kamuttaja

Vapaa kuvaus

Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu

Aloituksia

167

Kommenttia

5348

  1. En ole ihan itse tehnyt, mutta olen ihan itse korjaillut.
    Kiitos tunnustuksesta.
  2. Täysin uutta asiaa minulle, mutta en tyrmää.
    Vaikuttaa aika johdonmukaiselta.
  3. Arvaa harmittaako.
    Laitoin sinulle todella tarkan ja seikkaperäisen selostuksen pyytämästäsi aiheesta.
    Kun yritin lähettää sitä niin tuli vain teksti "et ole kirjautunut", vaikka varmasti oli sillä tarkistin sen heti.
    Yritin uudestaan, mutta silloin katosi koko kirjoitus eikä tullut takaisin.

    En anna periksi vaan aioin kirjoittaa sen vielä, mutta tänään alkaa olla jo myöhä.
    Aamulla on aikainen herätys kun on mentävä kirurgiseen toimenpiteeseen.
  4. Kiitos vaan rohkaisevista sanoista.
    Tuo laulu oli hyvä.

    Samalta aukeamalta löysin myös erään lapsuuteni suurista ihannelauluista "Revontulten leikki".
    Itse soittelen sitä joskus aivan huvikseni itselle ja nostalgioin kuinka sitä lapsena koulussa laulettiin etenkin alaluokilla.

    En minäkään mikään menestynyt hiihtäjä koskaan ollut, en yleensä päässyt edes kymmenen parhaan joukkoon.
  5. Nyt laitan keppien teon.
    Parhaat kepit tuli tuomesta.
    Koivuakin käytettiin, mutta oli aika painavat.

    Kärkeen laitettiin "tiikka" siten että rautalangalla tai eristysnauhalla kieputettiin kymmenisen senttiä kärkialueessta tiukkaan pakettiin.
    Sitten ensin porattiin vintilällä pieni reikä johon lyötiin aika paksu naula joka katkaistiin.
    Sitten teroitettiin naulan katkaistu kärki.

    Sompa tehtiin yleensä katajasta josta väännettiin ympyrä johon pujotettiin nahkalenkkejä joiden toinen pää laitettiin kepin ympärille tehdyn rautalankavanteen alle.
    Vanne oli kiinnitetty pienehköillä nauloilla keppiin siten, että naula meni läpi ja toinen pää naulasta "kotkattiin" sinne.
    Näin valmistui sompa.

    Käsilenkki tehtiin nahasta ja kiinnitettiin narulla ja rautalangalla siten että nahka meni ensin kepin pään yli ja tuli toiselta puolelta alas noin 20 cm.

    Siinnä se oli, mutta tekniikat erosivat hieman sen mukaan mitä tarvikkeita kukakin sai ja osasi käyttää.

    Minulla on sellaiset ikivanhat koivuiset metsäsukset joilla en ole hiihtänyt vuosiin.
    Ne ovat aivan hyvässä kunnossa.
  6. Joitain Eskelisiä tunsin Timitrasta.
  7. Kuka on sanonna jotta Suomessa kuavon hikkorija?
    Toeseksseen, kyllä Suomestahi löyttyy aenahi yksi aluve jossa sitä kasvvaa, istutettuna kyllähi.
  8. Äsken ryppyili eikä antanut kamuttajana siksi laitoin tuon nimimerkin, mutta vahvistan sen nyt, että ihan ite laitoin tuon.
  9. Täsmennän vielä tammee.
    Toinen vallihteva kanta on ruotsalaenen tullu yli 300 vuotta sitten meille.
    Se puottaa lehtesä vasta talavella, ylleesä kevätpuolleen Silivanpäristäjässä.
  10. Niin, unohdin eilen laittaa, että Hyvää kesää Kurapurolle myös.
    Ei taida enää purossa olla vettä juuri mitään keväälläkään.
  11. Uteliasurkille.
    Laitan tänään jos ehdin sen keppien teko ohjeen.
    Nyt työ kutsuu.
  12. Tuo taivutustapa oli minulle uutta, mutta varmasti toimiva.
    Jalkavuus tosiaan saatiin noin aika helpolla.
    Sepelin, Pärnän, Heikuran pellot tiedän, mutta Eskelisen mäki on vieras, sitä en tiedä.
    Heikuralla oli joskus hyviä hevosia, pärjäsivät hyvin Kevätlahden raveissa.

    Hienoa kun huomasit tämän ketjun.
    Minä laitan nimimerkkini aloituksiin näkyviin niin jokainen tietää kenstä on kyse ja kannattaako avata.
  13. Siitä tammesta josta alottja maenihti vähän.
    Suomessahan on kahta piälajjii tammija.
    Tämä oli sitä suomalaesta ikivanahhoo kanttoo.
    Sen erottaa siitä jotta se puottaa lehtesä syksyllä.
  14. Siellähän minä oon ollu pienen ikäni suletulla osastolla ketjulla kiinni seinässä ja hyö syöttäät minnuu pienestä lunkusta seinässä.
  15. Hyvin laulaa nuori mies.
  16. Parreenniemi oli paikka jossa kävin kesäisin joskus "hiljentymässä" kun elämässä tapahtui, tai oli tapahtumassa suuria.
    Sen pienessä lehdossa joen rannalla oli ihmeen rauhaisaa istuskella ja miettiä.
    Joskus saatoin istua tuntikaupalla.
  17. Jäi taisi kertomatta, että tiedän mikä on se nimi johon "Muhelit" vaihtoivat.
    Hieman tuo suku liittyy myös minun henkilöhistoriaani.
  18. Muistan kyllä ja sen kuinka niitä taivutettiin, tein sitä itsekkin.
    Taivutus tapahtui kiehuvassa vedessä tai ainakin niin kuumassa kuin oli mahdollista.
    Se oli tarkkaa hommaa ettei katkaissut kärkeä.
    Lisäksi oli se jalkavuuden teko oma systeeminsä.

    Minulla on ikivanhat koivuiset metsäsukset vieläkin ja niitä taivuttelen vanhoin konstein.
  19. Hikkori paloi hyvin kuumalla liekillä, koska se on aika "öljyinen" puu.
    Savun muodostus on hyvin vähäistä palamislämpötilan vuoksi.
    Lämpöarvo on useita kymmeniä prosentteja suurempi kuin koivulla.
    Ei liity alkuperäiseen aiheeseen.

    Ennenvanhaan tehtiin suksia myös tuomesta, mutta ei paljon.
  20. Ikävä kyllä en voi kertoa näin yleisellä palstalla.
    Sen voin sanoa ettei siellä ole mitään kammottavaa eikä rikollista, tai muuta synkkää.
    21. 250 / 268
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt