Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

304

Kommenttia

11756

  1. Edellä Jeesus on opettanut
    Jumalan Valtakunnasta.

    "Ei Jumalan valtakunta
    tule nähtävällä tavalla,
    eikä voida sanoa:
    'Katso, täällä se on',
    tahi:
    'Tuolla';
    sillä katso,
    Jumalan valtakunta on
    sisällisesti teissä".
    (Luuk 17:20-21)

    Sitten Luukas on tallentanut
    rikkaan nuorukaisen kaipuun.

    "Hyvä opettaja,
    mitä minun pitää tekemän,
    että minä
    iankaikkisen elämän perisin?"
    (Luuk 18:18)

    Jeesus vastaa mainiten käskyjä
    Mooseksen laista.
    Nuorukainen sanoo noudattaneensa niitä.

    Jeesus tarjoaa jotain enemmän.
    Selvästikin nuorukainen halusi,
    että rimaa nostettaisiin.

    Jeesus tekee sen.
    Jos tahdot olla täydellinen ....

    "myy kaikki,
    mitä sinulla on,
    ja jakele köyhille,
    niin sinulla on oleva aarre taivaissa;
    ja tule ja seuraa minua"
    (Luuk 18:22)

    Jeesus tarjosi nuorukaiselle
    Jumalan Valtakuntaa tässä ja nyt.

    Nuorukainen olisi tässä ja nyt
    voinut saada Jumalan Valtakunnan
    sisimpäänsä.

    Siis jotain paljon enemmän
    kuin se rikkaus,
    mikä hänellä oli.

    Mutta nuorukainen lähti pois
    ilman Jumalan Valtakuntaa
    sisimmässään.

    Se ilmeni siten,
    että hän lähti pois murheellisena.

    "Kuinka vaikea onkaan niiden,
    joilla on tavaraa,
    päästä Jumalan valtakuntaan!"
    (Luuk 18:24)

    Siis Jumalan Valtakunta,
    ei ole syömistä ja juomista,
    vaan
    Vanhurskautta, Rauhaa ja Iloa.

    Tämän ilon nuorukainen menetti.
    Ja aarteen taivaassa.

    Tästä episodista sitten
    puhkeaa tämän keskustelun
    avauksen kysymys.

    Rikas mies ei luopunut mistään,
    ja niin hän ei myöskään
    saanut sisimpäänsä sitä,
    mitä hän sisimmässään etsi.

    Jokainen, joka luopuu jostakin
    Jumalan Valtakunnan tähden,
    saa takaisin monin verroin
    - Jumalan Valtakunnan -
    sisimpäänsä.
    Mitään suurempaa rikkautta
    ei voi olla.

    "Totisesti minä sanon teille:
    ei ole ketään,
    joka Jumalan valtakunnan tähden
    on luopunut
    talosta tai vaimosta
    tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
    ja joka ei saisi monin
    verroin takaisin tässä ajassa,
    ja tulevassa maailmassa
    iankaikkista elämää".
    (Luuk 18:29-30)

    Ja teksti jatkuu suoraan
    Jeesuksen ilmoituksella siitä,
    mistä Jeesus itse luopuu
    Jumalan Valtakunnan
    ja ikuisen elämän tähden.

    "Katso,
    me menemme ylös Jerusalemiin,
    ja kaikki on täysin toteutuva,
    mitä profeettain kautta
    on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
    Sillä hänet annetaan
    pakanain käsiin,
    ja häntä pilkataan
    ja häväistään
    ja syljetään;
    ja ruoskittuaan he tappavat hänet,
    ja kolmantena päivänä hän nousee ylös."
    (Luuk 18:31-33)

    Jeesus itse oli se
    Jumalan Valtakunnan Kuningas,
    jonka seuraa tarjosi rikkaalle nuorukaiselle.
    Hän oli se ikuinen elämä,
    jota nuorukainen tavoitteli.

    Jeesus tarjosi sitä nuorukaiselle
    bonuksen kera.
    Bonus jäi käyttämättä.

    Ja tässä ajassa nuorukainen
    ei saanut kokea sitä rikkautta,
    minkä olisi voinut saada kokea,
    kun olisi ottanut vastaan
    tarjolla olleen Jumalan Valtakunnan
    eli Vanhurskauden, Rauhan ja Ilon
    Pyhässä Hengessä.

    Kun Jeesus oli ilmoittanut
    oman uhrauksensa,
    joka toi Jumalan Valtakunnan
    meidän vastaan otettavaksemme,
    niin heti perään
    Luukas on tallentanut
    sokean kerjäläisen vastaanottokyvyn.

    Siis täydellinen kontrasti
    rikkaalle nuorukaiselle.

    Sokea kerjäläinen tunnisti
    Jeesuksen Daavidin Pojaksi,
    josta profeetat ovat ennustaneet,
    että kun Hän tulee,
    niin sokeat saavat näkönsä.

    Ja niin sokea otti vastaan tämän
    Jumalan Valtakunnan lupauksen.
    Hän huutaa sitä kovemmin,
    mitä enemmän häntä kielletään.

    Ja hän heittää pois viittansa,
    joka osoitti hänen olevan sokea,
    ja tulee Jeesuksen eteen.

    Ja hän saa heti kokea
    Jumalan Valtakunnan
    omassa elämässään.

    Ja oli täynnä iloa ja riemua
    ja seurasi Jeesusta
    ja ylisti Jumalaa.

    Voi kunpa nuorukainen
    olisi tehnyt samoin.
  2. Erittäin hyvä kysymys otsikossa,
    ja mahtava vastaus avauksessa.

    Eikä muita vastauksia sitten
    olekaan tullut kuin yksi,
    jossa joku kertoi lukevansa kuin p...

    Raamattu on yksi kirja.
    Jumalan omasivu.

    Kirjaa ei normaalisti lueta niin,
    että luetaan yksi rivi jostain luvusta
    ja sitten toinen jostain ihan muualta.

    Ei Raamatun sanomakaan näin avaudu.
    Jos ei ole lukenut ja sisäistänyt
    Raamatun ensimmäistä jaetta
    ei voi ymmärtää sen toista jaetta.

    Ajattelen siis niin,
    että Raamattu kannattaa lukea
    alusta loppuun järjestyksessään.

    Mutta esimerkiksi Paavalin kirjeet,
    joissa meille julistetaan Jumalan evankeliumi,
    eivät ole kirjoittamisjärjestyksessä
    Raamattuun painettu.

    Toki Roomalaiskirjeen sijoittamista
    ensimmäiseksi, voidaan puoltaa sillä,
    että juuri se on
    se Jumalan armon evankeliumi,
    jonka Jeesus Paavalille antoi tiedoksi.

    Mutta suosittelisin silti lukemaan
    Paavalin kirjeet järjestyksessään,
    jolloin Roomalaiskirje
    osuukin huippukohtaan
    eli keskimmäiseksi:

    Tess
    Gal
    Kor
    Room
    Ef
    Kol
    Fil

    Sanaa lukiessa
    on tärkeää jakaa Sana oikein.

    "Pyri osoittautumaan Jumalan edessä
    koetuksen kestäväksi työntekijäksi,
    jonka ei tarvitse hävetä työtään
    ja joka jakaa totuuden sanaa oikein."
    (2 Tim 2:15 Raamattu kansalle)

    Tuossa puhutaan siis
    Sanan jakamisesta osiin oikein.

    Ja tätä tarkoitusta varten
    Raamattupainoksiin
    on usein lisätty väliotsikoita.

    Pääasia on,
    että lukee Raamattua.

    Paavali kehottaa samaista timoteusta
    näin:

    "Pidä huolta lukemisesta,
    kehottamisesta ja opettamisesta"
    (1 Tim 4:13 Raamattu kansalle)

    Jos ei itse lue,
    niin ei sitten voi
    lukea kehottaa opettaa muillekaan.

    Kun itse pidän yllä foorumia,
    joka on pyhitetty keskustelulle
    Jumalan ilmoituksesta Hänen Sanassaan,
    niin minulla on aina auki
    monta Raamatunkäännöstä
    ja myös alkutekstit.

    Esimerkiksi lainaamieni
    kahden jakeen sanomien vakavuutta
    ei helposti ymmärrä esimerkiksi
    kirkkoraamatun
    vanhasta saatikka uudesta käännöksestä.

    Kuitenkin pääsääntöisesti
    käytän vanhaa kirkkoraamatun käännöstä.

    Erittäin hyvä käännös on STLK
    (Suomen Tunnustuksellisen
    Luterilaisen Kirkon)
    Lutherin juhlavuonna 2017
    julkistama käännös.

    Mutta pääasia on,
    että Turistin kehottamalla tavalla
    itse kukin huolehdimme
    Jumalan Sanan lukemisesta.

    Siis otamme Jumalan Sanan esiin,
    ja avaamme sen.
    Ei se muuten avaudu.
  3. Raamatun ensimmäisestä Sanasta alkaen
    meille kerrotaan
    Jeesuksesta Kristuksesta.

    Peruskertomus ((Gen 1:1 - 2:3)
    kertoo siitä mitä tämä Valkeus,
    joka oli Jumala Jumalan tykönä,
    Poika Isänsä Helmassa,
    teki sitä mukaan kuin Isä käskytti.

    Ja näin pimeys ja sekasorto syrjäytettiin
    ja kaikki oli taas
    kuuden päivän saneerauksen jälkeen
    sangen hyvää tarkoittaen täydellistä.

    Planeetta Maa oli valmiina
    ottamaan vastaan uuden hallitsijansa
    Jumalan kuvaksi luodun ihmisen
    hallitsemaan valtiaana
    kaikkea maan päällä.

    Kuitenkin maailmankaikkeuteen
    oli tullut jo uusi elementti,
    kun Aamuruskon poika
    oli muuttunut pimeyden ruhtinaaksi.

    Tämä enkeliensä kanssa
    majaili maan uumenissa
    sen syvimmässä kuilussa
    eli tuonelan syvyyksissä.

    Ihminen maan valtiaana
    oli tärkeässä asemassa sen suhteen,
    toteutuuko maan päällä
    Jumalan vai tuon ruhtinaan tahto.
    Tuleeko ihmisestä
    päivän lapsi vai yön lapsi.
    Tekeekö ihminen Valkeuden tekoja
    vai pimeyden tekoja.

    Maan valtiaaksi asetettu ihminen Aadam,
    päätti tästä asiasta.
    Vain hän saattoi rikkoa kieltolakia,
    jonka Jumala oli hänelle säätänyt.

    Ja sitten heti Raamatun ensimmäisestä
    jatkokertomuksesta (Gen 2:4-4:26)
    käy ilmi, että tuo rikkomus tapahtui,
    ja Aadam ohitti Elämän puun
    ja söi häneltä kielletystä
    hyvän- ja pahantiedon puusta.

    Jumala,
    (tarkkaan ottaen Jumalan Poika)
    kuitenkin järjesti sovituksen
    eli kirjaimellisesti kääntäen peittämisen,
    joka pelasti Aadamin ruumiilliselta
    kuolemalta tuona päivänä.

    Siis tuo personna,
    joka nykyisin tunnetaan nimellä
    Kristus Jeesus (= Voideltu Pelastaja)
    pelasti Aadamin välittömältä
    ruumiilliselta kuolemalta
    pukemalla tämän veriseen vaippaan.

    Ja samalla Aadam ja hänestä otettu
    puolisko Eeva saivat kuulla lupauksen
    Vaimon Siemenestä,
    joka murskaa paholaisen vallan.

    Ja tämän lupauksen
    Eeva luuli toteutuneen,
    kun oli synnyttänyt pojan.
    Ja niin hän sanoi kirjaimellisesti kääntäen:

    "Minä olen saanut miehen, Jahven."
    (Gen 4:1)

    Ja niin ensimmäinen jatkokertomus
    saa murheellisen päätöksen,
    kun Kain luulee olevansa Messias,
    eikä voi käsittää sitä,
    että Jumala ei katsonut
    hänen uhrilahjansa puoleen.

    Mutta se ei ollut Jumalan säätämä uhri,
    niinkuin Aabelin uhri oli.

    Ja edelleen on niin,
    että on vain yksi kertakaikkinen Uhri,
    Jumalan Karitsa,
    joka on Jumalan säätämä Uhri
    meidän syntiemme sovitukseksi.

    Mikään omatekoinen ei meitä pelasta.
    Vain Jumala pelastaa meidät.

    Pelastus = Jeesus

    Ja Kainkin ymmärsi lopulta
    tuon episodin jälkeen,
    että hän ei ollut messias,
    vaan mitä suurin syyllinen,
    eikä voinut mitään tehdä
    pelastaakseen edes itseänsä,
    vaan joka tarvitsi Pelastajaa,
    jonka oli oltava Jumalan Karitsa.
  4. Raamatun ensimmäinen virke
    kokonaisuudessaan
    ja myös Sana Sanalta
    pitää sisällään moninkertaisen
    ilmoituksen Jeesuksesta,
    Jumalan Pojasta.

    Heti ensimmäinen Sana
    tarkoittaa Esikoista,
    ja kätkee sisäänsä myös
    ilmoituksen siitä,
    että Hän on Jumalan Karitsa.

    Raamatun toisessa jakeessa
    Korostuu Jumalan Henki,
    joka on Kristuksen Henki.

    Jeesus on
    ensimmäisenä päivänä
    sekasorron keskelle kutsuttu Valkeus,

    Hän Jumalan Poikana
    tekee kaiken,
    kuuden päivän aikana
    sitä mukaa
    kuin Isä Jumala sanoo,
    mitä tehdään.

    Ja kun sitten siirrytään
    ensimmäiseen jatkokertomukseen,
    (Gen 2:4 - 4:26)
    Jeesus on se
    Ikuinen Elämä,
    joka kätkeytyy
    Elämän puun hedelmään,
    jonka Aadam ohitti,
    ja söi viereisestä puusta,
    joka toi kuoleman.

    Jeesus on Jumala,
    joka teurasti eläimen,
    jonka nahasta teki vaatteet
    Aadamille ja Eevalle
    ja näin pelasti heidät,
    kuolemalta tuona päivänä,
    ja antoi lupauksen
    Vaimon Siemenestä,
    joka Hän itse olisi oleva,
    ja Jumalan Karitsana
    teurastettaisiin syntiemme tähden
    ja näin murskaisi pahan vallan.

    Hänen nimensä on
    Alku ja Loppu,
    kuten Raamatun viimeisessä
    kirjassa esittäytyy,
    ja Hän on Pää(henkilö)
    Raamatun alusta loppuun saakka
    Sana Sanalta.

    Raamatun ensimmäinen Sana
    tulee sanasta,
    joka tarkoittaa Päätä,
    joka hallitsee.

    Alkutekstissä oleva ilmaisu
    bəreshit
    tulee sanajuuresta
    rosh
    jolla ilmaistaan pää
    tarkoittaen
    ensimmäistä ja korkeinta,
    joka hallitsee kaikkea muuta
    siihen liittyvää.

    Niin kuin ihmisen tai eläimen pää
    hallitsee sen ruumista,
    tai
    kansakunnan pää
    kansaansa,
    ylempänä kaikkea muuta
    kuin vuoren huippu,
    tai korkeudessa ja ylhäisyydessä
    kuin tähti taivaalla.

    Englanniksi sanan
    - reshit
    käännösvastineena
    käytetään muun muassa
    sanoja
    - chief
    - beginning

    Eli Raamatun ensimmäinen sana
    bəreshit
    on hyvin sisältörikas,
    eikä tarkoita vain ajan alkupäätä.

    Raamattu puhuu koko ajan
    tuosta Persoonasta,
    joka Raamatun viimeisessä kirjassa
    vielä moneen kertaan
    sanoo olevansa
    Alku ja Aamen.

    Hän on Jumalan ainokainen Poika,
    ainutsyntyinen Jumala,
    joka vielä Raamatun
    viimeisessä luvussakin
    sanoo olevansa
    Alku ja Loppu
    nelinkertaisella todistuksella
    Jumalauudestaan.

    "MINÄ OLEN
    Alfa ja Omega
    Ensimmäinen ja Viimeinen
    Alku ja Loppu"

    (Ilm 22: 13)
  5. Yhden vuorokauden sisällä
    kaikki eri puolilla maapalloa
    elävät ihmiset ehtivä nähdä
    lähestyvän valtaisan Kirkkauden,
    joka on se Ihmisen Pojan merkki.

    Mutta tuo tuleminen
    voi kestää montakin vuorokautta
    tai vaikka viikkoja.

    Ensimmäiset uutiset voivat
    tulla jo silloin,
    kun paljain silmin ei mitään nähdä.

    Jeesus korosti sitä,
    että kun Hän tulee,
    niin se ei tapahdu huomaamatta,
    ja tuo tuleminen on päivien
    pituinen prosessi.

    "Sentähden,
    jos teille sanotaan:
    'Katso, hän on erämaassa',
    niin älkää menkö sinne,
    tahi:
    'Katso, hän on kammiossa',
    niin älkää uskoko.
    Sillä niinkuin salama
    leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen,
    niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.
    Missä raato on,
    sinne kotkat kokoontuvat.
    Mutta kohta niiden päivien
    ahdistuksen jälkeen
    aurinko pimenee,
    eikä kuu anna valoansa,
    ja tähdet putoavat taivaalta,
    ja taivaitten voimat järkkyvät.
    Ja silloin Ihmisen Pojan merkki
    näkyy taivaalla,
    ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat;
    ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan
    taivaan pilvien päällä
    suurella voimalla ja kirkkaudella.
    Ja hän lähettää enkelinsä
    suuren pasunan pauhatessa,
    ja he kokoavat hänen valittunsa
    neljältä ilmalta,
    taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin."
    (Matt 24:26-31)

    Siis tuo kaikki on kuvausta siitä,
    kun Ylkä saapuu vihityn Morsiamensa
    kanssa taivaasta takaisin maan päälle.

    Loppuvaiheessa enkelit vielä
    kokoavat häävieraat eli
    maan päällä olevat Israelilaiset
    pakanakansojen merestä
    Israeliin toivottamaan
    Messiaansa tervetulleeksi takaisin.

    Eli juuri ennen Jeesuksen puhetta
    opetuslapsilleen
    Jeesus sanoi Israelilaisille:

    "Sillä minä sanon teille:
    tästedes te ette näe minua,
    ennenkuin sanotte:
    'Siunattu olkoon hän,
    joka tulee Herran nimeen'."
    (Matt 23:39)
  6. Raamattu alkaa sanalla:

    בראשית (bəreshit)

    Suomeksi:

    Alussa / Esikoisessa

    Siis kirjaimellisesti kääntäen:

    "Esikoisen kautta loi
    Jumala taivaat ja maan.

    Tuon sanan kaksi ensimmäistä kirjainta
    arameasta suomeksi käännettynä:

    בר = Poika

    Raamatun ydin on
    Sanoma Pojasta.

    Ja kun on Poika,
    niin täytyy tietenkin olla myös Isä.

    Siis meille ilmoitetaan
    Pojan kautta heti alkuunsa
    että on ISÄ ja POIKA.

    Tuo sama kirjainyhdistelmä
    hepreasta suomeksi käännettynä:

    בר = Jyvä

    Kirjoitusten loppupuolella
    Poika itse sanoo:

    ”Hetki on tullut,
    että Ihmisen Poika kirkastetaan.
    Totisesti, totisesti minä sanon teille:
    jos ei nisun jyvä putoa maahan
    ja kuole, niin se jää yksin;
    mutta jos se kuolee,
    niin se tuottaa paljon hedelmää.”

    Siis meille ilmoitetaan
    jo Raamatun
    kahden ensimmäisen kirjaimen myötä se,
    että Kirjoitusten ydinsanoma on,
    että Poika kuolee.

    Raamatun punainen lanka on
    alusta loppuun saakka se,
    että Poika tulee kuolemaan
    niinkuin nisun Jyvä putoaa maahan.

    Pelastuksen evankeliumi on kätkettynä jo
    Raamatun ensimmäisten
    kahden kirjaimen muodostamassa ilmoituksessa.

    Raamatun ensimmäisen Sanan
    (בראשית = Alussa / Esikoisessa)
    kaksi ensimmäistä kirjainta paljastivat,
    että on Isä ja Poika.

    Isän luona oli Poika.
    Mutta tämä oli tarvittaessa kuoleva
    nisunjyvän lailla.

    Kun ristinkuoleman aika lähestyi,
    Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen
    Isän kodista.

    ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
    Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille,
    että minä menen
    valmistamaan teille sijaa?
    Ja vaikka minä menen
    valmistamaan teille sijaa,
    tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni,
    että tekin olisitte siellä, missä minä olen.”

    Ja sieltähän Poika oli tullut.

    ”Alussa oli Sana,
    ja Sana oli Jumalan tykönä,
    ja Sana oli Jumala.
    Hän oli alussa Jumalan tykönä.

    Ja Sana tuli lihaksi,
    ja asui meidän keskellämme,
    ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
    senkaltaista kirkkautta,
    kuin ainokaisella Pojalla on Isältä”

    Siis alussa Poika oli tuossa Isän kodissa.
    Sitten Hän tuli lihaksi ristinkuolemaa varten.

    Pojan eli Esikoisen
    – jonka oli kuoltava nisunjyvän lailla –
    matka Isän kotoa ristille on paljastettu
    jo tuossa Raamatun ensimmäisessä Sanassa,
    joka alkaa kirjaimella/kuvalla

    ב -> Talo / Koti

    ja päättyy kirjaimeen/kuvaan

    ת -> Risti

    Raamatun ensimmäisestä Sanasta
    löytyy siis edellä kuvatulla tavalla
    ilmoitus Isästä ja Pojasta
    ja evankeliumista,
    jonka mukaan Pojan tulisi tarvittaessa
    kuolla nisunjyvän lailla
    pelastaakseen luomansa ihmisen.

    Tuo ensimmäinen sana
    todellakin pitää sisällään
    myös ilmoituksen siitä,
    että juuri Poika
    eli Hän, joka on
    – Alku ja Loppu
    – Ensimmäinen ja Viimeinen,
    – Alfa ja Omega
    on ollut luoja eli luomisteon suorittaja.

    Hän loi ihanuuden,
    jonka kruunuksi ja valtiaaksi loi ihmisen.

    Tuon ensimmäisen sanan alkuosa
    ja taas oikealta vasemmalle lukien on
    ברא
    Ja tuo tarkoittaa luomista.

    Nuo Raamatun kolme ensimmäistä kirjainta
    tuossa Raamatun ensimmäisessä sanassa
    ovat myös Raamatun toinen Sana kokonaisuudessaan.

    ברא = loi

    Eli Raamatun ensimmäisen sanan alkuosa
    kertoo ihanasta luomakunnasta.

    Mutta loppuosa eli viimeiset kolme kirjainta kertovat
    synnin turmelemasta luomakunnasta.
    Tuo loppuosa tarkoittaa ohdaketta tai orjantappuraa.

    שית = Ohdake/Orjantappura

    Ja juuri tämä oli synnin seuraus.
    Jumalan luoma maa,
    josta Aadam oli otettu,
    alkoi kasvaa ohdaketta,
    ja Jeesuksen täytyi ottaa
    tuo maailman synti päällensä
    ja orjantappurakruunu päähänsä.

    Siten kuin edellä kerroin
    Pojan eli Esikoisen
    jonka oli kuoltava nisunjyvän lailla
    matka Isän kotoa ristille on paljastettu
    jo tuossa Raamatun ensimmäisessä Sanassa,
    joka alkaa kirjaimella/kuvalla

    ב -> Talo / Koti

    ja päättyy kirjaimeen/kuvaan

    ת -> Risti

    Eli Jeesus kulki tuon matkan
    ensin taivaasta alas maan päälle
    ja sitten kuoleman ja tuonelan voittaneena
    takaisin Isän Kotiin.
    Tuon matkan
    eli ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen väliin
    jää kirjainyhdistelmä

    ראשי -> Pää

    Tuo Raamatun ensimmäisen Sanan ydin
    rosh tarkoittaa Päätä.
    Se on tuossa taivutusmuodossa roshi

    Eli matkan ensimmäinen vaihe Isän kotoa ristille
    vaati sen, että Pojan päähän iskettiin orjantappurakruunu,
    johon tuon ensimmäisen Sanan jälkiosa viittasi.

    Mutta matkan toinen vaihe
    takaisin Isän kotiin
    merkitsi sitä,
    että Poika asetettiin kaiken Pääksi
    siihen asemaan,
    mihin Raamatun ensimmäisen Sanan alkuosa
    viittasi puhuen Luojasta.
    Paavali kirjoitti:

    ”Ja kaikki hän on asettanut
    hänen jalkainsa alle
    ja antanut hänet kaiken pääksi”

    Raamatun ensimmäinen Sana
    sisältää siis kätketysti
    erittäin tarkan kuvauksen siitä
    Pelastuksen evankeliumista,
    joka ikuisista ajoista asti
    on ollut siltä varalta,
    että Jumalan kuvaksi luotu Aadam
    joutuisi pahan valtaan
    niinkuin sitten kävikin,
    ja Isä joutuisi lähettämään
    oman ainokaisen Poikansa
    rinnaltaan maan päälle
    Viimeiseksi Aadamiksi,
    joka ottaa päälleen
    Aadamin ja koko Aadamin suvun synnin.

    ”Katso, Jumalan Karitsa,
    joka ottaa pois maailman synnin!”

    Raamatun
    ensimmäisistä kirjaimista alkaen
    Jumalan Sana on ilmoitus
    Jumalan Pojasta - Jumalan Karitsasta.
  7. Avauksen kuudes ja seitsemäs
    kohta puhuvat taivaasta.

    Ja IhanTuristinaTäällä kysyy:
    Jos Maa on pallo,
    niin missä ovat "alla” ja "päällä"?

    No, olenkin jo selvittänyt
    oman näkemykseni Sanasta,
    että itse asiassa maa eli manner
    ei ollut pallo.

    Se oli yksi yhtenäinen kauniin
    kahdeksanterälehtisen kukan
    muotoinen alue
    keskellä valtavaa vesialuetta.

    Sitä rajasi maan ääri,
    joka piirsi rantaviivana piirin
    mantereen ympäri.

    Tuon mantereen itäosasta
    Jumala osoitti kauniin puutarhatontin
    Aadamille ja Eevalle asuttavaksi.

    Ja antoi tehtäväksi täyttää
    koko maa,
    mutta ei tietenkään
    ympäröivää vesialuetta.

    Tuo manner
    Genesiksen ensimmäisessä luvussa
    tuli esiin veden keskeltä
    peityttyään sitä ennen
    veden alle planeetan
    ensimmäisessä katastrofissa,
    joka johti Raamatun
    toisen jakeen tilanteeseen,
    josta jo kerroinkin.

    Mantereen esiintulo oli
    kaksivaiheinen.

    Ensimäinen vaihe toteutui
    pystyakselilla
    ja toinen
    vaaka-akselilla.

    Siis tavallaan tässäkin
    on kuva rististä.

    Ensin tapahtui jotakin
    mikä erotti ylhäällä olevat vedet
    planeetan pinnalla olevista vesistä.

    Planeetta oli edelleen
    kokonaan veden peitossa,
    mutta avaruudessa tapahtui jotakin,
    mikä teki tilaa kahden
    vesikerroksen välille.

    "Ja Jumala sanoi:
    'Tulkoon taivaanvahvuus
    vetten välille
    erottamaan vedet vesistä'.
    Ja Jumala teki taivaanvahvuuden
    ja erotti vedet,
    jotka olivat taivaanvahvuuden alla,
    vesistä,
    jotka olivat taivaanvahvuuden päällä;
    ja tapahtui niin. "
    (Gen 1:6-7)

    Tähän tilaan
    Jumala myöhemmin asetteli
    uudelleen paikoilleen
    saneerauken neljäntenä päivänä
    taivaankappaleet.

    "Ja Jumala sanoi:
    'Tulkoot valot taivaanvahvuuteen
    erottamaan päivää yöstä,
    ja olkoot ne merkkeinä
    osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia,
    ja olkoot valoina
    taivaanvahvuudella paistamassa maan päälle'.
    Ja tapahtui niin:
    Jumala teki kaksi suurta valoa,
    suuremman valon
    hallitsemaan päivää
    ja pienemmän valon
    hallitsemaan yötä,
    sekä tähdet.
    Ja Jumala pani ne taivaanvahvuuteen,
    paistamaan maan päälle
    ja hallitsemaan
    päivää ja yötä
    ja erottamaan
    valon pimeästä."
    (Gen 1:14-18)

    Mutta näiden kahden
    tapahtuman välissä
    kolmantena saneerauspäivänä
    Jumala työsti
    planeetan päälle jäänyttä vesikerrosta.

    "Ja Jumala sanoi:
    'Kokoontukoot vedet,
    jotka ovat taivaan alla,
    yhteen paikkaan,
    niin että kuiva tulee näkyviin.'
    Ja tapahtui niin.
    Ja Jumala kutsui kuivan maaksi,
    ja paikan,
    mihin vedet olivat kokoontuneet,
    hän kutsui mereksi.
    Ja Jumala näki, että se oli hyvä."
    (Gen 1:9)

    Nyt puhutaan siis vain
    maan päällä olevista
    vesistä
    eikä taivaanvahvuuden
    yläpuolelle jääneistä
    vesikerroksista.

    Ja niin meillä oli
    yksi yhtenäinen manner,
    joka kasvoi vihantaa ja puita,
    jota valaisi aurinko tasaisena valona
    taivaan korkeksissa
    olevan vesikerrossuodattimen läpi.

    Ei ollut kesää eikä talvea,
    vaan koko ajan ihanteelliset
    paratiisimaiset olosuhteet
    manereen päällä,
    jota kasteli hengitysilman kosteus
    ja maan uumenista
    purskuvat vesilähteet.

    Ja kaiken yläpuolella
    jossain tuntemattomuudessa
    sitten vielä yksi ulottuvuus
    eli taivaitten taivaat
    eli Jumalan taivas
    eli Jumalan asuinsija
    Jumalan Salit vetten päällä.

    Vastasiko tämä
    IhanTuristinaTäällä
    avauksesi kohtiin 6-7 ?
  8. Jatkan avauksen viidenteen kohtaan.

    "Sinä asetit maan perustuksillensa,
    niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti."
    (Ps 104:5)

    Tuossa puhutaan työn laadusta.
    Maa on tehty niin, että se pysyy.
    Vaikka ikuisesti.

    Mutta se ei enää ole sellainen.
    Itse asiassa se ei ollut sellainen
    enää edes Raamatun toisessa jakeessa.

    Ja tiedämme nyt
    jo Raamatun alkulehtien infosta,
    miksi Maa ei pysykään iäti.

    Ja profeetallaisten kirjoitusten info
    on se, että se häviää kokonaan.

    "Sillä katso,
    minä luon uudet taivaat ja uuden maan.
    Entisiä ei enää muisteta,
    eivätkä ne enää ajatukseen astu"
    (Jes 65:17)

    Ja se on jo horjunut ja hoippunut.
    Ja vieläkin se tulee liikutetuksi.

    Maan asema aurinkoon nähden
    on nyt ihan toinen kuin se oli alussa
    ennen vedenpaisumusta.

    Mutta se tullaan palauttamaan
    alkuperäiseen asemaansa.

    Ja silloin myös olosuhteet
    muuttuvat alkuperäisen
    paratiiisimaisiksi.

    Ja kuten jo totesinkin,
    lopulta Jumala luo uudet taivaat
    ja uuden maan.

    Mutta alunperin Jumala loi
    Maan niin,
    että se olisi voinut palvella
    tehtävässään ikuisesti.

    Mutta se koki ensimmäisen
    horjahtamisen siinä sodassa,
    joka aiheutui Aamuruskon pojan
    eli Luciferin lankeemuksesta.

    Siitä alkaen on ollut tiedossa,
    että tämä maa ei pysy iäti.

    Vaikka nimimerkkisi on vaatimaton
    IhanTuristinaTäällä
    niin selvästikin tunnet Raamatun
    ja itse Sanan,
    niin totean nyt vain sen,
    minkä varmaan tiedätkin.

    VT:n puolella on alkutekstissä
    näissä yhteyksissä,
    kun sanotaan että maa pysyys iäti,
    yleensä sana olam.
    Toinen sana,
    joka näissä yhteyksissä esiintyy on ad.

    Olam tarkoittaa itse asiassa vain
    salaista/kätkettyä.

    Kumpikaan ei varsinaisesti
    tarkoita mitään alutonta tai päättymätöntä.

    Oikeammin käännettynä kysymyksessä on
    aikajakso/aikakausi.

    Eli Maa ei ole pysynyt paikallaan,
    vaan on horjahtantu vakaalta
    perustaltaan jo ennen
    Raamatun toista jaetta.

    Ja niin tuo
    sinänsä niin ihanan Psalmin sanoma
    ei ole millään tavoin tukemassa
    ajatusta littanasta maasta
    eikä myöskään paikoillaan pysyvästä maasta.

    Luettelossasi olikin
    lisää kohtia Raamatusta,
    jotka sitten puhuvat peruspylväistä jne.

    No, kun Raamattuun uskomme,
    ja Jeesukseen uskomme,
    niin me tiedämme sen,
    mitä muut eivät tietensä halua tietää:

    "Sillä tietensä he eivät ole tietävinään,
    että taivaat ja samoin maa,
    vedestä ja veden kautta rakennettu,
    olivat ikivanhastaan olemassa
    Jumalan sanan voimasta
    ja että niiden kautta
    silloinen maailma hukkui
    vedenpaisumukseen."
    (2 Piet 3:5-6)

    Siis
    "Jumalan Sanan voimasta"
    maa pysyy ... toistaiseksi ...

    Palataan!