tulisilla

Vapaa kuvaus

Aloituksia

30

Kommenttia

3657

  1. Hei Korpikirjailija!
    Jäin miettimään sanojasi Leijannalle.
    Minä ainakin mietin, paaaljon enemmän kun koskaan tänne kirjoitan.
    Syntyjen syvien miettiminen voi olla elämäntapa.
    Ja minun elämääni juuri se rikastuttaa.
    Osaan elää pinnallakin, ja kun ne yhdistää toisiinsa, ei voi elämältä enempää vaatia.
    Näin minä näen asian, ja varmaan siksi yleensä aika vähän on minne kirjoittaa.
  2. Anceli, demeter.
    Kyllä on vaikeeta jos miettii oikeaa tapaa elää.
    Mun siskon mies käy metsällä ja joskus hirveä saan heiltä se on hyvää.
    Niillä on hyvä kun nytkin verkot jään alla ja kananmusia saavat onnellisilta kanoilta tuttaviltaan.

    Toi valoravinto tuntuis kyllä melko tyhjältä, olen itsekin siitä lukenut. Mutta se kuuluu sarjaan tulikävely, jota en usko koskaan kokeilevani.
    Mutta kaikkihan on mahdollista, kun ihminen johonkin uskoo ja ottaa koko mielenkapasiteetin käyttöön.

    Mulla on ollut sellainen viikonloppu nyt että ajattelin että tämä henkinen laiskuus saa nyt loppua vähäksi aikaa.... ja mites tää sitten mihinkään kuuluu???
    No tavallaan kaikki kuuluu kaikkeen Ihminen on kokonaisuus jolla on keho, mieli ja henki. Ja oon pikkuhiljaa ajatellut että kaikkia niitä pitäis taas kuunnella enemmän, ehkä tää sairastamisruljanssikin vähenisi.

    Ja nyt meen laittamaan sen kaalikeiton ilman lihaa, mutta sitten sinne tulee kyllä paljon kasviksia :))
  3. Joo kyllä tänne sanoja mahtuu ja sanojiakin.
  4. No en nyt tarkoittanut tuolla huuhaan huutelulla juuri tätä ketjua.
    Yllättävän vähän tässä on sitä huutelua.
    Vaan on todella monta muutakin tapaa saada apua.
    Yksi on energiahoidot. Niissä suuri vaikuttaja on se että ihminen saa kosketuksen toiselta ihmiseltä.

    Tunnetason vipinän kyllä allekirjoitan paitsi siinä vaiheessa jos se tiputtaa alas ihmisen , ollaan silloin jälleen siinä tilassa missä ennenkin.

    Noista lääkkeistä vielä sen verran että on surullista huomata kuinka joku pirun pilleri saa ennen iloisen ja nauravaisen ihmisen muuttumaan.
    Ei hymyä naamalla, ei iloa elämässä. Niinkuin oli ennen.
    Mutta kun ei ole rohkeutta enää luopuakaan siitä kun on jäänyt kiinni, pelottaa että se masennus palaa. Mistä sitä kukaan tietää, mutta lääkärithän ne on jotka määrää.
    Onneks mulla ei ole sitä vastuuta, päättää ihmisten elämästä, ja usein juuri heidän loppuelämästään.
  5. Kyllä tili tulisilla kelpaa :))
    Niin tuotantoeläimiähän ne on kaikki tuolla sikaloissa ja navetoissa.
    Ei niillä enää nimiä ole eikä kotieläimen arvoa, ainoa arvo on raha.
    Ainakin monille.
    Broilerit ahdetaan tiloihin missä niillä ei ole tilaa liikkua.
    Kävin äsken kaupassa ostamassa lihaa kaalikeittoon, mutta nyt taas tuli tunne etttä taidankin tehdä sen keiton ilman lihaa, jos laittais pakkaseen sen lihan.
    Muuten syön tosi vähän lihaa nyyään, no kalaa kyllä sitten menee.
    Mutta useinkun miettii tuota tuotantoeläinten kohtelua niin mulla katoaa lihan mieliteko.
  6. Pitkää se on varmaan toi jonotus linnanjuhliin, mutta aika pitkäks se menee tämäkin:))
    Vesku ja Spede linnanjuhlien jonossa:

    http://www.youtube.com/watch?v=EPJY3PoVWKw&feature=related
  7. Vielä moni ymmärtää isojen eläinten pois menon tuskan.
    Mulle on naurettu kun olen sanonut etten enää halua akvaariota itselleni.
    Edellisessä asunnossa oli satalitranen. Mulla vaan kävi sellainen tuuri niiden kalojen kanssa että useampi kun yksi meni sekaisin ja alkoi näykkimään muita kaloja.
    Joskus sitten tappoi niitä.
    Kaksi kun olin itse sieltä käytöksen takia tappanut, vähäksi aikaa rauhoittui.
    No sitten siellä oli lisäänyvä joku kala ja kohta oli kova melske.
    Seurasin niitä kun pienessä tilassa uivat ja kääntyilevät tuli itelle ihan ahtaan paikan kammo.
    Kun niistä kaloista muuton aikana luovuin työkaverille niin ensin ajattelin että otan nyt vain pari sellaista rauhallista, ei mitään miljoonakaloja.
    Toisaalta sitten päätin etten halua ollenkaan katsoa sellaista elämää missä on luonto sidottuna.
    Ja kun kävin Egyptissä siellä koralliriutoilla niin vahvistui se ajatus. Kalat kuuluu vapauteen.
    En muuten koskaan lapsuuden jälkeen ole tykännyt käydä Korkeasaaressakaan. Miksi mennä katsomaan eläimiä ristikoitten takana, vangittuina..
  8. Masennuslääkkeet, Erittäin mielenkiintoinen aihe.
    Kun alat popsimaan jotain lääkkeitä, voit joutua käymään läpi erittäin montaa eri lääkettä kun niillä on kaikilla niin erilaisia sivuvaikutuksia.
    Masentunut voi joutua vielä suurempaan masennukseen hakiessaan oikeaa lääkettä.
    Niiden alkuvaikutukset voi olla todella vaikeita ja sitten lääkäri sanoo että kokeile sitä nyt viikko tai kaksi ensin.
    Ja sen kahden viikon aikana tuska ei kun lisääntyy, sitten huomataan , no se ei nyt sopinutkaan sulle mutta tässä olisi tälläinen lääke kokeillaas nyt sitten sitä.
    Jossain vauheessa joku ehkä sitten toimii.
    Ja tämä on mulla varsin ystävän kokemuksen käytyä.

    Puhumattakaan niistä lääkkeistä jotkaa tekee ihmisestä zompien. Hän ei tunne ystäviään.
    Kaikki liikkeet ja elämä on kuin hidastettua. Ja näitä sitten käytät koko loppuelämäsi.
    Ja jälleen tuttu ihminen kyseessä.

    Jos ihminen löytää jonkun muun vaihtoehdon niin sitten tulee nää huuhaan huutelijat.
    Mitä pirun väliä sillä on, jos ihminen kykenee löytämään sen avun mistä muusta tahansa kun lääkkeistä.
    Olen erittäinkin lääkkeiden vastainen omallaa kohdalla. Kokemuksen ja näkemyksen kautta.
  9. No ei! Sillä ei todellakaan ole mitään väliä miksi se toimii jos se kerran toimii.
    Uskon ihmisen mieleen ja sen vaikutukseen.
    Tosin joka asiassa en ole saanut pelkältä mieleltäni apua.
    Vaan ehkä uskoni ei ole ollut kyllin vahva kaikissa asioissa.
    En ole kouluttanut itseäni riittävän pitkälle.
    Huuhaaksihan kaikkea nykyään sanotaan mitä ei pystytä selittämään.
    Ja aina vain enemmän löytyy sellaista mitä ei VIELÄ pystytä selittämään, mutta se on joka tapauksessa.
    Jokainen olkoon onnellinen uskossaan ja uskomattomuudessaan.
  10. Meeriamanda.
    Tiedän miltä tuntuu luopua kissasta.
    Voimia sulle toivon.
    Kissa on perheenjäsen, ja sinulla on todellakin oikeus suruusi.
  11. weiss:ille
    Kyllä se mullakin syksymmälle se sen tarve, vaikka en tuolla auringossa pystykään silmät levällään olemaan mutta tuleehan sitä valoa sitten kuitenkin ihon kautta ja muuten.
    Minähän en yleensä uskokaan yhtään mitään mitä lehdissä tai muuten vaan tuputetaan, aina suodatan kaiken oman elämäni läpi.
    Ja oma kokemus on se tärkein, samoin kun jonkun henkilökohtainen näkemys.
    Kiitos kertomastasi.
  12. Minäpä taas ajattelen näin että jos joku juttu mulla toimii ja täällä tai / ja mediassa yleensä sitä kovin vastustetaan, niin totta hitossa tulen kertomaan että mulle se oli hyvä ja voi olla sullekin.
    Se on jokaisen oma asia sitten mitä tekee sen jutun kanssa.
    Mitkään tutkimukset ei kestä aikaansa pitenpään.
    Te jotka aina ton huuhaan otatte mukaan luulette myöskin olevanne ainoita totuuden tietäjiä.
    Vaan kun niitä totuuksia on muitakin kun ja ainoastaan jonkun vaikka nyt sun tai mun.
  13. Elämä on syntymän ja kuoleman välinen matka.
    Sillä matkalla on tyyntä ja myrskyä, nousuja ja laskujajoskus tasamaatakin.

    Elämälleen tarkoituksen antaa jokainen itse, tai on antamatta. Silloin voi tarkoitus ollakin tarkoituksettomuus.

    Ihmisyyttä on olla ihminen toiselle, joskus korvana ja olkapäänä. Ihmisyyttä on myös vastaanottaa toisen tarjoama korva ja olkapää.

    Ei kait ylistää ketään kannata, kehua voi kyllä toisinaan.
  14. Heikku!
    Miehän en oikeesti usko kehenkään muuhun kun itteeni ja omiin kokeiluihin.
    Jokainenhan täällä puhuu omista uskomuksistaan.
    Ja joskus on niin että jos syytä ei ole jonkin asian uskomiseen niin miksi silloin edes miettiä uskomuksiaan.
    Joten ihan ole huoletta, ja aina kerro niitä epäilyksiäsi. Niistä voi olla joskus apuakin :)
  15. "kokeilla täytyy"
    Kiitos vinkistä, tuo täytyy kokeilla.
  16. Tässä Junnu vertaa itäsaariston miestä katajaan, mulla on tapana kattoa kahta kaunissaarelaista siskosta joita välillä näen kaupoilla että ovat kuin saaren katajat, joka tuuleen taipuvat muttei taittuvat.
    Äitini ikäisistä siskoksista on kysymys, ja vielä äitini eläessä pistin hänetkin siihen katajaiseen kansaan.:

    http://www.youtube.com/watch?v=ri1mJxMnt1Y&feature=related
  17. Niin totta kirjoitat.
    Ja yleensä se mikä on vaikea yhdelle ei ole sitä toiselle.
  18. Mutta kun tää ihminen ei koskaan ihastuksissaa kattele sitä aurinkoa vaan aina aurinkolasien läpi.
    Kun tään pää ei kertakaikkiaan tykkää mistään kirkkaasta vaan se alkaa heitteleen ihmistä pitkin ja poikin kuin humalaista ja pää saa kamalia särkykohtauksia.
    Niin miksei sitten tälläisille ihmisille vois olla tuo korvan kautta menevä valo mahdollinen?
    Eka aurinkoinen päivä tänä vuonna enkä ollut laittanut laseja päähäni vaan onneksi ne oli laukussa, ettei sentään jääneet kotiin.
    Vähän matkaa käveltyäni tuli sivuaskel ja kohta toinen. Onneksi siinä kohdalla oli aita josta sain kiinni ja sitten etsin laukustani aurinkolasit ja lähdin pikkuhiljaa etenemään. Jupisin itsekseni " Kaikki on hyvin, ihan rauhalliseti nyt pieniä askelia" ja silleen sain taas kiinni suorasta ja normaalista kävelystä.
    Tää ei oo kivaa, haluu korvavalon joka toimiva.
    Nyt on niin tyyris etten ala kokeilemaan kun tuo agnostikko tässä asiassa nostaa päätään.
  19. Olin yksin hurghadassa (nainen) ja sain kyllä kulkea muuten ihan rauhassa mutta kauppiaat oli kiivaasti kimpussa että seuraavalla kerralla menen kaverin kanssaa sinne.

    Siellä oli äiti kahden tyttärensä kanssa samaan aikaa ja heillä oli hauskaa.
    Kävivät paljon reissuilla ja koska olivat nauravaisia ja iloisia niin myöskin kohtelu heille oli ystävällistä.
    Tähän nyt kuitenkin sen verran että egyptiläise paljon heitä "huijasivat" huumorilla. He vakavalla ilmeellä jotain sanoivat mutta se ei aina ollut mitään muuta kun huumoria.
    Luulen että teillä voi olla huippuhauska matka kun otatte huumorin ja sitten myös järjen mukaaan.
    Vatsatautia en saanut siellä niinkun en ole koskaan missään saanut, paitsi suomessa.
    Egypti on erilainen maa. Siellä on paljon keskeneräistä, muta siellä on myös kaunista.
    Se voi olla kulttuurishokki mutta minulle ainakin kävi niin että haluan mennä sinne vielä uudestaan. Mielettömän paljon jäi näkemättä vain pieni pintaraapaisu maasta tuli tutkittua, todella pieni.
  20. Kirjoittanut sen on Toim. J. Francis Stroud.
    Ja on yks mun luetuimpia kirjoja. Mulle tulee aina välillä sellaisia Mello kausia.
    21. 84 / 183
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt