Vapaa kuvaus

Aloituksia

7

Kommenttia

5

  1. Arvelinkin, ettei täältä kannata kysyä. Milloin olisinkaan saanut oikean topikkiin kuuluvan vastauksen suomi24:ssä? Ja jos olisin sukupuoleltani mies, kukaan ei huomauttelisi turvallisuudesta. Tottahan se on, että naiselle on enemmän riskejä, mutta en halua jäädä 4 seinän sisään vain sukupuoleni, pituuteni ja painoni takia. Ja jos kävelen n. 18 kg rinkka selässä 50 km päivässä, ja vietän yöt laavussa metsässä, onko siinä niin kovin eroa ns. "oikeaan" vaeltamiseen verrattuna? Jos et ole ilmoittautumassa mukaan, eikä sinulla ole mitään niin tärkeää asiaa, että kyse olisi elämästä ja kuolemasta, suosittelen, että jätät vastaamatta. Tietenkin tämä on kaikkien keskustelufoorumi, mutta toivoisin vastaukseksi kommentteja, joissa on perustelut ja oikeaa asiasisältöä. -kiitos!
  2. Suhtaudun aina kaikkiin keskustelijoihin varauksella, sillä täällä Suomi24:ssä pyörii turhan paljon trollaajia yms. sakkia. Mutta aloituksesi on kuitenkin siinä määrin mielenkiintoinen, että tahdon vastata : )

    Olen itsekin varsin nuori harjoittaja. Tai en varsinaisesti kutsuisi itseäni wiccaksi, sillä en halua asettaa itseäni lokeroon. Mutta kaiketi olen lähimpänä wiccalaisuutta uskontoni/elämänkatsomukseni osalta. Olen harjoittanut noin kahdeksanvuotiaasta asti.

    Aikaisemmassa keskustelussa tuli esille monta hyvää pointtia. Esimerkiksi juurikin se, että tässä yhteiskunnassa kasvaessaan saa väkisinkin vaikutteita joka puolelta. Minulle on sanottu, että tulen palamaan helvetissä, sekä haukuttu hulluksi. Toisaalta olen myös saanut osakseni ihailua siksi, että olen oma itseni siitä huolimatta, mitä muut minusta ajattelevat tai sanovat. Mielestäni on tärkeintä pysyä lujana sen suhteen, mihin uskoo ja mitä pitää oikeana. Kuitenkin avoin mieli ja ennen kaikkea avoin sydän ovat tärkeitä varusteita matkalla elämän halki : )

    En itse harjoita minkäänlaisten lakien mukaan. Pidän kuitenkin ohjenuorina tätä neuvoa: Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita.

    Toisaalta on mahdotonta olla vahingoittamatta, sillä pysyäkseen elossa jokaisen meistä on tavalla tai toisella hyödyttävä muista ja oltava hieman itsekkäitä. On kuitenkin tärkeää, että edellisen tiedostaessaan pyrkii kohti mahdollisimman oikeudenmukaisia ratkaisuja. Ainakin minä tahdon kehittää itseäni, enkä usko olevani ainoa : ) Inhimillisyys, virheiden tekeminen ja rajallisuus ovat mielestäni hyviä asioita, joita ei pidä hävetä. Joskus saattaa käydä niinkin, että jokin mokaus osoittautuu jälkeenpäin "hyväksi" teoksi ja oppitunniksi. Tämä on tärkeää muistaa etenkin loitsuja tehdessä. Itselleen ei pidä olla liian ankara, mutta moraalia ei kuitenkaan saa jättää kokonaan narikkaan roikkumaan.

    Ylpeydestä ja nöyryydestäkin oli useamman kommentin verran tekstiä. Minun neuvoni on se, että on hyvä kantaa itsensä ylpeydellä, mutta sydän ja mieli tulee pitää nöyränä ja avoimena. Sekä ikäviin, että mielekkäisiin tilanteisiin ja asioihin tulee suhtautua avoimesti ja sellaisella asenteella, että niistä voi oppia jotain kullan arvoista. Vaikka tilanteesi tuntuisikin nyt epäreilulta, sinun kannattaa pysyä lujana sen suhteen mihin uskot, ja ottaa tämä kaikki ikään kuin tärkeänä oppituntina. Voit vaikka pitää päiväkirjaa ajatuksistasi näihin asioihin ja tämänhetkiseen tilanteeseesi liittyen.

    Onnea polullesi! : )