Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

438

Kommenttia

6647

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Onhan avaukseni saanut jo melkoisesti viestejä, avaukseni aiheestakin, tietysti myös muusta;)) Sanoin sanottavani avauksessa, joten ei tarvetta enempään. Ei liioin tarvetta tarttua noihinkaan, jossa ollaan erilaisissa toiveissa kuin tohtori, professori ym. Korkman ja minä.

    Eduskuntavaalit ovat neljän kuukauden päästä ja varmaan hallituskin on muodostettu viimeistään puolen vuoden kuluttua. Silloin nähdään kumman tahon toive toteutuu. En ole varma, että olenko minä sitä enää näkemässä. Kun on jo tätä ikää ja viime aikoina kuntonikin on tullut sen mukaiseksi. En viitsi kertoa asiasta enempää, mutta totean vain, että kuolemaa en pelkää. Olen saanut elää sellaisen elämän, että siitä kiitollisena olen jo täysin valmis lähtemään.

    Politiikkakaan ei minua enää paljon kiinnosta, aivan toisenlaiset ovat nyt kiinnostukseni kohteet. Kun täällä tarvittava esitystaitonikin on kovin rapistunut - ei siis vain hieman hiipunut, kuten mpp taannoin totesi - sekin rajoittaa haluani tulla tänne. Jos kuitenkin saan elää vielä vaaleihin ja hallituksen muodostamiseen saakka ja jos näissäkin voimissani vielä pysyn, silloin varmaan yritän tulla asiasta jotakin sanomaan.

    Nyt ei kuitenkaan aihetta enempään, tuskin ihan lähiaikoinakaan. Jatkakaa toki te muut, joilla on tälle palstalle sopivia kiinnostuksen kohteita sekä halua ja kykyä tulla niitä esille tuomaan! Varmaan käyn palstaa vilkaisemassa silloin tällöin ja jos näen esityksissänne kiinnostavaa saatan siihen yrittää tarttua. Kehotusta jatkamiseen eivät tarvitse nuo eräät - varsinkin eräs - joille minä olen kiinnostavampi kuin mikään muu, mutta sellaisen jätän tyystin vaille huomiotani.
  2. Viikonloppuisin en enää juuri koskaan täällä käy ja kun nyt taas olin poissa vähän pidemmänkin ajan, eräs on kaivannut minua niin, että on nostanut palstalle nuo pätkät elokuisesta avauksestani, siis tästä:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/17522139/hiljaista-on---vai-onko

    Sen jatkoviestissä sanon näin:

    ”Tietenkin olen varsin ylpeä jo avauksessani esille ottamastani pojastani, joten halusin kertoa hänen historiastaan enemmänkin kuin kerrotaan avaukseeni liittämässäni linkissä. Kun en juuri koskaan puskista ruiki, sattui nolottava lipsahdus, kun en nytkään huomannut mennä puskaan vaan rekisteröidyllä nikilläni halusin virittää keskustelua asiasta.

    Enpä nyt asiasta muuta kuin totean vain, että monessa tuo poikani on ollut mukana, aina hienolla menestyksellä. Ensimmäisen Sisu-kautensa jälkeen Wärtsilän palveluksessa ollessaan oli vuosia ulkomaillakin. Oli sitten yksityisyrittäjänä omistamallaan alan firmalla. Sisulle hän tuli toista kertaa jo pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, ensiksi teknilliseksi johtajaksi, sitten toimitusjohtajaksi. Yhdeksän vuotta sitten hän osti firman kokonaan nimiinsä. Nyt firmallaan on palkattu toimitusjohtaja ja poikani on ”vain” hallituksen puheenjohtaja, ja vaikka olisi jo eläkeiässä, töitä painaa edelleen pitkiä päiviä ja ulkomaiden reissujakin tehden. Työhullu kun on - tämä hänen ainoaksi huonoksi puolekseen todettakoon”.

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Sanoin tuossa poikaani työhulluksi, mutta onneksi hänellä riittää aikaa isälleenkin. Noin parin viikoin välein viikonloppuisin hän käy täällä luonani, usein mukanaan myös muuta perhettään. Eilen hän kävi yksin ja kahviteltuamme teimme parin kilometrin lenkin hieman jo lumipeitteisillä keskuspuiston hiekkateillä. Pari viikkoa sitten hänellä oli mukanaan kaksi nuorimmaistaan, 16-vuotias poika ja 13-vuotias tyttö, ja silloin teimme pidemmän lenkin, käyden Pitkäkosken majalla ja eri reittiä palaten; poikani matkamittarin mukaan taivalsimme 3,8 km - nuoret välillä kirmaillen meistä eteenpäin, mutta aina sitten meitä odottaen.
  3. Täytyy vielä palata asiaan: Onhan tuo kepun kannatuksessa tapahtunut romahdus historiallinen! Vastaava ei liene tapahtunut koskaan minkään muun puolueen kannatuksessa. Kahdella viimevaalikaudella puolueen kannatus on pudonnut n. 23 %:sta nipin napin 10 %:iin. Näette sen linkistä, jonka laitoin edelliseen viestiini ja laitanpa vielä tähänkin:

    https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009202379.html

    Kokoomuksen kannatus on noussut tällä vaalikaudella hyvin, mutta ei se ole ollut kahdenkaan vaalikauden aikana missään vaiheissa kovin alamaissa, alimmillaankin selvästi yli 15 %. Demarienkin kannatus on pysynyt varsin vakaana kaksi vaalikautta, alimmillaan n. 15 % ja ylimmillään n. 22 %. Selvästi vakaimpina ovat pysyneet RKP:n ja Kristillisen kannatukset. Yllättävän vakaana myös Vasurien kannatus, n. 7,5 - 9,5 % välissä.

    Mistä tuo Keskustan kannatuksen hirmuinen romahdus johtuu? No, maanviljelijöiden määrän vähenemien on sille yksi syy, sillä hehän lähes kaikki lienevät aina kannattaneet puoluetta sen nimen vaihdoksista huolimatta. Maaseudulla puoluetta ovat kannattaneet monet muutkin, ja maaseutuväestökin lienee vähentynyt edelleen myös viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Nuo tekijät yksin eivät kuitenkaan selitä em. vuosien aikana puolueen kannatuksessa tapahtunutta.

    Merkittävä tekijä lienee ollut puolueen toiminnassa. Puolueen kannattajien mielestä se on luisunut väärille raiteille, joilla ei edistetä heidän edukseen näkemää. Puolueen ollessa johtava hallituspuolue Sipilän johdolla, Kokoomus pääkumppaninaan, niiden neljän vuoden aikana puolueen kannatus putosi n. 23 %:sta n. 16 %:iin, siis n. 7 prosenttiyksikköä. Nyt kohta jo neljä vuotta puolue on ollut demarijohtoisessa hallituksessa demarien pääkumppanina ja tänä aikana puolueen kannatus on pudonnut n. 16 %:sta 10.1 %:iin, siis lähes 6 prosenttiyksikköä.

    Onko siis puolueella aina väärät yhteistyökumppanit, joiden kanssa puolue ei voi tehdä kannatustaan ylläpitävää politiikkaa? Mitkä olisivat puolueelle paremmat kumppanit? Ei sellaisia taida olla eikä puolue pääse niitä valitsemaankaan ainakaan seuraavissa vaaleissa, tuskin enää koskaan myöhemminkään.
  4. Perjantaina tämän avaukseni jättäessäni sanoin sen lopuksi: ”Jos tälle avaukselleni tulee asiallisia vastineita, mielelläni niitä arjen tullen kommentoin, mutta tätä pidemmälle en jää täällä viikonloppuani viettämään”. Noin sanoessani tiesin, että viikonloppuna minulla tulee olemaa muuta ohjelmaa isänpäivän johdosta. Niinpä sitten kävikin sekä lauantaina että sunnuntaina jälkeläisiäni kahdessa polvessa isää ja pappaa kukkien kera muistamassa. Sunnuntaina sain vielä onnittelut kolmanteenkin polveeni kuuluvalta 8-vuotiaalta tytöltä, kun hän otti puhelimen minulle soittaneelta isältään, pojanpojaltani siis.

    Runsaasti on tullut avaukselleni myös asiallisia viestejä. Vain muutamaan niistä nyt heitin lyhyen kiitosvastauksen, kun kykyni pidempiin esityksiin on hieman hiipunut - Mielipidepankin taannoisella kohteliaalla toteamuksella tosiasian ilmaisten. Eikä minua enää kovin kiinnostakaan politiikka tai muut sellaiset asiat, joista täällä on tarkoitus keskustella. Paljon suuremman kiinnostukseni kohteena ovat läheisasiani ja tietysti myös oma tilanteeni; kun on jo tätä ikää ja terveytenikin alkaa jo olla sen mukainen. Eipä noista asioista nyt enempää. Pahoitteluni siitä, että moni täysin asiallinen viesti jää minulta kommentoimatta, kun en nyt jaksa tätä enempää.

    Mutta jos vielä tässäkin kyvyssäni pysyn ja jos jotakin kovin mielenkiintoista tapahtuu politiikassa - esim. tämän hallitusta ravistelevan kriisin johdosta - tulen siitä kyllä jotakin sanomaan. Tietenkin myös sitten, KUN Natoon liittymisemme tapahtuu, jos olen vielä sen näkemässä.

    Palaan vielä avaukseeni sitä keventääkseni: Eeva Kalli olisi siis suosikkini Keskustan seuraavaksi johtajaksi. Miksi niin? Siksi, että tällaisella vanhuksellakin naiskauneuteen tarttuu silmä, vaikkei se siihen erääseen toiseen elimeen vaikuttaisikaan siten kuin nuorempana;)). No, onhan näkemykselleni Eevasta muitakin perusteita, joita jo hieman toin esille avauksessanikin. Ei niistäkään nyt enempää, kun kepun johtajan valinnassa minun mielipiteelläni ei ole painoarvoa.