Miten kauan sisäinen parantuminen kestää

Ilmapiiristä selviää ,jos kokoontujat ovat vilpittömiä uskossaan . Pitääkö heidän puheensa paikkansa raamatun rinnalla . Uskoakin voi koetella ,tutkimalla raamatunkohtia ,eikä vain olla sivullinen toisten seurassa .Rohkeasti vain esille kyselemään muilta Jeesuksesta saarnaajana ,ja hänen isästään taivaissa ,minkälaisia päätökisiä heillä on ihmisten suhteen.Keitä kutsutaan taivaaseen ,ja ketkä saavat maallisen elämän ennallistetussa paratiisimaisessa tilassa maan päällä ?

Sen olen huomannut, että aiemmin todella häpesin itkeä kenenkään nähden, mutta nyt voin antaa kyynelten valua vaikka ihmisiä olisikin ympärillä. Enkä koe sitä enää niin häpeällisenä. Kuitenkin pelkään että ihmiset näkevät mun heikkouden, ja jotenkin pelkään sitä ettå en pysty puolustamaan itseäni. Mulla ei oo mitään millä pystyisin suojaamaan itseäni niin ettei kenenkään sanomiset esim. Satuttaisi.
Oon niin herkkä, että saatan pelästyä jos joku esim. Puhuu toiselle loukkaavasti ja mietin vaan miltä tuosta loukatusta sitten tuntuu.
Ja siis uskovien keskuudessa pelkään tätä eniten.
Jumala särki mun suojamuurin ja tuntuu kuin kaikki näkisivät mitä mä olen.....tai en ole...

Edes pientä

Tai ei siellä uskovien keskellä ole kuin yksi kerta sellainen, että itse koin toisen puhuvan loukkaavasti toista kohtaan. Ja jonkun aikaa sitä pahoilla mielin ajatuksissani rukoilin, ja yhtäkkiä ymmärsin, että voin olla armollinen tuota puhujaakin kohtaan. Etten tuomitse häntä siitä sanomisesta....
Kyllä nämä ihmiset ovat Jeesuksen seuraajia...minä oon vaan liian erilainen heidän joukossaan..

Sitä sisäistä täydellistä parantumista ei tapahdu välttämättä koskaan! Minäkin uskoin noin silloin kun tulin uskoon! Odotin ja kuvittelin aivan turhia. Kun on tarpeeksi pahat traumat niin kyllä ne siellä ihmisen sisällä pysyy aina. Ihmisten seurassa jännittäminen ja pelkääminen on koko elämän mukana kulkeva vaiva ja riesa. Mene ja ole sellaisissa tilaisuuksissa ja sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa sinulla on levollinen, levollisempi olo. Tämä vain on raaka totuus! Kun sitten joskus olemme Jeesuksen luona uskoisin, että tämä maanpäällinen tuska on poissa!

Ne sielun haavat tulevat vuosien myötä pikkuhiljaa ja myös parantuminen on pitkä prosessi. Joskus Jumala parantaa ja vapauttaa lyhyessä ajassa ja pääsee harppauksella eteenpäin - näin tapahtuu toisinaan fyysisissäkin traumoissa. Kun on rikkinäinen ja eheytyminen etenee verkalleen, oppii ainakin ymmärtämään toisia kasvukipuisia.
Kaikesta huolimatta olemme Herralle rakkaita ja saamme elää Hänen suunnitelmissaan. Itse vapauduin esiintymispelosta aika nopeasti, mutta on niitä kipukohtia edelleen. Ei me ihan ehyiksi koskaan täällä tulla.

Jos haluat eheytyä, niin tämän ajan seurakunnat eivät ole se oikea paikka, sillä seurakunnat ovat luoipumuksessa ja on arvokas asia, jos tuntee, että ei kuulu heidän joukkoonsa, sillä seurakunatlaiset eivät ole tosi uskovia lainkaa ja tuskin koskaan saat heihin kunnon yhteyttä, ellet itse käy myös maallismpiin arvoihin, mitä en suosittele.

Etsi puhtaasta sydämestäsi Jumalan tahtoa ja tee hyvää antaen omastasi puutteessa oleville ja rukoile Jumalalta Kirstuksen nimessä ymmärystä, jotta voit tuntea hänen tahtonsa sinua kohtaan.

Itseäni joskus nuorena uskovana lohdutti, kun eräs körttipappi totesi, että ei tarvitse eheytyä, että on lupa olla hajalla. Eheytymisestäkin voi tulla paineita. Ihmisen henkinen rakenne on varmaan sellainen, että siinä tapahtuu yleensä aika hitaasti muutoksia. Sielunhoito ja ihan terapiakin voi olla hyödyksi, jos on vaikea olla. Puhuminen ja kirjoittaminen voi usein auttaa. Varmaan kukaan ei ole täysin ehjä ihminen. Ihmisenä kasvaminen on usein kivuliasta. Jo se että huomaa olevansa rikki voi kertoa siitä että on alkanut paranemisprosessi. Jos on oikein hajalla, niin ei sitä välttämättä edes myönnä, että on haavoilla. Sanoisin että eheytyminen on mahdollista, mutta että se on usein tuskallisen hidasta ja että valmiiksi ei tulla tässä elämässä.