jmmikkonen

Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Aloituksia

60

Kommenttia

833

  1. Sielunhoidon opettajani Ilmo Mantere Suomen teologiselta opistolta totesi, että itsessään tulee sietää ikäviä puolia, niin kuin sairauksiakin. Onhan meillä ihmisillä usein ihan fyysisiäkin vammoja ja niiden kanssa voi oppia pärjäämään, miksei sitten emotionaalisten, henkisten ja hengellisten ongelmienkin kanssa.

    Tommy Hellsten puolestaan totesi, että on hyvä olla myös itselleen ystävä. Eli mm. ettei liian ankara olisi itselleen, vaan että on hyvää tahtoa myös itseään kohtaan. Pyhitys on aika hidas prosessi eikä tule tässä elämässä valmiiksi. Uskon, että sekin on Pyhän Hengen työtä, että huomaamme itsessämme sellaista pahuutta, jota emme ennen huomanneet, mutta joka oli kuitenkin olemassa jo aiemmin.

    Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." (4:26) Psalminkirjoittaja sanoi, että Jumala "vihastuu joka päivä". (7:11) Paavali ei pitänyt vihastumista syntinä. Viha on puolustusreaktio. Jos rajojamme loukataan, reagoimme suuttumuksella. Se on ihan normaalia ja hyväksyttävää. Jos viha muuttuu henkiseksi ja/tai fyysiseksi väkivallaksi, silloin mennään mielestäni sitten helposti jo synnin puolelle. Itseään saa ja tulee puolustaa ja myös toisia.

    Mielestäni käsittelemätön viha voi muuttua masennukseksi. Viha ei löydä oikeaa kohdetta ja purkautumistapaa ja jää vellomaan sisälle. Itselleni hyviä tapoja purkaa patoutuneita tunteita on mm. keskustelu, kirjoittaminen, liikunta (vaikka juoksulenkki tai kuntosalitreeni) ja astetta rankempi musiikki (en heviä kovin paljoa kuuntele, mutta pidän esim. Evanescencen Fallen-albumista, se on hevareille varmaan vielä aika poppia, toinen rokkibändi, jota käytän joskus aggressionpurkuun, on Rage Against the Machine).

    Olen samaa mieltä, että viha on nykykristityille usein vaikea asia. Minusta sen ei tarvitse kuitenkaan olla. Saa antaa itselleen luvan olla myös vihainen. Kyllähän sitä aihettakin usein on. Armosta haluan vielä sanoa, että se ei ole helppo asia omaksua. Teoriassa ehkä vielä kohtuu helppo, mutta käytännössä ei niinkään. Hyvä on kuitenkin tulla toimeen omien pimeiden puoliensa kanssa (Raamatussa tätä pahaa taipumusta kutsutaan mm. lihaksi ja kristillisessä traditiossa perisynniksi). Niitä on meillä kaikilla. Herra on sanonut olevansa armollinen. Luotetaan siihen vaikkei aina onnistuta vaelluksessa.
  2. Ei unet välttämättä aina tarkoita sen kummempia. Alitajunta voi tuottaa monenlaista. Toki unet kertovat meille itsestämme asioista. Aina ei tarvitse yliluonnollista selitystä. Ehkä ihminen itse yleensä on paras tulkki unilleen.

    Kristittynä toki uskon, että Jumala voi puhua myös unien kautta. Uskoisin, että hän puhuu silloin henkilölle selvästi, ettei tarvitse arvailla merkitystä. Uskon myös, että persoonallinen paha voi häiritä untamme, aivan kuten hän voi valveillakin kiusata ihmistä.

    Voit rukoilla ja pyytää esirukousta, että saisit nukkua rauhassa. Jos on jotain asioita, joita ei ole selvittänyt, niin puhuminen auttaa ihan terveydenhoitajienkin mukaan unen laatuun. Makoisia unia! :)
  3. Jos meikälästä tarkoitat, niin en ole Teuvo Sunin juttuja edes jaksanut seurailla. En ole ihan kartalla siitä mitä hän opettaa, kun ei hirveästi ole kiinnostusta ollut lukea. Olen ihan Juha vaan. :D
  4. Mooseksen lakia on mielestäni parempi verrata muihin muinaisen Lähi-Idän kulttuurien lakeihin kuin nykyaikaan. Esim. Hammurabin laissa on sama kohta. Siinä omaisuusrikoksista oli Mooseksen lakiin verrattuna suuremmat rangaistukset ja henkirikoksista pienemmät. Aika oli hyvin toisenlainen. Meidän nykyihmisten on usein vaikea ymmärtää sen ajan ihmisten elämää.

    Ilmestyskirja lienee vaikein Raamatun kirja. Sen kirjallinen tyyli on apokalyptiikka. Emme nykyisin kirjoita sellaista, ehkä joku fantasia olisi genrenä lähimpänä, esim. C. S. Lewisin Narnia. Apokalyptiikassa vilisee mm. ihmis- ja eläinhahmoja, enkeleitä, erilaisia numeroita. Vastakkainasettelu valon ja pimeyden, hyvän ja pahan välillä on suuri. On hyvä muistaa, että apokalyptiikan tarkoitus oli rohkaista vainoissa eläneitä. Ilmestyskirjan sanoma on Kristuksen voitto. Hyvät selitysteokset voivat avata sieltä juttuja. Vaikka esim. Jukka Norvannon ja/tai Juha Partasen.
  5. Itseäni joskus nuorena uskovana lohdutti, kun eräs körttipappi totesi, että ei tarvitse eheytyä, että on lupa olla hajalla. Eheytymisestäkin voi tulla paineita. Ihmisen henkinen rakenne on varmaan sellainen, että siinä tapahtuu yleensä aika hitaasti muutoksia. Sielunhoito ja ihan terapiakin voi olla hyödyksi, jos on vaikea olla. Puhuminen ja kirjoittaminen voi usein auttaa. Varmaan kukaan ei ole täysin ehjä ihminen. Ihmisenä kasvaminen on usein kivuliasta. Jo se että huomaa olevansa rikki voi kertoa siitä että on alkanut paranemisprosessi. Jos on oikein hajalla, niin ei sitä välttämättä edes myönnä, että on haavoilla. Sanoisin että eheytyminen on mahdollista, mutta että se on usein tuskallisen hidasta ja että valmiiksi ei tulla tässä elämässä.
  6. Pieni tarkennut John Wimber oli (hän on kuollut) Vineyard-liikkeen perustaja. Hän ei missään vaiheessa ollut anglikaani, vaikka toki Englannin valtionkirkossa vierailikin. Jos tuosta puuttui pilkku, niin ymmärrän että oli kyse kirjoitusvirheestä. Uskoisin, että anglikaanikirkolla on jonkinverran vaikutusta Suomen vapaakirkkoon, nimenomaan sen herätyskristillisellä ja karismaattisella siivellä. Olen jonkun kerran kuullut heidän puhujiaan Suomen vapaakirkon jutuissa. Sieltä on tullut meille Alfa-kurssi ja New Wine-liike, tosin molemmat ovat aika yhteiskristillisiä juttuja Suomessa. Alfaa käytetään monissa eri seurakunnissa ja New Winen johtokunnassa on enimmäkseen luterilaisia.
  7. Olen kuullut Bill Hybelsista. Ei ole mies tehnyt minuun sen kummempaa vaikutusta. Yksi Willow Creek-seurakunnan ongelmista on nähdäkseni seurakunnan koko. Megaseurakunnat eivät ole mielestäni ehkä niin toimiva konsepti. (Suomen mittakaavassa meillä ei sellaisia olekaan.) Tutkivat Willow Creekissa seurakuntalaisten palautetta ja oli mielenkiintoista että kaikkein sitoutuneimmat kokivat eniten turhautumista suhteessa seurakuntaansa. Eivät kokeneet saaneensa pastoraalista huolenpitoa. Jotkut diggaa Suomessa Hybelsista ja onhan Päivä siltä jokusen kirjakin julkaissut. Joka tapauksessa en ole kuullut kenenkään suomalaisen vapaakirkollisen ajavan ekumeniaa muslimien kanssa.
  8. Tosin en pidä todennäköisenä, että Simon puhetyyli olisi kovin erilainen ollut aiemminkaan.
  9. Meinaatko että usko Jumalaan tekee ihmisestä jotenkin huonomman tieteentekijän? Minusta ihan muut kriteerit ratkaisee, kuten koulutus ja kansainvälisen tiedeyhteisön antama tunnustus julkaisuista. Hyvä on, jos tunnustaa kukin oman kompetenssinsa rajat myös. Toki saa vapaasti ottaa kantaa muihinkin kuin oman alan juttuihin, mutta hyvä olisi olla siinä tapauksessa nöyryyttä, että on maallikko.

    Eräs kaverini, joka on yliopistolla töissä totesi: "Keskiaikana ei saanut arvostella kirkkoa, kommunismissa ei saanut arvostella puoluetta ja nykyään ei saa arvostella naturalismia." Minua ei ihmetytä hirveästi jos naturalismia kritisoivat eivät saa mm. professuureja niin helposti. Läpi historian toisinajattelijoita on kohdeltu syrjivästi.

    Luin että meinaavat kenkää antaa Royal Societyssa Michael Reiss-nimiselle proffalle uskonnollisten näkemysten takia. Onneksi kaikki eivät ajattele Royal Societyssa niin. Valtaapitävät eivät oikein pidä toisinajattelijoista. Dawkins on sanonut mm. "I am pretty hostile to the rival doctrine."
    http://www.theguardian.com/science/2008/sep/14/religion

    Mitä itse olen jututtanut joitakin fysiikanopiskelijoita, niin kovasti tuntui heitä ja heidän opiskelukavereita kiinnostavan Jumala. Toki sekularismi on edennyt lännessä ja uskonto ei ole enää lähellekään niin suuri osa kulttuuriamme kuin ennen. Tässä muutamia tiedemiehiä, jotka ovat uskoneet Jumalaan.
    http://www.famousscientists.org/25-famous-scientists-who-believed-in-god/
  10. Selvästikin määrittelet, mutta minusta tuo rinnastus ei ihan toimi. Kuinka moni vakavasti otettava luonnontieteilijä, filosofi tai historioitsija uskoo tosissaan lehtien horoskooppeihin? Kuitenkin moni heistä uskoo Jumalaan.
  11. Ei sen vuoksi, vaan sen vuoksi, että Raamatun suuri kertomus ja kristinuskon keskeiset opit on merkittävämpiä asioita kuin maailmankaikkeuden ikä. Minusta ei ole mitenkään kristinuskon ja Raamatun vastaista uskoa vanhaan maahan, itsekin uskon.

    Syntiinlankeemuskertomustakaan ei tarvitse mielestäni tulkita kirjaimellisesti. Sen voi tulkita metaforisemmin. Ihminen voi nähdäkseni olla luotu erikseen, mutta vaikka ei olisi, se ei kristinuskoa kaataisi. Ei tunnu oikein kukaan tietävän ihmisen ilmaantumisesta varmuudella.

    Jumala on monessa asiassa taustalla jo Raamatun mukaan (historian kulku). Ei ole yhteensovittamatonta teismin kanssa, että hän voisi olla myös elämänhistorian taustalla. Elämän syntyä ammatikseen tutkivatkin tunnustavat sen, että emme oikein tiedä, miten elämä on syntynyt.
  12. Aloitin teistisestä evoluutiosta, mutta päädyin progressiiviseen kreationismiin (en näkisi siinä juurikaan eroa vanhan maan kreationismiin). Älykästä suunnittelua voi kannattaa niin nuoren maan kreationisti kuin teistisen evoluution kannattaja. Rationalisti voi olla minkä tahansa kannattaja sitä edellisistä.
  13. Uskonpuhdistajat eivät opettaneet että Raamatun kirjaimellinen tulkinta olisi oikea, vaan Raamatun luonnollinen tulkinta. Tulkitaan lakitekstit lakiteksteinä, historiallinen kerronta historiallisena kerrontana ja psalmit runoutena. On hyvä kysyä mitä kirjallisuudenlajia luomiskertomus edustaa. Mielestäni se muistuttaa enemmän heprealaista runoutta kuin nykyluonnontieteellistä selontekoa. Ei ole Raamatun vesittämistä, jos mietitään mistä niissä teksteissä on kyse.

    Monien nykyinen tapa lukea Raamattua ei tee sille oikeutta. Liberaalit sanoo, että koska Raamattu ei täytä nykytieteen vaatimusta se ei ole totta, fundamentalistit taas väittää, että täyttääpäs. Sekä liberaalit että fundamentalistit lukevat Raamattua modernien silmälasien läpi. Hyvä olisi pyrkiä ymmärtämään tekstejä niiden omasta taustasta käsin.

    Hyvä on myös kysyä että mikä kristinuskossa on tärkeintä. Tuskin maailmankaikkeuden ikä on niitä merkittävimpiä. Luominen opinkappaleena on tärkeämpi kuin sen ajankohta. Lankeemus, lunastus ja täyttymys on muita tärkeimpiä asioita, niin myös inkarnaatio sekä ruumiillinen ylösnousemus. Toki saa keskustella myös kehällisemmistä, kuten maailmankaikkeuden iästä, mutta jos ei tehtäisi niistä ydinkysymyksiä kuitenkaan. Raamattu ei edes mainitse maailmankaikkeuden ikää.
  14. Olisin toki voinut laittaa Packerin artikkelin alkuosankin:

    In the New Testament, faith (believing trust, or trustful belief, based on testimony received as from God) is crucially important, for it is the means or instrumental cause of salvation. It is by faith that Christians are justified before God (Rom. 3:26; 4:1–5; Gal. 2:16), live their lives (literally “walk,” 2 Cor. 5:7), and sustain their hope (Heb. 10:35–12:3).
  15. *kanadalaisen
  16. *Aristoteleen
  17. Oikein hyvä on tuo kehotus pohtia mitä "usko" on!
    Uskon olemusta on toki pohdittukin läpi kristillisen teologian historian.

    Keskiajan ehkä kuuluisimman katolilaisen teologin Tuomas Akvinolaisen (1225-1274) mukaan kristillinen usko on "tietoa". Tämä on aika filosofinen määritelmä. Akvinolainen ammensi paljon Aristoteleksen teoksista.

    Uskonpuhdistaja Martti Luther (1483-1546) piti tätä uskon määritelmää kuitenkin puutteellisena. Hänen mukaansa kristillinen usko on luottamusta. Tämä on aika uskonnollinen määritelmä. Luther oli eksegetiikan professori ja askaroi paljon Raamatun tekstien äärellä. Sen sijaan että uskossa olisi kyse olisi lähinnä propositiosta, joita pidetään totena, Luther koki oleellisena, että uskolla on persoonallinen ulottuvuus. Se ei ole vain totenapitämista, vaan sitä, että ihminen turvaa uskon kohteeseen, eli Jumalaan. Luin tästä brittiläisen teologian historioitsijan Alister McGrathin teoksesta Christian Theology: An Introduction (suomennettu Kristinuskon perusteet - Johdatus teologiaan).

    Lainaan kandalaisen teologin J. I. Packerin ajatuksia uskosta teoksesta Concise theology: a guide to historic Christian beliefs. Wheaton, IL: Tyndale House (1993).

    Faith cannot be defined in subjective terms, as a confident and optimistic mind-set, or in passive terms, as acquiescent orthodoxy or confidence in God without commitment to God. Faith is an object-oriented response, shaped by that which is trusted, namely God himself, God’s promises, and Jesus Christ, all as set forth in the Scriptures. And faith is a whole-souled response, involving mind, heart, will, and affections. Older Reformed theology analyzed faith as notitia (“knowledge,” i.e., acquaintance with the content of the gospel), plus assensus (“agreement,” i.e., recognition that the gospel is true), plus fiducia (“trust and reliance,” i.e., personal dependence on the grace of Father, Son, and Spirit for salvation, with thankful cessation of all attempts to save oneself by establishing one’s own righteousness: Rom. 4:5; 10:3). Without fiducia there is no faith, but without notitia and assensus there can be no fiducia (Rom. 10:14).

    Oli ihan mielenkiintoinen väittely McGrathilla ja Richard Dawkinsilla. Katsoin youtubessa. Dawkins piti uskoa hyvin epävarmana, McGrath meni puolestaan metafysiikkaan ja epistemologiaan ja sanoi, että kaikki ihmiset uskovat joihinkin perimmäisiin asioihin. Dawkins totesi että hän käyttää mielummin muuta sanaa puhuessaan perimmäisestä todellisuudesta.
  18. Kiitos kun uskot minusta hyvää. En usko että koulutuksesta koskaan tulee vapaakirkon tärkeintä työmuotoa. Näkyyhän tämä siinäkin että meillä ei ole lainkaan teologista tutkimustyötä. Santalasta on paljon nipistetty, mm. rakennuskantaan ei ole panostettu tarpeeksi, kun kirkolla on paljon muitakin tärkeitä hankkeita, kuten lähetystyö, evankeliointi, sielunhoito, diakonia jne.

    Tuosta evankelioinnista haluan sanoa, että Simo kyllä sitä korostaa. Hän oli evankelista ennen teologian opintojaan ja tähtäsi lähetystyöhön, mutta koki kuitenkin että Herra johdatti opistolle. Opistolla on lähetyslinja, josta moni on saanut eväitä lähetystyöhön. Osa on ollut jo kentällä ja osa on lähdössä. Kaikista linjan käyneistä ei toki tule lähetystyöntekijöitä, mutta monista on tullut.

    Simon vaimo Helena piti meille evankelioinnista kurssinkin. Joskus on tullut tuon kurssin yhteydessä on ihmisiä tullut uskoon opiskelijoiden kautta. Helena rohkaisi meitäkin rukoilemaan ihmisten puolesta ja jakamaan evankeliumia. Helena on paljon Alfa-työssä mukana, Suomen koordinaattorina toiminut. Alfa-kurssien kautta on ihmisiä täälläkin tullut uskoon. Toki kaikki kunnia kaikesta aina Jumalalle ei kenellekään ihmiselle.

    Simo opetti seurakunnan istutuksesta kurssin. Esim. Espoon vapaaseurakunta syntyi vuosia sitten, kun opiskelijat Santalassa päätti että istutetaan ihan oikeasti seurakunta. Aika hyvin lähti liikkeelle, nykyisin Suomen mittakaavassa ihan mukavan kokoinen seurakunta. Ihmisiä on tullut sielläkin uskoon.

    Seurakunnan hallinnon kurssilla Simo opetti meille, että vanhuksista pitää pitää huolta, että ei saa ajatella vanhimmistossa rahaa, niin kuin yrityksissä, vaan pitää ajatella ihmisiä. Etta vaikka jos on joku vuosia ollut mukana mutta jää pois, niin seurakunnan tulee auttaa vanhusta, eikä hylätä.
  19. Enpä ole Simon kuullut raamattutunneilla kertaakaan tuollaisia puhuvan. Olen kyllä kuullut, että hieman ronskia kieltä käyttää toisinaan uskovaiseksi.

    Mainitsin välitunnilla John Owenin ajatuksesta, että jokaiseen synnilliseen himoon liittyy potentiaalisuus vielä suurempaan pahaan, esim. vihaan potentiaalisuus murhaan ja himokkaisiin ajatuksiin potentiaalisuus pettämiseen. Simo totesi, kun kysyin, mitä hän ajattelee tästä, että on samaa mieltä, että "nykkikyllikki voi muuttua aviorikokseksi jos ei mies hillitse itseään". Piti ihan vähän aikaa miettiä, mitä kyseinen ilmaisu tarkoittaa.

    Sanoi hän myös kuulemma kesäjuhlilla, että joskus seurakunnassa mennään "perse edellä puuhun", mutta luulen kuitenkin että tässä on nyt kyse aikamoisesta liioittelusta, että ei nyt ihan oikeaa kuvaa saa ihmisestä, jos lukee näitä kommentteja, kuten edellisen. Voisin ehkä kuitenkin kuvitella, että Simolle olisi sanottu, että siistii vähän puheitaan ja että hän käyttäisi kyseisiä ilmauksia nykyisin säästeliäämmin.
  20. Minusta keskusteluavaruus on hyvä pitää auki niin totaalikieltäytyjille, sivareille, aseettomille ja aseellisille varusmiehille, oli kristittyjä tai ei. Koen itse että pasifismi on ylevä mielipide, mutta ei kovin realistinen maailmassamme. Kristilliset teologit on toki keskustelleet siitä voiko sota olla oikeutettu. Kunnioitan syvästi sotiemme veteraaneja, minusta tekivät urotekoja rintamalla. Toivottavasti ei tarvitse valtion määrätä ampumaan ketään. Jos käskee, siinä tapauksessa on niin kristittyjen kuin muidenkin mietittävä että salliiko omatunto aseellisen puolustussodan vai ei.
    21. 32 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt