Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

311

Kommenttia

11780

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Eli ihmisestä tuli elävä sielu.
    Ja hyvin pian kuollut sielu.

    Ruumiillinen kuolema
    kuitenkin siirtyi
    lähes tuhannen vuoden päähän.

    Mutta sekin tuli Aadamin osaksi
    ensimmäisenä millenniumina seitsemästä.

    Se kuolema,
    joka kohtasi ihmistä välittömästi,
    ilmeni siten,
    että ihmistä varjonnut kirkkaus poistui
    ja ihminen huomasi olevansa alasti.

    Tätä kuolemaa ei korjaa
    viikunapuun lehdet.

    Siihen tarvitaan viaton veri,
    jonka Jumala vuodatti
    ja teki nahasta vaatteet
    peittämään Aadamin alastomuuden.

    Synti oli peitetty/sovitettu,
    mutta anteeksiantamus
    odotti vielä 4000 vuotta
    eli neljä päivää.

    Jumalan lupaus Pelastajasta
    toteutui neljännen millenniumin
    eli neljännen päivän jälkeen
    kun "elämä ilmestyi"
    aivan samoinkuin
    viidentenä ja kuudentena päivänä
    maan päälle ilmestyivät elävät olennot.

    Johannes oli silminnäkijätodistaja
    sille elämälle,
    joka oli tullut alas taivaasta.
    Vain Pietari, Johannes ja Jaakob
    näkivät Jeesuksen Isänsä kirkkaudessa.

    Ja niin Johannes kirjoittaa kirjeen
    alkusanoissa:

    "ja elämä ilmestyi"
    (1 Joh 1:2)

    Tämä Elämä ja Kirkkaus
    on nyt tarjolla meille.
    Me voimme syntyä
    uudesti ylhäältä Hengestä.

    Se on ollut mahdollista Jeesuksen
    kuoleman ja ylösnousemuksen
    jälkeen nyt kahden päivän ajan.

    Ja nämä uudestisyntyneet
    saavat kokea ruumiin ylösnousemuksen
    ensimmäisenä Jeesuksen jälkeen,
    kun Jeesus vie heidät Isän Kotiin,
    jossa meidät kirkastetuissa
    ylösnousemusruumiissamme
    vihitään Kristukselle.

    Ja vähän myöhemmin
    me tulemme Kirkkauden Pilvenä
    Jeesuksen ympärillä
    taivaasta takaisin maan päälle,
    ja on hääjuhlan aika.

    Ja sitten koittaa seitsemäs päivä
    eli seitsemäs Millennium
    eli ihana/loistava/valoisa
    Herran päivä
    tämän maan päällä
  2. Jokainen ihminen on
    jossain elämänsä vaiheessa
    kokenut hengellisen kuoleman.

    Ja siksi meidän täytyy kokea
    uudestisyntymisen ihme.
    Siinä meidät palautetaan sellaisiksi
    kuin vauvat ja pienokaiset ovat.

    "Totisesti minä sanon teille:
    ellette käänny
    ja tule lasten kaltaisiksi,
    ette pääse taivasten valtakuntaan."

    Mutta täysin riippumatta siitä,
    olemmeko Jumalan lapsia vai emme,
    niin jokainen meistä kokee
    ruumiillisen kuoleman
    ja myöskin
    ruumiin ylösnousemisen.

    Ja jokaista ihmista kohtaa tuomio.
    Kuitenkin eri ihmisiä eri aikoina
    ja erilaiset tuomiot.

    Me Jeesuksen omat olemme
    tuomiovuorossa ensimmäiseksi.

    Mutta kysymyksessä
    on Kristuksen palkintotuomioistuin.
    Mikään kadotustuomio
    ei meitä kohtaa.
    Mutta kruunu, palkinto ja aarre
    meille annetaan,
    jos meille sellainen on varattu.

    Mutta iankaikkinen elämä
    on Jumalan armolahja.
    Sitä ei ansaita
    niin kuin voittopalkinto, kruunu ja aarre.

    Mutta moni on hyljännyt tuon armolahjan.
    Ei ole ottanut vastaan Häntä,
    joka on Ikuinen Elämä.

    He ovat jo nyt ruumiillisesti elävinäkin
    ikuisen kuoleman tilassa.

    Jos he eivät koskaan käänny,
    niin sitten he tulevat kerran olemaan
    siinä joukossa,
    jossa tuomitaan vain kuolleet.

    Ja nyt pointti ei ole ruumiillinen kuolema,
    vaikka senkin jokainen on tuohon
    mennessä kokenut.

    Mutta pointti viimeisellä tuomiolla on se,
    että ihminen on henki,
    ja tuo henki on kuollut
    ilman yhteyttä Jumalaan.

    Ja vain nämä hengellisesti kuolleet
    tuomitaan viimeisellä tuomiolla,
    jossa vielä tarkistetaan,
    että näiden ihmisten nimet
    on todellakin pyyhitty pois
    Elämän kirjasta,
    jossa ne alunperin olivat olleet
    maailman perustamisesta asti.

    "Ja minä näin kuolleet,
    suuret ja pienet,
    seisomassa valtaistuimen edessä,
    ja kirjat avattiin;
    ja avattiin toinen kirja,
    joka on elämän kirja;
    ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
    mitä kirjoihin oli kirjoitettu,
    tekojensa mukaan.
    Ja meri antoi ne kuolleet,
    jotka siinä olivat,
    ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet,
    jotka niissä olivat,
    ja heidät tuomittiin,
    kukin tekojensa mukaan.
    Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin
    tuliseen järveen.
    Tämä on toinen kuolema,
    tulinen järvi.
    Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu,
    se heitettiin tuliseen järveen."

    Ne ruumiillisesti kuolleet,
    jotka ovat maan päällisen elämänsä aikana
    siirretyt kuolemasta Elämään,
    ovat nyt Aabrahamin helmassa
    Jumalan Paratiisissa.

    Ne ruumiillisesti kuolleet,
    joita ei ole koskaan
    siirretty kuolemasta Elämään,
    ovat tuonelassa.

    On siis kaksi joukkoa.

    Ne,
    jotka rakastivat Valkeutta,
    palkitaan.

    Ne,
    jotka rakastivat pimeytta,
    tuomitaan.

    Vain viimeksi mainittu ryhmä
    on tuomion kohteena
    viimeisellä tuomiolla.

    Heidän identiteettinsä on:
    Kuolleet.

    Jako kahtia menee siis
    Jeesuksen sanojen mukaan näin:

    "Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
    että he tuntevat sinut,
    joka yksin olet totinen Jumala,
    ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt,
    Jeesuksen Kristuksen."

    "Mutta tämä on tuomio,
    että valkeus on tullut maailmaan,
    ja ihmiset rakastivat pimeyttä
    enemmän kuin valkeutta;
    sillä heidän tekonsa olivat pahat."
  3. Me olemme siis otsikon mukaisesti
    kuolleet pois synnistä
    yksin Jeesuksen tähden
    Hänen kuolemansa
    ja ylösnousemuksensa perusteella.

    Me olemme Hänen kuolemassaan
    kuolleet pois synnistä
    ja herätetyt uuteen Elämään.

    Ja aivan vastaavasti me olemme
    pyhitetyt Jeesuksessa Kristuksessa.

    "me olemme pyhitetyt
    Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla
    kerta kaikkiaan"
    (Hepr 10:10)

    Siis tuon yhden ainoan uhrin tähden
    me olemme paitsi
    kuolleet ja herätetyt
    myös pyhitetyt.

    Siis me,
    jotka olemme
    Jumalan armon vastaanottaneet,
    olemme tästä
    kertakaikkisesta pyhityksestä
    tulleet osallisiksi.

    Mutta maailmassa on paljon ihmisiä,
    jotka eivät ole ottaneet
    Jumalan armoa vastaan
    eivätkä ole siten tulleet pyhitetyiksi.

    Ja niin heprealaisille
    kirjoittava heprealainen
    jatkaa kohta kehottaen,
    että tämä
    kertakaikkinen pyhittyminen
    Jeesuksen Kristuksen
    ruumiin uhrilla
    on se,
    jota tavoittelemme
    kaikkien ihmisten kohdalle.

    Sillä ilman sitä ei kukaan
    ole näkevä Herraa.
    Siis päämäärämme on,
    ettei kukaan jäisi osattomaksi
    Jumalan armosta,
    josta me jo olemme tulleet osallisiksi.

    "Pyrkikää rauhaan
    kaikkien kanssa ja pyhitykseen,
    sillä ilman sitä
    ei kukaan ole näkevä Herraa;
    ja pitäkää huoli siitä,
    ettei kukaan jää osattomaksi
    Jumalan armosta"
    (Hepr 12:14-15)

    Kirjaimellisemmin kääntäen:

    "Rauhaa tavoitelkaa kaikille ja pyhitystä
    jota ilman ei kukaan näe Herraa"

    Ja miten tämän pyhityksen
    sitten kaikille saamme.
    Siten,
    että pidämme huolen yhdestä asiasta.

    "huolenpitävinä siitä
    ettei kukaan jää osattomaksi
    armosta Jumalan"

    Vain Jumalan armo saa kaiken aikaan.
    Laki ei vapauta. Armo vapauttaa.
    Laki saa meidät tekemään syntiä.
    Armo vapauttaa syntikahleista.

    Laki ei ole paha vaan hyvä,
    mutta ilman Jeesusta,
    joka on lain täyttymys/päämäärä,
    emme kykene mihinkään.

    Siis meidän ainoa mahdollisuutemme
    on asettaa uskomme/luottamuksemme
    Vapauttajaan Jeesukseen Kristukseen.

    "Israel,
    joka tavoitteli vanhurskauden lakia,
    ei ole sitä lakia saavuttanut.
    Minkätähden?
    Sentähden,
    ettei se tapahtunut uskosta,
    vaan ikäänkuin teoista;
    sillä he loukkautuivat loukkauskiveen"
    (Room 9:31-32)

    Näin me
    Uuden Liiton uskovatkin
    helposti teemme.
    Ja silloin me olemme omillamme.

    Mutta jos perustamme kaiken
    Jeesuksen täytettyyn työhön,
    niin asia on hyvin yksinkertainen.
    Uuden testamentin sivuilta luemme
    yhä uudelleen kehotuksen:
    Pankaa pois ...
    kaikki mikä painaa
    ja synti.

    Olemme jo kuolleet synnille.
    Ja elämme Jumalalle.
    Tämä on tosiasia
    jokaisen Jumalan lapsen kohdalla.
    Synti ei ole enää hallitsijamme,
    vaan me hallitsemme sitä.

    Mutta jos haluamme
    itse taistella synnin kanssa
    ja ratkaista syntiongelmamme,
    niin sitten tilanne on toivoton,
    eikä meistä koskaan tule pyhiä
    eikä vanhurskaita
    eikä puhtaita.

    Mutta Kristuksessa tämä kaikki
    lahjoitetaan meille. Jatkuvasti.
  4. "Me,
    jotka olemme kuolleet pois synnistä,
    kuinka me vielä eläisimme siinä?"
    (Room 6:2)

    Tämä kohta osoittaa,
    että on olemassa joukko,
    joka on kuollut pois synnistä.

    Kysymyksessä on siis tosiasia,
    joka koskee jokaista
    tähän joukkoon kuuluvaa.

    Ja juuri siihen,
    että meidän tulee pitäytyä
    tässä tosiasiassa,
    Paavali kehottaa meitä jakeessa,
    joka on siinä mielessä harvinainen,
    että sitä ei pidä lukea
    vuoden 38 käännöksestä,
    vaan melkein mistä tahansa
    muusta käännöksestä.

    Valitsen nyt
    Raamattu kansalle -käännöksen.

    "Mehän tiedämme,
    että vanha ihmisemme
    on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
    jotta synnin ruumis nujerrettaisiin,
    niin ettemme enää palvelisi syntiä.
    Joka on kuollut,
    on vapautunut synnistä.
    Jos olemme kuolleet
    Kristuksen kanssa,
    uskomme myös saavamme
    elää hänen kanssaan.
    Mehän tiedämme,
    että Kristus, kuolleista herätettynä,
    ei enää kuole eikä kuolema
    enää hallitse häntä.
    Sillä minkä hän kuoli,
    sen hän kertakaikkisesti
    kuoli synnille,
    mutta minkä hän elää,
    sen hän elää Jumalalle.
    Samoin pitäkää tekin itseänne
    synnille kuolleina
    mutta Jumalalle elävinä
    Kristuksessa Jeesuksessa."
    (Room 6:6-11)

    Tuossa ei siis sanota,
    että pitäkää itsenne
    synnille kuolleina.

    Sinnä sanotaan,
    että pitäkää itseänne
    synnille kuolleina.

    Otan tuon loppuosan vielä
    Aapeli Saarisalon käännöksestä:

    "Niin tekin pitäkää totena,
    että olette synnille kuolleet,
    mutta elätte Jumalalle
    Kristuksessa Jeesuksessa."

    Kirjaimellisesti kääntäten
    tuo loppu menee näin:

    "Siten myös te
    laskekaa itsenne
    kuolleita oleviksi niin synnille,
    eläviä siis Jumalalle
    Kristuksessa Jeesuksessa."

    Siis kysymys ei ole
    mistään riipunnasta,
    että niin kauan kuin jaksamme
    puristaa ja pitää kiinni,
    me pysymme synnille kuolleina.

    Ei vaan me olemme sitä
    sen tosiasian tähden,
    joka tapahtui Golgatalla.

    Golgatan työn tähden
    me saamme pitää itseämme
    eli kirjaimellisesti kääntäen
    lukea/laskea itsemme
    synnille kuolleiksi.

    Eli Hänessä me olemme
    kuolleet synnille.

    Emme pidä tätä tosiasiana,
    jos aloitamme päivämme ajatuksella,
    että tänään taas kuolen synnille.
    Ei,
    vaan me olemme upotetut
    Kristuksen kuolemaan.

    Emme enää voi tehdä sitä,
    minkä Kristus on jo tehnyt.

    Hän otti syntimme päälleen
    ja vieläpä lopuksi tehtiin synniksi.
    Ja tuon synnin kera Hän kuoli.
    Ja niin Hän kertakaikkisesti
    kuoli synnille.

    Tuon Jeesuksen kuoleman tähden
    pidämme itseämme
    synnille kuolleina,
    luemme/laskemme itsemme
    synnille kuolleiksi.

    Kaikki on toteutunut
    Jeesuksen kuolemassa,
    johon meidät on upotettu.

    Olemme Hänen kuolemassaan
    naulinneet ristille lihamme
    himoineen ja haluineen,
    kuolleet ja herätetyt.

    Mitään tästä
    ei enää tapahdu uudelleen.
    Kaikki toteutui Golgatalla.

    Kun me kääntymyksen kautta
    tulimme Jeesuksen omiksi,
    me tulimme tuosta kaikesta osallisiksi.

    Siis kaikki tapahtui Jeesuksessa.
    Ja tuon täytetyn työn
    otimme vastaan,
    kun otimme Hänet vastaan.

    Siis vastaus syntiongelmaan
    on alusta loppuun asti
    Vapauttaja Jeesus Kristus,
    joka on kertakaikkisesti
    kuollut synnille ja herätetty,
    ja me Hänen kanssaan.

    Siis tosiasia on,
    että me olemme Kristuksessa
    kuolleet pois synnistä.

    Tämä on se kallioperustus,
    jolle rakennamme.

    Jos rakennamme
    jollekin muulle perustukselle,
    niin rakennuksemme sortuu.
  5. "Me,
    jotka olemme kuolleet pois synnistä,
    kuinka me vielä eläisimme siinä?"
    (Room 6:2)

    On siis olemassa joukko,
    joka on kuollut pois synnistä.
    Nämä eivät enää elä synnissä.

    "Jos te siis olette
    herätetyt Kristuksen kanssa"
    (Kol 3:1)

    Tuo ei tapahdu kuin kerran.
    Kysymys on itse asiassa
    Kristuksen
    kuolemisesta ja herättämisestä.
    Ja meidät on herätetty
    Hänen kanssaan.

    Se tapahtui 2000 vuotta sitten.
    Ja tähän Hänen kuolemaansa
    me olemme upotetut eli kastetut
    ja siten myös heränneet
    uuteen elämään.

    Nyt me olemme
    Kristuksen kuoleman tähden,
    kun Hän kertakaikkiaan kuoli synnille,
    Hänen ruumiinsa jäseninä
    myös kuolleet synnille.

    "Sillä te olette kuolleet"
    (Kol 3:3)

    Siis Jeesus on se,
    joka kertakaikkisesti
    kuoli synnille.
    Hän otti koko maailman synnin päälleen
    ja kuoli sille.

    Ja tähän Hänen kuolemaansa
    me olemme upotetut.
    Ja vain tämän
    Jeesuksen täytetyn työn tähden
    on mahdollista,
    että me synnille kuolleina
    voimme kuolettaa maalliset jäsenemme,
    joista jae 5 puhuu.

    "Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne"
    (Kol 3:5)

    Mutta jos sitä edeltävät jakeet
    eivät ole totta elämässämme,
    niin me olemme omillamme.

    Ja joku pääsee aika pitkälle niinkin.
    Esimerkiksi Paavali oli saavuttanut
    fariseusten määrittelemän huipputason
    eli täydellisyyden ilman Kristusta.

    Mutta nyt kun me olemme
    tulleet osallisiksi
    Kristuksen täytetystä työstä
    niin synnille kuolemisessa
    kuin elon heräämisessäkin,
    niin meitä kehotetaan
    lukemaan/laskemaan itsemme
    synnille kuolleiksi.
    Ja vain tämän
    Jeesuksen kertakaikkisen
    synnille kuolemisen tähden
    me olemme sitä.