vanilja-84

Vapaa kuvaus

Seksuaalisesti Vesimies on täynnä yllätyksiä ja salaperäistä vetovoimaa, joka juontaa juurensa hänen alitajuiseen riippumattomuuden tarpeeseensa. Vesimies vaikuttaa jollain tavalla saavuttamattomalta ja mikäpä voisi olla tehokkaampi magneetti rakkauden maneesilla. Vesimies ei kuitenkaan ole mikään suvereeni erotiikan mestari, sillä häntä kalvaa myös tällä sektorilla tietoisuus omasta erilaisuudestaan, joka valitettavan usein esittäytyy epävarmuutena ja varautuneisuutena seksuaalisessa kanssakäymisessä. Rakastunut ja kumppaniinsa luottava Vesimies hallitsee erotiikan vivahteet ja osaa varmasti ennakoida rakastettunsa salaisimmat toiveet. Kun Vesimies rakastuu niin silloin kaatuvat kaikki mahdolliset raja-aidat ja hän on valmis tekemään suuriakin muutoksia elämäänsä, mutta silloin täytyy toisenkin olla valmis heittäytymään leikkiin sata lasissa. Vesimies ei ymmärrä empimistä vaan kokee sen vakavana epäluottamuslauseena itseään kohtaan ja se taas merkitsee lorun loppua sillä kertaa.



Suosikkileffat: TSH, avatar, disneyn klassikot, fast & furious, Twilght, Ace Ventura jne. (monipuolinen maku)

Lempikirjat: fantasia, Sinuhe, hömppäromantiikka, Kymmenen riivinrautaa jne.

Vapaa-aikanani: Mitä sellanen on?

Katson tv:stä mieluiten: TWD, Olipa kerran, House, CSI, yms. sarjat ja elokuvia

Parhaat matkakohteet: Islantiin tahtoisin joskus pästää



Koulutus: Ammattikoulu

Ammatti: Terveydenhuolto

Työskentelen: Työtön

Siviilisääty: Sinkku

Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

1

Kommenttia

79

  1. minulle ei annettu kyseistä mahdollisuutta esimerkiksi esikoisen kanssa..
    toisekseen minullahan yhä KÄY tuo perhetyö KYTTÄÄMÄSSÄ että pärjään myös sitten kun tämä kolmas syntyy. Eli että pärjään myös kahden kanssa..
    Huomauttaisin nyt kuitenkin vielä että sitten minulla ei myöskään enää ole rasitteena tuota epäluotettavaa miestä..

    Niin ja minähän nyt TEINKIN tämän kolmannen vasta kun yksi oli otettu pois ja toisen kanssa huomasin pärjääväni. On se nopeasti kehittynyt tuo vauva masussa kun suunnittelinkin sen vasta kesäkuussa ja mokoma meinaa jo syyskuussa syntyä..
  2. toivoin apua, nythän minä tässä yritän juuri miettiä että tarvitsenko tätä siivous ja lastenhoitoapuakaan enää..
  3. lapsi otettiin sijoitettiin kiirellisesti, huostaanoton valmistelun ajaksi ja jota sossulla on 30+30päivää. tämän jälkeen hänelle alettiin etsiä lopullista sijoituspaikkaa ja koska vastustin huostaanottoa hallinto-oikeuden päätös virallisesta huostaanotosta saatiin vasta kesäkuun lopulla, jolloin myös lapseni siirtyi nykyiseen ns. "lopulliseen" sijoituspaikkaansa.
  4. Edelleen huomauttaisin etten ole enkä aio tehdä samaa virhettä kahdesti, saati useamman kerran, mutta koska olet joko tyhmä tai pidät kuntamme useita virkamies tahoja tyhmänä liitän sinulle uudestaan tuon lausunnon pätkän VANHEMMUUTENI ARVIOINNISTA tämän lapseni kanssa, joka on siis tehty 02/11-05/11 välisenä aikana:

    "Äiti sitoutui tutkimus- ja arviontijaksoon. Psykologisten tutkimusten mukaan äidin vanhemmuudessa on paljon hyviä perustaitoja. Kuitenkin perheen nykyisen tilanteen vuoksi syvempi sitoutuneisuus on kateissa. Tilanne on nykyisellään vaikea parisuhteen ongelmien vuoksi (joiden korjaamisen olen myöskin ollut sitoutunut, mutta mieheni ei) ja äidin jaksamattomuuden vuoksi (johon lääkäri tai psykologi ei nähnyt tarpeelliseksi puuttua sen isommin. lisä huomautuksena: koko tämän jakson aikana taistelin myös esikoiseni auttamiseksi ja huostaanottoa vastaan ja yritin yhä saada kuntoutusta myös hänelle.). Äiti oli kantava voima perheessä jakson aikana. Hänessä havaitut vanhemmuuden taidot mahdollistivat kotiutumisen jakson päättyessä."

    Miten perhetyö voi olla LASTANI varten jos he tapaavat kyseisen lapsen ensimmäisen 3kk aikana 5kertaa ja sitten eivät enää ollenkaan???

    Huomauttaisin nyt vielä tästä kouluasiasta, että MINÄ pyysin sossusta lapselle apua! Lopoulta juttelin jopa päiväkodissa niin että he tekivät yhteisellä sopimuksella ilmoituksen lapsesta sossulleni, TOIMEEN ryhdyttiin kuitenkin vasta koulun EPÄPÄTEVÄN opettajan toimesta (muidenkin vanhempien puututtua asiaa kyseinen opettaja ei enää seuraavana vuonna opettanut kyseisessä koulussa) Olen muuttamassa, enkä edes pois paikkakunnalta, sillä lapseni nyt sijoitettuna täällä, että pääsisin eroon myös tästä EPÄPÄTEVÄSTÄ sossusta jonka toimia ihmettelee myös perhetyö.
    Sossun toimiin ei ole tullut muutosta USEISTA häneen kohdistuneista valituksista huolimatta. Enkä ole ainoa.. jokunen kuukausi sitten radiossa oli joku ohjelma/keskustelu tuokio näistä kuntamme sossuista ja "meidän"sossustamme tuli sinne kymmeniä soittoja, hänen hitaudestaan ja epäpätevyydestään. Onneksi on sen verran iso kaupunki että sossukin jaettu kuuteen eri alueeseen niin on vielä valinnanvaraa päästä hänestä eroon.
  5. Jaksaisin ja jaksaisin... koittakaa nyt ymmärtää että minulla on ainakin 4 viranomaistahon tekemän 3kk kestäneen arvioinnin jälkeen mustaa valkoisella siitä että pärjään tällä hetkellä tuon ainoan kotona asuvan lapsen kanssa kyllä.
    Siellä oli hoitajia, psykologi, sosionomeja ja sairaanhoitajia nyt ainakin.. plus kanen työntekijäni ja lääkärini, joka ei edelleenkään ole määrännyt minulle masennus lääkitystä..

    Lisäksi koska olen kotona ja pikkuiseni yhä nukkuu päiväunia, on omasta mielestäni minun oma asiani miten nukkumiseni jaksotan, kiitos vaan.
    Ja teillähän onkin tarkkaan tiedossa lapseni päivärytmi, nukkumaan meno ja heräämisajat, joten tiedätte varmaan kuinka monta tuntia minäkin valvomisteni takia nukun vuorokaudessa.. vain VAIVAISET 9-10.. juu ei ihme et väsyttää.
  6. Tähän voin kommentoida vain, että sinulla ei ole harmainta aavistustakaan minun avautumiskyvystäni perhetyölle, tai kenelläkään muullekaan virkamiestaholle. Tähän yhä huomauttaisin että kävimme esim yhdessä KAPENEssa josta koin olevan hyötyä. Tosin tänäkin tuki syystä tai toisesta lakkautettiin noin puolenvuoden jälkeen, vaikka lapsikin siitä selvästi hyötyi, käytös parani ja jäimme taas tuon hyödyttömäksi kokemamme perhetyön hoivaan joka ei edes tavannut esikoista pienemmän sisaruksen synnyttyä. Tänne en ala todellakaan sydänveritunteitani toisten riepoteltavaksi itkemään, siihen minulla on ymmärtäviä ystäviä ihan tarpeeksi.
    Heillä vain kun ei ole kokemusta Perhetyöstä, koska ovat ihan normaaleja, hyvin pärjääviä perheellisiä, parisuhteessa eläviä tai sinkkuja, niin he eivät voi minua tällaisessa asiassa varsinaisesti neuvoa. Mutta kuten jo useasti totesi oli tännekin itsestään tämänkin verran kertominen VIRHE!
  7. Lisäksi lause:
    "Meillä on käynyt perhetyöntekijät kohta 2 vuotta, enkä vieläkään oikein tiedä MITÄ he oikein tekevät meillä!" näyttäisi päättyvän huutomerkkiin (!) eikä kysymysmerkkiin(?), joka siis yleensä kertoo kysymyksestä.

    Anteeksi kaikille muille taas yöllinen kärsimättömyyteni tällaiseen saivarteluun, pilkkuja halkomalla :D
  8. Sanoin pärjääväni nyt tämän lapsen kanssa, jossain ylhäällä olevassa vastauksessani asiantuntioiden arviosta pätkiä pärjäämisestäni tämän lapsen kanssa. Seuraavan lapsen synnyttyä seurauksia voi vain arvailla. (esim koliikki) Perhetyön käytyä meillä kaksi vuotta, en koe heistä hyötyneeni mitenkään. Muista saaduista palveluista edes hiukan.
    En kaivannut vieraiden ihmisten spekulointia tuohon huostaanottoon vaan PERHETYÖN KANSSA SOPUUN PÄÄSEMISEEN, KAIKKIA TYYDYTTÄVÄLLÄ TAVALLA.
    Alunperin hain apua tuon esikoisen pahanolon syyn selvittämiseen ja tukea hänen kanssaan pärjäämiseen. Se nyt ei oikeastaan liity tähän täällä esittämääni kysymykseen mitenkään.
  9. Olen pahoillani jos ymmärsit sättimisen koskevan sinua. Osa täällä käy vain toteamassa että olen hullu ja sterilisaation tarpeessa JNE. kyllästyy siihen..

    Tilanteiden rauhoittaminen on hyvä idea, yritetään.
    Nuoremmalle eli ainoalle kotona asuvalle lapselle olen sopinut hoitajaksi parhaan ystäväni, joka sattuu olemaan juurikin synnytyksenaikoihin lomalla. Tänä auttaa vielä se että kaikki lapseni ovat olleet isokokoisia, siis sekä pitkiä että painavia, joten tämäkin kuten edellinenkin tullaan käynnistämään, mikä auttaa sopimaan tuon synnyttämisen ajankohdan aika tarkkaan. Viimeksi käynnistyksestä meni meinaan alle 12 tuntia syntymään..
    Tätä se perhetyökin viimeksi käski selvittää ja sen tenkin, tosin he halusivat minun tekevän vara suunnitelmat A, B ja C myös jos tuo kaveri ei voisikaan auttaa. Minusta se vaatimus on jo kohtuuton, varsinkin kun myös ne suunnitelmat pitäisi olla niin varmoja että hyvä etteivät vaatineet minua tekemään ystävieni kanssa kirjallisia sopimuksia.. :D
    Lisäksi he pyysivät varautumaan siihen että tämä syntyisi ennenaikaisesti, epäilin tätä, mutta sanoin yhden lähihoitaja kaverini taas olevan elokuun puoleenväliin asti lomalla, että saisin varmasti hänet hälytettyä tällaisessa tapauksessa.

    Toimeentuloni on paremmin turvattu kuin nyt kotihoidon tuella, sillä ennen edellisen lapsen syntymää olin töissä, ja koska näiden kahden ikä ero on alle 2 vuotta saan tästäkin työtulojeni mukaista äitiyspäivärahaa. Töihin olisin palaamassa viimeistään kun tämä pian syntyvä olisi 1½v niinkuin tein esikoisenkin kanssa ja olisin tehnyt vielä tämän nuorimmankin kanssa ellei olisi tullut tätä kolmatta tähän. Lähihoitajana noita hommia riittää, minua esim vanha työpaikka kyseli kolmesti töihin jo äitiyslomani aikana, edes päiväksi sijaistamaan. Siitä en siis kanna huolta. Kouluttautumaan en toista kertaa lähde pienten lasten kanssa, kun ei ole pakko! Sen virheen tein esikoisen kanssa, rankka oli ja opinnot venyi.

    Esikoisen asioista päättää sitten se uusi sossu, joka ei ole missään tekemisissä perhetyön kanssa, joka yhä siis toimii nykyisen sossumme alaisuudessa.

    Kiitoksia sinulle, tätä voisin jo sanoa neuvoksi, pystyisipä useampi mielipiteistään huolimatta samaan.
  10. lapsi sijoitettiin kiirrellisesti helmikuussa, lopullinen huostaanotto varmistui vasta kesäkuunkopulla jolloin hän siirtyi vastaanottokodista perhekotiin. Ja kyllä olen tavannut lastani kokoajan noin 2-3krt/vk Lapsen tilanne on ollut niin epävakaa ja on odotettu kokoajan jotain lopullista päätöstä että vastaanotto kodissakaan hänelle ei mitään tutkimuksia tai tukea järjestetty. Näistä asioista päätetään vasta kesän jälkeen NK siirtopalaverissa jossa lapsen asioidenhoito siirtyy meidän perhesossultamme sijaishuollon sossun vastuulle. sitä ennen lapsi vain majailee edeleen ilman mainittavampaa apua huostaanotettuna.

    Lisäksi en väittänyt heidän naureskelleen minulle vaan ylipäänsä juoruavan olohuoneessamme keskenään jos minä esim ruuanlaiton takia en voi istua heidän seurassaan. He eivät halua seurata keskustelemaan keittiöön kanssani vaikka olen pyytänyt.
  11. Turhauttaa ottaa vastaan ihmisiä, joiden pitäisi olla avuksi Minulle, mutta jotka kieltäytyvät antamasta apua jota haluan..
    Mitä apua voin siis heiltä pyytää? IDEOITA?!!!?

    Toistetaan toi loppu kysymys johon sisäistin koko selostuksen tarkoituksen!

    MITÄ APUA VOIN SIIS HEILTÄ PYYTÄÄ???
    sitä että he tulevat kotiini istumaan sohvalle, koska voivat tarjota vain sellaista apua minulle mitä en heidänmukaansakaan tarvitse, eli neuvoja.
    Muita ideoita???
  12. Valitettavasti oli.. sen voi todistaa perhetyö ja pelastakaa lapset!
    Kun huomioi sen että jo 2009 keväällä päiväkoti pyysi sossua järjestämään kesäperheen meille mutta sellaista ei saatu. Liian myöhään lähdetty liikkeelle. Seuraavaksi kesäksi lupasi sitten pistää paperti kuntoon, lopulta ne kuitenkin päätyivät minun täytettäväkseni perhetyön kanssa 2010 huhtikuussa. Kesäkuussa soitin itse PeLA ry:hyn kun mitään ei kuulunut ja he sanoivat paikkojen jaetun jo maaliskuussa. Sossu kuitenkin oli selvitellyt asioita jo muka edellisenä kesänä!
    Pelasta sanoivat että poikani tapausta ajatellen ja minun mahdollisuuttani kuljettaa häntä, silloin TTTasiakas, kortiton ihminen, paikkoja olisi ollut jopa samasta kunnasta, mutta paperit eivät tulleet ajoissa heille! EI kai jos ne olivat liian myöhään jo minulla!

    Ja kyllä voisin sellaista lastenhoito-juttua harkitakkin jos perheemme tilanne olisi edes suht normaali..
  13. Vanhempani eivät ole olleet "sossunkäyttäjiä", koko rotlan olen kyllä aikanaan läpi käynyt. Lyhyesti oma taustani: YH isä, 90-luvun lama, työttömyys, alkoholismi ja lopulta kodittomuus. Sano vain jos olen saanut väärin apua silloin.
    Juuri siksi, vuosia näissä ympyröissä pyörineenä en ymmärrä kuinka perheeni on joutunut tällaiseen jamaan että minkäänlaista apua ei ole ollut tarjolla.. ei ainakaan sellaista mitä tunsin perheenijäsenille kaipaavan. Kuten sekin että jos esikoisellani on pahaolla, minua tuputetaan vauvan kanssa johonkin suljettuun äiti-vauva ryhmään joka tukisi varhaista vuorovaikutusta. Kaipasin tukea esikoiseni kanssa toimimiseen ja hänen kanssaan vuorovaikuttamiseen, mutta sellaista palvelua ei ole enää tarjolla kouluikäiselle, paitsi huostaanoton kautta.

    Ja edelleenkin pyysin apua ja neuvoja päästä sopuun tuon perhetyön kanssa, mutta ilmeisesti tälläiseen sättimiseen on tyytyminen..
  14. Tarvitsin apua, kunnes esikoinen otettiin huostaan ja sen jälkeen sain hiukan sellaista apua ja tukea jota kaipasin jo esikoisen ollessa kotona. Nyt en koe apua ainakaan kotonani tarvitsevani.

    Minä en "määräile" kaupungin työntekijöitä, mutta minun ei pakko ole heitä ottaavastaan. Tähän suostui myös perhetyö ja auttoi suostuttelemaan myös sossumme antamaan minulle aikaa selvittää, että mitä apua oikeasti tällä hetkellä kaipaan, varsinkin perhetyön osalta, jonka palvelua sossu ei voi katsoa lakkauttavansa. Eikö perhetyöntekijällä todellakaan ole oikeutta tulla kotiini jos en heitä sisälle päästän. Selostuksesi viittaa sosiaalipäivystyksen ihmisiin, jotka voivat tulla sisään poliisin kanssa, mutta hekin vain jos jokin viittaisi lasten kiireellisen huostaanoton tarpeeseen.
    ESIM
    -lasta pahoinpidellään tai
    -lapsiperheessä on parisuhdeväkivaltaa.
    -vanhemmat ovat lapsen seurassa vahvassa humalassa tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena
    -lapsi on päihtynyt tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena
  15. Koska viimeisin lapsi on yhä masussa viittasin jo syntyneeseen nuorempaan lapseeni joka siis kyllä oli suunniteltu.

    Minä en ole vastannut kysymyksenn minkä takia jonkun muun pitäisi siivota, koska en halua kyseistä apua kotiini ollenkaan!

    JOS jossain kaipaisin apua kotiini tulevilta ihmisiltä se OLISI perheen ja kodinhoidossa auttamista. Mutta EN halua heitä tänne, he eivät ole onnistuneet minua motivoimaan mihinkään, koska jaksamiseni vähenemisen syyt ovat muualla, johon en ole apua saanut, tai ainakaan kokenut saaneeni.

    Minun täytyy kuitenkin OTTAA VASTAAN TUO "APU", joten pyysin neuvoja tehdäkseni siitä meille kaikille edes siedettävää. Ilmeisesti kysyttyyn asian kovinkaan monella ei ole täällä kokemukseen pohjautuvia neuvoja vaan vain halua moralisoida ja haukkua jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä.
  16. Kyselyn pointti oli päästä sopuun perhetyön kanssa siitä mitä he meillä tekevät kun sellainen "apu" on meille tyrkytetty. Kahdessa vuodessa ei olla saatu yhtään järkevää suunnitelmaa tehtyä, niinpä he istuvat kerran viikossa sohvallani, vaikka minä olisin keittiössä ruuanlaitossa ja juttelevat sitten joko keskenään tai huutelevat seinän läpi jotain.

    Minusta tilanne on lähinnä stressaava ja turhauttava, enkä koe hyötyneeni Heidän "avustaan" missään vaiheessa millään tavalla. Muista avuista olen edes hiukan hyötynyt.

    Että he siis saavat tulla minun kotiini, tehdä mitä lystäävät, naureskella olohuoneessa ja rikkoa vaununi? Sepäs mielenkiintoista!
  17. Tehtyjä ei saa tekemättömiksi ja joidenkin mielestä ihminen on täysin kyvytön muuttumaan ja oppimaan elämänsä aikana.. nämä eivät kuitenkaan kuulu tähän keskusteluun.

    Kiitoksia kaikille rakentavasta keskustelusta ja vähemmän rakentavasta tunteiden tuuletuksesta. Jos edelleen koette pystyvänne tarjoamaan minulle NEUVOJA tuon Perhetyön kanssa asioiden sopimiseen, olen kiitollinen..
    Muu asiaan liittyvä vatvominen saa nyt jäädä.
  18. Kiitos tästä, vaikka se ei varsinaisesti mitään konkreettista apua tilanteeseeni tarjonnut, on mieli huomattavasti parempi taas.

    Ehkäpä me Perhetyön kanssa tosiaan 2vuoden soutamisen ja huopaamisen jälkeen pääsemme jonkinlaiseen järki ratkaisuun, varsinkin kun heidän tullessaan 2 viikon päästä pystyn osoittamaan jaksaneeni sekä lapsen että kodinhoidon tehdä.
    Sitten ei olekaan kynnyksenä enää kuin sossu..
    Vakaasti olen päättänyt muuttaa tältä alueelta pois, ihan vain päästäkseni kyseisestä epäpätevästä yksilöstä eroon, sillä valituksista huolimatta ei hänen toimiinsa ole tullut mitään tolkkua.
  19. Ai niinkun tunkeutunut väkisin toisen kotiin???
    Ja kyllä se nyt vaan valitettavan usein menee juuri näin..
    No eipä selvitetty ei, ei silloinkaan kun lapsi yhteisessä kasvatusneuvola istunnossa kertoi isän tyttöystävän uhkailleen asunnossa olijoita puukolla (tästä minulla mustaa valkoisella että nainen itsekin myöntänyt näin tapahtuneen) Tämä ei saanut sosiaalityötekijöitä estämään isän tapaamista, eikä järjestämään niitä valvotuiksi ja kuten jo sanoin, kun en päästänyt lasta isän luo siitä tuli LSilmoitus, jolloin sossu uskaili vankilalla ja huostaanotolla Minua.

    Saat epäillä mitä lystäät, kuten sanoin minulla ei siitä ole todisteita, ei kuvia mustista silmistä tai muuta sellaista. Tallessa ei myöskään ole kuitteja hänen alkoholinkäytöstään. Joten epäillä sopii..
    Lapsen tapaamisen kohdalla jo epäilyn pitäisi riittää jonkinlaiseen tutkimukseen viranomaisten taholta vaan eipä sellaista tehty.
  20. Tuolla toisella palstalla onkin heitetty hyvä kysymys, miksi äidin/vanhempien väsyminen on muka syy huostaanottaa lapsi nykyaikana, ennen kun siihen tarjottiin kotipalvelua avuksi..

    Koen nyt ainakin pärjääväni tämän lapsen kanssa, yksin jääminen kahden pienen kanssa tietysti hirvittää, vaikka paljon apua ei nytkään mieheltä heru. Lisäksi pelkään masentuvani taas eron seurauksena, vaikka se onkin perusteltu kuten edellinenkin.

    Pointtina tässä onkin se etten koe nyt tarvitsevani apua, mutta en voi siitä kieltäytyä, huostaanottamisen pelossa, joten se on henkinen rasite. Ja koska jos väsyn apua tuskin edelleenkään tarjotaan.
    21. 2 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt