- Sama tuntuu jatkuvan kuuskymppisenä .
Aina vaan helpompaa elellä ja olla :D - Kyllähän moikkailen aina kun tuttuja tulee vastaan. Tosin harvakseltaa nyt tulee käytyä.
Silloin kun ton sähköpostin kaikesta turhasta käyn tyhjentämässä. Kun se on mullekin sellainen sp. mihin kaiken turhan otan. Jos on pakko antaa sp-osoite enkä tarvi sitä muuten silloin osoite on tämä.
Ja tuleehan sinne sitten se kaikki roskapostikin, eikä muualle :) - Kyllä syksy on parasta aikaa, talvikin ihan kiva nyt kun on kunnon talvi.
Viime kesä oli ihan kamala, mulle paras lämpötila on jossain 20 asteen hujakoilla.
Ja kun se aurinkokin vaan helotti teivaalla ei auttanneet pilvet ei.
No meillä k-kottonin kanssa on vaan neljä vuotta ikäeroa ettei paljon.
Vaikka on kaikenlaista vaivaa. Niin vanhaksi en suostu vielä itseäni tuntemaan ;) - Välillä käyn minäkin kurkkimassa täällä mutta ei mitään mielenkiintoista enää löydy.
Suurin osa jotain linkkejä lehtien sivuille. Osaan kyllä itsekin löytää ne mitkä kiinnostaa :)
Silloin joskus oli kivaa ja mahasta sai kiinni pidellä kun toisinaa nauratti niin..
Jo kuuluisin kuuskymppisiin viimeisen synttärin johdosta, muttei oikein sekään vedä.
Mukavaa talven jatkoa sinulle mii-su - Hih tulit sitten tuomaan tänne vähän eloa DD
Käyn täällä kurkkimassa silloin tällöin muttei enää pitkiin aikoihin ole ollut alotuksia jotka sais innostumaan.
Itelläkään ei ole sen kummallisempia alotteita mielessä ollut.
Kylätie on hiljainen sen jälkeen kun täältä lähti pois monta mielennkiintoista juttukaveria.
Mullakin tulee se 60v täyteen seuraavaksi.
Mutten taia edes tuonne 60v:n puolelle mennä, tai kuka sen tietää.
Jos tulee ykskaks se vanha into päälle.
Olinhan siellä jonkun aikaa silloin "nuorena tyttönä" jo ;)
Sairauksista huolimatta ei ole oikeestaan valitettavaa.
Nautin elämästäni niissä puitteissa missä pystyn. Kävelen hissunkissun meran rannalla ja kuvailen.
Nyt odotan uutta kameraa kun olen innostunut tuohon ötökkämaailmaan. Siellä on todella paljon kauniita pieniä olentoja. Ne menee ohi silmien huomaamatta jos ei onnistu näkemään kuvissa.
Veneet lisääntyy rannassa taas. Ikkunasta katselen kun upeat miehet laittaa tätä meidän rantaa hienoksi.
Jääkaapissa on ruokaa ja lämmin sänky missä nukkua. Omat avaimet oveen. Ja telkussakin on tallennettuna ohjelmia joita voin katsoa, silloin kun haluan.
Valtakunnassani kaikki hyvin :)
Mukavaa kevään jatkoa sulle. - Kyllähän ne mietityttää ja pohdituttaa molemmat toisinaan.
Mutta pelko on sanana jotenkin sellainen että se saisi kaiken hyytymään, ja estää elämästä.
Elämän tapaani kuuluu tehdä kaikkea mahdollista mistä nautin, sitä varten ettei tarvi sitten katua jos sairaus vie mukanaan.
Mitään asiaa minkä pystyn nyt tekemään en siirrä tulevaisuuteen, sitähän ei koskaan tiedä koska elämä loppuu.
Onko tämän kaiken takana sitten se pelko, vai viisaus. Sen saa jokainen miettiä omassa päässään. - Mulla taas päinvastoin. Elämä on aina ikäänkuin alkanut alusta syksyllä kun pimenee ja talvi lähestyy.
Rakastan lunta ja lumisateita. Jäällä kävelyä ja kaikkea talveen liittyvää.
Mutta kun kevät tulee jo helmikuun alkaa mieli laskemaan ja tunne alenemaan.
Olen itse just miettinyt sitä että mulla kaikki läheisten kuolemat ja muut ikävät asiat osuu kuukausien helmi-toukokuu välille.
Kesät on kivoja kun ne on muille viileitä ja mulle sopivia. Kuumana kesänä olen äkäinen kun en tykkää siitä.
Elo-syyskuu alkaa taas menemään.
Ja tosta räntäsateesta en tykkää, kevään räntäsateesta ollenkaan kun se vie vielä alemmas tuota jo valmiiksi alhaalla olevaa tilaa.
Joskus systerin kanssa nauretaan sitä kun kumpikaan ei tykkää räntäsateesta vuodenaika vaan on eri.
En niin paljo huomaa sitä syksyllä kun keväällä, kun kaikki on loskaa sulavan lumenkin takia. Likaisia teitä ja märkää.
Nyt vaikka on satanut niin väliin mahtuu paljon hyviä ilmoja, kohta taas ulos kun sateet näyttää loppuneen.
Voimia sulle Mitäkä.mies syksyyn ja tulevaan talveen. - No ehkä sun nyt olis hyvä aika alkaa muistelemaan miten joskus olet toiminut.
Ja muutenkin opettelemaan, flirttailla voi monessa paikassa vaikka ihan kaupassa.
52 on nuori vielä voit olla hyvässä lykyssä vasta puolivälissä elämääsi.
Mieti mitä haluat loppuelämältäsi samaako kun tähän asti vai jotain muuta.
Tuntuisi siltä että mies on kiinnostunut.
Mutta ajattele kuitenkin eteenpäin jos hän ei vielä olekaan.
Tämä saattaa hyvin olla herätys sulle ettet nuku onnesi ohi, kun se hetki tulee, jos ei ole tullut jo tuon miehen kanssa.
Tsemppiä elämääsi ja usko itseesi. - Eipähän kiinnosta lukea näitä lehtijuttuja.
Voin sanoa että kyllä tässä on tullut hyvin kestettyä niin alamäkiä kun ylämäkiäkin.
Ja luulen etten ole ainoa kukaan.
Monesti ihmisten on vaikea kestää kun menee hyvin. Pelätään jo etukäteen sitä että se hyvä loppuu niin sitten jopa alitajuisesti ihminen tekee päätöksiä jotka vie sen hyvän pois. ja siinä sitten ihmetellään että miksi aina käy näin.
Pelko on monen ratkaisun takana...
Jaa maailman menosta en tiedä meneekö yhtään mihinkään. Maapallo se vaan jatkaa pyörimistään...Luultavasti vielä pallona, tai soikeana tjs.... :D - Laitan vielä tämänkin koska on hyvin puhutteleva.
Ja tykkään nimenomaan Irwinin esittämänä.
https://www.youtube.com/watch?v=lLjW6W-AFo4 - Tää kappale saa hyvälle tuulelle.
Kaunista tämäkin tavallaan.
https://www.youtube.com/watch?v=f5UKLeMl9Uc - Tän kesän reissu tulee olemaan Kymijoki Kotkasta Päijänteelle kuvaten kameralla.
Kaikkia ihania koskia mitä siihen väliin mahtuu ja kaikkea mahdollista.
Rauhassa kulkien ja luonnosta nauttien systerin kanssa.
Vastavirtaan mennään mutta väliäkös tuolla on kun kuljetaan autolla :D
Aikaa ei vielä ole päätetty vaan sekin selviää.
Muut reissut onkin sitten vielä suunnittelematta ex tempore matkoja. - Nii ja johan sie määrittelit hänet tuossa kirjoituksessa, joten toiveesi on jo toteutunut...
- No johan meidät määriteltiin Ruotsalaisksi aikaisemmin ja vissiin kait Venäläisiksikin. Mieluiten olen kyllä Suomalainen ja mielenkiinnolla tulen seuraamaan sitä :D
- Kyllähän ne monesta paikasta on lopettaneet noi keskustelupalstat ja ikäväähän se on aina niille ihmisille jotka niistä saa elämäänsä joko iloa tai sitä muuta keskustelun aihetta.
Maailma muuttuu ja se on hyväksyttävä. Vaikka kyllä mie sen hyväksyn pitkin hampain useimmiten.. - Joo ollaan hissun kissun vaan, niin kukaan ei kiinnitä huomiota meihin ;)
- No sen jälkeen kun lähti täältä noi sheriffit niin täällä ei enää ole ollut juurikaan sitä porukkaa joka silloin ilakoi..
Itsekin käyn täällä katsomassa välillä päivittäin mutta sitten on aikoja jolloin koko palsta unohtuu todella pitkiksi ajoiksi jopa kuukausiksi. Nyt on ollut taas sitä aikaa kun kurkin päivittäin.
Mutta ei juuri ole aloituksia jotka iskusivät kipinää.
Ja toisaalta ei ole itelläkään mitään ihmeellistä aloituksen aihetta. - Osa täältä on tuolla seuraavassa ikäluokassa :)
Itse kyllästyin juuri tuohon mistä Mitäkä.mies tuolla kirjoittikin. Tuli niin vahva sheriffi tänne että ei kerinnyt vastailemaan mukaviin viesteihin kun ne jo oli poistettu.
Ei voinut enää tulla sitä mukavaa spontaania keskustelua. Sitä joka sai todella usein hörähtelemään itsekseen ääneen.
Ja onhan tää ihan eri asia kun somessa (facessa) missä kyllä nykyään eniten kirjoittelen. Siellä on kaikki ihmiset jotka omia kavereitani ovat oikeilla nimillään.
Tosin myönnän että kaipaan sitä kivaa mikä täällä oli. Kaipaan monia nimimerkkejä joita en ole nähnyt enää missään, ainakaan niillä nimimerkeillä kun silloin olivat. - Katselen usein "kiireisiä" ihmisiä jotka rannalla juosten ohittavat. Korvissa soi joko musiikki tai sitten huudetaan puhelimeen samalla kun juostaan.
Yksi ihan hullu tilanne kun ihminen ottaa koiran omalle juoksulenkilleen ja toinen ei saa haistella niitä kaikkia ihania hajuja matkalla. On pakko juosta ihmisen mukaan..
Itsellä on polvet vieneet kiireen tuolla ulkona kulkiessa.
Eikä toistaiseksi ole kiirettä muutenkaan.
Nauin hitaudesta elämässä ja tällä hetkellä kyllä otan kaiken siitä irti.
Hitaasti nousen aamuisin, ja sama tahti jatkuu läpi päivän..
Paitsi,
Kun tulee joku juttu jota odotan ja haluan.
Kärsimättömyys on se luonteen piirre joka kyllä tuo vieläkin kiireen mukaan.
Kiireen henkisesti. Heti, mulle, kaikki.
Odotuksen malttamattomuus.
Silloin on kiire ja asioiden täytyy mennä niinkun itse ajattelen..
Mutta useinkaan ei niin käy ja joskus kun käy niin mietin jälkeenpäin miksi niin kiireellä piti tämäkin hoitaa. - Olen jo paljon lähempänä kuutta- kun viittäkymppiä, mutta en suostu kangistumaan kaavoihin vieläkään.
Voi kun kutoisin sukkia mielelläni mutta vaikka langat ja puikot löytyy niin ei ole malttia siihen. Liian hyvässä muistissa vieläkin se kouluaikainen pakkokutominen. Ja kun otan kutimen käteen niin kädet hikoo ja kaikki menee ihan pieleen.
Onneksi on kutojia ja virkkaajia ympärillä niin paljon etten jää ilman villasukkia tai mitään vastaavaa.
Extempore eläjä olen. Saatan ykskaks hypätä bussiin joka vie..... minne sitten viekin. Kamera mukaan ja kuvailemaan.
Enkä siihen tarvi seuraa vaan sitä on siellä minne menen, on aina ollut.
Ulkomaan matkoja kun olen tehnyt "yksin" sitten kun melkein viiskymppisenä uskalsin sille ensimmäiselle reissulle Kreetalle.
Musiikissa parasta on 60-luvulta eteenpäin. Ja myös jos tansiin haluan niin silloin humppa ja muu tanssimusa. Myös kotimainen musiikki. Rock,pop, ihan melkein mikä vaan musiikki. Paljon kuuntelen ns. henkistä musiikkia joka on meditatiivista ja rauhallista. Ihan silleen mikä sattuu olemaan sen mielentila.
"Elän täysillä" tosin se mitä se on minulle on varmasti ihan erilaista kuin monelle muulle. Tykkään vaellella meren rannalla ja metsissä. Yksin. Koska toisten kanssa joutuu kuuntelemaan ja vastailemaan. Itse tykkään istua kannolle ja antaa luonnon puhua.
En voisi mennä ulos musiikki korvissa tai puhumalla kännyyn.
Se on muuten miulla vielä sitä vanhaa mallia jolla ei pääse nettiin, ja kun lähden ulos niin sekin jää kotiin pöydälle odottamaan.
Yksi ihan ihana asia odottaa minua tuolla autotallissa. Se on maalauksen alla nyt.
Keinutuoli, sellainen valkoinen kaunis. Vielä tällä viikolla saan sisään ja siinä sitten istuskelen aamukahvin kanssa ja katselen pihalle.
Olen menossa värjäämään hiukseni pitkästä aikaa punaiseksi ens viikolla ja sitten haluan itsestäni kuvan siinä keinutuolissa, sellaisena kun olen sydämeltäni.
Uteliaana rockkitätinä. omia lapsia kun ei ole niin voin lähettää niitä systerin jälkeläisille :D
Muuten taidan mennä pihalle kitkemään noita kukkapenkkiä kun ne niitä kaipaa :D