Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

327

Kommenttia

12267

  1. Sakarjan kirjan viimeinen luku
    alkaa näin:

    "Katso,
    Herran päivä on tuleva,
    ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi."
    (Sak 14:1)

    Sakarja on päättämässä
    profeetallista sanomaansa.
    Se päättyy kuvaukseen
    ihanasta Herran päivästä.

    Herran päivän tuleminen
    on kuitenkin kauhea.
    Raamattu puhuu siitä
    Jaakobin ahdistuksena.

    Tuon kauhean
    Herran päivän tulemisen
    kuvaus päättyy seuraavasti:

    "Sinä päivänä ei ole valoa:
    loistavat tähdet sammuvat."
    (Sak 14:6)

    Herran päivän tuleminen on siis
    vihan ja synkeyden päivä.

    Mutta sitten pamahtaa
    heti seuraavassa lauseessa päälle
    iki-ihana loistava/valoisa Herran päivä.

    "Se on oleva yhtämittaista päivää
    - Herralle on se tunnettu -
    ei vaihdu päivä ja yö;
    ja ehtoolla on oleva valoisata."
    (Sak 14:7)

    Mutta tätä ennen on siis tapahtuva se,
    mikä kerrotaan ehti
    luvun avausjakeen jälkeen.

    "Minä kokoan kaikki pakanat
    sotaan Jerusalemia vastaan."
    (Sak 14:2)

    Kysymys on prosessista,
    jonka alkua kuvataan
    jo luvussa 12.

    "Katso,
    minä teen Jerusalemin
    juovuttavaksi maljaksi
    kaikille kansoille yltympäri,
    ja myös Juudan kohdalle se on tuleva
    Jerusalemia piiritettäessä.
    Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin
    väkikiveksi kaikille kansoille:
    kaikki, jotka sitä nostavat,
    repivät pahoin itsensä;
    ja kaikki maan kansakunnat
    kokoontuvat sitä vastaan."
    (Sak 12:2-3)

    Tuo prosessi johtaa
    Israelin pelastukseen.

    "Ja minä vuodatan
    Daavidin suvun päälle
    ja Jerusalemin asukasten päälle
    armon ja rukouksen hengen.
    He katsovat minuun,
    jonka he ovat lävistäneet.
    Ja he valittavat häntä,
    niinkuin valitetaan ainokaista,
    murehtivat häntä katkerasti,
    niinkuin murehditaan katkerasti esikoista."
    (Sak 12:10)

    Ja tämän kääntymisen seurauksena
    Messias palaa takaisin maan päälle
    ja perustaa Valtakuntansa.

    Ja silloin toteutuu Sakarjan kirjan
    viimeisen luvun lupaus
    ihanasta Herran päivästä.

    "Sinä päivänä
    elävät vedet virtaavat Jerusalemista:
    toiset puolet niistä Idänmerta kohti,
    toiset puolet Länsimerta kohti.
    Niin on tapahtuva kesät ja talvet.
    Herra on oleva koko maan kuningas.
    Sinä päivänä
    on Herra oleva yksi
    ja hänen nimensä yksi.
    Koko maa muuttuu
    tasaiseksi kuin Aromaa
    Gebasta Rimmoniin asti,
    Jerusalemin eteläpuolelle.
    Ja tämä on oleva korkea
    ja oleva asuttu,
    paikallansa,
    Benjaminin portista entisen portin sijaan asti,
    Kulmaporttiin ja Hananelin-torniin asti,
    kuninkaan viinikuurniin asti.
    He asuvat siellä,
    eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi,
    ja Jerusalem on oleva asuttu,
    oleva turvassa."
    (Sak 14:8-11)
  2. Minulle
    Raamattu (= Pyhät Kirjoitukset)
    on Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle.

    Se on sitä
    Alusta Aameneen
    saakka
    kirjain kirjaimelta.

    Jeesus on
    Alku ja Loppu
    Ensimmäinen ja Viimeinen
    Alfa ja Omega
    Ja Hänen nimensä on Jumalan Sana.

    Raamattu eli Jumalan ilmoitus paljastaa
    jo Raamatun ensimmäisessä Sanassa
    בראשית = ALUSSA/ESIKOISESSA
    hyvin tarkkaan vaihe vaiheelta
    SOVITUKSEN.

    Tämä
    Alku/Esikoinen
    on siis Jumalan Poika.

    Raamatun kahden ensimmäisen kirjaimen
    muodostama Sana
    arameasta käännettynä
    on Poika.

    בר = Poika


    mutta hepreassa se onkin

    בר =Jyvä/Vilja

    Kun alamme lukea
    Raamattua eli Jumalan Sanaa,
    niin emme pääse eteenpäin
    kirjaimenkaan vertaa,
    joutumatta tekemisiin
    sen tosiasian kautta,
    että POIKA,
    jonka kautta kaikki on luotu,
    on myöskin NISUNJYVÄ,
    joka tarvittaessa kuolee.

    Siis kun olemme tavaneet
    Raamatun kaksi ensimmäistä kirjainta,
    niin olemme jo tulleet tietoisiksi
    SOVITUKSESTA.

    Ja kun luemme Genesistä eteenpäin,
    niin löydämme tilannekuvauksen,
    jossa Joosef pelastaa maailman.

    Joosefista tuli Egyptin hallitsija.
    Vain faarao oli Joosefia ylempi.
    Joosef on siis kaikin tavoin
    Esikuva Jumalan Pojasta.

    Joosef pelasti Egyptin
    ja sitä kautta myös Israelin
    ja koko maailman nälkäkuolemalta,
    joka olisi kohdannut
    koko maailmaa,
    jos Joosef ei olisi nostettu
    ensin syvyyden kaivosta
    ja sitten vankilan uumenista
    Valtiaaksi, jolla oli kaikki valta.

    "Niin Joosef kasasi viljaa (בר)
    niinkuin meren hiekkaa,
    ylen suuret määrät, siihen asti
    että lakattiin sitä mittaamasta,
    sillä se ei ollut enää mitattavissa."
    (Gen 41:49)

    Ja myöhemmin UT:n puolella
    Jeesus itse puhuu siitä,
    kuinka mekin saamme Jumalan lapsina
    omalta osaltamme tuottaa satoa,
    kuka 30 kuka 60 kuka 100 Jyvää
    taivaan laariin.

    Raamattu on siis täysin yhtenäinen
    Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle.

    Kun Raamatun ensimmäisen Sanan
    kolmaskin kirjain otetaan mukaan
    saadaan luomista tarkoittava Sana.
    Jeesus on kaiken luonut,
    eikä mitään ole syntynyt ilman Häntä.

    ברא = loi

    Kolme kirjainta Raamatun alusta,
    ja tiedämme jo kaiken oleellisen.
    Ja taas sama UT:n puolelta.

    "Hänessä meillä on lunastus,
    syntien anteeksisaaminen,
    ja hän on
    näkymättömän Jumalan kuva,
    esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
    Sillä hänessä luotiin kaikki,
    mikä taivaissa ja mikä maan päällä on,
    näkyväiset ja näkymättömät,
    olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia,
    hallituksia tai valtoja,
    kaikki on luotu hänen kauttansa
    ja häneen,
    ja hän on ennen kaikkia,
    ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
    Ja hän on ruumiin,
    se on:
    seurakunnan, pää;
    hän, joka on alku,
    esikoinen kuolleista
    nousseitten joukossa,
    että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
    Sillä Jumala näki hyväksi,
    että kaikki täyteys hänessä asuisi
    ja että hän,
    tehden rauhan
    hänen ristinsä veren kautta,
    hänen kauttaan
    sovittaisi itsensä kanssa kaikki,
    hänen kauttaan kaikki
    sekä maan päällä että taivaissa."
    (Kol 1:14-20)

    Tuo lunastus tapahtui siten,
    että Jeesuksen päähän upotettiin
    koko maailman synti.

    Ja se kerrotaan Raamatun
    ensimmäisen Sanan loppuosassa.

    שית = Ohdake/Orjantappura

    Ja kaikki tapahtui ristillä.
    Sitä varten Poika tuli Isän kotoa
    maan päälle.

    Raamatun ensimmäisen Sanan
    ensimmäisenä ja viimeisenä merkkeinä
    ovat kuvat:

    ב = Talo / Koti

    ja

    ת = Risti

    Näiden väliin jää

    ראשי -> Pää

    muodossa
    pääni (roshi).

    Kun Jumalan ainokainen Poika
    tuli taivaan kirkkaudesta
    Isän rinnalta/helmasta/povesta
    alas maan päälle syntyen ihmiseksi,
    tuo matka päättyi siihen,
    että Jeeuksen pää kruunattiin
    orjatappurakruunulla.

    Mutta kuoleman voittajana
    ylösnoussut Jumalan Poika
    on sitten kruunattu kaiken pääksi,
    jolla on kaikki Valta
    taivaassa ja maan päällä.

    Me Uuden liiton uskovat olemme
    ensihedelmää eli uutisviljaa
    siinä pelastusteossa,
    jonka Jeesus teki.

    Me olemme yhdessä Hänen kanssaan
    kuolleet ja herätetyt ja ylösnousseet
    uuteen Elämään.

    Ja tämä kaikki käy ilmi kätketysti
    Raamatun ensimmäisestä Sanasta,
    jonka vartalona on (reshit)
    joka tarkoittaa
    kaikin tavoin ensimmäistä
    ja erityisesti ensihedelmää.

    ראשית = ensihedelmä

    Ensimmäinen kirjain,
    joka tarkoitti taloa tai kotia,
    ilmaisee sen,
    että olemme jonkin sisällä.

    Ja me olemme Hänessä.
    Hän on taivaassa.

    Ja niin mekin olemme jo taivaallisissa.
    Voisi sanoa,
    että istumme taivaallisissa,
    kuten seuraava UT:n kohta
    voitaisiin kääntää:

    "mutta Jumala,
    joka on laupeudesta rikas,
    suuren rakkautensa tähden,
    jolla hän on meitä rakastanut,
    on tehnyt meidät,
    jotka olimme kuolleet rikoksiimme,
    eläviksi Kristuksen kanssa
    - armosta te olette pelastetut -
    ja yhdessä hänen kanssaan
    herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan
    asettanut meidät taivaallisiin
    Kristuksessa Jeesuksessa"
    (Ef 2:4-6)

    Olemme Hänessä.

    בראשית = Alussa / Esikoisessa

    Jeesus Kristus,
    joka on Jumalan Sana
    on Raamatun jokaisen Sanan
    taustalla.

    Raamattu on minulle
    yksi yhtenäinen Jumalan ilmoitus,
    jossa yhtään Sanaa
    eikä yhtään kirjainta voi sivuuttaa
    saatikka muuttaa
    tai edes vaihtaa kahden sanan
    tai kirjaimen paikkaa.

    TOTISESTI AAMEN !!!!!
  3. Jeesus ei mitenkään kritisoinut sitä,
    että rikas nuorukainen sanoi
    Jeesusta hyväksi.

    Jeesus totisesti on hyvä.
    Niin hyvä kuin vain
    Jumala voi olla.

    Jeesus on Jumala,
    joka oli tullut taivaasta
    alas maan päälle.

    Jeesus on kaiken omistavan
    Jumalan Poika,
    joka oli jättänyt taivaan loiston,
    jolla ei ollut paikkaa,
    mihin päänsä kallistaisi.

    Nuorukaisen tuli siis ymmärtää,
    että Jeesus ei ollut vain Hyvä Opettaja.
    Hän oli Hyvä Jumala.

    Opettajana Jeesus vastasi
    viitaten käskyihin.

    Ja nuorukainen kuittasi tuon
    toteamalla noudattaneensa kaikkea
    nuoruudesta asti.

    Mutta sitten Jeesus puhuu Jumalana,
    ja sanoo:
    "Jos haluat olla täydellinen."

    Siis,
    jos haluat tehdä,
    niinkuin Minä
    Jumalan Poikana olen tehnyt,
    niin mene ja myy kaikki,
    ja tule ja seuraa minua.

    Jeesus tarjosi
    nuorukaiselle valtavaa aarretta taivaisiin.
    Hän teki tarjouken,
    jonka vain Jumala voi tehdä.

    Jos Jeesus ei olisi heti kättelyssä
    tehnyt selväksi,
    että Hän ei ole vain Hyvä Opettaja,
    vaan Hän on Hyvä Jumala,
    niin nuorukainen ei olisi
    voinut käsittää sitä tarjousta,
    mitä Jeesus oli ehdottava hänelle
    ratkaisuksi hänen levottomuuteensa,
    jonka tähden hän halusi tehtä jotakin hyvää
    ja periä jotakin vielä kallisarvoisempaa,
    kuin mitä hänellä nyt jo oli.

    Siis Jeesus ei suinkaan
    kieltänyt olevansa hyvä,
    mutta rikkaan nuorukaisen tuli ymmärtää,
    että Jeesus on Jumala.

    Ja siksi Jeesus kysyi:
    "Miksi sanot minua hyväksi."
    Et kai vain sentähden,
    että olen Rabbi eli Opettaja.

    Sillä minä olen Jumala,
    joka tulen kuolemaan Sinun puolestasi,
    ja sen tähden Sinulla on ikuinen elämä.

    Mutta jos tahdot tulla ja seurata minua,
    niin Sinulla voi olla myös aarre taivaissa.
    Niin suuri aarre,
    että nykyinen rikkautesi
    ei ole mitään sen rinnalla.

    Siis Jeesus ei kutsunut
    montakaan ihmistä seuraajakseen.
    Hän kyllä pelasti ja paransi ihmisiä
    joukoittain.
    Mutta vain valitun joukon Hän kutsui
    opetuslapsikseen ja seuraajikseen.

    Ja nyt tämä nuorukainen pelastuksensa
    lisäksi sai tällaisen kutsun
    lähteä seuraamaan Jeesusta
    palvelemalla köyhiä
    antaen heille omaisuutensa.

    Tällaisen kutsun edessä
    nuorukaisen täytyi ymmärtää,
    että Jeesus ei ole vain Hyvä Opettaja.
    Hän on Hyvä Jumala.

    Ja siksi kysymysten kysymys oli:
    Miksi... sanot Minua hyväksi...
  4. Vastasitkin jo itse
    otsikkosi kysymykseen.

    >>Raamatun mukaan Jeesus ja syntien sovitus otetaan vastaan vain Kristillisessä kasteessa syntien pois pesemiseksi ja Pyhän uskon Hengen lahjan saamiseksi puhdistettuun ja tyhjään sydämeen.<<

    Viittaat seurakunnan syntyhetkeen
    eli helluntain tapahtumaan.

    "Ja kun helluntaipäivä oli tullut,
    olivat he kaikki yhdessä koolla.
    Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta,
    niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää,
    ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
    Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä,
    jotka jakaantuivat ja asettuivat
    heidän itsekunkin päälle.
    Ja he tulivat kaikki
    Pyhällä Hengellä täytetyiksi
    ja alkoivat puhua muilla kielillä,
    sen mukaan
    mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. "
    (Ap.t 2:1-4)

    Jotkut luulivat tuon metelin
    johtuvan juopumuksesta.
    Pietari tuli selvittämään asiaa.

    "Eivät nämä ole juovuksissa,
    niinkuin te luulette;
    sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.
    Vaan tämä on se,
    mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
    'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä,
    sanoo Jumala,
    että minä vuodatan Henkeni
    kaiken lihan päälle,
    ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat,
    ja nuorukaisenne näkyjä näkevät,
    ja vanhuksenne unia uneksuvat.
    Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle
    minä niinä päivinä vuodatan Henkeni,
    ja he ennustavat."
    (Ap.t 2:15-18)

    Jooelin profetia sisältää
    vastauksen kysymykseesi.

    "Ja on tapahtuva,
    että jokainen,
    joka huutaa avuksi Herran nimeä,
    pelastuu."
    (Ap.t 2:21)

    Pietarin julituksen jälkeen
    hämmentyneet kuulijat
    kysyivät tarkempia toimintaohjeita.

    "Kun he tämän kuulivat,
    saivat he piston sydämeensä
    ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille:
    'Miehet, veljet,
    mitä meidän pitää tekemän?'
    Niin Pietari sanoi heille:
    'Tehkää parannus
    ja ottakoon kukin teistä kasteen
    Jeesuksen Kristuksen nimeen
    syntienne anteeksisaamiseksi,
    niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
    Sillä teille ja teidän lapsillenne
    tämä lupaus on annettu ja kaikille,
    jotka kaukana ovat,
    ketkä ikinä Herra,
    meidän Jumalamme, kutsuu."
    (Ap.t 2:17-19)

    Eli ensin
    tehdään parannus eli mielenmuutos
    katuen tehtyjä syntejä.

    Ja sitten itse kukin
    kastattaa itsensä.

    Näin me annamme pelastaa itsemme
    eli otamme vastaan
    Pelastuksen = Jeesuksen.

    "Ja monilla muillakin sanoilla
    hän vakaasti todisti;
    ja hän kehoitti heitä sanoen:
    'Antakaa pelastaa itsenne
    tästä nurjasta sukupolvesta'.
    Jotka nyt
    ottivat hänen sanansa vastaan,
    ne kastettiin,
    ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
    noin kolmetuhatta sielua.
    Ja he pysyivät apostolien opetuksessa
    ja keskinäisessä yhteydessä
    ja leivän murtamisessa ja rukouksissa."
    (Ap.t 2:40-42)
  5. Keskustelun aihe on
    Sovitus Kristuksessa.

    Avasin tämän keskustelun
    Toisen Korinttolaiskirjeen katkelmalla,
    joka selvittää Sovituksen Sanan
    julistamisen välttämättömyyttä.

    Toinen Korinttolaiskirje
    on Paavalin puolustuspuhe
    korinttolaisten Paavalia kohtaan
    osoittamalle kritiikille.

    Ja nyt tässä kohden
    Paavali perustelee sen,
    että on välttämätöntä
    julistaa Sovituksen Sanaa.

    Sillä kerran me olemme oleva
    Kristuksen palkinotuomioistuimen
    edessä.

    "Sillä kaikkien meidän
    pitää ilmestymän
    Kristuksen tuomioistuimen eteen,
    että kukin saisi sen mukaan,
    kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt,
    joko hyvää tai pahaa."
    (2 Kor 5:10)

    Ja tämän tosiasian pitäisi
    vaikuttaa meissä pelkoa.

    "Kun siis tiedämme,
    mitä Herran pelko on,
    niin me koetamme saada
    ihmisiä uskomaan,
    mutta Jumala kyllä meidät tuntee;
    ja minä toivon,
    että tekin omissatunnoissanne
    meidät tunnette."
    (2 Kor 5:11)

    Avauksessa läpikäymäni katkelma
    on osa valtavaa puolustuspuhetta,
    joka huipentuu siihen,
    mitä kirjeen loppuluvussa sanotaan
    eikä mitenkään korulausein:

    "Olen edeltäpäin sanonut
    ja sanon edeltäpäin niille,
    jotka ennen ovat syntiä tehneet,
    ja kaikille muille
    - niinkuin silloin sanoin,
    kun olin toista kertaa tykönänne,
    samoin nytkin, kun olen poissa -
    etten, kun taas tulen,
    ole teitä säästävä"

    Korinttolaiset olivat mittailleet Paavalia.
    Paavalin kirjeet olivat muka
    mahtavat ja pontevat,
    mutta paikan päällä hän olikin heikko.
    Paavali kehottaa heitä tutkimaan itseään:

    "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa;
    tutkikaa itseänne.
    Vai ettekö tunne itseänne,
    että Jeesus Kristus on teissä?
    Ellei,
    niin ette kestä koetusta."

    Jos korinttolaiset toteavat
    olevansa uskossa
    ja Kristuksen asuvan heissä,
    niin silloin he itse ovat todistus siitä,
    että Paavali,
    joka heille on evankeliumin tuonut,
    on myös uskossa ja Kristuksessa.

    "Minä toivon teidän tulevan tuntemaan,
    että me emme ole niitä,
    jotka eivät koetusta kestä."

    Korinttolaiset siis syyttivät
    Paavalia kaikenlaisesta.
    Ja niin Paavali joutui kirjoittamaan
    heille tämän kirjeen.

    Ja tämä puolustuspuhe päättyy siihen,
    että korinttolaiset joutuvat
    myöntämään sen,
    että he itse ovat Paavalin kruunu.

    Jos Paavalin Sana ei ollut Herrasta,
    niin sitten hekään eivät ole uskossa.

    Jos he taas ovat,
    niin se todistaa sen,
    että Paavali on ollut Herran asialla.

    Kaikki mitä Paavali oli tehnyt
    heidän keskuudessaan,
    oli siis tapahtunut
    Rakkaudesta heitä kohtaan.

    Palataan avauksen katkelman
    lähtötelineille:

    "Emme nyt taas suosittele itseämme teille,
    vaan tahdomme antaa teille
    aihetta kerskata meistä,
    että teillä olisi mitä vastata niille,
    jotka kerskaavat siitä,
    mikä silmään näkyy,
    eikä siitä, mikä sydämessä on."
    (2 Kor 5:12)

    Paavali ei ollut tullut
    korinttolaisten tykö
    puheen tai viisauden loistolla
    Jumalan todistusta julistamaan.

    Sillä hän oli päättänyt olla
    tuntematta mitään muuta kuin
    Jeesuksen Kristuksen,
    ja hänet ristiinnaulittuna.

    Hän itse oli
    heikkouden vallassa
    ja pelossa
    ja suuressa vavistuksessa,
    ja hänen puheensa ja saarnansa
    ei ollut kiehtovia viisauden sanoja,
    vaan Hengen ja voiman osoittamista,
    ettei korinttolaisten usko
    perustuisi ihmisten viisauteen,
    vaan Jumalan voimaan.

    Ja tuo Voima on evankeliumissa,
    jota Paavali julisti;
    ei kuitenkaan puheen viisaudella,
    ettei Kristuksen risti
    menisi mitättömäksi.

    Sillä sana rististä on hullutus niille,
    jotka kadotukseen joutuvat,
    mutta meille, jotka pelastumme,
    se on Jumalan voima.

    Paavalin motiivi kaikkeen
    oli häneen vuodatettu
    Kristuksen Rakkaus.
    Mutta Jumalan Sanasta ei tingitä
    ei pilkunkaan vertaa.

    "Sillä jos me olemme olleet suunniltamme,
    niin olemme olleet Jumalan tähden;
    jos taas maltamme mielemme,
    teemme sen teidän tähtenne."
    (2 Kor 5:13)

    Ja sitten jatkon voitkin lukea
    avauksesta:

    "Sillä Kristuksen rakkaus
    vaatii meitä ..."
    (2 Kor 5:14)

    Paavalin osana oli valtava kärsimys.
    Jeesuksen nimen tähden.

    Ja nyt hän selvittää,
    miksi ei voi olla
    julistamatta ja saarnaamatta
    Sovituksen Sanaa.

    Hän tiesi, sen minkä
    heprealaisille kirjoittava
    heprealainenkin tiesi.

    En ole ollenkaan vakuuttunut siitä,
    että Paaali kirjoitti heprealaiskirjeen,
    mutta otan nyt kuitenkin tähän
    lainauksen sen loppuluvusta.

    "Olkaa kuuliaiset
    johtajillenne ja tottelevaiset,
    sillä he valvovat teidän sielujanne
    niinkuin ne, joiden on tehtävä tili,
    että he voisivat tehdä sitä ilolla
    eikä huokaillen;
    sillä se ei ole teille hyödyllistä."

    Paavali oli tietoinen tilinteon päivästä.
    Ja toteaa ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä:

    "Sillä siitä,
    että julistan evankeliumia,
    ei minulla ole kerskaamista;
    minun täytyy se tehdä.
    Voi minua,
    ellen evankeliumia julista!"

    Tämä keskustelu on avattu sitä varten,
    että toisimme esiin Kristusta,
    jossa on Sovitus.

    Synti erottaa Jumalasta.

    Mutta kun syntinen
    tulee Kristuksen tykö,
    niin hän saa osakseen
    Hänen Vanhurskautensa
    eikä enää ole jumalaton
    eli vailla Jumalaa,
    joka on Kristuksessa
    ja Sovittaa meidät.