Vapaa kuvaus

Raamattu on Jumalan omasivu,
Hänen ilmoituksenssa ihmislapsille.

Keskustelufoorumi
https://kalamos.foorumi.eu

Kotisivu
https://kalamos.webnode.fi

Blogi
https://kalamos.munblogi.com

Kάλαμος on Uuden Testamentin kreikkaa ja tarkoittaa ruokoa.
Jeesus kysyi Johannes Kastajaan liittyen:

"Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?
Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?"

Kάλαμος tarkoittaa ruokoa myös kynänä.
Johannes tervehtii kirjeensä vastaanottajaa näin:

"Minulla olisi paljon kirjoittamista sinulle,
mutta en tahdo kirjoittaa sinulle
musteella ja ruo'olla"

Lainaten Vanhan Testamentin Messias-ennustusta Jeesus sanoi:

"Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta"

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi,
niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois,
ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Kun kirjoitan tälläkin foorumilla jotakin,
niin toivon,
että saisit jotain selvää
kynän eli ruo'on jäljestä.
Ja toivon,
että vaikka pillin ääni
varmaan on säröinen,
sen takana kuitenkin olisi
Hänen puhalluksensa.

Aloituksia

328

Kommenttia

12294

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. "Kääntykää minun tyköni
    ja antakaa pelastaa itsenne,
    te maan ääret kaikki,
    sillä minä olen Jumala,
    eikä toista ole."
    (Jes 45:22)

    Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle
    on Raamattu,
    josta tällä palstalla keskustellaan.

    Raamatun mukaan on vain
    kaksi pääteasemaa.

    Taivas ja kadotus.

    Jumala ei ole tarkoittanut yhtään
    ihmistä kadotukseen.

    Kadotus on paikka,
    joka on valmistettu perkeleelle
    ja sen enkeleille.

    Ja Jumala on tehnyt kaiken,
    jotta yhdenkään ihmisen ei
    tarvitse joutua kadotukseen.

    Mutta silti jotkut vaan sinne menevät.
    Rakastavat pimeyttä
    enemmän kuin Valkeutta.

    "Mutta tämä on tuomio,
    että valkeus on tullut maailmaan,
    ja ihmiset rakastivat pimeyttä
    enemmän kuin valkeutta;
    sillä heidän tekonsa olivat pahat."
    (Joh 3:19)

    On siis ihmisiä,
    jotka eivät halua tuntea
    Isää Jumalaa ja Hänen Poikaansa
    eli olla yhtä heidän kanssaan.

    "Mutta tämä on iankaikkinen elämä,
    että he tuntevat sinut,
    joka yksin olet totinen Jumala,
    ja hänet,
    jonka sinä olet lähettänyt,
    Jeesuksen Kristuksen."
    (Joh 17:3)

    Me kutsutaan kuitenkin
    Jumalan perheväkeen.

    Olemme silloin
    osalliset Jumalan kirkkaudesta,
    yhtä Kristuksessa,
    täytetyt Pyhällä Hengellä.

    Edessämme on ikuinen elämä
    halliten Jumalan luomakuntaa.

    Toinen vaihtoehto on
    ikuinen ero Jumalasta
    kadotuksessa.

    Syntiselle ei ole muuta
    Pelastajaa kuin Jeesus.

    Jos olemme Jeesuksessa,
    niin me olemme Pelastuksen arkissa.

    Ja kerran syvät vedet katoavat,
    ja me laskeudumme
    Jumalan luomaan Uuteen maahan,
    jossa ei enää ole kyyneleitä,
    eikä mitään kirousta ole oleva,
    eikä yötä enää ole oleva.

    Tämä osa on Valkeuden ja Päivän lapsilla.
    Toinen osa pimeyden ja yön lapsilla.

    Me voimme kokea
    uudestisyntymisen ihmeen
    tässä ja nyt.

    Ja silloin olemme jo siirretyt
    pimeydestä Valkeuteen
    ja saatanan vallasta Jumalan tykö.

    Ja meitä odottaa perintöosa
    pyhitettyjen joukossa.
  2. Ihmisiä me olemme.
    Syntiemme tähden kuolleita.

    Mutta kun synnyimme uudesti,
    niin me tulimme taas eläviksi.

    "Ja teidät,
    jotka olitte kuolleet rikoksiinne
    ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen,
    teidät hän teki eläviksi
    yhdessä hänen kanssaan,
    antaen meille anteeksi kaikki rikokset"
    (Kol 2:13)

    Eli nyt me olemme eläviä.
    Ruumiimme on edelleen kuolevainen.
    Mutta kerran sekin tulee sellaiseksi,
    kuin Jeesuksen ruumiskin tuli,
    kun Jumala herätti
    Poikansa kuolleen ruumiin.

    Jeesus on edelleen ja aina ja ikuisesti
    Jumala ja Ihminen,
    Jumalan Poika ja Ihmisen Poika.

    Hän oli sitä jo silloin,
    kun Hänen ruumiinsa oli vielä kuolevainen.

    Ja aivan samoin mekin
    olemme jo Jumalan lapsia.

    "Rakkaani,
    nyt me olemme Jumalan lapsia,
    eikä ole vielä käynyt ilmi,
    mitä meistä tulee.
    Me tiedämme tulevamme
    hänen kaltaisikseen,
    kun hän ilmestyy,
    sillä me saamme nähdä hänet
    sellaisena, kuin hän on."
    (1 Joh 3:2)

    Eli kerran me
    Jumalan lapset ja ihmislapset
    saamme samanlaisen katoamattoman
    ruumiin, jollainen Jeesuksellakin jo on.

    Mutta muutoin me olemme jo uusia
    luomuksia.

    Eli ihminen on henki,
    jolla on ruumis.

    Ja sellaisia me tulemme olemaan
    aina ja ikuisesti.

    Kun me tekemiimme synteihin kuolleet,
    mutta ruumiillisesti vielä elävät,
    olemme syntyneet uudesti ylhäältä Hengestä,
    niin henkemme on jo tullut eläväksi.

    Sielumme haavojen tähden
    olemme edelleen silti koko ajan
    Jumalan pelastavan/parantavan työn kohteita.

    Ja ruumiimme on vielä siis katoavainen.
    Mutta sekin voi jo saada maistiaisia
    tulevan maailmanajan voimista
    esimerkiksi luovien ihmeiden kautta.
  3. Viittaamasi Roomalaiskirje alkaa sanoin:

    Paulos dulos = Vähäinen orja

    Kirjeen kahdella ensimmäisellä sanalla
    Paavali pyyhkii pois kaikki
    odotukset koskien Paavalia.

    Hän ei ole mitään. Hän on orja.
    Ja orja tekee, mitä isäntä käskee.

    Paavali oli Jeesuksen eli
    Pelastajan orja.

    Mutta Paavali heti tervehdyksen jälkeen
    alkaa puhumaan synnin orjista.
    Hänellä on ilosanoma heille.

    Meitä odottaa siis
    hyvä sanoma
    suoraan Jumalalta,
    koskien Hänen Poikaansa
    Jeesusta Kristusta.

    Hyvä sanoma eli evankeliumi
    on Jumalan voima.

    Mutta jotka hylkäävät
    tarjolla olevan Pelastuksen,
    eivät voi millään itseään puolustaa.

    Ja ehkä viittasit tähän kohtaan
    ensimmäisen luvun loppupuolella:

    "Sentähden Jumala on heidät,
    heidän sydämensä himoissa,
    hyljännyt saastaisuuteen,
    häpäisemään itse omat ruumiinsa"
    (Room 1)

    Ja vielä Paavali kirjoittaa:

    "Ja niinkuin heille ei kelvannut
    pitää kiinni Jumalan tuntemisesta,
    niin Jumala hylkäsi heidät
    heidän kelvottoman mielensä valtaan,
    tekemään sopimattomia."
    (Room 1)

    Mutta kun siirrymme toiseen lukuun,
    niin kohtaamme yllätyksen.

    "Sentähden sinä, oi ihminen,
    et voi millään itseäsi puolustaa,
    olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset.
    Sillä mistä toista tuomitset,
    siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset,
    koska sinä, joka tuomitset,
    teet samoja tekoja."
    (Room 2)

    Lopputulos on kaikille
    yksi ja sama:

    "ettei mikään liha
    tule hänen edessään vanhurskaaksi
    lain teoista"
    (Room 3)

    Vain Jeesus on meidän Pelastuksemme.

    "Mutta nyt Jumalan vanhurskaus,
    josta laki ja profeetat todistavat,
    on ilmoitettu ilman lakia,
    se Jumalan vanhurskaus,
    joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen
    tulee kaikkiin ja kaikille,
    jotka uskovat;
    sillä ei ole yhtään erotusta."
    (Room 3)

    Ja nyt olemmekin
    keskustelumme aiheessa.

    Olemme Kristuksessa
    uskon kautta Jeesukseen.

    Siis olemme kaikki syyllisiä.
    Tavalla ja toisella
    olemme tehneet syntiä.

    Mutta me voimme olla
    vanhurskautettuja
    eli syyttömäksi julistettuja
    Jeesuksen Kristuksen tähden.

    Ja Jumala tahtoo,
    että kaikki pelastuisivat
    ja tulisivat tuntemaan Totuuden
    eli Jeesuksen Kristuksen.

    "Sillä se on hyvää ja otollista
    Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
    joka tahtoo,
    että kaikki ihmiset pelastuisivat
    ja tulisivat tuntemaan totuuden."
    (1 Tim 2)
  4. Luomus
    todellakin tulee verbistä
    luoda.

    Viitannet Raamatun toiseen jakeeseen.
    Siinä ei puhuta luomisesta.
    Se kuvaa hävityksen jälkeistä kaaosta.
    Tuon kaaoksen yläpuolella
    kuitenkin liikkui Jumalan Henki.

    Pyhä Henki eli Jumalan Henki
    leijui tai lepatti kuin lintu vetten päällä.
    Eli Jumala ei aikonut jättää Maata
    tuohon sekasortoiseen tilaan
    pimeyden ja syvien vesien valtaan.

    Kuuden päivän aikana
    Jumala teki kaiken uudeksi.

    Maa oli kuin uudestisyntynyt.
    Se oli jälleen
    kuin Jumalan puutarha.

    Jumala ei pelkästään
    muokannut olemassa olevaa,
    vaan loi myös ihan uutta
    - nimittäin elävät olennot.

    Itse asiassa mikään
    Raamatun ensimmäisen jakeen
    jälkeen tapahtuva
    ei pidä sisällään luomista,
    eikä tuota verbiä esiinny
    ennenkuin puhutaan elävistä olennoista
    viidennen ja kuudennen päivän kohdalla.

    Ja silloinkin tarkoitetaan nimenomaan
    sitä elämää, joka elävissä olennoissa on.
    Se on luomisen tulos.
    Mutta ruumiimme on tehty maan tomusta.

    Luominen ei koskaan tarkoita
    olemassa olevan materiaalin muokkausta.

    Ihmisruumis oli valmis,
    mutta kuollut siihen hetkeen asti,
    että Jumala puhalsi ihmiseen
    elämän hengen.
    Ja silloin ihmisestä tuli elävä sielu.
    Ja tämä oli luomisihme.

    Mutta pian ihminen oli
    kuollut sielu
    kuolevaisessa ruumiissa.

    Jumala antoi lupauksen
    vaimon siemenestä,
    joka murskaisi käärmeen pään
    eli synnin ja kuoleman vallan.

    Tämä toteutui Golgatalla.
    Tuo tapahtuma avasi
    Uuden liiton Jumalan ja ihmisen välille.

    Tähän liittoon sisältyy lupaus siitä,
    että Jumala antaa uuden hengen
    meidän sisimpäämme.

    Tämä toteutuu siten,
    että me synnymme uudesti
    ylhäältä Hengestä.

    Se tapahtuu siten kuin
    Jeesus Nikodemukselle kertoi.

    Jokainen, joka nostaa katseensa
    puuhun ripustettuun,
    viattomaan,
    mutta meidän tähtemme
    synniksi tehtyyn,
    saa uuden elämän.

    Ja silloin meistä on tullut
    sisäisesti uusi luomus Kristuksessa.

    Meidät on upotettu Häneen.
    Hänessä oleva Elämä virtaa meissä.