Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

441

Kommenttia

6630

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Lounaan nautittuani vielä avasin palstan ja näin viestisi, sen johdosta:

    90-vuotispäivänikin pyrin pitämään varsin vaatimattomina, kuten olen edellä kertonut. Vieraisiin kuitenkin varaudun siten kuin olen edellä sanonut. Tuo päivähän on vielä runsaasti yli viikon päässä, joten en nyt sitä enempää suunnittele.

    Nyt ruokalevoille ja sen jälkeen tallustelemaan noille keskuspuiston hiekkateille, kun päivä on nyt oikein kaunis, aurinkoinen.
  2. Olen minä todella merkittää eräille. Miksiköhän? Pystyn sen kyllä päättelemään, mutta en viitsi sanoa. Eilen laitoin tälle avaukselle mielestäni tyhjentävän, todenmukaisen selityksen avauksessa esiin nostettuun. Täydennänpä sitä vielä, tosin jo aikaisemminkin kertomallani:

    Olin SDP:n kuntavaaliehdokkaana ylivääpelivaiheessani talvella 1972 – siis 36-vuotiaana. SDP oli silloin selvästi tukena Aliupseeriliitolle, joka oli aloittanut toimiupseeriasian ajamisen. Helsingin, Santahaminan ja Suomenlinnan aliupseerikerhojen johtohenkilöiden yhteisessä kokouksessa minut – Santahaminan kerhon puheenjohtajan – he asettivat ehdokkaaksi ja halusivat nimenomaan SDP:n listoille. Lähes parisataa ääntä sain, mutta olisi tarvittu tuplamäärä valtuustoon pääsemiseksi.

    Ei tuosta ehdokkuudestani ollut haittaa sotilasuralleni. Seuraavan vuoden alussa minusta tuli sotilasmestari ja seuraavana vuonna 1974 luutnanttikurssin suoritettuani luutnantti ja vuonna 1976 yliluutnantti ja vuoden 1979 alussa kapteeni, yhtenä neljästä ensimmäisestä siihen arvoon ylennetyistä toimiupseereista. Hienosti meni siis sotilasurani.

    Puolustusvoimista jäin täydelle eläkkeelle 45.vuotiaana kesällä 1980 ja välittömästi menin töihin Valiolle. Ensimmäiset viisi vuotta toimin yli 200 ihmisen työpaikan, Valion pääkonttorin konttoripalveluesimiehenä. Sinä aikana olin tosin runsaan vuoden palkattomalla lomalla tehdessäni viimeisen – kolmannen – YK:n rauhanturvaajareissuni. V. 1985 minusta tuli sitten isännöitsijä Valion keskushallinnossa. Siinä tehtävässä 13 vuotta toimittuani vuonna 1998, 63.vuotiaana jäin sitten eläkkeelle Valioltakin. Hienosti meni valiolaisuranikin. Täällähän eräät näkevät Valion täysin kepulaiseksi firmaksi; ehkäpä Valiolla nähtiin minutkin kepulaiseksi😉

    Menneet ovat menneitä, mutta täytyi niitä vielä kerran tuoda esille, kun niistä näkyy olevan kovin väärät tiedot eräillä, jotka niistä kovin kiinnostuneita ovat. Nyt olen vain tällainen tuplaeläkkeillä tallusteleva vanhus, mutta jos vielä kuitenkin pari viikkoa elää saan, silloin pääsen jo kymmenelle vuosikymmenelleni.