Vapaa kuvaus

Vuosittain 4.000 M€ yltävä maataloustuki on vastikkeeton ja siten aiheeton rasitus veronmaksajille.

VASTUSTAN MAATALOUSTUKIAISIA!



Maanviljelijäeläkeläisten työeläkkeen maksu valtion varoista
on yksi pahimpia tasa-arvon vääristäjiä yhteiskunnassamme.



MyEL ON LAKKAUTETTAVA JA VILJELIJÄT SIIRRETTÄVÄ KANSANELÄKKEEN

PIIRIIN; SAMAAN JOUKKOON MUIDEN VÄHÄOSAISTEN KANSSA, JOTKA EIVÄT

KYKENE TYÖELÄKETTÄÄN KUSTANTAMAAN.



Suosikkibändit/artistit: xxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suosikkileffat: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Lempikirjat: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Vapaa-aikanani: xxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Katson tv:stä mieluiten: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kotieläimet: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

En pidä: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Parhaat matkakohteet: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Ruoka & juoma: xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx



Koulutus: Ammattikorkeakoulu

Koulut:

Työskentelen:

Ase tai siviilipalvelus:

Yhdistykset/kerhot:

Aloituksia

184

Kommenttia

1811

  1. Tuossa edellä pistepirkko spekuloi, tai sanonko
    suoraan, vääristelee käyttämällä eläkeläisten
    lukumääränä lukua 15.000, jonka tuolla aiemmin
    jo todistelin täysin epärealistiseksi.

    Myös eläkekorvauksen vuotuinen määrä 3.000 euroa,
    on törkeää vähättelyä. MELAn tilaston mukaan jo nyt
    uusien MyEL -eläkkeiden vuotuinen summa on 8832 euroa,
    joten v. 2034 voi hyvin kuvitella tuon summan olevan
    jopa 12.000 euroa.

    Kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin MyEL-eläkeläisiä
    on vielä 90.000, joten oikean suuntaisen käsityksen
    eläkekorvausten loppusummasta saa kertomalla
    90.000 * 12.000 = 1.080 milj. euroa eli yli miljardin.

    Siinäkin tapauksessa, että korvaussumma ei enää
    nykyisestään nousisi, summa olisi (90.000 * 8832) =
    795 milj. euroa.

    Jos toisaalta maanviljelijäeläkeläiset kuolisivat
    nuorempina kuin väestö yleensä, jonka seurauksena
    v. 2034 olisikin enää 60.000 MyEL -eläkeläistä,
    summa olisi (60.000 * 8832) = 530 milj. euroa.

    Nykyisellä 73.000 maksajaporukalla tukijussit saavat
    kerätyksi vuodessa MELA:lle vakuutusmaksutuloa
    160 milj edestä. Samaa matematiikkaa käyttäen,
    vuonna 2034 30.000 tukijussin porukka saisi kasaan
    65 miljoonaa euroa.

    Veronmaksajien taakka olisi silloin lievimmässäkin
    tapauksessa 530 milj. - 65 milj. eli
    m e g a l o m a a n i s e t 465 milj. euroa.

    Kuten olen usein sanonut, sellaista päivää, että
    tukijussiporukka itse kustantaisi oman väkensä
    työeläkkeen ei ole nähty eilä tulla kuunaan
    näkemään. Kyllä loinen on loinen eläkkeellä
    ollessaankin.
  2. Eläkeläisten ja maksavien viljelijöiden suhde on siis 2:1,
    aivan kuten muillakin ammattialoilla.


    Eli silloin kun maksavia asiakkaita on 30.000, niin eläkeläisiä on
    15.000. Höpö, höpö. Absurdimpaa oletusta on vaikea, ehkä jopa
    mahdoton tehdä.

    Mutta vaikka näin olisikin, ei silti tukijussi pystyisi oman
    porukkansa kesken eläkeläisistään huolehtimaan.

    Noiden 15.000 henkilön eläkekorvauksiin kuluisi vuodessa
    180 milj. euroa. Kun 30.000 viljelijän vuodessa maksama
    summa (a 2.200 per nuppi) olisi vain 66 milj. euroa. Vielä
    jäisi tuossakin skenariossa veronmaksajan harteille
    120 milj. euroa eli 75 %, lähes yhtä rouheasti kuin nytkin.
    Hoh hoijaa.

    Jos kuitenkin palattaisiin realismin tasolle ja todettaisiin,
    että tilannetta, jossa MyEL-maksusuhde olisi 2:1 ei voida
    saavuttaa missään olosuhteissa.

    Kahdenkymmenen vuoden kuluttua tilanne on suurin piirtein
    sellainen, että aktiivimaksajia on 30.000 henkilön verran.

    Jos nyt eläkkeellä olevat 130.000 vähenisivät vauhtia 5.000
    eläkeläistä / vuosi, heistä olisi jäljellä vielä v. 2034
    30.000. Tosin eläkeläisten nuorimmat ikäluokat ovat
    suurista ikäluokista johtuen suurempia, joten on näitä
    vanhoja eläkeläisiä v. 2034 vielä elossa ainakin 50.000 henkilöä.
    Kun siihen lisätään 20 vuoden ajalta uuseläköityvien määrä, yhteensä
    n. 40.000 henkilöä, niin hyvällä syyllä voidaan olettaa,
    että vuonna 2034 olisi suhdeluku 3:9 eli 1:3.

    Näin se menee - rautalangasta väännettynä. Ei ole tukijussista
    porukkansa eläkkeiden kustantajaksi.


    Maksakie meitin eläkkeet, maksakie. Antakkie rahhaa.
  3. Se on varmaa, että suhde eläkeläiset / maksavat asiakkaat
    MELA:ssa kehittyy siihen suuntaan, että eläkeläisten
    suhteellinen osuus pienenee, mutta riittääkö sekään,
    että eläkeläisiä olisi yhtä paljon kuin maksavia
    asiakkaita?

    Lasketaanpa.

    Otetaan lähtöoletukseksi tilanne, jossa niin
    eläkeläisiä kuin maksavia asiakkaitakin olisi
    kumpiakin 30.000.

    Oletetaan, että eläkekorvaus tuolloin olisi 1000 €/kk.
    (Voi olla vähän alakanttiin. Jo tänä päivänä uudet
    MyEL-eläkkeet ovat 736 €/kk MELA:n kuukausitilaston
    mukaan.)

    Eläkekorvauksiin tarvittaisiin siis 30.000 * 1.000 * 12
    eli 360 milj. euroa vuodessa.

    Jotta MELA tulisi omillaan toimeen tässä 'tasatilanteessa'
    maksavien viljelijöiden vuosimaksun tulisi olla siis
    tuon 360 milj. euroa myös. Tai hieman enemmänkin, koska
    onhan MELA:lla hallinnointikulujakin.

    Nykyisin viljelijöiden vuodessa MELA:lle maksama
    rahasumma työeläkkeistä jää n. 160 milj. euroon, jota
    maksamassa on n. 73.000 henkeä eli n. 2.200 €/vuosi.

    Ahne, suomalainen talonpoika kun on kyseessä, niin aika
    vaikea on kuvitella, että tämä suostuisi
    korottamaan eläkemaksunsa lähes viisinkertaiseksi.

    Jotta tukijussit joskus tulisivat työeläkkeidensä
    osalta toimeen keskenään, pitäisi maksajia olla
    viisi jokaista eläkeläistä kohti. Eli jos maksajia
    olisi tuo 30.000, niin eläkeläisiä saisi olla ainoastaan
    6.000 henkilöä.

    Tämä on täysi mahdottomuus, joten ei todellakaan ole
    muuta tietä kuin lopettaa MELA, purkaa MyEL ja siirtää
    viljelijät kansaneläkkeen piiriin ilman työeläkkeen
    maksuvelvoitetta, samaan joukkoon muiden työeläkettään
    kustantamaan kykenemättömien kanssa.
  4. Ruuan hinta sinällään, vaikka se EU:n lähes kalleinta
    taitaakin olla, on vielä siedettävissä lukemissa.

    Ainoastaan verorahoista revittävät megalomaaniset
    maataloustukiaiset on se, mikä rassaa.

    On täysin sietämätöntä, että maksamme vastikkeetonta
    tukea maataloussektorille yli kolmen (3) miljardin
    euron edestä vuosittain.

    Tuen kertakaikkinen lakkauttaminen saattaisi
    kyllä vaikuttaa - verorasituksen kevenemisen lisäksi -
    myös ruuan kuluttajahintoihin, kun ulkomaan tuonnin
    volyymi kasvaisi.

    Kun maatalouden ja elintarviketeollisuuden nyt käyttämä
    4,9 miljardin välituotepanos jäisi jatkossa
    käytettäväksi ruuan tuontiin, ei vaihtotasekaan
    siitä heikkenisi, vaan saattaisi jopa parantua,
    kun muistamme, että suomalaiseen ruokapöytään
    riittää vuosittain vain 1,5 miljardin arvosta
    suomalaista alkutuotantoa.

    Jäisi vielä varaa kattaa elintarviketeollisuuden
    ja maatalouden loppumisen myötä syntyvän
    työttömyyden kustannuksetkin, kun plussapuolle¨
    siis lankeaisi 4.900 + 3.000 M€ eli yhteensä
    7,9 miljardin euron kokoinen potti.
  5. On virkistävää huomata, että megalomaanisiin
    maataloustukiaisiin kriittisesti suhtautuvia
    kirjoittajia löytyy muitakin, kuten tässä avauksen
    tehnyt nimimerkki 'Verokeinottelu stoppiin'.
    Tervetuloa 'Hermannin nuorisoseuraan'.

    On varmaa, että maanviljelijöille vuosittain
    verorahoista holvatut kolme miljardia euroa
    eivät veronmaksuhaluja paranna sen enempää
    yritysten kuin yksittäisten veronmaksajienkaan
    kohdalla.

    Eräs tämän keskustelun tragikoomisimpia
    ajatusrakennelmia on esitetty naiivi
    uskottelu, jonka mukaan maatalousvaltaiset
    kunnat muka jotenkin maataloustukiaisista
    elpyisivät. Se ei pidä paikkaansa.
    Eivät elvy.

    Maatalousvaltaisista kunnista tulisi
    päästä kuntauudistuksessa kokonaan eroon
    ja saattaa kunnallinen päätöksen teko
    pääsasiassa muiden kuin keskustalaisten
    maanviljelijöiden käsiin. Heidän
    tekemiensä päätösten jälki on hurjaa, ja
    näkyy esimerkiksi siinä, että liki 90 % maamme
    kriisikunnista on tällä hetkellä
    kepulaisenemmistöisiä.

    Kuntauudistuksen toteuttamisen lisäksi,
    six-pack -hallituksen tulisi tormistautua
    muutenkin ja ryhtyä isoihin leikkaustoimiin
    Suomen maatalouden tukien osalta. Saattaisi
    olla jopa viisasta lakkauttaa kokonaan
    maa- ja metsätalousministeriö vielä
    tämän vaalikauden puitteissa. Hetki
    siihen olisi otollinen, koska oppositio
    on kaikin puolin hampaaton. Muun muassa
    keskustan Juha Sipilä varoo ottamasta
    mihinkään kantaa ja yrittää pysyä
    näkymättömissä. Se on sitä kepulaista
    asioiden hoitoa, joka tunnetaan
    parhaiten sloganista:

    "Kepu pettää aina."
  6. 'Erkki S' -nimimerkille sellainen vinkki, että hänen
    kannattaa kääntyä jonkun kaverinsa puoleen, joka
    ymmärtää kirjanpidon päälle yleensä ja taseiden päälle
    eriksensä ja pyytää tätä selvittämään hänelle
    yksityiskohtaisesti, aikaa ja rautalankaa säästämättä,
    miten todellakaan ei ole mahdollista, että MELA
    voisi lakkauttamistilanteessa maksaa takaisin
    sinne maksetut maksut.

    Asiaa ymmärtävät tietävät ilman rautalangan vääntöäkin,
    että MELA:n taseessa on omaisuutta niin vähän, että se
    jaettuna tasan vakuutuksenottajain kesken tekee
    kaikkianstas suurin piirtein 1580 euroa jokaiselle
    eli Erkillekin. Arvio perustuu siihen, että taseen
    loppusumma on hieman yli 193 miljoonaa euroa, mutta
    nopeasti realisoitaessa, siitä saataisiin vain
    n. 150 milj. euroa.

    Tästä ikävästä asiain laidasta huolimatta nykysysteemi
    ei ole paras mahdollinen. Erkki S:n kannalta se sitä
    tetysti ehkä on, mutta meidän veronmaksajien kannalta ei,
    eikä myöskään demokratian ja oikeudenmukaisuuden valossa
    tarkasteltuna.

    Nimittäin, kun MELA ei k y k e n e maksamaan
    eläkekorvauksistaan kuin 22 %, niin valtion
    budjetista menee 78 % eli liki 700 milj. euroa
    vuodessa. Se on monellakin tavalla vääryys.

    Nykymenoa jatkettaessa maanviljelijä-eläkeläisille
    nimittäin tultaisiin maksamaan valtion varoista
    yli t a k u u e l ä k k e e n meneviä summia,
    kun muille vähäosaisille pitää takuueläkkeen
    määrän riittämän. Ei tällaista yhden, jos kohta
    ahneen, ryhmän eri oikeutta pidä tasavallassa
    salliman.

    Ainoaksi oikeaksi tavaksi jääkin ehdottamani
    MELA:n purkaminen, MyEL:n lakkauttaminen ja
    viljelijäin siirtäminen - ilman työeläkkeen
    maksuvelvoitetta - kansaneläkkeen piiriin,
    samaan joukkoon muiden vähäosaisten kanssa,
    jotka eivät kykene työeläkettään kustantamaan.

    MELA:n realisoimisesta jäävä potti voitaisiin
    ohjata lyhentämättömän Maasedun Kukkaisrahastolle.
  7. Niin mutta kun elintarvikkeiden tuonnin arvo olikin
    vuonna 2012 jo 3.467 M€. Siitä vain osa tuli
    elintarviketeollisuuden kautta, suurin osa tuli suoraan
    kaupan kautta, joten tätä summaa ei tule verrata
    virheellisesti - niin ei alaluokkainekaan tekisi -
    elintarviketeollisuuden brutoarvoon.

    Sen sijaan elintarviketeollisuus ja maataloustuotanto
    tarvitsivat välituotepanosta 4.900€ ulkomailta.


    Elintarviketeollisuuden bruttoarvo oli puolestaan
    11.300 M€, josta siis ulkoa tuodun välituotepanoksen osuus oli n.
    44 prosenttia. Ulkoatuodun osuuteen pitää lisä
    elinterviketuonnin 3.467 M€:sta se osuus, mikä tulee
    ETL:lle raaka-aineina ja puolivalmisteina. Se arvo lienee
    n. 1.000 M€.

    Kotimaisuusaste alkutuotanto ja elintarviketeollisuus
    yhteenlaskettuna saadaan kaavasta (4900 + 1000) / 11.300 * 100,
    ja saadaa selville se sensaatiomainen tieto, että alkutuotannon
    ja elintarviketeolliisuuden kotimaisuus aste on enää 48 %!!!.

    Kaupan kate sitten nostaa ruuan lopullista kotimaisuusastetta jonkin verran.

    Suomen maatalouden saneeraus siten, että megalomaaniset
    tuet voitaisiin lakkauttaa, parantaisi varmuudella
    yheiskuntamme hyvinvointia.

    On myös muistettava, että saneerauksen vuoksi
    yhteiskunnan turvaverkkoon retkahtaisi vain muutama
    tuhat kompetenssiltaan ala-arvoista tukijussia, loput
    tekevät jo tänä päivänä töitä myös palkkarenkeinä.
    Ala-arvoisistakaan ei läheskään kaikille jouduttaisi
    työmarkkinatukea maksamaan, koska heidän tulee ensin
    realisoida omaisuutensa elatukseensa ja vasta sitten kääntyä
    köyhäin avun puoleen.

    Saneerauksen yhteydessä, ikäänkuin puoliksi lahjaksi,
    lakkaisivat myös MyEL -eläkekorvauksetkin rasittamasta
    veronmaksajiemme hartioita.