Vapaa kuvaus

" Kettu istuu kukkulan laella auringon laskun viimeisinä minuutteina. Tuulen puhaltaessa sitä hieman paleltaa; turkkiin on ilmestynyt talven aikana useita paljastuneita laikkuja. Kettu huokaisee hiljaa suunnaten katseen kohti kaukana häämöttäviä kaupungin valoja. Se tietää, että viime päivien suojaisa pesä on jätettävä ja lähdettävä välillä saalistamaan.

Ketun luolasta on tullut viimeaikoina sen turvallinen suojapaikka, jonka läheisyydestä se on löytänyt itsensä kaltaisia lajiyksilöitä. Osa noista laumaeläimiin kuulumattomista on kiiltäväkarvaisia ja osa takkuisempiturkkisia. Yhteistä heille kaikille on se, että talviturkki on katoamassa ja ihoa kutittaa kovasti.

Mutta kettu tietää, että voi halutessaan palata suojaisaan luolaansa ja tavata uusia tovereitaan. Joskus se saattaa hiipiä kallion kupeeseen hämärän tuntumassa tai öisin, ja toisinaan näin kevään aikana livahtaa paikalle keskellä kirkasta päivääkin.

Auringon viimeisissä säteissä alkaa ketun vierelle hangelle ilmestyä lyhyempiä punaisia ja pidempiä vaaleita karvoja. Kettu kääntyy, laskeutuu kallion kupeessa olevaan luolaansa ja tyynesti riisuu kalttaantuneen turkkinsa rippeet. Se pukee ylleen haalarin, nostaa vanhan tuohirinkkansa selkäänsä ja kaapaisee tervatut suksensa kallionseinämästä. Ulos astuessaan se näkee osin lumen peittämällä mättäällä pienen ketun jälkiä, joiden viereen hankeen alkaa ilmestyä isompia ihmisen jalanjälkiä.

Sen kauniin ja suuren ihmisen, jonka se sisimmässään tietää olevansa. " (Ketun iltasatu)



Tästä sadusta alkoi erään aloittelevan kirjoittelijan tarina. Mitä siitä seurasikaan, olisi jo monta uutta tarinaa kerrottavana. Mihin se tulee päättymään; sen näkee sitten aikanaan. Tärkeintä ei aina ole se, mitä kirjoitetaan, vaan mikä merkitys sillä on itselle. Ja muistuttaa välillä itseään, ettei jokaisen sanan tarvitse olla niin vakava asia :)



Elisakettu lasipallossa: suomi, nainen, varattu, perhe, työ, ystävät, metsä, vapaus, kaupunki ja maaseutu, rauha ja kiire.



Ja kuvan on maalannut eräs arvostamani kirjoittaja ja taiteilija.

Aloituksia

115

Kommenttia

12272

  1. Ketun sivutarina; kuumeinen uni

    " Piilopaikassaan hän katsoo peiliin. Näkee nuo kuumeen kiillottamat suurentuneet silmänsä, katsovan niihin, yrittäen löytää totuuksia noista näkymättömistä salaperäisyyksien tummista lammista. Hän ei tunnista kuvaansa, ei tunnista ääriviivojaan eikä hahmota salaisuuksien merkityksiä näkemälleen. Katsoessaan peilikuvaa se yllättäen räjähtää. Räjähtää pirstaleiseksi levitellessään hajonneita sirpaleitaan ympäriinsä pois keskiöstään ulospäin; ylös-, alas-, sivuillepäin, kaikkiin ilmansuuntiin saamatta todellista kosketusta palasten kohdatessa pelkkää kuvanäkymää. Silmiään räpytellessään näkymä muuttaa muotoaan, niinkuin kuumeisessa houreessa; kasvavia palloja, noita muodoiltaan pyöreitä ja säännöllisiä, mutta kokoaan säännöttömäksi muuttuvia, suuremmasta pienempään yhä uudelleen.

    Kuumeisten näkymien ajamana hän putoaa uneen. Hän seisoo rautaisessa haarniskassaan rannalla jossain, tummapintaisen veden äärellä, odottaen. Veden reunalta ilmaantuu kanootti, soutajinaan kilpiin ja miekkoihin asustuneita ilmeettömiä ritareita. Sumun ja usvan lävitse ojentuu rautakintainen joka pyytäen ohjaa hänet tuohon ajattoman ja paikattoman kulkuvälineeseen. Ihmetellen hän katselee ympärilleen tuossa kulkuaan päämäärättömässä ohjaavassa veneessä, ei näe nimettömien ja kasvottomien lukumäärää usvaisten harsojen lävitse. Hän tuntee jännittyneen ilmapiirin hiljaisuudessa, tietäen olevansa matkalla jonnekin, missä voimina ovat soturien urhoollisuus, kokemukset ja niiden tuomat kirjoitetut sanat ja lukuisat merkitykset.

    Istuen teljolla hän liikuttelee kypärällä suojattua päätään, katsoen eteen, katsoen taakse ja katsoen sivuilleen käännellen päätään hämmentyneenä. Kuka kukin on, näkemättä vaeltajien todellista tarkoitusta tai todellista kannettua nimeä. Hän haroo usvanharmaata ilmaa suojatuilla käsillään saadakseen näkyville enemmän, mutta kiinteättömästä saamattaan otetta. Varjoisien kasvoristikoiden takaa hän aistii häilyviä tuntemuksia ja ajatuksia, jonka hämäristä he liikkuvat aseineen ilman riittävää tulkintaa, päämääränään lukemattomien kai ei minnekään. Totuutta tietämättään hän tuntee pelon kourivan yhä syvemmin sisimpiä syövereitään, minne hän on matkalla ja keiden kanssa, mikä on matkan lopullinen tarkoitus? Ja lammen yllä taivaan kantena mahtavassa viitassaan värjyy naamioituneen pelottava, synkkää synkempi hahmo peittäen altaan kaiken värin, toivon, uskon ja luottamuksen.

    Kulhomaiseksi muuttuneen veneen pyöriessä aalloillaan hän näkee yhden ritareista kantavan monta pukua, toisen naamioituneen toiseksi kuin onkaan, kolmannen muuttavan muotoaan useammaksi ja lopulta noiden useamman muodostavan yhden kokonaisuuden tuossa monimerkityksellisessä hahmossa. Hän näkee kätkettyjä totuuksia, joita ei jaa toisten matkalaisten kanssa, ei tässä ajassa eikä paikassa, koska niillä kerrotullaan ei ole tarkoitusta. Hän näkee rajattomilla rannoilla hiipivien lukuisten kasvottomien ritareiden vaeltavan ketjun. Välimatkan ollessa ääretön hän ei näe kuka leijuvista on ystävä, kuka on vihollinen. Tietäen sydämessään sen, että ainakin yksi noista ritareista kilpineen kantaa puhdasta sydäntään, jonka totuuden maailman ulkopuolinen tietämättään hänelle on kertonut. Kasvoton ja nimetön, joka ei piileskelevän olemassaoloa tunne eikä tiedosta, mutta joka kätkee salaisuuden sitä koskaan kenellekään uskomatta.

    Kuun säteen osuessa unen lammen pintaan ja rikkoessaan sen kalvon kuvaten menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkymää hän herää palelevaan yksinäisyyteen. Kietoen kalttaantunutta turkkiaan tiukemmin värisevän kehonsa ylle ja päälle, pitäen tiukasti kiinni jostain elävästä ja kiinteästä. Hämmennyksen ja harhaisuuden takaa hän hyväksyy kuitenkin sen totuuden, että vapaaehtoisten matkan vene kyyditsee uskotun, luotetun, kunnioitetun ja samansieluisen ritareiden pukua. Koska epäillessään hänen olisi täytynyt jäädä rannalleen ja silloin kyydillä taisteluun, taisteluun oikeuden puolesta, ei olisikaan ollut mitään merkitystä. "
  2. :D ...okei, sovitaan sitten että se oli illan paras. Kiitos kaikista