SkillaN

Vapaa kuvaus

Hei!

Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.

Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.

Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.

Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.

Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..

Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.

Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.

Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)

Aloituksia

154

Kommenttia

2546

  1. Lauantaiaamu ja kaunis päivä tulossa, kuusi astetta pakkasen puolella.
    Sain eilen peruna,(10) sipuli ja porkkana (5+5) tilauksen, otan aina syksyllä isomman satsin kerralla, ettei tarvitse joka kerta näitä kaupasta vetää.
    Ystävät oman talvitarpeensa hakevat ja ystävällisesti minulle myös.

    Joka viestin oikeassa nurkassa alhaalla "kommentoi" maininta, aina siihen perään omani laitan, joskus näkee edellisen viestin tullessa kuka sen on lähettänyt, osa viestissä näkyy kirjoittajan tekstiä.
    Olipa miten tahansa niin tämä EVVK ei häiritse, sivuutan olemattomana, joten annetaan hänen purkaa edes näin oloaan ja tiedämme hänen ainakin nojatuoliin kurkkaavan, ehkä lukeekin;)
    Tarkkana pitää olla, että huomaa osuuko viesti asianomaiselle, no minä en suuresti pahoita mieltäni mistään, kiitokset otan ilolla vastaan;)D

    Kanssakäyminen on joskus vaikeaa täällä livenäkin, kuuntelin kälyni puheita ja ihmettelin miten eritavalla hän asiat kokeekaan ja ymmärtäminen ei aina kohtaa.
    Kertoi murheitaan kertoneensa talon ihmiselle ja vastaus oli hänen mukaansa tyly ja aina niin ystävällinen ja hymyilevä kälyni koki asian niin, että mielensä pahoitti.
    Yritin selkeyttää naapurin kertomaa ja puoltaa hänen kantaansa, sillä asiassa oli oikeassa, mutta kälyni oli hyvin loukkaantunut ja kitkeryys jäi mieleen ikävästi.
    Ehkä olisi asianomaiselle suoraan pitänyt palaute antaa, ei turhia kaunoja olisi jäänyt itämään.
    Kälyni yli 66 vuotta pienessä kyläyhteisössä asui, ehkä siellä eri tavoin asiat hoidettiin, vieraita kävi paljon ja elämän keskipisteessä eli, nyt kerrostaloon muuttanut ja yksin elelee kaikki erilaista.
    Joka elämän tapa ja ja niiden kanssa eläminen on opittava, kun muutos tapahtuu.

    Kyllä nämä viestit sekavasti kohdentuu, saa tarkkaan lukea, että oikean kohteen näkee, liian pikainen arviointi poikii lisää kysymyksiä ja pahaa mieltä.
    On se joskus niin vaikeaa ymmärtää ja oikealla tavalla asiat ymmärtää, joskus suoraan puhuminenkin pahan mielen aikaan saa, totuuttakaan ei aina kestetä.

    Tässä on kyllä aika hyvä konsti selvitä, jos ei viestit miellytä sivuuttaa ne kommentoimatta, jos sekään ei auta, poistuu koko palstalta;)
    Tänne kirjoittaminen on hyvin pieni osa elämää, pitää hakeutua sinne missä kaikki onnistuu.

    Sauna-ilta ja elämä siltä osin onnellista, ruokaa teen taas tulevaa viikkoa varten, mietintä myssy on toiminut, ostin eilen lohen, osan laitoin pakkaseen ja lohilaatikon uuniin laitan.
    Ruodosta ja muista poisotettavista osista keitin veteen keiton, tilkka kermaa ja olipa maukasta.
    Kaalilaatikkoon tarpeet ostin, sen uuniin samaan lämpöön lohilaatikon kanssa laitan.
    Pizzaa myös mieli tekee, laitan herkukseni saunan jälkeen, eikö näillä jo pärjää pitkälle;)D
    Rauhaa ja rakkautta kanssaihmiset ja elämä hymyilee;)
  2. Perjantain huomenet ja ilma näyttää kuivalta, aurinko tirkistelee, yöpakkasta pariastetta.
    Kälyni kävi eilen pitkästä aikaa siinä muisteluja riitti, kaikki ei niin saman makuisina, mutta aika hyvin kului.
    Hän valitti viileyttä asunnossaan, joku asukas valistanut, että sään mukaan lämpiää, termostaattia tarkoitti.
    Se ei tullut hyväksyttyä kälyni mieleen, lopulta ehdotin huoltomiehen käyttämistä patterit tutkimaan.
    Kyllä lämpöä pitää löytyä senioritaloon, siellä ei ehkä niin terveet asusta ja ongelmana verenkierron heikkous, minulla lämpöä riittää.

    Piiat ja rengit on puhuttanut, minun äitini oli piika ja isä renki, äitini syntynyt 1800 luvun lopulla, hän kertoili miten kartanon piiat ottivat sianporsaita viereensä, kun yöllä oli kylmä.
    Kaksi sisartaan sinne Hesaan menivät ja piikoina toimivat, toinen Japanin suurlähetyksessä, perusti sitten oman ravintolan Malminkadulle ja teki töitä elämän loppumiseen asti.
    Toinen meni juustotehtaan johtajan taloudenhoitajaksi, oli oma huone ja vapaapäivät ja kunnioitus oli suuri, mitä Helmi sanoi oli lastenkin laki.
    Vanhoja piikoja molemmat, voihan olla että tämä minunkin itsepäisyys sieltä jostakin perua;)
    Äitini eli koko elämänsä toisia palvellen, kodin hoidon lomassa kävi auttamassa toisia, isäni ei suostunut äidin menevän palkkatyöhön, kai joku perinne sekin, mies perheensä elättää.
    Joku kirjoitti, että miksipä hän omia asioitaan täällä kertoilee, hyvänen aika, mistäs sitä kerrottavaa löytyisi, jos ei näitä omiaan höpöttelisi ja eilenkin se poiki kivoja luettavia, tämä mielestäni on tarkoituskin.
    Kiva kun kerroit lehmän lypsystä ja muutenkin huushollin hoitamisesta, hattua nostan,, sen ikäisenä vielä.

    Ramoona muisteli Kahvipirttiä ja sen tuomaa hyvää mieltä monelle, ei onnistu tänä päivänä, mutta aika aikaa kutakin, Kristiina myös Laten nurkkakaapinkin muisti, muistan miten majanmuuton yhteydessä Late peikonlehteä kuljetti.
    Mukana oli nuoriakin ja miehiä montakin, se oli mielikuvitusten toteutuksia, mitä suuremmalla ilolla.
    Voisipa Kahvipirtin ketjut kerätä kokoon, kirjan niistä saisi.

    Väärä sana usein ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään, on vain yleisnimitys joillekin asioille,
    ei kohdistu erikseen kenellekään, ymmärsin "luuserin" tarkoittavan heitä joilla ei haluakaan yhteiskunnan sääntöihin mukautua, ottavat kaiken minkä irti saavat, ponnistamatta itse lainkaan.
    Mielestäni jokaisen kuuluu yrittää parhaansa, joskus ylipääsemättömiä esteitä syntyy, siinä yhteiskunnan on apuun tultava, jos ei yksin jaksa.
    Muistan hätäapu työmaat ja nuo avun antamisetkin, Amerikasta tulleet lahjoitukset jaettiin kaiketi sosiaalipuolen ehdotusten mukaan, en milloinkaan saanut mitään, kai kuuluin hyvä osaisiin, vaikka milloinkaan ei elämä ruusuilla tanssimista ole ollut.
    Lopputulema kuitenkin tämä, olen tyytyväinen ihminen, toki vanhenen vaivojen kanssa, kuten useat muutkin.

    Kukat muistelen keränneeni tyynyn alle, tuskin mitään miestä unissani tapasin. löytyi tuo loppujen lopuksi;)
    Yhteisten harrastusten parista toisemme löysimme.

    Tuo ruokakulttuuri on idän maissa poikkeavaa ja ehkä ei niin siistiä, mihin olemme tottuneet, mutta ruoka on heille suuressa arvossa, valmistavat maustaen ja pöydässä on tarjolla monenmoista.
    Sen minkä olen telkkarin välityksellä saanut seurata, ruokailu on iloinen asia ja siitä nautitaan.
    Lemin särä on hyvää ja sen saa sitten mukaansa mikä syömättä jää, lisää kannetaan pöytään toivomusten mukaan.

    Pitänee piste tältä aamulta laittaa, kyllä tuo minun ajatusmaailma lisää tuottaa, mutta on ymmärrettävä joskus lopettaakin, hyvät viikonlopun alut ja pistäytykää;)
  3. Pimeästä Savosta tervehdys aamuunne, aikaisissa olen, on kampaajalle meno heti yhdeksältä, siksi kai herätti jo näin aikaisin.
    Eilen kerhossa oli kirjastotäti kertomassa kirjastomme annista ja onhan sitä vaikka mitä.
    Muistissani on ensimmäisen kirjastontilat jotka olivat silloisen Kansalaisopiston tiloissa, sisareni ensimmäinen kirjastotyötekijä, oli johtaja ja siskoni, nykyään 10 kirjastohoitajaa.
    Sieltä alkoi minunkin lukuharrastukseni ja paljon tuli luettua, eipä ollut juuri muuta harrastusta iltaisin, radio lisänä lukemiselle.
    Kuunnelmat kuuntelin ja lauantain toivotut levyt, työmiehenradio nämä mainitakseni.
    Illat oli tarkassa kontrollissa, ilta kahdeksan oli kotiintulo aika.
    Siitä alkoi myös käsityöharrastukseni, kuuntelin radiota ja neuloin, sikäli kun sai lankaa ostettua.
    Vaatimaton elämänmuoto myös niiltä ajoin peruna, se oli sitä sodan jälkeistä aikaa pulaa kaikesta, myös rahasta.

    On ollut puhetta ketjussa myös eläkeikäisten elämästä, aiemmin ja nyt.
    Naimisiin menin alle kaksikymmentä vuotiaana tyhjätaskuna, molemmat sitä olimme, neljä vuotta vuokralla omakotitalon yläkerrassa, siitä sitten pankin asiakkaaksi velan ottaen.
    Velankorko oli yli 11% ja nuukasti sitä elettiin, joka penni venytettiin, siiten yli viisikymppisenä asunto oli maksettu, sitten mökki velalla ja taas maksettiin, autokin pankkivelalla hankittiin.
    Mieheni jäätyä eläkkeelle olimme omavaraisia, mutta ei vieläkään juhlimiseen ei riittänyt tulot, kaikki tämä oli hankittu kovalla työllä ja menojen tiukalla karsimisella.
    Verojen maksusta en ole koskaan kapinoinut, kaikki maksettu ajallaan.
    Nyt on katto pääni päällä ja hyvin selviän laskuistakin, tosin lääkekuluja ei liioin ole.
    Eläminen kallistuu meille kaikille, palkat neuvotellaan ja korotuksia tulee, joskin niukasti, kyllä eläkeläinen on oikeutettu heille kuuluviin korotuksiin, joskus aikoja sitten eläkeläisiltä lainaa otettiin ja luvattiin maksaa myöhemmin, se on vieläkin saamatta.
    Kyllä eläkeläisten verotus on samalla tapaa kovaa kuin työtätekevilläkin, joten ei ehkä kademieltä kannattaisi kenenkään tuntea.
    Ne pienet säästöt menevät elämisiin ja hyvä jos jotakin säästöä olisi kertynyt, omin kustannuksin voisi loppuelämän elää, turvautumatta yhteiskunnan apuihin.
    Eläkerahastot aloittivat 1962 toiminnan ja siinä minunkin osalta jäi liki 10 vuotta eläkkeen kertymästä pois.

    Rikkaat siis paljon ansaitsevat maksavat tietenkin tulojen mukaan veroa, mutta kun on paljon ansioita jää vielä suuri osa elämiseenkin ja toisaalta ehkä on ymmärrystä myös niitä "porsaanreikiä" hyväksi käyttää.
    Elämässä ei kaikkia onnista yrityksistä huolimatta, joillekin epäonni kaiken suhteen, pärjääpä siinä sitten vaikka kuinka yrittäisi.
    Terveys voi rajoittaa yrittämistä, taikka muu vastoinkäyminen koettelee, silloin on kohtuullista auttava käsi tarjota yhteiskunnanpuolelta, sitä varten verojakin maksetaan.
    Tämän päivän politiikka on vienyt kaiken uskottavuuden rehellisiin toimiin nähden ja se minua pelottaa, mikä onkaan kansalaisten kohtalo, jos raha kaiken ratkaisee, missä on empatia ja solidaarisuus tulevaisuudessa.
    Kaveria ei jätetä oli sota-ajan iskulause, mikä onkaan tänä päivänä.
    Rikkautta ei ole, mutta en sellaista kaipaakaan, kunhan toimeen tulen, perintöä ei ole juurikaan jättää, mutta hyvä, että jälkeläiseni ovat näyttäneet työtä tehden selviävän, olen iloinen veronmaksaja, en katkeroidu mistään.

    Nyt kirvoitti sanasen arkun annin nuo päivän tärkeät asiat, ehkä tarpeettomastikin, mutta näin tuli näpyteltyä, jatkakaa muista aiheista, jos jotain keksitte.
  4. Huomenia jälleen, pilvipoutaa, ihan ulkoilupäiväksi sopiva sää.
    Kerhoon aion kävellen mennä, matka on aika pitkä minun kyvyille, mutta yritys hyvä kymmenen.
    Mikä siinä onkaan, kun ennen ilolla joka paikkaan menin, nyt ei halua riitä tähän joka toinen viikko tapahtuvaan kerhoonkaan.
    Ohjelmaryhmän vetäjä soitteli ja kysyi voisinko jotakin ohjelmaa suorittaa, sanoin en todellakaan, etsi joku nuorempi tekijä.
    Ymmärrän kyllä hänenkin harminsa, kun nuoremmilla ei rohkeutta ole esiin tulla, vai onko kynnys vaan liian korkea.
    Minä viimeiset kaksikymmentä vuotta olen ollut valmis melkein kaikkeen, nyt olen oppinut sanomaan, ei kiitos.

    Tämän päivän politiikka menojen ja tulojen sekamelskaa ja velkaa on tämänkin hallituksen pakko ottaa.
    Sitä viisasta naista tai miestä ei taida löytyä joka asian korjaisi.
    Tuloja olisi saatava, veronmaksajat loppuvat ja jos vielä helpotusta veroihin suurituloisille tuntuu aika kohtuuttomalle.
    Tuo työhän menokin on vaikea juttu, työtä ei kaikille löydy ja osalle ei mikään kelpaa,.
    Paluu tähän minun ikäluokan nuoruuteen, työtä otetiin mikä eteen sattui, ei ollut avustuksia.
    Itsensä piti elättää, siitä sitten sopivampaa työtä sopi etsiä, päästä haluamaansa.
    Tämä ei tarkoita sitä, että olisi huono asia nuo työttömyysrahat kuin muutkin tätä ongelmaa sivuavat avut, ketään ei saa jättää ilman apua, jos työtä vaan ei löydy.
    Maailma on muuttunut, nyt ei työpaikat helpolla löydy, , työntarjoojat vähentyneet ja vaatimus tasoista on noussut.
    Jos osaisi asian tolalleen laittaa, sen tekisin.

    Demeter olen samaa mieltä kanssasi, maailman tuska eikun kasvaa, mitäpä voi pieni ihminen tehdä, katsella ja kuunnella sydän sykkyrällä.
    Helppo on mielipiteitään lennättää, mutta useinkin käy niin, että kun nokka maahan kopsahtaa, pyrstö ilmaan nousee, siis tekipä sitä tai tätä aina joku joutuu kärsimään.
    Vanhuudesta mainitsit, kyllä minä aika paljon näitä vaivojani iän piikkiin laitan, myötään saisi lääkäriä vaivata jos joka nipistyksestä apua hakemaan lähtisi.
    Olen kuunnellut omia kipujani ja huomannut, että ne tulee ja menee, ilmaantuen taas uudesta kohdasta.
    Ei minunkaan laskut lääkärissä ja yleensä palveluita terveyden tiimoilta ole ollut kuin 20 euron luokkaa.
    Ihan tyhjästä en verorahoja itseeni käytä, en edes tykkää lääkäriin mennä.
    Toivon kovin, että olosi kohentuu, kyllä kuume heikentää, sitäkään en ole tarvinnut monasti kokea, mutta voimattomaksi vetää sen tiedän.
    Ei kuunnella noita eläkkeennousuista purnaavia, olemme kilvoitelleet siinä missä kaikki toisetkin, maksaneet kohonneet kustannukset, nytkö meille ei sitten kuuluisi lisät kuten toisillekin.
    Veroja maksamme, laskumme maksamme, vaikka kulueräksi saa kuulla kuuluvansa.
    Uhkana vielä kaikkien tukijasaavien osuus, pienestä vielä nyhjästään.

    Viisautta tarvitsemme tämän maailman menoon, samaa mieltä mkr, kunpa joku viisautta omaava esiin nousisi.

    Kirpputorit oiva paikka hankkia tarvitsevaansa, hyvää tavaraa löytyykin.
    Onko niin, että liian kärkkäitä olemme vastaamaan, miettimiselle ja asian oikean laidan huomaaminen katoaa.

    Tähän loppuun hyvä huomio ano 20,24, muutama kuukausi ja alamme valosuudeen lisääntymistä ilolla seuraamaan.
    Toivotaan elämän sujuvan, toivoa toivottomille ja muutakin kivaa kaikille;)
  5. Huomenta vaihteeksi sateettomasta Savosta.
    Puolissa on jo lokakuukin, minne tämä aika oikein kiirehtää, kiirettä pitää, vaikka näin jouten ollen pitkältä voisi tuntua.
    Syyslomat koulukkailla, radiossa kyselivät tekemisiään loman aikana, nukkuminen yksi suosiollinen, kavereiden kanssa oleminen, matkustaminenkin sai suosiota.
    Tutkimustuloksia on vapaa-ajan käyttämisestä ja pelkkä nukkuminen on suotavaa, se rentouttaa ja näin opiskelu sujuu paremmin koulun alkaessa.
    Tuosta asiasta kallistun samaan mielipiteeseen, illalla rättiväsyneenä sänkyyn ja aamulla elämä hymyilee, uni teki tehtävänsä.
    Kuulin myös miten nuorille on joka puolin järjestetty ohjelmaa, uimahalliin ilmaiseksi ja ulko kuin sisä liikkumista monella tapaa ohjaillaan.
    Tuli mieleen oma nuoruus, itse sitä touhunsa keksi ja kavereiden kanssa sitä vaan mentiin, mieleen ei mikään ilkeyden teko.
    En muista koinko loman virkistäneen, koulu oli yksi ohjelmanumero sinänsä, ei siitä mitään ongelmaa ollut.
    No minulle sanotaan, kun vanhoja puhun, ei pidä verrata, no ei voikaan, aika on niin paljon muuttunut.
    Hyvää lomaa nuorille toivotan.

    Ano 10,46, kiitos kiitoksista, aina on mieltä ylentävää huomata, että on jollakin tapaa onnistunut, vaikka ei sitä haekaan.
    Olen sen verran itsekäs, että oma mieleni kaipaa tämän kaltaista ystävyyttä, kirjoittelen oman mieleni hyväksi, näin ainakin uskon.
    Olisin varmasti aika turhautunut, jos ei kirjoittelu täällä luonnistu, on kuin itseään hoitaisi virikkeitä saaden;)

    Tuli noista palkintopokaaleista mieleen tyttärenpojanvaimo jolla harrastuksena on koirien kanssa kilpailussa käyminen.
    Heidän kaksi poikaansa painivat ja pokaaleita kertyi silloinkin, nyt kuitenkin koirilta on pokaalit yhden huoneen seinät täyttänyt.
    Pojat paininsa lopettivat, mutta koirien kanssa on vauhti jo miehenkin osallistuen vaan lisääntynyt.
    Koirat ovat hyvinkin perheen jäsenenä tärkeät ja harrastuksena oivat ajankulumiselle.

    Tuollaista Kitkan järveä en tiedä, mutta varmaan jossain on, onhan Savon alue melkoisen suuri.
    Turhanpäiväistähän on melkein kaikki, ainakin jonkun mielestä, mutta se on vaan mielipide, mitäpä siitä.

    Meillä ei penkkejä enää montakaan ole reittini varrella, siksipä ei lenkkeily oikein houkuta, pitäisi kyllä, voimat hiipuu ihan silmissä.
    Intoa vaan lenkeillesi korppis.

    Nyt tuli remonttimies korjaamaan lattiaani, ihana kun on tuollaisia auttavia naapureita, pienet korjaustyöt sujuvat, kun on taito hyppysissä.
    Pistäytykää kertoilemassa mitä itsekullekin kuuluu;)
  6. Kirjautunut olin, mutta kai hidastelin liikaa, varmaan arvasitte kuka edellisen sepustuksen laittoi, no minä höpertäjä;)D
  7. Huomenta ja myrskynjälkeen on poutasää, niin onkin, kyllä Kari Tapio oikein lauloi.
    Hyvä asia, nyt pääsen katsomaan, onko torilla vielä elämää, juureksia elämä kaipaa, niin kauan kun myyvät torilla, en pakkasesta ota.
    Illalla tyhjensin mansikkarasian ja totesin, että ei enää nekään ole kuin ennen, makuni on kuoleentumassa, miksi todella ei ennen niin maistuva ole enää sama?
    Puhutaan paljon vanhusten ruokahaluttomuudesta, joko se minutkin tavoittaa, ei millään usko todeksi;)

    Anolle joka paheksuit viestiäni "maalaisista" kaupungissa asun, mutta olen kuullut sellaistakin, että kehä kolmosen jälkeen kaikki on maalaisia, enkä todella sitä paheksu.
    Huomioi, että puhun kuulemisesta, en tiedosta.
    Vaikeaa on saada ymmärrettävää tekstiä , kun ymmärrys ei samaa rataa kulje, yksi sana voi kaiken muuttaa.
    Vielä sana siitä, että en todellakaan maalla asuvia voi paheksuvasti ymmärtää, ihmisiä siinä missä kaupunkilaisetkin, ehkä monessa asiassa paljon tiukemmilla ovat.
    Selittelyn makua, mutta katson aiheelliseksi oikaista, yritän tarkkaan viestini lukea, että näitä vääriä tulkintoja sattuisi.
    Vielä siitäkin, kun sanoit, että vanhan ihmisen pillereiden syöminen ei mitään haittaa, olen kuullut, että esimerkiksi kälyni koki joka aamu pahoinvointia, mutta kun jätti jonkun pillerin pois, kunto koheni.
    Lääkäritkään ei aina sitä oikeaa osaa määrätä, vaihtaen lääkkeen asia voidaan korjata.
    Tasoista en tykkää edes puhua, sivistys mikä on opittu jo kotoa kantaa, jos on kantaakseen.

    Minun elämä ei ole mullistunut mitenkään tuon sähkönkään suhteen, jossakin välissä tuntui, että sähkölaskuja tippui isoilla summilla, mutta poikani tytär teki sopimuksen, joka nyt edullinen.
    Patterit kuumina lämpöä antaa, sähköä en siihen tarvitse käyttää, ajattelenkin sähkölämmitystä käyttävien laskuja, eivät varmaan pieniä ole.

    Demeter eikö vaan piristäkin nämä tarjotut herkut näin kuvittelunkin avulla;)
    Onhan sitä pohdittu useastikin, miten tämä mieli laukkaa, väliin pilvissä ja sitten taas maan matosena mataa, mutta se kuuluu elämään.
    Sairastuminen kyllä poikkeaa normaali toiminnoista ja silloin on otettava rohtoja ja unohdettava kiireet.
    Minulle harvoin kuume nousee, mutta jos näin käy olen aivan vetämätön ja elämä täysin tuhon äärellä.
    Minä tuota tyhjennyspuumia käytin silloin muuttojeni aikaan niin rajusti, että vinttikomerokin tyhjäksi jäi.
    Vieläkin jos oikein säälimättömäksi käyn, tavaraa saisi poistettua, sillä paljon sellaista mitä en koskaan tarvitse.
    Olen nyt siinä onnellisessa tilassa, että kodin koneetkin uusittu, pyykinpesukone ainut vanha, minun lisäksi;)D
    Kiitos kun jonkun anon kanssa selvititte ja ymmärsitte;)

    Hurskainen, äläpä ota noita urakoita niin tiukille, että sitten pötköttelyksi menee, vähän päivässä, paljon viikossa.

    Samoin ajatuksin noista mielenilmaisuista kanssasi Makriina, onneksi on malttia aika paljon ihmisillä, vaikka onhan noita kauheuksia liian kanssa meilläkin.
    Tuo sotien ja muun kiusan teko on kyllä pelottavalla tasolle, onhan meillä tuota itärajaa pitkälti ja kun ei ystävyys päällimmäisenä on turvahommia tehostettu, näin keskustelua käytiin kyselytunnilla.
    Maltti on valttia näinkin isoissa asioissa ja näin on oltavakin.

    Eliaana muuttotouhuissa, samoin tyttären mökkikausi loppuu, menivät pakastimet tyhjentämään mökiltä ja sähkötkin pois päältä.
    Käyvät kyllä talvellakin aika usein, mutta lämmöt sitten päälle laittavat ja puita polttavat., toppuuttelin kyllä tätä kahden kodin ylläpitoa, mutta tekevät kuten haluavat.

    Nyt näyttää sää kirkastuvan kauniiksi, joten kiva lähteä hissukseen tallustelemaan.
    Hyvää viikonlopun alkua .
  8. Huomenet jälleen tuulen tuiverruksesta, kova on tuuli edelleen ja sähköt on ollut suurelta joukolta pois Pohjois-Savoa.
    Minun muistissa ei noita sähkökatkoja ole ollut, no mökillä ehkä joskus.
    Kauniin kirkas taivas tästä koneen äärestä katsellen, mutta sadekuuroja luvattu.

    Oli hauskaa taas pelaajien kesken, terveelliset naurut naurettiin ja omenapiirakka sai ylistystä, omaan makuuni liian makea.
    On virkistävää joka toinen viikko tätäkin harrastusta kokea ja nauttia yhdessä olosta leppoisissa merkeissä, minulle ei paljon muu enää mielekkäältä tunnukaan.

    En ole tarvinnut unilääkettä, en nukahtamispillereitä koskaan, uni tulee hyvin unineen, niitä kyllä saisi vähemmän olla.
    Kertovat, että näihin unilääkkeisiin tottuu ja ilman ei pärjää, siitäkään en tiedä, kuulopuheita kerron.
    Muutaman unettoman yön olen kokenut ja eipä niitä haluaisi kokeakaan, pitkä on yö valvoen.

    Hurskaiselle, älä harmittele siivouksen jäämistä, onpa tiedossa puuhaa tulevaisuuteenkin, ei nämä kotien työt tekemällä lopu.
    Tukevan tuntuinen on aamiaisesi, kyllä sillä jaksaa hommia tehdä.

    Ano maalaistolloista kerroit, no näitähän me olemme, mutta lupa on vaan kirjoitella siinä missä kaupunkilaisillakin, eihän nämä kertomat mitään ahaa elämystä ole tarjoamassakaan, kunpahan jotain terveisiä teille toisille laitamme.
    Ei tässä maailmassa samat asiat useinkaan kiinnosta, mutta tuo ylihyppiminen on luvallista.
    Vielä mielipide siitä, että eiköhän suurin osa teistä kaupunkilaisistakin ole maalta lähteneitä, toivoisi mielessä syntymäseudut muistuvan

    Nuo "Skillanit." ei taida olla kovinkaan tarpeelliset ohjeeksi ottaa, minulla on vaan into kokeilla kaikkea ja tiedän, että ei suurtakaan arvoa anna nämä puuhani.
    Eilenkin totesivat, että rinkelipussi riittää ja voihan olla, että nämä tyrkyttämäni paineita toisille laittaa ja voi kilpailuakin tuoda, siitäkin huolimatta haluan yllättää eri tavoin kaverit.
    Joskus olen lettujakin vienyt, vohveleita ja jotain muuta, mitä ei useinkaan tarjolle tuoda, itse tykkään yllätyksistä (jotakin uutta tyyliin) vilpitön halu yrittää tätä toisillekin.
    Muutoksia tavanomaisuuteen, mieleni kaipaa tätä.
    Tavan pannukakutkin paikkaansa puoltaa.
    Minusta on hyviä ne värejä keräävät lappuset, ei haittaa jos vähän erivärisiä koneeseen laittaa.

    Tänään hukalle menevä päivä, jos en jotakin nyppimistä keksi, ainahan nuo hyllyjen ja laatikoiden inventaariot ajan voisi saada kulumaan.
    Koettakaa keksiä jotain piristävää ja kertokaa toisillekin, ei nyt tule mieleen mitään iloa tuottavaa, olisiko se hyvä, kun voi ikkunasta katsella myrskyävää luontoa, ei pakkoa sekaan pyrkimiseen;)
    Radiosta kuuluu musiikkikappale," olen onnellinen mies" yritän siihen tarttua ja sanon, että melkoisen onnellinen mummo olen.
  9. Ikkunasta katsellen on vielä pimeää, vaikka jo kello yli seitsemän, niin se yöaika tilaa ottaa.
    Eipä tuota pimeää nukkumalla kuluteta, minäkin jo kuudelta kahvin keittoon kipusin.
    Katuvalojen loistetta taas suunnittelevat vähentää, minulle harmi, voin katuvalojen turvin hyvin sisällä liikkua, lamput juuri ikkunoiden kohdalla, pitää antaa huonekalujen olla samoilla paikoin, törmäily estyy.

    Sähköistä olette puhetta pitäneet, minun sähkö tulee Väreeltä ja eipä pienemmäksi kulutusta juurikaan enää saa,, maksan vajaan kaksikymppisen kuukaudessa.
    En jaksa noita käyriäkään seurata, elän kuten olen aina elänyt, mutta pientä se on yksineläjän kulutus.
    Savon Voima siirtomaksut hoitaa ja puolta enemmän sitä maksua menee.
    En vaihda sähkösopimusta, kerran sen tein ja sekasotkuksi meni koko homma, laskuja tuli monelta taholta, kun en noita asioita oikealla opi, elän vanhoin tavoin, maksettava se on, minkä laskuttavat.
    Näissä asioissa (monissa muissakin) itsepäinen olen, luotan totuttuun tapaan.

    Minä ostin sellaisia pesukoneeseen pyykin mukaan laitetavia lappusia, ja nyt ei vahingossa pyykin sekaan sotkeutunut värillinen sotke muita pyykkejä.
    Noita taskuja en minäkään aina muista tarkistaa ja samoin on käynyt minulle kuten Ramoonalle.

    Aivan kamalaa tuo Lähi-idän maiden välien selvittely, minulta menee sekaisin kuka mitäkin vastaan hyökkää, en oikein kantaa osaa ottaa, ainakin olen ymmärtänyt, että Hamas on äärioikeistolainen terroriporukka.
    Syyttömät ihmiset näiden terroristien armoilla, maailma aina vaan kamalammaksi menee, ei minun ymmärrys riitä moisia pohtimaan, varsinkin, kun mitään hyötyä siitä ei ole.
    Kunpa maamme säilyisi moisista kokemuksista.

    Demeter hölmöksi tässä tuntee itsensä, kun lukee noita tietävien kirjoituksia, mutta eikö ketjumme tarkoitus ole arjen elämästä kertominen ja senhän osaamme.
    Hienoa olisi osata vastata jokaiseen tämän hetken tapahtumiin liittyviin, mutta minun on tunnustettava, että en jaksa seurata nykytilanteita maailman kolkista.
    Pitkän iän olen saanut elää näine tietoineni ja toivon, että selviän loppuun asti, ei vanhan tarvitse sitä viisautta hallita mitä nykyaika sisällään pitää, omat tuskan aikamme olemme kestäneet, sivusta nyt haluan jo loppuni hetkeä odottaa.
    Nostan hattua heille, joilla kiinnostus ja into jaksaa vielä puhuttaa, ajatukseni ei riennä tämän kiihkeän elämän vaativalla tasolle, hyväksyn sen.
    Jatketaan kaikkien tietojen seurassa, luetaan ja koetetaan ymmärtää, kysytään jos kantti kestää moisen;)

    Nyt pitää omenapiirakan tekoon ruveta, minun vuoroni kahvileipä viedä Skippo kerhoon.
    Yritetään elää ajan hermolla, tietoa on kyllä tarjolla, mikä sitten totuutta onkaan, liian moni totuutena aatoksensa kertoo.
  10. Huomenta sumuisesta maisemasta, taivas harmaa, mutta ehtiipä tuo päivän mittaan kirkastuakin.
    Aleksis Kiven päivä, liput hiljalleen heilahtavat pienessä tuulessa.
    Taas hyppäsin tänne alkuun viestiä kirjoittamaan, en jaksa selata sitä samaa mistä nyt on tehtyaiheketjuun.
    Mielestäni Korpikirjailijan matka on perin juurin selvitetty, keksitään jotain muuta.

    Demeter on tainnut itsensä koville laittaa vieraiden passauksessa, kun ei ole aikoihin pistäytynyt.
    Voihan olla, että ei vaan jaksa osallistua tähän nykyiseen keskustelutasoon.
    Tasosta puhun, kun mielestäni asiaakin voisi olla välillä, ihan arjen kerronnasta, maailmalla tapahtuu ja meillä henkilökohtaisenakin joskus joku tapahtuma mistä voi kertoilla.

    Suojaton on ihminen tänne syntymässään ja toivoisi, että kasvua edellyttävää rakkautta kaikki vauvat saa.
    Perimät ei aina ihan mieleisiä ole, voi jo syntymästä saada pieniä puutteita itselleen, mutta nykylääketiede korjaa ihmeesti syntymävikojakin.
    Olisikin kamala ajatus, että kaikki olisimme saman näköisiä, on mukava tulkita lapsia ketä muistuttavatkaan, sekin kaikilla omanlainen näkemys.
    Tyttärenpojanpoikaa sanotaan ukkinsa näköiseksi, minä en sitä näin huomaa.
    Poikani nuorin tyttö on minun näköinen, on lapsena kirjastotäti kysynyt, että oletko minun lapsenlapseni, sanoinkin voi lapsiraukkaa;)

    Nojatuolimme on kierrätystuote, vahva on, kestää melkein mitä tahansa ja siihen istahtavat ovat tervetulleita jakamaan elonsa vaiheita, siinä määrin kuin halua riittää.
    Voi olla, että onnistuu kasvattamaan kilven suojakseen, johon ei pikku iskut satu.

    Historia on mieleistä minullekin, kun puhutaan sota-ajasta ja vertailua suoritetaan, sanovat, että ei saa verrata, ehkä ei.
    Mielestäni historia on jokaisen tärkeä tietää, peilata elämää entiseen ja antaa arvoa kehityksen tuonutta aikaa.
    Työtä sen eteen on tehty, nyt arvottomuus meinaa tuhota työn hedelmät.

    Minä en tämän koneen kanssa jaksa tapella, teen mitä osaan, oikeassa elämässä on haasteita asiallisten asioiden hoidossa, tämä osuuteni pientä iloa elämään tuo, kun saan vastailla ja lukea mitä teille kuuluu.

    Ehkäpä tämä taas tältä aamulta, hyvää vointiaja oloa päiväänne;)
  11. Nyt sekoilee koneeni tai vika muualla, viestin aloitin kirjautuneena ja sitten teki topin ja hyppäsi lähtemää, no mitäpä tuosta jatketaan.
    Ymmärrän tyttären halun olla rauhaisassa paikassa, kun työrupeama oli ainaista hymysuin asiakkaiden palvelua.
    Toivottavasti lähtevät mantereelle ennen jäiden tuloa.
    Mittari oli herättyäni nollassa, siitä sitä on ruvettava vaatetta lisäämään, kun ulos lähtee.

    Luin eilen lehdestä, kun kauppiaita haastateltiin rikollisuuden lisääntymisestä kaupoissa.
    Täällä nuorten porukka kulkee ottaen tarvitsevaansa ja kävelevät ulos muina miehinä.
    Olen perjantaisin seurannut minäkin, kun kolmen-neljän hengen joukko purjehtii sisään, menevät kaljahyllyille ja sitten marssivat ulos, en tiedä onko nämä rehellisiä ostajia vai muuta, pisti vaan silmään useana perjantaina.
    Isoja vahinkoja kauppiaan kassaan kertyy ja valvonta ei vaan toimi, poliisia harvoin saavat apuun, kovin on röyhkeää näiltä asiakkailta, viime kädessä maksumiehinä olemme me rehelliset ostajat.

    Messuilla käyn harvoin, joskus käsityömessuilla olen käynyt, sekin on jäänyt.
    Ostoja tulee aina tehtyä, kun jotain kaunista silmään sattuu, auttaisiko jos lompakko jäisi kotiin;)
    Koriste esineet laitoin tyttäreni kehotuksesta laatikkoon ja vintille veimme, sieltä sitten majanmuuton yhteydessä ne vaihtoivat omistaa, toivottavasti joku sai iloisen mielen kirpputorilta löytäessään jonkun esineen.
    En oikein tykkää joka paikan täyttyvän koriste esineillä, siksi on hyvä pysyä pois niiden tarjouskohteista, valokuviakin harkiten näkyviin asettelen.
    Tikapuut ostin ja niissä on valokuvat lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsista, porraspuihin ripustettuina.
    Noita omatekemiä taulujakin liian kanssa, mutta kun olen seinille laittanut, saavat olla, onhan hyvä katsella ja huomata korjaustarpeet, tulisi vaan korjailtua.
    Enää ei sekään jaksa innostaa.

    Tulisi nyt vielä kivoja ilmoja, että Ramoonan toiveet vesille pääsystä toteutuisi, täälläkin näkee kuvia vettä täynnä olevista veneistä, miten unohtavatkaan omaisuutensa huoltamisen.
    Alkaa olla se aika, että teillä veneitä kuljetellaan talvisuojiin.

    Ei näkynyt ruokavierasta, yksin söin, Kristiina minun perunalaatikkoon ei kuulu kala ja eihän silakoita täältä aina saakaan, muistelen äitini laittaneen joskus ylijääneet kalat jostakin muusta tarjoilusta, mukaan perunalaatikkoon. tarkkaan ruuat käytettiin, se tapa on minua seurannut, hukkaan ei mitään.

    Nyt edessä pyykin silitystä, tosin ei paljoa ole, mutta sekin vähä on kaappiin siistinä saatava.
    Oikein hyvää myrskynjälkeistä päivää ja uutta viikkoa kuluttamaan;)
  12. Vielä ehdit, ruuat on uunissa;)
    Aika lähellä on kyllä oltava, , olen joskus miettinyt miten vähällä vaivalla saisi, kun ostaisi valmista, mutta enpä vaan tykkää.
    Minusta ruuanlaitto on kivaa, lopputulos palkitsee, komeita pullia juuri otin pellillisen uunista.
  13. Sunnuntaiaamun rauhaa ja hiljaisuutta, ei näy edes koiranulkoiluttajia, sade on lopuillaan, mutta tuuli puita pöyhentelee, tiukassa on vielä lehdet, mutta periksi niiden on annettava.
    Räntää satoi eilen, onkohan vuorossa aikainen talventulo, muistan aiemmin joskus, että pysyvä talvi tuli viidestoista lokakuuta.

    Ikävä tuo korpikirjailijan matkakertomus, kun noin ikävän sävyn muilta on saanut.
    Ihmetystä koen myös siitä, miten aikuiset ihmiset jaksavatkaan toistaa tuota samaa juttua, eikö voisi jättää väliin ja kertoilla vaikka omista matkoistaan.
    Lapsia ja heidän tekemisiään päivitellään ja täällä mitä suuremmissa määrin aikuiset sekoilevat.
    Onnistuisiko tämä nenät vastakkain ollen, epäilen, on niin hyvä heittää herjaa, kun kukaan ei tunnista.
    Voi miten kaipaan aikoja jolloin leikkiä laskettiin ja hupailtiin, ei kuitenkaan ketään silmätikuksi otettu, jokainen sai rauhassa itseään toteuttaa.
    Olen minäkin saanut osani noista palautteista, mutta olen ajatellut vieläkin tyhmemmäksi heittäytyä ja ohitan taitavasti.
    Tulipa nyt sanottua, eihän nämä puheet mitään vaikuta, ihmisillä on nykyään päämääränä loukata toisiaan.


    Liekko tuo virkkaaminen on todella mielekästä ajankulua, samoin puikoilla neulominen, molempia minäkin teen jatkuvasti, sanovat aivojen toimintaan vaikuttavan myönteisesti.
    Virkkaaminen piti laittaa huilille, kun peukalot sanoivat yhteistyön irti, nyt puikkojen kanssa sekoilen ja välillä hieroskelen ranteita ja sormia.
    Varmaan hulluksi joku sanoo tätäkin hommaa, pari laatikollista valmiina sukkia, lapasia, ei tietoakaan mihin ne saan menemään, kokemus edellisiltä vuosilta on, että tyhjiksi menevät.
    Kunpa onnistaisi tänäkin vuonna, löytyisi tarvitsevia, tai paremmin kohtaisin tarvitsevat.
    Olen melkoisen herkkä kaikille pyyntöjä tuleviin vastaamaan, eilen puhelinsoitolla sai koulukiusaajientuki pienen summan.

    Kauniit esineet puhuttaa Makriinaa, niin minuakin, mutta nyt olen saanut päähäni taottua, ei yhtään uutta kippoa, kun olen kuunnellut nuorieni mielipiteitä, eroavat täysin minun kauneuden ja vanhan tavaran ihastelusta.
    Hurskainen mietti joko uunin laittaisi lämpiämään, laita vaan, on niin hyvä olla, kun on lämmintä, meillä patterit lämpöä hohkaa.

    Arvaatte varmaan, että maistui ne "kualikiäryleet" taivaallisen hyviltä, tänään laitan uuniin perunalaatikon, oikein siankerroslihaa raaskin ostaa makua antamaan, mieleni on kauan tätä ruokaa tehnyt, olen antanut himon kasvaa ja nyt tuli hoo hetki;)
    Riisipuuron laitan laatikon seuraan ja mustikkasoppa sitä sitten kyyditsemään, varmaan maistuisi teillekin;)D
    Pienen pullataikinan teen myös, kanelipullia, yritän joka päivälle aina jonkun työtehtävän laatia, että tunnen olevani toimelias emäntä;)
    Nyt toimelias emäntä sulkee koneen, heippa!
  14. Huomenta, nyt on tullut vettä koko yön ja eikun jatkuu, myrskykin on sähkölinjoja katkonut.
    Tähän sitä nyt pitää tottua sadetta ja pimeää, mutta kestämme kyllä, viitisen kuukautta ja taas on valoisaa, joulun aika kivasti tuo tekemistä.

    Hintriikka oli ihana huumoria kylväjä ja kirjoitukset olivat hauskoja, kuten monen muun sen aikainen, oikein pysähdyin ajattelemaan ja muistelemaan, oliko lainkaan näitä hankaliksi sanottuja viestejä.
    Joskus oli neljäkin ketjua Kahvipirttejä palstalla, niin innokasta oli kirjoittamisen tahti, mikä onkaan muuttunut niistä ajoista, onko ihmiset katkeroituneet ja purkavat vihansa syyttömiin.
    Tuo matkustaminen on monta mielipidettä esiin tuonut, ja eilen kerroin tuon kuulemani sanonnan, itse en todella paheksu huonokuntoisten mukana olemista, sehän on vaan kiva, jos voimia asianomaisella riittää.
    Paljonhan tuota apua tarjotaan jo Tallinnan matkaan, kuljettavat laivasta pois ja sisälle, sekin todella hyvä juttu.

    On kumma ettei noita saumausaineita ole saatu sellaisiksi, että olisi helppoa ne puhdistaa, minäkin hammasharjalla yrittelin, mutta koin toivottamaksi, tosin ei vielä kovin pahalta näytäkään.
    Pieniä juttuja nämä ovat, mutta ainahan se silmä ne pahat esiin tuo.

    Olipa kiva kuulla Hurskaisen elosta, niin sitä vaan touhutaan, vaikka ikääkin meillä on.
    Aina on yllätys nähdä jo kauan pois olleita, pistäydy uudelleen.

    Minulla on kylpyhuoneeseen tehty korotetuinreunoin suihkualue ja verho riittää pitämään veden menon lattiakaivoon.
    Mira kerroit miehesi tekemisistä, nyt sitten välineet jäävät käyttämättä ja ikävä lisääntyy siltäkin osin.

    Niin tuttuja nuo säikähdyksen milloin minkin asian kohdalla, mistä Eliaana kerroit, kopeloin taskuani aina ulos lähtiessä onko avain mukana, rahapussi kortteineen kassissa ja kurkkaan vielä hellan, että on pois päältä.
    Tähän on tultu, mutta hyvin olen vielä vahingot välttänyt, mutta ei tämä eläminen parempaan suuntaan tunnu menevät, yritettävä kuitenkin on.

    Tänään on kaalikäärylöiden teko mielessä, oikein hyvin sopiikin näin sadesäälle.
    Kaali on kiehunut vähän aikaa, nyt nostan jäähtymään, valmistan sisuksen ja ei kun käärimään, tässä tärkeimmät hommat, mitä kuuluukaan teidän päiväänne?
  15. Huomenta ja aurinko paistaa;)
    Aion mennä vielä katsomaan toritapahtumia, kai sieltä jotain minulle käypää löytyy, kohtahan tori elämä meillä loppuu.
    Nautin näistä suunnitelmia puuttuvista päivistä, menen sinne minne nenä näyttää, mitään pakkoa ei mihinkään.
    Ainoa harmi on tietysti tuo rasittava liikkuminen, mutta taukoja pitäen jotenkin jaksaa.

    Olen aivan samaa mieltä Makriinan kirjoituksesta, kyllä joitakin sääntöjä ja kunnioitusta pitäisi elämässä olla, lapsillakin.
    Tässä kyllä osoitan syyttävän sormen vanhempiin, jos näitä vaatimattomia asioita ei kodissa opeteta, ei se enää koulussa onnistu.
    Kouluihin pitäisi saada kovempaa otetta ohjailuntasolle, uskon että aikuinen ihminen osaa erottaa kurittamisen ja ohjeistuksen eron, ei väkivaltaa, mutta tiukkaa kurin palautusta.
    Opettajat ja yleensä vanhemmat kasvattajat ovat voimattomia tänä päivänä ja lapset sen tietää, käyttäen röyhkeästi hyväkseen.
    Pitää perään laittaa, siis osa lapsista, onneksi hyvin käyttäytyviä kumminkin suurin osa.

    Hyvää lomaa korpikirjailija, jaksamista se kolmanteen kerrokseen meno vaatii.
    Valtavia on nuo lentokenttien odotus paikat ja kaukana eri lentojen portit, hyvä että on kuljetuksia järjestetty.
    Minulla olisi mahdollisuus ensi keväänä jonnekin päin suunnata, mutta jätän suosiolla.
    Kuulin sivusta kerran paheksunnan matkalla ollessa, että miksi noin huonokuntoisina lähtevät matkalle, ajattelin että en kenenkään rasitteeksi lähde.
    Toisaalta onhan se aivan ihana, jos esimerkiksi suku on eri maissa, päästä heitä katsomaan huonokuntoisemmatkin.

    Mira mainitset tuon rappu kerrallaan astumisen, samoin teen minäkin, siltä osin kävelyä opettelevan lapsen tasoinen olen, mutta katuja vielä sujuvasti pääsen.
    Onnekseni rappuja on vain seitsemän nousta, niillä harjoittelen, että en aivan hommaa unohtaisi;)

    Nyt on selvittävä taipaleelle, tykkään aamusta asiani hoitaa, iltapäivällä sitten touhua mikä mielen hyväksi tekee.
    Nauttikaa auringon kirkkaudesta, ehkä sitä aikaa kohti menemme, että harvenee nämä kirkkaat päivät, lumen tuloakin kohta voimme odottaa, toivon kumminkin räntäsateiden jäävän väliin, pieni kirpakka pakkanen on poikaa;)
  16. Myrskyn jälkeen on poutasää, tai ainakin melkein, jo tuota vettä taas saatiinkin.
    Tarkasti kun katson, ei se sade vieläkään ole laantunut, tihkua tulee.
    Nyt jo luvattiin tienpinnan jäätymistä, sekin aika usein yllättää.

    Koulukiusaamisesta on puhetta ollut, en muista, että olisin kiusaamisesta kärsinyt, en juuri mistään muustakaan, opettajat olivat poikkeuksetta kivoja, samoin koulukaverit.
    Kilttejä oltiin kaikki, ei silloin ollut tapana itseään esiin tuoda millään tapaa.
    Omien lapsien en myöskään muista valittaneen kiusaajista, no olihan tyttäreni kärsinyt neljäntuulen lakista, minkä olin neulonut, hienon kuin mikä mielestäni, mutta tytär otti pois päästään, kun koulu lähestyi.
    Yritin aina jotain poikkeavaa, kaunista päälleen saada, ei sitä aina lapsenkaan mieltä tiedä, ei halunnut poiketa massasta.

    Noin sitä koulua ennen käytiin kuten Mira kerrot, tavat oli aivan toista mitä tänä päivänä.
    Kuuntelin eilen sähkötupakan vaaroista, kamalan paljon olikin vaaraa aiheuttavia aineosia, kaikkea ne keksiikään.
    Lehdestä luin myös miten joku mummo päivitteli sitä, kun äiti parivuotiaalta kysyi mitä haluaisit syödä tänään.
    Eiköhän se niinkin pitäisi olla, että äiti tekee ruokaa terveellisyyden mukaisesti, tietenkin vaihtoehtoja toteuttaen, joskus herkutellen.
    Voihan olla niinkin, että lapsi on huono syömään ja äiti sillä kyseli makujaan, mutta perheelle laitettu ruoka pitäisi kaikkien tottua syömään.
    Omia lapsiani en herkuilla hemmotellut, söivät sen mitä tarjottiin, usein maistuikin ja lautasen tyhjensivät, ei aina varmaan oman makuista ollut.
    Isäni tapaa kysyä nukkumaan mennessä onko vatsa täynnä tavallaan käytin, voileipä illan päätteeksi.
    Nälkäistä ei nukuta tapasi isäni sanoa ja aina sitä ruokaa riitti mahan täyteen, vaikka tiukkaakin teki.

    Nuo vanhempien tapaamiset äitini yritti hoitaa, isä ei koskaan, meillä kävi myös opettajia kylässä, kai silloin pohdittiin osaamisiani, en itse kyllä puheista tietoa saanut.
    Itse kävin myös vanhempien illoissa jos aika riitti, en moitteita lapsien koulunkäynnistä saanut, jos en kehujakaan.
    Onhan nuo paikkansa löytäneet ja nyt tytär jo eläkkeelle siirtyy, pojalla kovat paineet työstään, mutta kun se on huvi ja harrastus, kai jaksaa.
    Tänä päivänä on viisautta, mutta silti ongelmat lisääntyy, toivottavasti pystyvät nuo nuorten levottomuudet aisoissa pitämään ja tuo huume yksi tuhoa tuottavana pitäisi myös pois saada.
    Onhan se aivan kauheaa, jos armeija pitää kuria pitämään kutsua, silloin alkaa jo olla myöhäistä korjailla aikaansaannoksia.
    Nuoret elämänsä alussa ja kaikki jo pilalle laitetaan, onneksi enemmistö nuoristakin ymmärtävät vaarat ja elävät ohjeiden mukaisesti, kokemuksiakin on hankittava, mutta aina huokailen minäkin, ettei pysyviä haavoja kukaan saisi.

    Eilen kerhoon tallustelin ja takaisin jaksoin, tuli sellainen kolmisen kilometriä käveltyä, onnittelen itseäni;)
    Nyt on sitten" ei mitään tekemistä", koko päivä laiskottelua, hyvä mieli kuitenkin, että tekemättömät työt ei mieltä paina.
    Huilailkaa toisetkin, viikonloppu edessä jospa silloin jotain kivaa tapahtuu;)
  17. Huomenta harmaaseen sateiseen säähän, koko yön vettä tuli, tai ainakin luulen niin, olin ropinan kuulevani vai untako lie.
    Unia näin ja hyvin masentavia, olin kutsunut vieraita ja heille tein lämpimiä voileipiä ja eka satsi onnistui hyvin, mutta lisän kanssa sitten tuli ongelmia.
    Leivät murenivat ja kuorrutukset tippui lattialle, lopulta silliä pyytäneelle vein koko fileen, kahvipöydässä sitten leikkelin siitä paloja, täysin epäonnistunut tarjoilu, lopulta itsekin suutuin ja annoin sen näkyä.
    Ystävät jotka kylään tuli, en ole kuukausiin nähnyt heitä, miten he voivatkaan yöuntani häiritä;)
    Osaisiko unia tulkitseva tämänkin selvittää, minulla ei mitään aavistustakaan moiseen.

    Sekava on ollut eilinen päivä viestienkin suhteen, monenmoista ajateltu ja kirjoiteltu.
    En tuota kyseistä ohjelmaa ole katsonut, mistä on puhetta ollut, joten sen sivuutan ja nuo pihojen ja puiden kaadosta johtuvat viestit myös, en osaa niihin mitään sanoa.
    Nuo pienet kärpäset kyllä olen huomannut myös kodissani, ei mieltä ylennä nekään.

    Ramoona tapansa mukaisesti kuvaili pihansa väriloisteen, samoista värileikeistä minäkin nautin.
    Tuo loppulausahdus myös niin totta, kaikki katoaa, ihmisen unelmat ja haaveet, elämä eletään ponnistellen ja haalitaan kuka mitäkin ja pieni hetki ja kaikki ohitetaan kysymättä miksi.
    Suuri tuntematon edessä, mitä siellä onkaan, tyhjyyttäkö vai uusi tulevaisuus, meille maanmatosille se ei selviä.

    Kiva kun nimimerkillä kirjoitat Mira, nuo ruokamenut ovat kyllä hyvin poikkeavia meidän näkökannasta, en kovinkaan mielelläni niitä suuhuni laittaisi, vaikka hyvin terveellisiäkin olisivat.
    Tapojeni orja siinäkin mielessä olen.

    Pimiän vaihdosta olen samalla kannalla, hänen naamansa jo kulunut monen ohjelman juontajana, samoin juontajaparikin on hieman liian tasainen, pieni räiskyvyys oli tarpeen;)
    En kyllä ole kirjoittanut Vapulle en muillekaan juontajille kirjeitä, itsekseni purisen;)
    Monta juontajaa löytyy, jotka ei minun vaikeaa makuani tyydytä;)D työpaikkansa kuitenkin tarvitsevat.

    Minua ei myöskään nuo päälle puhutut ja naurulla tyhjyyttä täyttävät ohjelmat jaksa kiinnostaa.
    Yleisö mylvii jos ei esittäjät sitä tee, minusta on epähienoa tarjota tämänkaltaisia juttuja, muistelen vuosien takaisia, niissä oli idea ja juonta melkein kaikissa hupiohjelmissa, mainitakseni vaikka Älyvapaa palokunta.
    No nämä näitä minun "äly" vapaita lauseitani, mutta yhdyn näin Makriinan mielipiteisiin;)

    Jospa jätän tähän tältä aamulta, johan tässä suuria mietteitä tulikin, pääse joku halutessaan alleviivaamaan;)
    Viimeisiä muuttolintuparvia tässä ikkunasta seurailen, syksy siltä osin myös tulonsa ennustaa, iloa päiväänne.
  18. Huomenta viikonalkuun ja kuukausikin vaihtui, nyt sitten sää viilenee, toivottavasti ei vielä lumella peitytä.
    Pilvipoutainen päivä, yhdeksän astetta lämmintä täällä minun kulmilla.

    Huomenet sinulle myös Makriina ja oikeassa olet ja toivot mielenkuohunnan pysyvän vakaalla tasolla, on tuota sananvaihtoa taas ollutkin.
    Jatkuva väsymys minunkin seurana.
    Ruskaa on meillä myös, nuo kolme vaahteraa, isoja kuin mitkä, kauniiksi on itsensä pukeneet, taideteos olohuoneeni ikkunasta nähtävänä.
    Minulla onni vielä tuosta puistosta, mikä tonttimme reunalta alkaa, isot ja komeat koivut, pihlajien väriloistossa heiluu.
    On hyvä suoja tuohon vilkkaaseen katunäkymään ja keskusliikenneasemalle.
    Surullista kuitenkin se, että keskusliikenneasemalla ei toimintaa, toisella puolen junat puksuttavat omia aikojaan, toisella puolen linja-autot väkeä siirtää paikasta toiseen.
    Matkahuolto on mennyttä aikaa.

    Jäi eilen mainitsematta Miina Sillanpään liputuspäivä, kyllä hyvin tunnettu on ja historian kulkua olen hänen elämästään seurannut, ensimmäinen naisministeri suomessa, kaikki kunnia hänen ajalleen, piikakenraaliksikin nimitetty.
    Onhan näitä mahtavia naishahmoja montakin, tietä raivanneet nykyiseen naistenkin arviointiin, tosin joltakin osin kielteisiäkin lausuntoja nykynaisista.
    Mielestäni nainen on kautta aikojen ollut se runko, tukipylväs perheen elämässä., tänä päivänä koko yhteiskunnan vastuu on myös naisilla.

    Vielä tuohon puiden ja pensaiden kaatoon, kyllä niitä ei yksi ihminen voi toteuttaa, muuten kuin hallituksen/yhtiökokouksen päätöksellä, oma toiminen ei muissakaan taloa koskevissa asioissa voi olla.

    Elämä sykkii kiihkeänä ikkunani takana autoja menee ja tulee, ihmiset kulkevat päämääränsä hyvin tietäen, ei harhailijoita näy;)
    Naapuri talossa asuva rikospoliisi tupakalle menee keppiin nojaten, sekin tapa vielä vaan elää, terveysvaikutukset varmaan tiedossa kaikilla.

    Kyllä tästä on elolle käännyttävä, jotain hyödyllistä tekemään, mitähän se onkaan?
    Päiväänne toivotan iloa ja hauskuutta;)
  19. Sunnuntaiaamu ja Mikkelinpäivä, tämä päivä oli ennen pestuupäivä, piikoja ja renkejä varailtiin.
    Katselen sarjaa, missä piiat ja lakeijat ovat toisen luokan kansalaisia, herrasväkeä ei tohdi edes katsella, puhumisesta puhumattakaan.
    Taitaa jossain vieläkin tämä elämä melkein näin mennä, ihmisistä riippuen.
    Vettä sataa ja tuuli puhaltelee, ei oikein houkuta ulkoilu.
    Tyttärenpojan syntymäpäivä, hänkin yli nelikymppinen, mihin aika menee.

    Kuolemasta olette jutelleet, mielestäni siitä voikin puhua jos tarvetta tuntee, minulla vielä vahvana elämänhalu, en tuota asiaa ole pohtinut.
    Onhan se jokapäiväistä sairaala ympäristössä, kuten Eliaana kertoi, lapsen syntymä on ilon aihe ja kuolema toisella tapaa koskettaa.
    Vanhemman ihmisen kuolema on helpompi kohdata mitä oman lapsen, tänä aamuna juuri pienen vajaa viisikuukautta vanhan vauvan kuolinilmoitus lehdessä, voi sitä tuskaa mikä vanhemmilla on, kysymyksiä paljon, miksi näin piti tapahtua.
    Kuolemasta on puhuttava silloin kun on tarve, Makriina niin hyvin totesi, kuoleman jälkeen emme asiasta puhua voi, ehkä joskus joku asia jää jopa selvittämättä.
    Ei tarvitse lupaa kirjoittaa mistä aiheesta tahansa, emmehän sitä lupaa pysty antamaan emme kieltämään, palsta ja ketju on kaikille.

    Demeter noista sanoista mitkä ei ihan jokapäiväisiä ole kirjoitit, minusta on hauska tai olisi keksiä jotakin sanontaa mikä ei kielinerojen korvaan sovi, jotain asiaan liittyvää kuitenkin;)
    Kirjakieli on joskus tylsää, siis mielestäni, en tuota oikein osaakaan, olisi kiva väritellä asiaa;)
    Niin tuo mummo juttu, itse mummo ikäisenä olen huomannut nykyisin tuo mummo ivallisuuden, ainakin nuorten kesken ja soisin pientä kunnioitusta vanhuutta kohtaan.
    Joissakin kulttuureissa vanhus on suvun kunnioitettavin ihminen.
    Tuo "kuotoilu" (tuota sanaa mieheni käytti liiasta yrittämisestä sanoen, kun taito loppuu kuotoilu alkaa)) mummojen kustannuksella ei oikein innosta, vaikka aihetta löytyisikin, minuun se ei pure.
    Sarjoista ja niiden tarjonnasta olen kanssasi samaa mieltä demeter, eilen juuri katsoin , Mikä tämä on, liian meluava oli, nauraminen jätti puheen taakseen, vaikka taidokkaita esittäjiä kylläkin.
    Moni muu sarja pilataan liikaa "riehumalla", laitan perään, nämä vain minun mielipiteitä.

    Minun polvesta ei kaveriksi metsään ei suolle, ei kai koko mummosta enää mihinkään.
    Suolla en koskaan ole käynytkään.

    Kyllä sitä kerran yössä .WC:n on kiirehdittävä, onneksi uni takaisin tulee.

    Totuttelua vaatii nämä pimenevät illat ja aamutkin, edessä on todella pimeät ajat, kunnes lumi iloa taas tuottaa.

    Nyt mieleni tekee kaalipiirakkaa ja sen tekoon ryhdyn, saapa nähdä onko niin hyvää kuin kuvittelen tai muistelen;)
    Rauhaisaa lokakuun ensimäistä päivää.
  20. Hohhoijaa taasko sanoin noin, ettei saa puhua, toki saa, itsekin siitä usein mainitsen.

    Jos joillekin helpotuksen antaa, puhukaa toki, itseäni tarkoitan, en asiaa pohtimaan ala, koska tapahtuma on todellinen se vaan tulee.
    Mieltäni kaikin keinoin pyrin nostattamaan, tosiasia sekin, aina ei onnistu.

    Miksihän niin usein näitä väärinkäsitteitä tulee, tarkoitus on aivan toinen, useinkin.
    21. 3 / 128
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt