kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6661

  1. Pitkä on esityksesi, mutta sen verran sekava lukuisine lainauksineen, että en oikein ymmärrä sen sisältöä enkä tarkoitustakaan. Eikä siitä käy selville sekään, että uskotko Väyrysen perusteluihin tai että uskotko Väyrysen itsensäkään (vai pitäisikö sanoa ”itsensäkkään”;)) niihin uskovan. Joten voinen kuitata esitykseni sinun aina käyttämälläsi sanonnalla: sepä siitä.
  2. Sorry, en huomannut, että sittenkin tulit myös tälle avaukselleni, ja juuri jätin avauksellesi tällaisen viestin:


    >>Huomaan, että olet tehnyt minusta moniakin avauksia ja keskustellut niillä itsesi kanssa minusta. Luulisi, että tarkoituksesi olisi ollut sellaisella ´”vedättää” minut palstalle, jotta olisit päässyt keskustelemaan kanssani. Mutta kun avauksen tein, sinne et tullut, vaan teet jälleen uuden avauksen minusta.

    En siis ymmärrä sinua, mutta Väyrysen suhteen minulla on oikein hyvä ymmärryskyky. Tulee täysin selväksi avaukseni loppukappaleesta. Kyllä sinun pitäisi se ymmärtää ihan omakohtaisesta kokemuksestasi; jos omaa erinomaisia johtamiskykyjä, ei ole kivaa olla ilman johdettavia.

    (Näköjään tuolla toisaalla vihailet, että olisin Mielipidepankki, ja tässä ilmeisesti tarkoitat vihjailla, että minä olisin myös DV8_HellRaiser ja Pystyyn_kuollut. Oletko ihan varma, ettet itsekin olisi minä?)<<

    Joo, joo - samanlaisia suuria johtajankykyjä varmaan on teillä molemmilla, Väyrysellä ja sinulla. Väyrynen pääsee nyt niitä kykyjään hyödyntämään. Missähän sinä pääsisit niin tekemään;))
  3. Huomaan, että olet tehnyt minusta moniakin avauksia ja keskustellut niillä itsesi kanssa minusta. Luulisi, että tarkoituksesi olisi ollut sellaisella ´”vedättää” minut palstalle, jotta olisit päässyt keskustelemaan kanssani. Mutta kun avauksen tein, sinne et tullut, vaan teet jälleen uuden avauksen minusta.

    En siis ymmärrä sinua, mutta Väyrysen suhteen minulla on oikein hyvä ymmärryskyky. Tulee täysin selväksi avaukseni loppukappaleesta. Kyllä sinun pitäisi se ymmärtää ihan omakohtaisesta kokemuksestasi; jos omaa erinomaisia johtamiskykyjä, ei ole kivaa olla ilman johdettavia.

    (Näköjään tuolla toisaalla vihailet, että olisin Mielipidepankki, ja tässä ilmeisesti tarkoitat vihjailla, että minä olisin myös DV8_HellRaiser ja Pystyyn_kuollut. Oletko ihan varma, ettet itsekin olisi minä?)
  4. Olitko sinä, jolle vastasin juuri äsken? En viitsi googlata, uskon sanomaasi, kun sinä ilmeisesti olet niin tehnyt.
  5. Tuopa on ihan uusi näkökohta! Tuollainen ei tullut mieleeni, sillä eihän Väyrynen ole ennenkään sieltä idän suunnasta apuja tarvinnut eikä pyydellyt;))
  6. Jaa, voi olla, että Väyrynen ei olisi tosissaan tuossa uuden puolueen perustamisessa. Onko hän siis ”huumormiehii”? Jos on, kai huumoria on häneltä myös tuo keskustalaisten toppuuttelu olemaan eroamatta puolueen jäsenyydestä.

    Väyrynenkö muka haluaisi mediahuomiota? Mieshän halveksii mediapeliä.

    Joo, on siinä kaksi puolueensa kaltoin kohtelemaa miestä, Jarmo Korhonen ja Väyrynen. Mutta ei Väyrynen siitä katkera ole. Hän sai nyt perustaa uuden puolueen ja pääsee sitä johtamaan. Uskoo varmaan - ihan aiheellisesti - että syntyy uusi käsite väyrysläisyys joka sysää alkiolaisuuden historian hämärään.
  7. Tietysti on myös noin, kuin sanot, mutta onhan myös sanonta "yrittänyttä ei laiteta". Väyrystä ei voida moittia yrittämisen puutteesta, häntä pontevammin yrittänyttä ei poliitikoissamme ole;))

    Mielenkiinnolla minäkin odotan, mitä Väyrynen keksii seuraavaksi;))
  8. On noinkin kuin sanot, mutta ehkä sinulta jäi huomaamatta juttuni oleellisin pointti:

    Hyvin ymmärrettävä ratkaisu ainutlaatuisista johtamiskyvyistään täysin vakuuttuneelta mieheltä!;))
  9. Pahaksi on päässyt tuo harhaisuutesi. Aikaisemmin näit minua harhoissasi vain varhaisesta aamusta iltamyöhään, mutta nyt minä näyn valvottavan sinua keskiyölläkin. Jokohan vihdoin ymmärtäisit hakea ammattiauttajan apua?

    En minä Väyrysestä noin sanoisi kuin tuo avaaja. Saattaisin jopa arvella hänen olevan osin oikeassakin. Nimittäin näkemyksessään, että kepusta on tullut liberaalien ja lestadiolaisten epäpyhä allianssi. No, ei kai sellainen ole mahdollista. Olisi jokseenkin yhtä mahdoton kuin alemmuudentuntoinen narsisti, jollaiseksi minut eräs kepuoppinut määritteli.
  10. Kun tämä avaus on tehty minusta, olen koettanut näyttää sitä arvostavani laittamalla ketjuun muutaman viestin. Mutta nyt saanee riittää minulta, sillä pysynhän minä noiden muutamien mielissä ja he varmaan vielä minusta pitkäänkin puhuvat.

    Tuntuuhan se oikein mukavalta, kun heidän puheissaan aina päällimmäisenä on työurani, joka päättyi jo 17,5 vuotta sitten. Ja varsinkin sotilasurani, joka vain 25 vuotta kestettyään päättyi jo 35,5 vuotta sitten.

    16-vuotiaana aloitin itsenäisen elämäni ja siitä lähtien omalla työlläni itseni elätin, myöhemmin myös perhettäni. 63-vuotiaana sitten työurani lopetin, ohitusleikkauksen jälkeen jäin sairaslomalle, joka pian muutettiin sairausperusteiseksi eläkkeeksi, jolloin eläkkeeni tuli hieman suuremmaksi kun sen kertymä laskettiin siten kuin olisin ollut töissä yleiseen eläkeikään 65-vuotiaaksi asti. No, tulihan tuota työaikaakin, 47 vuotta keskeytyksittä muuten kuin ollessani sotilaskouluissa yhteensä n. 2 vuotta, jolta alalta myös maksettiin palkkaa ja se aika luetaan myös eläkkeeseen oikeuttavaksi.

    Olin jo eläkevaari, kun näille palstoille ensikertaa tulin, olin ollut sellainen jo monia vuosia. Ei minua työikäisenä olisi tällainen huvi kiinnostanut eikä siihen olisi ollut aikaakaan. Eräillä tilanne on ilmeisesti toinen. Luulenpa, että useimmat noista minun ”perskärpäsistäni” ovat hyvinkin työelämäikäisiä, mutta heidän ainoa työnsä taitaa olla tämän palstan päivystäminen. Täällä kun on kiinnostavampaa kuin missään työelämässä, on tällainen vanha eläkeläisvaari, josta vain he puhuvat, kun sanotaan ”totuus tuostakin”.

    No, mitäpä turhaan töitä tekisi, jos saa elantonsa muutenkin, vanhemmiltaan tai sossusta. Mutta ei heillä ole kummoistakaan muisteltavaa parhaasta elämästään sitten, kun tulevat tähän ikään tai vähän nuoremmiksikin, sillä eiväthän kaikki suomalaismiehet näin vanhoiksi elä. Ja kovin pieneksi jää heidän eläkkeensäkin, ei sillä paljon harrastella eikä matkustella. No, eiväthän he tosin matkustele nytkään, kun eivät malta jättää tätä palstaa.

    Mutta minä taas maaliskuun loppupuolella lähden naisystäväni kanssa kaksiviikkoiselle matkalle ja he jäävät tänne tuskaisesti minua odottamaan ja ainakin se yksi ”näkee” minut täällä päivittäin! Joten kovin erilaista on ollut ja on edelleen elämämme, minulla, tällaisella täyspellellä, ja heillä. Niin pitää ollakin, kullakin kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.
  11. Vai niin. Että narsismi kertookin alemmuudentunteesta. Yllättävää. Kenelläkään ei liene epäilystä siitä, että Paavo Väyrynen on narsisti, mutta alemmuudentuntoisena häntä ei pidettäne.

    Mistä kertookaan tuo sinun käyttäytymisesi? Ainakin sinä loputtomasti haet huomiotani, tullen ihan jokaiselle avaukselleni noilla aina samanlaisilla. Kai tuollainen huomioni hakeminen sitten kertoo alemmuudentunteestasi minun rinnallani. En moiti sinua siitä, alemmuudentunteesi on varmasti ihan aiheellinen.
  12. Etkö ymmärtänyt selvää tekstiäni, jota tuossa aluksi toistat. Asia on nimittäin juuri noin kuin sanon. Jos olisit ollut täällä kauemmin ja nähnyt millaisia sairaan mielikuvituksen tuotteita minusta on tosiasioina esitetty, ymmärtäisit kyllä, että olen oikonut niitä tosiasioilla kun onneksi olen voinut näyttää niille tosiasioille todisteetkin.

    No, ehkä joskus olen tuosta vähän innostunut näyttämään enemmänkin kuin olisi ollut tarpeen kun olen nauttinut siitä, etteivät nuo puskissaan piileksivät voi niin tehdä. Olen näyttänyt myös kuvia itsestäni ja nauttinut siitäkin, kun he päivittelevät rumuuttani, mutta eivät kuitenkaan näytä omaa komeampaa olemustaan. Miksi eivät tee niin?;))

    Onpa sinulla outo käsitys, jos mielestäsi narsismi kertoo alemmuudentunteesta! Eiköhän se pikemmin kerro ylemmyyden, paremmuudentunteesta. Johon ei useinkaan ole narsistilla järkiperusteita. Ei Paavo Väyryselläkään, joka epäilemättä on narsisti. Minä en mielestäni sellainen ole, mutta tunnen kyllä täällä usein ylemmyyttä noihin ”perskärpäseihini” nähden, ja uskon, että ulkopuolisillakin asiaan järkiperäisesti puolueettomasti suhtautuvilla olisi sama näkemys.

    Hyvää yötä!
  13. Ehdottomasti olet oikeassa tuossa, että tuokin Väyrysen tempaus selittyy hänen äärimmäisellä itsekkyydellään ja kovin suurilla luuloilla itsestään. Ihmetellä täytyy, että ne suuret luulot itsestään hänellä ovat säilyneet, vaikka koskaan hän ei ole onnistunut tärkeimmissä pyrkimyksissään. Ei ole päässyt presidentiksi, vaikka kolme kertaa on yrittänyt, ei päässyt pääministeriksi edes sillä kassakaappisopimuksellaan ja vuoden 2011 vaaleissa tipahti eduskunnastakin, kun ei saanut enää tarpeeksi luottamusta äänestäjiltä.

    Hyvä ja paikkansa pitävä huomio sinulta on tuokin: ”Väyrynen on nyt 25 vuotta puukotellut istuvaa puheenjohtajaa selkään, kunnes tuli Sipilä joka komensi Paavon suoraan Brysseliin”. Varmaan on myös niin kuin arvelet, että Sipilän on nyt vaikeaa pitää virnistystä poissa kasvoiltaan.

    Miksi muuten laitat hyvän esityksesi alkuun tuollaisen: ”Miksi kapi ihmettelet tuota itseesi kohdistunutta kirjoittelua? Itsehän olet ainoana elämäsi saitilla avannut ja sitä jatkuvasti päivität”. Jos olet täällä tapahtunutta kyllin seurannut ja olet itsellesi rehellinen, hyvin tiedät, että olen ”avannut elämääni ja päivittänyt sitä” oikoakseni tosiasioilla sitä fuulaa, jota nuo eräät ovat minusta esittäneet. Se voi olla heidän itsensä mielestä minun pilkkaamista, mutta minä näen sen kyllä aivan muuna, heidän pienuutensa ja minuun kohdistuvan kateutensa osoituksena.
  14. Joo, noinhan näkyy asia olevan kuin sanot. Paavo on viisastunut aikaisemmista epäonnistumisistaan:

    "Omalta osaltani olen Kansalaispuolueen jäsen aluksi europarlamentaarikkona. Joskus vaalikauden mittaan aion palata eduskuntaan ja olla ehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa".

    Noin ollen Paavo, puolueen ainoana ehdokkaana todennäköisesti pääsee eduskuntaan;))
  15. Onhan tuo hauskaa, että joku jatkuvasti yhä uudestaan ja uudestaan tuo tänne tuon saman, jossa linkit eivät edes aukea! Kai minä joskus tuollaisen laitoin vastineeksi johonkin jonkun mielikuvituksen luomaan näyttäen tuolla tosiasioita. En muista tapausta enkä sen syytä, mutta tuolle eräälle se on ollut tärkeämpi, kun on tuollaisen tallettanut.

    Miksi ihmeessä minä olen heille tärkeintä? Tällaisenakin hetkenä, jolloin kepun kunniapuheenjohtaja ja toinen entinen puheenjohtaja ovat tulleet ulos todella mielenkiintoisella, ensiksi mainittu suorastaan järisyttävällä tavalla. Mutta mitään he eivät näy olevan minun rinnallani noille, vaikka ”ovathan he sentään kepulaisia”!

    Kaikkein kiinnostavinta ja tärkeintä minussa on sotilasurani. Ura, jonka päättymisen jälkeen olen elänyt jo lähes puolet elämästäni, aikuiselämästäni paljon enemmän kuin puolet. Ja tuona aikana on tapahtunut elämässäni niin paljon muuta, jonka koen määrittävän minua ihmisenä enemmän kuin tuo sotilasurani. Mutta heille se ammoinen sotilasurani on tätä päivää ja saa heidät aivan vauhkoina kuohumaan.

    Minuunko vaikutuksen tehdäkseen he ovat tehneet sotilasarvoltaan minua korkeampia ja muutenkin merkittävämpiä sotilasjohtajia? Miten ja miksi sellainen voisi enää minuun vaikuttaa? Ei voi olla nauramatta vaikka pitäisi kai sääliä tuollaistakin, joka yrittää täällä uskotella olevansa majuri, vaikka täyspäinen näkee otsallaankin, että hän voi olla korkeintaan saunamajuri. Minulle tuo oma kapteenin arvonikaan ei merkitse enää mitään, missään en sitä tittelinäni käytä, eikä minulla ole enää sotilaspukuakaan, jossa kapteenina esiintyisin, se pukuhan oli aikoinaan minulle vain työpuku.

    Huvittavaa, että niin kiihkeä kiinnostus noihin asioihin on juuri niillä, joilla kokemukset, tiedot ja ymmärrys noista asioista ovat kaikkein vähäisimpiä. Toimivatkohan he noin hupaisasti minun vuokseni? Onko niin, että heidän avauksensa eivät saisi juuri huomiota, jollei niissä alettaisi puhua minusta? Ei varmaan ole niin, en minä heidän silmissään niin suuri ole, eivätkä he koe itseään niin pieniksi, näyttää vain siltä. Mutta ”niin on, jos siltä näyttää”, sanoi Kekkonen. Olisiko Kekkonen voinut olla väärässä?

    Joku tätä avausta tarkoittaen tuossa toteaa: ”Tuollaisen selvityksen laatijan täytyy olla sydänjuuriaan myöten rakastunut "kohteeseensa". Muuten tuollainen innokkuus ei ole selitettävissä”. Joo, varmaan on niin. Ilmoittahan joku rakkaudestaan minuun jo nikilläänkin. Rakkautta se on yksipuolinenkin rakkaus, juuri sellainen on usein kohtalokkainta, saa rakastuneen järjiltään. Niin näyttäisi noille eräille käyneen.

    Kirjoittelin jo avausta, jossa olisin käsitellyt omasta mielestäni kahta mielenkiintoista keskustapoliittista asiaa, puolueen kunniapuheenjohtaja Väyrysen tempausta ja myöhemmän puheenjohtajan, Vanhasen ajatusta Ruotsin ja Suomen valtioliitosta - nimenomaan tässä järjestyksessä nuo maat on mainittava. Mutta kun näen täällä jo tehdyn useita avauksia noista asioista, en tee omaani, jotten veisi kiinnostavuutta noilta muilta. Minun avauksellanihan kuitenkin alettaisiin heti puhua mielenkiintoisemmasta aiheesta, minusta.

    Kovin oli masentuneen näköinen Laaninen tuon Väyrysen tempauksen vuoksi, ja sanoikin olevansa järkyttynyt ja totesi, että ”en enää tunne tuota Väyrystä”. Hyvin ymmärrettäviä ovat Laanisen tunteet, sillä vaikka Väyrynen ei pääsisi sillä uudella puolueellaan tavoitteisiinsa yhtään paremmin kuin on päässyt ennenkään, kyllä hän puolueeseensa saa kannattajia niin paljon, että se voi olla kohtalokasta kepulle. Voikohan kepu pitää kunniapuheenjohtajanaan miestä, joka uuden puolueen perustettuaan ei ole enää kepun jäsen? Noita ja muitakin asioita tuli mieleeni noiden kahden kepukonkarin tiimoilta, ja varmaan palaan niihin pintakuohun täällä vähän rauhoituttua.
  16. Miksi ihmeessä sotilasasiat ovat tulleet pääpuheenaiheiksi eräille täällä keskustan palstalla? Nimenomaan minun sotilasurani näkyy olevan heille kaikkein kiinnostavinta ja tärkeitä. Sotilasurani, jonka päättymisen jälkeen olen elänyt jo lähes puolet elämästäni, aikuiselämästäni paljon enemmän kuin puolet.

    Miksi yhtä kiinnostava heistä ei ole esim. myöhempi, pitkä siviilityöurani, jolla pääsin kai korkeammallekin kuin sotilaana, ainakin palkalla mitaten. Tai yksityiselämäni, jossa oli mm. sotilasurani päättymisen jälkeen solmimani 21 vuotta kestänyt avioliittokin, josta jo yli 11 vuotta olen ollut leskenä. Ja hyvin paljon muuta sellaista, jonka koen määrittävän minua ihmisenä enemmän kuin tuo sotilasurani, vaikka edelleen olen mukana noissa evp- ja rauhanturvaajayhteisöissä.

    Miksi se ammoinen sotilasurani kiinnostaa eniten niitä, jotka eivät tiedä eivätkä ymmärrä yhtään mitään niistä asioista? Ei kerro asioiden ymmärtämisestä yleisemminkään tuollainen esitetty lausunto, että hallintoon siirrettäisiin vain epäkurantein aines. Niin sotaväessä kuin muuallakin työelämässä nimenomaan henkilöstöhallinto on hyvin tärkeää, sillä ”ihminen on työpaikan tärkein voimavara”, kuten kuului erään Johtamistaidon opistossa käymäni kurssin motto ja samanniminen oppikirjakin sillä kurssilla oli.

    Kyllä ne esikuntatehtävät olivat niin arvostettuja ja haluttuja ammattikuntamme keskuudessa, että ei niihin ketään tarvinnut pakkosiirtää, anomuksistamme niihin pääsimme, eivätkä suinkaan kaikki halukkaat päässeet. Ja parhaiksi tietämiään toimiupseereita komentajatkin niihin tehtäviin halusivat. Toimivathan nimenomaan henkilöstöhallinnon ekspertit joukon komentajan ”oikeana kätenä” työaikalakien ja monien muiden hallinnollisten säännösten myötä kovin monimutkaisiksi tulleissa henkilöasioissa, joihin upseerit eivät olleet paljonkaan perehtyneet. Alettiin noita asioita tosin jo aikanani opettaa Kadettikoulussakin, mutta kovin vaatimaton oli se opetuspaketti verrattuna luutnanttikurssien tai mestarikurssienkaan vastaavaan, tiedän, kun toimin opettajan myös siellä Kadettikoulussa.

    Onhan se liikuttavaa, että tuollaisille sotaväen asioista mitään tietämättömille ja ymmärtämättömille sotilasarvot ovat yli kaiken niin, että tuossa edellä eräs ikään kuin minua vähätelläkseen kertoo kahdesta evp-toimiupseerista, jotka eläkkeelle jäätyään olisi ylennetty majureiksi. Tietääkseni ei yhtäkään minun ikäluokkani toimiupseeria ole ylennetty kapteenia korkeampaan sotilasarvoon. Myöhemmistä opistoupseereista aivan muutama on kai ylennetty reservissä majuriksi.

    Minun ikäluokastani on kyllä tullut eläkeläisenä yhdestä (R.T) sotakamreeri, yhdestä (A.K) asessori ja yhdestä (K.K) filosofian tohtorikin. Sotakamreeri, evp-yhdistyksemme ensimmäinen pj oli luutnanttikurssitoverini, asessori, Päällystöliiton entinen pj oli oppilaani luutnanttikurssilla ja tuo tohtori, ilmavoimien mies, on ali-, toimi- ja opistoupseerien perinneyhdistyksen (ATOP) perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Esikuntapuolella palvelleita nuokin kaikki ovat.

    Jokainen noista mainituista on siis toiminut ammatillisissa järjestöissä, kuten minäkin aikoinaan vähän vaatimattomammalla tasolla, ovat toimineet myös kunnallispolitiikassa, jossa minä en ole toiminut. Olin vain kuntavaaliehdokkaana v. 1972, jolloin olin vielä ylivääpeli, mutta sain sotilasmestarin toimen ja arvon v. 1973 alusta, joten kai minut palkittiin noin siitä pelkästä ehdokkuudestanikin;))

    Ei se res.majurin arvo ollut minun eikä varmaan muidenkaan ikäluokassani ammatilliseen kärkeen päässeiden mielissä mitenkään, se ei merkinnyt yhtään mitään eläkkeelle jäädessämme, kun hyvin paljon tärkeämpiä olivat monet muut asiat. Ilmeisesti tuollaisella arvolla on hohtoa vain niille, jotka siellä sotaväessä aikoinaan jäivät ehkä vain saunamajurin arvoon.

    Huvittavaa, että niin kiihkeä kiinnostus noihin asioihin on juuri niillä, joilla tiedot ja ymmärrys noista asioista on niin olematon. Toimivatkohan he noin hupaisasti vain minun vuokseni? Onko niin, että heidän avauksensa eivät saisi noin paljon huomiota, jollei niissä alettaisi puhua minusta? Ei varmaan ole niin, näyttää vain siltä. Mutta ”niin on, jos siltä näyttää”, sanoi Kekkonen. Olisiko Kekkonen voinut olla väärässä?
  17. Puhut armeijan vanhoista säännöistä. Kansallisrunoilijaamme tukeutuen sanon: ”jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin”, mutta en kyllä tunne tarkoittamasi kaltaisia sääntöjä enkä käytäntöjä. Kyllä sieltä kentältä pois alkoi pyrkiä useampi siellä vuosikausia tahkottuaan, ja useimmat lopulta pääsivätkin pois. On tylsistyttävää opettaa aina samoja varsin yksinkertaisia asioita joka ikäluokalle, muutaman kuukauden välein toistuvasti. Niissä touhuissa on melkoisesti fyysistäkin rasitusta, mutta enemmän henkistä vireälle miehelle, joka uskoo pystyvänsä kehittymään laaja-alaisemminkin.

    En tiedä yhtään tapausta, jossa joku olisi laitettu niihin esikuntatöihin vastoin tahtoaan. Minä ainakin pääsin aina anomuksestani toimeen ja tehtävään, johon oli muitakin hakijoita.

    ”Jotakin kurssia” siellä sotaväessä tosiaan aliupseereillekin ”värkättiin”, monenlaisia, ja pääsykokeiden kautta niille mentiin. Tietyn kurssin hyväksytty suorittaminen oli edellytys tietyille vakansseille pääsemiseksi ja tiettyyn arvoon ylentämiseksi, sellaisia kursseja olivat mm. mestari- ja myöhemmät luutnanttikurssit. Kursseilta saadun todistuksen ”laadulla” oli painoarvoa myös urallaan menestymisessä, jossa kyllä eniten painoi työssään annettu näyttö.

    Joo, vai suojatöissä minä olin, niissä esikunnissa, opettajana, kurssin johtajana, rauhanturvatehtävissä ym. Mitäpä siitä, kun niissä ”suojatöissä” etenin paljon nopeammin ja korkeammalle kuin niissä ”arvokkaimmissa” toissä, ja ne ”suojatyöt´” ja niistä saamani todistukset painoivat paljon hyväkseni saadessani 45-vuotiaana eläkeläisenä hyvän siviilityöpaikan, jossa palvelemastani 18 vuodesta olen saanut jo 17,5 vuotta eläkettä ”lisukkeeksi” sille eläkkeelle, jota olen jo runsaat 35 vuotta nauttinut 25 vuoden palveluksesta siellä sotaväen suojatyöpaikoissa;))
  18. Huojennan huoltasi; en ole kylmettynyt ollenkaan, kun täällä kodin mukavassa lämmössä olen iltaani viettänyt, muutaman lämmittävän drinkinkin ottaen. En siis ole ollut siellä puskassa, jossa sinä olet ja ilmeisesti olet vilusta hytissyt palstaa päivystäessäsi ja minua odottaen.

    Mutta nyt olen jo käynyt iltapesuilla ja olen jo pyjamassa vuoteeseen menossa, mutta sinä varmaan jäät vielä päivystyspaikallesi. Koeta kestää tärkeässä ja vaativassa tehtävässäsi!
  19. Heh heh! Enpä tosiaan hävennyt esiintyä kapteenin ”vaatteissa” silloin, kun niitä ”vaatteita” käytin. En ole hävennyt täälläkään näyttää kuvia itsestäni niissä ”vaatteissa”, mutta olisi kai pitänyt olla näyttämättä, kun muutamat ovat saaneet siitä sellaisen trauman. On tuolla profiilillanikin yksi kuva minusta niissä ”vaatteissa”:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfa1/v/t1.0-9/12508757_10153905059959182_1091679747586833116_n.jpg?oh=93b325db17d4267ed1b638fc3e9ec454&oe=57421A82

    Mutta on jo hetki aikaa siitä, kun tuo kuva otettiin, 37 vuotta. Eräille täällä tuo aika näkyy kyllä olevan ihan tätä päivää, vaikka tuon ajan jälkeen olen elänyt jo lähes puolet elämästäni, aikuiselämästäni paljon suuremmankin osan. Toisaalta ihan tätä päivää tuo menneisyyteni on varmaan ollut tuollekin, joka näkyy muistavan, että täällä niin suurta kiinnostusta saaneissa todistuksissani monia on jo 1950-60 luvuilta.

    Vanhushan jo olen. Varmaan se myös näkyy minusta, ja täällä olen saanut kuulla ulkonäöstäni kovin suorasukaisia mielipiteitä. Toisaalta ne mielipiteen hämmästyttävät, kun ilmeisesti samoilta tahoilta minun ulkoiseen olemukseeni osoitetaan suorastaan kiihkeää - ellei kiimaistakin - kiinnostusta.

    Kyllä ulkonäölläkin on merkitystä, ja koetan kohtuullisesti huolehtia myös ulkoisesta olemuksestani. Mutta sisäinen olemus on sittenkin ihmisessä tärkeintä. Sen ylläpidosta koetan huolehtia enemmän niin itsenikin kuin läheisteni ja muiden elävässä elämässä kanssani yhteyksissä olevien ihmisten vuoksi.

    Sisäiseen olemukseensa tyytyväinen ihminen ei häpeä näyttää ulkoistakaan olemustaan. Ei edes tällaisena vanhuksena, 80-vuotispäivänäni Kroatian Dubrovnikissä otetussa kuvassa, josta varmaan näkyy myös sisäiseen olemukseensa tyytyväinen ihminen (profiilillani tuokin kuva):

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xlp1/v/t1.0-9/12565441_10153921099044182_155006221459000303_n.jpg?oh=fb6a8dd0cd2e1ac84bd03c0b5f31709a&oe=573CD61F

    Ps.

    Aikomukseni oli tehdä avaus tuosta presidentti Niinistön erinomaisen hyvästä puheesta, mutta kun näin siitä jo avauksenkin tehdyn ja paljon muutenkin puhutun, en välitä siihen puheeseen osallistua. Mieleni tekisi puhua myös tuosta Matti Vanhasen kiinnostavasta näkemyksestä Ruotsin ja Suomen unionista - eli jälleenyhdistymisestä - mutta puhun siitä vasta sitten kun olen hankkinut ja lukenut tuon Vanhasen kirjan. Joten nyt tyydyin puhuin näin eräitä paljon kiinnostavammasta aiheesta, kun huomasin tälle ”tilauksen”.
  20. Varmaan olet vain joutilas turhimus, kun tätä palstaa näyt aina päivystävän ja viesteihini aina sieltä sivusta reagoit. Mitään muuta, mielipiteitä mistään muusta asiasta sinulta ei koskaan nähdä. Mistä johtuneekaan tuollainen kiinnittymisesi minuun? Alemmuuskompleksista kai, ja vaikka se olisi hyvinkin aiheellinen, ei sinun tarvitsisi sitä tuolla tavalla jatkuvasti näyttää.

    Käsitykseni sinusta ei siis ole kovin korkea, mutta voin sentään sanoa sinusta hyvääkin. Sinulla on ihan hyvä suomen kielen taito. Voisit käyttää sen paremminkin kuin vain tuollaisissa viesteissäsi. Ja vastuullisemmin lähimmäisesi kannalta. Eli et viitsisi puhua tuollaisia tuosta majurista aivan varmasti vastoin ymmärrystäsi. Hän on sen verran yksinkertainen, että voi ottaa sen tosissaan ja entistä innokkaammin jatkaa itsensä nolaamista.

    Mitä omaan suomen kielen taitooni tulee, mielestäni minulla on hyvät perusteet uskoa mieluummin vaikkapa niitä ”rottakoulun” suomen opettajia - Saimaan lyseon lehtoreita he olivat - jotka kaikista kokeista antoivat minulle aina vain kiitettäviä arvosanoja. Ehkä sinua korkeampana auktoriteettina tuossa asiassa on syytä pitää myös korkeasti oppineista koostunutta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran raatia, joka totesi ammatillisen perinteen keräyskilpailun voittaneista muistelmistani: ”Vastaajan teksti on erittäin sujuvaa ja oleellisiin asioihin kiinnittyvää”. Olen kai näyttänyt joskus todisteen tuostakin.

    Tämä saa riittää sinullekin, ja vihdoin myös niille muille, joiden ajatusten keskiössä näyn aina olevan. Kun siellä päivystyspaikallasi tietenkin pysyt, varmaan vielä vastaat tähänkin, mutta minä en enää vastaa siihen.
    21. 291 / 334
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt