Suomi24 Keskustelut | vcos

Ajattelin kirjoittaa tänne kun itse hain epätoivoisesti tietoa kun Bellin pareesiin "sairastuin".

Eli olen 23v, terve, 180/83kg normaalikuntoinen nuorimies ja sain edellisenä kesänä Bellin pareesin vasemmalle puolelle kasvojani. Pareesi alkoi hiljalleen ja vähitellen kasvot menivät enemmän ja enemmän tunnottomaksi toiselta puolelta. Aluksi vaikutuksen alaisena oli vain huuli, sitenmiten se levisi silmäkulman alueelle ja lopuksi oli vaikea liikuttaa poskipäätä. Menin ensimmäisenä päivänä lääkäriin ja työpaikkalääkäri ei pitänyt pareesia vakavana. -> Lääkäri määräsi B- vitamiinia jotta hermot alkaisivat paranemaan nopeammin.

Kyseessähän on asian X laukaisema hermoteiden katkos, jonka seurauksena kasvot "nollaavat" itsensä ja parantuminen riippuu ihan täysin ihmisestä. Noh, toisena päivänä halvauksen kanssa menin normaalisti töihin naamapuolena ja otin työkavereiden ivat vastaan huumorilla. Halvaus eteni pahempaan suuntaan näiden ensimmäisten päivien aikana ja toisena päivänä alkoi puhe olemaan jo epäselvää ja syöminen tuotti vaikeuksia. Noh, päätin vielä sinnitellä työpäivän loppuun asti ja tarkkailla tilannetta.

Kolmas päivä oli Lauantai ja nukutun yön jälkeen halvaus oli vielä mennyt hieman pidemmälle, nyt oli jo suuria vaikeuksia saada silmää kiinni. Normaalisti silmän sulkevat lihakset toimivat täysin omin voimin, mutta halvauksen johdosta silmän kiinnilaittaminen vaatii nyt paljon ylimääräisiä lihaksia ja itse silmäkin joutuu töihin saadakseen silmäluomen päällensä. Tästä pelästyneenä lähdin yksityiselle lääkärille jossa minua tutki vanhempi ja kokeneempi lääkäri. Hän ammattimaisesti kysyi omaa tilaani ja teki analyysin sairaudesta joka hänen mielestään vaatii ehdottomasti kortisonilääkitystä, ja hän määräsi vielä silmätippoja silmään ettei silmä pääse kuivamaan. Hän myös määräsi sairaslomaa 3-4 päivää jonka aikana parannusta voi alkaa jo näkymään.

Tästä alkoin ns. parannusvaihe ja kortisonikuurilla mentiin n. 15 päivää. B- vitamiinia otin tehostamaan hermojen parantumiseen sekä silmätippoja ettei silmä kuivaisi päähän. Vielä n. 5-10 päivää silmän kanssa oli vaikea nukkua, sen joutui käytännössä teippaamaan kiinni että pysyi väsymättä kiinni. Muuten silmän sulkemisesta saattoi aiheutua päänsärkyä ja etenkin aurinkoisella kelillä liikkuessa piti olla varovainen koska silmää ei saanut siristettyä ollenkaan.

Kortisoonikuurin loppuvaiheessa paraneminen oli jo paljon parempaa, silmäluomi alkoi hiljalleen toimia, poskipää alkoi hiljalleen liikkua, silmäkulma pääsi taas liikkumaan ja ennenkaikkea syöminen alkoi olemaan helpompaa.

Totaaliparanemiseen meni itsellä n. 1- 1.5kk ensioireista laskien. Ja nykyään tuntuu että halvaantunut vasen puoli on nopeampi liikkeissään ja reagoi herkemmin kuin oikea puoli mikä ei halvaantunut.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on luoda hieman toivoa niille ketkä epätoivoisesti hakevat tietoa hädissään ensioireita tunnusteltaessaan. Joten ei hätää, toivoa on kyllä.01.12.2009 11:13