Harmittaa, että aina näissä uskontokeskusteluissa uskonnoksi valitaan juuri kristinusko, jota vastaan on niin helppo hyökätä. Se on parin vuosituhannen aikana ehtinyt vanhentua ja vesittyä kirjoitustensa valikoinnin ja käännösten myötä niin monesti, ettei hullukaan ota siitä enää selvää ja sen lisäksi tällä hetkellä ihmisillä on mahdollisuus ymmärtää paljon syvällisempää opetusta kuin raamatun ajan ihmisille on ollut tarpeen antaa.

Silloin, kun toisen ihmisen arvo tai henkiparka ei ole ollut juuri penninkään väärti, on mahdollisesti ollut tarpeen selvittää, että helvettiin joudutte, jos jonkun noin vain tapatte. Nykyään suurimmalle osalle ihmisistä toisen tappaminen on sellainen asia, mikä ei kävisi pienessä mielessäkään. Ihminen on jo henkisen evoluution siinä vaiheessa, että voidaan paljastaa, ettei joulupukkia olekaan.

Ehkä helvetti ei ole kirjaimellinen ikuisen tulen kidutuspaikka vaan se on henkisen hyvinvoinnin aste. Lähes jokainen kokee elämässään vaihtelua sen suhteen, miten hyvinvoivaksi itsensä henkisesti kokee. Yleensä sosiaalisia suhteita puoleensa vetävä käyttäytyminen tuottaa suurta hyvinvointia. Tätä ilmentää hyväntahtoisuus, rakkaus, ystävällisyys ja muut miellyttävät ominaisuudet. Ilkeys aiheuttaa pahoinvointia paitsi ympäristössä, myös ilkeän sosiaalisessa kentässä. Yksin jää ilkeä ja mikäli harvasepäivä otsikoitavia uutisia tutkimuksista on uskominen, yksinolo aiheuttaa henkistä pahoinvointia.

Tämän lisäksi henkinen hyvinvointi voi erota paljon samanhetkisestä fyysisestä hyvinvoinnista. Hyvinsyönyt länsimaalainen saattaa olla täysin riekaleina henkisesti, kun taas jossain päin nälkää näkevässä ruumiissa elävä ihminen saattaa kokea olevansa henkisesti täysin tasapainossa.

Kärsimys on suhteellista, mutta sitä ei voi kokonaan välttää tässä maailmassa. Jumalan tieteellinen todistaminen on tällä hetkellä mahdotonta, eikä ole realistista olettaa, että maapallolla olosuhteet koskaan paranevat ilman ihmisen omaa panosta. On turha odottaa selittämättömiä ihmeitä. En minäkään uskovana niitä odota. Jumala voi ilmentyä maapallolla ainoastaan ihmisten kautta. Paljoon hyvään kykenevä ihminen todistaa Jumalallisesta hyvyydestä, kuului hän johonkin uskontoon tai ei. Sillä ei ole niin suurta merkitystä, mikä on uskonnollinen nimemme, mutta jokainen myötätuntoinen ihminen on kävelevä enkeli maan päällä.

Ajattelen, että nykyään ilmenevä pettymys uskontoihin johtuu siitä, että uskonnot on totuttu näkemään rajatun totuuden puolesta huutavina saarekkeina, joilta tuomitaan kaikki ulkopuoliset.

Kukaan ihminen ei ajattele olevansa itse täysin paha ja se on täysin oikeutettua. Hyvyyttä löytyy jokaisesta ja on todella vaikea uskoa - minusta täysin tarpeetonta myös - että Jumala erottelisi meitä oppimiemme perinteiden perusteella. Jokainen löytää todistuksen oikeudenmukaisuudesta itsestään ainakin jonkinasteisena. Ellei muuna niin sitten sinä, että itsellä on oikeus omaan tilaan ja omiin päätöksiin. Siinä on alku. Sitä ajatusta kasvattamalla on mahdollisuus ymmärtää, että kaikilla ihmisillä on sama oikeus. Sitten ollaan jo pitkällä.

Etsikää pliis muitakin näkemyksiä keskusteluun kuin sitä, että tuomitaan kaikki, jotka eivät usko yhteen nimeen, ikuiseen, kirjaimelliseen helvettiin. On ihan humaanejakin uskontoja, missä lähdetään liikkeelle voimavaroista eikä rangaistuksista.

apukapu