Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. Vapaaehtoisena todellakin olen ollut jokaisella kolmella rauhanturvaajakeikallani. Eikä maanpuolustuksenkaan etu ole ollut niissä tärkeimpänä vaikuttimenani. Lähtiessäni ensimmäiselle keikalleni Kyprokselle tärkein motiivini oli halu nähdä maailmaa, jota silloin - alle 30-vuotiaana - tunsin vielä kovin vähän.

    Kokemukseni tuolta ensimmäiseltä reissultani olivat kuitenkin monipuolisemminkin niin myönteiset, että halusin ja pääsin sen jälkeen myöhemminkin vielä kahdelle pitkälle keikalle. Kyllä minä niillä koin kehittyväni myös sotilaana ja ne laajensivat myös ymmärrystäni siitä, mitä kaikkea tehokas maanpuolustuskin vaatii.

    Tulli- ja verovapaan auton toin vain yhdeltä keikaltani, keskimmäiseltä eli Siinailta, Audi 100:n, jonka tosin ostin jo Suomesta ja se laivattiin täältä Israelin Haifaan, josta sen noudin. Messeissämme tosiaan olivat hyvätkin juomat halpoja, mutta en minä niitä suurestikaan lipitellyt, sellaista tekevien rauhanturvaajaura jäi yleensä lyhyeksi. Enkä juurikaan käyttänyt bordellien palveluita, sillä ensimmäisellä reissullani olin vielä ensimmäisessä avioliitossani, ja myöhemmillä reissuilla ollessani ”vapaa mies”, sain tarvitsemaani naisseuraa ihan omalla viehätysvoimallani.

    Kyllä niihin tehtäviin edelleen riittänee kyllin vapaaehtoisiakin, eikä läheskään kaikkia halukkaita niihin huolitakaan, mutta kun laki velvoittaa puolustusvoimiamme osallistumaan niihin pakotettunakin, Upseeriliitto ei saisi lakia vastustaa. Niissä tehtävissä voi nyt ja varsinkin tulevaisuudessa olla myös sellaisia, joihin vapaaehtoisia saattaa olla kovin vähän.
  2. Teenpä vielä omalta osaltani lopuksi tähän hupiketjuun vastauskoonnoksen niille, joille en ole vielä vastannut:

    Ensiksi tuolle evp-majuria leikkivälle ihmetykseni siitä, miksi minun takissani pitäisi olla sotilasansiomitalitunnus? Minullahan on mitalirivistössäni ihan oikeasti se mitalikin, kymmenen mitalin mitalinauhassa kolmantena arvokkuusjärjestyksessä. Käytän mitaleita vain tilaisuuksissa, joissa niiden käyttöä edellytetään - ehkä pari-kolme kertaa vuodessa - ja silloin laitan koko mitaliketjun takkiini.

    Tuolla aivan alkupuolella eräs palstan pikkupaskiainen kyselee, että olenko varma siitä, että olen Korhonen. Olen ehdottoman varma, sillä sukunimeni on äitini nimi. Jokainen meistä voi olla varma äidistään, mutta kukaan ei voi olla täysin varma isästään. Tuo ihmettelijä voi olla kuitenkin täysin varma siitä, ettei hän ole oikea Oulun ope, jota nikkiä nyt käyttää.

    Hyllyssäni on Genealogia Heikeliana, Heikel-Heikinheimon sukukirja. Kirja on vähintään Raamatun paksuinen, sillä siinä on luetteloitu koko suku 1700-luvulta alkaen, yhtä lailla nais- kuin mieslinjaa noudattaen. Edesmennyt vaimoni kuului tuohon sukuun, oli pitkään sukuseuran sihteerinäkin, eikä hänen sukunimensä ollut koskaan Heikel tai Heikinheimo - joksi suuri osa ruotsinkielisiksi tulleista Heikeleistä sukunimensä 1930-luvulla muuttivat.

    Olen minäkin sen kirjan v, 2001 uudistetussa laitoksessa, sivulla 189, taulussa 470. Kun vaimoni sai tuon kirjan, selailimme sitä hänen veljensäkin ja tämän vaimon läsnä ollessa, ja silloin minä totesin: ”niin se maatiaisori Korhonenkin pääsi kantakirjaan, kun astui jalorotuisen tamman”.

    Nyt ei minulta enempää tähän hupiketjuun. Täällä Suomen eteläisellä palmurannikolla on nyt oikein kaunis päivä. Lähden tästä ajelemaan pohjois-Espoon korpimaisemiin, joissa tiedän tehdyn hieman metsähakkuita. Jospa sinne olisi noussut korvasieniä, jotka parhaiten nousevat sinne missä maanpintaa on rikottu. Viihtymistä vain teille eräille tärkeämmässä tehtävässänne, kepupalstan päivystyksessä!
  3. Tässä jo iltapesuilla käytyäni ja pyjamassani ollessani vielä ennen vuoteeseen menoa - kirjan kanssa, tietysti - tulin vilkaisemaan, onko vajaa tunti sitten jättämäni viesti (toistaiseksi ketjun viimeisenä) saanut kiitosta niiltä, joille siinä tunnustusta annoin. Ei näy saaneen.

    Joten annanpa vielä tunnustusta sinullekin. Sinulla on oikein hyvä ja sinulle sopiva nimimerkki, vähän-tyhmä. No, ehkä tuo ”vähän” on siinä vaatimattomuutta, sen paikalla voisit käyttää sanaa ”oikein”.

    Tuo huomautukseni siksi, kun tuolla toisessa ketjussa - jossa myös tietenkin minut otettiin keskustelun pääaiheeksi - annoin varsin perusteellisen selvityksen tämän Korhonen -nimen alkuperästä. Tukeuduin selvityksessäni professori Arvi-perkele Korhosen tutkimuksiin, eikä hän ole voinut olla niissä väärässä, kun hän oli sentään Kekkosen kavereita.

    Korhonen -nimen alkuperästä on tosin moniakin arveluja, ja tuskinpa siihen koskaan varmuutta saadaan, kun kyseessä on aivan vanhimpia - ellei vanhin - suomalainen sukunimi, siis aatelia. Mutta uskon kyllä Ari-perkele Korhoseen, eli kantasana korho on tarkoittanut kovakorvaista. Sillä on tarkoitettu luultavasti muuta kuin huonokuuloista, todennäköisemmin itsepäistä, joka ei hevin muiden neuvoista välitä. Mutta vaikka sillä kanta-Korhosella olisi ollut huono kuulokin, erinomaisen hyvät genitaalit hänellä ja hänen jälkeläisillään ovat olleet, kun meitä Korhosia on siunaantunut niin paljon!

    Öitä!
  4. Enpä välitä enää ottaa kantaa tuohon "majuriin" muuten kuin toteamalla, että olkoon mikä on, varmaa ainakin on se, ettei hän täysillä käy.

    Kiitos toivotuksista! Kivasti on mennyt vappu näin kotioloissakin. Huopalahden kirkonmäen perinteisessä vapputapahtumassa Etelä-Haagassa aikomukseni mukaan kävin katsomassa lipunnoston ja laulamassa lippulaulun torvisoiton säestyksellä. En tosin soolona laulanut, oli siellä muitakin, ainakin parisataa ihmistä. Siellä myös lounastin, join munkkikahvit ja pari pulloa simaa ostin tuomiseksenikin.

    Vai sieltä Turusta vapun vietto meillä on saanut alkunsa. Totta kai, sillä olihan se 1700-luvulla pääkaupunkimme ja ainoa merkittävä kaupunki maassamme. Siis samoin kuin nyt on tämä Helsinki;))

    Mutta vapun juhlinta on jo tuhat vuotta vanhempaa perua. Sitä ruvettiin viettämään 700-luvulla eläneen Valburg-nimisen englantilaisen abbedissan ja pyhimyksen kunniaksi. Näin kertoi seurakunnan pappi puheessaan tuolla kirkonmäellä. Valburg tunnettiin köyhien ja sorrettujen ystävänä, joten olisikohan tuo vaikuttanut siihen, että työväenliike on myöhemmin ottanut vapun juhlapäiväkseen.

    Näkyy tuosta asiasta löytyvän tietoa Wikipediastakin:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Valpuri

    Toivottavasti oli se Daily Bistron tilaisuus nimensä mukaisesti keväinen ja iloinen, ja pöydänantimet sitä tunnelmaa korostivat. Etkö mennyt sinne Vähätorille, jota eräs toinen mainosti siksi, kun siellä on kepun vapputapahtuma pääesiintyjänä Annika Saarikko. Joku - ellet sinä - näkyy vastanneen, että jos hänet siellä nähdään, on kutsuttava valkotakkiset, sillä hän on tullut hulluksi;))

    Nyt lähden tämän vapun päätteeksi käymään sittenkin kylässä, jonne kutsun jo ennen vappua sain ja siitä ensiksi kohteliaasti kieltäydyin. Mutta kun kutsu uudistettiin ”vapun rääppiäisille”, menen toki. Ei passaa lähteä omalla autolla, kun siellä varmaan tarjotaan simaa vahvempaakin, mutta kyläpaikka on melko lähellä bussimatkan päässä. Jatkukoon Sinunkin vappusi vielä hauskoissa merkeissä!
  5. Paljon olen täällä kertoillut itsestänikin ja tekemisistäni, näyttänyt kuviakin itsestäni ja muusta, mm. todistuksistani ja saamistani kunniamerkeistä. Kaiken kertomani nuo eräät minusta suunnattomasti kiinnostuneet ovat tilanneet. Heidän mielikuvituksensa minusta tuottamaa olen todisteellisella kertomallani oikonut. Ja kun niin olen tehnyt, sitten he ihan vauhkoontuvat!

    Annan heille neuvon: pitää pulikoida vain pienessä kotilammessa eikä lähteä suuremmille vesille uimaan, jos perse ei kestä merivettä! Eli ei pidä arvostella toisen ulkonäköä, jos itsellä ei ole kanttia omaa kuvaansa näyttää. Muutenkin pitää pysyä vain pienessä itsessään, kertoilla siitä ja sen tekemisistä kaikkea, mitä mielikuvituksensa tuottaa. Ja tuottaahan se yhtä ja toista myös heistä itsestään!

    Se tuottaa merkittäviä johtajuuskokemuksia tasolla, jonka tarjoamat mahdollisuudet sellaiseen tuntevat ainakin kaikki sotaväen käyneet. Ja tuottaa majurin sotilasarvon miehelle, jonka täällä esittämänsä perusteella luulisi korkeintaan saunamajuriksi ylenneen, vaikka on saanut niin ainutlaatuisen tunnustuksen osoituksen kuin numeroidun sotilasansiomitalin! Ei ole tainnut mainita sen numeroa. Tuhansia niitä kai on jo jaettu, mutta vasta osto- ja myyntiliikkeissä sinne tulleita kai numeroidaan. Ei ole numeroa mitalissani eikä tuossa edellisessä näyttämässäni kunniakirjassakaan, sanotaan vain minun saaneen sen sotilaallisista ansioistani ja sanoman on pv:n silloinen komentaja kenraali Lauri Sutela allekirjoituksellaan vahvistanut.

    Huomenna on siis vappu, joka on erityisesti työväen ja ylioppilaiden juhla. Kun en oikein kuulu kumpiinkaan, tuskin sitä erityisemmin juhlin. Menköön sinne Ullanlinnan mäellekin jälkipolveani, kun siinä on niitä valkolakkisia kahdessakin polvessa. Olenhan minä näihin asti lähes jokaisena vappuna ollut jotenkin mukana yleisessä vappuhumussa kaupungilla, mutta tuskinpa nyt viitsin sinne lähteä. Kun on jo tuota ikääkin, pitää esiintyä sen mukaisella arvokkuudella.

    Huomenna menen kyllä Etelä-Haagaan Huopalahden kirkonmäen perinteiseen vapputapahtumaan, jossa on mm. lipunnosto lippulauluineen torviseitsikon säestyksellä, pikkukonsertti kirkossa, ja muutakin ohjelmaa.Ostan sieltä taas muutaman pullon simaa, joka on parempaa kuin kaupasta saatava. Seurakuntasalin yläkerrassa olevasta divarista lähes aina on jokin kirja mukaani tarttunut. Tuossa tapahtumassa olen käynyt lähes joka vuosi yli 30 vuoden ajan, vaimoni vaikutuksesta, sillä sieltä Etelä-Haagasta hänet aikoinaan löysin. Vaimoni haudalla kävin jo tänään sinne aniliininpunaisen ruusun istuttamassa.

    Useita hauskan vapun toivotuksia olen puhelimitse saanut, yhden kylään kutsunkin, mutta siitä kohteliaasti kieltäydyin. Kotioloissa enimmäkseen vappuni viettänen. Yksin, kun nuoremmalla polvellani on omat vappumenonsa ja naisystävänikin on sukunsa mökillä Tampereen Pyhäjärven rannalla. Siellä hän jo eilen oli talviturkkinsa heittänyt, käynyt saunasta käsin järvessä, niin kertoi puhelimessa äsken. Kyllä vappuni sujuu kivasti näinkin, hyviä ruokia ja niiden kanssa sopivia juomiakin nautiskellen, lueskellen ja tv:n tarjontaa katsellen. Vappuuni ei kuitenkaan kuulu tämä kepupalsta, jolla varmaan vappunsa viettävät nuo, joista edellä puhuin.

    Hauskaa vappua vain kaikille, myös heille, jotka vappunsa kepupalstalla viettävät! Kun heissäkään tuskin on enempää ylioppilaihin kuin työväkeenkään kuuluvia, en laita tähän vappulaulua siltä alueelta, vaan tämän, joka varmasti sopii heille vähintään yhtä hyvin kuin itsellenikin:

    https://www.youtube.com/watch?v=9UE9jlhfmBg
  6. Olenpa eilen illalla taas ollut melkoisen kiinnostuksen kohteena täällä. Mitaleineni, todistuksineni ja ulkoisine olemuksineni. Vielä täältäkin vähän tuohon soppaan:

    Saattaahan olla niin, kuin joku näkyy päätelleen, että nuo osto- ja myyntiliikkeet numeroivat mitaleitakin, ja sieltä tämä ”majurimme” on numeroidun sotilasansiomitalin saanut. Mutta numeroa ei ole minun saamassani tai kenenkään muun sotilasansiomitalissa eikä muissakaan virallisesti saaduissa mitaleissa. Tässä tuon sotilasansiomitalini kunniakirja on:

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xap1/v/t1.0-9/13094221_10154182956704182_2780218244953607751_n.jpg?oh=6ee823a048c4c4e1d7e409a393ca7b8a&oe=57AB50B8

    On tosin minullakin eräs saamani numeroitu ”plakaatti”, mutta se ei ole mitali; tietty tunnustuksen osoitus kylläkin. Tässä se on:

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-9/13103438_10154182957834182_1234390959089340611_n.jpg?oh=5084007ed6fadb6a3f0fef3cfee794ac&oe=57A0B5DB

    Tämän kirjasto- työhuoneeni seinällä tuo kilpi on. Siinä on tosiaan numero, numero 2 se on. Kyllä minua harmittaa, kun joku on saanut tuon plakaatin jo ennen minua:-) Ei harmitakaan, kun tiedän saajan, kyllä hän ennen minua sen ansaitsikin; en minäkään voi olla aina ja kaikessa ykkönen.

    Katsokaapa nyt niitä ja muistakaa näkemänne, sillä en jätä noita kuvia tänne kovin pitkäksi aikaa.

    Kyllä tuo eräiden kiinnostus minuun on saanut täällä suorastaan megalomaaniset mittasuhteet. Ulkonäkönikin, ulkoinen olemukseni on heidän kiihkeän kiinnostuksen kohteena. Mielikuvituksessaan he näkevät minut alastomana, munakarvanikin, ja maissintähkän anuksessani.

    Mitä kaikki tuollainen heidän omasta ulkonäöstään ja muustakin kertoo? Vastaus on loogisesti pääteltävissä, mutta jääköön sanomatta. Ja mistä kertoo heidän kiihkeä kiinnostuksensa todistuksiini ja mitaleihini? Tähän voinen vastata: se kertoo siitä, että siitä heillä puhe, mistä puute itsellään.
  7. Kai tuohon vielä täytyy vastata. Ulkonäönkin suhteen pitää varmaan paikkansa sanonta ”kauneus on katsojan silmässä”. En toki ”kauneudellani” ylvästele, en enää komeudellanikaan, en tehnyt niin nuorempanakaan.

    Kun aikoinaan, vuosikymmeniä sitten, eräs kerhotoverini ihmetteli minulle, että miten minä saan niin hyvännäköisiä naisia, annoin hänelle selityksen: ”en minä mitenkään erityisen komea ole, mutta olen muuten miellyttävä”. Ehkäpä sama selitys pätee kohdallani vieläkin, myös muussa kuin naisasioissa. Miellyttävyyteni vetovoima on varmaan vaikuttanut siihenkin, että olen tällä kepupalstalla tullut sellaiseksi kuuluisuudeksi, minut koetaan niin merkittäväksi, että minusta tehdään tuollaisiakin avauksia.

    Kyllä tuo kuvani on varsin tuore, viime viikon torstailta, 21.4. kun olin lähdössä 93-vuotiaana kuolleen veteraanin, entisen palvelustoverini hautajaisiin. Kuinka monennet ne jo olivatkaan viimeisen kymmenen vuoden aikana! Kyseessä oli sotilaalliset hautajaiset, jolloin kunniamerkit ovat suotavat osallistujille. Minut noutanut kaverini nappasi tuon kuvan täällä kotonani. Pohdin, että tulisiko hautajaisiin laittaa musta solmio, mutta noutajallanikin oli hopeanharmaa, ja hänen mielestään - varmasti oli oikeassa - kunniamerkkien kanssa ei sovi käyttää mustaa solmiota hautajaisissakaan.

    Tulikohan tämäkin asia nyt selväksi? Vaikka ei olisi tullutkaan, en enää jatka tästä aiheesta, en tässä enkä muuallakaan. Enkä mistään muustakaan enää tänä iltana.
  8. Heitin eilen illalla tuonne ylemmäs mielipiteeni keskusteluun Suomen vaakunasta. Leikilläni ehdotin mahdollisen uuden ja maallemme sopivamman vaakunan pohjaksi Rautavaaran kunnan vaakunaa, joka näkyy tästä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Rautavaara

    Pystyyn kuollut ihan oikein toteaa, että vaakunan kummussa oleva nuolellinen ympyrä on raudan merkki ja myös uroksen ja sodanjumala Marsin symboli. Mutta vaakunan kirveitä hän pitää lasten kirveinä. Eivät ole, sillä juuri tuollaisia olivat aikoinaan metsätyömiesten kirveet ja niiden varret, joita ukkinikin vuoli minun lapsena ollessani.

    On myös ihmetelty, että Rautavaaran vaakunassa on Karjalan värit, vaikka kunta kuuluu Savoon. Rautavaaran kunta on alun perin muodostettu lohkaisemalla Nurmeksen läntinen kappelikunta omaksi pitäjäkseen, ja Nurmes on Pohjois-Karjalaa. Myöhemmin kuntaan on liitetty pienempi osa Nilsiästä, joka on Pohjois-Savoa. Varmaan noilla väreillä viitataan kunnan alkuperään.

    On virinnyt myös puhetta Korhosista, joita Rautavaaralla on paljon, tosin pohjoisessa ja Kainuuseen kuuluvassa naapurikunnassa Sotkamossa vielä enemmän. Korhonen on aivan vanhimpia suomalaisia sukunimiä, jo 1400-luvulla niitä on ollut. Vanhempiin aikoihin ei juuri päästä. Samaa kantaahan uskotaan kaikkien Korhosten olevan, ja Savossa uskotaan suvun alkaneen. Näin kuulin ainakin kesällä 2013 Korhosten valtakunnallisen sukuseuran kokouksessa Rautavaaralla. Omat sukuseuransa ovat myös Rautalammin (Savon) Korhosilla ja Kainuun Korhosilla, joiden uskotaan olevan Savon Korhosten pohjoisemmaksi muuttaneita jälkeläisiä. seurat toimivat valtakunnallisen sukuseuran alaisuudessa.

    Korhonen -nimen alkuperästäkin on keskusteltu. Ihan oikeita tietoja on kerrottu. Korhosista etymologista tutkimusta tehnyt professori Arvi Korhonen (Kekkosen kavereita, tunnettiin nimellä Arvi-perkele Korhonen) uskoo, että korho on aikoinaan tarkoittanut kovakorvaista, joko huonokuuloisuutensa tai itsepäisyytensä tähden. Olen todennut, että jos kantakorhosella olikin hieman huono kuulo, hyvät genitaalit hänellä ja hänen jälkeläisilläänkin on täytynyt olla, kun meitä Korhosia on siinnyt niin paljon.

    Tuon em. asian esille ottanut on ilmeisesti henkilö, joka rekisteröityneenä käyttää nikkiä majuri evp. Esitystavastaankin niin päättelen, ja käsitykseni hän vahvistaa tällä minua tarkoittavalla sanomallaan:

    >>Siksikö peitetarinat hyvistä todistuksista, ym parhaana aina jokapaikassa, mielestään, jota pitää julkituoda.<<

    Ne eivät ole olleet peitetarinoita, vaan tosiasioita, joille olen esittänyt myös todisteet. Siis toisin kuin majuri evp omalle sotilasarvolleen ja muulle itsestään kertomalleen. Mm. kunniamerkeilleen, joista on nähty vain jokin netistä poimittu kuva. Minun kunniamerkkini näette vaikka tästä:

    https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10154180735464182&set=a.434150869181.229908.758244181&type=3

    Mainitsin tuosta Korhosten sukuseurasta. Vireä seura se on, ja sillä on myös oma lippu, joka on minunkin hyllyssäni. Tässä tietoa sukuseurasta:

    http://www.korhostensukuseura.fi/

    Mainitsin olleeni kesällä 2013 sukuseuran kokouksessa Rautavaaralla, Vilppulan talossa, joka on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1575 alkaen. Tässä vielä kuva siitä kokouksesta; olen siinä kuvassa minäkin, vaaleassa asussani jokseenkin keskellä eturivissä (missäpä muuallakaan;-):

    http://www.korhostensukuseura.fi/?Kuvia_toiminnasta:Sukupuun_istutus_2013

    Eiköhän tämä riittäne tämän päivän annokseksi puoleltani.
  9. Myönnän, että ehkä hieman kärjistin näkökantaani tuossa edellisessä viestissäni. Eiväthän täällä ketkään muut sanomaansa kärjistä, joten käyttäytymistäni anteeksipyytäen myönnän, että kyllä metsätaloudella on edelleen merkitystä, joskaan ei läheskään samoin, kuin joskus oli. Antoihan se minullekin hamassa nuoruudessani elantoa. Olen kai joskus kertoillut mm. tekemisistäni Lapin metsätyömailla ja uittojoilla. Mutta ne ajat ovat menneitä.

    Maataloudellakin on toki merkitystä; kyllä sitä täytyy ylläpitää vaikkapa mahdollisia kriisiaikoja ajatellen, vaikka näin rauhan oloissa omaa elintarviketuotantoa emme tarvitsisikaan, kun halvemmalla saisimme maatalouteen perustuvan ruokamme sieltä, missä sen tuotannolle ovat paremmat edellytykset. Onhan maatalous antanut minullekin elantoa ja antaa eläkkeen muodossa vieläkin, sillä maataloutta on myös maito- ja meijerituotanto.

    Olen vastaillut huomaamiini asiallisiksi näkemiin vastineisiin, sellaisiinkin, jotka eivät ole olleet ihan asiallisia, kun niissä on paettu aiheesta jonnekin menneisyyteen. Vastaamatta olen jättänyt ja jätän sellaiset viestit, joiden lähettäjä on nähnyt erään tietyn asian avaukseni aihepiiriä tärkeämmäksi;))

    On saattanut jäädä muutama ainakin lähettäjänsä mielestä asiallinenkin vastine vaille huomiotani, kun en ole täällä päivystänyt. Ja kun en viitsi nytkään ketjua enempää plarata, puoleltani lopetan tähän hyvän yön toivotuksin!
  10. Metsämme ovat meille tärkeitä, mm. virkistyskäytössä, ja arvoa on niiden taloudellisellakin hyödyntämisellä, mutta ei ole ollut enää vuosikymmeniin siten, kuin oli joskus aikaisemmin.

    Metsäsektorin - siis metsäteollisuuden ja metsätalouden laajemminkin - osuus Suomen bruttokansantuotteesta on n. 2 %. Kuljetus- ja muille aloille tulevine kerrannaisvaikutuksineenkin varsin vähäinen. Oheisesta tuo selviää:

    http://www.metla.fi/metinfo/kestavyys/c6-contribution-of-forest.htm

    Metsätalouden merkitys työllistäjänäkin on valtakunnan mitassa kovin vähäinen. On se toki merkittävämpi kuin maatalouden osuus, joka on nipin napin yli prosentin bruttokansantuotteesta. Talouselämä-lehti tästä hiljattain esitti tutkittua tietoa. En muista, oliko tuosta edes vähennetty maatalouden tuottamia kustannuksia sille tulevina tukiaisina. Maatalouden merkitys työllistäjänä on vielä pienempi kuin metsätalouden.

    Palvelualojen merkitys työllistäjänä on aivan ylivertainen noihin molempiin verrattuna. Palvelujen alalle syntyi yli 230 000 uutta työpaikkaa vuosina 2000–2015 muun talouden ja yleisen työllisyyden supistuessa jakson loppua kohti. Lähes 20 prosentin liikevaihdollinen kasvu vielä taantumavuosina 2010–2015. Suomen viennin kasvusta 2000-luvulla 68 prosentin osuus.

    http://www.uusisuomi.fi/raha/194770-palta-230-000-uutta-tyopaikkaa-syntyi-jo-herataanko-suomessa-viimein

    On huomattava, että palvelualat tuovat verotuloinakin valtiolle moninkertaisesti sen, minkä valtio saa metsä- ja maataloudesta. On myös huomattava, että palvelualakin suurin tuottaja on pääkaupunkiseutu, sillä palveluja tarvitaan eniten siellä, missä eniten on ihmisiä.