Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

321

Kommenttia

12057

  1. "Lapsukaiset,
    älköön kukaan saako teitä eksyttää.
    Se,
    joka vanhurskauden tekee,
    on vanhurskas,
    niinkuin hän on vanhurskas.
    Joka syntiä tekee,
    se on perkeleestä,
    sillä perkele on tehnyt syntiä
    alusta asti.
    Sitä varten
    Jumalan Poika ilmestyi,
    että hän tekisi tyhjäksi
    perkeleen teot.
    Ei yksikään Jumalasta syntynyt
    tee syntiä,
    sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;
    eikä hän saata syntiä tehdä,
    sillä hän on Jumalasta syntynyt.
    Siitä käy ilmi,
    ketkä ovat Jumalan lapsia
    ja ketkä perkeleen lapsia.
    Kuka ikinä ei tee vanhurskautta,
    hän ei ole Jumalasta,
    ei myöskään se,
    joka ei veljeänsä rakasta."
    (1 Joh 3:7-10)

    Maailmassa on siis
    Jumalan lapsia
    ja
    perkeleen lapsia.

    Paavali käsittelee samaa teemaa,
    jota lainasit,
    toisessa Korinttolaiskirjeessään.

    "Siis, jos joku on Kristuksessa,
    niin hän on uusi luomus;
    se, mikä on vanhaa, on kadonnut,
    katso, uusi on sijaan tullut.
    Mutta kaikki on Jumalasta,
    joka on sovittanut meidät
    itsensä kanssa Kristuksen
    kautta ja antanut meille
    sovituksen viran.
    Sillä Jumala oli Kristuksessa
    ja sovitti maailman itsensä kanssa
    eikä lukenut heille
    heidän rikkomuksiaan,
    ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
    Kristuksen puolesta
    me siis olemme lähettiläinä,
    ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
    Me pyydämme Kristuksen puolesta:
    antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
    Sen, joka ei synnistä tiennyt,
    hän meidän tähtemme teki synniksi,
    että me hänessä tulisimme
    Jumalan vanhurskaudeksi."
    (2 Kor 5:17-21)

    Eli Paavali nimenomaan
    kuuluu siihen joukkoon,
    jota nimitit ...
    sellaiseksi kuin nimitit.

    "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet
    ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
    ja saavat lahjaksi vanhurskauden
    hänen armostaan
    sen lunastuksen kautta,
    joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
    jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi
    uskon kautta hänen vereensä,
    osoittaaksensa vanhurskauttaan,
    koska hän oli jättänyt rankaisematta
    ennen tehdyt synnit
    jumalallisessa kärsivällisyydessään,
    osoittaaksensa
    vanhurskauttaan nykyajassa,
    sitä,
    että hän itse on vanhurskas
    ja vanhurskauttaa
    sen,
    jolla on usko Jeesukseen."
    (Room 3:23-26)
  2. Se, että me emme koskaan huku,
    ei johdu omasta ponnistuksestamme
    vaan Jeesuksen täytetystä työstä.

    Oma ponnistuksemme
    vain pahentaa asiaa.

    Eli me olemme matkalla
    Kotisatamaa kohti.

    Me olemme pelastusveneessä,
    jonka kyljessä lukee
    Jeesus (Pelastus).

    Me kuljemme koko ajan vastavirtaan
    tällä Kotimatkalla.

    Siis maailman virta
    kulkee eri suuntaan kuin me.
    Ja se virta on voimakas.

    Ja niin meidän
    ainoa mahdollisuutemme on,
    että nostamme purjeet ylös,
    ja annamme Tuulen täyttää ne,
    jolloin me voimme Tuulen Voimalla
    edetä vastavirtaan.

    Ja tämä edellyttää,
    että Tuuli koko ajan täyttää purjeitamme.

    Purjeet eivät pysy täytettyinä
    jos ne eivät koko ajan täyty Tuulesta.

    Joskus jostain syystä tuntuu,
    että nyt Tuulta ei ole.

    Ja silloin voi käydä niin,
    että Tuulen Voiman sijaan
    alammekin käyttää omaa voimaamme.

    Otamme airot esiin
    ja alamme soutaa.

    Ja mitä tapahtuu.

    Huomaamme,
    että vastavirta on niin voimakas,
    ettemme voi sille mitään.

    Vaikka kuinka soudamme ja puhisemme,
    niin vene ei kulje vastavirtaan
    vaan virran mukana väärään suuntaan.

    Ja kun emme ole airoihin tarttuessamme
    voineet pitää huolta purjeista,
    ne eivät voi enää täyttyä Tuulesta.

    Ainoa ratkaisu tähän
    on omavoimasuudesta luopuminen.
    Airot pois ja purjeet kuntoon.

    Ja kohta Tuuli täyttää ne taas.
    Ja matkamme etenee Tuulen Voimasta.

    Jonkun matkanteko on pärsikimistä
    airoilla melkein koko ajan.

    Se on murheellista.
    Sillä tuo pärskiminen
    ei ole meille miksikään hyödyksi.

    Emmekä voi silloin myöskään
    olla toisille miksikään hyödyksi.

    Mutta pelastuksemme
    ei ole kiinni vaelluksestamme.

    Me olemme pelastettuja
    vain ja ainoastaan sen tähden,
    että olemme Pelastus veneessä.

    Se on sisältä ja päältä
    kokonaan tervattu Jeesuksen verellä.
    Se ei voi upota.

    Me voimme kokea haaksirikon
    ja vaikka mitä,
    mutta mikään ei erota meitä
    Kristuksen Rakkaudesta.

    Pelastuksemme perustuu
    yksin Jeesuksen veren tuomaan sovitukseen
    eli kirjaimellisesti kääntäen peittämiseen.

    Siksi me olemme kauttakulkumatkalla
    armon meren aalloilla.

    Mutta vain osa on ottanut
    Jeesuksen purteensa
    ja sivellyt purtensa Hänen verellään.
  3. Sateenkaari ei ollut
    mahdollinen ennen
    uusia olosuhteita,
    jotka syntyivät vedenpaisumuksessa
    ja joita hiukan kuvasin.

    Ja niin Jumala sanoo
    tuossa tilanteessa
    vedenpaisumuksen jälkeen:

    "Niin kauan kuin maa pysyy,
    ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen,
    ei vilu eikä helle,
    ei kesä eikä talvi,
    ei päivä eikä yö."
  4. Eli ihminen
    ja ihmisen hallintaan
    annettu luomakunta,
    joka oli jo
    lähes täydellisesti joutunut
    paholaisen valtaan,
    olikin nyt saanut uuden alun
    sen uskon pohjalta,
    joka Nooalla oli.

    Täysin riippumatta siitä,
    mitä seuraavissa
    sukupolvissa tapahtuisi,
    Jumala saattoi pitää lupauksensa
    Pelastajasta,
    koska Hänen ja Nooan välillä oli
    luottamussuhde.

    "Ja kun minä kokoan
    pilviä maan päälle
    ja kaari näkyy pilvissä,
    muistan minä liittoni,
    joka on minun ja teidän
    ja kaikkien elävien olentojen,
    kaiken lihan välillä,
    eikä vesi enää paisu tulvaksi
    hävittämään kaikkea lihaa.
    Niin kaari on oleva pilvissä,
    ja minä katselen sitä
    muistaakseni iankaikkista liittoa
    Jumalan ja kaikkien elävien olentojen,
    kaiken lihan välillä,
    joka maan päällä on."

    Maa oli planeettanakin
    ihan uudessa asemassa
    kauempana auringosta.
    Ja niin sateita tulisi
    myös jatkossakin.
    Ja sateenkaari olisi näkyvä.

    Jumalan Valkeus olisi loistava
    tuon liiton merkin kautta maailmalle
    seitsemän päävärin skaalassa
    Jumalan armoa ja iankaikkista liittoa
    taivaan ja maan välillä.

    "Ja Jumala sanoi Nooalle:
    'Tämä on sen liiton merkki,
    jonka minä olen tehnyt
    itseni ja kaiken lihan välillä,
    joka maan päällä on".

    Usko Jumalaan
    ja lupaukseen Jumalan Karitsasta
    oli tullut uudelle tasolle.

    Aiemmin uhrattiin eläimiä.
    Nyt niitä myös syötiin.

    "Kaikki, mikä liikkuu ja elää,
    olkoon teille ravinnoksi;
    niinkuin minä olen antanut teille
    viheriäiset kasvit,
    niin minä annan teille myös
    tämän kaiken."

    Maa oli joutunut
    kauas auringosta.
    Ihminen oli etääntynyt
    Valkeudesta.

    Ihmisen synnin tähden
    ei enää riitä pelkästään
    Elämänpuun hedelmän
    liha ja veri.
    Eikä se nyt vielä ole tarjollakaan
    sellaisenaan.

    Ihminen tarvitsee elääkseen
    sovituksen veressä.
    Ja meidän täytyy myös syödä
    sovituksen puusta.

    "Niin Jeesus sanoi heille:
    'Totisesti, totisesti minä sanon teille:
    ellette syö Ihmisen Pojan lihaa
    ja juo hänen vertansa,
    ei teillä ole elämää itsessänne.
    Joka syö minun lihani
    ja juo minun vereni,
    sillä on iankaikkinen elämä,
    ja minä herätän hänet
    viimeisenä päivänä."

    Kantaisämme
    Nooan uskon tähden
    mikään ei enää voisi estää
    luvatun Vaimon Siemenen
    eli Jumalan Pojan tulemista
    Isän tyköä maailmaan
    syntymällä ihmiseksi
    tullen lihasta ja verestä osalliseksi
    ja näin kelvolliseksi sukulunastajaksi.

    Mutta synti ei silti ole maailmasta
    vielä kadonnut.
    Nooa joutui tuon asian katkerasti kokemaan
    - vieläpä kiroamaan yhden ihmissuvun osan.

    Mutta uskon tähden,
    mikään mahti maailmassa
    ei voinut enää estää
    Jumalan pelastustekoa tapahtumasta.

    Ensimmäinen liitto
    Jumalan ja ihmisen välillä
    ja koko ihmisen hallintaan annetun
    luomakunnan välillä
    oli astunut voimaan.

    Ja se on edelleen voimassa.
    Ja me voimme nähdä sen,
    minkä Jumalakin näkee
    - Hänen kaarensa taivaassa.
    Ja tiedämme,
    että Jumala muistaa silloin
    meitä kurjia ihmisiä.
  5. Yhden ihmisen kautta
    synti ja kuolema tuli maailmaan.

    Ruumiillista kuolemaa
    ihminen ei kuitenkaan
    tuona kohtalokkaana päivänä kokenut.

    Tämä johtui siitä, että
    Jumala vuodatti viattoman veren
    peittääkseen synnin seuraukset
    eli Aadamin ja Eevan
    alastomuuden ja häpeän.

    ”Ja Herra Jumala
    teki Aadamille ja hänen vaimollensa
    puvut nahasta
    ja puki ne heidän yllensä”

    Näin meidätkin puetaan Kristukseen,
    joka on Jumalan Karitsa,
    jos Aadamin lailla
    lakkaamme juoksemasta Jumalaa pakoon,
    kun Hän nimeltä kutsuen huutaa meitä.

    Lupaus Vaimon siemenestä,
    joka muskaa käärmeen pään
    eli synnin vallan,
    toteutui 4000 vuotta myöhemmin
    Golgatalla,
    jossa Pääsiäislampaamme teurastettiin.

    Jeesus on sovitusuhri,
    joka sai aikaiseksi sovinnon
    Jumalan ja ihmisen välillä.

    Jumalan viha syntiämme kohtaan
    tuli lepytetyksi siinä,
    että meidän syntimme pantiin
    Jumalan Pojan
    Jeesuksen Kristuksen kannettavaksi
    ja Hän kärsi rangaistuksen meidän synneistämme.

    Raamattu sanoo,
    että Hänet tehtiin synniksi.
    Raamatun kielikuvaa käyttäen voidaan sanoa,
    että Hänet tehtiin käärmeeksi.

    Ja tuo käärme ripustettiin puuhun kuolemaan.
    Vaikka Hän oli itse synnitön,
    niin koko maailman synnin myrkky
    oli tiivistetty Häneen.
    Ja ikäänkuin syyllisenä
    kaikkeen maailman syntiin
    Hän kärsi synnistä aiheutuvan rangaistuksen.

    Mutta koska Hän itse kuitenkin oli synnitön,
    niin kuolema ei voinut pidättää Häntä.
    Hän voitti Kuoleman ja Tuonelan.
    Ja Hän otti heiltä avaimet pois Itselleen.
    Nyt Hänella on kaikki valta
    taivaassa ja maan päällä.
    Ja Hän voi pelastaa eli vapauttaa ihmisen
    synnin ja kuoleman vallasta.

    Hän on välimies Jumalan ja ihmisen välillä.
    Hän sovittaa ihmisen Jumalan kanssa.
    Tämä sovinto astuu voimaan,
    kun otamme Jeesuksen vastaan.
    Tuossa hetkessä Teurastetun Karitsan veri
    sivellään sydämemme oven pihtipieliin,
    ja astumme vapauteen synnin orjuudesta.

    Jeesus on se luvattu vaimon siemen,
    joka murskasi käärmeen pään eli vallan.
    Ja siksi Jeesus voi pelastaa ja vapauttaa
    tuosta vallasta jokaisen,
    joka ottaa Hänet vastaan.

    Kun olemme ottaneet Hänet vastaan,
    olemme uusia luomuksia Kristuksessa.
    Emme enää vain tiedä Hänestä jotakin,
    vaan elämme rakkaussuhteessa
    Hänen kanssaan.

    Tämä ristin evankeliumi,
    veren evankeliumi,
    on pelastuksen evankeliumi.
    Sillä tapahtuu niinkuin tapahtui aikanaan
    Israelin erämaavaelluksen aikana.
    Jokainen myrkkykäärmeen pureman saanut,
    joka nosti katseensa
    tangon päähän asetettuun vaskikäärmeeseen,
    pelastui varmalta kuolemalta.

    Jokainen ihminen voi saada Uuden Elämän.
    Ja siksi
    ”me pyydämme Kristuksen puolesta:
    Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”.

    Meidän tarvitsee vain nostaa katseemme
    Golgatan puuhun ripustettuun
    Jumalan Ainokaiseen Poikaan,
    Jumalan Teurastettuun Karitsaan.
    Ja silloin meistä irrottaa otteensa
    synnin valta ja myrkky eli
    käärmeen pää on murskattu.
  6. Puoli vuosisataa sitten ruokalassa
    tuiman oloinen nainen tuli pöytääni
    nälkäisenä ja tiedonhaluisena.

    "Oletko sinä uskossa?"

    Vastasin myöntävästi.
    Mutta kohta tuo nainen
    halusi täsmennyksen:

    "Oikein helluntailainen?"

    Vastasin taas myöntävästi.
    Hän tarkasteli minua.

    "Miksi sinulla sitten on noin pitkä tukka".

    Ja minä nuorena miehenä
    vastasin samalla mitalla:

    "On se sentään leikattu,
    niinkuin Paavali opetti"

    Ja jatkoin Paavalia muistellen
    kysyen tuolta jo varttuneelta
    Herran palvelijattarelta:

    "Miksi sinulla on noin lyhyt tukka"

    Eivät minun hiukseni
    niin kauhean pitkät olleet.
    Mutta kieltämättä
    tukkani oli pidempi
    kuin tämän helluntailaislähetin.

    Muistelen toista tilannetta.
    Vuosikymmeniä kai jo siitäkin.

    Vakavasti sairaana
    odottelin vuoroani vanhassa
    kivikirkossa päästäkseni
    rukouspalveluun vanhan rovastin luo.
    Ensimmäiseksi tuo rovasti kysyi:

    "Oletko sinä uskossa".

    Vastasin myöntävästi.
    En ole ihan varma,
    mutta luultavasti hän kysyi
    myös jotain tarkentavaa.
    Joka tapauksessa jatkoin kertoen,
    että juureni ovat helluntailaisuudessa.
    Jatkokysymyksiä ei tullut.
    Ja niin arvelinkin.

    No, sitten minä ja tuo rovasti
    ja kirkossa puhunut julistaja
    polvistuimme kirkon alttarin edessä.
    Tuo julistaja profetoi puhuen kielillä
    ja vanha rovasti selitti ne.

    "Katso!
    Minä olen antanut sinun käteesi kynän.
    Sinä saat kirjoittaa
    puhdasta Jumalan Sanaa."

    Ei ole mitään pahaa siinä,
    että olemme jonkun seurakunnan jäseniä.
    Päinvastoin.

    Mutta jos uskonto
    jotenkin syrjäyttää Jeesuksen,
    niin silloin olemme
    langenneet uskontoon.

    Ja vaikka emme ylpeilisi
    uskonnollamme tai uskonyhteisöllämme,
    niin me voimme langeta
    vastaavalla tavalla korottaen itseämme,
    vaikka emme puhuisi mistään uskonnosta.

    Tämä tapahtuu esimerkiksi siten,
    että alamme puhua
    ikäänkuin muita hienommin Jeesuksesta.
    Silloin esimerkiksi
    emme enää käytä Uuden Testamentin
    alkutekstissäkin olevaa nimeä Jeesus.
    Sen sijaan käytämmekin nimeä Jeshua.
    Ja jos oikein haluamme loistaa,
    niin sanomme Jeshua Hamashia.

    On luonnollista,
    että hepreaa tai arameaa puhuva
    käyttää noita toisia ilmaisuja.

    Mutta kun me pakanat olemme
    päässeet osallisiksi
    pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa
    Uuden Liiton eli Testamentin kautta,
    niin kyllä meidän kuuluu
    isiemme tapaan julistaa
    selvällä suomenkielellä Jeesusta Kristusta,
    eikä korottaa jotenkin itseämme
    tai uskontoamme.

    Ihmisten pitää saada kuulla selvää
    evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta.

    "Veljet,
    minä johdatan teidät
    tuntemaan sen evankeliumin,
    jonka minä teille julistin,
    jonka te myöskin
    olette ottaneet vastaan
    ja jossa myös pysytte
    ja jonka kautta te myös pelastutte,
    jos pidätte siitä kiinni semmoisena,
    kuin minä sen teille julistin,
    ellette turhaan ole uskoneet."
    (1 Kor 15:1-2)

    Tehkäämme samoin.

    " Raitistukaa oikealla tavalla,
    älkääkä syntiä tehkö;
    sillä niitä on,
    joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta."
    (1 Kor 15:34)
  7. Minä keskutelen kaikilla foorumeilla
    nimimerkillä kalamos
    ja käytän aina tätä samaa kuvaa
    kalamoksena eli ruo'osta.

    En siis ole Mauno.
    Mutta uskoisin Maunon
    ja muidenkin uskovien
    Sinä mukaan lukien
    ymmärtävän Paavalin sanat Timoteukselle
    samaan tapaan kuin minäkin.

    Paavalihan nimenomaan
    perustelee kehotuksensa
    opitussa varmassa tiedossa pysymisestä
    sillä että Timoteus tuntee
    Pyhät Kirjoitukset lapsuudesta saakka.

    Timoteus tietää,
    että nämä Kirjoitukset
    ovat syntyneet Pyhästä Hengestä.

    Ja nyt Timoteus on valmis
    kaikkiin hyviin tekoihin,
    kunhan pysyy Kirjoituksissa eli Sanassa.

    Ja tällä periaatteella
    minä vanha kalamoskin täytän
    omaa kutsumustani.

    Ja tuokin ilmaisuni
    Pyhän Hengen opettajuudesta
    on tietenkin löydyttävä Sanasta.

    Ja sehän löytyy niin
    Jeesuksen ilmoituksesta
    kuin Paavalin kirjeistä.

    "Pyhä Henki,
    jonka Isä on lähettävä minun nimessäni,
    hän opettaa teille kaikki"
    (Joh 14:26)

    Mutta me emme ole saaneet
    maailman henkeä,
    vaan sen Hengen, joka on Jumalasta,
    että tietäisimme,
    mitä Jumala on meille lahjoittanut;
    ja siitä me myös puhumme,
    emme inhimillisen viisauden
    opettamilla sanoilla,
    vaan Hengen opettamilla,
    selittäen hengelliset hengellisesti."
    (1 Kor 2:12-13)