Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

311

Kommenttia

11778

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Raamatussa asiat katsotaan
    maan navasta käsin.
    Ja tuo maan eli mantereen
    keskipiste on Jumalan maassa
    Israelissa Jerusalemissa.

    Maa eli manner on aikanaan
    jakautunut Raamatun
    ilmoittamana ajankohtana.

    Mutta Messiaan Valtakunnan aikana
    kaikki on palautettu ennalleen.
    On yksi yhtenäinen manner,
    jonka keskipiste on Jerusalem.

    Eli tuosta keskipisteestä
    Raamattu ilmoittaa asiat.
    Esimerkiksi:

    "Ja Herra Jumala
    istutti paratiisin
    Eedeniin, itään,
    ja asetti sinne ihmisen,
    jonka hän oli tehnyt."
    (Gen 2:8)

    Kysymyksesi on ihan mielenkiintoinen.
    Se tuo mieleen Jesajan ilmoituksen
    kointähdestä
    Aamuruskon pojasta (Luciferista).

    "Sinä sanoit sydämessäsi:
    'Minä nousen taivaaseen,
    korkeammalle Jumalan tähtiä
    minä istuimeni korotan
    ja istun ilmestysvuorelle,
    pohjimmaiseen Pohjolaan.
    Minä nousen pilvien kukkuloille,
    teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'
    Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan,
    pohjimmaiseen hautaan."
    (Jes 14:13-15)

    Eli tämä korkea-arvoisin enkeli
    ylpistyi ihanuudestaan
    ja halusi korottaa itsensä
    Jumalan vertaiseksi.
    Istuutua Jumalan Pojalle
    varatulle Valtaistuimelle.

    Mutta hän päätyi
    korkeuksien sijasta
    alas tuonelaan.
    Ja tuonela on siis
    kaikkialta Jumalan taivaasta katsottuna
    Maan syvimmässä paikassa.

    Tuo katkelma kuitenkin osoittaa,
    että Jumalan Valtaistuin
    sijaitsee tämän pimeyden maailman
    ulkopuolella olevan
    Jumalan äärettömän taivaan
    sillä suunnalla,
    jossa pohjoinen on.

    Ja taas katsomme
    asioita Jerusalemista
    Israelin maasta
    eli Jumalan maasta käsin.
  2. "Mitä siis sanomme?
    Onko meidän pysyttävä synnissä,
    että armo suureksi tulisi?
    Pois se!
    Me,
    jotka olemme kuolleet pois synnistä,
    kuinka me vielä eläisimme siinä?"
    (Room 6:1-2)

    Katkelman lopussa
    Paavali toteaa tosiasian Jeesuksesta.

    "Sillä minkä Hän kuoli,
    sen Hän kertakaikkiaan kuoli
    pois synnistä."
    (Room 6:10)

    Tuo tosiasia,
    että Jeesus yhdellä kertaa
    kertakaikkiaan
    kuoli pois synnistä,
    oli Paavalin vastaus siihen,
    pitäisikö meidän tehdä syntiä,
    että armo suureksi tulisi.

    "Niin tekin pitäkää totena,
    että olette synnille kuolleet,
    mutta elätte Jumalalle
    Kristuksessa Jeesuksessa."
    (Room 6:11 AS)

    Jeesuksen uhrikuoleman tähden
    me saamme kirjaimellisesti kääntäen
    lukea/laskea itsemme
    synnille kuolleiksi.

    Siis me emme kuole synnille,
    vaan me olemme jo kuolleet,
    jos olemme Kristuksessa.

    Kun me nostamme katseemme
    puuhun ripustettuun
    pronssikäärmeeseen,
    siis synnittömään,
    joka meidän tähtemme
    tehtiin synniksi,
    niin tapahtuu ihme.

    Meidät siirretään
    kuolemasta Elämään.
    Synnin myrkky
    menettää otteensa meistä.

    Jeesus oli ottanut päälleen
    kaikki meidän pahat tekomme.
    Ja Hän vei ne ristille
    ja kärsi niistä aiheutuvan tuomion.
    Meidän velkamme on maksettu.
    Tuomiomme on kärsitty.

    Mutta. Ei siinä kaikki.
    Myös isäntämme on vaihtunut.
    Emme ole enää synnin orjia.
    Me olemme kuolleita synnille.
    Synnillä ei ole enää valtaa meihin.
    Synti ei enää ole hallitsijamme
    eikä meidän päämme.
    Sen valta on murskattu Golgatalla.

    Tämä Jeesuksen
    kertakaikkinen kuoleminen synnille,
    on tosiasia,
    jonka varassa seisomme,
    kun olemme Kristuksessa.

    Jos emme sillä seiso,
    niin me olemme
    omavanhurskautemme varassa,
    ja se on kuin saastainen vaate.
  3. Aivan. Se on tosiasia.
    Ne, jotka ovat Kristuksessa,
    ovat kuolleet pois synnistä.

    Mutta Paavali huipentaa
    tuon katkelman jakeeseen,
    joka kirjaimellisesti kääntäen
    menee näin:

    "Siten myös te
    laskekaa itsenne
    kuolleita oleviksi niin synnille,
    eläviä siis Jumalalle
    Kristuksessa Jeesuksessa."

    Eli tuo asia on hyvin tärkeä.
    Meidän tulee jatkuvasti pitää
    mielessä se,
    että Kristuksessa
    me olemme kuolleet synnille.

    Ja silloin me voimme edetä
    ja panna pois
    kaiken mikä painaa ja synnin.

    Ja tästä Paavali puhuukin
    sitten ja paljon
    samoinkuin muutkin.

    Mutta perustus tälle se,
    että me olemme jo
    kuolleet synnille Kristuksessa.

    Jos lipeämme tältä perustukselta,
    niin emme kykene panemaan pois
    kaikkea, mikä painaa
    emmekä syntiä,
    vaikka olemmekin kuolleita synnille.
  4. Eli Kristuksen Morsian
    viedään Isän Kotiin,
    jossa tapahtuu vihkiminen.
    Kristuksen vihitty Vaimo
    asuu sitten siitä lähtien
    Taivaallisessa Jerusalemissa
    aina ja ikuisesti.

    Hääjuhla vihkimisen jälkeen
    vietetään kuitenkin maan päällä.

    Häävieraina ovat muun muassa
    Vanhan liiton eli Israelin pyhät,
    jotka kokevat
    ruumiin ylösnousemisen,
    kun Kristus tulee
    taivaasta takaisin
    vihityn Vaimonsa
    ollessa Kirkkauden pilvenä
    Hänen ympärillään.

    Silloin Israel tunnistaa
    Messiaansa,
    ja kokee kansana
    Uudestisyntymisen.

    Ja Israel hallitsee sitten
    tätä maailmaa
    tuon mainitsemasi
    tuhannen vuoden ajan.

    Ylin hallitus on tietenkin
    aina taivaassa
    ja siellä mekin Kristuksen Vaimona
    siis asumme
    tuon tuhannen vuoden ajan.

    PS

    Sellaista kohtaa en Sanasta löydä,
    että tuli tekisi lopun jumalattomista.

    Kyllä he ovat ikuisuusolentoja
    niinkuin muutkin luodut.

    Jossain lainasit VT:n viimeistä lukua,
    jossa sanotaan näin:

    "Sillä katso:
    se päivä on tuleva,
    joka palaa kuin pätsi.
    Ja kaikki julkeat ja kaikki,
    jotka tekevät sitä,
    mikä jumalatonta on,
    ovat oljenkorsia;
    ja heidät polttaa se päivä,
    joka tuleva on,
    sanoo Herra Sebaot,
    niin ettei se jätä heistä
    juurta eikä oksaa."
    (Mal 4:1)

    Tuo ei tarkoita sitä,
    että nuo ihmiset lakkaisivat olemasta.

    Mutta he kokevat ruumiillisen
    kuoleman tuona päivänä.

    Eikä heistä myöskään jäljelle
    juurta eli lapsia.
    Eikä myöskään oksaa
    eli sisarusten lapsia.

    Siis heidän kohdallaan
    ei tapahdu sitä ihmettä,
    minkä Israel sai kokea,
    kun Viikunapuu oli
    kirveellä katkaistu ja heitetty tuleen.

    Nyt kahden päivän jälkeen,
    Viikunapuu on jälleen paikoillaan,
    joskaan ei vielä kokonaisena.

    Mutta koko tuon tuhannen vuoden
    ajan Israel on oleva maailmassa
    pää eikä enää häntä.

    Ja kaikki Israelin sukukunnat
    hallitsevat maailmaa
    Israelista käsin.

    PPS

    Sitten tuhat vuotta myöhemmin
    myös nuo jumalattomat
    kokevat ruumiin ylösnousemisen.
    Ja heidät tuomitaan.
  5. Eli ihmisestä tuli elävä sielu.
    Ja hyvin pian kuollut sielu.

    Ruumiillinen kuolema
    kuitenkin siirtyi
    lähes tuhannen vuoden päähän.

    Mutta sekin tuli Aadamin osaksi
    ensimmäisenä millenniumina seitsemästä.

    Se kuolema,
    joka kohtasi ihmistä välittömästi,
    ilmeni siten,
    että ihmistä varjonnut kirkkaus poistui
    ja ihminen huomasi olevansa alasti.

    Tätä kuolemaa ei korjaa
    viikunapuun lehdet.

    Siihen tarvitaan viaton veri,
    jonka Jumala vuodatti
    ja teki nahasta vaatteet
    peittämään Aadamin alastomuuden.

    Synti oli peitetty/sovitettu,
    mutta anteeksiantamus
    odotti vielä 4000 vuotta
    eli neljä päivää.

    Jumalan lupaus Pelastajasta
    toteutui neljännen millenniumin
    eli neljännen päivän jälkeen
    kun "elämä ilmestyi"
    aivan samoinkuin
    viidentenä ja kuudentena päivänä
    maan päälle ilmestyivät elävät olennot.

    Johannes oli silminnäkijätodistaja
    sille elämälle,
    joka oli tullut alas taivaasta.
    Vain Pietari, Johannes ja Jaakob
    näkivät Jeesuksen Isänsä kirkkaudessa.

    Ja niin Johannes kirjoittaa kirjeen
    alkusanoissa:

    "ja elämä ilmestyi"
    (1 Joh 1:2)

    Tämä Elämä ja Kirkkaus
    on nyt tarjolla meille.
    Me voimme syntyä
    uudesti ylhäältä Hengestä.

    Se on ollut mahdollista Jeesuksen
    kuoleman ja ylösnousemuksen
    jälkeen nyt kahden päivän ajan.

    Ja nämä uudestisyntyneet
    saavat kokea ruumiin ylösnousemuksen
    ensimmäisenä Jeesuksen jälkeen,
    kun Jeesus vie heidät Isän Kotiin,
    jossa meidät kirkastetuissa
    ylösnousemusruumiissamme
    vihitään Kristukselle.

    Ja vähän myöhemmin
    me tulemme Kirkkauden Pilvenä
    Jeesuksen ympärillä
    taivaasta takaisin maan päälle,
    ja on hääjuhlan aika.

    Ja sitten koittaa seitsemäs päivä
    eli seitsemäs Millennium
    eli ihana/loistava/valoisa
    Herran päivä
    tämän maan päällä