Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

438

Kommenttia

6645

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kiitos kauniista sanoistasi! Hyvinhän minulla meni työurallani ja muutenkin elämässäni on eräistä virheistäni huolimatta mennyt ihan hyvin, paremmin kuin lähtökohtani olisivat luvanneet.

    Palaan vielä tuohon toimiupseeriston syntyyn: Ei siitä suinkaan päättänyt sdp tai mikään muukaan puolue, vaan päättäjinä tietysti oli hallitus ja viimeisenä varmaan presidentti. Esitys hallituksen päättäjille tuli tietysti puolustusvoimain johdolta. Puolustusvoimain komentaja tuolloin oli kenraali Kaarlo Leinonen ja puolustusministeri Kristian Gestrin. Presidentti oli tietysti Urho Kekkonen.

    Toimiupseerien peruskoulutus eli uusien toimiupseerien valmistuminen siis lakkautettiin jo v. 1991. Opistoupseerienkin peruskoulutus lakkautettiin v. 2001. Aloitteen tekijä siinä oli puolustusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala, joka vaati samalla aliupseeriston palauttamista perustellen, että ”maisterit eivät yksin riitä puolustusvoimain kaikkiin tarpeisiin, tarvitaan myös mestareita”

    Enköhän liene jo sanonut tässä avauksessani esille ottamistani ja käsitellyistä aiheista tarpeeksi, ainakin tällä kertaa.
  2. Oho! Ovatpa nuo sotilasarvoasiat tuoneet melkoisen puhetulvan tälle avaukselleni, jonka tein oikaistakseni asiassa toistuneita vääriä käsityksiä. Antamistani tiedoista huolimatta käsityksensä heillä näkyvät pysyneen entisinä. Heillä ei siis voi olla mitään tietoja sotilaselämästä, mutta kiinnostusta kauheasti ja he luovat siitä haluamansa mielikuvan, jonka mukaan jokin puolue ylentelisi sotilaita upseeriarvoissa. Niin ei kuitenkaan pysty eikä ole koskaan pystynyt tekemään mikään puolue, se on aina korkeampien sotilasesimiesten oikeus ja tehtävä.

    Joo, sdp:n listoilla sitoutumattomana ehdokkaana olin talven 1972 kuntavaaleissa, ylivääpelinä jo viidettä vuotta palvellessani. Yhteiskokouksessaan Helsingin, Santahaminan ja Suomenlinnan aliupseerikerhojen hallituksen halusivat minut siihen tehtävään ja nimenomaan kyseisen puolueen listoille, kun se puolue oli ensimmäisenä ilmaissut kannatustaan aliupseeriliiton juuri käynnistämälle yhtenäispäällystöhankkeelle. En mennyt vaaleissa läpi vaikka toistasataa ääntä sain, mutta ei siitä ollut haittaa sotilastielleni, kun vuoden 1973 alussa minusta tuli sotilasmestari.

    Puolustusvoimain yli johto hyväksyi liittomme hankkeen ja ensimmäinen luutnanttikurssi käynnistyi heti vuoden 1974 alussa. Pääsykokeissa meitä oli kai lähes 50 ja pääsykokeen läpäisi 32 miestä. Kaikki me läpäisimme 5 kk kestäneen kurssin, minä sen priimuksena ja 01.06. meidät kaikki ylennettiin luutnanteiksi ja nimitettiin tu 2.lk:n tehtävään. Minä jouduin jättämään kuusivuotisen työurani Topografikunnassa ja siirryin opettajaksi Esikuntakouluun. Tasan kaksi vuotta myöhemmin 1976 useimmat meistä ylennettiin yliluutnantiksi nimitettyinä tu 1.lk;n tehtävään, minä joukossaan. Vuoden 1979 alussa sitten meistä neljä ensimmäistä ylennettiin kapteeneiksi tu erklk:n tehtäviin nimitettyinä. Palvelin silloin Siinailla YK:n rauhanturvaajajoukoissa. Kesällä sieltä sitten siirryin Pääesikuntaan komento-osaston henkilöstötoimistoon tehtävänäni valtakunnallisten toimiupseeriasioiden hoito.

    01.07.1980 täytin 45 vuotta ja 01.09. minulle tuli oikeus täyteen eläkkeeseen ja välittömästi lähdin konttoripalveluesimieheksi Valiolle, kun minut oli siellä jo haastateltu ja hyväksytty tehtävään. Vaikka täällä kerrotaan Valion olevan kepun johtama firma, ei minua hyväksymässä ollut kepun edustajaa, vain Valion palkattua johtoa, joka aina päättää tuollaisista kuten kaikista muistakin tärkeistä asioista. Puolivuotta Valiolla palveltuani minulle tuli Pääesikunnasta pyyntö lähteä komentotoimiston toimistoupseeriksi YK:n rauhanturvaajajoukkoihin Golanille, kun tehtävään jo nimetty oli joutunut perumaan lähtönsä. Valion johto antoi minulle luvan lähteä edellytyksellä, että vuoden kuluttua palaisin tehtävääni. Valiolta saamallani luvalla viivyin Golanilla vuoden ja kolme kuukautta, jonka jälkeen palasin Valiolle entiseen tehtävääni. Kaksi vuotta myöhemmin eli kesällä 1984 minusta tuli sitten isännöitsijä Valion keskushallinnossa, jossa tehtävässä palvelin 01.07.1998 saakka, jolloin 63-vuotiaana lähdin nauttimaan sitä toista eläkettäni.

    Tässäpä vielä kerran teitä eräitä usein niin kovin kiinnostanutta työuraani, että mielikuvituksellanne luotte siitä haluamanne kaltaista. Ottakaa tämä nyt talteen, sillä tällaista se on ollut todellisuudessa. Mutta jo kauan olen ollut vain eläkeläinen, puolustusvoimista kohta 44 vuotta ja Valioltakin jo 25 vuotta.
  3. Vielä täytyy puuttua tuohon, joka sanoo ”Vuonna 2001 lakkautettiin nämä SDP upseerit”. Silloin lakkautettiin uusien opistoupseerien peruskoulutus, uusien toimiupseerien peruskoulutus lakkautettiin jo 10 vuotta aikaisemmin. Toimiupseereja ei ole enää vuosiin ollut palveluksessa yhtäkään. Vähiin ovat käyneet jo opistoupseeritkin ja viimeinenkin heistä pakollisen eroamisikänsäkin vuoksi joutunee jäämään eläkkeelle jo ensi vuosikymmenen alussa. Mutta sotilasarvonsa niin toimi- kuin opistoupseerit - saavat pitää elämänsä loppuun asti jos eivät syyllisty rikoksiin, jollaisten perusteella oikeus sen heiltä pois ottaisi.

    Sanon tuossa edellisessä: ”Ainakin yksi kapteenin eläkkeelle jäänyt evp-toimiupseeri on sitten myöhemmin ylennetty majuriksikin, kertausharjoituksissa ja muissa maanpuolustuksellisissa tehtävissä ansioituneena”. Opistoupseereista kai useampikin on ylennetty majuriksi jo eläkkeelle lähtiessään. Varmasti heillä on ollut siihen ansioita. Olleet kai myös ylioppilaita, jollaisia suurin osa opistoupseereista lienee, sellainen on myös Pääkaupunkiseudun päällystön evp-osaston puheenjohtaja vaikka hän taitaa olla vain kapteenin arvoinen.

    Kapteeniksi jäin ja vain sellaisena pysyn minäkin. Joskus on tullut mieleeni, että olisinkohan saanut ylennyksen majuriksi jos olisin lähtenyt niihin kertausharjoituksiin, joihin minulle tuli kutsu kun olin jo 50-vuotias. Enpä halunnut lähteä, kun Valiolla oli meneillään varsin merkittävät remonttityöt pääkonttorirakennuksessa ja töiden edistyminen niiden valvojana oli minulle tärkeintä, eikä minun ole tarvinnut katua tuota ratkaisuani. Minulle hyvin riittää kapteenin sotilasarvoni, joka näyttää eräille olevan paljon merkittävämpi kuin itselleni;))

    Eiköhän tämä jo riitä minulta tästä asiasta. Tälle päivälle minulta tuskin tulee muutakaan. Nyt lounastettuani ruokalevoille sen jälkeen piiiitkälle lenkille ja klo 18.30 alkaen loppuilta kuluu taas urheilun merkeissä Lappeenrannassa pidettäviä yleisurheilun GP-kisoja tv2:lta seuraten.