pundit

Vapaa kuvaus

►Jokaisen ihmisen pitäisi ymmärtää mitä onni on.
►Onnea ei ole se, että saa jotain uutta, vaan että ymmärtää mitä jo omistaa.
►Onnea on oppia ymmärtämään, mitä haluaa ja mitä tarvitsee.
►Onnea on ymmärtää tarjolla olevat mahdollisuudet.
►Onni ei ole tasaista tietä, vaan kykyä edetä miellyttävällä tavalla tässä erämaassa.
►Onnella ei ole huomista päivää. Onnella ei ole eilistä päivää, se ei muista mennyttä, ei ajattele tulevia, sillä on vain nykyisyys eikä sekään ole kokonainen päivä, vaan silmänräpäys, tämä hetki, juuri tässä.
.
Olen akateeminen yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut perheellinen nainen.
►📧 mspundit[at]hotmail.com

Aloituksia

315

Kommenttia

2475

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Muistat varmaan, että tultuaan valituksi puheenjohtaksi Urpilainen sanoi, että suurimpana hallituspuolueena Lipponen olisi puolueen pääministeriehdokas.

    Jutta Urpilainen taisi maksella takaisin kunniavelkojaan puheenjohtajavalinnastaan, kun nimitti Mikael Jungerin (Lipposen entinen erityisavustaja) puoluesihteeriksi ja Paavo Lipposen presidenttiehdokkaaksi. Puheenjohtajavalinta oli todellisuudessa ratkaistu jo ennen äänestystä. Kaikki loppu oli pelkkää näytöstä ja Jutta Urpilaisen vanhan kaaderin hengennostatusta toverihuudoillaan. Tätä toveriperinteeseen kiinnittymistä en lakkaa koskaan ihmettelemästä. Se ei kuulu enää nykyaikaan.

    Kaikki ennusmerkit viittaavat siihen, että tappiokulku jatkuu myös seuraavissa kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa. Edelliset eduskuntavaalit olivat SDP:lle oikea torjuntavoitto, mutta se tapa millä se saatiin, tarkoittaa entistä rumempia lukemia jatkossa.

    Halpahintaisella poliitikoinnilla voi onnistua vaaleissa yhden kerran, mutta aivan heti uudestaan.
  2. Olen kirjoittanut tästä samasta aiheesta jo aikaisemmin. Tätä rahoitusmarkkinaveroa t. Tobinin veroa ajavilla vasemmistolaisilla ei tunnu olevan mitään ymmärrystä talouden perusperiaatteista. Tämä on erityisen surullista, kun otetaan huomioon, että SDP pistää toivonsa työllisyyden parantumisesta, kestävyysvajeen hävittämisestä ja julkisen velan pienentämisestä talouden kasvulle - asiaan, jonka toimintaperiaatteita he eivät lainkaan ymmärrä. On pelottavaa ajatella, että valtiovarainministeri hoitaa hyvässä uskossa tointansa samoin kuin entinen laivan kapteeni: tuurillahan ne laivatkin seilaa.

    Panin ilahtuneena merkille, että myös Timo Soini vastusti selväsanaisesti rahoitusmarkkinaveroa ja oikeilla perusteilla eilen tai toissapäivänä televisiossa.

    SDP on väittänyt rahoitusmarkkinaveron olevan käytössä Isossa Britanniassa. Tämä ei ole totta. Ainoa maa missä rahoitusmarkkinavero on koskaan ollut edes kokeilussa on Ruotsi, josta sieltäkin vero poistettiin kun huomattiin sen tuotto mitättömäksi. Lyhyen kokeilun jälkeen vero poistettiin epäonnistuneena ja yhteiskunnan kannalta haitallisena kuten kommunismi Venäjältä.

    Tässä tilanteessa, jossa Eurooppa häilyy vaikean taantuman edessä, on suorastaan järjetöntä ehdottaa toimenpiteitä, joilla entisestään lisättäisiin kiviä raskaaseen kuormaan.

    Tässä yksi aikaisempi kirjoitukseni rahoitusmarkkinaverosta:

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/9015607
  3. Kiitos kohteliaisuudesta. Ei minua kiinnostaisi kirjoitella perättömiä trollikirjoituksia. Kun on tähän ikään päässyt ja maailmaakin jo monelta kantilta nähnyt, en pidä mielekkäänä tuhlata aikaani joutavaan.

    Minussa on aina ollut vähän maailmanparantajan vikaa ja olen antanut auttavan (toisten asioiden selvittämistä ja neuvojen antamista) käteni, jos joku on sen tarpeessa ollut. Siinä, jos missä näkee, milainen ihminen todella on. Jonkun mielestä ilmainen, olkoonkin mitä vaan, on hintansa väärti.

    Tällä ja muilla suomi24:n palstoilla on ongelmansa. Keskustelu on välillä hyvin laimeaa ja peittyy usein myös häiriköinnin alle.

    Tuosta sähköpostiosoitteesta vihjeeksi vielä sen verran, että kaikilla tänne rekisteröityneillä löytyy sähköposti suomi24.fi -päätteellä.

    Hyvät illan jatkot
  4. Täysin velaton Suomi ei ole ollut koskaan. Velkaantumiskehitys todella alkoi 1990-luvun vaihteesta. Suomea kohtasi tuolloin ennennäkemättömän rankka lama. Velkaantumista tuolloin ei pystytty välttämään, vaikka kaikkea leikattiin ja veroja nostettiin. Itse asiassa Suomessa leikattiin liiankin hanakasti kaikkea, mikä johti laman syventymiseen ja pitkittymiseen. Viime lamassa 2008-2009 ei toistettu edellisen laman virheitä, mikä taasen nosti velkaantumisastetta.

    Ns. hyvinvointiyhteiskunta voidaan synnyttää korkeiden tuloerojen maahan, kuten Suomessakin tehtiin. Varmaan on niin, että mitä korkeammat tuloerot ovat, sitä epätodennäköisempää on että yhteiskunnassa laajassa mittakaavassa harjoitettaisiin tulonjakoa. Tähän varmaan on paljonkin erilaisia syitä.

    Lauseella: "Samanlainen johtopäätös on osaltaan myös Yhdysvalloissa vaikuttamassa siihen, että republikaanit eivät esitä lisäleikkauksia heikompien sosiaaliturvaan.", tarkoitin sitä, että juuri tällä hetkellä vaaliaseena republikaanit eivät esitä sosiaaliturvan leikkaamista. On totta se mitä sanot, että keskiluokkakin alkaa painua Yhdysvalloissa köyhyyden puolelle.

    Jos muuten haluat keskustella asioista muutenkin kuin tällä palstalla, nimimerkistä arvannet sähköpostiosoitteen.
  5. Kulmakerroin on ollut todella kova. Kun Heinäluoma tuli puheenjohtajaksi SDP:n kannatus oli loppuvuodesta 2005, 25,5 %. Heinäluoman viimeisellä puolivuotisjaksolla SDP:n kannatus 2008 alussa oli enää 21,8 %.
    Urpilaisen aikana vuoden keskimääräinen kannatus on pudonnut 18 %:iin ja viimeisen puolen vuoden kannatus osoittaa sekin edelleen laskusuuntaa, tulos 17,8 %.

    Jonkun mieltä varmaan rauhoittaa, kun voi ajatella, että ei näillä gallupeilla ole merkitystä. Gallupit osuvat kuitenkin hämmästyttävän lähelle todellisia vaalituloksia. Muutokset syntyvät pitkässä juoksussa. Menetetyn kannatuksen takaisin saaminen on melkein yhtä hankalaa kuin yhtiöön pettyneen asiakkaan takaisin saaminen.
  6. Laskin vähän samansuuntaisesti omia arvioitani, mikä voisi olla Väyrysen kannatus Niinistöä vastaan. Sain lukemaksi 42,2 %. Eli pääsin hyvin samoihin lukuihin kuin Haaviston kanssa. Oma veikkaukseni on, että jos presidentinvaaleissa järjestetään kakkoskierros, mikä on todennäköistä, kakkoskierrokselle menevät Sauli Niinistö ja Väyrynen tai Haavisto ehkä juuri tässä järjestyksessä.
  7. Kirjoitat jossain määrin ristitriitaisesti. Toisaalta maalaat Suomesta kuvaa onnelana, koska tuloerot ovat täällä pieniä tai pienimpiä maailmassa. Toisaalta tuot esiin sen, kuinka huonosti Suomen laki kohtelee epäonnistumisia. Samaan aikaan sekä kehut nykytilaa, että haukut sitä. Poimit nykytilasta omaa mielipidettäsi tukevia asioita ja unohdat epämieluisat.

    Viittasit aikaisemmin kummallisiin tutkimuksiin, missä sanottiin pienten tuloerojen kansojen pärjäävän parhaiten. Yhteiskunnassa vallitsevat lait kuuluvat erottamattomana osana siihen yhteiskuntaan, mistä ne on otettu. Onnelan lait kuuluvat onnelaan ja toisinpäin.

    Olen samaa mieltä, että laman hoitaminen 1990-luvun alussa oli luokatonta ja ymmärtämätöntä. Tiesitkö, että isojen tuloerojen maassa Yhdysvalloissa voi tehdä henkilökohtaisen konkurssin ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Pienten tuloerojen Suomessa ei voi. Yhdysvalloissa kannustetaan enemmän yrittäjyyteen ja innovointiin kuin Suomessa. Suomessa pitää pelätä epäonnistumista. Sinä ilmeisesti mielelläsi vielä vähentäisit innovointia ja yrittämistä, koska ainakin aikaisempien kirjoitustesi perusteella et ole valmis hyväksymään yrittäjälle ja onnistujalle juuri mitään palkkiota riskinotostaan, jonka kääntöpuoli ja uhka on velkavankeus.

    Hirvasnoron linkin jutun sisältö oli päällisin puolin paikkansa pitävää, joskin hieman poliittisilla näkemyksillä höystettyä. On kaunis ajatus pitää yllä hyvinvointiyhteiskuntaa, joka syö enemmän kuin ansaitsee. Näithän kuinka on käynyt Kreikassa. Kun rahat loppuvat , on leikattava myös ilmaisista palveluista ja rahankylvämisestä eli leikkaukset koskevat myös sosiaalipolitiikkaa.

    Suomessa oli korkeat tuloerot ennen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista. Sinä väitit olevan absurdia, että sellaiseen yhteiskuntaan voisi tulla hyvinvointiyhteiskuntaa. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pääsi täyteen kukoistukseensa vasta 1980-luvulla. Et ole tainnut lukea historiaasi.

    On totta, että tuloerot Suomessa ovat lähteneet kasvuun 1990-luvusta alkaen. Minun mielestäni tuloeroja pitää olla, mutta liian suuret tuloerot eivät ole hyväksi. Samanlaiseen johtopäätökseen on päädytty myös vastajulkistetussa väitöskirjassa. Liian suuret tuloerot leikkaavat heikomman kansanosan ostokykyä ja sitä kautta myös talouskasvua. Samanlainen johtopäätös on osaltaan myös Yhdysvalloissa vaikuttamassa siihen, että republikaanit eivät esitä lisäleikkauksia heikompien sosiaaliturvaan. Elinkeinoelämä pelkää kulutuskysynnän laskevan ja vaikutuksia talouteen.

    Olisi löydettävä sopusuhtainen ratkaisu, jossa innovoinnista ja yrittämisestä olisi mahdollisuus rikastua. Samalla olisi pidettävä huolta myös kohtuullisesta sosiaaliturvan tasosta.
  8. Teoreettisesti on mahdollista, että Haavisto saisi yhdistetyn vasemmiston ja vihreiden äänet, eli 16,2 + 8,5 + 7,6 ja lisäksi hajanaisia ääniä muualta enintään + 10 eli yhteensä n. 42,3.
  9. Kiitos tuosta linkistä. Minä muistelisin myös oikeusministeriön tutkineen poliittista tietämystä ja päätyneen ihan samansuuntaisiin johtopäätöksiin.
  10. Jos olisin presidenttiehdokkaansa nimenneen puolueen kannattaja, vain yksi olisi pakko jättää pois heti laskuista - Eva Biaudet. Arhinmäki on poissa laskuista täysin vastakkaisen arvomaailmansa vuoksi.

    Kukin tietenkin äänestää parhaaksi katsomaansa henkilöä. Todellisia mahdollisuuksia presidentiksi on mielestäni kuitenkin vain Sauli Niinistöllä, Pekka Haavistolla ja Paavo Väyrysellä. Nimenomaan tässä järjestyksessä. Ihmeitähän voi aina tapahtua, koska on paljon henkilöitä, jotka eivät ole päättäneet kantaansa.

    Presidentinvaalit ovat keskeisesti henkilövaalit.
  11. Tilastoja tehdessä täytyy olla tarkkana, jotta ei tehdä vääriä johtopäätöksiä. On varmasti totta, että keskimäärin köyhät elävät lyhempään kuin varakkaat, mutta köyhien varakkaita suurempi alkoholin- ja päihteiden käyttö, vähäisempi liikunta, suurempi tupakointi ja yksipuolisempi ruoka sekä suurempi television katselu eivät selity pelkällä köyhyydellä. Joskus tai jopa hyvin usein saattaa olla niin, että juuri tällainen henkilö päätyy köyhäksi.

    Väite "pienten tuloerojen kansat pärjäävät parhaiten" on hyvin kevyesti tehty. Silmäilin kirjoitusta ja toimittaja kuvailee pienten tuloerojen kansojen olevan hoikempia jne. En tiedä onko toimittaja polkaissut jutun tosimielellä lainkaan, vai onko toimittajalle asetettu aikataulu johtanut varsin kepeään kirjoitukseen.

    Suomi kuuluu pienimpien tuloerojen maihin. Silti suomalaiset kuuluvat painoindeksiltään suuripainoisimpien ryhmään. Vaikka Suomi on sijoittunut bruttokansantuotteella mitattuna hyvin, sen edelle pääsee monia maita, joilla tuloerot ovat merkittävästi suurempia. Suomalaisten elinikä on kansainvälisessä vertailussa heikosti sijoittunut kehittyneiden maiden vertailussa, vaikka tuloerot ovat pienimpiä maailmassa. Suomen itsemurhalukemat ovat maailman korkeimpia jne. jne. Näitä vertailuja voisi tehdä vaikka kuinka paljon.

    Isot tuloerot eivät automaattisesti tarkoita köyhän kansan kurjistumista yhtä vähän kuin väite että isot tuloerot parantaisivat automaattisesti myös köyhien asemaa.

    Kaikki riippuu yhteiskuntarakenteista. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion muodostuminen olisi yhtä hyvin ollut mahdolista maahan jossa olisi ollut isot tuloerot. Hyvinvointivaltio tarkoittaa valtion tulonsiirtoja verotuksen keinoin köyhille ja pienituloisille. Tuloerot voivat kuitenkin kasvaa myös hyvinvointivaltiossa, jossa pidetään huolta yhteiskunnan heikompiosaisista.

    Asian selventämiseksi ajatellaan esimerkki:

    1) kouluttamaton ja työtön entinen päihteidenkäyttäjä
    2) ylitöitä puskeva palkkatyöläinen

    Alussa työttömän ja palkkatyöläisen välinen tuloero on verotuksen jälkeen 2.500 euroa. Työntekijän tuottavuus nousee hänen isomman työtuntimääränsä tai työtehon nousun vuoksi niin että hänen palkkansa nousisi 50 euroa.

    Oletko tosissasi sitä mieltä, että työntekijää pitäisi verottaa niin paljon enemmän, että absoluuttiset tuloerot eivät kasvaisi ja että työntekijän selkänahasta revityt 50 euroa pitäisi jakaa tasan hänen ja työttömän kesken. Jos et ole tätä mieltä, hyväksyt tosiasiallisesti tuloerot ja niiden kasvamisen jossain muodossa.

    Olen muuten monessa asiassa samaa mieltä köyhyystutkija Heikki Hiilamon kanssa.
  12. Äärikristitty kansanosa (New Born Christian) Yhdysvalloissa kannattaa tyypillisesti republikaaneja. Yhdysvaltojen ongelma on puolueväritteiset mediat. Republikaani katsoo ja kuuntelee mediaa, joka tukee hänen arvomaailmaansa. Kun media on linkittynyt puoluekoneistoon, ei sen edun mukaista ole tuoda esiin puolueetonta sanomaa. Tämän vuoksi on hyvin ymmärrettävää, että Yhdysvalloissa vieläkin 25 % kansalaisista luulee, että Obama on muslimi. Tekisi mieleni sanoa, että keskimääräinen republikaani on tietämättömämpi kuin keskimääräinen demokraatti, mutta keskimääräisyydet ovat keskimääräisyyksiä. Demokraatit ovat kuitenkin lähempänä minun arvomaailmaani kuin republikaanit.

    Suomalaisten keskimääräinen yleissivistys on paljon korkeammalla kuin Yhdysvaltalaisten. Silloin tällöin tapaan amerikkalaisia bisnesmiehiä ja -naisia Euroopassa ja hämmästytän heitä tiedoillani Yhdysvaltalaisesta politiikasta.

    Mitä tulee suomalaisten poliittiseen tietämykseen, niin sitäkin on tutkittu. Heikoiten yhteiskunnallista asioista ymmärsivät ja vähiten politiikasta tiesivät SDP:n ja Perussuomalaisten kannattajat.

    Suurta kaalihuijausta siis kaikki, mutta kuka huijaa ja ketä - mietipä sitä.
  13. Ymmärrän kritiikin alhaisen intensiteetin demokratiasta. Toisaalta mikä olisi tarkoittamasi voimakkaan intensiteetin demokratia. Ilmeisesti sellainen yhteiskunta, jossa yksikään taho ei olisi onnistunut haalimaan riittävästi pääomia. Sellainen yhteiskunta, jossa valtion parlamentissa harjoitettaisiin keskusjohtoista politiikkaa.

    Tällainen yhteiskuntamalli ei kuullostaisi kovinkaan luovalta ja innovatiiviselta. Luovuutta tarvitaan tuottavuuden nousuun, uusien työpaikkojen luomiseen ja pääomien kartuttamiseen. Tällainen yhteiskunta muistuttaisi ihannemallia kommunistisesta valtiosta. Vaikka yhteiskunnassa sallittaisiinkin jonkin asteisen yksityisen omistajuus, omaisuuden kerryttämiselle olisi asetettu rajoituksia, valuutan arvo eivätkä korot määräytyisi vapaasti. Kysymys olisi voimakkaasti säännellystä yhteiskunnasta, jonka lieveilmiönä tulisi heikompi bruttokansantuote ja työpanoksen osittainen menettäminen puuttuvan työmotivaation ja innovaation vuoksi. Hyvinvoinnin ylläpitäminen näillä ehdoilla olisi vaikeaa.

    Pidän erottelua alhaisen intensiteetin ja korkean intensiteetin demokratioihin keinotekoisena ja akateemisena teoretisointina, koska voimakkaan intensiteetin demokratioita ei tiettävästi ole eikä ilmeisesti koskaan tulekaan.

    Kysymys tuloeroista liittyy juuri ylläolevaan aiheeseen. Alhaisen intensiteetin demokratiassa on tuloeroja. Korkean intensiteetin demokratiassa tuloeroja ei juuri ole tai niitä on vain hyvin vähän.

    Tuloerot edistävät kasvua, mutta sillä ei ole voimakasta tai selvää yhteyttä köyhien aseman parantumiseen. Tästä saadaan varmasti erilaisia tuloksia eri yhteiskuntamalleissa. Toisaalta heikko talouskehitys vaarantaa erityisesti köyhät ja heidän saamansa etuudet, koska kärjistetysti vain köyhät saavat yhteiskunnalta ilmaista rahaa eivätkä varakkaat ja keskituloiset ole välttämättä valmiita tinkimään omasta hyvinvoinnistaan koko laskua.

    Ainoa tilastollisesti todistettava seuraus suurista tuloeroista on selvästi kohonnut lapsikuolleisuus.
  14. On paljon esimerkkejä työmarkkinajärjestöjen ratkaisuista, joita SDP on ollut vastustavinaan tai kannattanut salaa. Ilman SDP-johtoisten työmarkkinajärjestöjen tekemiä sopimuksia näitä ei olisi syntynyt. Tässä taannoin esimerkiksi herätti tunteita työnantajien Kela-maksun poistaminen. Sen vastineeksi SDP-johtoiset työmarkkinajärjestöt saivat jotain mitä ne halusivat.

    Samanlainen ratkaisu oli Lex Nokia yms.

    Työmarkkinajärjestöillä nousi karvat pystyyn myös Sixten Korkmanin peräänkuuluttaman kestävyysvajeen hoitamattomuuden kanssa. Mikko Mäenpää (sd.) STTK:sta yritti lytätä lehdistössä Korkmanin arvostelun perättömäksi.

    Minusta Sixten Korkman on tässä asiassa aivan oikeassa. Kestävyysvajeen hoitaminen on vähän niin ja näin, kun se edellyttää työmarkkinajärjestöjen sopimuksia asiasta. Työmarkkinajärjestöt eivät kuitenkaan näytä kykenevän sopimaan isoista asioista eikä hallitus näytä voivan tehdä mitään illman työmarkkinajärjestöjen sopimuksia.

    http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2011/12/21/korkman-kestavyysvaje-vaatii-enemman-huomiota/201119527/12

    Hallitusohjelmaan tuli surullinen kirjaus, että tällä kaudella kolmikantaa vahvistetaan. Näin varmaan kävikin, koska SAK istutti monen SDP-ministerin vahtikoiraksi ay-demarin.

    Työmarkkinajärjestöille kolmikanta tarkoittaa sitä, että ne tekevät sopimukset, jotka valtio (eduskunta) sitten pukee laiksi ja pykäliksi. Näin se menee. Asian vaikeudesta kertonee asiaan keksimäni esimerkki:

    Miten olisi käynyt, jos Suomen ja Neuvostoliiton välisen kiistakapulan ratkaisemiseen eli maa-alueiden vaihtamiseen/luovuttamiseen talvisodan edellä olisi vaadittu kummankin osapuolen suostumus eikä sota olisi ollut mahdollista. Sopimusta ei olisi syntynyt :)
  15. Jos tietoa kaipaat, miksi asiat ovat niin kuin ovat eikä mikään tunnu edistyvän mihinkään niin kerron seuraavan.

    Sosialidemokraatit ottivat valtavan loikan kohti markkinatalousjärjestelmää ja konsensuspolitiikkaa Korpilammen seminaarissa syyskuussa 1977. Konsensuspolitiikan ansiosta ja myötävaikutuksella pysäytettiin veroasteen nousu ja siirryttiin kohti maltillista tulopolitiikkaa. Tuon ajankohdan jälkeen mikään ei ole ollut niin kuin ennen.

    Työmarkkinajärjestöjen välinen konsensuspolitiikka hakee kompromisseja. Kompromissit eivät välttämättä ole kummankaan osapuolen tavoitteiden mukaisia, mutta kuitenkin hyväksyttävissä kummallekin osapuolelle.

    Suomalaista yhteiskuntaa on kehitetty tämän konsesuspolitiikan hengessä ja sen vankina. Asiaa, josta työmarkkinajärjestöt eivät ole päässeet sopimaan ei ole tehty. Toisaalta asiat, joista työmarkkinajärjestöt tekevät sopimuksen, menee eduskunnassa läpi heittämällä. Suomen kansanedustuslaitos on konsensuspolitiikan aikana ollut enemmän tai vähemmän vailla vaikutusvaltaa.

    Monet rividemarien kritisoimat ja ikävät ratkaisut sekä sopimukset on tehty konsensuspolitiikan hengessä ja toisena pääneuvottelijana on aina ollut demari. SDP haluaa kuitenkin edelleen vankasti pitää yllä konsesuspolitiikkaa, koska näin se turvaa tai yrittää turvata itselleen päätösvaltaa yli parlamentin.

    Tässä mielessä on huvittavaa, että jotkut demarit mielellään perustelevat näitä epämiellyttäviä päätöksiä sillä, että SDP:llä ei ole enemmistöä eduskunnassa. Näitä epämiellyttäviä päätöksiä ei kuitenkaan olisi tehty ilman demarijohtoisten työmarkkinajärjestöjohtajien hyväksyntää (mm. varallisuusveron poistaminen).

    Konsensuspolitiikka on ulkoparmantarismia ja johtaa lumedemokratiaan. Tärkeitä päätöksiä ei tehdä eduskunnassa eikä kansalaisten valitsemien edustajien välityksellä, vaan salaisissa kabineteissa ja kansalaisilta piilossa. Tehtyjen sopimusten lehmänkauppoja ja niiden vaikuttimia ei kerrota julkisuuteen eikä huonoja päätöksiä tai sopimuksia tehneitä työmarkkinajohtajia päästä vaihtamaan, kuin pahan julkisuustöppäilyn seurauksena (vrt. Jouko Ahonen).

    Vastaus kysymykseesi on, että SDP:stä ei tule aitoa vasemmistopuoluetta eikä oikein mitään muutakaan, vaan se pysyy likaisenvärisen harmaan rymyri- ja kabinettipolitiikan airueena juuri niin kauan, kuin Suomessa pidetään yllä konsensuspolitiikkaa.

    http://www.youtube.com/watch?v=N8rumMBXsN4
    16. 124 / 124
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt