Käännä katseesi Jeesukseen

Jumalan armo tulee ottaa vastaan

Amerikan Yhdysvalloissa yritettiin salamurhata presidentti. Tapauksiahan on monta ja jotkut ovat onnistuneetkin. Tämä tapahtui 1800-luvulla eikä (onneksi) onnistunut. Teon varsinainen tekijä ja toteuttaja oli nuorehko mies.

Tämä presidentin surmaa yrittänyt nuori mies tuomittiin kuolemaan hirttämällä.
Tuomion täytäntöönpanoa vankilassa odottaessaan hänen omaisensa tekivät kaikkensa, jotta miehen henki säästyisi. Yksityiskohtia en tiedä, mutta kävi niin, että presidentti otti omaiset vastaan ja heitä kuunneltuaan teki päätöksen armahtaa surmaamistaan yrittänyt nuori mies. Presidentin kanslia laati armahdusasiakirjan ja presidentti allekirjoitti sen ja asiakirja varmennettiin presidentin leimalla. Armahdus oli täydellinen.

Omaiset kiirehtivät vankilaan, jossa tätä surmatyön yrittäjää säilytettiin ja presidentin leimalla varustettu armahdusasiakirja avasi heille tien vangin luokse. Mutta tämä nuori mies oli täynnä vihaa presidenttiä kohtaan ja kun hänelle ojennettiin armahdusasiakirja, hän kysyi: "Kenen allekirjoitus ja leima tämä on?" Hänelle vastattiin: "Yhdysvaltain presidentin. Hän on armahtanut sinut!" Silloin vartioiden läsnäollessa tämä nuori mies repi armahdusasiakirjan ja talloi sen vihaisena jalkoihinsa.

Mitä tämän jälkeen tapahtui? Nuori mies teloitettiin. Hänen omaisensa haastoivat liittovaltion oikeuteen, koska armahduksen saaneen miehen kohdalla pantiin teloitustuomio täytäntöön. Sehän oli vastoin presidentin tahtoa ja myöntämää armahduspäätöstä. Asia kulki oikeusasteissa ja lopuksi korkein oikeus antoi siitä päätöksensä. Siinä todettiin, että presidentin antama armahdus ei pelastanut tuomittua, koska hän ei ollut vastaanottanut armahdusta. Surullinen tarina päättyi tähän.

https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=373&t=600

"Te olette jo puhtaat
sen sanan tähden,
jonka minä olen teille puhunut."
(Joh 15:3)

Golgata on edessä.
Siis Jeesuksen sovituskuolema
ei ollut vielä tapahtunut,
eivätkä opetuslapset
olleet vielä saaneet
uutta elämää
uudestisyntymisen kautta.

Kuitenkin he olivat jo puhtaat
SANAn tähden.
Jeesus oli puhunut heille
kolmen vuoden ajan.
Ja tämä Sana
oli puhdistanut heidät.

Sana eli Jeesus
oli pessyt heidät.
Kerran ihan konkreettisesti
heidän jalkansa.
Pietari tapansa mukaan vastusteli.
Mutta Jeesus sanoi:

"Ellen minä sinua pese,
ei sinulla ole osuutta
minun kanssani"
(Joh 13:8)

Sitten Pietari pomppasi
toiseen äärimmäisyyteen.
Että pese kokonaan,
ei vain jalkoja.
Tähän Jeesus vastaa:

"Joka on kylpenyt,
ei tarvitse muuta,
kuin että jalat pestään,
ja niin hän on kokonaan puhdas;
ja te olette puhtaat
(Joh 13:10)

Siis Jeesuksen puhuma Sana
oli saanut aikaan sen,
että opetuslapset
olivat kokonaan pestyjä.
Jokapäiväinen vaellus kuitenkin
tuo aina likaa jalanpohjiin,
joten ne tarvitsevat
jatkuvaa puhdistusta.

Eli Jeesuksen puhuma Sana
oli kylvettänyt opetuslapset
puhtaiksi.
Vai oliko sittenkään.
Jeesus jatkaa näin:

"te olette puhtaat,
ette kuitenkaan kaikki"
(Joh 13:10)

Yksi heidän joukossaan
ei ollut puhdas.
Ja miksi.
Hän ei ollut
tehnyt parannusta synnistään.
Jeesuksen julistus oli ollut:

"Aika on täyttynyt,
ja Jumalan valtakunta
on tullut lähelle;
tehkää parannus
ja uskokaa evankeliumi"
(Mark 1:15)

Jeesuksen opetuslasten joukossa
oli yksi,
joka ei koskaan
ollut tehnyt parannusta.
Hän oli koko ajan
varas ja kavaltaja.
Hänelle ei koskaan auennut
pelastuksen evankeliumi.
Tämä ilmeni muun muassa tilanteessa,
jossa Jeesuksen jalat voideltiin.

"Niin Maria otti naulan
oikeata, kallisarvoista
nardusvoidetta
ja voiteli Jeesuksen jalat
ja pyyhki ne hiuksillaan;
ja huone tuli täyteen
voiteen tuoksua.
Silloin sanoi
yksi hänen opetuslapsistaan,
Juudas Iskariot,
joka oli hänet kavaltava:
'Miksi ei tätä voidetta myyty
kolmeensataan denariin
ja niitä annettu köyhille?'
Mutta tätä hän ei sanonut sentähden,
että olisi pitänyt huolta köyhistä,
vaan sentähden,
että hän oli varas
ja että hän rahakukkaron hoitajana
otti itselleen,
mitä siihen oli pantu."
(Joh 12:3-6)

Parannus jäi tekemättä,
vaikka Jeesus pesi
Juudaksen jalat,
vaikka Jeesus antoi ehtoollisleivän
Juudakselle.

Sana on tarjolla,
ja me olemme sitä
syöneetkin.
Mutta olemmeko koskaan
tehneet parannusta.
Kääntyneet pois
entisestä elämästämme.
Jos emme,
niin me olemme vielä
kyykäärmeen sikiöitä,
jotka eivät voi tehdä
parannuksen soveliaita hedelmiä.

Paavali sai julistettavaksi
armon evankeliumin.
Mutta mikään Sana ei puhdista,
jos emme käänny,
jos meissä
ei tapahtu mielenmuutosta.
SANA on otettava vastaan.
Ja silloin me muutumme

"Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta,
muutumme
saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra,
joka on Henki."
(2 Kor 3:18)

Me emme näe vielä selvästi,
mutta kuva selvenee koko ajan,
jos katseemme eli uskomme
on kohdistettu Jeesukseen.

Ja silloin Jeesus pesee puhtaaksi
meidän jalkamme joka päivä.
Jos meillä ei vielä ole
tuota suhdetta Jeesukseen
eli Sanaan eli Valoon,
jos emme ole vielä
Häntä nähneet,
emmekä siis tunne Häntä,
niin me olemme vielä
synneissämme
yön ja pimeyden lapsia
emmekä päivän ja valon lapsia.

"Joka hyvin tekee,
se on Jumalasta;
joka pahoin tekee,
se ei ole Jumalaa nähnyt."
(3 Joh 1:11)

Jeesuksen kohtaaminen
merkitsee vapautusta
tuomiosta ja synnistä.

Kirjanoppineet ja fariseukset
toivat Jeesuksen eteen naisen.
Mutta ei pelkästään Jeesuksen eteen
vaan väkijoukon keskelle.
Ja heillä oli mielessään,
mitä väkijoukon pitäisi tehdä.

"Opettaja,
tämä nainen on tavattu itse teosta,
aviorikosta tekemästä.
Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn,
että tuommoiset on kivitettävä."
(Joh 8:3-4)

Hirveä tilanne naiselle.
Jeesuksella oli kyllä jo maine
- ja aivan päinvastainen kuin naisella.
Voisiko Jeesus pelastaa naisen
väkijoukon kivitykseltä.
Mutta naisen kauhuksi,
Jeesus sanoo:

"Joka teistä on synnitön,
se heittäköön häntä
ensimmäisenä kivellä"
(Joh 8:7)

Jeesus on episodin alusta asti
kirjoittanut jotakin maahan.
Jumalan Sana tekee tehtävänsä.
Jeesus kysyy yksin jääneeltä naiselta.

"Nainen,
missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?
Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"
(Joh 8:10)

Ei kukaan ollut tuominnut.
Kaikki olivat rikkoneet Mooseksen lakia.
Synnitöntä ei löytynyt.
Paitsi yksi. Jeesus.

Olisi luullut,
että siinä vaiheessa kun
viimeinenkin väkijoukosta
oli pudottanut kiven maahan
ja poistunut paikalta,
nainen olisi ottanut jalat alleen.

Olihan Jeesus jo antanut käskyn kivittää.
Ja Hän on synnitön.
Ja ympärillä röykkiö kiviä valmiina.
Mutta nainen jäi Jeesuksen tykö.

Hänen sydämensä oli kääntynyt.
Hän halusi jäädä Jeesuksen tykö.
Ja hän saa kuulla vapauttavat sanat:

"En minäkään sinua tuomitse;
mene,
äläkä tästedes enää syntiä tee"
(Joh 8:11)

Nainen vapautettiin
paitsi tuomiosta
myös synnistä.

Kirjanoppineiden
ja fariseusten
ja väkijoukon
kohdalle ei vielä tullut vapautusta.

Heitäkin oli kohdannut Totuus.
Mutta ei vielä Armo.
He olivat vielä tuomittuja
synnin orjia.
Nainen oli vapautettu
sekä tuomiosta
että synnin orjuudesta.

Tämän me saamme kokea,
kun tulemme Jeesuksen tykö
syyllisenä emmekä syyttäjänä.

Päälääkärille, nyt!

Kyllä kalamos oikeassa on, erittäin hyvää settiä nyt pääsiäiseen.