Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6661

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Palaan vielä tuohon paikkojen nimien ”sievistelyyn”. Sellainen ”sievistetty” nimi on myös synnyinkunnallani Rautavaaralla.

    Rautavaaran kirkonkylä sijaitsee Keyritty-järven koillispäästä kohoavan varsin korkean ja laajankin vaaran reunalla. Vaaran alkuperäinen nimi on ollut Paskonvaara. Näin kerron asiasta muistelmissani (niissä palkituissa;)):

    >>Rautavaaran aluelehdessä Rapinassa kerrottiin, että nykyisen kirkonkylän tienoilla Keyrityn rannalla tiedetään jo vuonna 1553 olleen kolme asuintaloa. Paikka on kuulunut silloin Pielisjärven pitäjään ja on ollut nimeltään Paskonvaara! Nimen arvellaan johtuneen tuolloin yleisestä silmätaudista, ”silmäpaskosta”. Paikkakunnan historiaan ja kulttuuriin perehtyneen nurmeslaisen kotiseutuneuvos Matti Hiltusen kertoman mukaan ”paskoksi” on kutsuttu myös järvimalmia, joka vuorimalmista poiketen esiintyy hauraina, ruostepitoisina, erehdyttävästi ulosteen näköisinä kimpaleina, ja kun sitä on esiintynyt Rautavaaran järvissä, paikkakunnan alkuperäinen nimi on juontunut tästä ja on siis merkinnyt samaa kuin pitäjän nykyinenkin nimi.<<

    Järvimalmia on todella ollut paljon ja on kai vähän vieläkin Rautavaaran järvissä. Lapsuuskotini lähijärvistäkin sitä on nostettu vielä ukkini lapsuudessa ja hevospeleillä sitä on kuljetettu raudaksi sulatettavaksi Nurmeksen Kuokkastenkoskella ja silloin Nilsiään kuuluneella Juankoskella sijainneille ruukeille. Vielä minunkin lapsuudessani lähijärven rannalla lojui maatunut malminnostolautta.

    Tuossapa enemmänkin mielenkiintoista tietoa Rautavaaran historiasta:

    http://www.rautavaara.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=54&Itemid=53
  2. Oltuani päivän jälkikasvuani katsastamassa Länsi-Uudellamaalla - ja sain mm. kuulla alle 10-vuotiaiden lapsenlasteni hienot sello- ja pianoesitykset! Reissulla tullen mennen sain taas ihailla kauneinta Suomea jo kesäisessä kukkeudessaan.

    Kotiin palattuani tulin vilkaisemaan myös tätä palstaa. En viitsi puuttua tuohon tietyltä taholta esitettyyn kaipuuseeni, kun se on niin tavallista. Enkä näe tarpeeksi mielenkiintoista poliittistakaan siihen puuttuakseni. Mutta tämä avaus on hauska, ja sille on tullut myös hauskoja vastineita. Siihen kekoon minäkin korteni kannan.

    Sodankylän laajan pitäjän alueella on paikannimi, joka käy ilmi alla olevasta linkistä:

    https://www.google.com/search?q=vitunieltämänaapa&sourceid=ie7&rls=com.microsoft:fi:IE-Address&ie=&oe=#q=vitunviheltämänaapa

    Olin siellä aikoinani Topografikunnassa palvellessani kartoituksen maastotöissä, joihin kuului myös paikkanimistön keruu. Tuo nimi meille tuosta laajasta suosta kerrottiin ja porukkamme johtaja sotilasteknikon arvossa palvellut maanmittausteknikko merkitsi sen karttapohjaan. Topografikunnassa se kuitenkin ennen kartan painatusta muutettiin nimeksi Viheltämänaapa, jolla nimellä se lienee vieläkin kartassa.

    Mielenkiintoista pohdintaa meillä kuitenkin oli siitä, mistä tuo alkuperäinen nimi on syntynyt. Ylivääpeli S. sen keksi: Varmaan niin, että joku akka on juossut suolla karhua pakoon ja pakoon päästyään on sitten kertonut, että ”kyllä minä juoksin niin, että vittu vihelsi”.

    En tiedä, oliko ylivääpeli oikeassa päättelyssään, mutta muulta osalta tämä tarina on tosi. Hyvää yötä!
  3. Tulin vielä tuon Mestarien liigan finaalimatsin (Real Madrid/Atletico Madrid) tauolla tänne vilkaisemaan ja kun näin tuon, täytyy vihoviimeisen kerran sanoa sanani asiasta, joka näkyy olevan sinulle tärkeintä maailmassa:

    Jos pitäisin sinua sanoistasi vastuullisena täysjärkisenä, saattaisin viedä tutkintaan tuon, jossa ilmeisesti yrität syyttää minua asiakirjaväärentäjäksi. Mutta kun ymmärrän, millainen olet, en tee niin.

    Totean vain, että sillä kurssillamme oli myös muutama ylioppilas ja monia keskikoulun käyneitä, joten ei kai tasomme yleissivistyneessä mielessäkään ihan heikko ollut. Mutta kyllä minä kai olin paras myös niissä yleissivistävissä aineissa, kun linjamme priimus olin. Puolikurssiltahan joukkomme pieneni 240:stä tasan 200:aan, kun neljäkymmentä meistä ei ensimmäistä jaksoa läpäissyt.

    Mutta tuosta ajasta on siis jo kohta 60 vuotta, enkä tietysti minäkään ole enää ihan yhtä terävä kuin silloin olin, koskapa minulle sattuu tuollaisia sekoiluja, joista aiheesi sait. Mutta silti olen vakuuttunut siitä, että jos meistä jompikumpi on ressukka, se en ole minä vieläkään. Mutta onhan niin kuin sanot, että on tyydyttävä siihen, mitä on, joten koetapa oppia siihen tyytymään äläkä enää enempää näytä, ettet siihen pysty.

    Nyt vielä katson tuon matsin loppuun ja sitten kiireesti vuoteeseen, sillä huomenaamulla lähden ajelemaan Länsi-Uudellemaalle tapaamaan jälkikasvuani, jossa siinäkään ei ole ressukoita. Heillä tosin on ollut parempi mahdollisuus korkeampiin opiskeluihinkin kuin oli minulla, mutta varmaan asiassa vaikuttavat myös geenit, kuten ehkä sinunkin kohdallasi.
  4. Kun minä näyn taas olevan kiinnostavinta kepupalstalla, täytyy vielä kerran keskusteluunne osallistua:

    Meitä aikaisemmin aliupseereina kunnostautuneimpia pääsi ensimmäisinä siihen koulutukseen, jonka perusteella meitä upseeriarvoihin ylennettiin. Se koulutus kuten uusi järjestelmäkin oli kyllä puolustusvoimain johdon suunnittelemaa ja toimeenpanemaa, ei suinkaan sdp:n tai minkään puolueen. Varmaan sellaiselle nähtiin silloin tarvetta.

    Vielä toistan, että ei minusta ihan pystymetsästä kapteenia tullut. Tällainen ylennysketjukin sitä edellytti:
    Kersantti (jo varusmieskersanttina)
    Ylikersantti
    Vääpeli
    Ylivääpeli
    Sotilasmestari
    Luutnantti
    yliluutnantti.

    Ja sitten jo 23 palvelusvuoden jälkeen kapteeniksi, yhtenä neljästä ensimmäisessä erässä puolustusvoimissa ylennetyistä.

    Jos tuossa kohdallani esimiehet tekivät virheen, voinet jo antaa sen heille anteeksi, sillä tuosta on jo kovin kauan, kapteeniksi ylentämisestäni jo yli 37 vuotta. Ja olinhan jo kauan sitä ennen reservin upseeri, vänrikki, vaikka en siinä arvossa koskaan palvellutkaan. Ja reservin upseerit ovat puolustusvoimain keskeinen voimavara, mikäli mm. kenraali Valtasta on uskominen.

    No, ehkä koet helpottavana sen, että jos esimiehet tekivät virheen kohdallani, eivät tehneet samaa virhettä tuon nikilläänkin minuun liimautuneen perskärpäseni kohdalla, joka on kertonut palvelleensa puolustusvoimissa yli 30 vuotta, mutta vain yliluutnantiksi siellä yleni. On se niin väärin, että hänen kepulaisuuttaan ei nähty suureksi ansioksi;))

    Niin, ja jos sotilasesimieheni tekivät virheen kohdallani, ehkä sitä mielestäsi lieventää se, että saman virheen tekivät myös erään keskustaa lähellä olevan suuryrityksen johtajat, kun siellä pääsin ainakin palkallisesti jopa merkittävämpään asemaan kuin olin päässyt koskaan sotaväessä;))

    Nyt ei todellakaan minulta tule enempää tästä aiheesta eikä muustakaan tänä iltana.
  5. Sanon tuossa edellä: ”Kapteenin sotilasarvoni ei ole suurimerkityksellisintä itselleni, vaikka se näkyy sitä olevan täällä eräille, jotka eivät siihenkään ole elämässään päässeet. Elämässäni on tapahtunut kovin paljon muuta sellaista, jota pidän merkittävämpänäkin”

    Sinä haluat todistaa, että se sotilasarvoni on sinulle merkittävintä, aivan varmasti syystä, jonka tuossa myös totean.

    Joo, itse olen joutunut tuomaan esille noita mainitsemiasi asioita. Niin olen tehnyt oikaistakseni totuudella teidän esittämiänne mielikuvituksenne tuotteita. Kertomalleni olen aina myös todisteet esittänyt. Niin olisit tehnyt sinäkin itsestäsi kertomallesi, jos sinulla siitä todisteita olisi.

    Huvittavaa tuo litaniasi upseereilta vaadittavista koulusuorituksista, kun oman kirjoitusjälkesi perusteella on aiheellista arvella, että itseltäsi on tainnut kansakoulukin jäädä läpäisemättä! ”Käsitykselläsi” eri sotilastehtävien vaativuudesta ja merkityksestä herätät epäilyksen, että varusmiespalveluskin on tainnut jäädä sinulta suorittamatta.

    En jatka enempää tuosta itseäni koskevasta aiheesta, vaikka se sinulle ja muutamalle muulle on kaikkein kiinnostavinta tällä kepupolitiikalle nimetyllä palstalla. Tuskinpa jatkan tänään enää muustakaan aiheesta, kun ohjelmassani taitaa olla kylliksi muuta tärkeämpää, jopa kepupolitiikaa tai muutakaan politiikkaa kiinnostavampaakin.
  6. Toinen rohkea avaus on tullut kokoomuksen puoluehallitukselta. Se haluaisi vaihtaa kansallishymnimme, eli ottaa Finlandian nykyisen Maamme-laulun tilalle. Puoluehallituksen aloitteen eteenpäin viemisestä päätetään puoluekokouksessa.

    Maamme-laulua mitenkään väheksymättä olen kuitenkin jo kauan ollut sitä mieltä, että Finlandia-hymni olisi sopivampi kansallislaulumme eli kansallishymnimme asemaan. Se on kauniimpi soinniltaan ja sanoitukseltaankin vähintään yhtä ylevä kuin Maamme-laulu. Ja onhan se suomalaisen Sibeliuksen säveltämä, kun Maamme-laulun säveltäjä oli saksalainen Pacius.

    Nyt meillä Maamme-lauluna tunnettu Paciuksen sävellys saisi jäädä yksin Viron kansallislauluksi, jollainen se on aina ollut virolaisen Johan Voldemar Jannsenin sanoittamana nimellä ”Mu isamaa, mu õnn ja rõõm” (isänmaani, onneni ja riemuni).

    Maamme-laulun sanoitushan oli alun perin vain ruotsiksi, mutta sitä en toki pidä laululle miinuksena, sillä onhan sanoittajaa, ruotsiksi runoillutta Runebergiä tituleerattu kansallisrunoilijaksemme. Finlandian alkuperäinen sanoitus on suomenkielinen, V.A.Koskenniemen kirjoittama; pidän sitäkin kyllä pienoisena ”plussana” Finlandia-hymnin nostamiseksi kansallishymnimme asemaan.

    Kun Suomi liittyy Natoon, erinomaisen hyvin tapahtumaa kuvaamaan sopivat Finlandia-hymnin alkusanat: ”Oi Suoni, katso, sinun päiväs´ koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois”!

    Laitetaanpa Finlandia soimaan - voitteko sen kuunnella herkistymättä! (Taidanpa olla itsekin tuossa yleisöjoukossa laulamassa):

    https://www.youtube.com/watch?v=CnePQgWDbh8