Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. On tämä palsta, meno täällä tullut niin vastenmieliseksi, että itseään arvostava mies ei millään jaksa täällä kauan viipyä. Vaikka täällä vielä sinnittelee muutama asioistakin kiinnostunut ja asialliseen keskusteluun kykenevä, he jäävät pahasti tuon vastenmielisen turhimusjoukon alle.

    Saa taas tämäkin visiittini jäädä vuorokauden mittaiseksi, ja sellaista syytä tuskin tulee, että täällä ainakaan viikkoon tulisin käymään. Mutta se ei liene poissa ainakaan tuolta eräältä turhimukselta, joka taatusti tulee ”näkemään” minut täällä kaikkialla, monta kertaa päivässä, suorastaan täällä asuvana, jollainen hän itse on.

    Tämän palstan vastenmielisyyttä pitää yllä tuo sama, ei ehkä kovin suuri, mutta sitäkin ahkerampi joukko. Siinä joukossa on joku, joka luulee olevansa jotakin ja osaavansa jotakin ja nimittelee tolloiksi itseään osaavampia ja osoittaa siten olevansa oikein tollojen tollo. Sitten on eräitä, jotka esiintyvät majureina, johtajina tms,. vaikka jokainen täyspäinen näkee otsallaankin, etteivät voi mitään sellaisia olla. Hupaisaa - kai säälittävää paremminkin - että he uskovat omaavansa paremman käsityksen ammattisotilaiden, varsinkin toimiupseerien tehtävien merkityksestä ja arvostuksesta kuin ne korkeat sotilasesimiehet, joiden esityksestä tasavallan presidentti aikoinaan tuosta ammattikunnasta ylensi neljä ensimmäistä kapteeneiksi; kaikki me olimme esikuntien hallinnollisiin tehtäviin samalla luutnanttikurssilla koulutettuja, minä tosin sen kurssini jälkeen neljä vuotta opettajana toiminut ja ylennykseni aikana palvelin rauhanturvajoukossa Siinailla.

    Voisi kai noita heidän ”näkemyksiään” huonona huumorinakin pitää, mutta ei se sellaista ole; tekevät noin tyhmyyttään luullen muitakin niin tyhmiksi, että uskoisivat heidän olevan sellaisia, joina esiintyvät. Perimmäisenä syynä on tieto omasta mitättömyydestään, varmaan aiheellinen, mutta ei sitä noin tarvitsisi muille näyttää.

    Sitten nuo samat, jotka tekevät itsestään jotain paljon enemmän kuin mitä oikeasti ovat, osoittavat aivan ällistyttävää kateutta parempiosaisia kohtaan. Todella raukkamaista tuo Halosenkin kadehtiminen laillisista eduistaan, joista kaikki presidenttimme ovat nauttineet. No, sellaisista eniten nauttinutta Kekkosta he eivät kadehdi, jolle varmaan on selitys, vaikka tuskin Oiva Härkönenkään kehtaisi heistä sanoa ”ovathan he sentään kepulaisia”;))

    Kun noista reppanoista eräät yrittävät esiintyä täällä upseereina ja johtajinakin, alkaisinkohan minäkin esiintyä maanviljelijänä? Varmaan olisin siinä uskottavampi kuin nuo noissa rooleissaan, mutta en sentään viitsi niin tehdä; silloinhan vajoaisin kaltaisekseen.

    Kun tässä tuli noista sotilasasioista ja rauhanturvahommeleistakin puhutuksi, tulkoon mainituksi, että ensi maanantaina lähden naisystäväni kanssa Pääkaupungin päällystö ry:n evp-osaston Tallinnan matkalle, joka ei ole vain viinojenhakumatka, vaan menomatkalla meillä on kokous, ja kokouskeskuksessa on tarjolla pientä suolaista ja makeaa purtavaa, hedelmiä, kahvia/teetä, virvokkeita, mehua, olutta sekä puna- ja valkoviini hanasta. Tallinnassa viivymme 6 tuntia, jonka aikana tutustumme johonkin kohteeseen - lienee jokin museo, en tiedä - ja paluumatkalla meillä on herkullinen buffet-päivällinen, johon sisältyvät myös ruokajuomat (valko/punaviini, olut, kivennäisvesi, vesi, tuoremehu, maito) ja lopuksi kahvi ja leivonnaiset.

    Tuon toisen sotilasaiheisen viiteryhmäni, Helsingin Rauhanturvaajat ry:n joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina olevassa tapaamisessa - nykyisin Ravintola Zetorissa - en ole viime aikoina käynyt läheskään kaikissa, ehkä vain n. 3-4 kertaa vuodessa, mutta ensi kuun tapaamiseen täytyy mennä; siellä varmaan on esillä myös tuo veteraanistatuksen saanti. Tämän linkin takaa tietoa tuosta yhdistyksestä:

    http://www.helrt.org/

    Joo, saa taas tämä palsta jäädä minulta rauhaan joksikin aikaa. Mutta kun nuo rauhanturvahommatkin tulivat esille, mainittakoon vielä, että on jo tilattu ja ennakkomaksukin maksettu maaliskuun loppupuolella alkavasta kahden viikon matkasta, joka aluksi suuntautuu Kyprokselle, jossa olin ensimmäisellä rauhanturvaajareissullani 50 vuotta sitten. Silläkin matkalla matkakumppaninani on naisystäväni. Kyprokselta matkamme jatkuu Turkkiin, jossa kiertomatkan päätteeksi vietämme muutamia päiviä ”Turkin Rivieralla” Välimeren keväästä nauttien. Mutta kyllä minä toki sitä ennen täällä käyn, mutta en nyt ainakaan viikkoon. Koettakaa kestää ikäväänne tekin, vain minusta ja minulle elävät! Näkemiin!
  2. Tuskinpa uudistus merkitsee minulle henkilökohtaisesti juuri muuta kuin kunniaa, tunnustusta, että on nähty tuollakin tavalla arvokkaaksi sekin alue, jolla olen toiminut ja jolle jo aikaisemmin on myönnetty Nobelin rauhanpalkinto.

    En toki ole minkäänlaisten lisäeläkkeiden tarpeessakaan, ja toivon, että en paljon tarvitsisi niitä hoitojakaan, joihin saattaisi nyt olla helpompi päästä ja saada niitä jopa halvemmalla.

    Noissa alla olevissa linkeissä on kyllä lueteltu noita meille veteraaneille mahdollisesti tulevia etuisuuksia, joista tähän muutama poiminta:

    >>Kriisinhallintaveteraanikorttiin liittynee tulevaisuudessa myös taloudellisia etuja yritysten myöntämien erilaisten alennusten kautta.

    Etuudet voisivat koskea esimerkiksi paikallisliikennettä, Kiljunen havainnollistaa.

    Laki tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden hakeutua hoitoon ja valtionkonttori hankkii aikanaan palveluntuottajan. Jos tuntee tarvetta tukeen ja hoitoon ja hakeutuu hoitolaitokseen, veteraanikortilla voi osoittaa, että on kriisinhallintaveteraani, Peltomäki kertoo.

    Veteraanikorttiin on tarkoitus on sitoa myös joitakin taloudellisia etuisuuksia. Lisäksi veteraanikortti toimii kansainvälisen mallin mukaisena tunnustuksena ja tunnuksena.<<

    http://yle.fi/uutiset/reservilainen_rauhanturvaajat_saavat_veteraanistatuksen/8598179

    http://www.hs.fi/kotimaa/a1452829339604

    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1452839692900.html

    http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/reservilainen-rauhanturvaajille-veteraanistatus/5691070
  3. Laitoin eilen tuolle toiselle avaukselleni juttua, joka kuuluisi kai paremmin tänne. Laitanpa nyt siitä jutustani tähän pätkän:

    Minä en nimittäin ole enää ”vain” evp, vaan olen nyt myös veteraani. Saan virallisen veteraani-statuksen eräine siihen kuuluvine etuineen:

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016011520966950_uu.shtml

    Tuohon en ole aivan ”syytön”. Olen toiminut myös rauhanturvaajien järjestöissä, ollut jopa perustamassa järjestöämme. Toimin myös sen ensimmäisessä eversti Nuutilaisen johtamassa hallituksessa, jonka jäsenenä ja laillani myös työvaliokunnan jäsenenä mm. oli ensimmäisen YK:n rauhanturvajoukkomme komentajana Siinailla 1956 toiminut ja muutenkin mittavan kansainvälisen uran tehnyt eversti Kettinen. Tässä todistetta sanomalleni:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xtl1/t31.0-8/12605450_10153897623339182_1874945797786141681_o.jpg

    xxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Kun tuossa siis tulee esille, että olin aikoinaan perustamassa Suomen Sinibarettiliittoa, nykyisen Rauhanturvaajaliiton edeltäjää, ja kuuluin liiton ensimmäiseen hallitukseen, todettakoon, että siitä on jo aikaa hieman, 48 vuotta. Moni poika ja nyt jo moni tyttökin on ollut niissä rauhanturvahommeleissa sen jälkeen, tosin minäkin kaksi kertaa.

    Laitettakoon tähän vielä tuon edellisen linkkini vertauskohdaksi liiton nykyinen hallitus: Siinä on mukana kolme naistakin, heidän joukossaan Antti Rinteen puoliso, res. ylik. Heta Ravolainen-Rinne:

    Liiton hallitus rotatoi tällä kertaa laajasti: erovuoroisten jäsenten tilalle valittiin kaksivuotiskaudeksi Kirka Waldén (84 ääntä, uusi), Esko Hakulinen (77), Hannele Toivonen (64), Kirsti Kujanpää (50, uusi) ja Mauri Ikonen (38 ääntä, uusi). Hallituksessa jatkavat vuoden 2016 Tom Asplund, Rainer Fabricius, Henry Helakorpi, Heta Ravolainen-Rinne ja Riku Tenhunen.

    http://www.rauhanturvaajaliitto.fi/liitto/
  4. Joo, kopiointihan tuossa tein, ja ilmoitinhan siitä jo avaukseni alussa näin sanoen:

    >>Voisin kai vänrikki Stoolin tavoin sanoa ”jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin”, mutta kun nuo ajat ovat jo varsin kaukaisia, tukeudun nyt kuitenkin linkeissäni oleviin tietolähteisiin, joista käy ilmi seuraavaa:<<

    En siis halunnut noudattaa sitä teidän ainoana arvokkaana pitämäänne metodia, oman pään tuottamaa. Siksipä tuo kaikki sotilaista ja sotilasurista kertomani on kovin erilaista kuin se, jota olemme saaneet kuulla niiltä, jotka ovat pitäytyneet tuohon arvostamaanne metodiin, aina omia sotilasarvojaan ja -uriaan myöten.

    Sinä myös pitäydyt tuossakin siihen arvostamaanne metodiin. Vai että keskustelutoverina oli entinen Puolustusministeriön virkamies. Kun nuo ministeriön virkamiehet noissa neuvotteluissa tuolloin - siis n. 45 vuotta sitten - olivat yleensä jo yli 50-vuotiaita, hänen on täytynyt nyt olla jo lähes satavuotias. Vieläkö hänelle maistui juoma siellä Katajanokan kasinon Kenraalisalissa Oeschin muotokuvan alla;))

    En muuten ole täällä koskaan pyrkinyt matematiikan taidoillani loistamaan, vaikka aina olen kaikissa kouluissani ja opinnoissani - kansakoulupohjaa korkeammissakin - myös siitä aineesta vain kiitettäviä saanut. Niitä taitojaan on tosiaan pyrkinyt esittelemään tuo res.maj/inssi, johon joku näkyy viitanneen, ja hersyviä nauruja hän on silloinkin aiheuttanut;))
  5. Avaukseni aihe ilmeisesti oli kiinnostava, kun avaukseni on oikein mukavasti herättänyt mielenkiintoa. On tullut oikein asiallisiakin vastineita, joihin olen pyrkinyt vastailemaan. On tullut myös vähemmän asiallisia, mutta olen pyrkinyt huomioimaan nekin, sillä eihän keneltäkään voida vaatia enempää kuin mihin hän pystyy.

    Summa summarum: keskustelupalstan ideaa on tämäkin avaukseni hyvin toteuttanut, eli minun ei ole tarvinnut keskustella itseni kanssa.

    Tänä iltana ainakaan en enää jatka keskustelua tällä avauksellani. Olen nytkin näitä kirjoitellessani ”toisella silmälläni” katsellut tv 1:ltä tulevaa mielenkiintoista ohjelmaa ”Historia: Maailmansota”. Onpa tullut käydyksi monissa noissakin paikoissa, joita ohjelmassa nyt näytettiin, mm. noilla Verdunin kentillä. Nyt alan katsoa tv 1:ltä kohta tulevaa osaa 6/6 sarjasta ”Pimeä historia”, nyt aiheena ”Ongelmanuori Mannerheim”. Tuskin siinä mitään uutta tietoa tulee Mannerheimista kai lähes kaiken käsille saamani lukeneena, mutta kyllä tuo aihe silti kiinnostaa; katsokaa te muutkin tuo tv-ohjelma!

    Palstalta usein nähdystä innoituksen saaneena tein juuri uudenkin avauksen. Se on sikäli poikkeuksellinen minulle, että se ei ole palstan aihepiirin mukainen, lähempänä se on tuota em. tv-ohjelman aihepiiriä. Haluan sillä avauksellani huomioida niitäkin, joille tuo aihepiiri näkyy olevan erityisen kiinnostava. Mistä sellainen johtuneekaan, en kehtaa sanoa sille arvelemaani syytä;))

    Tässä on linkki siihen avaukseeni, johon mahdollisesti tulleisiin vastineisiinkaan en ainakaan enää tänä iltana vastaile:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14073246/sotilasasioista-nyt-minakin
  6. Tuossa on vielä niin hauskaa, että täytyy toki sekin vielä kuitata:

    Kerro jo viimein, mikä ihmeen motiivi minulla voisi olla sinun suhteesi? Voin vilpittömästi vakuuttaa, että vaikka olen joskus älyttömyyksiisi puuttunutkin ja vaikka joskus olet niillä minua hauskuttanut, silti sinusta ajattelen EVVVK - tuntenet tuon tarkoittaman.

    Minä en ole yhden yhtä kertaa nostanut tänne sitä Ossi-nimeä, kun en ole voinut enkä ainakaan halunnut uskoa, että olisit hän, sillä se Ossi on sentään oikeasti ollut toimiupseeri. Mutta halunnet, että niin uskottaisiin, kun kirjoitustesi aihepiiri ja sanavalinnatkin ovat samoja kuin hänellä noissa tänne tuoduissa lehtikirjoituksissaan, siis silloin, kun et kirjoita mielestäsi tärkeimmästä, eli minusta.

    Lienet itse tuonut tänne noita Ossin kirjoituksia saadaksesi uskottavuutta taustastasi vihjailemallesi. Eli toisaalta haluat meidän uskovan, että olisit tuo Ossi, mutta kuitenkin haluat pysyä puskassa. Varsin skitsofreenista käyttäytymistä! Onkohan tuo sama vakava tauti takana muussakin oireilussasi, kuten noissa jatkuvasti toistuvissa harhoissasi joissa olet nähnyt minut kai monissa kymmenissä muissa varmaan jo monia satoja kertoja.

    Niin tai näin, mutta eikö todellakin olisi kunniakkaampaa tulla sieltä rohkeasti näkyville? Niin uskoisin vähäisenkin evp-toimiupseerin tekevän tuossa tilanteessa, joten tuskinpa kuitenkaan olet tuo Ossi.

    Olen täällä joskus takavuosina runoillutkin, mutta en taatusti koskaan sinulle; kyllä ne runojeni kohteet ovat olleet merkittävämpiä, kuten esim. se eräs Anneli - tai Annukka.

    Ja vielä: Kun miehellä on munaa - sanan kummassakin merkityksessä - kyllä hänellä on myös munakarvoja. Mutta tuolla tavalla ne kiihottavat vain ”miestä”, jolla ei ole munaa - sanan kummassakaan merkityksessä.
  7. Melkoisia lusmuja me rauhanturvaajat kai olimme, minä kolminkertainen lusmu, kun lusmuilin Kyproksella, Siinailla ja Golanilla, yhteensä 3,5 vuotta. Mutta vain kerran sieltä tulli- ja verovapaan auton toin, Siinain reissulta Audi 100:n, jota mersumiehet siellä kutsuivat Siinain Mosseksi.

    Eikä minun tarvinnut sielläKÄÄN rahalla naista ostaa, sain muutenkin - ihan omilla kyvyilläni - oikein kivoja naisia, joista yksi melko pitkäaikainen on tässä kanssani Jordanin alkulähteillä:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpl1/t31.0-8/12308195_10153791829004182_1085831701467439866_o.jpg

    Mutta jos olin lusmu, oli siellä minua suurempiakin lusmuja, aikanani Siinailla komentajamme silloinen eversti ja aikaisempi naapurini Hägglund, joka sitten myöhemmin lusmuili pv:n komentajana. Lueskelin nyt uutta Rauhanturvaaja-lehteä, ja siinä oli hyvä kirjoitus nykyiseltä liittomme puheenjohtajalta kenraali Kiljuselta, samoin edelliseltä, nyt 70 vuotta täyttävältä kenraali Holmalta, melkoisia lusmuja ilmeisesti kumpikin.

    Meidän saamamme veteraanistatus ei vie mitään pois sotaveteraaneiltamme, joiden rivit ovat jo käyneet kovin harvoiksi. Meitä rauhanturvaajaveteraaneja lienee n. 40 000, eli jo enemmän kuin sotaveteraanejamme. Tässä lisää näistä asioista:

    http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/reservilainen-rauhanturvaajille-veteraanistatus/5691070

    Emme me rauhanturvaajat kai sittenkään ihan lusmuja olleet, kun jokaiselle meistä tehtiin jo lähtiessä selväksi, että siellä voi olla oikeita vaarojakin, eli työt voivat olla hengelle hupaa. Ei niissä hommissa henkensä menettäneitä liene vielä kuin n. 50, joka on varsin vähän olleiden määrään suhteutettuna. Vammautuneita on paljon enemmän, ja heitähän tuo veteraanistatus voi auttaa, paremman hoidon saamiseksi; kuolleita se ei henkiin palauta.

    Lusmut eivät niihin hommiin lähteneet eikä heitä olisi niihin huolittukaan, ei ainakaan tuollaista nilviäistä, joka näkyy sinua säestäneen. Siellä tarvittiin tilanteen ja mahdollisuudet aina ymmärtäviä TEKIJÖITÄ, ei mielikuvituksessaan itsestään johtajan tehneitä pipipäitä.
  8. Omaleimaisia kyllä ovat useimmat suunnitellut itsehallintoalueet. Yhteinen leima niistä monille on se, että suurin osa niiden alueista ei pärjää omillaan, vaan niiden täytyy kupata alueensa isoja kaupunkeja, ja jos sellaisia alueella ei ole, sitten ne joutuvat tyytymään kuppaamaan vain Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua.

    Suomea on paljolti rakennettu puulla ja sen tuotteilla, mutta niin ei ole enää, ei ole ollut aikoihin. Toki puuhun perustuva teollisuutemme on edelleen tärkeä paikallisena työllistäjänä, mutta kovin huonosti näkyy Keskisuomalainen-lehtikin ymmärtävän asioita, kun panee alueen nousun Äänekosken biotuotetehtaan varaan. Kaikki nuo nykyiset suuret metsäyhtiömme ovat kansainvälisiä, eivätkä niiden tuottamat voitot jää hyödyttämään vain omaa kansantalouttamme.

    Mistäpä avautuneekaan tuollainen, noin laaja perspektiivi noihinkin asioihin, mutta näkijän silmät taitavat sittenkin katsoa taaksepäin, eli oman päänsä sisälle.