Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

311

Kommenttia

11778

  1. Jeesuksen kohtaaminen
    merkitsee vapautusta
    tuomiosta ja synnistä.

    Kirjanoppineet ja fariseukset
    toivat Jeesuksen eteen naisen.
    Mutta ei pelkästään Jeesuksen eteen
    vaan väkijoukon keskelle.
    Ja heillä oli mielessään,
    mitä väkijoukon pitäisi tehdä.

    "Opettaja,
    tämä nainen on tavattu itse teosta,
    aviorikosta tekemästä.
    Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn,
    että tuommoiset on kivitettävä."
    (Joh 8:3-4)

    Hirveä tilanne naiselle.
    Jeesuksella oli kyllä jo maine
    - ja aivan päinvastainen kuin naisella.
    Voisiko Jeesus pelastaa naisen
    väkijoukon kivitykseltä.
    Mutta naisen kauhuksi,
    Jeesus sanoo:

    "Joka teistä on synnitön,
    se heittäköön häntä
    ensimmäisenä kivellä"
    (Joh 8:7)

    Jeesus on episodin alusta asti
    kirjoittanut jotakin maahan.
    Jumalan Sana tekee tehtävänsä.
    Jeesus kysyy yksin jääneeltä naiselta.

    "Nainen,
    missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?
    Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
    (Joh 8:10)

    Ei kukaan ollut tuominnut.
    Kaikki olivat rikkoneet Mooseksen lakia.
    Synnitöntä ei löytynyt.
    Paitsi yksi. Jeesus.

    Olisi luullut,
    että siinä vaiheessa kun
    viimeinenkin väkijoukosta
    oli pudottanut kiven maahan
    ja poistunut paikalta,
    nainen olisi ottanut jalat alleen.

    Olihan Jeesus jo antanut käskyn kivittää.
    Ja Hän on synnitön.
    Ja ympärillä röykkiö kiviä valmiina.
    Mutta nainen jäi Jeesuksen tykö.

    Hänen sydämensä oli kääntynyt.
    Hän halusi jäädä Jeesuksen tykö.
    Ja hän saa kuulla vapauttavat sanat:

    "En minäkään sinua tuomitse;
    mene,
    äläkä tästedes enää syntiä tee"
    (Joh 8:11)

    Nainen vapautettiin
    paitsi tuomiosta
    myös synnistä.

    Kirjanoppineiden
    ja fariseusten
    ja väkijoukon
    kohdalle ei vielä tullut vapautusta.

    Heitäkin oli kohdannut Totuus.
    Mutta ei vielä Armo.
    He olivat vielä tuomittuja
    synnin orjia.
    Nainen oli vapautettu
    sekä tuomiosta
    että synnin orjuudesta.

    Tämän me saamme kokea,
    kun tulemme Jeesuksen tykö
    syyllisenä emmekä syyttäjänä.
  2. "Te olette jo puhtaat
    sen sanan tähden,
    jonka minä olen teille puhunut."
    (Joh 15:3)

    Golgata on edessä.
    Siis Jeesuksen sovituskuolema
    ei ollut vielä tapahtunut,
    eivätkä opetuslapset
    olleet vielä saaneet
    uutta elämää
    uudestisyntymisen kautta.

    Kuitenkin he olivat jo puhtaat
    SANAn tähden.
    Jeesus oli puhunut heille
    kolmen vuoden ajan.
    Ja tämä Sana
    oli puhdistanut heidät.

    Sana eli Jeesus
    oli pessyt heidät.
    Kerran ihan konkreettisesti
    heidän jalkansa.
    Pietari tapansa mukaan vastusteli.
    Mutta Jeesus sanoi:

    "Ellen minä sinua pese,
    ei sinulla ole osuutta
    minun kanssani"
    (Joh 13:8)

    Sitten Pietari pomppasi
    toiseen äärimmäisyyteen.
    Että pese kokonaan,
    ei vain jalkoja.
    Tähän Jeesus vastaa:

    "Joka on kylpenyt,
    ei tarvitse muuta,
    kuin että jalat pestään,
    ja niin hän on kokonaan puhdas;
    ja te olette puhtaat
    (Joh 13:10)

    Siis Jeesuksen puhuma Sana
    oli saanut aikaan sen,
    että opetuslapset
    olivat kokonaan pestyjä.
    Jokapäiväinen vaellus kuitenkin
    tuo aina likaa jalanpohjiin,
    joten ne tarvitsevat
    jatkuvaa puhdistusta.

    Eli Jeesuksen puhuma Sana
    oli kylvettänyt opetuslapset
    puhtaiksi.
    Vai oliko sittenkään.
    Jeesus jatkaa näin:

    "te olette puhtaat,
    ette kuitenkaan kaikki"
    (Joh 13:10)

    Yksi heidän joukossaan
    ei ollut puhdas.
    Ja miksi.
    Hän ei ollut
    tehnyt parannusta synnistään.
    Jeesuksen julistus oli ollut:

    "Aika on täyttynyt,
    ja Jumalan valtakunta
    on tullut lähelle;
    tehkää parannus
    ja uskokaa evankeliumi"
    (Mark 1:15)

    Jeesuksen opetuslasten joukossa
    oli yksi,
    joka ei koskaan
    ollut tehnyt parannusta.
    Hän oli koko ajan
    varas ja kavaltaja.
    Hänelle ei koskaan auennut
    pelastuksen evankeliumi.
    Tämä ilmeni muun muassa tilanteessa,
    jossa Jeesuksen jalat voideltiin.

    "Niin Maria otti naulan
    oikeata, kallisarvoista
    nardusvoidetta
    ja voiteli Jeesuksen jalat
    ja pyyhki ne hiuksillaan;
    ja huone tuli täyteen
    voiteen tuoksua.
    Silloin sanoi
    yksi hänen opetuslapsistaan,
    Juudas Iskariot,
    joka oli hänet kavaltava:
    'Miksi ei tätä voidetta myyty
    kolmeensataan denariin
    ja niitä annettu köyhille?'
    Mutta tätä hän ei sanonut sentähden,
    että olisi pitänyt huolta köyhistä,
    vaan sentähden,
    että hän oli varas
    ja että hän rahakukkaron hoitajana
    otti itselleen,
    mitä siihen oli pantu."
    (Joh 12:3-6)

    Parannus jäi tekemättä,
    vaikka Jeesus pesi
    Juudaksen jalat,
    vaikka Jeesus antoi ehtoollisleivän
    Juudakselle.

    Sana on tarjolla,
    ja me olemme sitä
    syöneetkin.
    Mutta olemmeko koskaan
    tehneet parannusta.
    Kääntyneet pois
    entisestä elämästämme.
    Jos emme,
    niin me olemme vielä
    kyykäärmeen sikiöitä,
    jotka eivät voi tehdä
    parannuksen soveliaita hedelmiä.

    Paavali sai julistettavaksi
    armon evankeliumin.
    Mutta mikään Sana ei puhdista,
    jos emme käänny,
    jos meissä
    ei tapahtu mielenmuutosta.
    SANA on otettava vastaan.
    Ja silloin me muutumme

    "Mutta me kaikki,
    jotka peittämättömin kasvoin
    katselemme Herran kirkkautta
    kuin kuvastimesta,
    muutumme
    saman kuvan kaltaisiksi
    kirkkaudesta kirkkauteen,
    niinkuin muuttaa Herra,
    joka on Henki."
    (2 Kor 3:18)

    Me emme näe vielä selvästi,
    mutta kuva selvenee koko ajan,
    jos katseemme eli uskomme
    on kohdistettu Jeesukseen.

    Ja silloin Jeesus pesee puhtaaksi
    meidän jalkamme joka päivä.
    Jos meillä ei vielä ole
    tuota suhdetta Jeesukseen
    eli Sanaan eli Valoon,
    jos emme ole vielä
    Häntä nähneet,
    emmekä siis tunne Häntä,
    niin me olemme vielä
    synneissämme
    yön ja pimeyden lapsia
    emmekä päivän ja valon lapsia.

    "Joka hyvin tekee,
    se on Jumalasta;
    joka pahoin tekee,
    se ei ole Jumalaa nähnyt."
    (3 Joh 1:11)
  3. Siis uskovan normaali olotila
    on sellainen, että hän kokee
    "vanhurskautta, rauhaa ja iloa
    Pyhässä Hengessä"

    Tämä ilmenee sitten kaikessa
    käyttäytymisessä.

    Ennen kaikkea puheessa.
    Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

    Mutta nyt keskustelemme siis
    uskovasta, joka toistuvasti
    lankeaa uskottomuuteen
    eli aviorikokseen.

    Vastasin jo,
    että tällainen ihminen
    ei voi kokea
    vanhurskautta, rauhaa ja iloa
    Pyhässä Hengessä.

    Mutta voi olla,
    että tällainen uskova
    ei oikein koe myöskään syyllisyyttä.

    Ja silloin tietenkin herää kysymys,
    että onko tämä ihminen
    sitten ollenkaan uskossa
    eli kuollut synnille.

    Synti vie ihmisiä
    kaikenlaiseen kummallisuuteen.
    Uskoviakin.

    Seksuaalisuuden alueella
    sellaiseenkin, jota ei ole edes
    pakanain keskuudessa.

    "Yleensä kuuluu,
    että teidän keskuudessanne
    harjoitetaan haureutta,
    jopa semmoista haureutta,
    jota ei ole
    pakanainkaan keskuudessa,
    että eräskin pitää isänsä vaimoa."
    (1 Kor 5:1)

    Siis korinton pyhät harjoittivat
    jos jonkinlaista haureutta.

    On monia asioita,
    jotka voivat sitoa
    uskovaakin ihmistä.

    Ja jotkut eivät pääse eroon
    koskaan jostakin addiktiosta.

    On selvää,
    että ihminen on onnellisempi,
    jos ei ole esimerkiksi
    juovuksissa niinkuin monet
    korinton pyhät myös olivat.

    Ja pahan addiktion seurauksena
    elämän pituus voi lyhetä.
    Jumala leikkaa
    elämän langan poikki.
    Oksa putoaa ennen aikojaan,
    eikä ehkä koskaan kantanut hedelmää.

    Jotkut uskovat elävät ehkä
    aika hyveellistä elämää.

    Mutta sellaista ihmistä en tunne,
    joka olisi taivaskelpoinen
    muulla perusteella kuin sillä,
    että Jeesus
    on kärsinyt rangaistuksen
    kaikista tämän synneistä.
    Ja niitä on jokaisella uskovalla
    roppakaupalla joka ikiselle päivälle.

    Jos jonain päivänä joku sanoo,
    että ei ole tänään syntiä tehnyt,
    niin en usko.

    Mutta onneksi
    Jumala on tehnyt kaiken,
    että synneistämme huolimatta,
    me saamme kääntyä
    Jeesuksen puoleen,
    jonka veri puhdistaa
    jatkuvasti kaikesta synnistä.

    "Minä kehoitan siis ennen kaikkea
    anomaan, rukoilemaan,
    pitämään esirukouksia ja kiittämään
    kaikkien ihmisten puolesta,
    kuningasten
    ja kaiken esivallan puolesta,
    että saisimme viettää
    rauhallista ja hiljaista elämää
    kaikessa jumalisuudessa
    ja kunniallisuudessa.
    Sillä se on hyvää ja otollista
    Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
    joka tahtoo,
    että kaikki ihmiset pelastuisivat
    ja tulisivat tuntemaan totuuden.
    Sillä yksi on Jumala,
    yksi myös välimies
    Jumalan ja ihmisten välillä,
    ihminen Kristus Jeesus,
    joka antoi itsensä lunnaiksi
    kaikkien edestä,
    josta todistus oli annettava aikanansa,
    (1 Tim 2:1-6)

    Rukoilemme siis maailman puolesta,
    että se pelastuisi.

    Mutta entä me pelastetut.
    Palataan Korinttoon.
    Se eli kuin unessa
    juopottelunsa ja haureutensa keskellä.
    Tuo samainen seurakunta,
    jolta ei puuttunut mitään
    missään armolahjassa.
    Ja tämä aviorikos,
    jonka Paavali nosti esiin,
    oli niin vakava,
    että Paavali herätti
    seurakunnan sen johdosta.

    "Sillä minä,
    joka tosin ruumiillisesti
    olen poissa,
    mutta hengessä kuitenkin läsnä,
    olen jo,
    niinkuin läsnäollen,
    puolestani päättänyt,
    että se,
    joka tuommoisen teon
    on tehnyt, on
    - sittenkuin olemme,
    te ja minun henkeni ynnä
    meidän Herramme Jeesuksen voima,
    tulleet yhteen -
    Herran Jeesuksen nimessä
    hyljättävä saatanan haltuun
    lihan turmioksi,
    että hänen henkensä pelastuisi
    Herran päivänä."
    (1 Kor 5:3-5)

    Korinttolaiset olivat
    tähän asti suorastaan
    kerskuneet kaikesta,
    mitä tekivät ja olivat.
    Paavali jatkaa:

    "Ei ole hyvä,
    että kerskaatte.
    Ettekö tiedä,
    että vähäinen hapatus
    hapattaa koko taikinan?
    Peratkaa pois vanha hapatus,
    että teistä tulisi uusi taikina,
    niinkuin te olettekin happamattomat;
    sillä onhan
    meidän pääsiäislampaamme,
    Kristus, teurastettu.
    Viettäkäämme siis juhlaa,
    ei vanhassa hapatuksessa
    eikä ilkeyden ja pahuuden
    hapatuksessa,
    vaan puhtauden ja totuuden
    happamattomuudessa."
    (1 Kor 5:6-8)

    Ja nyt sitten se totuus
    haureuteen nähden.
    Paavali jatkaa:

    "Minä kirjoitin teille kirjeessäni,
    ettette seurustelisi
    huorintekijäin kanssa;
    en tarkoittanut yleensä
    tämän maailman
    huorintekijöitä
    tai ahneita
    tai anastajia
    tai epäjumalanpalvelijoita,
    sillä silloinhan teidän täytyisi
    lähteä pois maailmasta.
    Vaan minä kirjoitin teille,
    että jos joku,
    jota kutsutaan veljeksi,
    on huorintekijä
    tai ahne
    tai epäjumalanpalvelija
    tai pilkkaaja
    tai juomari
    tai anastaja,
    te ette seurustelisi
    ettekä söisikään semmoisen kanssa.
    Sillä onko minun asiani
    tuomita niitä,
    jotka ovat ulkopuolella?
    Ettekö tekin tuomitse vain niitä,
    jotka ovat sisäpuolella?
    Mutta ulkopuolella olevat
    tuomitsee Jumala.
    'Poistakaa keskuudestanne
    se, joka on paha.'"
    (1 Kor 5:8-13)

    Haureus on niin vakava asia,
    että ei meillä ole oikeutta
    katsoa sitä läpi sormien.

    Tänä päivänä maailma
    puhuu kuin itsestään selvyytenä,
    että tehdään kaikenlaista haureutta.
    Puhutaan tämän alan työntekijöistä jne.

    Haureus, saastaisuus, ahneus,
    rivous, loru ja ilvehtiminen
    sulkevat meidät
    ulos perintöosastamme.

    Lue Efesolaiskirje 5
  4. Kaikki alkaa
    kääntymisestä,
    mielenmuutoksesta,
    parannuksesta.

    Kun Pyhä Henki osoittaa
    syntisyytemme ja syyllisyytemme
    ja toisaalta Vapahtajamme,
    niin silloin meillä on
    mahdollisuus muutokseen.

    Tämä edellyttää,
    että tunnustamme syntimme,
    eli olemme yhtä mieltä
    Jumalan kanssa siitä,
    että me olemme syntiä tehneet.

    Ja sitten toiseksi
    meidän tulee suostua
    armahdettaviksi
    eli antaa Jumalan sovittaa
    meidät Itsensä kanssa.

    Tuosta kohtaamisesta
    emme jatka matkaamme
    samanlaisina kuin ennnen.
    Olemme
    puhdistuneet synneistämme,
    armahdetut,
    siirtyneet kuolemasta Elämään.

    Tuon lainaamani kertomuksen
    päähenkilö ei ollut yhtä mieltä
    syyllisyydestään
    eikä suostunut armahdettavaksi.

    Siksi hänen syntivelkansa
    ei tullut kuitatuksi.
    Hän jäi odottamaan
    hänelle kuuluvaa tuomiota,
    vaikka hänen käsissään
    oli jo viesti armahduksesta,
    jonka sitten tallasi jalkoihinsa.

    "Mutta kaikki on Jumalasta,
    joka on sovittanut meidät
    itsensä kanssa Kristuksen kautta
    ja antanut meille sovituksen viran.
    Sillä Jumala oli Kristuksessa
    ja sovitti maailman itsensä kanssa
    eikä lukenut heille
    heidän rikkomuksiaan,
    ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
    Kristuksen puolesta
    me siis olemme lähettiläinä,
    ja Jumala kehoittaa
    meidän kauttamme.
    Me pyydämme
    Kristuksen puolesta:
    antakaa sovittaa itsenne
    Jumalan kanssa."
    (2 Kor 5:18-20)

    Vain toinen Jeesuksen kanssa
    ristiinnaulituista tuli
    mielenmuutokseen,
    kääntymykseen,
    parannukseen.

    Se ei periaatteessa
    paljon vaatinut.
    Tosin koko pimeyden maailma
    pelkäsi kuollakseen,
    että näin tapahtuisi kuin tapahtui.

    Tämä ryöväri käänsi katseensa
    Jeesukseen ja sanoi:

    "Jeesus, muista minua,
    kun tulet valtakuntaasi"
    (Luukas 23:42)

    Tämä rukous mullisti
    koko maailman.

    Ilman sitä,
    eivät kirjoitukset olisi käyneet toteen.
    Ei olisi tuon ryövärin
    eikä kenenkään muunkaan pelastusta.
    Ja Jeesus olisi edelleen tuonelassa
    pimeyden vallan alaisena.

    Mutta kun tuo viimeinenkin
    ennustus toteutui,
    niin käärmeen pää
    eli paholaisen valta oli murskattu.

    Jumalan Valtakunta oli oleva
    totta tässä ja nyt.

    "Totisesti minä sanon sinulle:
    tänä päivänä
    pitää sinun oleman
    minun kanssani paratiisissa."

    Jeesus meni vielä tuonelan kautta
    ja otti sieltäkin saaliin
    eli Aabrahamin helman mukaansa
    Jumalan Paratiisiin.

    Mutta ryöväri meni ensimmäisenä
    heti ruumiillisen kuoleman jälkeen
    suoraan Jumalan Valtakuntaan,
    Jumalan Paratiisiin,
    Kolmanteen taivaaseen.
  5. Jumalan armo tulee ottaa vastaan

    Amerikan Yhdysvalloissa yritettiin salamurhata presidentti. Tapauksiahan on monta ja jotkut ovat onnistuneetkin. Tämä tapahtui 1800-luvulla eikä (onneksi) onnistunut. Teon varsinainen tekijä ja toteuttaja oli nuorehko mies.

    Tämä presidentin surmaa yrittänyt nuori mies tuomittiin kuolemaan hirttämällä.
    Tuomion täytäntöönpanoa vankilassa odottaessaan hänen omaisensa tekivät kaikkensa, jotta miehen henki säästyisi. Yksityiskohtia en tiedä, mutta kävi niin, että presidentti otti omaiset vastaan ja heitä kuunneltuaan teki päätöksen armahtaa surmaamistaan yrittänyt nuori mies. Presidentin kanslia laati armahdusasiakirjan ja presidentti allekirjoitti sen ja asiakirja varmennettiin presidentin leimalla. Armahdus oli täydellinen.

    Omaiset kiirehtivät vankilaan, jossa tätä surmatyön yrittäjää säilytettiin ja presidentin leimalla varustettu armahdusasiakirja avasi heille tien vangin luokse. Mutta tämä nuori mies oli täynnä vihaa presidenttiä kohtaan ja kun hänelle ojennettiin armahdusasiakirja, hän kysyi: "Kenen allekirjoitus ja leima tämä on?" Hänelle vastattiin: "Yhdysvaltain presidentin. Hän on armahtanut sinut!" Silloin vartioiden läsnäollessa tämä nuori mies repi armahdusasiakirjan ja talloi sen vihaisena jalkoihinsa.

    Mitä tämän jälkeen tapahtui? Nuori mies teloitettiin. Hänen omaisensa haastoivat liittovaltion oikeuteen, koska armahduksen saaneen miehen kohdalla pantiin teloitustuomio täytäntöön. Sehän oli vastoin presidentin tahtoa ja myöntämää armahduspäätöstä. Asia kulki oikeusasteissa ja lopuksi korkein oikeus antoi siitä päätöksensä. Siinä todettiin, että presidentin antama armahdus ei pelastanut tuomittua, koska hän ei ollut vastaanottanut armahdusta. Surullinen tarina päättyi tähän.

    https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=373&t=600
  6. Voi olla,
    että et lukenut avaustani
    loppuun saakka.

    Tai sitten et ymmärtänyt
    sen sanomaa.

    Tuo reppana
    oli kyllä varmaan reppana
    loppuun saakka.

    Mutta hän tuli autetuksi
    Pelastajan toimesta.

    Syyllisyys pyyhittiin pois.

    Ja tällainen
    kuolemasta Elämään
    siirretty reppana
    ei suinkaan ole onneton.

    Se Pelastus, joka
    syntiinlangenneelle ihmiselle
    on tarjolla
    Jeesuksessa (= Pelastuksessa),
    on niin ihana,
    että Jumalan enkelitkin
    halajavat katsahtaa siihen.

    Ihminen,
    joka sen on kokenut,
    on autuas
    eli ylionnellinen
    tai ehkä vielä paremmin suomentaen
    kadehdittava.

    Mutta yksikään ihminen,
    joka on
    myrkkykäärmeen pureman
    ja varman kuoleman edessä
    saanut kokea ihmeen,
    jonka katseen kohottaminen
    puuhun ripustettuun
    saa aikaiseksi,
    ei suinkaan halua
    pysyä kadehdittavana,
    vaan haluaa jakaa
    tuon ilosanoman
    myös toisten koettavaksi.

    Ja siksi minäkin
    haluan kertoa täällä
    tuosta ihmeestä,
    joka on koettavissa
    siten kuin Jeesus
    kertoi sen tapahtuvan,
    kun rabbi Nikodemus
    asiaa syvästi ihmetteli,
    kuinka voi ihminen vanhana syntyä.

    Ja Jeesuksen vastaus
    huipentuu siihen,
    mikä on tämän keskustelun otsikkona:

    Katso! Jumalan Karitsa.

    "Ja niinkuin
    Mooses ylensi käärmeen
    erämaassa,
    niin pitää Ihmisen Poika
    ylennettämän,
    että jokaisella,
    joka häneen uskoo,
    olisi iankaikkinen elämä.
    Sillä niin on Jumala
    maailmaa rakastanut,
    että hän antoi ainokaisen Poikansa,
    ettei yksikään,
    joka häneen uskoo,
    hukkuisi,
    vaan hänellä olisi
    iankaikkinen elämä.
    Sillä ei Jumala lähettänyt
    Poikaansa maailmaan
    tuomitsemaan maailmaa,
    vaan sitä varten,
    että maailma hänen kauttansa
    pelastuisi.
    Joka uskoo häneen,
    sitä ei tuomita;
    mutta joka ei usko,
    se on jo tuomittu,
    koska hän ei ole uskonut
    Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
    Mutta tämä on tuomio,
    että valkeus on tullut maailmaan,
    ja ihmiset rakastivat pimeyttä
    enemmän kuin valkeutta;
    sillä heidän tekonsa olivat pahat.
    Sillä jokainen,
    joka pahaa tekee,
    vihaa valkeutta
    eikä tule valkeuteen,
    ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
    Mutta joka totuuden tekee,
    se tulee valkeuteen,
    että hänen tekonsa tulisivat julki,
    sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."
    (Joh 3:14-21)
  7. Eli ilman Ristiä ei olisi
    sovitusta eikä anteeksiantoa?
  8. No vastaa sitten!