Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

440

Kommenttia

6644

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Edellisen viestini tälle avaukselleni laitoin 03.06. enkä sen jälkeen ole täällä käynyt. Mielenkiintoni on ollut nyt lähinnä vain tässä terveystilanteessani. Olen kovin huonossa kunnossa. Nivel- ja lihassairauteni ovat edenneet esim. käsivarsissani olkanivelistä ja hauislihaksista ranteisiin ja sormiin ja jaloissa nilkkaniveliin. Kädet ovat työkyvyttömät ja nurmikoiden leikkauksessakin jouduin turvautumaan palkattuun tekijään. Päivittäiset parinkilometrin lenkkini ovat supistuneet muutamien satojen metrien tallusteluun.

    Ensi viikolla on vielä kolmas tutkimus tuolla lääkärikeskuksessa, mutta tuskinpa sieltä enää mitään ratkaisevaa apua saadaan. Nyt on vain tullut vanhuus ja se on tuonut tullessaan tällaista, joka ei poistu ainakaan siten, että tästä kääntyisin nuorenemaan.

    EU-vaaleissa kävin kuitenkin äänestämässä jo maanantaina. Uskonpa äänestämäni ehdokkaan menevän läpi, Onhan hänellä tunnettuutta ja näkyy olevan myös varsin mahtava vaalibudjetti.

    Keskustan tilanteesta on puhuttu tällä avauksellanikin. Annika Saarikkoa on näköjään syyllistetty puolueen kannatuksen romahtamisesta, Ei hän ole siihen syyllinen. Puolueen luonnollinen kannattajakunta on vain kutistunut kovin vähiin siitä maalaisliiton aikaisesta eikä puolueella ole suuria mahdollisuuksia saada lisäkannattajia enempää oikealta kuin vasemmaltakaan. Sipilä kai yritti sellaista – lähinnä oikealta- mutta sehän romahdutti puolueen kannatuksen nykyiseen tilaansa. Vielä ennen juhannusta on puoluekokous, jossa valitaan puolueelle uusi johtaja, joka tietysti on Antti Kaikkonen. Hyvä mies, mutta ei hänellä ole mahdollisuuksia nostaa puoluetta entiseen suuruuteensa, Sipilä jäänee historiaan puolueen viimeisenä pääministerinä.

    Vielä yksi huomio avaukselleni tulleesta. On kysytty, että aikooko tuo nyt 17-vuotiaana ylioppilaaksi tullut pojanpoikani mahdollisesti sotilasuralle. Ei aio; kyllä suunnitelmissaan ovat opinnot, joissa voi nousta nopeammin korkeammalle.

    Nyt vain vielä kiitoksia kaikille tälle avaukselleni viestitelleille ja heille kuten muillekin oikein hyvää jatkoa alkukesälle, jonka ilmeisesti vähän viilenevä sää on ainakin minulle mieluista!
  2. Onhan täällä ollut vilkasta viikonloppuna, kun tämä avaukseni oli valunut jo neljännen sivun hännille. Edellisen viestini tälle olen jättänyt keskiviikkona 29,05 eikä sen jälkeen muiltakaan tälle tulleessa ole kovin erikoista. Minua enemmän huomiota näkyy saaneen tuo SOTILAS, joka varmaan on siitä mielissään, kun minulta hän ei koskaan mitään huomiota saa😉

    Kerronpa sitten pojanpoikani ylioppilasjuhlista, jotka olivat lauantaina hänen kotonaan Karjaalla. Runsaasti siellä oli väkeä, kaikki läheinen ja vähän kauempikin suku niin pojan isän kuin äidinkin puolelta ja lisäksi muita ystäviä. Kyllähän komeaan kivilinna-kotiinsa väkeä mahtuu; huoneita on niin, ettei yhteen huoneeseen tungosta tule. Pojan ylioppilasjuhlat kuulemma jatkuivat sitten illalla muussa paikassa yhdessä muiden lukiostaan nyt valmistuneiden ylioppilaiden kanssa.

    Kahdelta päivällä tilaisuus alkoi ja silloin sinne menin. Tarjoilu oli erinomaista ja monipuolista, mutta minä jouduin tyytymään vain kakkukahveihin ja alkoholittomaan kuohuviinilasilliseen, kun olin autollani ja katsoin parhaaksi lähteä ajelemaan kotiinpäin jo ennen klo neljää, jotten joutuisi pahimpiin iltaruuhkiin. Hyvin meni tuo 180 km:n matka; noin tunnissa niin meno kuin paluukin.

    Tuo noista kivoista juhlista mutta nyt ollaan arjessa ja EU-maan kansalaisen kansalaisjäsennyksen täyttääkseni lähdenpä nyt äänestämään ennakkoon noissa EU-vaaleissa. Toivottavasti Paloheinän terveys. ja kirjastotalon ennakkoäänestyspaikka on auki. Äänestämäni ehdokkaan uskon menevän EU-parlamenttiin.

    Huomenna on sitten taas juhlaa, puolustusvoimain lippujuhlanpäivä. Hangossa ne juhlallisuudet ovat nyt, joten täytyy tyytyä niitä vain tv:sta seuraamaan. Edelliset täällä Helsingissä ovat olleet vuosina 2007 ja 2012, näen kuvatiedostostani. Noita molempia olin seuraamassa suurkirkon eli tuomiokirkon portailta käsin. Oikein juhlavaa lippujuhlaa Teille kaikille!
  3. Muistan tuon viestisi maaliskuulta 2018. Ihan oikein siinä ennustit seuraavan, v, 2019 hallituksen kokoonpanon; SDP, Vihreät, Keskusta ja Vasemmistoliittohan siinä olivat, oli tosin myös RKP. Emmehän näköjään kovin erimielisiäkään asiassa olleet.

    Joo, meno täällä on mennyt niin hulvattomaksi, että asiakirjoittajilla ei juurikaan näy olevan kiinnostusta tuoda sanomaansa tänne, jonne tulvimalla työntävät törkyään nuo eräät, joilla ei ole kykyä asiakirjoittamiseen. Varsinkin eräs siinä ”kunnostautuu”, kun nykyisin nikin sulkeminen ei estä uuden rekisteröintiä välittömästi.

    Avauksellani taisin hieman ylpeillä tämän nikkini pitkäikäisyydellä. On täällä pitkäikäisempiäkin. Parikymmentä vuotta sitten tänne tullessani täällä esiintyi jo mielipidepankki, muistaakseni aito-arskakin. Myös Pystyyn-kuollut, joka ei ole tainnut täällä enää tänä vuonna esiintyä; toivottavasti ei ole kaatunut makuulleen.

    Kiitoksia kaiken hyvän toivotuksistasi! Kuntoni on nyt ehkä parantunut niin, että se on paras kuukausiin. Juuri tein tuossa n. kahden kilometrin lenkin Paloheinän pitkämäen hiekkatiereitillä ja jalkani nousi niin, ettei kävelyni ihan tallustelua ollut. Kyllähän jälkipolveni painostavat minua menemään täydellisiin tutkimuksiin yksityiselle puolelle ja ehkä niin teen, mutta vasta äitienpäivän jälkeisellä viikolla. Äitienpäivänä ehkä ajelen Karjaalle, josta käsin käyn poikani ja nuorimmaisensa kanssa viemässä kukkani vajaan 10 kilometrin päässä olevalle Pohjan kauniille hautausmaalle keväällä 2022 kuolleen poikani äidin haudalle.
  4. Viimekäyntini jälkeen on tullut vielä paljonkin viestejä, joissa oikein asiallisia; kiitos niistä, mutta en nyt jaksa niihin erikseen vastailla. Tuo Mielipidepankilta tullut vappukokemuksistaan kertova viesti oli sellainen, jonka luin hieman kateellisena, kun minulla sellaisia kokemuksia ei ollut nuoruudessani. Kerronpa nyt kuitenkin niistä omista, vaatimattomistakin vappukokemuksistani:

    Lapsuudessani kyllä siellä kotonanikin Rautavaaran syrjäkylällä vappua juhlapäivänä pidettiin, mutta ei mitenkään juhlittu. Kenties juhlittiin Rautavaaran kirkonkylällä, sillä Rautavaarahan oli tuolloin hyvin vasemmistolainen kunta, SKDL valtuuston suurin puolue – maalaisliitto tietysti kakkonen – mutta ei meiltä siellä 15 km:n päässä käyty muutoin kuin kauppaostoksilla ja muilla asioilla; joskus sunnuntaisin kirkossa.

    Tänne Stadiin tulin 16-vuotiaana syksyllä 1951 ja täällä alkoi ensimmäinen työurani Stockan tsupparina ja jatkui keväällä 1952 perustetun Sokoksen varastoapulaisena ja Helsingin olympialaisten alla urheilupuvuston myymäläharjoittelijana. Sitten minusta tuli kyllä työväkeenkin kuuluva, keväällä 1953 valurin apulaisena Lepistön valimossa Vallilassa ja sitten vielä rakennustöiden apumiehenä yhdellä rakennuksella, mutta en minä silloinkaan mihinkään työväen juhliin osallistunut.

    Myöhäissyksyllä 1953 lähdin sitten Lappiin, ensiksi ihan metsätöihin Kemin maalaiskuntaan, sitten erinäisten vaiheiden jälkeen syksyllä 1954 aputyönjohtajaksi pohjoismaiden suurimmalle savotalle Kittilän Kuolavaaraan, jossa siis pääsin herrantieni alkuun😉Mutta ei noissakaan yhteisöissä vappua juhlittu ainakaan muuten kuin ehkä vähän viinan kanssa. Viimeinen työni Lapissa oli keväällä 1955 uitto Ounasjoella Rovaniemen yläpuolella. Rovaniemessä kävin kutsunnoissa ja niissä minut määrättiin palvelukseen JP 2:een Santahaminaan, kun viimeinen kiinteä osoitteeni oli ollut täällä Stadissa.

    Varusmiespalvelukseen tulin sitten kesäkuussa 1955 ja kun keväällä 1956 minusta tuli varusmieskersantti, jäin sitten kersantiski ”kapiaisenakin”. Jääntiini vaikutti ratkaisevasti se, että viehättävä nainen, johon olin tutustunut jo varusmiesaikanani oli alkanut odottaa minulle lasta. Toukokuussa 1957 minusta tuli sitten isä, ollessani vasta 21-vuotias; onneksi äitinsä oli minua kaksi vuotta vanhempi😉

    Syksyllä 1980 päättyneestä sotilasurastani olen kertonut täällä tarpeeksi muuten, mutta hieman vappuasioista tuolta ajalta. Kyllä me tuona aikana yhteisöissämmekin vappua aina vietettiin. Esim. Santahaminan ali- ja toimiupseerikerholla aina olivat vappukarkelot tansseineen. Lienevätkö edelleen myös Santahaminan varuskuntakerholla, joka on yhteinen kerho kadetti- opisto- ja aliupseereille – toimiupseereitahan ei enää palveluksessa ole, viimeisetkin eläköityivät jo vuosia sitten.

    Vappua myös kodissani on aina jotenkin juhlistettu. Eniten varmaan avioliitossani, jonka vaimon löysin aikoinaan sieltä Haagasta, kuten kerron avauksellani. Hänen kanssansa siis kävimme myös noissa Hupalahden kirkkomäen vapputapahtumissa. Minähän jouduin aina olemaan niissä avopäin kun minulla ei ole sellaista valkolakkia, joka oli vaimollani. On se hänen lakkinsa edelleen tallessa tuolla yhden vaatekaapiston ylähyllyllä, mutta kovin kellastunut se on, kun vaimoni oli tullut ylioppilaaksi jo 18-vuotiaana ja 65-vuotiaana menehtyessään on jo kohta 20 vuotta odottanut minua tuolla Maunula uurnalehdossa – eikä hänen tarvinne enää kauan odottaa.

    Nyt vain siis kiitoksia kaikilla asiallisia viestejä ja minulle toivotuksia lähettäneille. Minä alan nyt laittaa lounasta, jonka nautittuani vielä päivälevoille, joiden jälkeen olen valmis vastaanottamaan vieraitani, joiden kanssa viettänemme iltaa melko pitkälle yhdessä. Huomenna sitten, jos vielä tässäkin kunnossa olen, lähden sinne avauksessanikin kertomaan Huopalahden kirkkomäen kivaan vapputapahtumaan.

    Nyt vain vielä Oikein Hienon vapun toivotukset kaikille!