kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. On se todella aivan ihmeellistä, suorastaan käsittämätöntä tuo, että olen tullut täällä niin merkittäväksi mieheksi, että Matti Vanhanenkaan ja hänen presidenttiehdokkuutensa ei näy olevan mitään rinnallani! Ja että kaikkein merkittävintä heille on tuo jo ammoinen sotilasurani, josta itselleni on enää merkitystä lähinnä vain siltä - siltäkin - saamani eläkkeen vuoksi.

    Kapteenin arvoon päättyneen sotilasuran merkittävyys varmaan on hyvin suuri sellaisille, joka ei ehkä ole saanut aliupseeriarvoakaan. Niinpä ilmeisesti yksi sellaisista on sitten itse tehnyt itsestään majurin, vaikka hänen kaikista esityksistään päätellen hänen oikea arvonsa lienee ollut saunamajuri.

    Hän kai tuossa edellä luulee, että 80-vuotiaana otetaan kaikki sotilasarvot pois. Olematon on tietämyksensä sotaväestä. Sotilasarvonsa voi menettää vain syyllistymällä johonkin vakavaan rikokseen, josta saamansa tuomion yhteydessä sotilasarvo otetaan häneltä pois. 60-vuotiaana tosin upseeriarvoisetkin poistuvat reservistä, mutta säilyttävät toki sotilasarvonsa.

    Niinpä minäkin siis olen edelleen sotilasarvoltani kapteeni, mutta ei sillä minulle mitään merkitystä ole. Ei ole ollut enää vuosikymmeniin. 50-vuotta täyttäessäni lehti-ilmoituksissani Hesarissa ja Suomen kuvalehdessä tittelinäni oli kapteeni evp, mutta kun Valiolainen-lehdessä oli 60-vuotisilmoitukseni - talo sen lehteen laittoi, en minä - siinä ei sanallakaan mainittu sotilasuraanikaan, keskushallinnon isännöitsijänä minut esiteltiin.

    Sinibaretti-lehti esitti minusta näyttävän 70-vuotisilmoituksen, jossa kuvani alla on esittely ”Barettiveli Jorma Korhonen Helsingistä täyttää 70 vuotta 1.7.2005. Pitkässä tekstissä hieman käsiteltiin sotilasuraanikin mm. mainiten, että ”Jorma kuului siihen neljän toimiupseerin ryhmään, jotka ensimmäisinä puolustusvoimissa ylennettiin kapteeneiksi”. Mutta enemmän tekstissä keskitytään rauhanturvaajauraani, todeten myös, että olen liittomme perustajajäseniä ja liittomme ensimmäisen hallituksen jäsen. Luen nuo nyt lehden numerosta 3/2005, jonka olen tallettanut.

    Kaikissa noissa lehtikuvissa olen siviilipuvussa, merkkipäiväni ajankohdan ikäisenä. 80-vuotispäiväni johdosta ei tainnut enää olla ilmoituksia missään lehdissä.

    Oikaisenpa tuon asian esille ottaneen eräitä muita vääriä käsityksiä. Kyllä minusta reservin upseeri eli vänrikki tuli jo RUK:n suoritettuani. Vaikka en varusmiesaikanani RUK:uun päässyt, olin kehittynyt kokemani ja oppimani myötä - meistä jotkut niin tekevät - ja muutamia vuosia myöhemmin täytin sinne pääsyyn vaaditut edellytykset. Sitten kyllä palvelin vielä aliupseerin palvelusarvoissa vääpelinä, ylivääpelinä ja sotilasmestarina, jossa arvossa palvellessani pääsin ensimmäiselle luutnanttikurssille ja sen päätyttyä minut ylennettiin luutnantiksi. Kaksi vuotta myöhemmin yliluutnantiksi ja 2,5 vuotta sitä myöhemmin kapteeniksi. Ja vain runsaan 1,5 vuoden kuluttua tuosta minusta tuli evp ja lähdin välittömästi lähes 18 vuotta kestäneelle siviilityöuralle, ja siltäkin olen ollut eläkkeellä jo kohta 18 vuotta. Mutta teille eräille olen edelleen sotilas, toimin jossakin esikunnassa, siis johtoportaissa - ja siksi olen aivan erityisesti kadehdittava!

    Vielä oikaisen tuon v. 1972 kuntavaaleissa saamani äänimäärän: 244 ääntä se oli. Varmaan vuoden 2018 presidentinvaaleissa saisin tuon ainakin tuhatkertaisena, kun tuo silloin jo 46 vuotta sitten saamani äänimäärä olisi varmaan tuottanut mahtavasti korkoa, ja olisihan silloin äänestysalueena koko Suomi eikä vain tämä Helsinki;))

    Eköhän tämä riittäne minulle tästä aiheesta, joka teille on se kaikkein merkittävin tällä palstalla, jolla Vanhanen tai kepukaan ei ole mielestänne yhtään mitään rinnallani!
  2. Täytyy nyt itsenikin puuttua tuohon, jossa minua ovat asettamassa presidenttiehdokkaaksi nuo, jotka eivät ole tulleet tuonne kepun presidenttiehdokkaasta tekemälleni avaukselle. No, onhan tosin sielläkin tuo yksi koettanut hakea huomiotani, kuten tekee joka päivä, usein öisinkin omilla avauksillaan.

    Ymmärrän toki, että olen heidän mielestään paljon merkittävämpi kuin joku Matti Vanhanen, mutta en silti taida ehdokkaaksi ryhtyä. Esitin asiasta tuolla omalla avauksellanikin tämän kommentin:

    >>Onhan tuossa ihan omana avauksenaan esitetty minuakin presidenttiehdokkaaksi. Täytyypä miettiä. Ehkä kuitenkin olen jo liian vanha sellaiseen. Olihan Paasikivi tosin jo 80-vuotias voittaessaan presidentinvaalit ylivoimaisesti v. 1950, mutta minä olisin v. 2018 presidentinvaalien aikaan jo kohta 83-vuotias. Ja kun Kekkonen oli dementti jo tässä iässä, en taida ehdokkaaksi suostua. En, vaikka eräille tällä palstalla olenkin hyvin merkittävä mies, eräälle kaikkein merkittävin, josta antaa todistusta nikissäänkin.<<

    Pitäisiköhän minun kuitenkin vielä ajatella asiaa, kun sillä näkyy noin suurta kannatusta olevan? Olisihan minulla jo valmiina kampanjani ydinsanomakin, jossa viimeinen osio rohkaisisi minua ryhtymään vielä vaikka tuollaiseenkin. Tuo kampanjani ydinsanoma aukeaa tästä:

    http://www.suomi24.fi/profiili/kapi_

    Näkyyhän tuossa eräs jo vihjanneen halukkuudestaan vastaehdokkaakseni. Mikäpä siinä, julkistakoon siis hänkin vaalimainoksensa, tietenkin kuviensa kera, sillä ei presidentiksi valita sellaista, joka ei uskalla naamaansa näyttää.

    En nyt kuitenkaan pohdi tuota presidenttiehdokkuusasiaa enempää. Kun täällä Suomen eteläisellä palmurannikolla jatkuu upea kesäsää, lähden taas ulkoilemaan tuonne keskuspuiston pohjoisosan erämaihin. Te eräät ette tietenkään malta poistua koneiltanne, vaan varmaan jatkatte tuon tärkeimmistä tärkeimmän asian käsittelyä.
  3. Lipposen menestys viime pressavaaleissa oli tosiaan umpisurkea, johtuen siis siitä, että hän ei tosissaan kampanjoinut ja sen ymmärsivät ne, jotka olisivat muuten saattaneet Lipposta äänestää. Minä - vaikka Lipposta aikoinaan eduskuntavaaleissa äänestelin - en tosin olisi nyt äänestänyt häntä missään tapauksessa, kun ehdolla oli presidentiksi häntä parempi ehdokas, Niinistö.

    Eivät ne hallitusten liiketoimet ole ennekään aina kovin hyvin onnistuneet. Ihan hyviä esimerkkejä asiasta annat. Mutta harvoin - jos koskaan - ne ovat johtaneet sellaiseen katastrofiin, jonka Talvivaara tuottaa.

    Joku näkyy sinua tukeneen muistuttamalla että jokaisella johtajalla tulee olla oma Valconsa. Pääministeri Sorsan lempihanke taisi olla se Valco. Kuvaputkitehdas se kai oli ja mönkään hanke meni. Sitten Vennamo alkoi kutsua Kalevi Sorsaa valkosorsaksi. Miksipä ei sellainenkin voisi olla, kun on myös sinisorsa;))
  4. Vastaan samalla noihin jokaiseen kolmeen viestiisi, jotka ovat tulleet eilisiltaisen palstalta poistumiseni jälkeen:

    Joo, kyllä minunkin mielestäni vakavimmin otettava presidenttiehdokas kepulla olisi Olli Rehn, eli Relli Oon, kuten häntä kuulemma aikoinaan koulupoikaporukoissa Mikkelissä nimitettiin. Mutta miksi vasta vuoden 2024 vaaleissa? Ei hän tosin vielä silloinkaan olisi iältään liian vanha tehtävään, vasta 62-vuotias.

    Toisessa vastineessasi toteat, että presidentinvaaleissa ehdokkailla ei ole ollut tapana nokitella toisiaan. Kyllä joskus aikaisemmin sellaista tapaa heillä on ollut, ei tosin Kekkosen aikaan, ei tietenkään, ymmärrettävistä syistä. Eikä tosiaan Lipponenkaan viime vaaleissa ollut lainkaan yhtä äreä kuin oli pääministeriaikanaan vastaavissa tilanteissa. Sekin mielestäni todistaa, että Lipponen ei tosissaan edes tavoitellut presidentin tehtävää; varmaan tiesi mahdollisuutensa vähäisiksi Niinistöä vastaan.

    Voisikohan Väyrynen olla lähtemättä ehdokkaaksi seuraavissa pressavaaleissa? Väyrysen tuntien en oikein jaksa siihen uskoa. Ei häntä pelota ohjelmallisen pankkinsa tyhjentäminen ennen eduskuntavaaleja, sillä kyllä hän taas nopeasti sen pankkinsa täydentäisi.

    Oletko siis ymmärtänyt niin, että Jutta Urpilainen olisi jättämässä politiikan? En ole tullut ajatelleeksi, että siihen tosiaan voisi viitata tuo hänen lapsenhankintansa ja eduskunnasta nyt ottamansa lapsenhoitoloma. Mutta eiköhän Jutalle tulle taas uutta paloa politiikkaan, kun lapsen saannin ensihurma hieman hälvenee. Ja kyllä hän demareille vahva kandidaatti presidenttiehdokkaaksi olisi.
  5. Ihan asiallisia vastineita on tullut minun katsoessani tuota huippujännittävää matsia, jossa Suomi voitti USA:n 2-1. Hyvä me!

    Älkööt nuo asiallisesti viestitelleet pahastuko, että illan ollessa jo näin pitkällä vastaan heille yhteisesti. Ensiksi nimimerkille A-Celle:

    Yhdyn hänen näkemykseensä niin Lehtomäkeä kuin Vanhastakin koskien. Lehtomäen motiivit olivat todellakin hänen oma etunsa muiden etuja loukkaamatta, mutta Vanhasen motiiveissa on tuomittavampaa se, että hän pyrki tuollakin tavalla toimimaan vain kepulandian hyväksi, jollainen toiminta koko Suomea ajatellen on aina vahingollista.

    Nimimerkille DV8_Diva_XOXO huomauttaisin, että ei Niinistölle käynyt huonosti Halostakaan vastaan, muistaakseni kakkoseksi hän jo silloin pääsi - eli parempaan sijoitukseen kuin Väyrynen viime vaaleissa - ja se oli Niinistölle vasta harjoitusottelu. Viime vaaleissa nähtiin totuus, ja jos Sauli vielä on ehdolla seuraavissa vaaleissa - kuten toivon ja uskon - ihan sama, keitä häntä vastassa on: ei niillä ole mahdollisuuksia.

    Käsitykseesi Väykyn ehdokkuuden perusteista viime vaaleissa yhdyn. Mutta sitä et taida ymmärtää, että Lipponen ei kai todellakaan edes halunnut päästä presidentiksi; jos olisi halunnut, ihan toisella teholla hän olisi kampanjoinut. Taisi haluta keskittyä edelleen vain muistelmiensa kirjoittamiseen. Muistelmiensa ensimmäisen osan julkistamistilaisuudessa Akateemisessa kirjakaupassa jo monta vuotta sitten kysyin häneltä, että eikö hän aio enää tulla mukaan politiikkaan. Siihen Lipponen murahti: ”Ne ajat ovat olleita ja menneitä minun osaltani”.

    Nimimerkille Pressaehdokas antaisin vain tunnustusta siitä, että hyvin ja oikein hän näkee Talvivaaran, sen synnyn ja siihen ”ansioituneet” ja hankkeen tuottamat ”tulokset”. Jos olisi käytetty toisin se siihen hankkeeseen jo syydetty valtava rahamäärä, varmasti sillä olisi saatu aikaan jotain hyvääkin. Se kun on ollut jo kai miljoonia kertoja suurempi kuin täällä eräitä puhuttaneet Halosen eläkkeet, eikä loppua rahanmenolle vielä näy.

    Kun tapanani ei todellakaan ole eräiden muiden tavoin viettää öitäni tällä palstalla, nyt on jo korkea aika lähteä iltapesuille ja vuoteeseen. Hyvää yötä noille hyviä vastineita lähettäneille ja muillekin!
  6. Tällä palstalla tuo "pakkoruotsi" näkyy olevan ainakin eräälle kauhistus. Hänen koulunkäyntinsä lienee mielestään tyssännyt siihen, ettei hän läpäissyt ehtojaan ruotsinkielessä. Varmaan hänen menestyksensä ei ollut parempi muissakaan aineissa.

    En todellakaan ymmärrä tuollaista "pakkoruotsista" vouhkaamista. Sellainen painajainen se "pakkoruotsi" ei taatusti ole niin monille, että se vaikuttaisi mitenkään presidentin valitsemiseen. Vapaaehtoisesti ja hyvin mielelläni minäkin sitä aloin opiskella heti, kun siihen tuli mahdollisuus. Kovin harmistunut olen siitä, että aikoinaan ihan hyvä ruotsintaitoni on sittemmin pahoin rapistunut. En toki syytä siitä mitään muuta kuin itseäni, laiskuuttani taitoni ylläpitämisessä.
  7. Onhan tainnut Väyrynen nyt niin sanoa. Mutta kuten toteat: ennen vuotta 2018 Väyrysen mieli ennättää muuttua monta kertaa. Näköjään me molemmat tunnemme hyvin Väyrysen.
  8. Enpä ole tuollaista pohtinut. Miksi Niinistö ei suostuisi enää ehdokkaaksi? Mies on vielä parhaassa iässään presidentiksi ja suosionsa ei ole tällä kaudellaan ainakaan vähentynyt, joten uudelleenvalinta olisi aivan varmaa, olipa muiden puolueiden ehdokkaina keitä tahansa.

    Mutta jos vastoin varmaa uskoani Niinistö kuitenkin haluaisi luopua - perusteenaan esim. olla enemmän nuoren vaimonsa kanssa, vaikkapa vielä perheenlisäystä hankkiakseen, en silti halua spekuloida kovin epätodennäköisellä tilanteella. Mutta jos… tuskinpa Katainen olisi silloinkaan kokoomuksen ehdokkaana, kun hänellä on samoja rasitteita kuin Vanhasellakin. Siinä tapauksessa kokoomus saattaisi nostaa presidenttiehdokkaansa politiikan ulkopuolelta. Siihen konstiin turvautui kepukin valitessaan Sipilän johtajakseen.

    Eikä Heinäluoman ehdokkuus demareissa ole lainkaan varmaa. Heidän ehdokkaansa saattaa olla Jutta Urpilainen, sillä onhan puolueella hyvät kokemuksen naisehdokkaansa menestymisestä. Urpilaisen ehdokkuuteen saattaisi demareita innostaa myös Hillary Clintonin todennäköinen valinta Yhdysvaltain presidentiksi. Ulkoisesti näyttävän keulakuvan Urpilaisesta maamme saisi, jopa ehkä näyttävämmän kuin ensimmäisestä naispresidentistämme;))
  9. Eipä ole ainakaan toistaiseksi tullut vakavammin otettavilta kepulaisiltakaan näkemyksestäni poikkeavia mielipiteitä Vanhasen presidenttiehdokkuuden suhteen. Lienevät siis samaa mieltä kanssani. Ihan vakavasti otettavia kepulaisikin siis on, joskaan heitä ei ole tällä palstalla esiintyvissä juuri muita kuin tuo Pystyyn_kuollut, joka näyttäisi näkevän asian samoin kuin minäkin.

    Mielenkiinnolla odotan sitä, kun kepun Vanhanen ja kapun Väyrynen alkavat käydä vaalitaistelua toisiaan nokitellen. Hehän tulevat olemaan pahimmat vastustajat toisilleen, vaikka yhtälailla ilman mahdollisuuksia ovat kumpikin. Hauska sitä taistelua meidän ei-kepulaisten on seurata, kepulaisille se varmaan on vähemmän hauskaa.

    Onhan tuossa ihan omana avauksenaan esitetty minuakin presidenttiehdokkaaksi. Täytyypä miettiä. Ehkä kuitenkin olen jo liian vanha sellaiseen. Olihan Paasikivi tosin jo 80-vuotias voittaessaan presidentinvaalit ylivoimaisesti v. 1950, mutta minä olisin v. 2018 presidentinvaalien aikaan jo kohta 83-vuotias. Ja kun Kekkonen oli dementti jo tässä iässä, en taida ehdokkaaksi suostua. En, vaikka eräille tällä palstalla olenkin hyvin merkittävä mies, eräälle kaikkein merkittävin, josta antaa todistusta nikissäänkin.
  10. Pidätkö siis kepun huonona tai ainakin leikkimielisenä harkintana sitä, jos Vanhasesta tulee puolueen presidenttiehdokas? Sanothan, että kepukaan ei harkitse asiaa nyt vakavasti. En ole ihan samaa mieltä. Olisiko kepussa nyt ketään muutakaan, joka voitaisiin ottaa vakavammin presidenttiehdokkaana?

    Oikeassa olet varmaan siinä, että kepun varhainen liikkeellelähtö asiassa johtuu Paavo Väyrysestä. Samaa mieltä näkyy olevan myös toinen järkimies, mielipidepankki, jolle juuri vastasin.
  11. Kiitos tunnustuksesta, vaikka helppohan oli löytää noita hyviä esimerkkejä Vanhasen presidenttiehdokkuutta tukemaan. Tosia ne ovat, kuten sinäkin toteat.

    Saatatpa olla oikeassa noissa Vanhasen ehdokkuuden perusteissa. Varsinkin siinä toisessa, eli kepun pyrkimyksessä maton vetämiseen jo etukäteen Väyrysen mahdollisen ehdokkuuden alta. Mutta tuskinpa siinä onnistuu. Pitäisi siellä Väykky tuntea niin, että tiedettäisiin Väykyltä tulevan vastaiskun, joka saa kepussa housut tutisemaan muiltakin kuin Vanhaselta. Kiva sitä on tosiaan sitten seurata!

    Ai että Vanhanen olisi ollut aktiivinen Jäätteenmäen syrjäyttämisessä? Tuosta en muista kuulleeni, mutta järkeenkäyvältä se nyt tuntuu. Varmaan hän tiesi siten pääsevänsä ”kalifiksi kalifin paikalle”, sillä olihan hän ”rehellisintä, mitä kepusta löytyi”, ainakin jos uskomme Timo Kallin vakuutteluja hänen Vanhasta pääministeriksi tarjotessaan.
  12. Avaukseni otsikko on ”Tärkeimmästä asiasta”. Sellaiseksi asiaa luulin toissapäivänä tämän avauksen tehdessäni. Mutta pain alkoi ilmetä, että joillekin eräs muu asia on hyvin paljon tärkeämpi. Siitä ovat ahkerasti antaneet todistusta tällä avauksellani ja tehden siitä myös omia avauksiaan. Minähän olen se heille tärkein ja merkityksellisin.

    Itse en osaa pitää itseäni niin tärkeänä ja merkityksellisenä, että osallistuisin enempää tuohon heidän mielestään tärkeimmästä mahdollisesta aiheesta virittämäänsä keskusteluun. Noiden mielestään tärkeimmästä mahdollisesta asiasta käymän vuolaan keskustelun johdosta sanon vielä vain oman näkemykseni yhdestä heidän esille nostamastaan aiheesta:

    Millaiset lähtökohdat elämälleen meistä kukin on saanut, se ei ole riippunut hänestä itsestään. Mutta hän on voinut vaikuttaa siihen, mitä hänestä on tullut. Siitä johtuen esim. karjakon äpäräpojasta on voinut tulla elämässään jotakin saavuttanut ja siksi niin vahvan itsetunnon saanut mies, että hän rohkenee esiintyä täälläkin omana itsenään. Toisaalta kenties elämälleen paremmat lähtökohdat saaneista miehistä eräät kokevat saaneensa elämältään niin vähän, että luovat mielikuvituksellaan itselleen toisen todellisuuden, jossa hahmossa esiintyvät tällaisella palstallakin. Mutta voivat esiintyä vain todellisen itsensä taidoilla, jolloin tulos on, hm, varsin vaikuttava!

    En siis jatka tätä enempää siitä eräiden mielestä kaikkein tärkeimmästä asiasta, vaan päätän osaltani tämän ketjun. Uskon avaavani seuraavaksi - en tiedä, koska - taas paljon vähemmän merkittävästä aiheesta, kepupolittikasta, tai ainakin sitä jossain määrin sivuten. Sitten - varmaan jo sitä ennenkin - eräät pääsevät mitätöimään näkemystäni asioiden merkittävyydestä alkaen puhua mielestään paljon merkittävämmästä aiheesta. Siitähän me kukin haluamme puhua, mitä pidämme mielestämme tärkeänä ja merkittävänä. Tämä on psykologiaa - eli psygolokiaa, kuten eräs minua korkeammin oppinut sanoisi!

    Näkemiin!
  13. Niin se päivä vierähti iltaan ulkoillessa tässä ihanassa säässä! Kun vastoin aikomustani tulin vielä palstaa silmäilemään, näkemäni - tässäkin ketjussa ja muilla avauksilla herätti sellaista ihmetystä, josta ei voi vaieta.

    Miksi ihmeessä noiden eräiden ajatukset pyörivät vain sotilaselämän ympärillä? Luulen, että olen kokenut sitä paljon monipuolisemmin kuin he, kotimaassa monissa erilaisissa tehtävissä ja ulkomaillakin, ja oikein hyvin sillä urallani menestyin, kuten tiedätte. Oli se urani aikoinaan minulle hyvinkin tärkeä, ja on minulla siitä vielä vuosikymmentenkin jälkeen oikein mukavia muistoja, ja olen edelleen mukana evp-toiminnoissa. Mutta kun tuo urani on jo kaukaista menneisyyttäni ja elämässäni on sen jälkeen tapahtunut niin kovin paljon muuta, en sillä sotilasurallani ole enää aikoihin itseäni mitenkään mitoittanut.

    Mutta nuo eräät näkyvät mitoittavan minua vain sillä. Miksiköhän? No, tuo eräs ilmeisesti siksi, kun hän joutui pakertamaan koko pitkän uransa - paljon pitemmän kuin minä - niissä vaatimattomissa kenttätehtävissä, joissa me jokainen aikoinaan aloitimme. Niin minäkin, jääkärijoukoissa. Eikä tietenkään päässyt edes sotilasarvoissa samaan kuin minä paljon lyhyemmällä urallani. Siitä johtuvasta katkeruudesta hänen outo esiintymisensä kumpuaa. Ei raukka ymmärrä, että syy menestymättömyyteen on ollut vain hänessä itsessään. Molemmat jalat tukevasti ilmassa leijuen ei sotilasurallakaan menestytä.

    Vielä huvittavampi - säälittävämpi olisi kai parempi sana - on tuo, joka on leikkinyt täällä majuria, ei nyt tänään enää sillä hupinikillään vaan puskassa, erehtymättömästi tunnistettavana. Jos hän oikeasti jotakin tietäisi sotaväestä, hän ymmärtäisi, ettei hänen ”esitystaidollaan” olisi päästy ylikersantiksikaan. Jos va-kersanttina olisi sinne ”rottakouluun” päässytkin, ensimmäisellä jaksolla hän olisi karsiutunut. Suomen kielessä hän olisi hylätyn saanut. Siitä ei pienintäkään epäilystä. Moni sieltä ”rottakoulusta” on karsiutunut siitä syystä. En voi olla kertomatta tapausta omalta kurssiltani:

    Kurssimme iältään vanhin oppilas, jo sodassa mukana ollut mies, joka oli aikaisemmin palvellut pitkään rajajääkärinä, mutta saanut sitten va-kersantin natsat, jolloin hänet täytyi komentaa peruskurssille sinne ”rottakouluun”. Hän sai hylätyn suomen kielestä ja kurssinsa päättyi ensimmäiseen jaksoon; en tiedä, saiko hän palvella rajalla kersanttina eläkeikäänsä saakka.

    Joululomille lähtiessämme komppaniamme parisataa oppilasta oli kutsuttu käytävälle neliriviin ja komppaniamme päällikkö kapteeni Hirvonen ilmoitti nimet, joiden opiskelu päättyi siihen. Kymmenkunta heitä oli, ja varmaan puolella heistä syy oli hylätty suomen kieli. Tuon rajavartioston miehen nimen lukiessaan hän jatkoi: ”Kyllä minä, N-nen, olisin teille suonut tämän kurssin läpäisyn, päätös tästä ei ole minun vaan se on tehty ylempänä tiettyjen paragrafien edellyttämällä tavalla. Ei niiden diftongien perään kyselty siellä, missä olimme runsaat kymmenen vuotta sitten, mutta nyt ne näkyvät olevan ratkaisevan tärkeitä”.

    Kovin täytyy olla heikoissa kantimissa ja varmaan aiheellisesti sellaisen miehen itsetunnon, joka yrittää esittää suurena vahvuutenaan, osoituksena johtajankyvyistäänkin sitä, että sai 30 vuotta pakertaa kentällä tehtävissä, joissa kaikki aloittivat, mutta joista kyvykkäämmät melko pian etenivät vaativampiin tehtäviin. Vielä heikommissa kantimissa - ja vielä aiheellisemmin - on itsetunto miehellä, joka luo mielikuvituksessaan itselleen korkeakoulutustakin edellyttävää upseerin uraa, vaikka jokainen näkee otsallaankin, että hänen avuillaan ei olisi läpäisty edes sitä kuuluisaa ”rottakoulua”, eikä hän olisi koskaan päässyt ylikersantiksikaan.

    Aamupäivällä annoin tuolle ensiksi mainitulle vilpittömästi hänen parastaan tarkoittavia hyviä neuvoja. Nyt se harmittaa, kun sain häneltä sellaisen vastineen, joka osoittaa, että hän ei ymmärrä tilaansa, joten hukkaan heitettyjä ovat hänelle annetut hyvät neuvot. Tuskin häntä kukaan pystyy enää auttamaan, ei varmaan alan lääkäritkään.
  14. Jospa lopuksi puoleltani tukeutuisin itseäni viisaamman näkemyksiin, jotka eivät ole ristiriidassa omienkaan näkemysteni kanssa:

    –Yllätys oli se, miten tiukan loogisesti raportöörit perustelivat Suomen ja Ruotsin etujen yhteisyyden myös Nato-kysymyksessä. Jos ne aikovat reagoida nykyiseen turvallisuusvajeeseensa, ainoa järkevä tapa on liittyä yhdessä Natoon. Jos toinen liittyy ja toinen ei, siitä on haittaa myös sille, joka liittyy, ja varsinkin sille, joka ei. Siitä kärsisivät myös Nato ja varsinkin Baltian maat. Vaikka Skandinavian kaikki maat kuuluisivat Natoon, Venäjä ei menettäisi mitään sellaista, mitä se ei ole menettänyt jo kauan sitten, hän sanoo.

    Samalla Nato-selvitys paljastaa Tarkan mukaan, että Ruotsin ja Suomen liittyminen puolustusliittoon on niin mutkikkaan ja riskialttiin polun päässä, että se on lähes mahdotonta.

    –Suomi ja Ruotsi ovat etukäteen ja silmät ummessa sitoutuneet kansanäänestyksen järjestämiseen asiasta, jonka sisällöstä, merkityksestä ja seurauksista ei ollut harmainta aavistusta vielä silloin kun nämä hurskaat päätökset tehtiin. On suuri riski, että ainakin toinen kansanäänestyksistä hylkäisi Nato-vaihtoehdon. Se osoittaisi Venäjälle, että ärhentely kannattaa aina. Se olisi presidentti Vladimir Putinille melkein yhtä iso voitto kuin Krimin kaappaus, hän kommentoi.

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/195084-tutkija-loysi-mustan-aukon-nato-raportista-surkea-tila-heikentaa-suomen

    Vaikka avauksessani esille ottamani aihe on niin tärkeä, että sitä tärkeämpää ei voi olla, en jatka aiheesta enempää tällä kertaa. Enkä muustakaan aiheesta ainakaan tänään, tuskin lähipäivinäkään. Tällaisina päivinä ei viitsi juurikaan olla sisällä.

    Tänne Suomen eteläiselle palmurannikolle kesä tekee nyt vauhdilla tuloaan. Jo aamupäivällä tein pitkän, parituntia kestäneen kävelyn tuonne Keskuspuiston pohjoisosiin. Upeat valko- ja sinivuokkokentät siellä rehottavat. Lintujen konsertti soi kaikkialla - kiimoissaan ne tosin kiljuvat. Kuuntelin hetken myös vuolaana vyöryvän Vantaanjoen Pitkäkosken kohinaa. Ja iltapäivällä tein kilometreissä pitemmänkin pyöräretken keskuspuistoa toiseen suuntaan, eli etelään. Kävin myös vaimoni haudalla Maunulan uurnalehdossa. Upeasti on lähtenyt kasvuun haudalle istuttamani ruusu. Vielä nyt iltaakin istun länsipatiollani nauttien auringosta - ja vähän muustakin sinne mukanani viemästäni.

    Mutta epäilemättä viihtyvät vain tällä palstalla nuo eräät, joilla on niin tärkeää puhuttavaa, kuten sekin, että pitäisikö minulta ottaa pois sotilasarvo ja ainakin mitalini, kun olen kepuakin kritisoinut. Ja millä sanantaidolla he tuon kaiken viisautensa ilmaisevatkaan!!!

    Lopuksi vielä ihmettelen tuon minuun nikilläänkin sitoutuneen kertomaa, että hänen joukoissaan siellä ”väessä” ammattitoverit valitsivat luottamusjohtotehtäviinsä vittumaisimmat pilkunnussijat joukostaan. Kovin toisenlaiset kriteerit oissa valinnoissa oli minun joukoissani siellä väessäkin, eikä noilla perusteilla valioeläkeläisetkään valitse edustajiaan yhdistykseensä. Mistähän tuollainen outo käytäntö on periytynyt joukkoihin, joissa tuo kaveri on palvellut? Ei kai kuitenkaan kepusta, kun käsittääkseni tuo kepua lähellä ollut joukon jäsen ei koskaan palvelustovereiltaan luottamusta senkään vertaa kuin sai sitten eläkeläisenä eräissä vaaleissa;))
  15. Hui kauheaa, onko tapahtunut sellainen laittomuus, että evp-upseeri on syyllistynyt huomattavaan ylinopeuteen, eikä ole siitä rangaistuksena sotilasarvoaan menettänyt!

    Heh heh. Sinulla se leikkaa ja välähtää! Samaa ei voi sanoa tuosta avaajasta, mutta ei hän varmaan tilaansa ymmärrä, kun on vielä jatkanutkin. Voi raukkaa!
  16. Vaikka entisen palvelustoverisi mukaan kapitulanttiaikanasi olitkin aina molemmat jalat tukevasti ilmassa, voisit sinä jo nyt laskeutua vähän alemmas, jotta näkisit todellisuuden paremmin. Näkisit, että ei niitä kapeja tai Jombeja ole kaikkialla, on vain tämä yksi tämän rekisteröidyn nikin takana.

    Annan sinulle hyvän ja vilpittömän neuvon: Rekisteröidy, ja ota nikiksesi jokin, jolla osoitat itsenäisyyttäsi etkä riippuvuuttasi jostakin toisesta. Niin voisit saada omanarvontuntoa niin, että et keskittyisi täällä vain toisiin keskustelijoihin. Huomaisit, että täälläkin on myös muuta mielenkiintoista. Ja sinut voitaisiin ottaa vähän vakavammin kuin nyt. Se antaisi sinulle henkistä tyydytystä ja toisi itsetietoisuutta ja itsesi arvostusta.

    Kun itsetuntosi kohentuisi, alkaisit jopa huomata, että on muutakin elämää kuin tämä kepupalsta. On avara maailma, jossa riittää monenlaista näkemistä ja kokemista. Ja vaikka et matkustelisikaan, kai niillä kotikulmillasikin on yhtä ja toista, jossa voisit olla mukana, kun et enää itseäsi häpeäisi. Ja voisit liittyä myös evp-toimintoihin. Niissä voisit ehkä entisille palvelutovereillesikin näyttää, että et olekaan enää molemmat jalat ilmassa. Niiden tiimoilta saa myös kokea paljon kivaa. Niissä olen vielä mukana minäkin, vaikka sotilasurani on jo paljon kaukaisempaa menneisyyttä kuin sinulla.

    Miksi yhä arkailet rekisteröitymistä, kun sinun ei enää tarvitse pelätä henkilöllisyytesi paljastumista? Itsehän olet henkilöllisyydestäsi vihjeitä antanut niin, että me kaikki jo tiedämme, kuka olet. Minäkin siis jo uskon, että olet tuo Ossi A.

    Ymmärtänet, että sanon tuon kaiken vain sinun parastasi tarkoittaen. Kaiken minusta ja minulle sanomasi jälkeen olisin voinut sinulle ilkeilläkin, mutta niin en halua tehdä. Ammattikuntamme - myös vähäisimpien veljiemme - parhaaksi pyrin jo ammoisena palvelusaikanani aina toimimaan liitossamme ja yhdistyksissämme. Palvelusurani loppuvaiheissa minulla oli siihen mahdollisuus työssänikin. Evp-veljiemme hyväksi pyrimme toimimaan myös noissa evp-yhteisöissämme. Tämän ymmärrät, jos liityt mukaan niiden toimintoihin. Vakuutan, että kyllä nekin tällaisen palstan voittavat kaikessa antoisuudessaan.

    (Olit heittänyt viestin avauksellenikin, ja vaikka olisin voinut antaa siihen hyvän vastauksen, en kuitenkaan niin tehnyt. Turha sinun kanssasi on yrittää puhua asioista niin kauan kuin olet tuollainen pelle nikkiäsi myöten)
  17. Ei ole poliitikoillammekaan kristallipalloa, josta voisi tulevaisuutta nähdä. Mutta järkeä heillä luulisi sentään olevan, ja jos sitä käyttäisivät, ymmärtäisivät Venäjän kehityssuunnan ja kiireesti päättäisivät Natoon liittymisestämme. Paradoksi on, että heistä monet vastustavat Natoon liittymistämme syyllä, jonka pitäisi sitä vahvimmin puoltaa: Venäjän pelolla!

    En minäkään jaksa uskoa Trumpin voittoon, vaikka hänestä nyt republikaanien ehdokas tuleekin. Ja vaikka hän ilmeisesti saa kannatusta demokraattien Clintonin sekä oikealta että vasemmalta puolelta; näin ainakin aamuisen Hesarin pitkässä artikkelissa nähdään.

    Kansanäänestyksestä Natoon liittymisasiassa sanon mielipiteeni aamuisessa viestissäni:

    >>Me olemme äänillämme valtuuttaneet päättäjät - siis eduskunnan - tekemään tuollaisista asioista päätökset puolestamme uskoen, että heillä on siihen itseämme paremmat edellytykset. Jos niin ei ole, olemme pahoin erehtyneet heitä äänestäessämme.<<

    Yhdyn näkemykseesi siitä, että parasta meille olisi pitää Venäjään viileän asialliset välit, paino sanalla ”viileät”. Eli samanlaiset kuin ovat Venäjään esim. Saksalla ja Britannialla. Hyvinhän heillä keskinäisetkin asiat hoituvat, kauppa käy eikä Venäjänkään puolelta uhoa näy.
  18. Eipä liioitella! Kyllä minä olen vain kapteeni ja tuo tarkoittamasi on majuri. Toimi varuskunnan aliupseerikerhon saunamajurina, saunan lämmittäjänä. Oli varmaan ihan hyvä tehtävässään, kun edelleen on innokas saunoja.

    Tosin aliupseerit joutuivat itse kirjoittamaan saunan oveen tiedot saunan aukioloajoista ja saunavuoroista, kun saunamajurin kirjoitustaito ei siihen riittänyt. Mutta harvahan meistä on ammatissaan aivan täydellinen;))
  19. Ihan asiallista puhetta. Itse asiassa emme taida olla näkemyksissämme kovinkaan kaukana toisistamme. No, en kyllä yhdy näkemykseen, jonka mukaan meillä olisi vain huonoja vaihtoehtoja, kyllä Natoon liittymisemme olisi hyvä vaihtoehto.

    Oikein näet, että emme todellakaan ole enää puolueeton maa vaan osa läntistä liittoutumaa, miksi emme voisi olla siinä asemassa myös Naton jäsen. 90 % EU:n kansalaisista on Natoon kuuluvien maiden kansalaisia.

    Aggressiivinen ja kansainvälisistä sopimuksista piittaamaton Venäjä on meille ainoa todellinen ulkoinen uhka. Trumpin johtamat Yhdysvallatkaan eivät sitä olisi, sillä miehen tähänastiset - nyt jo siistiytyneet - puheet ovat olleet vain vaalitaistelu-uhoa.

    Jos Natoon liittymisestämme pidetään kansanäänestys, molemmilla osapuolilla - myös siis Natoon liittymistä haluavilla - tulee olla samat oikeudet ja mahdollisuudet sanomansa julkisaattamiseen. Jos niin on, uskonpa Nato-kannan voittavan kansalaisten enemmistön mielissä.

    Mutta en minäkään kannata kansanäänestyksiä, en tuossakaan asiassa. Kansanäänestystä ei järjestetty euroonkaan liittymisestämme, joka oli vähintään yhtä tärkeä päätös. Me olemme äänillämme valtuuttaneet päättäjät - siis eduskunnan - tekemään tuollaisista asioista päätökset puolestamme uskoen, että heillä on siihen itseämme paremmat edellytykset. Jos niin ei ole, olemme pahoin erehtyneet heitä äänestäessämme.
  20. Asiallisiakin vastineita on tullut ja niihin olen pyrkinyt vastailemaan. Jos tulee lisääkin sellaisia, mielelläni niihin vastailen, mutta en enää tänään, sillä tapanani ei ole palstaa päivystää.

    On tullut myös asiattomia, joissa on keskitytty vain jonnekin menneeseen. Meidän pitäisi ymmärtää, että menneisyyttämme emme voi muuttaa, mutta tulevaisuuteemme voimme vaikuttaa. Mikä olisikaan tulevaisuutemme kannalta tärkeämpää kuin maamme ja kansalaistemme turvallisuus? Siitä minäkin huolta kannan. Oma tulevaisuuteni on varmaan jo kovin lyhyt, mutta toivon jälkeläisilleni, kaikille suomalaisille ja koko maallemme turvallisuutta vielä silloinkin, kun minua ei enää ole. Tämä toive on motiivini tälle avaukselleni.

    On tullut myös ihan järjettömiä vastineita, ja ilmeisesti tämän avaukseni inspiroimana on tehty myös aivan järjettömiä avauksiakin. Niihin vastineisiin ja avauksiin ei kannata puuttua yrittämällä puhua järkeä niille, joiden pää ei pysty sellaista vastaanottamaan. Yhden toistuvasti esitetyn ”näkemyksen” haluan kuitenkin oikaista:

    On todella sairasta luulla, että minulla olisi näihin näkemyksiini jokin puoluepoliittinen vaikutin. Puoluepoliittisesti minua sitoutumattomampaa ei varmaan ole ainakaan tällä palstalla. Sellainen olen jo taustanikin vuoksi, ja myös kovin erilaisista elämäni vaiheista johtuen, joissa kulloinkin olen äänestellyt sitä puoluetta, jonka pyrkimysten olen nähnyt parhaiten tukevan silloista elämäntilannettani ja laajemminkin muita arvojani. Puoluepolitiikkaan en ole koskaan voinut sitoutua, kun aina olen nähnyt ja ymmärtänyt millaiset vaikuttimet siellä ovat kaikkein määräävimpinä. Kepuakin olen kritisoinut vain sen tekemisten vuoksi, ja tehnyt tällä palstalla niin siksi, kun tämä on palsta, jolla kehotetaan keskustelemaan kepusta ja sen politiikasta.

    Huvittavaa aivan, että noiden eräiden silmissä minä olen vain demari siksi, kun olin puolueen listoilla riippumattomana ehdokkaana kunnallisvaaleissa v. 1972. Siis 44 vuotta sitten, jonka jälkeen olen elänyt enemmän kuin puolet elämästäni! Minut ehdokkaaksi asettaneilla oli silloin aiheellinen peruste asettaa minut juuri niille listoille, kun se puolue tuki voimakkaimmin ammattikuntamme silloisia pyrkimyksiä, jotka sitten toteutuivatkin. Vaikka sain niissä vaaleissa 244 ääntä ja Santahaminan äänestysalueella enemmän kuin kukaan koskaan sen puolueen listoilla, eivät ne minua äänestäneetkään olleet yhtään minua enemmän demareita. Tuollaista näkyy olevan vaikea ymmärtää sen, joka kokee syntyneensäkin johonkin puolueeseen, jolle on luovuttanut ajatteluoikeutensakin.

    Näissä ajatuksissa päätän puoleltani tältä illalta.
    21. 279 / 331
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt