Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. On kai tarpeen vielä korostaa sitä tosiseikkaa, että en ole maaseudun vihaaja, en missään nimessä, en missään asiassa. Maalta olen itsekin lähtöisin, syvältä maaseudulta, ja surullinen olen, kun synnyin- ja lapsuuskuntani on näivettynyt yli 6000 asukkaan kunnasta alle 2000 asukkaaseen. Ja kunnan ikärakenne on täysin vinoutunut, vanhusväestön osuus suhteettoman suuri.

    Minulla on sisaruksia maaseudulla ja maaseutukaupungeissa, hyviä ystäviä eri puolilla Suomen maaseutuakin, ja mielelläni siellä itsekin liikun, ihan joka kesä näihin asti, ja nuorempana paljon talvisinkin loma-aikoina. Kannatan myös maaseudun yrittäjyyttä ja annan sille arvoa ja tunnustusta. Veljeni oli hirsirakennusyrittäjänä maaseudulla, ja maaseutuahan on myös tuo Raasepori, johon kuuluvalla Karjaalla poikani on yrittäjänä, ja hyvin he ovat menestyneet, vaikka kovaa työtä se on vaatinut, eivätkä he ole yhteiskunnan tukea saaneet. Toivon vain kaikkea parasta myös suomalaisille talonpojille, joiden palveluksessa itsekin tein toisen pitkän työurani, jolta on vain hyviä kokemuksia ja mieluisia muistoja.

    Mutta mikään edellä toteamani ei mitätöi sitä tosiasiaa, että Suomen kaikkinaisen kasvun perusedellytys on tämän pääkaupunkiseudun menestys. Siihen pitäisi satsata, kun se koituisi parhaiten koko Suomen ja kaikkien suomalaisten hyväksi. Täällä siihen on kaikin puolin parhaat edellytykset.

    Unohtaa ei toki sovi Suomen muitakaan kasvukeskuksia, joissa on edellytyksiä toimia koko Suomen parhaaksi. Hiljattain uutisoitiin eräästä tutkimuksesta, jossa todettiin Suomessa olevan muistaakseni 14 sellaista paikkakuntaa, joiden varassa paljolti on maamme hyvinvointi. Noita paikkakuntia ovat tietysti suurimmat kaupunkimme, mutta on niissä myös muita alueellisia keskuksia ja ilmeisesti jopa eräitä maaseutualueitakin, joilla meille kaikille hyvää tuottavan kehityksen edellytyksiä on. Niitä pitäisi tukea. Kepun pyrkimyksenä oleva hajauttaminen ei ole niitä tukevaa toimintaa.

    Kepun hajauttamispyrkimykset ovat kuin se sadun hölmöläisten toimita, jossa ikkunattomaan pirttiin yritettiin säkillä kantaa päivänvaloa. Sama tulos kuin oli hölmöläisten touhulla tulee olemaan myös kepun hajauttamispyrkimyksillä. Sillä erolla, että vain hölmöläiset itse kärsivät älyttömästä yrityksestään, jos kepu onnistuu yrityksessään, siitä kärsii koko Suomi ja me kaikki suomalaiset. Tuo meidän pitäisi ymmärtää, ja uskon, että viimeistään seuraaviin vaaleihin mennessä tuon ymmärtävien suomalaisten määrä on kasvanut suuresti ja kepun pyrkimykset eivät tule toteutumaan.
  2. Monikin kepulainen täällä elää menneisyydessä, lähinnä sadan vuoden takaisissa asioissa, joiden he näkevät olevan kuin tätä päivää. Sinä teet ennätyksen, menet paljon kauempiin historioihin!

    No, olet kyllä historiaa lukenut. Noinhan Helsinki sai alkunsa ja tuolla tavalla kehittyi. Unohdat - tai et ehkä tunne - yhtä vielä aikaisempaa vaihetta. Aluksi Kustaa Vaasa suunnitteli perustavansa kaupungin Santahaminan saarelle, Hevossalmen rannalle, kun tuo salmi oli silloin vielä riittävän kulkukelpoinen silloisille laivoille. Salmen rannalla on edelleen vanhoja valleja, joiden aikoinaan uskottiin olevan suunnitellun kaupungin perusteita, mutta nyttemmin tuo on kyseenalaistettu, kun tutkimuksissa vallit on todettu uudemmiksi.

    Tuo viimeinen edellä vain sivuheittona. Varsinaiseen asiaan palaten totean, että varsin samoin kuin Helsinki ovat myös monet muut maailman suurkaupungit saaneet alkunsa. Hallitsijan tahdosta ja pakottamana ja muualta niihinkin on väestöä pakolla siirretty. Yksi sellainen suurkaupunki sattuu olemaan varsin lähellä: Pietari. Ja millaiselle paikalle - soille, joilla vain suomalaiset kalastajat olivat sitä ennen pitäneet vaatimattomia kesämajojaan. Mikä erikoisinta - Pietari Suuri perusti sen vieraan valtakunnan puolelle! Venäjähän oli Stolbovan rauhassa v. 1617 luovuttanut Ruotsille Käkisalmen läänin ja osan Inkerinmaasta, ja tuolle Ruotsille kuuluvalle alueelle Nevajoen suulle Pietari Suuri perusti kaupunkinsa v. 1703. Alue siirtyi Venäjälle vasta Uudenkaupungin rauhassa 1721.

    Historia on historiaa, ja se on mielenkiintoista ja hyvä sitä on tuntea, mutta ei sen perusteella pidä tehdä tuollaisia nykypäivää koskevia päätelmiä. Ei niistä sadan vuoden takaisista eikä noista vielä kaukaisemmista ajoista. Helsingin lähtökohta on ollut se, jonka kerroit, mutta jo kauan se on kasvanut ja voimistunut omilla edellytyksillään ja siitä on tullut Suomen veturi, kiistattomasti, ihan kaikessa, ei vähiten taloudessa. Eli mitä paremmin Helsingillä menee, sitä paremmin menee Suomella ja suomalaisilla. Mutta Helsingin menestys ei korreloi kepun menestykseen, ja siitä - vain siitä - on kyse noissa Sipilän ja kepun hajauttamispyrkimyksissä.
  3. Sanon tuon tammikuussa sinulle lähettämäni vastineen lopussa:

    >>Jos yhä todella ”näet” minut täällä muualla kuin tällä nikilläni kirjoittamissani, ole täysin vakuuttunut vakavasta sairaudestasi ja yritä hakea apua ammattiauttajilta. Minä en voi sinua auttaa, vaan sairautesi vain pahenee, jos jatkat tuollaista älytöntä ”käestämistäsi”.<<

    Etpä ole hakenut ammattiauttajan apua, vaan kiihtyneellä tahdilla olet ”nähnyt” minua kaikkialla siellä, jossa en ole ollut. Öisinkin, ja myös pitkän Kyproksen-Turkin reissuni aikana, jossa minulla naisystäväni kanssa oli kaikkea muuta niin paljon, että tällainen palsta ei varmaan edes mielessäni kertaakaan välähtänyt. Vakava sairautesi on siis vain pahentunut, jollaista en olisi pitänyt enää mahdollisenakaan.

    Vai onko sittenkin kyse ihan terveestä ihailusta? Olenko sinulle niin suuri ihanne, jota et hetkeksikään voi saada pois mielestäsi? Et edes munakarvojani, joita et ole koskaan nähnytkään. Ja koet mielessäsi itsesi veljekseni. Sitä voi joku pitää sairauden osoituksena, mutta sellaista kiihkeä ihailu jotakin kohtaan teettää.

    Noin varmaan on, joten käyttäytymisesi on ymmärrettävää. Jotkut ovat täällä tosin paheksuen ihmetelleet sitä, että kahdeksankymppinen ukko on vanginnut mielesi niin, että et voi muuta ajatella ja muusta puhua. He eivät ymmärrä, että ihanteen korkea ikä ei vähennä kiihkeän ihailijan tunteita ihailemaansa kohtaan. Englannin kuningatar Elisabeth on jo 90-vuotias, ja yhä hänelläkin on kiihkeitä ihailijoita. Toki hyvinkin saa olla tällaisella vasta 80-vuotiaalla miehellä.

    Tuosta hyvilläni lähetän tässä vielä kuvani kiihkeälle ihailijalleni. Seison siinä vanhan kotikaupunkini Nicosian eräällä kujalla aikana, jolloin sinä varmaankin ahkeroit tällä palstalla ihailusi kohde aiheenasi:

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpf1/t31.0-8/12961196_10154140406664182_3999419456211104415_o.jpg
  4. Tuo äskeinen oli minulta ns. ylilyönti, joka syntyi siitä, että nuo eräät tarkoittamani ovat ärsyttäneet minua jo kauan. Ei olisi pitänyt heidänlaistensa vuoksi ärsyyntyä. Nyt harmittaa, että niin tein. Eikä olisi ainakaan pitänyt tuoda ärsyyntymistään julki. Kun nyt niin tapahtui, syy siihen on varmaan niissä muutamissa tuhdinpuoleisissa paukuissa jotka tulin illan mittaan ottaneeksi.

    Kun nyt jo iltapesuilla käytyäni ajattelin asiaa, minun täytyy tulla pyytämään anteeksi käytöstäni. Harmi, ettei tässä nykyisessä systeemissä voi poistaa omia kirjoituksiaan; jos voisi, kuten ennen, tuon kyllä poistaisin.

    Pyydän anteeksi erityisesti tuolta majuri evp:ltä, joka ihan aiheellisesti on sanomastani loukkaantunut. Toki minun täytyy arvostaa miestä, joka on käynyt lukiot, kadettikoulut, pomppakurssit ja muut ja vaikka hän ei ole noissa kouluissaan oppinut edes kansakouluopetuksessa normaalisti saatavaa suomen kieltä ja kirjoitustaitoa, on silti ylennyt majuriksi! Kyllä miehessä täytyy olla jotain ihan erikoislaatuista! Majurithan joutuvat palvelemaan myös esikunnissa, joissa he yleensä joutuvat paljon kirjoittamaankin, kaikki konseptit, jotka sitten ”toimistotytöt” sanatarkasti kirjoittavat koneella tai jo kauan tietokoneella.

    Suuresti arvostettavaa on, että tuolla majurilla on ollut niin täydellinen luottamus niiden ”toimistotyttöjen” taitoihin, että he ovat saaneet omatoimisesti kirjoittaa kaiken sen, mitä esikunnista ulos tulee. Sellaista en koskaan vaatimattomalla sotilasurallani kokenut. Ei minullakaan ollut niin suurta luottamusta "toimistotyttöjen" kykyihin, vaan itse kirjoittelin konseptit mm. päiväkäskyihin ja opetustuntirunkoihin, jotka ensin esittelin komentajalle tai koulun johtajalle ennen kuin annoin ne ”toimistotytöille” puhtaaksi kirjoitettavaksi. Kyllä minua nyt hävettää, että sellaista epäluottamusta osoitin. Ihan täytyy ottaa vielä yksi pieni paukku ja sitten punkkaan!
  5. Vastoin aikomustani tulin vielä pistäytymään, kun minussa heräsi katumus siitä, että olen ehkä sanonut jotain sellaista, josta eräät voivat loukkaantua. Olen nimittäin saattanut antaa ymmärtää, että nuo eräät ovat hyvin tyhmiä, ihan täysiä typeryksiä.

    Eivät he ole ihan dillejä. He hyvin näkyvät ymmärtävän todellisen oman itsensä mitättömyyden, ja koettavat esiintyä jonakin sellaisena, jota he eivät ole. Kuten vaikkapa korkeammassa sotilasarvossa kuin minä. Eräs jopa nikillään yrittää kertoa kuuluvansa lähipiiriini, jollaista asemaa hän varmaan pitää suuresti arvostettuna ja itselleen korkeimpana mahdollisena.

    Eräät oman mitättömyytensä oikein kipeästi tuntevat koettavat esiintyä jonakin sellaisena täällä esiintyvänä, jota suuresti ihailevat ja arvostavat. Kuten esim. Oulun opena, Osmiumina ja eräinä muinakin, muutama joskus jopa minuna.

    Tuollaista itsensä valheellisesti joksikin muuksi muuntamista voitaisiin kyllä pitää halveksittavana, mutta huomattakoon ja annettakoon arvoa sille, että siten he rehellisesti tunnustavat oikeasti tuntevansa itsensä kovin vähäisiksi, mitättömiksi suorastaan. Jokainen sivullinen tuon ymmärtää. Ja varmaan he itsekin sen hyvin ymmärtävät, sillä eiväthän he sentään ihan dillejä, täysiä typeryksiä ole.

    Tämän vain halusin vielä sanoa heidän edukseen vielä pahoitellen sitä, että olen saattanut joskus antaa ymmärtää pitäväni heitä typeryksinä, jotka eivät ymmärrä, mitä he tuollaisella käyttäytymisellään viestivät.
  6. Kun sinä kiroillen puutut tuohon, että korjasin virheellisesti kirjoittamani sanan, korjaanpa sitten sinuakin muistuttamalla, että ”aamu koittaa, Jumala koettelee mutta ihminen koettaa”.

    Jotain olen todella aina koettanut hengenpitimikseni tehdä. Tuossa äskeisessä Arto Nybergin ohjelmassa oli mukana professori Lauta Kolbe (kepulainen kaupunginvaltuutettu muuten, yksi kolmesta sellaisesta Helsingin lähes kaksisataapäisessä valtuutettujen joukossa). Hän on kirjoittanut kirjan Suomen maineikkaimman hotellin, 129 vuotta täyttävän Kämpin vaiherikkaasta historiasta. Siitäpä tuli mieleeni, että siellä minäkin ”jotain koetin tehdä” jo 17-vuotiaana, kun olin siellä nissepoikana. Hyvän lähdön kaupunkilaistumiselleen siten sai maalaispoika, joka jo sitä ennen oli ollut mm. Stockmannilla juoksupoikana heti tultuani 16-vuotiaana tänne Helsinkiin. Tosin sitten vähän myöhemmin olin siellä Lapissa, josta yhden surullisen tapauksen edellä kerroin, ja sitten sotaväessä varusmiehenä ja sitten aktiivinakin, jossa myös koetin tehdä yhtä ja toista ja sitten vielä lähes yhtä pitkään koetin tehdä jotakin vielä siviilissäkin.

    Ja hengenpitimiä aina sain siitä, mitä koetin tehdä ja nyt vielä paljon myöhemminkin saan niistä tekemisistäni hengenpitimiä niin, että voin sanoa, etten niillä ”hengenpitimillä” ainoataan pysy hengissä, vaan voin myös elää. Ymmärtänette tarkoitukseni, sillä olenhan tainnut antaa sellaisesta vihjeitä täälläkin.

    Että tällainen ressukka. Laitoinpa vielä tämän, kun vielä avaukseni aukaisin ja tuolla ylempänä vastasin Pystyyn_kuolleelle - paransin hieman hänen muistiaan. Tämän jälkeen en laita mitään tähän enkä muuallekaan ennen kuin seuraavassa avauksessani sitten, kun kepupolitiikka siihen aihetta antaa.
  7. Eipä näy Väyrynen ketään enempää kiinnostavan, enkä sitä toki ihmettele. Eikä näy noissa palstan tuotteliaimmissa kirjoittajissa olevan kulttuurista kiinnostuneita, kun heitä ei kiinnosta tuo Väyrysen näytelmäkään. Enpä sitten aio itsekään tätä pitempään viipyä tämän aiheen tiimoilta.

    Pahoittelen vielä tuota, kun sorruin alatyylisyyteen vastatessani tuolle, joka tänne laitetussa Väyrysen kuvassa sanoi tällä olevan tietyn varmuusvälineen päässänsä (minä kun olin arvellut hänen ajaneen itsensä kaljuksi). Törkeyttäni hieman lieventänee saamani vastaus, jonka mukaan hän on nähnyt minusta kuvan maissintähkä anuksessani. Sellaista en toki olisi koskaan tehnyt, mutta eräillä täällä on minuun suuntautunut hyvin vilkas mielikuvitus, joka saa näkemään myös tuollaista, kuten näkemään minut kaikkialla, jossa en koskaan ole. No, on eräillä myös itseensä suuntautuvana vilkas mielikuvitus, joka tekee heistä johtajia, majureita, insinöörejä yms.

    Tuo ehkä kaikkein vilkkaimman minuun suuntautuneen mielikuvituksen omaava on nähnyt minut myös siitä Perhon surullisesta tapauksesta räävijänä. Kukaan, joka oikeasti tuntisi minut, ei voisi sellaista sanoa edes rienatakseen. Olen nähnyt läheltä kaksi itsemurhatapausta, enkä todellakaan voisi sellaisella rääviä.

    Jo nuorena poikana Lapissa töissä ollessani eräs vanha ojuri räjäytti itsensä ojitustöissä käytetyllä denamiitilla, ja ilkeän näköinen oli keskeltä lähes katkennut ruumis, jota jouduin työkaverini ja kahden poliisin kanssa poliisien paareilla kantamaan kilometrin päästä korvesta poliisien autolle.

    Varusmiesaikanani komppaniamme vääpeli ampui itsensä kasarmimme ullakolle, ja kun olin silloin komppanian päivystäjä (alikersantti) niin pataljoonan päivystävän upseerin (eräs ylikersantti) kanssa me menimme sinne ullakolle, josta laukaus oli kuultu ja vieläkin muistan sen näyn, joka meitä kohtasi: kuolinkorinoissaan vielä kouristeleva mies veren tahrimassa sotilaspuvussaan, kun konepistoolilla rintaansa ammuttuaan ei ollut kuollut heti, mutta kuoli sitten käsiimme.

    Nuo molemmat itsemurhatapaukset järjellisesti ajatellen kovin turhia. Tuo vanha ojuri oli tullut kovin heikkokuntoiseksi ja pelkäsi joutuvansa Rovaniemelle silloin perustettuun vanhojen metsätyömiesten vanhainkotiin, ja komppanian vääpeli oli illan kerholla ryypättyään mennyt öiseen korttipelijengiin, jossa oli hävinnyt rahansa ja myös varusmiesten päivärahoja, jotka hän silloisen käytännön mukaisesti oli edellisenä päivänä postipankista nostanut.

    Ei, minä en todellakaan tuollaisilla asioilla räävisi, en täällä enkä muualla. Minulle sen sijaan täällä nuo eräät räävivät jopa vaimoni kuolemalla, sanoen hänen tappaneen itsensä, kun ei voinut enää sietää minua. Noin, vaikka he hyvin tiesivät, että vaimoni sairasti heti parantumattomaksi todettua syöpää, joka sitten neljä vuotta myöhemmin johti hänen kuolmaansa. Voitte kai ymmärtää. miltä tuntui minusta sellainen rääviminen, kun olin vaimoni viimeisen elinyön ollut hänen luonaan Terhokodissa, jossa hän viimeiset kolme elinviikkoaan vietti omassa huoneessaan, ja vaimoni kuolinhetkellä olin hänen luonansa.

    Sorry, että vielä lopuksi palasin tällaisiin asioihin, mutta niin minun täytyi tehdä tuon saamani palautteen vuoksi. Huolimatta siitäkin, että tiedän tällaisen turhaksi, sillä sellainen palaute ja tuollaiset puheet tulevat tietysti hyvin sairaista päistä, joissa sairauden lisäksi ei ole muuta kuin vilkas mielikuvitus, hyvin sairas sekin.
  8. Vaikea tosiaan on kuvitella Väyrystä Kekkosen rooliin, syistä, jotka mainitsin avauksessani. Mutta ymmärrän, että ei hän halua itseään näytellä tuossa näytelmässä, sillä olisihan se sittenkin liian vaatimaton rooli Väyryselle - jollei pystyisi muuntamaan sitä siten, että osoittaisi silloin tosiasiassa johtaneensa Suomea ja Kekkonen olisi toiminut vain hänen ohjeittensa mukaan.

    Tuskinpa muualla maailmassa on yhtä vireää kesäteatteritoimintaa kuin meillä. Jo vuosikymmenten ajan joka kesä olen minäkin jossakin kesäteatterissa käynyt. Mm. Tampereella Pyynikillä ja vanhalla teollisuusalueella olevassa komediateatterissa, täällä Helsingissäkin mm. Suomenlinnassa, Tervasaaressa, mustikkamaalla ja aikoinaan Alppilassakin, jossa kesäteatteria ei ole ollut enää aikoihin. Joka kesä Rautavaara-päivillä käydessäni olen katsonut siellä myös Jokiharjun teatteriesityksen, joka toteutetaan paikallisin amatöörivoimin. Samanlainen on myös 25 kilometrin päässä entisen Varpaisjärven Korpisilla, Korpiteatterissa. Tuollaisia harrastelijavoimin toimivia kesäteattereita lienee meillä lähes jokaisessa kaupungissa ja kunnassa.

    Viimeisellä YK-reissullani vv. 1981-82 Golanilla palvellessani parein kaverin kanssa kävimme tosin katsomassa kovasti mainostetun ulkoilmateatteriesityksen lähikaupungissamme Tiberiaksessa, Genesaretin järven rannalla. Komedia sekin oli, ja vaikka se esitettiin heprean kielellä, hyvin pysyimme juonessa mukana, vaikkemme kieltä ymmärtäneetkään. Luulenpa, että tuo Väyrysen näytelmä ei avautuisi kiletä ymmärtämättömille - sitäkään vähää, mitä se avautunee meille suomalaisille;))
  9. Hyvin olet parissa kirjoituksessasi määritellyt tuon tyypin. Olkoonpa hänen toimintansa ns. trollausta tai muuta, joka tapauksessa sairasta se on. juuri sillä tavalla, kuin olet todennut.

    Olen minä joskus hyvin harvoin heittänyt jonkin pikkuviestin ns. puskastakin, kun en ole viitsinyt kirjautua. Pidän kyllä aina päällä rekisteröityä nikkiäni, mutta jonkin ajan kuluttua se joskus katoaa, ja silloin taas pitää kirjautua uudestaan. Mutta muistaakseni koskaan ei tuo epeli ole niitä muutamaa ”puskaviestiäni” minun viesteikseni huomannut, ja vastaavasti en yhden yhtä kertaa ole ollut sellaisen viestin lähettäjä, joita tuo kaheli on pitänyt lähettäminäni.

    Kyllä hän varmaan hyvin tietää itsekin tuotoksensa sopimattomiksi töryiksi, kun hän on riemuinnut siitä, kun täällä ei ole enää sheriffiä. Sananvapautta hän mielestään puolustaa, mutta kyllä sananvapaudellakin pitäisi olla rajansa. Asettaahan tämä suomi24:kin sille ohjeissaan rajoituksia, mutta ihmettelen, että ei se näy enää käytännössä sitä mitenkään valvovan.

    Kyllä tuollaiset hänen kaltaisensa, nimenomaan hän itse niistä ykkösenä, ovat tehneet tästä palstasta niin vastenmielisen, että lähes kaikki asiallisuuteen pyrkivät kirjoittajat ovat täältä kaikonneet. Muutama sentään vielä jaksaa sinnitellä, kuten ainakin pystyyn_kuollut ja minäkin, joskin paljon harvemmin kuin joskus ennen. Kiva, että sinäkin viitsit tuohon asiallisesti puuttua. Kiitos siitä!
  10. Mitä sinä sekopää höpötät nimen nostelusta? Kaikkihan tietävät minun nimeni ja jokainen ymmärtää, että juuri minua tarkoitat noilla älyttömyyksilläsi, alkaen jo nikistäsi, joka yksin riittäisi kertomaan vakavasta mielisairaudestasi.

    Yritätkö olla vitsikäs, kun sanot olevasi aina jalat maassa ja kyselet, kumpikohan meistä - sinä vai minä - on mielenterveyden näkökulmasta oireillut? Hyvän vastauksen olet siihen saanut tuolta, joka täysin oikein toteaa, että vainoharhoinesi ja pakkomielteinesi olet psyykkisen sairauden esimerkki. Kas, kun tuo sanoja ei ole kapiksi joutunut!

    Minä en ole tätä ennen ”nostellut nimeäsi”, kun en ole voinut - en halunnut - uskoa, että olisit se, joksi sinut eräät jo aikoja sitten ovat täällä identifioineet. Niin tyhmä olet ollut, että olet luullut puskasi suojaavan henkilöllisyytesi paljastumista, vaikka itse olet siitä toistuvasti vihjeitä antanut. Nyt minäkin - mm. entisen palvelustoverisi sinusta antaman lausunnon perusteella - jo uskon, että olisit tuo O.A. Huomaa, että nytkään en sano nimeäsi, mutta jokainen saa nyt ymmärtää, ketä tarkoitan, kuten jokainen ymmärtää sinun tarkoittavan minua, nimeltä tunnettua miestä, noilla sairaan pääsi tuotoksilla.

    Surulla joudun tunnustamaan, että ammoisessa ammattikunnassani on ollut tuollainen mätämuna. Tuollaistenkin etujen puolesta minä jo silloin aikoinaan toimin liitossamme, ja vieläkin toimin kaltaistesi pieneläkeläisten puolesta evp-yhdistyksessämme. Surulla on tunnustettava sekin, että ilmeisesti siinä ammoisessa ammatissani oli kovin heikko kontrolli jo palvelukseen otettaessa ja liian paljon sormiensa läpi katsoivat esimiehemme, kun kaltaisesikin sai siellä palvella niin kauan kuin sinäkin sait yliluutnantin arvon saadaksesi.

    Myöhemmällä pitkällä työurallani oli varmaan parempi kontrolli jo palvelukseen otettaessa, eikä siellä ketään kaltaistasi olisi ainakaan kauan katseltu, kun siellä oli suurin painoarvo myös kunkin työn tuottamilla rahallisilla ja aineellisilla tuloksilla. Tämän mielihyvin sanon tunnustuksena työnantajani omistajille, suomalaisille talonpojille, joissa varmasti oli paljon kepulaisiakin, mutta ei sentään kaltaisiasi ”keskustaa lähellä olevia”. Sinä kun tarkoittanet sillä ”keskustalla” jotain muuta kuin puoluetta.

    Ehkäpä ”tunteeni” sinua kohtaan ja varmasti oikea käsitykseni sinusta tuli nyt selväksi, joten ei aihetta enempään. Luulen, että tämän jälkeen saat ihan rauhassa minulta ja vapaasti "kirjoitella kaikkea sitä, mitä parhaaksi näet", eli suoltaa tänne kaikkea sairaan pääsi tuottamaa. Lainaten keriksen entisen kaverin M.H:n ihanteellesi kerikselle sanomaa: elä rauhassa, himmiö!
  11. Etkö ymmärrä, että olet mieleltäsi hyvin sairas? Vain siitä voi kertoa tuollainen, että näet noita harhanäkyjäsi, kuten minut kaikkialla siellä, jossa en ole. Pahaa vikaa täytyy olla päässäsi siinäkin tapauksessa, jos tuo on vain huulenheittoa, mielestäsi hauskaakin huumoria. Vakavasta henkisestä sairaudestasi sellainenkin kertoo.

    Oletko jo niin tottunut tilaasi, että et halua tervehtyä? Totuitko siihen ja opit hyväksymään sen jo vaatimattoman sotilasurasi aikana? Sellaista käsitystä sain tuon entisen haminalaisen palvelustoverisi puheista, jonka mukaan aina ja kaikessa olit molemmat jalat tukevasti ilmassa.

    Ehkä sinusta on hauskaakin olla hullu, mutta voin vakuuttaa, että terveempänä on sittenkin mukavampaa olla. Joten voisit yrittää hakeutua hoitoon, ihan vain itsesi tähden, sillä ei kai sinulla ole läheisiä tai ketään muitakaan, jotka sinusta ja tilastasi vähääkään välittäisivät. Lääketiede silläkin alalla tekee nykyisin ihmeitä. Sinäkin voisit vielä tervehtyä niin, että voisit saada edes hieman muutakin elämää kuin tämän kepupalstan. Ja vaikka et muuta saisikaan, voisit täälläkin löytää jotain muutakin kiinnostuksen kohdetta kuin vain minä ja munakarvani.

    Ihan vilpittömästi omaa parastasi ajatellen esitän tuon toivomukseni. Olethan sentään entinen ammattitoverini ja vaikka minun siitä urastani on jo kauan, yhä ajattelen vähäisimpienkin entisten ammattitovereitteni parasta. Niin tein aina jo uranikin aikana, ja toimin heidänkin puolestaan mm. liittomme hallituksessa. Hyvin tuloksin, kuten tiedät; tulihan sinustakin sentään lopulta yliluutnantti. Sinun täytyy tämä ymmärtää, jos edes joskus vähänkin järjen valoa päässäsi pilkahtelee.

    Mutta jos pääsi pysyy yhtä pimeänä kuin ilmeisesti elämäsi muutenkin, jatka toki entiseen tapaan. Ja jos ne miesten munakarvat ja ”tuhkaluukut” päässäsi jatkuvasti pyörivät niin kuin on nähty, sinun pitäisi ryhtyä toimiin sillä alueella, jotta pääsisit edes siinä tavoitteisiisi, joihin et kai ole koskaan missään muualla päässyt. Mutta älä yritä sieltä Laakson kallioilta, joilla kai joskus nuoruudessasi unohtumattomia elämyksiä koit, ei siellä kai enää vuosikymmeniin ole ollut sellaisiin mahdollisuuksia, kun jo kauan niillä laillasi suuntautuneilla on ollut ihan omia paikkojaan, ravintoloita ja muita, varmaan siellä Kouvolan puolessakin. Jätäpä siis se Hutikka ry ja koeta hakeutua sinua todellisemmin kiinnostaviin ympyröihin!