
Siks en enää jaksa innostua ihmisistä.
Huitale kirjoitti:
Siks en enää jaksa innostua ihmisistä.
Sitä toivoi joskus löytävänsä jotain mitä ei ole olemassakaan, ei ainakaan tässä elämässä. Siihen on tyytyminen, täytyy olla iloinen, että on kuitenkin paremmin kun huonosti. Vaan nyt on mentävä taas. 🙂
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Sitä toivoi joskus löytävänsä jotain mitä ei ole olemassakaan, ei ainakaan tässä elämässä. Siihen on tyytyminen, täytyy olla iloinen, että on kuitenkin paremmin kun huonosti. Vaan nyt on mentävä taas. 🙂
Mukavaa maanantaita
Minäkin tykkään arkipäivistä enemmän
- Anonyymi
Mitä enemmän muut tietävät sinusta, sitä pahemmin he voivat sinua satuttaa.
No itse olen miettinyt niin, että ne "saavuttamattomat" ovat luoneet itselleen sellaisen linnakkeen ympärille. Se kyllä pitää muutkin pois siitä sisimmästä alueesta, mutta usein eivät itsekään halua tietää, mitä siellä on.
Tuon alkoholismin kun mainitsit, niin se on yksi syy ja seuraus. Monella naisella tulee kertomuksia, että kotona on ollut se virtahepo olohuoneessa. Vähintään isä on vetänyt häppää ja on aikamoisia kertomuksia. Ja usein kun se ihminen on ollut silloin lapsi, niin lapsi käsittelee asiat toisin...jos lapsella on huono olla se miettii, että on itse huono. Ja se ajatus näköjään voi jäädä aikuiseksi asti.
Itsekin selkeästi ajaudun suhteissa sellaisiin, jotka eivät syystä tai toisesta kykene avaamaan itseään täysin. Ja jotenkin ärsyttävintä on ollut aina se, että he luisuvat jotenkin vaan pois. Se muurin seinä kun tulee vastaan, niin sitten joku painaa jotain "stand up"-nappia ja hänestä tulee likipitäen zombi.
Tottahan se on, että pitäisi osata tutustua sellaiseen, jolla olis kaikki suurinpiirtein olla käyty läpi ja että hänellä on tilaa elämässä ihmiselle siinä. Mutta ilmeisesti itse en ainakaan vielä ole päässyt niin pitkälle, että tuntisin vetoa sellaisiin? Siksipä ei juurikaan hotsita mennä sen vanhankaan vedon mukaan, kun sen jo tietää, että se kirpaisee taas ihan v.tusti, kun menee rakastumaan korvia myöten ja saa kuokkaansa.Nyt tuli vielä sellainen lisäys mieleen tähän...
Siis on hyvä erottaa sellaiset ihmiset, jotka eivät halua puida itsestään toiselle aivan kaikkea, vaan kohteliaasti sanovat hymyillen, että sen pidän omana tietona ja raja menee tässä, kiitos.
Ja sitten sellaiset, jotka tosiaan eivät halua sinne katsoa itsekään.
Heidät kyllä erottaa, kun tarkkaan miettii. Mutta kumpikin on tavallaan ihan ytimeltään saavuttamattomia.
Toiset ovat vaan määritelleet sen mitä antavat ulospäin ja ovat piirtäneet selkeät rajat ja osaavat ihan hymyillen ilmoittaa, ettei tästä edemmäksi, eivätkä koe, että toisten tarvitsisi kaikkea heistä tietääkään, mikä on ok tietty. Toiset taas pelkäävät mitä sieltä löytyy.
Avoimuus toisillehan avaa sitä omaakin päänsisältöä ja siihen tarvitaan peilejä, mutta jotkut ovat saattaneet käydä itse läpi usean muun ihmisen kanssa sen sisimmän osan (terapeutti) ja kun se on nähty, ei sitä koeta tarpeelliseksi puida edes läheisimmän ihmisen kanssa läpi. Taas joku jossain intensiivisessä suhteessa itse kokee sen tarpeelliseksi ja vastavuoroisuusperiaatteella ihmettelee, kun toinen ei avaudu myös. Tarvehan se lopulta ajaa tekemään jotain...- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Nyt tuli vielä sellainen lisäys mieleen tähän...
Siis on hyvä erottaa sellaiset ihmiset, jotka eivät halua puida itsestään toiselle aivan kaikkea, vaan kohteliaasti sanovat hymyillen, että sen pidän omana tietona ja raja menee tässä, kiitos.
Ja sitten sellaiset, jotka tosiaan eivät halua sinne katsoa itsekään.
Heidät kyllä erottaa, kun tarkkaan miettii. Mutta kumpikin on tavallaan ihan ytimeltään saavuttamattomia.
Toiset ovat vaan määritelleet sen mitä antavat ulospäin ja ovat piirtäneet selkeät rajat ja osaavat ihan hymyillen ilmoittaa, ettei tästä edemmäksi, eivätkä koe, että toisten tarvitsisi kaikkea heistä tietääkään, mikä on ok tietty. Toiset taas pelkäävät mitä sieltä löytyy.
Avoimuus toisillehan avaa sitä omaakin päänsisältöä ja siihen tarvitaan peilejä, mutta jotkut ovat saattaneet käydä itse läpi usean muun ihmisen kanssa sen sisimmän osan (terapeutti) ja kun se on nähty, ei sitä koeta tarpeelliseksi puida edes läheisimmän ihmisen kanssa läpi. Taas joku jossain intensiivisessä suhteessa itse kokee sen tarpeelliseksi ja vastavuoroisuusperiaatteella ihmettelee, kun toinen ei avaudu myös. Tarvehan se lopulta ajaa tekemään jotain...Hyvä lisäys. Monella tosiaan on vaikeuksia erottaa noin kaksi tilannetta toisistaan. Lisäksi no sittne vielä tietysti sekin, että ei vaan koe mitään tarvetta avata, ilman että siihen liittyy mitään "tähän vedän rajani" tyyppistä. Itse olen esim. just tollanen ja mulla todella harvoin on mitään tarvetta alkaa itse jotain avata. Jos toinen jostain syystä kokee sen niin kauhean tarpeelliseksi, niin voin kyllä, mutta mitä en koe sitä merkitykselliseksi, kuin korkeintaa siinä mielessä, että toinen voi tajuta minusta jotakin.
Lisäksi mä ole aika monta kertaa huomannut, että siitä kertomisesta ei välttämättä mitään hyvää seuraa. Aika usein se toinen osapuoli ei sitten kuitenkaan tahdo osata käsitellä sitä, jos olet avoin ja raadollisen rehellinen asioista. Asioita pitää sitten kuitenkin suodattaa ja miettiä, että mitä tässä nyt voi sanoa ja mitä tuo kestää kuulla ja sekin on aika rasittavaa. Jos mä kaikkea alan avoimesti kertoa, niin se voi toisesta jossain kohtaa tuntua jo säälin kalastelulta, vaikka en sitä kaipaa. En mä kaipaa mitään sellasta "oletpas sä vahva, kun ton kaiken kestit" tmv. Mä ymmärrän hyvin sen, jos toisella on prosessoitavaa ja tarve puhua ja mä kuuntelen ihan mielelläni ja sanon ja annan mielipiteitänikin, jos niitä oikeasti halutaan. Voin olla myös ihan hiljaa, sillä joskus sekin auttaa, kun saa sanoa. Senkin ymmärrän, että jos itse avautuu, niin voi haluta vastavuoroisuutta ja se voi tuntua ikävältä, jos toinen ei sitten avaudukaan. Mä kuitenkin tiedostan sen, että joskus ne mun juttuni, jotka olen käynyt läpi ja käsitellyt, voivat olla liikaakin. Enkä mä halua toisella sellaista oloa, että "kun mä näistä selvisin, niin kyllä säkin tuosta" tai että hän jotenkin valittaisi tyhjästä. En mä ajattele niin. Jokainen meistä kokee asioita eri tavalla. Ja kuten totesin, niin sekin on joskus melkoisesti energiaa vievää, jos joutuu jatkuvasti puntaroimaan mitä voi sanoa ja mitä toinen kestää. Täälläkin huomaa välillä miten ihmisten kipupisteet vaan kilahtelevat, jos ei vaan nuole peppuja ja ymmärrä. Anonyymi kirjoitti:
Hyvä lisäys. Monella tosiaan on vaikeuksia erottaa noin kaksi tilannetta toisistaan. Lisäksi no sittne vielä tietysti sekin, että ei vaan koe mitään tarvetta avata, ilman että siihen liittyy mitään "tähän vedän rajani" tyyppistä. Itse olen esim. just tollanen ja mulla todella harvoin on mitään tarvetta alkaa itse jotain avata. Jos toinen jostain syystä kokee sen niin kauhean tarpeelliseksi, niin voin kyllä, mutta mitä en koe sitä merkitykselliseksi, kuin korkeintaa siinä mielessä, että toinen voi tajuta minusta jotakin.
Lisäksi mä ole aika monta kertaa huomannut, että siitä kertomisesta ei välttämättä mitään hyvää seuraa. Aika usein se toinen osapuoli ei sitten kuitenkaan tahdo osata käsitellä sitä, jos olet avoin ja raadollisen rehellinen asioista. Asioita pitää sitten kuitenkin suodattaa ja miettiä, että mitä tässä nyt voi sanoa ja mitä tuo kestää kuulla ja sekin on aika rasittavaa. Jos mä kaikkea alan avoimesti kertoa, niin se voi toisesta jossain kohtaa tuntua jo säälin kalastelulta, vaikka en sitä kaipaa. En mä kaipaa mitään sellasta "oletpas sä vahva, kun ton kaiken kestit" tmv. Mä ymmärrän hyvin sen, jos toisella on prosessoitavaa ja tarve puhua ja mä kuuntelen ihan mielelläni ja sanon ja annan mielipiteitänikin, jos niitä oikeasti halutaan. Voin olla myös ihan hiljaa, sillä joskus sekin auttaa, kun saa sanoa. Senkin ymmärrän, että jos itse avautuu, niin voi haluta vastavuoroisuutta ja se voi tuntua ikävältä, jos toinen ei sitten avaudukaan. Mä kuitenkin tiedostan sen, että joskus ne mun juttuni, jotka olen käynyt läpi ja käsitellyt, voivat olla liikaakin. Enkä mä halua toisella sellaista oloa, että "kun mä näistä selvisin, niin kyllä säkin tuosta" tai että hän jotenkin valittaisi tyhjästä. En mä ajattele niin. Jokainen meistä kokee asioita eri tavalla. Ja kuten totesin, niin sekin on joskus melkoisesti energiaa vievää, jos joutuu jatkuvasti puntaroimaan mitä voi sanoa ja mitä toinen kestää. Täälläkin huomaa välillä miten ihmisten kipupisteet vaan kilahtelevat, jos ei vaan nuole peppuja ja ymmärrä.No jotkut just miettii, että näistä en lähde vellomaan kenenkään kanssa, kun ne on jo läpikäyty ja piste. Ei minusta kaikkea tarvitse avata. Ei vaikka söis aamupuurot samassa pöydässä ja vaihtais nesteitä. :oD
Mutta minusta se on aikuista sanoa, että ei halua ja kaikki ok.
No mä lauon muutenkin aika suoraan, niin sitten avoimestikin lauon aikalailla asiat niinkin ne on....Mitä läheisempi tyyppi on, sen suorempaan. Ja ihan kaikkea jos ei osaa sanoittaa ja toinen ei osaa kuunnella asiaa, vaan vetäsee jotain tunteella, niin eihän siinä hyvä heilu.
On tosiaan helpompi olla liikoja höpisemättä, varsinkin jos toinen ei kysy ja vaikka kysyy, niin voi vetää rajaa mistä kertoo mitäkin. Saa ihmisellä olla yksityisyyttäkin.
Oikeastaan terapeuttihan on ihan oma ammattiryhmänsä. :oD- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No jotkut just miettii, että näistä en lähde vellomaan kenenkään kanssa, kun ne on jo läpikäyty ja piste. Ei minusta kaikkea tarvitse avata. Ei vaikka söis aamupuurot samassa pöydässä ja vaihtais nesteitä. :oD
Mutta minusta se on aikuista sanoa, että ei halua ja kaikki ok.
No mä lauon muutenkin aika suoraan, niin sitten avoimestikin lauon aikalailla asiat niinkin ne on....Mitä läheisempi tyyppi on, sen suorempaan. Ja ihan kaikkea jos ei osaa sanoittaa ja toinen ei osaa kuunnella asiaa, vaan vetäsee jotain tunteella, niin eihän siinä hyvä heilu.
On tosiaan helpompi olla liikoja höpisemättä, varsinkin jos toinen ei kysy ja vaikka kysyy, niin voi vetää rajaa mistä kertoo mitäkin. Saa ihmisellä olla yksityisyyttäkin.
Oikeastaan terapeuttihan on ihan oma ammattiryhmänsä. :oDAina ei voi laukoa suoraan. Ainakaan, jos ei halua satuttaa ja tietää sen satuttavan. Kaikki eivät suoruutta kestä vielä siinä kohtaa, kun omat prosessit ovat kesken. 🙂
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No jotkut just miettii, että näistä en lähde vellomaan kenenkään kanssa, kun ne on jo läpikäyty ja piste. Ei minusta kaikkea tarvitse avata. Ei vaikka söis aamupuurot samassa pöydässä ja vaihtais nesteitä. :oD
Mutta minusta se on aikuista sanoa, että ei halua ja kaikki ok.
No mä lauon muutenkin aika suoraan, niin sitten avoimestikin lauon aikalailla asiat niinkin ne on....Mitä läheisempi tyyppi on, sen suorempaan. Ja ihan kaikkea jos ei osaa sanoittaa ja toinen ei osaa kuunnella asiaa, vaan vetäsee jotain tunteella, niin eihän siinä hyvä heilu.
On tosiaan helpompi olla liikoja höpisemättä, varsinkin jos toinen ei kysy ja vaikka kysyy, niin voi vetää rajaa mistä kertoo mitäkin. Saa ihmisellä olla yksityisyyttäkin.
Oikeastaan terapeuttihan on ihan oma ammattiryhmänsä. :oD"Oikeastaan terapeuttihan on ihan oma ammattiryhmänsä."
Totta 🙂. Tosin en mä ainakaan koe sitä terapiana, jos toisen ongelmia kuuntelen, jos ei se nyt ihan jatkuvaa ole. Anonyymi kirjoitti:
Aina ei voi laukoa suoraan. Ainakaan, jos ei halua satuttaa ja tietää sen satuttavan. Kaikki eivät suoruutta kestä vielä siinä kohtaa, kun omat prosessit ovat kesken. 🙂
No tiedän....mutta kun oon sellainen. :oD
Mä kyllä pidän kädestä ja katson silmiin tms.
Joskus jotkut asiat vaan sattuu...
Mua ihmetyttää se, että ensin on ihanaa, kun mies on avoin ja kertoo tunteistaan ja puhuu kaiken. Mutta sitten yks kaks se onkin liikaa? Vähän teennäistä.... ei pidä kysellä, jos ei kestä vastausta.
Mutta kyllä mä alan olla sitä mieltä, että parempi vaan tietyissä jutuissa tosiaan hymyillä ja sanoa, että ei mennä sinne. :oD- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No tiedän....mutta kun oon sellainen. :oD
Mä kyllä pidän kädestä ja katson silmiin tms.
Joskus jotkut asiat vaan sattuu...
Mua ihmetyttää se, että ensin on ihanaa, kun mies on avoin ja kertoo tunteistaan ja puhuu kaiken. Mutta sitten yks kaks se onkin liikaa? Vähän teennäistä.... ei pidä kysellä, jos ei kestä vastausta.
Mutta kyllä mä alan olla sitä mieltä, että parempi vaan tietyissä jutuissa tosiaan hymyillä ja sanoa, että ei mennä sinne. :oDNo mä olenkin nainen, että en voi vedota tohon miesjuttuun. 😛
Anonyymi kirjoitti:
"Oikeastaan terapeuttihan on ihan oma ammattiryhmänsä."
Totta 🙂. Tosin en mä ainakaan koe sitä terapiana, jos toisen ongelmia kuuntelen, jos ei se nyt ihan jatkuvaa ole.No ei kuuntelussa olekaan mitään, mutta kyllä kipuilu voi olla aika rassaavaa...
Terapeutilla ja läheisellä on vissi ero. Hänestä voi lisäksi olla tosi paljon enemmän apua.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No ei kuuntelussa olekaan mitään, mutta kyllä kipuilu voi olla aika rassaavaa...
Terapeutilla ja läheisellä on vissi ero. Hänestä voi lisäksi olla tosi paljon enemmän apua.Sekin niin riippuu. Mä olen saanut ainoan toimivan avun läheisiltä. Terapia oli mun makuuni liian teennäistä puuhaa. Kyllä se varmaan kuitenkin monille auttaa.
Anonyymi kirjoitti:
No mä olenkin nainen, että en voi vedota tohon miesjuttuun. 😛
No se on vaan voivoi sitten. :oD
Anonyymi kirjoitti:
Sekin niin riippuu. Mä olen saanut ainoan toimivan avun läheisiltä. Terapia oli mun makuuni liian teennäistä puuhaa. Kyllä se varmaan kuitenkin monille auttaa.
Niin, minusta taas lian hidasta. :oD
Disseisback kirjoitti:
Nyt tuli vielä sellainen lisäys mieleen tähän...
Siis on hyvä erottaa sellaiset ihmiset, jotka eivät halua puida itsestään toiselle aivan kaikkea, vaan kohteliaasti sanovat hymyillen, että sen pidän omana tietona ja raja menee tässä, kiitos.
Ja sitten sellaiset, jotka tosiaan eivät halua sinne katsoa itsekään.
Heidät kyllä erottaa, kun tarkkaan miettii. Mutta kumpikin on tavallaan ihan ytimeltään saavuttamattomia.
Toiset ovat vaan määritelleet sen mitä antavat ulospäin ja ovat piirtäneet selkeät rajat ja osaavat ihan hymyillen ilmoittaa, ettei tästä edemmäksi, eivätkä koe, että toisten tarvitsisi kaikkea heistä tietääkään, mikä on ok tietty. Toiset taas pelkäävät mitä sieltä löytyy.
Avoimuus toisillehan avaa sitä omaakin päänsisältöä ja siihen tarvitaan peilejä, mutta jotkut ovat saattaneet käydä itse läpi usean muun ihmisen kanssa sen sisimmän osan (terapeutti) ja kun se on nähty, ei sitä koeta tarpeelliseksi puida edes läheisimmän ihmisen kanssa läpi. Taas joku jossain intensiivisessä suhteessa itse kokee sen tarpeelliseksi ja vastavuoroisuusperiaatteella ihmettelee, kun toinen ei avaudu myös. Tarvehan se lopulta ajaa tekemään jotain...Näinpä ja itse en enää huolisi kumpiakaan, niitä jotka vetää rajaa enkä niitä jotka ei halua katsoa sisäänsä. Julma minä, mutta mulla on oikeus, ennen kun joku ehtii sen itsestäänselvyyden mainitsemaan, ikään kuin uutena juttuna. 😊
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Niin, minusta taas lian hidasta. :oD
Siitä en tiedä, kun en jaksanut sitä teennäisyttä niin kauaa, että olisin saanut selville kauanko siihen menee. 😂
Huitale kirjoitti:
Näinpä ja itse en enää huolisi kumpiakaan, niitä jotka vetää rajaa enkä niitä jotka ei halua katsoa sisäänsä. Julma minä, mutta mulla on oikeus, ennen kun joku ehtii sen itsestäänselvyyden mainitsemaan, ikään kuin uutena juttuna. 😊
Mä joskus ehkä ajattelin, että jotkut ihmiset ei uskoudu, tai pimittävät tahallaan jotain, mutta nyt mä en mieti samoin. Jos tyyppi on muuten mukava ja läsnä, niin ei mun kaikkea tartte tietää. :o)
Anonyymi kirjoitti:
Siitä en tiedä, kun en jaksanut sitä teennäisyttä niin kauaa, että olisin saanut selville kauanko siihen menee. 😂
No niillä varmaan on joku tietty protokolla, minkä kautta edetään ja se voi olla teennäistä ja hidasta. :oD
Disseisback kirjoitti:
Mä joskus ehkä ajattelin, että jotkut ihmiset ei uskoudu, tai pimittävät tahallaan jotain, mutta nyt mä en mieti samoin. Jos tyyppi on muuten mukava ja läsnä, niin ei mun kaikkea tartte tietää. :o)
Mä taas mietin, että jos on niin vaikeita asioita mistä ei mulle luota puhua, menköön menojaan. Tartten itsenilaisen, joka ei kuse sukkaansa, kun tutustutaan. Tutustutaan oikeesti, kunnolla.
Huitale kirjoitti:
Mä taas mietin, että jos on niin vaikeita asioita mistä ei mulle luota puhua, menköön menojaan. Tartten itsenilaisen, joka ei kuse sukkaansa, kun tutustutaan. Tutustutaan oikeesti, kunnolla.
No joskus mä mietin ehkä samoin, mutta en tiedä haluanko itsekään olla niin avoin ja miks tarttee?
Jos vaikka mietitään ihan yksinkertaisella asialla....tää palstailu....
Miks mun tarttis tästä kertoa tulevalle morsmaikulle? Mitä siitä kukaan hyötyis?
Edellisestä naisystävästä tää oli niin sairasta, siis tää meno, että varmaan toivoi, ettei olis tiennyt. Ja sit miten mun kirjoittelu täällä antaa hälle minusta oikean kuvan?
Ja jos menisin terapiaan, niin menisin sinne sitten syystä...en mä toiselle niistä pitäis priiffiä...
Ja saman mä sallisin toiselle.Disseisback kirjoitti:
No joskus mä mietin ehkä samoin, mutta en tiedä haluanko itsekään olla niin avoin ja miks tarttee?
Jos vaikka mietitään ihan yksinkertaisella asialla....tää palstailu....
Miks mun tarttis tästä kertoa tulevalle morsmaikulle? Mitä siitä kukaan hyötyis?
Edellisestä naisystävästä tää oli niin sairasta, siis tää meno, että varmaan toivoi, ettei olis tiennyt. Ja sit miten mun kirjoittelu täällä antaa hälle minusta oikean kuvan?
Ja jos menisin terapiaan, niin menisin sinne sitten syystä...en mä toiselle niistä pitäis priiffiä...
Ja saman mä sallisin toiselle.Mä taas mietin ennen jokseenkin kuten sä, mutta silleen jää liikaa kysymysmerkkejä. Se tarttis muutenkin olla näin. Eikä mitään huopaa ja souda.
https://youtu.be/Q8SfaJ_KcUA?si=PB0YywDvviEGFiwP- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No jotkut just miettii, että näistä en lähde vellomaan kenenkään kanssa, kun ne on jo läpikäyty ja piste. Ei minusta kaikkea tarvitse avata. Ei vaikka söis aamupuurot samassa pöydässä ja vaihtais nesteitä. :oD
Mutta minusta se on aikuista sanoa, että ei halua ja kaikki ok.
No mä lauon muutenkin aika suoraan, niin sitten avoimestikin lauon aikalailla asiat niinkin ne on....Mitä läheisempi tyyppi on, sen suorempaan. Ja ihan kaikkea jos ei osaa sanoittaa ja toinen ei osaa kuunnella asiaa, vaan vetäsee jotain tunteella, niin eihän siinä hyvä heilu.
On tosiaan helpompi olla liikoja höpisemättä, varsinkin jos toinen ei kysy ja vaikka kysyy, niin voi vetää rajaa mistä kertoo mitäkin. Saa ihmisellä olla yksityisyyttäkin.
Oikeastaan terapeuttihan on ihan oma ammattiryhmänsä. :oDLisäyksenä tuli vielä itsestäni mieleen, että mä olen niin kauhea ihminen, ettei mua rehellisesti sanoen edes niin hirveästi moni asia kiinnosta. Siinäkin varmasti yksi syy. että koen näin "Jos toinen jostain syystä kokee tarpeelliseksi, niin voin kyllä, mutta mitä en koe sitä merkitykselliseksi". jotenkin mä koen valtaosan tuosta ihan oman uteliaisuuteni tyydyttämiseksi ja se nyt on lopulta melko tarpeetonta. Puhutaan ne, joilla on jotain väliä ja loput saa pitää ihan itsellään. 🙂
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisäyksenä tuli vielä itsestäni mieleen, että mä olen niin kauhea ihminen, ettei mua rehellisesti sanoen edes niin hirveästi moni asia kiinnosta. Siinäkin varmasti yksi syy. että koen näin "Jos toinen jostain syystä kokee tarpeelliseksi, niin voin kyllä, mutta mitä en koe sitä merkitykselliseksi". jotenkin mä koen valtaosan tuosta ihan oman uteliaisuuteni tyydyttämiseksi ja se nyt on lopulta melko tarpeetonta. Puhutaan ne, joilla on jotain väliä ja loput saa pitää ihan itsellään. 🙂
Selvennän vähän. Mua kiinnostaa asiat, jotka ovat tässä ja nyt ja joilla on merkitystä tässä ja nyt. Ei mua oikeasti oikeasti paljon paskaakaan kiinnosta jotkus menneet asiat vuodelta kilpi ja miekka, jollon mä en ole kuviossa edes ollut. Jos sillä on jotain merkitystä nykyisyyden kannalta niin joo, muutoin ei.
Huitale kirjoitti:
Mä taas mietin ennen jokseenkin kuten sä, mutta silleen jää liikaa kysymysmerkkejä. Se tarttis muutenkin olla näin. Eikä mitään huopaa ja souda.
https://youtu.be/Q8SfaJ_KcUA?si=PB0YywDvviEGFiwPEhkä sä pidät jostain puhumisen haluttomuutta epäluottamuslauseena?
Minä oon vetänyt tässä vasemmalle ja oikeelle. Ennen olin mutisti, sit lärpätin kaikki ja nyt en ehkä ihan kaikkea lähtis sanomaan.Anonyymi kirjoitti:
Selvennän vähän. Mua kiinnostaa asiat, jotka ovat tässä ja nyt ja joilla on merkitystä tässä ja nyt. Ei mua oikeasti oikeasti paljon paskaakaan kiinnosta jotkus menneet asiat vuodelta kilpi ja miekka, jollon mä en ole kuviossa edes ollut. Jos sillä on jotain merkitystä nykyisyyden kannalta niin joo, muutoin ei.
Joo, tuossa on perää.
Itsekin myllännyt jonkusen vuoden kaikenlaista itseni kanssa, niin eipä sitä jaksais niitä enää velloa... Jos joku liittyy tähän päivään, niin ehkä sitten esimerkkinä, joita käytän hanakasti, mutta ei menneisyydestä saa usein kuin ääriviivat...kaikki muu on jokatapauksessa uutta siinä hetkessä.- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo, tuossa on perää.
Itsekin myllännyt jonkusen vuoden kaikenlaista itseni kanssa, niin eipä sitä jaksais niitä enää velloa... Jos joku liittyy tähän päivään, niin ehkä sitten esimerkkinä, joita käytän hanakasti, mutta ei menneisyydestä saa usein kuin ääriviivat...kaikki muu on jokatapauksessa uutta siinä hetkessä.Niin ja siis tietenkin, jos joku muuten merkityksetön juttu liittyy siihen sen hetken tilanteeseen. Esim. kun oltiin eksän kanssa käymässä kaupungissa, jossa hän oli opiskellut, niin kyllähän mä kuulin siinä monenmoista ja se oli ihan mielenkintoista. En mä kuitenkaan olis ollut kiinnostunut alkamaan jauhaa niistä, jos ei me olisi fyysisesti oltu siinä kaupungissa.
Disseisback kirjoitti:
Ehkä sä pidät jostain puhumisen haluttomuutta epäluottamuslauseena?
Minä oon vetänyt tässä vasemmalle ja oikeelle. Ennen olin mutisti, sit lärpätin kaikki ja nyt en ehkä ihan kaikkea lähtis sanomaan.Lähinnä vaan esteelle tuntea toinen kunnolla. Niin paljon voi vaieta, mutta miksi jos toisen haluaa päästä oikeesti läheiseksi?
Huitale kirjoitti:
Lähinnä vaan esteelle tuntea toinen kunnolla. Niin paljon voi vaieta, mutta miksi jos toisen haluaa päästä oikeesti läheiseksi?
No tuonhan voi tavallaan myös vetää siihen ääripäähänkin, että toinen tulis vessaan mukaan ja kurkkais pönttöön mitä tuli. :oD
Kyllä mä ymmärrän sun pointin ja tiedän, mutta minusta ihminen on ihminen ja ei sen toisesta kaikkea tartte tietää, että voi olla lähellä. :o)Anonyymi kirjoitti:
Niin ja siis tietenkin, jos joku muuten merkityksetön juttu liittyy siihen sen hetken tilanteeseen. Esim. kun oltiin eksän kanssa käymässä kaupungissa, jossa hän oli opiskellut, niin kyllähän mä kuulin siinä monenmoista ja se oli ihan mielenkintoista. En mä kuitenkaan olis ollut kiinnostunut alkamaan jauhaa niistä, jos ei me olisi fyysisesti oltu siinä kaupungissa.
Et kuitenkaan kaivanut nokkaa ja haukoitellut? :oD
Disseisback kirjoitti:
No tuonhan voi tavallaan myös vetää siihen ääripäähänkin, että toinen tulis vessaan mukaan ja kurkkais pönttöön mitä tuli. :oD
Kyllä mä ymmärrän sun pointin ja tiedän, mutta minusta ihminen on ihminen ja ei sen toisesta kaikkea tartte tietää, että voi olla lähellä. :o)Tarvii just sen minkä tarvii, jotta homma toimii. Juu, mä tiiän olevani vaativa ja syystä. 😃
Liikaa diipadaapaa katsellut eläissäni, se on niin tai se voi olla noinkin, emmä tiiä, päätä sä mä vaan möllötän hiljaa. 😜- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Et kuitenkaan kaivanut nokkaa ja haukoitellut? :oD
En nyt sentään. Mä tykkään kaupunkimatkailusta ja onhan jollain rakennuksilla enemmän kerrottavaa, jos toinen on niissä joskus jotain tehnyt, Ja siis selvishän siinä sellaisiakin, että miehen mua edeltävä naisystävä oli tullut koko maan halki tämän perässä, kun tämä oli lähtenyt opiskelemaan. Mä olisin voinut aina luulla sen menneen ihan toisin, jos ei sitä reissua olis tehty 😛. Vaan siis eihän noilla mitään käytännön merkitystä minkään asian kannalta ollut. Pelkää utelisuuden tyydyttämistä.
Huitale kirjoitti:
Tarvii just sen minkä tarvii, jotta homma toimii. Juu, mä tiiän olevani vaativa ja syystä. 😃
Liikaa diipadaapaa katsellut eläissäni, se on niin tai se voi olla noinkin, emmä tiiä, päätä sä mä vaan möllötän hiljaa. 😜No meitä on moneksi... :o)
Mutta kyllä mä nykyään keskittyisin vaan siihen, että toisen kanssa on hyvä olla ja että hällä ois hyvä olla myös siinä.
Se ois tärkeintä.Disseisback kirjoitti:
No meitä on moneksi... :o)
Mutta kyllä mä nykyään keskittyisin vaan siihen, että toisen kanssa on hyvä olla ja että hällä ois hyvä olla myös siinä.
Se ois tärkeintä.Juu, mulla ei ole hyvä olla, jos toinen ei pysty puhuu mulle. Avautumaan.
Huitale kirjoitti:
Juu, mulla ei ole hyvä olla, jos toinen ei pysty puhuu mulle. Avautumaan.
Eikä ole toisellakaan, jos mä en ymmärrä häntä oikein puhumattomuutensa vuoksi.
Anonyymi kirjoitti:
En nyt sentään. Mä tykkään kaupunkimatkailusta ja onhan jollain rakennuksilla enemmän kerrottavaa, jos toinen on niissä joskus jotain tehnyt, Ja siis selvishän siinä sellaisiakin, että miehen mua edeltävä naisystävä oli tullut koko maan halki tämän perässä, kun tämä oli lähtenyt opiskelemaan. Mä olisin voinut aina luulla sen menneen ihan toisin, jos ei sitä reissua olis tehty 😛. Vaan siis eihän noilla mitään käytännön merkitystä minkään asian kannalta ollut. Pelkää utelisuuden tyydyttämistä.
Joskus se menee niinkinpäin...
Mun poitsun naisystävä tais kanssa lähtee pojan mukana. Ois ehkä tykännyt lähtee Hesaan, mut menivät nyt Joensuuhun...
Mutta vielähän ne kerkee vaikka sun mitä. 😊Huitale kirjoitti:
Eikä ole toisellakaan, jos mä en ymmärrä häntä oikein puhumattomuutensa vuoksi.
Joo. Senkin ymmärrän. Siks mä lisäsinkin, että jos kummallakin on hyvä olla, niin minusta ei tartte kaikesta avautua.
Joskus mietittiin edellisen naisystävän ksnssa vts, kun hänelle oli mies ehdottanut bileissä panoa, että tuli paska fiilis, vaikka ei edes pettänyt mua... mä tuumasin, että jos siitä ei näkyis päällepäin ja kaikki meillä olis hyvin, vois hän vaikka pettää.
Ja jos en tiedä mitään, eikä mikään suhteessa muutu, sekä hänellä riittäis pokka, niin mulle ois fine...jos muualta kuulisin, niin yhtä paljon järkkyisin kun ilman kertomista...ja lopputulos sama...
Jotenkin mä ehkä oon tavallistanut juttuja ja en enää liitele jossain romantisoidussa maailmassa. Romantiikka on jees, mut niin maanläheisyys ja inhimillisyys. 😊- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joskus se menee niinkinpäin...
Mun poitsun naisystävä tais kanssa lähtee pojan mukana. Ois ehkä tykännyt lähtee Hesaan, mut menivät nyt Joensuuhun...
Mutta vielähän ne kerkee vaikka sun mitä. 😊Joo, ei se ollut se pointti, että siinä asiassa itsessään olisi ollut yhtään mitään ihmeellistä. Se "ihmeellisyys" liittyi kyseiseen mieheen ja erinäisiin muihin asioihin, mutta ei niistä sen enempää, kun ei niillä ole tän aiheen kannalta mitään merkitystä.
Disseisback kirjoitti:
Joo. Senkin ymmärrän. Siks mä lisäsinkin, että jos kummallakin on hyvä olla, niin minusta ei tartte kaikesta avautua.
Joskus mietittiin edellisen naisystävän ksnssa vts, kun hänelle oli mies ehdottanut bileissä panoa, että tuli paska fiilis, vaikka ei edes pettänyt mua... mä tuumasin, että jos siitä ei näkyis päällepäin ja kaikki meillä olis hyvin, vois hän vaikka pettää.
Ja jos en tiedä mitään, eikä mikään suhteessa muutu, sekä hänellä riittäis pokka, niin mulle ois fine...jos muualta kuulisin, niin yhtä paljon järkkyisin kun ilman kertomista...ja lopputulos sama...
Jotenkin mä ehkä oon tavallistanut juttuja ja en enää liitele jossain romantisoidussa maailmassa. Romantiikka on jees, mut niin maanläheisyys ja inhimillisyys. 😊No mulle se on maanläheistä, että omilleen voi avautua. Vieraille ei ja vieraiksi ne siksi myös jää.
Anonyymi kirjoitti:
Joo, ei se ollut se pointti, että siinä asiassa itsessään olisi ollut yhtään mitään ihmeellistä. Se "ihmeellisyys" liittyi kyseiseen mieheen ja erinäisiin muihin asioihin, mutta ei niistä sen enempää, kun ei niillä ole tän aiheen kannalta mitään merkitystä.
Joo. Mullekin vaan pätkähti otis mieleen poitsu, kun eilen tais junakuva tulla instaan...sinne sutkutteli. 😁
Tuossa äsken tuli tästä varsinaisesta aiheesta mieleen vaikka pettäminen suhteessa...huitaleelle jo kirjoitin...
Mutta joskus pohdin sitä ääneen, että eihän mua haittais pettäminenkään, jos en sitä mistään huomais. Ihan vois mennä täydestä. Jos toinen vois pettää muuttumatta ja kaikki ois hyvin, niin ois varmaan ihan ok mulle. Enkä mä jaksais vahdata ja kysellä. Hölmönä varmaan vaan oon sit tyytyväinen.
Kyllä mä toisaalta aikalailka oletan, että toinen kyllä kertoo, kun jotain kerrottavaa on. Mielummin tietty hyvissäajoin...
Kässätkö idean?Huitale kirjoitti:
No mulle se on maanläheistä, että omilleen voi avautua. Vieraille ei ja vieraiksi ne siksi myös jää.
En mä sitä tarkoita, etteikö voi voida...tottakai pitää voida, mut eri juttu haluaako. 😊
Kyllä mulle on itselleni sanottu, että on helppoa avautua ja kertoa/keskustella. En usko, että mun läheinen sitä murehtis. Miks mäkään? Kertoo jos haluaa. 😊Disseisback kirjoitti:
En mä sitä tarkoita, etteikö voi voida...tottakai pitää voida, mut eri juttu haluaako. 😊
Kyllä mulle on itselleni sanottu, että on helppoa avautua ja kertoa/keskustella. En usko, että mun läheinen sitä murehtis. Miks mäkään? Kertoo jos haluaa. 😊Juu, pointti onkin siinä miksi ei halua.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Joo. Mullekin vaan pätkähti otis mieleen poitsu, kun eilen tais junakuva tulla instaan...sinne sutkutteli. 😁
Tuossa äsken tuli tästä varsinaisesta aiheesta mieleen vaikka pettäminen suhteessa...huitaleelle jo kirjoitin...
Mutta joskus pohdin sitä ääneen, että eihän mua haittais pettäminenkään, jos en sitä mistään huomais. Ihan vois mennä täydestä. Jos toinen vois pettää muuttumatta ja kaikki ois hyvin, niin ois varmaan ihan ok mulle. Enkä mä jaksais vahdata ja kysellä. Hölmönä varmaan vaan oon sit tyytyväinen.
Kyllä mä toisaalta aikalailka oletan, että toinen kyllä kertoo, kun jotain kerrottavaa on. Mielummin tietty hyvissäajoin...
Kässätkö idean?Juu, kässään.
No siis eihän se oikein voi kai haitata, jos ei sitä mistään huomaa, eikä toinen jää kiinni. Noin tarkasti ajatellen. Mua kyllä pettäminen haittais, siis nimenomaan se petos ja mahdollinen valehteleminen. Toki tietenkin vain, jos siitä jää kiinni. Sitä ennenhän sitä elelisi ihan autuaallisen tietämättömänä asiasta.
Sen sijaan mitä seksiin liiton ulkopuolella tulisi, niin kyllä mä voisin siihen ihan luvanki antaa, jos osaa toimia vastuullisesti, eikä se heikeintäisi yhteistä seksielämää. Mä en osaa olla mustasukkanen panemisesta. Olen sillä tavalla vähän outo. Huitale kirjoitti:
Juu, pointti onkin siinä miksi ei halua.
Ninhän se on...
Kaikki ei oo valmiita, jotkut näkee siinä jotain riskejä tulla väärinymmärretyksi ja jotkut vaikka pelkää, että niitä voidaan käyttää aseena...??? Montakin mahdollista syytä, mutta itse en näe syytä miks mun niitä pitäis miettiä... mä kyllä kerron, jos mua jokin ahdistaa...tai kysyn.
Mä luulen, että osa ihmisistä ei tiedä itsekkään miksi he eivät jostain avaudu...rehellisesti.
Toisaalta mä itse olen saanut hyviä tuloksia siitäkin, että en tivaa...jos ei avaudu, ei avaudu...mutta kun sen hyväksyy ja elää kuin se ei olis mitään, saattaa se avautuminen putkahtaakin kohta. 😊- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
Ninhän se on...
Kaikki ei oo valmiita, jotkut näkee siinä jotain riskejä tulla väärinymmärretyksi ja jotkut vaikka pelkää, että niitä voidaan käyttää aseena...??? Montakin mahdollista syytä, mutta itse en näe syytä miks mun niitä pitäis miettiä... mä kyllä kerron, jos mua jokin ahdistaa...tai kysyn.
Mä luulen, että osa ihmisistä ei tiedä itsekkään miksi he eivät jostain avaudu...rehellisesti.
Toisaalta mä itse olen saanut hyviä tuloksia siitäkin, että en tivaa...jos ei avaudu, ei avaudu...mutta kun sen hyväksyy ja elää kuin se ei olis mitään, saattaa se avautuminen putkahtaakin kohta. 😊Painostaminenhan ja uhkailuhan harvemmin on kauhean hyvä keino saada ihmisiä avautumaan, että sinällään loogista. 😉
Disseisback kirjoitti:
Ninhän se on...
Kaikki ei oo valmiita, jotkut näkee siinä jotain riskejä tulla väärinymmärretyksi ja jotkut vaikka pelkää, että niitä voidaan käyttää aseena...??? Montakin mahdollista syytä, mutta itse en näe syytä miks mun niitä pitäis miettiä... mä kyllä kerron, jos mua jokin ahdistaa...tai kysyn.
Mä luulen, että osa ihmisistä ei tiedä itsekkään miksi he eivät jostain avaudu...rehellisesti.
Toisaalta mä itse olen saanut hyviä tuloksia siitäkin, että en tivaa...jos ei avaudu, ei avaudu...mutta kun sen hyväksyy ja elää kuin se ei olis mitään, saattaa se avautuminen putkahtaakin kohta. 😊En minäkään tivaa, huomaan vaan itse loittonevani ihmisestä joka ei päästä sisäiseen maailmaansa, itseensä tutustumaan kuin rajoitellen. Mä oon itse niin avoin ja rehellinen, valmis olemaan mitä oon satoi tai paistoi.
Kai se kaltaisensa paras kumppani onkin siksi, ei tartte nyhtää mitään. Tulee luonnostaan asiat auki.Anonyymi kirjoitti:
Juu, kässään.
No siis eihän se oikein voi kai haitata, jos ei sitä mistään huomaa, eikä toinen jää kiinni. Noin tarkasti ajatellen. Mua kyllä pettäminen haittais, siis nimenomaan se petos ja mahdollinen valehteleminen. Toki tietenkin vain, jos siitä jää kiinni. Sitä ennenhän sitä elelisi ihan autuaallisen tietämättömänä asiasta.
Sen sijaan mitä seksiin liiton ulkopuolella tulisi, niin kyllä mä voisin siihen ihan luvanki antaa, jos osaa toimia vastuullisesti, eikä se heikeintäisi yhteistä seksielämää. Mä en osaa olla mustasukkanen panemisesta. Olen sillä tavalla vähän outo.No mulla varmaan ainakin nyt ahdistais... se vaikuttais muhun. En vois koskee toiseen enää..
Mutta mun päässähän se on, jos voisin olla noin muuten ihan normisti ja sitten jos tietäisin, niin en.
Ehkä vaan oon pikkumainen. 😁
Mut voi olla, etten sitä ole silleen käsitellyt...enkä näe sen käsittelylle tarvetta. 😄- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No mulla varmaan ainakin nyt ahdistais... se vaikuttais muhun. En vois koskee toiseen enää..
Mutta mun päässähän se on, jos voisin olla noin muuten ihan normisti ja sitten jos tietäisin, niin en.
Ehkä vaan oon pikkumainen. 😁
Mut voi olla, etten sitä ole silleen käsitellyt...enkä näe sen käsittelylle tarvetta. 😄Mä nyt en ole ihminen, joka tuollaista pohtii. Siis en halua tietää mitään aikoja ja tai yksityiskohtia, vaan nimenomaan niin, että luvan voin antaa noilla "ehdoin" mitä tossa sanoin. Sen enempää en halua tietää. Mä en vaan ole mustasukkaista sorttia pelkän mustasukkaisuuden vuoksi. Tietysti se keskustelu pitäisi käydä, että miksi toinen sellaisen luvan pyytämisen kokisi tarpeelliseksi, puuttuuko jotain tjtn. Jos toisella vaikkapa on jotain sellaisia toiveita, joita mä en halua täyttää, niin ei mulla olisi pakottavaa tarvetta sitä estää.
Huitale kirjoitti:
En minäkään tivaa, huomaan vaan itse loittonevani ihmisestä joka ei päästä sisäiseen maailmaansa, itseensä tutustumaan kuin rajoitellen. Mä oon itse niin avoin ja rehellinen, valmis olemaan mitä oon satoi tai paistoi.
Kai se kaltaisensa paras kumppani onkin siksi, ei tartte nyhtää mitään. Tulee luonnostaan asiat auki.No mä oon varmaan noiden muksujen myötä oppinut sen. Poitsu on avoin ja ihan kuin mä, mut tyttö taas ihan erilainen. Ja tavallaan on hassua, että mä oon joutunut nöyrtymään tytön edessä siitä ajatuksesta, että kaikki kerrotaan...
Kertoo, jos haluaa...ja mielummin niin, että sitten kun kokee niin. Ja kieltämättä on voittajafiilis, että hän on mulle aikapaljon avautunut. Tosin on siinä sekin, etten mä niistä taas muille puhu...ja välillä joutuu vähän...hmmm..mutkikkaisiin väliköihin...mut tyttö voi paremmin ja se on tärkein. Mä voin nieleskellä muitten arvailuja hänen ajatuksistaan kyllä. 😁Anonyymi kirjoitti:
Painostaminenhan ja uhkailuhan harvemmin on kauhean hyvä keino saada ihmisiä avautumaan, että sinällään loogista. 😉
Joo. Mutta ymmärrän monesti sen toisenkin puolen...huolen.
Mutta monesti oon miettinyt mitä se "vierelläkulkeminen" oikeen on. Läsnäolo jne.
Aina ei voi "ratkaista" toisen ajatuspieruja...joskus riittää se, kun hyväksyy, että ne on jotain ja voi joutua vähän aikaa kahtelee "puolikasta ihmistä" vierellä...mutta kunhan koittaa elää itse hyvin, eikä ime itseensä sitä murhetta, sekin voi tuoda lisää taakkaa sille "murehtijalle".Anonyymi kirjoitti:
Mä nyt en ole ihminen, joka tuollaista pohtii. Siis en halua tietää mitään aikoja ja tai yksityiskohtia, vaan nimenomaan niin, että luvan voin antaa noilla "ehdoin" mitä tossa sanoin. Sen enempää en halua tietää. Mä en vaan ole mustasukkaista sorttia pelkän mustasukkaisuuden vuoksi. Tietysti se keskustelu pitäisi käydä, että miksi toinen sellaisen luvan pyytämisen kokisi tarpeelliseksi, puuttuuko jotain tjtn. Jos toisella vaikkapa on jotain sellaisia toiveita, joita mä en halua täyttää, niin ei mulla olisi pakottavaa tarvetta sitä estää.
No mä oonkin pikkumainen. 😁
"Mitä mulla ei ole, sitä ei tarvita!" 🤣Disseisback kirjoitti:
No mä oon varmaan noiden muksujen myötä oppinut sen. Poitsu on avoin ja ihan kuin mä, mut tyttö taas ihan erilainen. Ja tavallaan on hassua, että mä oon joutunut nöyrtymään tytön edessä siitä ajatuksesta, että kaikki kerrotaan...
Kertoo, jos haluaa...ja mielummin niin, että sitten kun kokee niin. Ja kieltämättä on voittajafiilis, että hän on mulle aikapaljon avautunut. Tosin on siinä sekin, etten mä niistä taas muille puhu...ja välillä joutuu vähän...hmmm..mutkikkaisiin väliköihin...mut tyttö voi paremmin ja se on tärkein. Mä voin nieleskellä muitten arvailuja hänen ajatuksistaan kyllä. 😁No joo. Lapset jotenkin käsitän erilailla, niitten elämät eriytyy isoksi tultua vanhemmista. Mutta pariskunnan taas pitäisi lähentyä ollakseen toisilleen ne vankat ja tutun turvalliset.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No mä oonkin pikkumainen. 😁
"Mitä mulla ei ole, sitä ei tarvita!" 🤣Jokainen kokee sen miten kokee ja sun näkökantasi taitaa olla paljon yleisempi. En mä siis voi sua pikkumaisuudesta syyttää. 🙂
Itse taas tiedän olevani ilmeisesti vähän outo, kun ei tuo aihe aiheuta mussa mitään suuria tunnekuohuja. Mä jotenkin koen tuollaisen lähinnä vain yhtenä tapana sopia nuo asiat ja sopimuksessa pysyminen on minusta uskollisuutta, riippumatta siitä mitä se sopimus sisältää. Disseisback kirjoitti:
No mä oonkin pikkumainen. 😁
"Mitä mulla ei ole, sitä ei tarvita!" 🤣Ehkä mä elän vielä jotsin kaikkivoipaisuutta...??? 😄
En mä siis ketään koe omistavani, mutta en vaan usko, että kykenisin mihänkään edellämainittuun. Voishan sitä hädässä kokeilla, mutta takuuta en antais näillä tiedoilla itsestäni. Vois tulla ero ja se riski sit pitäis miettiä...😊Huitale kirjoitti:
No joo. Lapset jotenkin käsitän erilailla, niitten elämät eriytyy isoksi tultua vanhemmista. Mutta pariskunnan taas pitäisi lähentyä ollakseen toisilleen ne vankat ja tutun turvalliset.
No mä taas mietin, että ihan samat lainalaisuudet pätee. Monessa muussakin asiassa oon oppinut lasten kautta monta asiaa. 😊
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen kokee sen miten kokee ja sun näkökantasi taitaa olla paljon yleisempi. En mä siis voi sua pikkumaisuudesta syyttää. 🙂
Itse taas tiedän olevani ilmeisesti vähän outo, kun ei tuo aihe aiheuta mussa mitään suuria tunnekuohuja. Mä jotenkin koen tuollaisen lähinnä vain yhtenä tapana sopia nuo asiat ja sopimuksessa pysyminen on minusta uskollisuutta, riippumatta siitä mitä se sopimus sisältää.No mä tykkään sopimisests kyllä. Mä en oo ehkä tuota tunnetta, mikä siihen sisältyy, ole vielä päässyt varsinaisesti käsittelemään ja maistelee, niin on vähän niin ja näin..
Mutta kun mietin rakkautta, niin sehän on yhtälailla tunnetta ja sopimista. Teoriassa olis varmaan järkeenkäypää vaikka rakkaudesta hsluta toiselle jotain, mitä itse ei voi tarjota. Kyyllä. 🤔
Mut liian kauksna mun nykyisestä tietämyksestä/kokemuksesta suhteessa rakkauteen. 😊Disseisback kirjoitti:
No mä taas mietin, että ihan samat lainalaisuudet pätee. Monessa muussakin asiassa oon oppinut lasten kautta monta asiaa. 😊
Pätee, mutta lapsilla se tarve yksityisyyteen on aikuisena jotenkin eri juttu, kun pariskunnan elämä pyörii yhdessä, yhteisen äärellä. Lapset rakentaa oman elämänsä.
- Anonyymi
Disseisback kirjoitti:
No mä tykkään sopimisests kyllä. Mä en oo ehkä tuota tunnetta, mikä siihen sisältyy, ole vielä päässyt varsinaisesti käsittelemään ja maistelee, niin on vähän niin ja näin..
Mutta kun mietin rakkautta, niin sehän on yhtälailla tunnetta ja sopimista. Teoriassa olis varmaan järkeenkäypää vaikka rakkaudesta hsluta toiselle jotain, mitä itse ei voi tarjota. Kyyllä. 🤔
Mut liian kauksna mun nykyisestä tietämyksestä/kokemuksesta suhteessa rakkauteen. 😊Kuten totesin, niin mä tiedostan kyllä ajatteluni olevan aika epäkonventionaalista. Kyllä mä täälläkin olen useamman kerran saanut haukut niskaani, kun kehtaan näin ajatella ja sen vielä kertoa. Samalla tietysti joka kerta on tullut haukkuja siitä, että itse olisin jotenkin kevytkenkäinen ja moralini olisi löyhä jne. Näin siitä huolimatta, että mä en itse ole koskaan harrastanut seksiä liiton ulkopuolella, en vaikka mulla olisi ollut siihen täysi lupa. En ole koskaan kokenut mitään tarvetta.
Ja siis on se ehkä vähän outoa, että mulle raja menisi vaikkapa siinä, että mun kotiini ei kestä ketään noihin puuhiin tuoda. Siinä olisi ydinräjähdyksen vaara, jos tuollainen kävisi ilmi. Se loukkaisi aivan liikaa mun yksityisyyttäni. Monen mielestähän tuo on täysin hullu ajattelutapa, että kotia ei kestäisi loukata, mutta toista voisi panna. Meillä ihmisillä on niin erilaisia ajattelutapoja. Huitale kirjoitti:
Pätee, mutta lapsilla se tarve yksityisyyteen on aikuisena jotenkin eri juttu, kun pariskunnan elämä pyörii yhdessä, yhteisen äärellä. Lapset rakentaa oman elämänsä.
Niin...
Mä en lähde tästä väittelemään, kun jokainen kokee asiat tavallaan. 🙃
Ja haluta saa mitä vaan...se on sitten muitten käsissä mitä saa...aika pitkälti. Sen olen todennut. 😊Disseisback kirjoitti:
Niin...
Mä en lähde tästä väittelemään, kun jokainen kokee asiat tavallaan. 🙃
Ja haluta saa mitä vaan...se on sitten muitten käsissä mitä saa...aika pitkälti. Sen olen todennut. 😊En minäkään, mutta kerroin vain näkemykseni.
Juu, eikä sellaisia tartte elämäänsä päästää, jotka on lukossa. Totta sekin. 🙂Anonyymi kirjoitti:
Kuten totesin, niin mä tiedostan kyllä ajatteluni olevan aika epäkonventionaalista. Kyllä mä täälläkin olen useamman kerran saanut haukut niskaani, kun kehtaan näin ajatella ja sen vielä kertoa. Samalla tietysti joka kerta on tullut haukkuja siitä, että itse olisin jotenkin kevytkenkäinen ja moralini olisi löyhä jne. Näin siitä huolimatta, että mä en itse ole koskaan harrastanut seksiä liiton ulkopuolella, en vaikka mulla olisi ollut siihen täysi lupa. En ole koskaan kokenut mitään tarvetta.
Ja siis on se ehkä vähän outoa, että mulle raja menisi vaikkapa siinä, että mun kotiini ei kestä ketään noihin puuhiin tuoda. Siinä olisi ydinräjähdyksen vaara, jos tuollainen kävisi ilmi. Se loukkaisi aivan liikaa mun yksityisyyttäni. Monen mielestähän tuo on täysin hullu ajattelutapa, että kotia ei kestäisi loukata, mutta toista voisi panna. Meillä ihmisillä on niin erilaisia ajattelutapoja.No mä en lähtis pitämään tuota outona. Näen siinä takana periaatteessa juuri välittämistä. En omdlta henkiselyä tasolta sellaiseen virlä yllä, mutta olen ylittänyt monta muutakin tunneasian solmua, niin en epäile, ettrnkö tulevaisuudessa kykenisi muihinkin "suorituksiin". 😊
Tällähetkrllä vaan pölisen mitä nyt irtoo. 😊Huitale kirjoitti:
En minäkään, mutta kerroin vain näkemykseni.
Juu, eikä sellaisia tartte elämäänsä päästää, jotka on lukossa. Totta sekin. 🙂Tiedän. 😊
Ei tartte, eikä kenenkään tarvitse ylittää itseään vaikkspa minun vuoksi. Kyllä mä ainakin aikuisena osaan sanoa, että nyt ei homma toimi oikein. 😊
Mulla on ihsn tässä lähihistoriassa tapaus, joka ei halunnut avautua...odotin, odotin ja kun ri itsestäni enää tuntunut hyvältä, pistin pelin poikki. Sit tuli ihan uutta tietoa. Ja aikuinen, ei lapsi. Mutta lukkoja, mitä oli vaikea usksltaa sanoa. Tildnteen raukeaminen helpotti...ja pystyi ssnomaan jo jotain. 😊
Ja aivan huikea ihminen, ihana ja huikea. 🥰
Kertoi mulle taas, että ihmiset painii omirn mietteiden kanssa tosi paljon. Mikä sulle ja mulle on ihan ok, voi joillekin olla seinä vastassa...
Tavallaan mäkin oon elänyt ajan elämässäni, että on ollut vain seiniä ympärillä, ei ulospääsyä ja kirkkaat valot kyttää mua... ei siinä ole avoin, vaan pelkää...
Se on aivan sitten ja sama, että onko osa seinistä omassa päässä kuvitrltua ja vaikka muut mitä sanoo, sitä on vaan lukossa ja piste.
Mä tykkäisin niin, että olis joku joka ei mukana hätäile, vaan sanois tyyliin: kun oot valmis, tule tänne niin kattellaan.
Kyllä mä sellaista siinä hetkessä lähestyisin...ja kun saisin edetä omaa tahtia katsellen kun toinen vain hymyilee ja ojentaa kättä, niin siihen vaatimuksiin ja hullunmyllyyn nähden kuulloistais paremmalle. 😊
Ja tää yllämainittu visio on mun tytön suusta...mulle. Voin sen heittää, kun ei kukaan ei-haluttu sitä tiedä. 😊Disseisback kirjoitti:
Tiedän. 😊
Ei tartte, eikä kenenkään tarvitse ylittää itseään vaikkspa minun vuoksi. Kyllä mä ainakin aikuisena osaan sanoa, että nyt ei homma toimi oikein. 😊
Mulla on ihsn tässä lähihistoriassa tapaus, joka ei halunnut avautua...odotin, odotin ja kun ri itsestäni enää tuntunut hyvältä, pistin pelin poikki. Sit tuli ihan uutta tietoa. Ja aikuinen, ei lapsi. Mutta lukkoja, mitä oli vaikea usksltaa sanoa. Tildnteen raukeaminen helpotti...ja pystyi ssnomaan jo jotain. 😊
Ja aivan huikea ihminen, ihana ja huikea. 🥰
Kertoi mulle taas, että ihmiset painii omirn mietteiden kanssa tosi paljon. Mikä sulle ja mulle on ihan ok, voi joillekin olla seinä vastassa...
Tavallaan mäkin oon elänyt ajan elämässäni, että on ollut vain seiniä ympärillä, ei ulospääsyä ja kirkkaat valot kyttää mua... ei siinä ole avoin, vaan pelkää...
Se on aivan sitten ja sama, että onko osa seinistä omassa päässä kuvitrltua ja vaikka muut mitä sanoo, sitä on vaan lukossa ja piste.
Mä tykkäisin niin, että olis joku joka ei mukana hätäile, vaan sanois tyyliin: kun oot valmis, tule tänne niin kattellaan.
Kyllä mä sellaista siinä hetkessä lähestyisin...ja kun saisin edetä omaa tahtia katsellen kun toinen vain hymyilee ja ojentaa kättä, niin siihen vaatimuksiin ja hullunmyllyyn nähden kuulloistais paremmalle. 😊
Ja tää yllämainittu visio on mun tytön suusta...mulle. Voin sen heittää, kun ei kukaan ei-haluttu sitä tiedä. 😊Eletään vähän eri kaarteessa, mä oon nuo annetaan aikaa jutut jo kokenut ja siksi mielummin kokisin jotain mitä ei tarvi houkutella kuorestaan ulos. Kun tiiän, ettei ole kun yksi elämä ja en elä ikuisesti, enkä jaksa ikuisesti olla aina se joka odottelee kärsivällisesti, koska joku uskaltaa puhua.
Nyt eri sivu aukeis, jos ketään ylipäänsä kattelisin. Semmosta huopaa ja souda hommaa ei vaan enää jaksas.Huitale kirjoitti:
Eletään vähän eri kaarteessa, mä oon nuo annetaan aikaa jutut jo kokenut ja siksi mielummin kokisin jotain mitä ei tarvi houkutella kuorestaan ulos. Kun tiiän, ettei ole kun yksi elämä ja en elä ikuisesti, enkä jaksa ikuisesti olla aina se joka odottelee kärsivällisesti, koska joku uskaltaa puhua.
Nyt eri sivu aukeis, jos ketään ylipäänsä kattelisin. Semmosta huopaa ja souda hommaa ei vaan enää jaksas.Elämä kuljetelee eri tavoin kaikkia. 😊
Ja jokainen kun kokee erilaisia juttuja vielä eriaikaan...😊
Ihan randomilla voi sekunnin päivästä miettiä samaa ja vihkoon voi mennä silti...vielä jää käsityserot. 😁Huitale kirjoitti:
No joo. Lapset jotenkin käsitän erilailla, niitten elämät eriytyy isoksi tultua vanhemmista. Mutta pariskunnan taas pitäisi lähentyä ollakseen toisilleen ne vankat ja tutun turvalliset.
Sorry että heitän väliin..
Hei kuule, sinun mielestäsi..
"Mutta pariskunnan taas pitäisi lähentyä ollakseen toisilleen ne vankat ja tutun turvalliset."
Se on ihan ok. Sinun mielipiteenäsi.
Itse kokisin tuollaisen parisuhteen ahdistavana ja rasittavana. Lähentyä, vankka ja tutun turvalliset.. damn .. mitä kirosanoja sinä viljeletkään.. noin niin kuin minun mielestäni.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sorry että heitän väliin..
Hei kuule, sinun mielestäsi..
"Mutta pariskunnan taas pitäisi lähentyä ollakseen toisilleen ne vankat ja tutun turvalliset."
Se on ihan ok. Sinun mielipiteenäsi.
Itse kokisin tuollaisen parisuhteen ahdistavana ja rasittavana. Lähentyä, vankka ja tutun turvalliset.. damn .. mitä kirosanoja sinä viljeletkään.. noin niin kuin minun mielestäni.Heh, nojuu minun mielestäni. Mä kun nojaan kumppaniin, jos ylipäänsä kehenkään nojaan. En ystäviin tai muihin. Siksi mulla näin.
Jos ei ole kumppania, nojaan vain itseeni.Huitale kirjoitti:
Heh, nojuu minun mielestäni. Mä kun nojaan kumppaniin, jos ylipäänsä kehenkään nojaan. En ystäviin tai muihin. Siksi mulla näin.
Jos ei ole kumppania, nojaan vain itseeni.Oon huomannut, että monet ihmiset jakaa läheisesti asiansa ystävineen ja kavereineen ja hakee turvaa heistä arkeensa ja elämäänsä.
Kun minä taas teen tuon vain mahdollisen kumppanin kanssa.
Ainoa ero on siis se, että minun tukijoukkoni on kumppani kun jollain muulla se on kaverit ja ystävät.
Mulla ei ole kavereita ja ystäviä mun tukijoukkoina ollu ikinä, niin en edes osaa heistä tukea hakea, pärjään sitten yksinäni jos oon sinkku. Täysin yksinäni, poislukien työssä ja sairastaessa vastaanotolla.Huitale kirjoitti:
Heh, nojuu minun mielestäni. Mä kun nojaan kumppaniin, jos ylipäänsä kehenkään nojaan. En ystäviin tai muihin. Siksi mulla näin.
Jos ei ole kumppania, nojaan vain itseeni.Niin.. me synnytään tänne yksin.. elämme elämämme ehkä rinnakkain muiden elävien kanssa ja kuolemme taas yksin.
Sulla on vahvat ja hyvät näkemykset, kunnioitan sitä, mutta olet hieman ehkä joustamaton kaikelle itsestäsi poikkeavalle.
Se kyllä on ihan fine, vain osa sinun persoonallisuuttasi.
Lopppujen lopuksi meillä on vain itsemme.Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. me synnytään tänne yksin.. elämme elämämme ehkä rinnakkain muiden elävien kanssa ja kuolemme taas yksin.
Sulla on vahvat ja hyvät näkemykset, kunnioitan sitä, mutta olet hieman ehkä joustamaton kaikelle itsestäsi poikkeavalle.
Se kyllä on ihan fine, vain osa sinun persoonallisuuttasi.
Lopppujen lopuksi meillä on vain itsemme.En ole joustamaton, annanhan jokaisen elää tyylillään enkä valita, kuten Harmis. Mutta en vaan itse viihtyisi kumppanina niin erilaisten ihmisten kanssa, kun mitä kritisoin.
Huitale kirjoitti:
En ole joustamaton, annanhan jokaisen elää tyylillään enkä valita, kuten Harmis. Mutta en vaan itse viihtyisi kumppanina niin erilaisten ihmisten kanssa, kun mitä kritisoin.
Olen joustamaton siinä määrin mitä päästän elämääni ja mitä en. 🙂
Muuten voin joustaa vaikka kuinka vitusti, kun se ei mun elämään sotkeudu.Huitale kirjoitti:
Oon huomannut, että monet ihmiset jakaa läheisesti asiansa ystävineen ja kavereineen ja hakee turvaa heistä arkeensa ja elämäänsä.
Kun minä taas teen tuon vain mahdollisen kumppanin kanssa.
Ainoa ero on siis se, että minun tukijoukkoni on kumppani kun jollain muulla se on kaverit ja ystävät.
Mulla ei ole kavereita ja ystäviä mun tukijoukkoina ollu ikinä, niin en edes osaa heistä tukea hakea, pärjään sitten yksinäni jos oon sinkku. Täysin yksinäni, poislukien työssä ja sairastaessa vastaanotolla.Minä olen yksin selvinnyt aina.
Heitteillejätöstä lapsena, fyysisestä ja henkisestä väkivallasta kotona, nälkäkuolemasta, äidin petollisuudesta ja valheista. Koulukiusaamisesta ja huumeiden käytöstä. Raiskauksesta. Oman lapsen menettämisestä. Abortista. Lapsen pysyvä invalidisaatiosta. Byrokratiahelvetistä. Omasta varsin vakavasta sairaudestani. Alisteisesta parisuhteesta. Työpaikkakiusaamisesta ja siihen kun lisätään särkyneet unelmat, niin aletaan kurakuinkin olemaan kartalla.
Maailmassa ei ole oikeasti ketään muuta, johon voisit nojautua, kuin sinä itse.
Se, mitä minä olen elämässäni käynyt läpi, ei ole verrattavissa muiden elämiin. Kaikilla meillä on vaikeita aikoja, mutta se voima, jolla niistä selviydytään - se lähtee itsestä.
Toki useimmat nojaavat, tai toivoisivat voivansa nojautua, mutta tosiasiallisesti riittää kun katsoo peiliin. Enkä tarkoita etsiäkseen syyllistä, vaan silmät on sielun peili. Katsomalla syvälle sieluunsa. Jos siihen ei pokka riitä, niin ennemmin sit ammattiapua, kuin läheisilleen.Pikku-pirpana kirjoitti:
Minä olen yksin selvinnyt aina.
Heitteillejätöstä lapsena, fyysisestä ja henkisestä väkivallasta kotona, nälkäkuolemasta, äidin petollisuudesta ja valheista. Koulukiusaamisesta ja huumeiden käytöstä. Raiskauksesta. Oman lapsen menettämisestä. Abortista. Lapsen pysyvä invalidisaatiosta. Byrokratiahelvetistä. Omasta varsin vakavasta sairaudestani. Alisteisesta parisuhteesta. Työpaikkakiusaamisesta ja siihen kun lisätään särkyneet unelmat, niin aletaan kurakuinkin olemaan kartalla.
Maailmassa ei ole oikeasti ketään muuta, johon voisit nojautua, kuin sinä itse.
Se, mitä minä olen elämässäni käynyt läpi, ei ole verrattavissa muiden elämiin. Kaikilla meillä on vaikeita aikoja, mutta se voima, jolla niistä selviydytään - se lähtee itsestä.
Toki useimmat nojaavat, tai toivoisivat voivansa nojautua, mutta tosiasiallisesti riittää kun katsoo peiliin. Enkä tarkoita etsiäkseen syyllistä, vaan silmät on sielun peili. Katsomalla syvälle sieluunsa. Jos siihen ei pokka riitä, niin ennemmin sit ammattiapua, kuin läheisilleen.Näinpä. Aikalailla yhtä kelju elämä ollu meillä molemmilla sillä erotuksella, että minua on vanhemmat rakastaneet ja parhaansa mukaan huolehtineet.
Juu, silläpä ihmettelenkin miksi aina tyrkytetään kavereita, jos parisuhde loppuu. No loppuu sitten, mitä ne kaverit siinä hyödyttää, ei mitään. Omapa on elämäni.Huitale kirjoitti:
En ole joustamaton, annanhan jokaisen elää tyylillään enkä valita, kuten Harmis. Mutta en vaan itse viihtyisi kumppanina niin erilaisten ihmisten kanssa, kun mitä kritisoin.
Niin.. et ole omasta mielestäsi joustamaton.
Minun mielestäni olet. Pikkuisen.
Se ei muuta sitä näkemystäni sinusta, että olet ihana ja aito ihminen.Huitale kirjoitti:
Näinpä. Aikalailla yhtä kelju elämä ollu meillä molemmilla sillä erotuksella, että minua on vanhemmat rakastaneet ja parhaansa mukaan huolehtineet.
Juu, silläpä ihmettelenkin miksi aina tyrkytetään kavereita, jos parisuhde loppuu. No loppuu sitten, mitä ne kaverit siinä hyödyttää, ei mitään. Omapa on elämäni.Nimen omaan. Vsikka ollaankin sosiaalisia eläimiä, kaikki eivät hälua elää sosiaalisesti yleistettyjen normistojen mukaan.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. et ole omasta mielestäsi joustamaton.
Minun mielestäni olet. Pikkuisen.
Se ei muuta sitä näkemystäni sinusta, että olet ihana ja aito ihminen.Varmaan monen muunkin mielestä, kun olen lyönyt lukkoon asioita, joissa en myötäile.
Pikku-pirpana kirjoitti:
Nimen omaan. Vsikka ollaankin sosiaalisia eläimiä, kaikki eivät hälua elää sosiaalisesti yleistettyjen normistojen mukaan.
Juu ei, ei sovi kaikkien vatsalle. 🙂
Huitale kirjoitti:
Varmaan monen muunkin mielestä, kun olen lyönyt lukkoon asioita, joissa en myötäile.
Sehän on ihan fine. Sun elämä ja sun vallassasi ihan kokonaan. En missään nimessä kritisoi sun valintojasi, sillä kuten sanoin .. sun elämä.
Ja mun mielipide on vain mielipide.. se, että pidän sinua pikkuisen joustamattomana, on puhtaasti mun ongelma, jos sitä ny voi ongelmaksi edes kutsua.
Ei tee kummastakaan meistä yhtään sen parempia tai huonompia ihmisenä. Vain ihmisiä yksilöllisine eroineen.Pikku-pirpana kirjoitti:
Sehän on ihan fine. Sun elämä ja sun vallassasi ihan kokonaan. En missään nimessä kritisoi sun valintojasi, sillä kuten sanoin .. sun elämä.
Ja mun mielipide on vain mielipide.. se, että pidän sinua pikkuisen joustamattomana, on puhtaasti mun ongelma, jos sitä ny voi ongelmaksi edes kutsua.
Ei tee kummastakaan meistä yhtään sen parempia tai huonompia ihmisenä. Vain ihmisiä yksilöllisine eroineen.Jeps, en ole keksinyt vielä yhtään hyvää syytä miksi pitäisi joustaa itselle tärkeissä asioissa, enkä ymmärrä sitä kenenkään kohdalla.
Joten ei mua se mitenkään edes häiritse, että elän tavallani ja muut tavallaan. 😃Huitale kirjoitti:
Jeps, en ole keksinyt vielä yhtään hyvää syytä miksi pitäisi joustaa itselle tärkeissä asioissa, enkä ymmärrä sitä kenenkään kohdalla.
Joten ei mua se mitenkään edes häiritse, että elän tavallani ja muut tavallaan. 😃Mut just siks .. siis juurikin tuosta syystä mä sinusta tykkäänkin. Sä olet niin sä. Ja se on hiton hieno juttu.
- Anonyymi
Parisuhteessa haluaa tulla näkyväksi omana itsenään. Mikäli näin ei syystä tai toisesta tapahdu, joudutaan eri reiteille ja kumpikin on vähän hukassa. Syitä kohtaamattomuuteen ja sitä kautta ymmärtämättömyyteen voi olla lukuisia, vanhat traumat, nykyisessä suhteessa odotuksissa pettyminen, toisen hallitsevampi luonne, valehtelu, ulkopuolisuus, mustasukkaisuus, epävarmuus, toisen nöyryyttäminen jne. Taustalla tunne, ettei tule tai ei voi uskaltaa tulla aitona itsenä nähdyksi ja vastaanotetuksi.
Pohdiskelin tässä omia parisuhteitani🤔
Tosiaan, kun viihdyn, niin hyvin itsekseni.. niin oli turvallinen olo olla sellaisen ihmisen kanssa joka on ”sitoutumiskammoinen” hyvin sitäkin jaksoi sen 1,5 vuotta.. Päätin itse sen suhteen lopulta. Kuuntelin kyllä vähän liikaa muiden mietteitä. Se päätös jollain lailla harmitti jälkikäteen.. koska sillä hetkellä olin kumminkin tyytyväinen tilanteeseen. Molemmilla omat asunnot, ei siis tarvinnut joka päivä nähdä jne..
Viimeisin suhteeni (toinen kaipasi vierellä oloa ihan jatkuvasti) vasta parisuhteen viimeisimpinä vuosina, minua kuunneltiin, että hei tarvitsen tilaa.. Toinen otti muksut viikoksi mökille minä sain jäädä yksin kotiin.. Se taas ei toiminut, kun minä menin töihin ja toinen jäi kotiin hoitamaan lastaan. Minulta loppui arkipäivisin, se, että olisin vaan saanut olla yksin. Koska en jaksanut valvoa enää myöhään. Mitä olin tehnyt silloin, kun toinen itse oli töissä. Eikä minun tarvinnut, kuin vaan viedä vanhimmat lapset päiväkotiin eikä herätä hirveän aikaisin..
En tosiaan kaipaa ihmistä siihen ihan lähelle. Toki tietysti lähelle.. mutta ei liian..
Oli hyvä avaus, pääsee miettimään omaa sisintään🙂Mutta siis voi olla, että lapsuuteni vaikuttaa asiaan.. se kun on kiusattu, eikä ole kokenut, että siihen puututaan.. niin se tekee omanlaisen suojamuurin. Ehkä vaikeampi jopa luottaa ihmisiin ja uskaltaa olla takki auki juurikin syvällisemmin.
Huomaan pakenevani jos jotain suurempaa tunnetta tulee esiin.- Anonyymi
Palsta on paras kumppani 🥰
- Anonyymi
Kaksi vaihtoehtoa:
Pitää osata pitää oma Linnake ja osata antaa sen toisenkin pitää. Kannattaako niitä kaikkein syvimpiä tunkioita mennä availemaan? Maatuuhan ne lopulta kaikki.
Toinen vaihtoehto on osata rakastua vanhaan lapsuusajan kaveriin tai ainakin tyyppiin joka tuntuu sellaiselta. Itsekin täytyy tietysti kyetä olemaan sellainen.
No jos ei rakastu, niin alkaa ainakin panemaan :)
-keinovaginamies-- Anonyymi
No en kai minä nyt tosissani tällaisia kirjoittele.
Kyllä minä tiedän että olen ollut tavoittamaton ja erillinen saari jo pikku pennusta lähtien, ja niin ovat monet muutkin. Veikkaisin että useimmat.
-keinovaginamies-
No, ainakaan parisuhteeseen ei pidä alkuunkaan ryhtyä saavuttamattoman ihmisen kanssa. Tyttöystävän pitää olla aina saavutettavissa, ainakin siihen asti kunnes hän muuttuu naisystäväksi.
Sinulla on ystäviä joiden kanssa olet kuin paita ja peppu, jotka ovat mm. päihdeongelmaisia. Oletko näissä suhteissa peppu vain paita?Pitkä teksti... Mutta se mitä tuosta itselleni mieleen tuli, että saavuttamattomien kanssa, ei synny minkäänlaisia suhteita. Sillähän ne ovat saavuttamattomia.
Heidän kanssa puuttuu se jokin, millä saa edes pintapuolisen yhteyden. Näin sen itse koen. No, suurinmman osan kanssa ei synny mitään syvempää yheyttä. Johtuu varmasit myös minusta itsestäni se. Eihän minulla ole kavereitakaan kuin kourallinen.Omasta puolestani osaan sanoa sen verran et saatu palaute vaikuttaa, mitä uskallan/kykenen itsestäni avaamaan. Saatu palaute koko elämän ajalta, eikä pelkästään näihin arimpiin ja syvimpiin asioihin.. myös johonkin pinnallisempaan asiaan saamani ikävät tölväisyt tai nälvimiset nostaa niitä suojamuureja sisimpäni ympärillä, valitettavasti.
Mikä saattaa mennä kyllä jo yliherkkyyden puolelle, voisi joku sanoa.
Mut ei se mua ainakaan houkuta "riisumaan itteeni täysin alasti" toisen edessä jos jo "kengät riisuttuani" olen joutunut naurunalaiseksi🤔- Anonyymi
Yritin tässä nyt kovasti peilata tuota itseeni. Mä olen nuorempana ollut tuollainen "tavoittamaton ihminen". Tuli käytyä tuosta joskus isäni kanssa ihan keskustelujakin, kun hän oli huolissaan, tunnisti itsensä minussa. Sittemmin se tilanne on muuttunut ja jos on riittävän läheinen, niin mua kyllä pääsee myös lähelle, vaikka en mä kovin helposti itseäni IRL avaa. Siinä ei ole kysymys mistään estosta, kuten sillon nuorempana, Mä en vaan useinkaan koe tarvetta avautua ja olen myös kokenut, että moni ihminen ei siitä lopulta edes hirveästi pidä, jos oman syväluotausdatansa läväyttää heille auki. Moni kokee, että eivät osaa reagoida siihen ja että siihen odotettaisiin jotain ihmeellistä reaktiota. Harva osaa käsitellä sitä, että aukaiset kipupisteesi, myös ne jo parantuneet, etkä kaipaisi siihen mitään terapointia. Itsehän siis en kaipaa niihin mitään apuja, vaan saan ne kyllä ihan itse käsiteltyä. Voin avata niitä sillä ajatuksella, että toinen tuntisi minut, mutta monelle se taas on vieras ajatus. Siihen törmää muuten tosi usein täälläkin, että kun avaan jotain asiaa sillä ajatuksella, että toinen voisi tajuta ajatuskulkuni, niin vastapuoli luulee mun prosessoivan sitä tai hakevan jotain reaktiota. Se on täällä oikeastaan todella yleistä ja mä törmään siihen täällä tämän tästä. Se luultavasti kertoo ihmisten omien prossien tietystä keskeneräisyydestä ja siksi he luulevat prosessien olevan muillakin kesken.
Nykyäänkin olen varmasti edelleen oudompien silmissä sellainen "tavoittamaton ihminen". Oudommille mä olen aina ihminen, joka pysyy etäällä, vaikka siinä olisikin. Olen usein kuullut, että musta on vaikea saada selkoa, kun olen toisaalta tosi läsnä ja lämmin ja kuunteleva ja empaattinen, mutta pysyn kuitenkin etäällä. Se nyt vaan on mun luonteeni, että olen itsenäinen tai mitä sanaa siitä nyt käyttäisi. Vähän sellanen, kuin monet alkukantaset koirarodut, vaikka nyt huskyt ja malamuutit usein ovat luonteeltaan (jos tiedät). Sellanen mulle aina joskus tulee itsestäni mieleen. Mulla oli aikanaan koira, joka oli mun mielestäni kuin ihmisen mieli, siis minun mieleni, mutta jota taas moni tuttuni piti outona koirana. Se kun ei ollut sellainen miten ihmiset pääosin koirat mieltävät, sellainen aina iloinen ja leikkisä ja ihmisen seuraan hakeutuva jne. Se oli sellanen "etäinen", omissa oloissaan, mutta aina paikalla. Ei juurikaan tunkenut liki, paitsi sellaisina hyvin harvoina hetkinä, kun se kaipasi rapsutusta ja silloinkaan se ei tullut silleen kun koirat usein, että pää polvelle tai koko koira yrittää tunkea syliin. Tämä tuli silleen selkä minuun päin eteeni istumaan, että tässä minä nyt olen, rapsuta! Jos kus sitä lapsetutti ja sitten se halusi vähän nujuta, mutta harvoin sitäkään. Kotona se makasi jossain omista paikoistaan, valvoen ja aina valmiina tulemaan, jos tarvitaan. Se ei koskaan karannut, pysyi pentunakin aitaamattomassa pihassa, eikä sitä tarvinut sille opettaa. Mökillä ja metsässä se meni omille teilleen (koska siellä sai), mutta aina se hetken päästä tarkisti, että mulla on kaikki ok. Mä sain sen aina tottelemaan, muut olivat sen kanssa helisemässä. Siitä oli ihan turha maanitella ja houkutella tai komentaa tai huutaa. Se tuli ja teki, kun sanottiin sellaisella äänellä, että nyt olis oikeasti tarve tehdä. Eksä oppi kyllä lopulta saamaan sen yleensä tottelemaan, kun hän oppi sitä koiraa tuntemaan, mutta joskus hän rostui sellaiseen tyypilliseen koirille lässytykseen, jota se koira ei oikein arvostanut. En nyt tiedä miksi kerron tosta koirasta, mutta jotenkin se eläin oli mun täydellinen hengenheimolaiseni.🙂- Anonyymi
Hieno kirjoitus. Pidin koirastasi ja sinusta :)
Tämä ei asiaan liitty, mutta olen jo jonkun aikaa miettinyt yhtä lapsuuden koiraa. Se oli otettu meille koehoitoon, koska sen omistaja oli halunnut luopua siitä.
Tunsin ja kuvittelin näkeväni miten se oli masentunut ja huolestunut siitä, miten sen oli hylätty ja mihin uuteen se yritti sopeutua, vaikka innokkaita taluttajia riitti.
Koin sen olevan niin alakuloinen ja etäinen omasta elämässään, etten halunnut tehdä siihen mitään tuttavuutta. Ja ehkä koska epäilin sen jatkomahdollisuuksia ja omaa vastuutani uuden pettymyksen tuottamisessa. Olin sen pitämisestä oikeassa.
En tiedä miksi tämä kummittelee mielessä ja ottaa hippaa aloittajan aloituksen kanssa, mutta ehkä saan sen näin pois mielestä pyörimästä.
Mukava kuulla että muilla koirilla on muunlaisia mukavia elämiä, vaikkeivät ne olisi mitään hännänheiluttajia :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hieno kirjoitus. Pidin koirastasi ja sinusta :)
Tämä ei asiaan liitty, mutta olen jo jonkun aikaa miettinyt yhtä lapsuuden koiraa. Se oli otettu meille koehoitoon, koska sen omistaja oli halunnut luopua siitä.
Tunsin ja kuvittelin näkeväni miten se oli masentunut ja huolestunut siitä, miten sen oli hylätty ja mihin uuteen se yritti sopeutua, vaikka innokkaita taluttajia riitti.
Koin sen olevan niin alakuloinen ja etäinen omasta elämässään, etten halunnut tehdä siihen mitään tuttavuutta. Ja ehkä koska epäilin sen jatkomahdollisuuksia ja omaa vastuutani uuden pettymyksen tuottamisessa. Olin sen pitämisestä oikeassa.
En tiedä miksi tämä kummittelee mielessä ja ottaa hippaa aloittajan aloituksen kanssa, mutta ehkä saan sen näin pois mielestä pyörimästä.
Mukava kuulla että muilla koirilla on muunlaisia mukavia elämiä, vaikkeivät ne olisi mitään hännänheiluttajia :)Mä ajattelin kai, että ehkä se on tolleen eläimen kautta helpompi ymmärtää, että jotkin asiat ovat puhtaasti luontaisia. Eläin kun ei oikein osaa esittää roolia ja kokea häpeää jne. Se on mitä on, eikä muuta mieti.
- Anonyymi
Aijai sattuu, osuit naulankantaan. Minulla on enempi ja vähempi ihmissuhteita joissa voin pysyä etäisenä. Minulla on kokemusta miehistä, jotka eivät keskustele tai kiivastuvat asian käsittelystä. Minulla on kokemuksia hiljaaolosta, koska pelkoni estävät kysymästä. Minulla on kokemusta ihmisten välttelystä, koska kysymykset ovat vaikeita ja niiden ratkaisut epätyydyttäviä ja koska niiden muuttaminen vaatisi monen asian mullistamista ja koska niiden perustelu vaatisi liian monen asian taustojen läpikäymistä jotta kukaan sen ymmärtäisi ja koska haluan olla rauhassa.
- Anonyymi
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lopultakin ihminen on sisällään aina yksin, ei ole lopullista kohtaamista. Jossain vaiheessa mennään niin monen kerroksen taakse että kaikki on jokatapauksessa tulkinnanvaraista ja tulkitsija on se toinen ihminen - jolla on omat intressit ja ambitiot sotkemassa kuviota.
Tällöin siis jossain keskisyvän ja säkkipimeä-syvän välimaastossa sijaitsee psyykkinen planckin etäisyys jolloin ei voida enää erottaa itseä ja havaitsijaa, siitä eteenpäin olet aina yksin.
Todellinen kommunikaatiokerros on pinnan ja sen osan välillä jonne aurinko vielä jollain tavalla paistaa. Tämä kerros on ainoa utilitaristinen ja toimiva parisuhdekerros. Sieltä missä alkaa pimeä alkaa jonkin perverssi tarve tonkia ja saavuttaa enemmän niillä joilla asia on ideologinen tai sidottuna johonkin filosofiseen haluan-tietää-absoluuttisesti-kaiken mentaliteettiin.- Anonyymi
Toinen näkökulma on ihme nimeltä toinen ihminen.
Etenkin itseiselle ja yksinäiselle ihmiselle toinen ihminen voi olla aivan hirveän kirkas, niin kirkas ettei näe enää mitään. Siksi ei etsitä mitään kovin syvää, koska se ihan oikeasti riittää välittömään läsnäolevaan kokemukseen toisesta ihmisestä jos joku vain on siinä fyysisesti läsnä ja jopa sanoo että huomenta heti aamulla.
Jokaisella on erilaiset standardit asiassa - eikä se että mitä standardia noudattaa tarkoita etteikö se toinen ihminen olisi merkityksekkyydessään aivan valtava. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toinen näkökulma on ihme nimeltä toinen ihminen.
Etenkin itseiselle ja yksinäiselle ihmiselle toinen ihminen voi olla aivan hirveän kirkas, niin kirkas ettei näe enää mitään. Siksi ei etsitä mitään kovin syvää, koska se ihan oikeasti riittää välittömään läsnäolevaan kokemukseen toisesta ihmisestä jos joku vain on siinä fyysisesti läsnä ja jopa sanoo että huomenta heti aamulla.
Jokaisella on erilaiset standardit asiassa - eikä se että mitä standardia noudattaa tarkoita etteikö se toinen ihminen olisi merkityksekkyydessään aivan valtava.Pidin kirjoituksesi syvällisyydestä, vaikka kirjoitin itse kaksi eri vastausta ja eri asioista. En tiedä jatkoitko omaa aloitustasi (?), mutta molemmat kirjoitukset vastaavat sitä miten itsekin ajattelen. Pidin kuitenkin sen selittämistä liian vaikeana ja yllättäin aika lailla kun luin kirjoituksesi tästä :)
Mä olen varmaan aina ollut tuollainen etäinen ihminen. En osaa sanoa, mistä johtuu. Joku tuolla väläytti koulukiusaamiskokemuksia ym. ikäviä palautteita elämän aikana, mutta luulen että olisin ilman niitäkin tällainen 😐
Mun kaikki parisuhteet (no eipä niitä niin paljon ole) on alkanut siten, että pitkin hampain olen ajatellut, että ookoo, vaihdetaan tämä ihana yksinolo sitten kokeeksi parisuhteeseen. Kun ei muutakaan tapaa olla sen kiinnostavan ihmisen kanssa oikein ole.
Suhteet ovat olleet sellaisia mun ehdoilla olevia. Että minä matkustan (silloin kun matkustan) poikaystävän luo ja olen siellä sen aikaa kuin olen (usein max pari päivää) ja sitten taas loppuviikoksi turvaan omaan kotiin. Eka suhde ilmeisesti kariutuikin tähän. Kun halusin olla vain se "vieraileva tähti" toisen elämässä. Seuraavan tyttöystävänsä kanssa poikkis meni naimisiin, ja on ilmeisesti vieläkin :).
Toisen poikaystävän luonakin olin vain lomat ja viikonloput. Silloinkin huoahdin helpotuksesta aina kun pääsin omaan kämppääni, omaan kotiini. Vaikka mukava oli aina lähteä toisen luo.
Nykyisen kanssa oli tosin vähän erilaista. Silloin muutettiin yhteen aika nopeasti, koska miehellä oli työ, joka piti hänet poissa maisemista viikot. Oli kätevämpää, että hän saattoi tulla suoraan mun luo viikonlopuiksi, eikä eletty kahden huushollin elämää.
Itselle on kauhistus, että jakaisin kaiken elämässäni sen kanssa, jonka kanssa olen parisuhteessa. Tämä tunne on voimistunut vielä lasten myötä. Lapset ovat se ykkösasia, jos heillä on jotain probleemaa elämässä, parisuhteen "tila" ja "miten meillä menee" on viimeisiä asioita, joita kiinnostaa pohdiskella. Olen vähän sellainen vanhan ajan ukko, joka sanoo :ilmoitan kyllä sitten, jos tilanne muuttuu (rakkaus loppuu), muuten ei kiinnosta analysoida ainakaan omia tuntemuksia ja fiiliksiä. Toisen tuntemuksia kyllä kuuntelen, jos hänellä on niitä tarve kertoa ja analysoida. Seksiä ja läheisyyttä mulla kyllä on ollut kaikissa suhteissani runsaasti (paitsi ihan ekassa ei varsinaisesti seksiä). Luulen, että jos ei olisi ollut, parisuhteet olisivat kaatuneet, ainakin miesten toimesta. Todennäköisesti myös mun.
On mulla yksi kaveri (mies), jonka kanssa pystyn olemaan täysin avoin ja kertomaan kaiken suunnilleen, mitä olen kokenut tai mitä tuntemuksia tunnen. Hän on tuntenut mut 90-luvulta lähtien. Olen joskus ajatellut, että jos tekisin jotain tosi kamalaa, tyyliin murhan (ei ole suunnitteilla😄) , hän olisi se, jolle asiasta haluaisin avautua. En usko, että hän olisi mulle niin avoin, koska veikkaan, että hänellä on tarve suojella mua ja ehkä hän myös pelkäisi reaktioitani, mutta hänelle tosiaan pystyn avautumaan ns. kaikesta. Mutta hänen kanssaan en ikinä voisi kuvitella parisuhdetta. Olin joskus alkuvaiheessa tähän mieheen ihastunut lyhyen aikaa, mutta silloinkin parisuhdeajatus oli mulle täysin nou-nou. En koe, että sovimme yhteen millään tasolla. Tuskin hänkään, ainakaan nykypäivänä.
Luulen, että valitsen tarkoituksella suhteeseen itseni kanssa sellaisen, joka on jollain tavoin paljon omaa tilaa tarvitseva. Usein sitten minä olen se vielä enemmän etäisyyttä tarvitseva siltikin.
Tähän voi vielä sitten lisätä, että neuroepätyypilliset ehkä lähestyvät minua kaverina ja parisuhdemielessä enemmän kuin muut, vaikken itse sellainen testien mukaan kai olekaan. Ja itse koen myös esim. autisminkirjolaisten olevan jotenkin lähempänä mua kuin niin sanotut nentit eli "normaalit". Heillähän on tarve yleensä yksin "ladata akkuja" ja ottaa etäisyyttä kuten itselläni.- Anonyymi
Tuollainen nainen olis kyllä ollu mukava joskus löytää, siis joskus 25 vuotta sitte :)
Mitäs sitten kun ukkos jää eläkkeelle? Kait sillä joku eräjormamökki on, minne voi vetäytyä veistelemään puujalkoja?
-keinovaginamies- Anonyymi kirjoitti:
Tuollainen nainen olis kyllä ollu mukava joskus löytää, siis joskus 25 vuotta sitte :)
Mitäs sitten kun ukkos jää eläkkeelle? Kait sillä joku eräjormamökki on, minne voi vetäytyä veistelemään puujalkoja?
-keinovaginamies-Oho, ai olisko?😄 Moni varmaan eri mieltä.
Totta kai sillä on, parikin. On nytkin joka viikko toisessa "olemassa rauhassa" vähintään tunnin pari. Vähän kadehdin sitä paikkaa. Mutta en voi itse sinne mennä, kun on hänen paikkansa, paitsi silloin kun mennään suunnitellusti yhdessä tai joskus edelleenkin jopa koko perheen voimin.
Hänhän suunnittelee jo sitä, että jäisi ennen aikojaan eläkkeelle, kun tuolla paikassa ja parissa muussa ( lapsuudenkoti) on niin paljon puuhaa. Nykyinen työ kun haittaa harrastustoimintaa ikävästi.🤔
- Anonyymi
Yleensä taitaa olla juurikin tuo syynä eroihin. Pitkässä suhteessa etenkin, kun alkaa tuntua et vieraantuu toisesta. Ei oo enää sellasta "väylää" olemassa, josta sen tutun viestin perillemeno on tapahtunu ennen.
Ihan niinku se viesti jäis puolittain matkalle, kunnes sit sitä ei enää edes yritä lähettää matkaan. Turhapa sitä on ilman postimerkkiä koittaa kirjettäkään postittaa.
Suhteissa noi merkit on kans siinä kohtaa nuoleksittu loppuun. - Anonyymi
Samanlaisia havaintoja itselläni, erilaiset johtopäätökset…
Olen elänyt aika turvattoman lapsuuden ja kokenut silloin erilaisia hylkäämisiä, siis sekä todellisia hylätyksi tuloja että henkistä laiminlyöntiä. Parisuhteet ovat olleet järjestään hankalia minulle. Useimmiten ahdistun miehestä siinä kohtaa, kun ymmärrän hänen todella minut haluavan, sitten hakeudun itse sen savuverhon taakse ja olen saavuttamaton. Etäännytän ja jätän. Useimmille olen saavuttamaton ihan ensi kohtaamisista alkaen, valitettavasti yleensä juuri niille jotka varmasti olisivat ”järkivalintoja”.
Suhteet, joissa en ahdistu, ovat juurikin niihin saavuttamattomiin. Se saavuttamattomuus tulee usein luonteesta, joskus myös esim. elämäntilanteesta (vaikkapa perheellinen 20v vanhempi esimies jne.). Näiden kanssa pystyn jatkamaan vaikka hamaan tappiin, ainakin jos se savuverho pysyy, jonkun kohdalla se on pysynyt vuosia ja yhteisiä lapsiakin jne. jonka jälkeen luvassa olikin uusi maailman mullistus ja hylätyksi tulo kun totuus verhon takaa vilahti. Eli saavuttamaton olen vain saavutettavissa oleville…
Ilmeisesti turvallinen ja hyvä ihmissuhde on minulle niin vierasta, että pelkään sellaiseen sitoutua ja ahdistun. Alitajuisesti tunnistan tulevan kärsimyksen joissain miehissä, se on minulle tuttua jo lapsuudesta ja siihen hakeudun.
Tiedostan ongelman, olen yrittänyt asiaa käsitellä, silti edelleen toistan samaa kaavaa. - Anonyymi
Varmaan olen just tuollainen, ei minua huvita purkaa asioitani kenellekään. Se on jännä että ihmiset tuntuu minulle mielellään avautuvan asioistaan, olen siis hyvä kuuntelija ja kai tsemppaajakin mutta itse en koskaan "avaudu" kenellekään. Jos parisuhteen tapaisessa aletaan vaatimaan vakavia keskusteluja parisuhteen tilasta tms. mulle se on vähän kuin "tämä oli nyt tässä" juttu, ei vaan kiinnosta.
-harmisikirj- Moniulotteinen aihe. Voin tunnustaa, että aihe on myös oma kipupiste. Tavallaan kipu on hassua, koska perhe- ja ystävyyssuhteissa menen syvemmälle. Ehkä niissä kuitenkaan ei ole se kaikesta syvin sen muun syvän alla revittynä auki eikä hylkäämisen pelkoa ole.
Hyvin harva halua päästää ihan ketä tahansa liian lähelle, ainakaan liian nopeasti. Lähelle ja syvälle päästäminen vaatii aikaa, uskallusta, luottamusta ja yleensä jonkun näköistä saman aaltopituuden kokemista. Useimmilla myös kaikkein syvin on sen verran yksityistä, ettei tule esille kuin rauhallisessa ja rennossa yksityisessä ympäristössä ilman ylimääräisiä korvia.
Myös elämäntilanne vaikuttaa. Jos ihminen on väsynyt, vähän hukassa itsensä kanssa, kokenut surua tai vaikka elää hulluja ruuhkavuosia pienten kanssa, ei tilaa pohdinnalle vaan välttämättä ole. Tuore trauma voi olla niin tulehtunut, ettei haava ole vielä valmis auki revittäväksi. On vaan pakko selviytyä ensin.
Siis haluan sanoa, ettei kukaan aina ole tilassa, jossa on ”auki” syvälliselle yhteydelle ja itsensä avaamiselle ainakaan kaikissa asioissa. Silti, toisessa elämänvaiheessa sama ihminen voi itse haluta syvän yhteyden etsimistä. Sen löytymistä auttaa, jos kaksi ihmistä on kumpikin omassa elämässään ikäänkuin murrosvaiheessa. Jos toinen on käynyt oman eroprosessinsa tai ikäkriisinsä 10v sitten ja toinen on vasta aloittelemassa, ei samat asiat välttämättä ole pinnassa.
Sitten taas on hyvin iso osa ihmisiä, jotka ei edes halua muuta kuin selkeää helppoa arkea, vaivattoman 8-16 työn ja arkinen vuorovaikutus ja jopa ”pelkkä” lähimmäisen rakkaus riittää mainiosti. Kaikki syvällinen puhuminen on heistä tuskaa ja tuntuu lähinnä väkinäiseltä terapialta. Omaa kykyä tai halua mennä syvälle ei vaan löydy. Mitä syvemmälle mennään, sitä enemmän se vaatii myös älyä ja kykyä analysoida.
Syvyyden kanssa ei voi hoppuilla! Se tulee itsestään, jos kumpikin sitä etsii. Syvyys tekee yleensä myös hyvin kipeää, koska se ei onnistu ilman henkistä alastomuutta ja vaikeidenkin asioiden kohtaamista itsessään. Ilman, että antaa toisen nähdä herkkyyden ja haavat pinnan alla, kovin syvälle ei vaan pääse.
Ymmärrän oikein hyvin tarpeen syvästä tunneyhteydestä ja haaveesta löytää jotain merkityksellisempää arkirutiinien alta. Siinä samassa kipupisteessä itsekin keikun. Kipu tulee siitä, että haave/toive syvyydestä ja tunneyhteydestä on suuri, ja kuitenkin yleensä alussa tarve tulee keskimäärin torjutuksi.
Pinta ei kannattele kovin pitkälle, ellei toinenkin ole valmis vähitellen syventämään. Silti, itse en odota ihan tuoreelta suhteelta syväkairauksia, ne vaan vaatii aikaa. Sen kuitenkin näkee onko toinen halukas edes yrittämään puhua myös aiheista, jotka poraa reikiä oman mukavuusalueen suojakuoreen. Kun yritystä ja omaa halua on, pitkällä aika jänteellä ennuste on hyvä. Samoin vahva läsnäolo seksissä (kun on jo kyse seurustelusta) ennustaa jollain tavalla syvyyttä myöhemmin. Sekin vaatii heittäytymistä ja uskallusta.
Ihminen on vaan pohjimmiltaan hyvinvoivanakin kipeä kaipaava kimppu erinäisiä tunteita.- Anonyymi
Savuton minulle mielummin, jos saa valita?
- Anonyymi
Mielenkiintoista luettavaa. Itse ajattelen näitä lukeneena, että koen meistä jokaisesta löytyvän vähän kaikkea. Eri kausina, eri aikoina. Jotenkin koen, että jokainen on sekä saavuttamaton, että tavoitettavissa. Ja ollakseen tavoitettavissa, on sallittava itselle ja toiselle myös se tavoittamattomuus, tuntemattomuus, valittava jopa, ja toivottava molempia. Mulle tästä syntyy vapaus ja pakottamaton matka, jossa ihminen on löydettävissä, ja kohdattavissa, sellaisenaan, mitä ikinä onkaan. En niinkään odota toiselta jotakin tiettyä tapaa, kuin vain aitoa ihmistä. Hyvässä, pahassa, vähän kaikessa. Olen itse se, jolle on helppo avautua, kuka päästää toiset lähelle. Mutta itse, tarvitsen oman aikani, ja tapani. Tapoja on niin monia. Kukaan ei ole mielestäni tavoittamaton, vaan kertoo omalla toiminnallaan, missä rajoissa, ja kuinka toivoo tulevansa tavoitetuksi. Tai, toivooko ollenkaan. Puhumisen ja kertomisen lisäksi on paljon muitakin tapoja päästää toinen lähelle. Se on kaikkea yhdessä tekemistä, huomioon ottamista, asennetta, mitä toiselle toivoo, mitä toiselta pyytää, tarvitsee, miten kertoa lukemattomilla eri tavoilla itsestään, ja ennen kaikkea, siitä, että viihtyy, ja pitää toisesta, toisen seurasta. Jos tarvitsee omaa tilaa, se on normaalia. En oikeastaan tiedä juuri ketään, joka ei tarvitsisi, ja omia juttuja on hyvä olla. Mikä näissä sitten lopulta ahdistaa, voi olla kokemus, että toinen tarvitsisi jotakin, mitä ei koe pystyvänsä tarjoamaan, tai antamaan, tai toisinpäin. Mutta mistä se tunne lopulta tulee? Onko todella niin? Mulle vapaus on niin tärkeä asia, että jos ei ole yhteistä arvopohjaa, jossa ymmärretään ettei toista pidä kahlita omiin vaateisiin jostakin, vaan keskittyä siihen hyvään, mitä toivoo itselle ja toiselle, niin tuntisin varmaankin ahdistusta, tai epämiellyttävää oloa, jossa en tahdo itse, vaan minun ikään kuin pitäisi. Itselleni tavallaan tavoittamaton ihminen olisi ehkä sellainen, jolla olisi hyvin epärealistinen kuva minusta, siitä mitä minä olen, mille asioille minä sytyn, mikä on itselleni tärkeintä, ja arvot, ja isot linjat olisivat liian erilaisia. Tai kovin määräilevän ihmisen kanssa. Mutta, kuten sanoin, jostain syystä, moni ihminen menee ohi, sillä en itse halua, jaksa, tai ole edes kiinnostunut. Miksi, näin on? On vahva intuitio, tunne, ettei ole itselle, tai sitä jotakin ei vain ole. Sitä jotakin, missä sen vaan löytää tai sitten ei. Seurustelu, tai parisuhteita, en ole koskaan aloittanut, ilman sitä jotakin. Eivätkä ne olisi kestäneet ilman sitä vuosia. Sama todellisissa ystävyyssuhteissa, sen vaan tietää, että tämä on mun ihminen. Muut on läpikulku matkalla, tai mielenkiintoisia lyhyitä kohtaamisia tai muita hyvänpäiväntutuja. Se, on se jokin, enemmänkin, kuin mitä ihmisestä etsisin.
- Anonyymi
Mutta tuohon saavuttamattomaan ihmiseen vielä, niin joskus ajattelin, että olen ehkä sellainen, mutta tajusin, että en ole. Kysymys on mielestäni vain tavoista, olla saavutettavissa, ja miten ja kenellekin. Ja, myös valinnoista ja omasta tahdosta, sekä tietenkin omasta kokemuksesta, ja myös toisen. Muistan nuoruudesta suhteen, jossa oli tunne, että kyllä pääsen vielä siihen pisteeseen, että toinen kokee minut syvemmin, tulisin kohdatuksi niin...Mutta tulinkin, en vain tajunnut sitä, kuin vasta myöhemmin, tapamme ja odotuksemme siitä olivat silloin niin erilaiset. Myöhemmin harmitellut, että, kun löytyisi joku, joka osaisi tietyissä asioissa käsitellä minua samoin, enkä tajunnut sitä silloin ollenkaan, miten hyväksi oli ja juuri mulle sopiva tyyli. Mulla oli silloin erilainen odotus, mitä olisi pitänyt olla. Että olisin voinut kokea sen niin. Mutta, nää on nimenomaan kokemuksellisia asioita. Sitä tunnetta, että merkityksellisissä suhteissa, toinen jäisi liian merkittävästi tavoittamattomaksi ei itsellä juuri ole, ne on enemmänkin selitettävissä muilla syillä. Kunnes yhteys on taas syvempi. Ja hyvä kai se on, että sitä vaihtelua on. Jos on koko ajan liiankin syvällinen yhteys, sekin kuormittaa, ja siitäkin hakee tasapainoa luontaisesti etääntymällä, kunnes taas lähentyy. En tiedä, näin itse olen kokenut.
Hyviä aatoksia ja pointteja. Noinhan se on.
On kuitenkin helpompaa, kun on suht samankaltaiset tavat olla kohdattavissa. Säästyy moni päänsärky ja pähkinän pureskelu. Ikään kuin samanlaiset temperamentitkin tunnistaa ja ymmärtää toisiaan, niin myös samanlaiset tavat avautua ja sulkeutua tekee tutuksi ja auttaa asiassa.Huitale kirjoitti:
Hyviä aatoksia ja pointteja. Noinhan se on.
On kuitenkin helpompaa, kun on suht samankaltaiset tavat olla kohdattavissa. Säästyy moni päänsärky ja pähkinän pureskelu. Ikään kuin samanlaiset temperamentitkin tunnistaa ja ymmärtää toisiaan, niin myös samanlaiset tavat avautua ja sulkeutua tekee tutuksi ja auttaa asiassa.Toisen kunnioitus on ilmanmuuta pääroolissa aina suhteissa, mutta liian erilaisilla on vaarana, että ovet sisäiseen maailmaan avautuu eri tahtiin ja jopa eri suuntiin tai pysyy kiinni kokonaan, jolloin äkkiä tulee tunne ettei toiseen pääse sisään ikinä tai tiputetaan yhtenään ulos, jos kynnykselle asti ehtiikin.
Anonyymi kirjoitti:
Mutta tuohon saavuttamattomaan ihmiseen vielä, niin joskus ajattelin, että olen ehkä sellainen, mutta tajusin, että en ole. Kysymys on mielestäni vain tavoista, olla saavutettavissa, ja miten ja kenellekin. Ja, myös valinnoista ja omasta tahdosta, sekä tietenkin omasta kokemuksesta, ja myös toisen. Muistan nuoruudesta suhteen, jossa oli tunne, että kyllä pääsen vielä siihen pisteeseen, että toinen kokee minut syvemmin, tulisin kohdatuksi niin...Mutta tulinkin, en vain tajunnut sitä, kuin vasta myöhemmin, tapamme ja odotuksemme siitä olivat silloin niin erilaiset. Myöhemmin harmitellut, että, kun löytyisi joku, joka osaisi tietyissä asioissa käsitellä minua samoin, enkä tajunnut sitä silloin ollenkaan, miten hyväksi oli ja juuri mulle sopiva tyyli. Mulla oli silloin erilainen odotus, mitä olisi pitänyt olla. Että olisin voinut kokea sen niin. Mutta, nää on nimenomaan kokemuksellisia asioita. Sitä tunnetta, että merkityksellisissä suhteissa, toinen jäisi liian merkittävästi tavoittamattomaksi ei itsellä juuri ole, ne on enemmänkin selitettävissä muilla syillä. Kunnes yhteys on taas syvempi. Ja hyvä kai se on, että sitä vaihtelua on. Jos on koko ajan liiankin syvällinen yhteys, sekin kuormittaa, ja siitäkin hakee tasapainoa luontaisesti etääntymällä, kunnes taas lähentyy. En tiedä, näin itse olen kokenut.
Olen samaa mieltä, että tunneyhteyden ja syvemmän ihmisen ja etäämmällä olon saa ja pitääkin vaihdella. Harva jaksaa koko ajan olla syvyksissä ja arki ja työkin pitää siinä välissä hoitaa. Ja vielä harvemmalla on mistä ammentaa jatkuvalla syötöllä 24/7. Parhaimmillaan syvyys on lyhyitä intensiivisiä kairauksia kummankin sisimpään kummallekin oikeassa kohtaa. Joskus halu avautua löytyy molemmilta, joskus se on toisen provosoimana ja vähän ehkä pakotetustikin, mutta kumpikin silti loppujen lopuksi voi olla tyytyväisiä, että keskustelu on käyty ja toisesta on saanut jotain isompaa irti.
Olen samaa mieltä, että syvyys on paljon muutakin kuin syvälle menemistä. Ihmisellä on oikeus pitää jotain asioita vain itsellään, eikä se vähennä syvyyttä. Se mikä kuitenkin on fakta, että syvälle ei voi päästä ellei osaa/halua kertoa ollenkaan mitä tuntee, mitä haluaa, mistä haaveilee, mikä rikkoo ja mitä tarvitsee tunteakseen olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksiä. Kertoa tai kertomatta voi jättää sanoilla, teoilla ja eleillä. Olen itse sitä mieltä, että seksi ja katsekontakti ovat asioita, joissa sanaton syvyys tuntuu ja näkyy. Enkä nyt tarkoita fyysistä syvyyttä. 😂
Syvyys ja luottamus on vähän samanlaisia asioita. Kumpaakin pitää rakentaa pala kerrallaan. Jos toinen ei halua päästää lähemmäs tai ei pysty omista syistään rakentamaan luottamusta (vrt.aiemmat huonot kokemukset), ei mitään ole tehtävissä kummankaan asian suhteen.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Olen samaa mieltä, että tunneyhteyden ja syvemmän ihmisen ja etäämmällä olon saa ja pitääkin vaihdella. Harva jaksaa koko ajan olla syvyksissä ja arki ja työkin pitää siinä välissä hoitaa. Ja vielä harvemmalla on mistä ammentaa jatkuvalla syötöllä 24/7. Parhaimmillaan syvyys on lyhyitä intensiivisiä kairauksia kummankin sisimpään kummallekin oikeassa kohtaa. Joskus halu avautua löytyy molemmilta, joskus se on toisen provosoimana ja vähän ehkä pakotetustikin, mutta kumpikin silti loppujen lopuksi voi olla tyytyväisiä, että keskustelu on käyty ja toisesta on saanut jotain isompaa irti.
Olen samaa mieltä, että syvyys on paljon muutakin kuin syvälle menemistä. Ihmisellä on oikeus pitää jotain asioita vain itsellään, eikä se vähennä syvyyttä. Se mikä kuitenkin on fakta, että syvälle ei voi päästä ellei osaa/halua kertoa ollenkaan mitä tuntee, mitä haluaa, mistä haaveilee, mikä rikkoo ja mitä tarvitsee tunteakseen olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksiä. Kertoa tai kertomatta voi jättää sanoilla, teoilla ja eleillä. Olen itse sitä mieltä, että seksi ja katsekontakti ovat asioita, joissa sanaton syvyys tuntuu ja näkyy. Enkä nyt tarkoita fyysistä syvyyttä. 😂
Syvyys ja luottamus on vähän samanlaisia asioita. Kumpaakin pitää rakentaa pala kerrallaan. Jos toinen ei halua päästää lähemmäs tai ei pysty omista syistään rakentamaan luottamusta (vrt.aiemmat huonot kokemukset), ei mitään ole tehtävissä kummankaan asian suhteen.Sivusta totean, että mä olen usein miettinyt, että mitä ihmiset edes tarkoittavat tuolla "syvälle menemisellä" yms. Jotenkin luulen, että jo tuo itsessään merkitsee eri ihmisille ihan erilaisia asioita. Mitä ne itsekullekin ovat ne sellaiset asiat, joita pitäisi jakaa.?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta totean, että mä olen usein miettinyt, että mitä ihmiset edes tarkoittavat tuolla "syvälle menemisellä" yms. Jotenkin luulen, että jo tuo itsessään merkitsee eri ihmisille ihan erilaisia asioita. Mitä ne itsekullekin ovat ne sellaiset asiat, joita pitäisi jakaa.?
Tuo on hyvä kysymys ja mäkin luulen, että tuo tarkoittaa eri ihmisille ihan erilaisia asioita. Voisi olla melkeinpä ihan oman aloituksensa paikka, että mitä se on se syvällisyys ja millaisia asioita jaetaan ja mistä puhutaan, kun päästetään toinen lähelle. Mä olen oikeastaan ihan varma, että ihmiset kokee tuonkin todella monella eri tavalla ja sekin selittää itsessään vaikkapa aloittajan kokemusta "mutta jonka kanssa ei ikinä pääse todella syvälle, vaan aina jää tunne että jotain puuttuu, ikinä et pääse tietyn rajan yli".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on hyvä kysymys ja mäkin luulen, että tuo tarkoittaa eri ihmisille ihan erilaisia asioita. Voisi olla melkeinpä ihan oman aloituksensa paikka, että mitä se on se syvällisyys ja millaisia asioita jaetaan ja mistä puhutaan, kun päästetään toinen lähelle. Mä olen oikeastaan ihan varma, että ihmiset kokee tuonkin todella monella eri tavalla ja sekin selittää itsessään vaikkapa aloittajan kokemusta "mutta jonka kanssa ei ikinä pääse todella syvälle, vaan aina jää tunne että jotain puuttuu, ikinä et pääse tietyn rajan yli".
Samaa mietin. Se tunne, että ei pääse todella syvälle, voi hyvin olla myös itsestä kiinni, ei siitä toisesta osapuolesta. Ehkä itsessä on enemmän syviä vesiä luodattavana ja toisella ei mitään ihmeempiä syviä vesiä ole. Ei kaikilla ole mitään pahoja kipupisteitä ja tunnesykkyröitä ja -mykkyröitä, joita pitäisi niin hirveästi avata.
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta totean, että mä olen usein miettinyt, että mitä ihmiset edes tarkoittavat tuolla "syvälle menemisellä" yms. Jotenkin luulen, että jo tuo itsessään merkitsee eri ihmisille ihan erilaisia asioita. Mitä ne itsekullekin ovat ne sellaiset asiat, joita pitäisi jakaa.?
Näin varmaan on, se mikä toisesta tuntuu läheiseltä ja intiimiltä, ei sitä jostain toisesta ole kuin pinta raapaisu.
En usko, että parisuhteen alussa ihmiset oppii toisistaan ja automaattisesti suhde tiivistyy, jos on yleensä ottaen tiivistyäkseen, siis jos kumpikin sitä toivoo. Tai sitten vaan tulee todettua ettei suhteen alku kehity suuntaan, johon haluaa jatkossa panostaa. Alku on aina tunnustelua sen suhteen mitä kumpikin haluaa ja tuntee.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Näin varmaan on, se mikä toisesta tuntuu läheiseltä ja intiimiltä, ei sitä jostain toisesta ole kuin pinta raapaisu.
En usko, että parisuhteen alussa ihmiset oppii toisistaan ja automaattisesti suhde tiivistyy, jos on yleensä ottaen tiivistyäkseen, siis jos kumpikin sitä toivoo. Tai sitten vaan tulee todettua ettei suhteen alku kehity suuntaan, johon haluaa jatkossa panostaa. Alku on aina tunnustelua sen suhteen mitä kumpikin haluaa ja tuntee.Tuo tapahtuu vain seksittömässä suhteen alussa, jossa toista haluaa palavasti, koskien kovana. Kolme kuukautta paastoa, sillä jo pääsee jatkoon:)
AV Anonyymi kirjoitti:
Samaa mietin. Se tunne, että ei pääse todella syvälle, voi hyvin olla myös itsestä kiinni, ei siitä toisesta osapuolesta. Ehkä itsessä on enemmän syviä vesiä luodattavana ja toisella ei mitään ihmeempiä syviä vesiä ole. Ei kaikilla ole mitään pahoja kipupisteitä ja tunnesykkyröitä ja -mykkyröitä, joita pitäisi niin hirveästi avata.
Ei syvälle pääseminen tarkoita, että pitäisi olla terapian tarpeessa, suuria suruja tai traumoja takana. Samoin ne, jolla on historian lastia voi päästä syvälle ja samaan aikaan valita olla käsittelemättä niitä suruja mitä on ja keskittyä mielummin tähän hetkeen.
Rakastuminen on aina jonkinlainen tunnesykkyrä, jos rakastuneena kaikki on vain tasaista eikä ihmeemmin missään tunnu, luultavasti ei ole koskaan vielä
rakastunut. Rakastuminen, kun se tapahtuu molemmin puolin, antaa jo itsellään materiaali syvempään tutustumiseen.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Ei syvälle pääseminen tarkoita, että pitäisi olla terapian tarpeessa, suuria suruja tai traumoja takana. Samoin ne, jolla on historian lastia voi päästä syvälle ja samaan aikaan valita olla käsittelemättä niitä suruja mitä on ja keskittyä mielummin tähän hetkeen.
Rakastuminen on aina jonkinlainen tunnesykkyrä, jos rakastuneena kaikki on vain tasaista eikä ihmeemmin missään tunnu, luultavasti ei ole koskaan vielä
rakastunut. Rakastuminen, kun se tapahtuu molemmin puolin, antaa jo itsellään materiaali syvempään tutustumiseen."Rakastuminen on aina jonkinlainen tunnesykkyrä, jos rakastuneena kaikki on vain tasaista eikä ihmeemmin missään tunnu, luultavasti ei ole koskaan vielä
rakastunut. Rakastuminen, kun se tapahtuu molemmin puolin, antaa jo itsellään materiaali syvempään tutustumiseen."
Mä jotenkin luulen, että rakastuminenkaan ei ole asia, jonka kaikki ihmiset kokevat samalla tavalla. Anonyymi kirjoitti:
"Rakastuminen on aina jonkinlainen tunnesykkyrä, jos rakastuneena kaikki on vain tasaista eikä ihmeemmin missään tunnu, luultavasti ei ole koskaan vielä
rakastunut. Rakastuminen, kun se tapahtuu molemmin puolin, antaa jo itsellään materiaali syvempään tutustumiseen."
Mä jotenkin luulen, että rakastuminenkaan ei ole asia, jonka kaikki ihmiset kokevat samalla tavalla.Rakastuminen on sana niin kuin muutkin sanat. Sanoja voi merkitä eri ihmisille tietysti eri asiaa, mutta se ei tietenkään poista sanan ”virallista merkitystä”, vaikka ihminen itse tulkitsee sanaa omiin tarkoituksiinsa sopivaksi. Iso osa ihmisistä erottaa lähimmäisen rakkauden, kevyen ja syvemmän ihastumisen ja rakastumisen tunteet toisistaan varsin helposti. Ne on hyvin erilaisia tunteita kokea ja elää.
Lainaus wikipediasta:
Rakkaus on syvä kiintymyksen tunne johonkin, useimmiten toiseen henkilöön.[1]
Romanttinen rakkaus on syvää eroottista kiintymystä toiseen ihmiseen. Syvää kiintymystä ilman eroottista puolta ovat esimerkiksi äidinrakkaus, lähimmäisenrakkaus, sukurakkaus, rakkaus synnyinmaahan sekä kristillinen rakkaus.[1]
Romanttinen rakkaus alkaa rakastumisesta toiseen ihmiseen. Rakastumista seuraa noin kahden vuoden mittainen vaihe, jolloin hormonien ja välittäjäaineiden vaikutuksesta ihminen ajattelee alinomaa rakkautensa kohdetta ja kokee hänen vuokseen voimakkaita tunteita kuten mielihyvää ja mustasukkaisuutta. Jos rakkaus on molemminpuolista, rakastuneet aloittavat usein parisuhteen. Huuman mentyä ohi pariskunnan välille voi jäädä jäljelle rauhallisempi kiintymys toisiaan kohtaan. Rakkaus edesauttaa ihmisiä muodostamaan pareja, jotka lisääntyvät ja pysyvät yhdessä ainakin lapsen ensimmäisten vuosien ajan.Anonyymi kirjoitti:
Tuo tapahtuu vain seksittömässä suhteen alussa, jossa toista haluaa palavasti, koskien kovana. Kolme kuukautta paastoa, sillä jo pääsee jatkoon:)
AVEn ole kokenut seksitöntä suhteen alkua. Jos tapailu on johtanut suhteeseen, on seksi siihen kuulunut. Tosin joskus nuorena, kun olen ollut itse hyvin epävarma omista tunteista (lue niitä ei ollut) ja olen silti halunnut antaa mahdollisuuden, olen yhden kerran tapaillut harvakseltaan 3kk ilman seksiä. Nuorena, kokemattomampana, kuvittelin, että kyllä ne tunteet syttyy kun tutustutaan. Ei ne syty odottamalla, turha toivo ja sen voimalla ihastuneen kiusaamista antamalla turhaa toivoa.
Itse miellän rakastelun hyvin luonnollisena osana romanttista rakkautta ja rakastumista. Jos toinen ei saa sukkia pyörimään, ei paljon ole tehtävissä myöhemminkään tunteen osalta.
Siis sanani ei rajoitu platoonisiin suhteen alkuihin omalla kohdalla.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Rakastuminen on sana niin kuin muutkin sanat. Sanoja voi merkitä eri ihmisille tietysti eri asiaa, mutta se ei tietenkään poista sanan ”virallista merkitystä”, vaikka ihminen itse tulkitsee sanaa omiin tarkoituksiinsa sopivaksi. Iso osa ihmisistä erottaa lähimmäisen rakkauden, kevyen ja syvemmän ihastumisen ja rakastumisen tunteet toisistaan varsin helposti. Ne on hyvin erilaisia tunteita kokea ja elää.
Lainaus wikipediasta:
Rakkaus on syvä kiintymyksen tunne johonkin, useimmiten toiseen henkilöön.[1]
Romanttinen rakkaus on syvää eroottista kiintymystä toiseen ihmiseen. Syvää kiintymystä ilman eroottista puolta ovat esimerkiksi äidinrakkaus, lähimmäisenrakkaus, sukurakkaus, rakkaus synnyinmaahan sekä kristillinen rakkaus.[1]
Romanttinen rakkaus alkaa rakastumisesta toiseen ihmiseen. Rakastumista seuraa noin kahden vuoden mittainen vaihe, jolloin hormonien ja välittäjäaineiden vaikutuksesta ihminen ajattelee alinomaa rakkautensa kohdetta ja kokee hänen vuokseen voimakkaita tunteita kuten mielihyvää ja mustasukkaisuutta. Jos rakkaus on molemminpuolista, rakastuneet aloittavat usein parisuhteen. Huuman mentyä ohi pariskunnan välille voi jäädä jäljelle rauhallisempi kiintymys toisiaan kohtaan. Rakkaus edesauttaa ihmisiä muodostamaan pareja, jotka lisääntyvät ja pysyvät yhdessä ainakin lapsen ensimmäisten vuosien ajan.En puhunut mistään sanan virallisesta merkityksestä, vaan tunteesta. Tuskinpa kaikki juuri samalla tavalla sitä rakastumista ja rakkautta tuntevat. Ihan jo pelkässä omassa ystäväpiirissäni on ollut monenlaista kokemusta, saati sitten koko ihmiskunnassa.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Ei syvälle pääseminen tarkoita, että pitäisi olla terapian tarpeessa, suuria suruja tai traumoja takana. Samoin ne, jolla on historian lastia voi päästä syvälle ja samaan aikaan valita olla käsittelemättä niitä suruja mitä on ja keskittyä mielummin tähän hetkeen.
Rakastuminen on aina jonkinlainen tunnesykkyrä, jos rakastuneena kaikki on vain tasaista eikä ihmeemmin missään tunnu, luultavasti ei ole koskaan vielä
rakastunut. Rakastuminen, kun se tapahtuu molemmin puolin, antaa jo itsellään materiaali syvempään tutustumiseen.Että jos et ole tunnesykkyrässä, niin ihan väärin rakastuttuko? Eikö tuo nyt ole aika suppea näkökulma? Outo ajatus minusta, että olisi olemassa joku yksi ja ainoa oikea tapa rakastua ja tuntea rakastumista.
Jos ajatellaan vaikka surua ja surun kokemusta ja surun tuntemista, niin eipä sitä juuri (enää nykyään?) kuule, että suret väärin ja tunnet surusi väärällä tavalla. Tietysti surussa on keskimäärin tiettyjä vaiheita jne. mutta aina pikemmin korostetaan, että suru on yksilöllinen kokemus ja ei ole väärää tapaa surra. Sitä pidetään aika asiattomana, jos joku menee sanomaan, että nyt suret aivan väärin ja jos et koe juuri näin, niin et selvästikään ole koskaan oikeasti surrut. Mä luulen, että kun tunteeksi muutetaan vaikka tuo suru, niin valtaosa tajua erinomaisen hyvin miten asiatonta olisi todeta "et ole selvästikään koskaan oikeasti surrut". Silti ilmeisesti, monien ihan fiksujenkin ihmisten mielestä, on täysin ok todeta, että "jos et ole kokenut kuten kerron, niin et selvästikään ole koskaan ollut oikeasti rakastunut." Onhan se outoa ,että rakkaus ainoana tunteena olisi jokin universaali vakio, joka pitää kokea tasan tietyllä tavalla tai "ei ole koskaan vielä rakastunut". 🤔 Anonyymi kirjoitti:
En puhunut mistään sanan virallisesta merkityksestä, vaan tunteesta. Tuskinpa kaikki juuri samalla tavalla sitä rakastumista ja rakkautta tuntevat. Ihan jo pelkässä omassa ystäväpiirissäni on ollut monenlaista kokemusta, saati sitten koko ihmiskunnassa.
Olen siinä samaa mieltä, että rakastumisen intensiteetti ja syvyys vaihtelee myös suhteessa toiseen, sen lisäksi että ihmisten välillä on eroa. Silti kun jalat alta vievän rakkauden kokee ensimmäistä kertaa, luultavasti tajuaa, että ne muut rakastumiseksi tulkitut tunteet olikin voimakasta ihastumista. Ihmisen oma kokemusmaailma vaikuttaa tunteiden tulkintaan. Voimakas ihastuminen voi myös johtaa rakastumiseen ajan kanssa (yleensä kun seksi ja läheisyys alkaa hormonit hieman avittaa tunteen syntymistä).
Silti rakastuminen on aivan eri tunne kuin ihastuminen, vaikka eroja tunteen syvyydessä ja intensiteetissä olisikin. Ja puhun nyt rakastumisesta sen määritelmän mukaisessa muodossa.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Olen siinä samaa mieltä, että rakastumisen intensiteetti ja syvyys vaihtelee myös suhteessa toiseen, sen lisäksi että ihmisten välillä on eroa. Silti kun jalat alta vievän rakkauden kokee ensimmäistä kertaa, luultavasti tajuaa, että ne muut rakastumiseksi tulkitut tunteet olikin voimakasta ihastumista. Ihmisen oma kokemusmaailma vaikuttaa tunteiden tulkintaan. Voimakas ihastuminen voi myös johtaa rakastumiseen ajan kanssa (yleensä kun seksi ja läheisyys alkaa hormonit hieman avittaa tunteen syntymistä).
Silti rakastuminen on aivan eri tunne kuin ihastuminen, vaikka eroja tunteen syvyydessä ja intensiteetissä olisikin. Ja puhun nyt rakastumisesta sen määritelmän mukaisessa muodossa.Sanon edelleen, että eikö tuo ole aika suppea näkökulma, Tuo menee oikeastaan mun päässäni samaan katergoriaan, kuin jos vapaehtoisesti lapsettomalle todetaan, että "sä et ole vaan vielä tavannut sitä oikeaa". Melko asiatonta ja hyvin vähättelevää kielenkäyttöä, minusta.
Anonyymi kirjoitti:
Että jos et ole tunnesykkyrässä, niin ihan väärin rakastuttuko? Eikö tuo nyt ole aika suppea näkökulma? Outo ajatus minusta, että olisi olemassa joku yksi ja ainoa oikea tapa rakastua ja tuntea rakastumista.
Jos ajatellaan vaikka surua ja surun kokemusta ja surun tuntemista, niin eipä sitä juuri (enää nykyään?) kuule, että suret väärin ja tunnet surusi väärällä tavalla. Tietysti surussa on keskimäärin tiettyjä vaiheita jne. mutta aina pikemmin korostetaan, että suru on yksilöllinen kokemus ja ei ole väärää tapaa surra. Sitä pidetään aika asiattomana, jos joku menee sanomaan, että nyt suret aivan väärin ja jos et koe juuri näin, niin et selvästikään ole koskaan oikeasti surrut. Mä luulen, että kun tunteeksi muutetaan vaikka tuo suru, niin valtaosa tajua erinomaisen hyvin miten asiatonta olisi todeta "et ole selvästikään koskaan oikeasti surrut". Silti ilmeisesti, monien ihan fiksujenkin ihmisten mielestä, on täysin ok todeta, että "jos et ole kokenut kuten kerron, niin et selvästikään ole koskaan ollut oikeasti rakastunut." Onhan se outoa ,että rakkaus ainoana tunteena olisi jokin universaali vakio, joka pitää kokea tasan tietyllä tavalla tai "ei ole koskaan vielä rakastunut". 🤔Kukin saa määritelllä sanan niin kuin tahtoo ja käyttäköön sitä miten tahtoo! Voi ahdistustakin tai stressiä saa kutsua suruksi, jos itse haluaa. Mitä se muille kuuluu! Tunteen saa myös kokea niin kuin itse haluaa. En sitä ole kieltämässä keneltäkään.
Keskustelua ja ymmärretyksi tulemista toki helpottaa, varsinkin ilman ilmeitä, jos pitäytyy yleisessä määritelmässä tai lähellä sitä tai muulla tavoin ilmaisee, että tarkoittaa toisenlaista määritelmää kuin yleisesti ymmärretään.
Ihmiset haluaa suhteilta eri asiaa. Kärjistetysti joku etsii tasaista järkiliittoa ilman suuria tunteita, rullaavaa arkea eikä kaipaa kovinkaan paljon intohimoa tai seksiä. Lähimmäisen rakkaus riittää. Toinen taas kokee, että ainoa suhteen perusta on vahvat tunteet, intohimon syttyminen ja sama aaltopituus. Liiton edellytys on tunneyhteyden syntyminen. Ei mikään vaihtoehto ole ainoa oikea, mutta vastakkaista näkökulmaa edustavat ovat totaalisen vääriä toisilleen. Olemme erilaisia.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Kukin saa määritelllä sanan niin kuin tahtoo ja käyttäköön sitä miten tahtoo! Voi ahdistustakin tai stressiä saa kutsua suruksi, jos itse haluaa. Mitä se muille kuuluu! Tunteen saa myös kokea niin kuin itse haluaa. En sitä ole kieltämässä keneltäkään.
Keskustelua ja ymmärretyksi tulemista toki helpottaa, varsinkin ilman ilmeitä, jos pitäytyy yleisessä määritelmässä tai lähellä sitä tai muulla tavoin ilmaisee, että tarkoittaa toisenlaista määritelmää kuin yleisesti ymmärretään.
Ihmiset haluaa suhteilta eri asiaa. Kärjistetysti joku etsii tasaista järkiliittoa ilman suuria tunteita, rullaavaa arkea eikä kaipaa kovinkaan paljon intohimoa tai seksiä. Lähimmäisen rakkaus riittää. Toinen taas kokee, että ainoa suhteen perusta on vahvat tunteet, intohimon syttyminen ja sama aaltopituus. Liiton edellytys on tunneyhteyden syntyminen. Ei mikään vaihtoehto ole ainoa oikea, mutta vastakkaista näkökulmaa edustavat ovat totaalisen vääriä toisilleen. Olemme erilaisia.Nyt puhuttiin tunteesta, ei määritelmästä.
Anonyymi kirjoitti:
Nyt puhuttiin tunteesta, ei määritelmästä.
Selkeästi sinun kokemasi rakastuminen on jotain paljon laimeampaa ja vähemmän mieleen vaikuttavaa tunnetta miten itse koen rakastumisena (tai mitä sanalla tarkoitetaan yleisesti, määritelmä vain tuo esiin miten sanaa ymmärretään/mitä se tarkoittaa).
Voisit itse kertoa mitä sinulle rakastuminen on, miten se tuntuu sinussa itsessäsi ja mitä se sinulle merkitsee. Puhumme nyt aivan erilaisista tunteista samalla sanalla. Niin kuin sanoin, en vastusta sinänsä sitä että tunnet tai määrittelet erilailla.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Selkeästi sinun kokemasi rakastuminen on jotain paljon laimeampaa ja vähemmän mieleen vaikuttavaa tunnetta miten itse koen rakastumisena (tai mitä sanalla tarkoitetaan yleisesti, määritelmä vain tuo esiin miten sanaa ymmärretään/mitä se tarkoittaa).
Voisit itse kertoa mitä sinulle rakastuminen on, miten se tuntuu sinussa itsessäsi ja mitä se sinulle merkitsee. Puhumme nyt aivan erilaisista tunteista samalla sanalla. Niin kuin sanoin, en vastusta sinänsä sitä että tunnet tai määrittelet erilailla.Miksi alat puhumaan minun rakatumisestani, kun en ole sanallakaan maininnut mitään omasta raksatumisestani?
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Selkeästi sinun kokemasi rakastuminen on jotain paljon laimeampaa ja vähemmän mieleen vaikuttavaa tunnetta miten itse koen rakastumisena (tai mitä sanalla tarkoitetaan yleisesti, määritelmä vain tuo esiin miten sanaa ymmärretään/mitä se tarkoittaa).
Voisit itse kertoa mitä sinulle rakastuminen on, miten se tuntuu sinussa itsessäsi ja mitä se sinulle merkitsee. Puhumme nyt aivan erilaisista tunteista samalla sanalla. Niin kuin sanoin, en vastusta sinänsä sitä että tunnet tai määrittelet erilailla.Minä puhun rakastumisen tunteesta yleisellä tasolla. En sinun rakastumisestasi tai minun rakastumisestani tai jonkun pakistanilaisen vuohipaimenen rakastumisesta ja yksittäisten rakastumisten eroista, vaan ihan yleisellä tasolla. En usko kaikkien maailman ihmisten kokevan rakastumista jonain samanlaisena tunnemöykkynä ja -mykkyränä, vaan se(kin) on taatusti hyvin yksilöllinen, eikä ole olemassa mitään oikeaa tapaa rakastua ja kokea rakastuminen.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Selkeästi sinun kokemasi rakastuminen on jotain paljon laimeampaa ja vähemmän mieleen vaikuttavaa tunnetta miten itse koen rakastumisena (tai mitä sanalla tarkoitetaan yleisesti, määritelmä vain tuo esiin miten sanaa ymmärretään/mitä se tarkoittaa).
Voisit itse kertoa mitä sinulle rakastuminen on, miten se tuntuu sinussa itsessäsi ja mitä se sinulle merkitsee. Puhumme nyt aivan erilaisista tunteista samalla sanalla. Niin kuin sanoin, en vastusta sinänsä sitä että tunnet tai määrittelet erilailla." sinun kokemasi rakastuminen on jotain paljon laimeampaa ja vähemmän mieleen vaikuttavaa tunnetta miten itse koen rakastumisena"
Olipa ikävästi sanottu.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" sinun kokemasi rakastuminen on jotain paljon laimeampaa ja vähemmän mieleen vaikuttavaa tunnetta miten itse koen rakastumisena"
Olipa ikävästi sanottu.
- SheenaOlen luultavasti surrut läheisteni kuolemankin ihan väärin ja kaikkea sellaista. 🙂
Anonyymi kirjoitti:
Minä puhun rakastumisen tunteesta yleisellä tasolla. En sinun rakastumisestasi tai minun rakastumisestani tai jonkun pakistanilaisen vuohipaimenen rakastumisesta ja yksittäisten rakastumisten eroista, vaan ihan yleisellä tasolla. En usko kaikkien maailman ihmisten kokevan rakastumista jonain samanlaisena tunnemöykkynä ja -mykkyränä, vaan se(kin) on taatusti hyvin yksilöllinen, eikä ole olemassa mitään oikeaa tapaa rakastua ja kokea rakastuminen.
Jos et halua kertoa miten rakastumisen itse koet, en saa tästä keskustelusta oikein muuta irti kuin, että se miten itse rakastun (voimalla ja intohimoisesti) on hyvin erilainen tapa miten sinä ilmeisesti koet asian. Se miten määrittelen itselleni rakastumisen tai miten se yleisimmin määritellään, tuntuu olevan erilainen käsitys mitä haluat puolustaa. En vain tiedä mitä puolustat eli mitä se toisenlainen rakastuminen sinulle on. Kun voimakas tunne saa sinut selkeästi vastakarvaan, päättelen että laimeampi tunne edustaa sinulle rakastumista. Korjaa, jos olen väärässä. Siksi tuo provokatiivinen lausahdus.
Yleisellä tasolla olen mielestäni sanonut, että kukin saa tuntea ihan niin kuin haluaa eikä se muille kuulu. Ja yleisellä tasolla olen myös olevani samaa mieltä, että tunteen syvyys ja intensiteetti vaihtelee suhteen ja ihmisten välillä. Yleisellä tasolla en myöskään koe ongelmaa, jos joku kokee rakastumisen eri lailla kuin miten se yleinen määritelmä on. Siis mikä yleisessä näkemyksessä on mielestäsi korjattavaa kuin mahdollisesti tunteen syvyys ja intensiteetti? En ymmärrä sinua, koska samoilla sanoilla on niin eri merkitys ja et halua avata omaasi.
Tunnesykkyrä ei tarkoita minulle mitään negatiivistä, vaan pelkästään suuria tunteita. Se voi olla alussa toki myös epävarmuuden luomaa tunteiden vuoristorataakin (ennen kuin suhde on edes alkanut), mutta sykkyrä voi yhtä hyvin olla suuri joukko positiivisiä kropan läpi virtaavia ihania tunteita. Niitä on vaan niin paljon ja niin voimalla, että välillä pitää avata kerää.- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Jos et halua kertoa miten rakastumisen itse koet, en saa tästä keskustelusta oikein muuta irti kuin, että se miten itse rakastun (voimalla ja intohimoisesti) on hyvin erilainen tapa miten sinä ilmeisesti koet asian. Se miten määrittelen itselleni rakastumisen tai miten se yleisimmin määritellään, tuntuu olevan erilainen käsitys mitä haluat puolustaa. En vain tiedä mitä puolustat eli mitä se toisenlainen rakastuminen sinulle on. Kun voimakas tunne saa sinut selkeästi vastakarvaan, päättelen että laimeampi tunne edustaa sinulle rakastumista. Korjaa, jos olen väärässä. Siksi tuo provokatiivinen lausahdus.
Yleisellä tasolla olen mielestäni sanonut, että kukin saa tuntea ihan niin kuin haluaa eikä se muille kuulu. Ja yleisellä tasolla olen myös olevani samaa mieltä, että tunteen syvyys ja intensiteetti vaihtelee suhteen ja ihmisten välillä. Yleisellä tasolla en myöskään koe ongelmaa, jos joku kokee rakastumisen eri lailla kuin miten se yleinen määritelmä on. Siis mikä yleisessä näkemyksessä on mielestäsi korjattavaa kuin mahdollisesti tunteen syvyys ja intensiteetti? En ymmärrä sinua, koska samoilla sanoilla on niin eri merkitys ja et halua avata omaasi.
Tunnesykkyrä ei tarkoita minulle mitään negatiivistä, vaan pelkästään suuria tunteita. Se voi olla alussa toki myös epävarmuuden luomaa tunteiden vuoristorataakin (ennen kuin suhde on edes alkanut), mutta sykkyrä voi yhtä hyvin olla suuri joukko positiivisiä kropan läpi virtaavia ihania tunteita. Niitä on vaan niin paljon ja niin voimalla, että välillä pitää avata kerää.Minulla taas ei ollut koskaan mitään tarkoitustakaan vertailla. En muutenkaan koe, että olisi mitään oikeaa tai väärää tapaa tuntea mitään tunnetta. Sanoin jo tuossa alussa, että en usko kaikkien kokevan tunteita tasan samalla tavalla, enkä koe minkään tavan olevan väärä. Siinä koko juttu kaikessa yksinkertaisuudessaan, vailla mitään vertailuja.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Jos et halua kertoa miten rakastumisen itse koet, en saa tästä keskustelusta oikein muuta irti kuin, että se miten itse rakastun (voimalla ja intohimoisesti) on hyvin erilainen tapa miten sinä ilmeisesti koet asian. Se miten määrittelen itselleni rakastumisen tai miten se yleisimmin määritellään, tuntuu olevan erilainen käsitys mitä haluat puolustaa. En vain tiedä mitä puolustat eli mitä se toisenlainen rakastuminen sinulle on. Kun voimakas tunne saa sinut selkeästi vastakarvaan, päättelen että laimeampi tunne edustaa sinulle rakastumista. Korjaa, jos olen väärässä. Siksi tuo provokatiivinen lausahdus.
Yleisellä tasolla olen mielestäni sanonut, että kukin saa tuntea ihan niin kuin haluaa eikä se muille kuulu. Ja yleisellä tasolla olen myös olevani samaa mieltä, että tunteen syvyys ja intensiteetti vaihtelee suhteen ja ihmisten välillä. Yleisellä tasolla en myöskään koe ongelmaa, jos joku kokee rakastumisen eri lailla kuin miten se yleinen määritelmä on. Siis mikä yleisessä näkemyksessä on mielestäsi korjattavaa kuin mahdollisesti tunteen syvyys ja intensiteetti? En ymmärrä sinua, koska samoilla sanoilla on niin eri merkitys ja et halua avata omaasi.
Tunnesykkyrä ei tarkoita minulle mitään negatiivistä, vaan pelkästään suuria tunteita. Se voi olla alussa toki myös epävarmuuden luomaa tunteiden vuoristorataakin (ennen kuin suhde on edes alkanut), mutta sykkyrä voi yhtä hyvin olla suuri joukko positiivisiä kropan läpi virtaavia ihania tunteita. Niitä on vaan niin paljon ja niin voimalla, että välillä pitää avata kerää.Tuossakin on se, että minkä nyt itse kukakin kokee voimakkaana ja minkä laimeana. Eihän sitäkään tiedä, vaikka minä kokisin sinun tunnetilasi laimeiksi, jos ne minun kohdalleni osuisivat. Ei taida tuokaan olla mitenkään universaalisti mitattavissa ja voihan toisilla olla korkeampi kynnys ja toleranssi, kuten vaikka kivussa. Paha tietää, kun ei näitä pysty toiselle siirtämään.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Hyviä aatoksia ja pointteja. Noinhan se on.
On kuitenkin helpompaa, kun on suht samankaltaiset tavat olla kohdattavissa. Säästyy moni päänsärky ja pähkinän pureskelu. Ikään kuin samanlaiset temperamentitkin tunnistaa ja ymmärtää toisiaan, niin myös samanlaiset tavat avautua ja sulkeutua tekee tutuksi ja auttaa asiassa.Tätä olen miettinyt myös paljon, mutta todennut, että joskus on jopa parempi, että ne on erilaisia, sillä jos on kahdet keinot ja kyvyt, niin sillä saa kummasti rikastettua molempien käytössä olevaa kapasiteettia, ja kivoja lisämausteita. Mutta, edellyttää että ne voidaan hyödyntää, ja niitä käyttää...
Anonyymi kirjoitti:
Tätä olen miettinyt myös paljon, mutta todennut, että joskus on jopa parempi, että ne on erilaisia, sillä jos on kahdet keinot ja kyvyt, niin sillä saa kummasti rikastettua molempien käytössä olevaa kapasiteettia, ja kivoja lisämausteita. Mutta, edellyttää että ne voidaan hyödyntää, ja niitä käyttää...
Liian erilaiset taas ei kohtaa. Siksi suht samanlaiset toimintamallit minusta on parempi, vaikka erilaisia muuten oliskin ajatukset.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Liian erilaiset taas ei kohtaa. Siksi suht samanlaiset toimintamallit minusta on parempi, vaikka erilaisia muuten oliskin ajatukset.
Toiset tykkää hankalasta. Joidenkin mielestä on kai kivaa vääntää ja kääntää kompromissia joka hiton asiasta. Vaikkei oikeasti edes olisi mielipidettä, niin se pitää vaikka keksiä, että pääsee "päättämään".
Anonyymi kirjoitti:
Toiset tykkää hankalasta. Joidenkin mielestä on kai kivaa vääntää ja kääntää kompromissia joka hiton asiasta. Vaikkei oikeasti edes olisi mielipidettä, niin se pitää vaikka keksiä, että pääsee "päättämään".
Heh, omassa suhteessanikin juuri tuo rasittaa toisinaan, kun minusta helppo asia pitää veivata vaikeamman kautta ja sitten ei enää huvitakkaan puhua/kuunnella kumppania enempää. Sujuu kun ei keskustella mitään pinnallisen helppoa enempää. Syväluotaavemmat asiat törmää eikä ymmärretä toisiamme.
Jotta joo, ei hankalia ihmisiä, ei liian vaikeaselkoisia ja vänkääjiä enää jaksaisi millään ilveellä kattella. Liian paksua nieltäväksi.Huitale kirjoitti:
Heh, omassa suhteessanikin juuri tuo rasittaa toisinaan, kun minusta helppo asia pitää veivata vaikeamman kautta ja sitten ei enää huvitakkaan puhua/kuunnella kumppania enempää. Sujuu kun ei keskustella mitään pinnallisen helppoa enempää. Syväluotaavemmat asiat törmää eikä ymmärretä toisiamme.
Jotta joo, ei hankalia ihmisiä, ei liian vaikeaselkoisia ja vänkääjiä enää jaksaisi millään ilveellä kattella. Liian paksua nieltäväksi.Kun on kotona tuollanen vänkyn vänkyn ja mussun mussun, niin huomaan palstoilla keskustellessa tympääntyväni äkkiä samanlaisiin vänkyjiin.
- Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Kun on kotona tuollanen vänkyn vänkyn ja mussun mussun, niin huomaan palstoilla keskustellessa tympääntyväni äkkiä samanlaisiin vänkyjiin.
Mä olen tehnyt sellaisen huomion, että moni ei tee sitä tahallaan, vaan se on jokin ehkä opittu toiminto.. On olemassa sellaisia ihmisiä, että jos heiltä kysyy mielipidettä yhtään mihinkään, niin he jotenkin kyvittelevat, että siihen on pakko esittää jotakin ja sitten vielä puolustaa sitä. Heille ei ikäänkuin ole olemassa sitä ihan sama vaihtoehtoa. Mä olen joskus pohtinut, että ovatkohan he eläneet sellaisen lapsuuden, jossa on aina pitänyt olla mielipide kaikeen tai ehkä jossain muussa kohtaa elämässä on ollut sellaista, että on valitettu, kun ei ole mielipidettä. En tiedä.
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen tehnyt sellaisen huomion, että moni ei tee sitä tahallaan, vaan se on jokin ehkä opittu toiminto.. On olemassa sellaisia ihmisiä, että jos heiltä kysyy mielipidettä yhtään mihinkään, niin he jotenkin kyvittelevat, että siihen on pakko esittää jotakin ja sitten vielä puolustaa sitä. Heille ei ikäänkuin ole olemassa sitä ihan sama vaihtoehtoa. Mä olen joskus pohtinut, että ovatkohan he eläneet sellaisen lapsuuden, jossa on aina pitänyt olla mielipide kaikeen tai ehkä jossain muussa kohtaa elämässä on ollut sellaista, että on valitettu, kun ei ole mielipidettä. En tiedä.
Voi ollakin. Oon miettinyt minäkin, että onko pitänyt aina puolustautua ja puolustella, ikään kuin jo valmiiksi hyökätä asiansa puolesta, vaikkei kukaan uhkaa mitenkään omalla näkemyksellään. Näin meilläkin miehen kanssa. Hän hyökkää kantoineen ja on suojamuurit ylhänä jo etukäteen, vaikka kysyy ihan vaan jotain asiaa missä ei ole mitään kinasteltavaakaan.
Ihmeen hyökkäävä asenne vastata kaikkeen ikään kuin olisi jatkuvasti selkä seinää vasten, se saa minutkin ärsyyntymään ja hyökkäämään takas. Mä vielä aistin sanoista tunnelatauksen ja tarkoituksen suht herkästi, niin joku hyökkäävä lause voi jo nostaa mussa pintaan tunteen, mitäs vittua sä keulit siinä ilman mitään syytä.Huitale kirjoitti:
Voi ollakin. Oon miettinyt minäkin, että onko pitänyt aina puolustautua ja puolustella, ikään kuin jo valmiiksi hyökätä asiansa puolesta, vaikkei kukaan uhkaa mitenkään omalla näkemyksellään. Näin meilläkin miehen kanssa. Hän hyökkää kantoineen ja on suojamuurit ylhänä jo etukäteen, vaikka kysyy ihan vaan jotain asiaa missä ei ole mitään kinasteltavaakaan.
Ihmeen hyökkäävä asenne vastata kaikkeen ikään kuin olisi jatkuvasti selkä seinää vasten, se saa minutkin ärsyyntymään ja hyökkäämään takas. Mä vielä aistin sanoista tunnelatauksen ja tarkoituksen suht herkästi, niin joku hyökkäävä lause voi jo nostaa mussa pintaan tunteen, mitäs vittua sä keulit siinä ilman mitään syytä.Ja tää tulee ihan vaan täältä kotoa käydyn pohjalta. Keskustelupalstalla mielummin vältän mieheni kaltaisia hyökkääviä puolustukset päällä 24/7 tyyppejä. Silloin harvoin kun heidänkin kanssa sujuu, voin jutella, muuten menee sukset ristiin.
Huitale kirjoitti:
Ja tää tulee ihan vaan täältä kotoa käydyn pohjalta. Keskustelupalstalla mielummin vältän mieheni kaltaisia hyökkääviä puolustukset päällä 24/7 tyyppejä. Silloin harvoin kun heidänkin kanssa sujuu, voin jutella, muuten menee sukset ristiin.
Ja oon aivan varma, että jos me joskus erotaan se ei johdu muusta kuin kommunikaatio vaikeuksista. Erilaisuuden ongelmista ja niihin väsymisestä. Noin muutenhan ies on mitä rakkain ihminen ja niin minäkin varmasti hänelle.
- Anonyymi
Citrinella kirjoitti:
Jos et halua kertoa miten rakastumisen itse koet, en saa tästä keskustelusta oikein muuta irti kuin, että se miten itse rakastun (voimalla ja intohimoisesti) on hyvin erilainen tapa miten sinä ilmeisesti koet asian. Se miten määrittelen itselleni rakastumisen tai miten se yleisimmin määritellään, tuntuu olevan erilainen käsitys mitä haluat puolustaa. En vain tiedä mitä puolustat eli mitä se toisenlainen rakastuminen sinulle on. Kun voimakas tunne saa sinut selkeästi vastakarvaan, päättelen että laimeampi tunne edustaa sinulle rakastumista. Korjaa, jos olen väärässä. Siksi tuo provokatiivinen lausahdus.
Yleisellä tasolla olen mielestäni sanonut, että kukin saa tuntea ihan niin kuin haluaa eikä se muille kuulu. Ja yleisellä tasolla olen myös olevani samaa mieltä, että tunteen syvyys ja intensiteetti vaihtelee suhteen ja ihmisten välillä. Yleisellä tasolla en myöskään koe ongelmaa, jos joku kokee rakastumisen eri lailla kuin miten se yleinen määritelmä on. Siis mikä yleisessä näkemyksessä on mielestäsi korjattavaa kuin mahdollisesti tunteen syvyys ja intensiteetti? En ymmärrä sinua, koska samoilla sanoilla on niin eri merkitys ja et halua avata omaasi.
Tunnesykkyrä ei tarkoita minulle mitään negatiivistä, vaan pelkästään suuria tunteita. Se voi olla alussa toki myös epävarmuuden luomaa tunteiden vuoristorataakin (ennen kuin suhde on edes alkanut), mutta sykkyrä voi yhtä hyvin olla suuri joukko positiivisiä kropan läpi virtaavia ihania tunteita. Niitä on vaan niin paljon ja niin voimalla, että välillä pitää avata kerää.Mitkään sanat eivät riitä kertomaan rakastumisen tunteistani. Tunne on myös aivan erilainen riippuen rakastumiseni kohteista, jotka voivat olla ja ovat olleetkin hyvinkin erilaisia.
Tunteet ovat kuitenkin vain tuntemista varten, jokaiselle hyvin henkilökohtaisesti ja intiimisti. Sanalliset kuvaukset latistivat tai hehkuttavat tunnetta täysin turhaan. Itse en näe edes kovin tarvetta mihinkään yleiseen määritelmään rakastumiselle. Jos jotain lyhyesti sanon, rakastuminen on hyvin epävakaa tila, joka menee ohi ajan kanssa (onneksi).
Jokainen kokee rakastumisen eri tavalla, eikä kukaan lopulta tiedä oikeasti MITEN kukin sen kokee, vaikka toinen selittäisi asiaa monta päivää. Se miten kukin rakastumisen kokee, on jokaisen oma asia, eikä eri ihmisten erilaiset rakastumisen tunteet ole vertailtavissa keskenään, saati arvosteltavissa tyyliin "laimeammaksi kuin minun". Itseasiassa saman ihmisen rakastumisen tunteet eri ihmisiin eivät myöskään ole vertailtavissa keskenään.
Ihmisten kaikenlaiset rakastumisen tunteet ovat kaikki ihan yhtä ok. Voit pitää toisten tunteita laimeampina kuin omiasi, mutta kannattaisi enemmän miettiä itseksesi miksi niin ajattelet, miksi se vielä pitää ilmaista sanoin. Yleisellä kohteliaalla (tunneälykkäällä) tasolla kommenttisi "sinun kokemasi rakastuminen on jotain paljon laimeampaa ja vähemmän mieleen vaikuttavaa tunnetta miten itse koen rakastumisena" on toisen ihmisen tunteiden mitätöintiä. Vaikka edellinen kirjoittaja ei ollut edes kertonut omista rakastumisen tunteistaan. Vaikka sanot, että jokainen saa tuntea mitä tuntee.
- Sheena - Anonyymi
Huitale kirjoitti:
Liian erilaiset taas ei kohtaa. Siksi suht samanlaiset toimintamallit minusta on parempi, vaikka erilaisia muuten oliskin ajatukset.
Joo... Painoarvo sanalla liian erialaisia...Saavuttamatta samalaisuuksia...Niitä on kuitenkin kummasti aina aika paljolti käytössä...
- Anonyymi
Pitäneen lukea uudelleen kammetessaan aamukankeesta putkiaivoituksesta
- Anonyymi
Saamattomat ihmiset ja epäsuhteet.
- Anonyymi
Jeesus tulee piakkoin takaisin hakemaan omat paratiisiin!
- Anonyymi
Ja sinä jäit kyydistä.
- Anonyymi
"Saavuttamaton ihminen on sellainen, jonka kanssa voi olla läheisissä väleissä (esim. hyvä ystävä), jopa huomattavan läheisissä väleissä (usein parisuhde), mutta jonka kanssa ei ikinä pääse todella syvälle, vaan aina jää tunne että jotain puuttuu"
Minusta ei voi olla läheisessä väleissä, jos syvällisistä asioista ja etenkin omasta haavoittuvuudesta ei puhuta. Niistä ei puhuta, jos ihminen kokee turvattomuutta. Lapsuudesta tutut kiintymyssuhteet toimivat taustalla läpi elämän. "Erityisesti ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyneen suhdedynamiikassa ja vuorovaikutuksessa tulee herkästi ristiriitoja ja turvattomuutta." Tarkoitat kenties "saavuttamattomilla ihmisillä" ihmisiä, jotka eivät ole tavoitettavissa tunnetasolla. Siihen, että ihminen suojautuu laittamalla "luukut kiinni" on lukemattomia eri syitä - niiden joukossa ihan sekin vain, ettei ko ihminen HALUA avautua, jokaisella kun on omat rajansa. Liika tunnetason avautuminen "kenelle tahansa" tekee haavoittuvaksi. Olen palstalla pannut merkille, että monet korostavat yksinäisyyttään ja omaa rauhaansa (jopa sanovat vihaavansa ihmisiä). Tällaiset ihmiset ovat kroonisesti sulkeutuneet, tunnetasolla kiinni. Etenkin päihdeongelmaisilla on selvittämättömiä ja ristiriitaisiakin tunnetason ongelmia ja nämä johtavat ongelmiin kaikissa ihmissuhteissa, enemmän tai vähemmän. Suurin osa päihdeongelmaisten suhteista päättyy siihen, että he ovat kyvyttömiä myöntämään päihdeongelmaansa.
- Sheena- Anonyymi
Ei kannata aina yrittää analysoida toisia ihmisiä, koska et ikinä tule tietämään mitä se toinen ihminen oikeasti ajattelee.
Yonaigi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kannata aina yrittää analysoida toisia ihmisiä, koska et ikinä tule tietämään mitä se toinen ihminen oikeasti ajattelee.
YonaigiTuo on ihan totta. Ja vain sellaiset jotka todella kiinnostavat, heihin haluaa tutustua. Ihanat tummatukkaiset, ei minua kovin paljon pidemmät!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kannata aina yrittää analysoida toisia ihmisiä, koska et ikinä tule tietämään mitä se toinen ihminen oikeasti ajattelee.
YonaigiAnalysointi on turhaa touhua.
Ihmisten ajatuksista en tiedä, mutta tunteista tiedän, vaikka eivät puhuisi niistä mitään.
- Sheena Teesisi menee riki jo yksin sillä, että miehet voivat olla huomattavankin läheisiä ystäviä, mutta hyvin harvoin he puhuvat edes päissään todella syvällisiä keskenään. Se kuuluisa huokaus ja toisen vastaaminen murahduksella kuittaa enemmän kuin tuhat sanaa pitää yllättävän hyvin paikkansa. Se ei suinkaan tarkoita, etteikö olisi paikallaan käyttää sanojakin ja puhua vielä syvällisempää tavaraa, mutta niillä mennään mitä on annettu.
- Anonyymi
Ap
Minun mielipiteeni on toisenlainen .
Pohdin että kestääkö juuri sinä hyvin niitä hetkiä kun se mystinen verho poksahtaa pois .
Sitä hetkeä esim kun huomaat tai tajuaakin ettei sinun elämäsi tarkoitus ole olekaan elää mitään suurta rakkaustarinaa läpi
Juuri siinä sinun elämässäsi vaan sinulla ihan toinen tehtävä ja tarkoitus olla ja elää juuri sinun näkökulmaasi tässä maailmassa .
Eli miten hyvin kestät torjumista tai pettymyksiä?
Minulla oli tarjolla juuri se kaikkien unelmoima ”yhteys” ja samankaltaisuus ja yhteenkuuluvuus yhden ihanan miehen
kanssa .
Mitä tein minä, pakenin ja lähdin siitä pois koska hänen kanssaan tuli puheeksi
Elämäni kaikein pimein ja synkin osa .
Olimme pelottavan samanlaisia upeita ihmisiä molemmat.
Mutta minun piti jatkaa synkän tehtäväni takia ilman häntä.
Ja monen omassa elämässäni tehdyn virheen vuoksi jotka eivät
ole helposti korjattavissa tai muutettavissa ja eletyllä elämällä valintoineen on jo pysyvää vaikutusta.
En halua syvää yhteyttä jokaiseen koska kohtasin jo sen miehen jonka oli tarkoitus koskea syvemmältä 🥰.
En helpolla häntä muihin vaihda . Vaikka tarina ei saanut jatkua enkä saanut
sitä onelista loppua hänen kanssaan … mutta olen silti kohtaamisesta iloinen.
Muistan miten ennen hänen kohtaamistaan etsin. Ja etsin ja etsin sitä jotai …
Koin epätoivoa surua ja pettymystä kun rakkaus ja se jokin
Mistä moni ihminen haaveilee oli itseltä saavuttamattomissa koko ajan
Oli ikävää ja raskasta olla aina yksin .. niin monia juhlapyhiä ja muita .
Aina yksin.
Kaikki aikaisemmat miehet pysyivät etäällä just tuolla tavoin saavuttamattomissa.
Tai tuli outoi esteitä … siis niiku 20 vuoden ajan ….
Kunnes juuri hän saapu elämääni hetkeksi.
Sitte minä itse valitsin toisin .
Olisin voinut valita ehkä sen rakkaudenkin .
Enää en etsi . Elän elämäni lopun toisella tavalla .
Olen hyväksynyt että se tulee olemaan yksinäinen taival kulkea .
Ja moni unelma mitä oli ei koskaan toteudu .
Ja sitte myöhemin ilmeni terveyden puolella se tosiasia että mä sokeudun .
Eli minulla ainakin on ihan pakollinen syykin pitäämahdoliset tulevat ihailijat
Koska niitä voi aina ilmestyä lisää …
En voi luoda yhteyttä enää uusiin ihmisiin. Koska tuskinpa kukaan haaveilee sokean oppaana ja hoivaajana olemisesta haasteineen.
Se etsintä on minun osaltani ohi..
Mieti siis ap reilusti että ehkä se etäisyys suojaa myös sinua jota muut pitää.
Ehkä heillä onkin asioita ja salaisuuksia joita et niinkään haluasi osaksi elämääsi
Ja ne juuri pidetäänkin sen mystisen ja salatun ja etäisen verhon takana.
Ihastumiset on siinämielessä kumma voima että kohde nähdään vain hyvässä valossa vaikka oikesti pitäisi jo heti aluksi tarkastella moninia eri puolia ja kuvakulmia.
Niin on rakkaudenkinkin kohdalla siitäkään ei halusta kun vain se kaikki kiva päältä.
Halutaa vaaan et on ihanaa ja ihanaa ja ihanaa … mutta ei mietitä niitä huonoja puolia mitä toisen kanssa eläessä voi olla tai …
Tai mitkä ovat ihmisiä niitä huonoja puolia mitä juuri sinä jaksat ja kestät..
Rakkauden ajatellaan olevan vain kaken kivan karkki ja lelukauppa ilman mitään ikävää puolta .
Tai saati sitä että mitä ikäviä ylläreitä olet valmis kokemaan toisen kanssa suhteessa eläessä kun se pelkkä kivaajattelu ei riitä.
Siihen tässä positiivisuus ajattelussa olaan menty .
Tieto ja kokemus ei aina oo kivaa … se luo todellista tuskaakin välillä.
Eikä kaikkea kuultua ja koettua kestä ja jaksa.
Ja tilanteet muuttua toisiksi äkkiä.
Koska salatut asiat voi olla surulista tai tosi outoja
Tai niin erilaisia sun omaan elämään,kokemuksiin ja persoonaan nähden että oikeasti lähinnä helpotus pysyäkin etäällä .
Eikä vaan mennä ja tunkea uteliasta nenää asioihin mihin se ei kuulu.
Naiselta
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1381678
- 1131295
- 1691202
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia871110- 188912
- 83855
- 39829
- 90813
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt76758Naantalissa kohahtaa
Yli 4 vuotta puhelimeen, tietokoneelle murtautumista sekä Whatsapp urkintaa Naantalissa hakkeritiimin jäseniä137692