Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kun et näy antavan periksi, täytyy minun antaa sinulle huomiotani, vaikka eilen sanoin, että ”en reagoi jatkossa tuollaisiin hupaisuuksiin, kun niissä ei ilmeisesti tarkoiteta olla huvittavia”.

    Sinä olet huvittava siksi, kun esiinnyt täällä myös nikillä res.maj; sinusta ei voi erehtyä. Huvittavaa tuo on siksi, kun missään tapauksessa et voi olla reservin majuri, et edes vain RUK:n perusteella reservissä ylenneenä, vielä mahdottomampaa olisi, että olisit ollut kadettiupseeri.

    Kadettiupseerit ja reservinupseeritkin opiskelleina ihmisinä osaavat suomen kieltä kirjallisestikin. Niillä ei olisi esim. sellaisia virheitä, jossa lauseen subjekti on monikossa mutta predikaatti yksikössä. He eivät sanoisi ”persoonat senkin ratkaisee ja vetää muita perässään” vaan sanoisivat ratkaisevat ja vetävät. Eivätkä sanoisi ”muutamat koittaa asioita avata” vaan sanoisivat muutamat koettavat jne., sillä he tietävät, että aamu koittaa, mutta ihminen koettaa. Eikä hän sanoisi ”enää sovikkaan” vaan sanoisi enää sovikaan. Nuo ja monet muut samanlaiset alkeelliset virheet toistuvat sinulla aina kuten tuossakin.

    Tuollaiset huvittavuudet estävät sen, että vakavissaan ei viitsi tarttua siihen asiaankaan, jota viesteissäsi voi kyllä noiden hupaisuuksien joukossa olla.

    Jos olisit rehellisesti sitä, mitä oikeasti olet, vaikkapa maanviljelijä, en tuollaiseen puuttuisi. Ei tuollaisten asioiden hallitseminen tavalliselle ihmiselle kovin tärkeää ole. Ihminen voi olla ihan hyvä ja arvostettavakin ihminen myös heikommalla kirjoitustaidolla. Sellainen voit olla sinäkin. Se juuri minua ärsyttääkin, että muuten kenties ihan kunnon ihminen nolaa jatkuvasti itseään koettamalla uskotella olevansa jotakin sellaista, jota hän ei missään tapauksessa voi olla.

    Joskus on tullut mieleeni, että olisit kovin armeijavastainen ja esiinnyt res.majurina halutaksesi nolata upseereita näyttämällä, että sellaiseksi pääsee kovin huonolla yleissivistyksellä, tuollaisellakin esitys- ja kirjoitustaidolla. Jos se olisi tarkoituksesi, et ole siinä onnistunut. Luultavampaa on, että olet vain trolli ja esiinnyt res.majurina vain pelleilläksesi. En oikein haluaisi uskoa, että olisit niin yksinkertainen, että todellakin luulisit jonkun uskovan, että olisit ihan oikeasti res.majuri.

    >>Etkös sinäkin kapi saanut muutaman äänen SDP ryhmässäsi<<

    Joo, sain muutaman äänen, 244 ääntä silloin v. 1972 kuntavaaleissa. Kai tuo on halutessasi tarkistettavissa jostakin arkistosta, ehkä netinkin kautta. Mutta en tosin ollut SDP:n ryhmässä, vaan olin sitoutumattomana ehdokkaana heidän listoillaan.
  2. Muutamaan päivään en tätä palstaa avannut, ja kun tänään niin tein ja huomasin tuosta Väyrysen uusimmasta tempauksesta täällä hieman yksioikoisesti keskustellun, halusin tällä avauksellani tuoda keskusteluun uuttakin näkökohtaa.

    Avauksessani puhun pitkään kai useimpien tuntemaa todellista historiaa, mutta lopussa vähän ennakoin tulevaakin ja siinä en ehkä ole ihan vakavissani. Varmaan sen ymmärsivät nuo palstan parhaisiin ja vakavammin otettaviin kuuluvat, jotka ensimmäisinä avaukseeni tarttuivat, mutta kun hieman velmuilin vielä heille vastatessani, käsittelen nyt heidän vastauksiaan vakavammassa hengessä.

    Oikeassa on Mielipidepankki, että tuo Väyrysen viimeinen tempaus on yllättävä hänenkin tekemäkseen. Varmaan oikeassa on siinäkin, että tuo tempaus ei voi olla hajottamatta kepua eikä persujakaan, ja sen varmaan moni muukin kuin mpp näkee tempauksen hyväksi puoleksi. Varmaan oikeassa on mpp tuossakin, että Väyrynen saa nyt Putinin ihailijakseen, mutta nykytilanteessaan Venäjä ei taida kovin avokätisesti ryhtyä rahoittamaan Väyrysen uutta puoluetta. Joten Väyrysen tavoitteet eivät toteutune ja Suomi säästynee katastrofilta.

    Oikeassa on myös DV8_HellRaiser siinä, että Väyrystä ei nyt kukaan kadehtine. Varmaan on oikeassa siinäkin, että myös Väyrynen kyllä ymmärtää eron eurosta mahdottomaksi, mutta suomalaisissa on myös niitä, jotka eivät sitä ymmärrä, ja niinpä Väyrynen saa kannatusta, joka valuu pois kepulta ja persuilta. Surkuhupaisaahan tuo Väyrysen touhu on, mutta kepussa ja persuissa se ei huvittane.

    Pystyyn_kuollut ei usko Väyrysen olevan tosissaan tuossa touhussaan. No, jos se häneltä vain leikkiä on, varsin omituista leikkiä puolueen kunniapuheenjohtajalta. Ainakaan kepun puoluesihteeri Laaninen ei pitänyt sellaisesta leikistä, kävi ilmi hänen haastattelussaan. Oikeassa P_k on siinä, että suunnatonta mediahuomiota Väyrynen tempauksellaan saa, mutta - mitä hän siitä huomiosta uskoo hyötyvänsä?

    P_k viittaa Jarmo Korhosen kirjoihin ja pitää niitä katkeruuden tuottamina. Voi olla niinkin, mutta hyvä kirja se hänen ensimmäisensä, ”Väyrysen valtakunta” on. Niitä myöhempiä en ole lukenut.

    Kiva, että avauksellani halusivat sanoa sanottavaansa ne palstalla jo varsin vähälukuisiksi käyneet, joilla on halua ja kykyä asialliseen sanottavaan. En jää nytkään tänne tätä pitemmäksi aikaa. Saatan käydä huomenna vilkaisemassa, ja jos on vielä tullut asiallista, siihen saatan reagoida. Tänään reagoin pari kertaa myös vähemmän asiallisiin, mutta kun niitä näkyy alkaneen tulla tulvimalla, en reagoi jatkossa tuollaisiin hupaisuuksiin, kun niissä ei ilmeisesti tarkoiteta olla huvittavia.
  3. Jaa, voi olla, että Väyrynen ei olisi tosissaan tuossa uuden puolueen perustamisessa. Onko hän siis ”huumormiehii”? Jos on, kai huumoria on häneltä myös tuo keskustalaisten toppuuttelu olemaan eroamatta puolueen jäsenyydestä.

    Väyrynenkö muka haluaisi mediahuomiota? Mieshän halveksii mediapeliä.

    Joo, on siinä kaksi puolueensa kaltoin kohtelemaa miestä, Jarmo Korhonen ja Väyrynen. Mutta ei Väyrynen siitä katkera ole. Hän sai nyt perustaa uuden puolueen ja pääsee sitä johtamaan. Uskoo varmaan - ihan aiheellisesti - että syntyy uusi käsite väyrysläisyys joka sysää alkiolaisuuden historian hämärään.
  4. Kun tämä avaus on tehty minusta, olen koettanut näyttää sitä arvostavani laittamalla ketjuun muutaman viestin. Mutta nyt saanee riittää minulta, sillä pysynhän minä noiden muutamien mielissä ja he varmaan vielä minusta pitkäänkin puhuvat.

    Tuntuuhan se oikein mukavalta, kun heidän puheissaan aina päällimmäisenä on työurani, joka päättyi jo 17,5 vuotta sitten. Ja varsinkin sotilasurani, joka vain 25 vuotta kestettyään päättyi jo 35,5 vuotta sitten.

    16-vuotiaana aloitin itsenäisen elämäni ja siitä lähtien omalla työlläni itseni elätin, myöhemmin myös perhettäni. 63-vuotiaana sitten työurani lopetin, ohitusleikkauksen jälkeen jäin sairaslomalle, joka pian muutettiin sairausperusteiseksi eläkkeeksi, jolloin eläkkeeni tuli hieman suuremmaksi kun sen kertymä laskettiin siten kuin olisin ollut töissä yleiseen eläkeikään 65-vuotiaaksi asti. No, tulihan tuota työaikaakin, 47 vuotta keskeytyksittä muuten kuin ollessani sotilaskouluissa yhteensä n. 2 vuotta, jolta alalta myös maksettiin palkkaa ja se aika luetaan myös eläkkeeseen oikeuttavaksi.

    Olin jo eläkevaari, kun näille palstoille ensikertaa tulin, olin ollut sellainen jo monia vuosia. Ei minua työikäisenä olisi tällainen huvi kiinnostanut eikä siihen olisi ollut aikaakaan. Eräillä tilanne on ilmeisesti toinen. Luulenpa, että useimmat noista minun ”perskärpäsistäni” ovat hyvinkin työelämäikäisiä, mutta heidän ainoa työnsä taitaa olla tämän palstan päivystäminen. Täällä kun on kiinnostavampaa kuin missään työelämässä, on tällainen vanha eläkeläisvaari, josta vain he puhuvat, kun sanotaan ”totuus tuostakin”.

    No, mitäpä turhaan töitä tekisi, jos saa elantonsa muutenkin, vanhemmiltaan tai sossusta. Mutta ei heillä ole kummoistakaan muisteltavaa parhaasta elämästään sitten, kun tulevat tähän ikään tai vähän nuoremmiksikin, sillä eiväthän kaikki suomalaismiehet näin vanhoiksi elä. Ja kovin pieneksi jää heidän eläkkeensäkin, ei sillä paljon harrastella eikä matkustella. No, eiväthän he tosin matkustele nytkään, kun eivät malta jättää tätä palstaa.

    Mutta minä taas maaliskuun loppupuolella lähden naisystäväni kanssa kaksiviikkoiselle matkalle ja he jäävät tänne tuskaisesti minua odottamaan ja ainakin se yksi ”näkee” minut täällä päivittäin! Joten kovin erilaista on ollut ja on edelleen elämämme, minulla, tällaisella täyspellellä, ja heillä. Niin pitää ollakin, kullakin kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.
  5. Onhan tuo hauskaa, että joku jatkuvasti yhä uudestaan ja uudestaan tuo tänne tuon saman, jossa linkit eivät edes aukea! Kai minä joskus tuollaisen laitoin vastineeksi johonkin jonkun mielikuvituksen luomaan näyttäen tuolla tosiasioita. En muista tapausta enkä sen syytä, mutta tuolle eräälle se on ollut tärkeämpi, kun on tuollaisen tallettanut.

    Miksi ihmeessä minä olen heille tärkeintä? Tällaisenakin hetkenä, jolloin kepun kunniapuheenjohtaja ja toinen entinen puheenjohtaja ovat tulleet ulos todella mielenkiintoisella, ensiksi mainittu suorastaan järisyttävällä tavalla. Mutta mitään he eivät näy olevan minun rinnallani noille, vaikka ”ovathan he sentään kepulaisia”!

    Kaikkein kiinnostavinta ja tärkeintä minussa on sotilasurani. Ura, jonka päättymisen jälkeen olen elänyt jo lähes puolet elämästäni, aikuiselämästäni paljon enemmän kuin puolet. Ja tuona aikana on tapahtunut elämässäni niin paljon muuta, jonka koen määrittävän minua ihmisenä enemmän kuin tuo sotilasurani. Mutta heille se ammoinen sotilasurani on tätä päivää ja saa heidät aivan vauhkoina kuohumaan.

    Minuunko vaikutuksen tehdäkseen he ovat tehneet sotilasarvoltaan minua korkeampia ja muutenkin merkittävämpiä sotilasjohtajia? Miten ja miksi sellainen voisi enää minuun vaikuttaa? Ei voi olla nauramatta vaikka pitäisi kai sääliä tuollaistakin, joka yrittää täällä uskotella olevansa majuri, vaikka täyspäinen näkee otsallaankin, että hän voi olla korkeintaan saunamajuri. Minulle tuo oma kapteenin arvonikaan ei merkitse enää mitään, missään en sitä tittelinäni käytä, eikä minulla ole enää sotilaspukuakaan, jossa kapteenina esiintyisin, se pukuhan oli aikoinaan minulle vain työpuku.

    Huvittavaa, että niin kiihkeä kiinnostus noihin asioihin on juuri niillä, joilla kokemukset, tiedot ja ymmärrys noista asioista ovat kaikkein vähäisimpiä. Toimivatkohan he noin hupaisasti minun vuokseni? Onko niin, että heidän avauksensa eivät saisi juuri huomiota, jollei niissä alettaisi puhua minusta? Ei varmaan ole niin, en minä heidän silmissään niin suuri ole, eivätkä he koe itseään niin pieniksi, näyttää vain siltä. Mutta ”niin on, jos siltä näyttää”, sanoi Kekkonen. Olisiko Kekkonen voinut olla väärässä?

    Joku tätä avausta tarkoittaen tuossa toteaa: ”Tuollaisen selvityksen laatijan täytyy olla sydänjuuriaan myöten rakastunut "kohteeseensa". Muuten tuollainen innokkuus ei ole selitettävissä”. Joo, varmaan on niin. Ilmoittahan joku rakkaudestaan minuun jo nikilläänkin. Rakkautta se on yksipuolinenkin rakkaus, juuri sellainen on usein kohtalokkainta, saa rakastuneen järjiltään. Niin näyttäisi noille eräille käyneen.

    Kirjoittelin jo avausta, jossa olisin käsitellyt omasta mielestäni kahta mielenkiintoista keskustapoliittista asiaa, puolueen kunniapuheenjohtaja Väyrysen tempausta ja myöhemmän puheenjohtajan, Vanhasen ajatusta Ruotsin ja Suomen valtioliitosta - nimenomaan tässä järjestyksessä nuo maat on mainittava. Mutta kun näen täällä jo tehdyn useita avauksia noista asioista, en tee omaani, jotten veisi kiinnostavuutta noilta muilta. Minun avauksellanihan kuitenkin alettaisiin heti puhua mielenkiintoisemmasta aiheesta, minusta.

    Kovin oli masentuneen näköinen Laaninen tuon Väyrysen tempauksen vuoksi, ja sanoikin olevansa järkyttynyt ja totesi, että ”en enää tunne tuota Väyrystä”. Hyvin ymmärrettäviä ovat Laanisen tunteet, sillä vaikka Väyrynen ei pääsisi sillä uudella puolueellaan tavoitteisiinsa yhtään paremmin kuin on päässyt ennenkään, kyllä hän puolueeseensa saa kannattajia niin paljon, että se voi olla kohtalokasta kepulle. Voikohan kepu pitää kunniapuheenjohtajanaan miestä, joka uuden puolueen perustettuaan ei ole enää kepun jäsen? Noita ja muitakin asioita tuli mieleeni noiden kahden kepukonkarin tiimoilta, ja varmaan palaan niihin pintakuohun täällä vähän rauhoituttua.