Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

438

Kommenttia

6647

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Avaukseni aihe on vakava, mutta kun nyt tulin käymään täällä ja näin mitä näin, täytyy näkemälläni keventää tätä avaustani pari säkeistöä lyhennetyllä versiolla tällä lähes 10 vuotta sitten laittamallani, joka yhä on totta, jopa entistäkin paremmin:


    KAPIN METSÄSTÄJÄ (sanat: kapi_)
    Alkuperäinen: Aaveratsastajat (Riders in the sky)
    Säv. Stan Jones

    Kun kulkee eräs vanha kapi halki saittien (saittien),
    niin perässänsä huippusolttu hiipii hirmuinen (hirmuinen).
    Jos silmistänsä hetkeksikin kapin kadottaa,
    on paniikissa silloin hän – ja alkaa taas huu-haa!
    Alkaa siis työ, etsintätyö,
    sellainen miestä syö!

    On saitilta taas poistunut jo kapi nauraen (ha ha haa),
    mutt etsintäänsä yhä jatkaa solttu hikinen (en luovu, en)
    vaan kiilusilmä hänellä jo kovin harottaa,
    ja silloin täällä monikin taas tämän kuulla saa:
    ”Kapi sä oot, kapi sä oot,
    varmasti oot – hoo hoo!”

    On huippusolttu väsynyt ja kovin läähättää (lääh lääh).
    mutta metsästys ei silti hältä kesken jää (ei jää)
    vaan kapia vain kiihkeämmin koettaa tavoittaa,
    mutt ponnistukset turhaa on – ei hän kiinni saa.
    Hiipii jo yö, jatkuu vain työ,
    päätänsä seinään jo lyö!

    Ja vaikka kukaan täysipäinen kapia ei nää (ei nää),
    niin huippusoltun mielessä vain kapi myllertää (ää, ää)
    Nyt ”pysty”, ”pankkis”, ”arska”, ”känä” kapiks´ tulla saa!
    Mut onko varmaa sittenkään? – Nyt pääni halkeaa!
    Kapi vai ei? Kertokaa, hei!
    Järjen tuo arvoitus vei.

    Huippusoltun päässä nyt jo ääni huudahtaa (uuaa):
    ”Sä käänny pois jo tieltäsi, et sitä jatkaa saa! (et saa)
    Tai päästäs´ lepakoiden laumaa joudut ajamaan
    pian siellä minne johtaa ties – jos jatkat tuota vaan!”
    Kädessään vyö naulaa jo lyö
    huippusolttu seinään – on yö,
    niin synkkä yö,
  2. Niin se vuosi taas vaihtui. Ja minä pääsin puoliväliin yhdeksännen kymmeneni kahdeksatta vuotta. En sittenkään noudattanut eilisiltaista lupaustani vaan avaamatta jäi ”kuoharipulloni” ja otin vähän vahvempaa juhlajuomaa, konjakkia, vaikka se ei mielijuomiani olekaan. Hyvin se kuitenkin tehosi tarkoitukseeni; kun keskiyöllä vuoteeseen menin, heti nukahdin ja yhdeksän jälkeen aamulla sitten heräsin virkeänä aamutoimiini.

    Eilinen lämpöasteiden ja vesisateen loskakeli on yön aikana muuttunut täällä Stadissa; on kirkas taivas ja sää näyttää olevan pari astetta miinuksen puolella. Taidanpa lähteä tästä pienelle lenkille, sauvakävelylle piikkipohjaisissa kengissä, sillä nuo lenkkireittini ovat nyt varmaan jäissä ja kovin liukkaita. Myöhemmin päivä kulunee paljolti tv:n runsasta urheiluantia seuratessani. Wienistä tulevan perinteisen uudenvuoden konsertin laitan digiboxini talletukseen ja katson sen myöhemmin.

    Joo, puhuin nyt vain omista asioistani, kun kotimaan politiikka tai muutkaan asiat eivät nyt paljon mielenkiintoa tarjoa. Enkä tänään halua ajatella ja puhua siitä järkyttävästä tilanteesta, jonka Venäjä järjettömällä, julmalla hyökkäyksellään Ukrainaan aiheutti meillä kuten muuallakin demokraattisessa maailmassa, jonka se toisaalta havahdutti tarpeelliseen herätykseen. Niin meidätkin, kun kansamme yli 80 % tuella välittömästi jätimme Natohakemuksemme, jota vastuunsa tunteva valtiojohtomme on vienyt hienosti eteenpäin.

    Eiköhän tämä jo riittäne minulta tälle uuden vuoden päivälle. Vaikka monetkin asiat minua myös kiinnostavat, minulla ei sittenkään ole sellaista pääni valloittanutta kohdetta, joka saisi minut suoltamaan siitä aina samaa ja siten täyttämään palstaa kuten nyt taas näkyy tapahtuneen pudottaen tämän avaukseni toisen sivun hännille;-))

    Oikein Hyvää vuoden jatkoa kaikille!
  3. Aattopäiväni on kulunut lähinnä tv:n urheiluantia seuratessani. On tietysti ollut vähän muutakin, kuten ateriointia ja kahvittelua, mutta sisätiloista en ole poistunut sen jälkeen kun aamulla noudin lehdet postilaatikosta. Lenkille en viitsinyt lähteä tuollaiseen loskaan, jollaiseksi ovat menneet runsaat lumet, kun monta päivää lämpötilat ovat olleet plussalla ja vettäkin on satanut, tänäänkin.

    Loskakeli ei näy häiritsevän noita ”ilotulittelijoita”, joiden räiske Paloheinän mäeltä on jo alkanut. En kuitenkaan vielä ala ”torjua” sen vaikutusta siten kuin sanon avauksessani. Taidanpa noudattaa aito-arskan kehotusta; jo päivällä laitoin baarikaapissani olleen kuohuviinipullon jääkaappiin.

    Avaukseni on saanut kivasti vastineita. Asiallisiakin, jotka mielenkiinnolla luin, mutta en jaksa niitä nyt kommentoida. Haluan kuitenkin kiittää niistä ja niissä muutamissa olleista hyvän toivotuksesta minulle! Tietysti on tullut asiattomiakin niiltä, joilla ei ole kykyä muuhun, mutta eivät ne ole minua häirinneet, kun yhdellä vilkaisulla olen ne sivuuttanut.

    Eräs on ottanut esille tuossa fyysisen isäni - minut siittäneen miehen - ja joku on paheksunut sellaista. Ei se minua mitenkään loukkaa, sillä olenhan hänestä itsekin täällä puhunut. Isäkseni en tietenkään häntä koskaan kokenut. Tiesin kyllä kuka hän on, hänen silloiset ja myöhemmätkin vaiheensa . Kuulin myös kaatumisestaan, ja kymmenkunta vuotta sitten kävin hänen haudallaankin, josta käynnistäni taisin laittaa tännekin valokuvan.

    Eipä nyt aihetta kuin vain vielä toistamaan kiitokseni asiallisista viesteistä Oikein Hyvän tulevan vuoden kaiken muunkin hyvän toivotuksin niiden lähettäjille!
  4. Vastoin aikomustani vielä avasin palstan. Näen eräälle tulleen tuosta elokuisesta hölmöilystäni sellaisen päänvaivan, ettei hänelle ole riittänyt esittää tuo vain tälle avaukselleni vaan näkyy tehneen siitä ihan oman avauksensakin.

    Joo, hölmöilinhän minä, ja siinä kävi niin kuin kävi, sillä en ole sellaiseen tottunut. Tarkoitukseni oli herättää keskustelua poikani saavutuksista, joista isänä olen tietysti onnellinen ja ylpeäkin. Varsin vaatimattomat lähtökohdat hänkin sai elämälleen, mutta omilla avuillaan hän on sitten menestynyt, jo opinnoissaan aikanaan ja sitten työelämässään.

    Vuosituhannen vaihteessa alkaa nauttia jo kauan kustantamaansa yrittäjäeläkettään ja vaikka n. 100 hengen firmassaan on palkattu toimitusjohtaja ja johtajat muillakin paikoillaan, ei poikani paljonkaan hellittäne, kun firma on kuitenkin yksin hänen. Hyvin firmallaan meneekin; tälle avauksellenikin laitoin sellaisesta kertovan linkin, mutta kun siihen ei ole kiinnitetty huomiota, laitanpa sen vielä tähän uudestaan:

    https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009277322.html?share=3d1011c5496588bca94512a5ea84b189

    Vaikka poikani on ”työhullu”, hyvin hänellä riittää aikaa myös perheelleen ja vielä kotona - Karjaan komeimmassa kivilinnassa - asuvien nuorimpien lastensa 16-vuotiaan pojan ja 13-vuotiaan tytön - moninaisiin harrastuksiin. Myös isälleen, sillä keskimäärin joka toinen viikonloppu hän käy luonani, usein mukanaan on myös noita nuorimmaisia ja aina sitten käymme yhdessä lenkillä; niistä olen joskus kertonutkin.

    Pojastani ei enempää nyt eikä vastakaan; totean kuitenkin vain, että kai hän on punikki, kun isänsäkin täällä sellaisena nähdään - vai olisimmekohan sittenkin me molemmat ihan muuta.
  5. Oho! Onpa täällä ollut vilkasta joulunkin aikaan, kun tämä avaukseni oli pudonnut jo kuudennen sivun hännille! Nostanpa tämän nyt ylös vain toteamalla, että niin se joulu taas oli ja meni.

    Yksin sain joulua viettää, yhyy, yhyy - mutta olihan kunnon joulurauhaa. Oli muutakin, kinkkua ja muuta jouluruokaa yllin kyllin. Oli hyviä joulujuomiakin; sellaisia olin hankkinut Alkosta jo hyvissä ajoin. Joulua edeltävänä viikonloppuna käydessäni jälkeläisiäni tervehtimässä sain myös kummaltakin pojaltani pullot erinomaisen hienoa punaviiniä ja tuhdit suklaarasiat. Aatonaattoiltana poikapuoleni vaimoineen kävi tuomassa joulukukat ja myös suklaarasian. Joten ei tullut jouluna enempää nälkä kuin janokaan.

    On toki ollut muutakin kuin vain syömistä ja juomista. Aaton jouluhartaudessa kävin kirkossamme. Aattona oli suorastaan tulva puhelimitse tulleista joulutervehdyksistä - jollaisia toki itsekin lähettelin. Ja olihan tv:ltäkin oikein hyvää ja viihdyttävääkin jouluantia.

    Monenlaisia jouluja on pitkässä elämässäni ollut. Hämärä muistikuva minulla on joulusta v. 1939, talvisodan ajalta, jolloin olin 4,5-vuotias. Lapsuuskodissani kävi joulupukki, varmaan tuoden minulle jonkin lahjan - jota en muista - mutta ihmettelin, kun pukilla oli samanlainen nuttu kuin naapurin Joosepilla, myös samanlainen karvareuhka, ”korvikset” alas vedettyinä. Ihan erilainen oli tosin naama ja puheäänikin. Joulupukkia ei ole käynyt kotonani enää vuosikymmeniin, viimeksi silloin kun nyt jo yli 60-vuotiaat poikani olivat alle 10-vuotiaita. Muutamia jouluja poikieni luona viettäessäni olen kyllä tavannut heidän perheessään käyneen joulupukin.

    Monenlaisia jouluja on tässä pitkässä elämässäni ollut. Mieleeni ovat jääneet ”faitterijouluni” Siinailla ja Golanilla, joissa molemmissa kävi myös joulupukki messeissämme, joissa oli aina muutakin jouluohjelmaa. Muutamia jouluja olen viettänyt vieraissakin täällä kotimaassa ja muutamia myös turistina kaukomailla, viimeiset sellaiset v. 2007 Thaimaassa ja 2010 Madeiralla, näen kuvatiedostostani. Useimmat jouluni olen kuitenkin viettänyt kotioloissani, jotka ovat vaihdelleet paljonkin vuosikymmenten aikana. Nyt oli siis tällainen joulu - ei paha tämäkään. Nyt vain odottamaan uuden vuoden alkamista!