Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Kiitos vastauksesta 15+16. Esitit hyviä, oleellisia kysymyksiä, mitä tarkoitan.

    Ei ympyrä sulkeudu siten, että huomaa uhriutensa jälkeen olevansa myös itse narsistinen. Tämä olisi aivan liian helppo vastaus. NPH:iä meistä uhriutuneista (uhriutunut=tavalla tai toisella kaltoinkohdeltu, joka kokee törmänneensä narsismiin ja joka tulee palstalle) harvemmin on, en usko että kukaan, koska NPH ei todellakaan kykene itsetarkasteluun samassa mittakaavassa kuin me. Mutta mahdollista kyllä.

    Irtioton jälkeen me ensin yritämme ymmärtää, mitä ihmettä meille tapahtui. Sitä käsittämätöntä kuplaa, harhaa, jossa elimme ja jonka normalisoimme. Yritämme päästä eroon syyllisyydestä, häpeästä, tuskasta. Olemme voimiemme vähiin kuluttamia ja ymmällä. Ensin etsimme syytä narsistista, joka meitä väärinkohteli. Miksi toimi niin? Vastauksia ja oletuksia saamme muilta kirjoittajilta tai miten nyt matkaa kukin teemme. Silti emme saa, vaikka kuinka kauan tuskaa koemme, vastauksia narsistilta itseltään, miksi hän toimi niin, miksi hänestä tuli sellainen, miksi juuri minä.

    On aika luovuttaa, laskea kivet maahan. Se vaatii sovituksia, anteeksiantoa. Miksi? Koska sen jälkeen vasta itsetutkiskelu on mahdollista. Oman sisimmän kaivelu on tuskallista ja häpeälllistä hommaa. Tekee mieli juosta karkuun. Ei kestä syyllisyyttään, vihaansa, tekemiään ratkaisuja. Vihaa ja pelkää samalla narsismia koska ei halua olla osa tuota mielestään kauheata (narsismi silloin=pahin uhka), koska mielestään on parempi kuin väärinkohtelija.

    Mutta kaikki, mitä elämän varrella on kokenut, nähnyt ja tuntenut, toiminut itse; tulevat sieltä pintaan kun asioiden annetaan tulla. Ja huomaa olevansa hyvä ja paha. Ja omaavansa sen empaattisen ihmisen lisäksi myös monia narsistisia piirteitä, joiden varjossa on joskus toiminut. Häpeä lisääntyy. Olenko siis paha? Olenko siis ollut kaltoinkohtelija itsekin?

    Tietysti olen. Koska ihmisiä ei jaeta hyviin ja pahoihin. On ihmisiä, joilla on hyviä ja pahoja ominaisuuksia. Ja kaikilla niillä ihmisillä on narsistisia ominaisuuksia. Mutta. Se ei tarkoita NPH:ta, narsismia on hyvää ja pahaa, ja noita piirteitä me omaamme jokainen eri elämän vaiheessa toisia kadottaen, toisia vahvistaen.

    Mitä itsestämme löydämme? Millaiseksi haluamme tulla?
  2. Tarkoituksellista tehtyähän tuo on. Kuten sanoin henna sinulle siinä aiemmassa kommentissa, meillä jokaisella on omat perässä hiihtäjänsä. Toiset kylvää hieman enempi epäsopua kirjoittajien keskelle ja toisinaan tehdään noita ilmiselviä provokaatioyrityksiä. Onko stalkkerit vai ketkä asialla, ei voi koskaan tietää.

    Minusta näissä (kuten tässä mutta monissa muissa tapahtuneissa mitä olen seurannut) on ikävää tietysti se, että halutaan vahingoittaa jotakuta kirjoittajaa suoraan, ilmiselvästi. Mutta sen lisäksi tuomiolle tai vähintäin epäilysten alaiseksi joutuvat muutkin kirjoittajat; kuka teki sen? Koska syyttelyt, epäilyt ja vainoharhat ymmärrettävästi kukoistavat täällä -herkkien ja tuntevien ihmisten keskellä- on helppoa tälläisillä hiekkalaatikkotouhuilla saada lisää kivityssoppaa keitettyä.

    Olemme kaikki suojattomia, kuin julkista riistaa. Narsismipalstaa seurataan siinä kuin muitakin palstoja, vaikka pientä piiriä jutut kiinnostavat. Tikariporukka ei silti useinkaan löydy oman palstan kirjoittajien sisältä, vaan monesti muualta. Ongelmia keskuudessamme syntyy juuri väärinkäsityksistä. Suosittelisin enemmän yhteishenkeä juuri siksi. Meillä palstalaislla on jokin syy olla täällä ja jakaa ajatuksiamme, havaintojamme ja saada tukea sellaiselta joka jo tietyn vaiheen on käsitellyt.

    henna: olen vähän päässyt palstailemaan viime aikoina, mutta sen verran palstaa seuraan, mitä kulloinkin tapahtuu, yleislinjauksia. Sinua on arvosteltu paljon. Kuten myös muitakin vakikirjoittajia. Jotkut kommentit ovat olleet todella törkeitä. En suosittele ketään lähtemään samalle linjalle. Se on vähän sama kuin narsisti saisi juuri haluamansa.

    Tsemppiä vaan, mitä tässä muuta voi sanoa. Kuten muutkin hyökkäysten ja pötöstelyn kohteeksi joutuneet.
  3. ...että on vain luonnollista, että samalla tavalla ne kokeneet kokevat vertaisuutta - ystävyyttä .

    Narsistithan pystyvät tähän mainiosti, vai mitä ? :D
  4. Hyvä että tälläinen ketjukin on; miksi uhri jää?

    Tämä aiheuttaa paljon kysymyksiä ja ihmetyksiä. Eikä tarpeettomasti.

    Syyllistäminen on tavallinen keino pitää toinen suhteessa. Rakkaudesta ei ole kysymys, jos parisuhteessa ei toimita vapaalla ja vuorovaikutteisella tavalla. Vapaus on että välittää toisesta, haluaa olla toisen lähellä ja sitoutua ilman että toinen alistaa lemmikiksi. Vuorovaikutteista siitä tekee se, että kumpikin haluavat toista vahingoittamatta toista. N-suhteessa ei tämä toteudu. Ehkä kaksi saapasjalkanarsistia pystyy (paksunahkoja) siedettävään suhteeseen, mutta heidän tunnemaailmansa panssari vaan tiivistyy, luulisin. Mitä se tekee sitten heille, jälkeläisille, muille läheisille?

    Samoin läheisyydenkaipuu, kuvitelma, illuusio rakkaudesta. Symbioosi. Mitä jää jäljelle? Jokainen nauttii oli N tai ei; rakastumisen tai ihastumisen alun ihanasta tunteesta. Tunteet menee ja lujaa, kunnes töks...arki alkaa. Ja sitten kostetaan sille ainoalle, joka on suhteen toinen tärkeä osapuoli, menetetystä tunteesta. Siinä vaiheessahan sitä vasta pitäisi alkaa tosissaan välittämään. Silloin otetaan oikea mitta parisuhteen toimivuudesta. Menee ahterilleen kyllä monessa muussakin kuin N-suhteessa, mikäli uskoa ja valmiutta sitoutumiseen todella ei ole.

    Narsistisessa suhteessa on illuusioita pystyä korjaamaan tilanne. Tai sitäkään, että pystyy kuin etäältä tarkastelemaan tilannetta ja alkaa nousta kaltoinkohtelijaansa vastaan. Tunnemaailma on myllerryksessä koko ajan, eletään kuin kahden ihmisen muodostamassa kuplassa. Tuleeko siitä hyvää ja toimivaa suhdetta vaikka miten pitäisi toisen aisoissa?

    Ymmärtäminen ja eheytyminen liittyy mielestäni juuri suhteen jälkeiseen suikaloinnin tulokseen. En usko että kaikella tiedollakaan ihminen kykenee (ns uhriasemassa) olemaan täysipainoisen onnellinen vaikka kuinka hankkisi tietoa siitä miten narsistin kanssa tulee toimia. Ja miten se muuttaa ns uhria pidemmällä aikamatkalla? Aina on riskinsä, että hänestä tulee kaltoinkohtelijansa tuotos; pysyvästi uhriutunut ja myönteisiin tunteisiin kykenemätön.