Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Aloituksia

60

Kommenttia

833

  1. Sielunhoidon opettajani Ilmo Mantere Suomen teologiselta opistolta totesi, että itsessään tulee sietää ikäviä puolia, niin kuin sairauksiakin. Onhan meillä ihmisillä usein ihan fyysisiäkin vammoja ja niiden kanssa voi oppia pärjäämään, miksei sitten emotionaalisten, henkisten ja hengellisten ongelmienkin kanssa.

    Tommy Hellsten puolestaan totesi, että on hyvä olla myös itselleen ystävä. Eli mm. ettei liian ankara olisi itselleen, vaan että on hyvää tahtoa myös itseään kohtaan. Pyhitys on aika hidas prosessi eikä tule tässä elämässä valmiiksi. Uskon, että sekin on Pyhän Hengen työtä, että huomaamme itsessämme sellaista pahuutta, jota emme ennen huomanneet, mutta joka oli kuitenkin olemassa jo aiemmin.

    Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." (4:26) Psalminkirjoittaja sanoi, että Jumala "vihastuu joka päivä". (7:11) Paavali ei pitänyt vihastumista syntinä. Viha on puolustusreaktio. Jos rajojamme loukataan, reagoimme suuttumuksella. Se on ihan normaalia ja hyväksyttävää. Jos viha muuttuu henkiseksi ja/tai fyysiseksi väkivallaksi, silloin mennään mielestäni sitten helposti jo synnin puolelle. Itseään saa ja tulee puolustaa ja myös toisia.

    Mielestäni käsittelemätön viha voi muuttua masennukseksi. Viha ei löydä oikeaa kohdetta ja purkautumistapaa ja jää vellomaan sisälle. Itselleni hyviä tapoja purkaa patoutuneita tunteita on mm. keskustelu, kirjoittaminen, liikunta (vaikka juoksulenkki tai kuntosalitreeni) ja astetta rankempi musiikki (en heviä kovin paljoa kuuntele, mutta pidän esim. Evanescencen Fallen-albumista, se on hevareille varmaan vielä aika poppia, toinen rokkibändi, jota käytän joskus aggressionpurkuun, on Rage Against the Machine).

    Olen samaa mieltä, että viha on nykykristityille usein vaikea asia. Minusta sen ei tarvitse kuitenkaan olla. Saa antaa itselleen luvan olla myös vihainen. Kyllähän sitä aihettakin usein on. Armosta haluan vielä sanoa, että se ei ole helppo asia omaksua. Teoriassa ehkä vielä kohtuu helppo, mutta käytännössä ei niinkään. Hyvä on kuitenkin tulla toimeen omien pimeiden puoliensa kanssa (Raamatussa tätä pahaa taipumusta kutsutaan mm. lihaksi ja kristillisessä traditiossa perisynniksi). Niitä on meillä kaikilla. Herra on sanonut olevansa armollinen. Luotetaan siihen vaikkei aina onnistuta vaelluksessa.
  2. Meinaatko että usko Jumalaan tekee ihmisestä jotenkin huonomman tieteentekijän? Minusta ihan muut kriteerit ratkaisee, kuten koulutus ja kansainvälisen tiedeyhteisön antama tunnustus julkaisuista. Hyvä on, jos tunnustaa kukin oman kompetenssinsa rajat myös. Toki saa vapaasti ottaa kantaa muihinkin kuin oman alan juttuihin, mutta hyvä olisi olla siinä tapauksessa nöyryyttä, että on maallikko.

    Eräs kaverini, joka on yliopistolla töissä totesi: "Keskiaikana ei saanut arvostella kirkkoa, kommunismissa ei saanut arvostella puoluetta ja nykyään ei saa arvostella naturalismia." Minua ei ihmetytä hirveästi jos naturalismia kritisoivat eivät saa mm. professuureja niin helposti. Läpi historian toisinajattelijoita on kohdeltu syrjivästi.

    Luin että meinaavat kenkää antaa Royal Societyssa Michael Reiss-nimiselle proffalle uskonnollisten näkemysten takia. Onneksi kaikki eivät ajattele Royal Societyssa niin. Valtaapitävät eivät oikein pidä toisinajattelijoista. Dawkins on sanonut mm. "I am pretty hostile to the rival doctrine."
    http://www.theguardian.com/science/2008/sep/14/religion

    Mitä itse olen jututtanut joitakin fysiikanopiskelijoita, niin kovasti tuntui heitä ja heidän opiskelukavereita kiinnostavan Jumala. Toki sekularismi on edennyt lännessä ja uskonto ei ole enää lähellekään niin suuri osa kulttuuriamme kuin ennen. Tässä muutamia tiedemiehiä, jotka ovat uskoneet Jumalaan.
    http://www.famousscientists.org/25-famous-scientists-who-believed-in-god/
  3. *kanadalaisen
  4. *Aristoteleen
  5. Oikein hyvä on tuo kehotus pohtia mitä "usko" on!
    Uskon olemusta on toki pohdittukin läpi kristillisen teologian historian.

    Keskiajan ehkä kuuluisimman katolilaisen teologin Tuomas Akvinolaisen (1225-1274) mukaan kristillinen usko on "tietoa". Tämä on aika filosofinen määritelmä. Akvinolainen ammensi paljon Aristoteleksen teoksista.

    Uskonpuhdistaja Martti Luther (1483-1546) piti tätä uskon määritelmää kuitenkin puutteellisena. Hänen mukaansa kristillinen usko on luottamusta. Tämä on aika uskonnollinen määritelmä. Luther oli eksegetiikan professori ja askaroi paljon Raamatun tekstien äärellä. Sen sijaan että uskossa olisi kyse olisi lähinnä propositiosta, joita pidetään totena, Luther koki oleellisena, että uskolla on persoonallinen ulottuvuus. Se ei ole vain totenapitämista, vaan sitä, että ihminen turvaa uskon kohteeseen, eli Jumalaan. Luin tästä brittiläisen teologian historioitsijan Alister McGrathin teoksesta Christian Theology: An Introduction (suomennettu Kristinuskon perusteet - Johdatus teologiaan).

    Lainaan kandalaisen teologin J. I. Packerin ajatuksia uskosta teoksesta Concise theology: a guide to historic Christian beliefs. Wheaton, IL: Tyndale House (1993).

    Faith cannot be defined in subjective terms, as a confident and optimistic mind-set, or in passive terms, as acquiescent orthodoxy or confidence in God without commitment to God. Faith is an object-oriented response, shaped by that which is trusted, namely God himself, God’s promises, and Jesus Christ, all as set forth in the Scriptures. And faith is a whole-souled response, involving mind, heart, will, and affections. Older Reformed theology analyzed faith as notitia (“knowledge,” i.e., acquaintance with the content of the gospel), plus assensus (“agreement,” i.e., recognition that the gospel is true), plus fiducia (“trust and reliance,” i.e., personal dependence on the grace of Father, Son, and Spirit for salvation, with thankful cessation of all attempts to save oneself by establishing one’s own righteousness: Rom. 4:5; 10:3). Without fiducia there is no faith, but without notitia and assensus there can be no fiducia (Rom. 10:14).

    Oli ihan mielenkiintoinen väittely McGrathilla ja Richard Dawkinsilla. Katsoin youtubessa. Dawkins piti uskoa hyvin epävarmana, McGrath meni puolestaan metafysiikkaan ja epistemologiaan ja sanoi, että kaikki ihmiset uskovat joihinkin perimmäisiin asioihin. Dawkins totesi että hän käyttää mielummin muuta sanaa puhuessaan perimmäisestä todellisuudesta.
  6. Kiitos kun uskot minusta hyvää. En usko että koulutuksesta koskaan tulee vapaakirkon tärkeintä työmuotoa. Näkyyhän tämä siinäkin että meillä ei ole lainkaan teologista tutkimustyötä. Santalasta on paljon nipistetty, mm. rakennuskantaan ei ole panostettu tarpeeksi, kun kirkolla on paljon muitakin tärkeitä hankkeita, kuten lähetystyö, evankeliointi, sielunhoito, diakonia jne.

    Tuosta evankelioinnista haluan sanoa, että Simo kyllä sitä korostaa. Hän oli evankelista ennen teologian opintojaan ja tähtäsi lähetystyöhön, mutta koki kuitenkin että Herra johdatti opistolle. Opistolla on lähetyslinja, josta moni on saanut eväitä lähetystyöhön. Osa on ollut jo kentällä ja osa on lähdössä. Kaikista linjan käyneistä ei toki tule lähetystyöntekijöitä, mutta monista on tullut.

    Simon vaimo Helena piti meille evankelioinnista kurssinkin. Joskus on tullut tuon kurssin yhteydessä on ihmisiä tullut uskoon opiskelijoiden kautta. Helena rohkaisi meitäkin rukoilemaan ihmisten puolesta ja jakamaan evankeliumia. Helena on paljon Alfa-työssä mukana, Suomen koordinaattorina toiminut. Alfa-kurssien kautta on ihmisiä täälläkin tullut uskoon. Toki kaikki kunnia kaikesta aina Jumalalle ei kenellekään ihmiselle.

    Simo opetti seurakunnan istutuksesta kurssin. Esim. Espoon vapaaseurakunta syntyi vuosia sitten, kun opiskelijat Santalassa päätti että istutetaan ihan oikeasti seurakunta. Aika hyvin lähti liikkeelle, nykyisin Suomen mittakaavassa ihan mukavan kokoinen seurakunta. Ihmisiä on tullut sielläkin uskoon.

    Seurakunnan hallinnon kurssilla Simo opetti meille, että vanhuksista pitää pitää huolta, että ei saa ajatella vanhimmistossa rahaa, niin kuin yrityksissä, vaan pitää ajatella ihmisiä. Etta vaikka jos on joku vuosia ollut mukana mutta jää pois, niin seurakunnan tulee auttaa vanhusta, eikä hylätä.