SkillaN

Vapaa kuvaus

Hei!

Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.

Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.

Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.

Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.

Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..

Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.

Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.

Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)

Aloituksia

154

Kommenttia

2546

  1. Huomenta ja pilvinen sää jatkuu, kosteuden määrä on suuri, vuodevaatteet on parvekkeella ja kostean makuisena ne sieltä ennen iltaa sisälle tuon.
    Eilen jo muuten siivoilin, odotin sitä lääkärin soittoa, ei tullut, luin viestin uudelleen ja siinä luki, että lääkäri ottaa yhteyttä jos tarvetta ilmenee, no nyt kaikki arvot sitten kaiketi kunnossa.

    Demeter mainitsi tuon tuskan mikä jokapäiväinen vieras on, liikkuminen vaan hankaloituu, köpöttelyksi meinaa kävely mennä minullakin.
    Apua ei siihen tarjota, vähän harmissani olen, ettei polvileikkausta ole tehty, vaikka jo kolmekymmentä vuotta olen polvista valittanut, nyt sitten vaan koetan köpötellä, enää en leikkauksia halua.
    En kai ole osannut vakuuttaa vaivojeni suuruutta, ulospäin vahva mummo olen;) onpahan jotain jatkuvaa vaivaa, liian helpolla pääsisinkin.
    Tuosta teatterikappaleesta, taidokkaita näyttelijöitä, sille plussaa, seitsemän henkilöä vei esityksen läpi, mallikkaasti toteutettu, mutta sisältö ei tarttunut, en nauranut, en itkenytkään.
    Iltatähti oli kappaleen nimi ja esitteli hyvinkin ajankohtaista vanhusten elämää, kaksi muistisairasta naista, yksi liikuntapuutteinen.(minä voisin olla)
    Musiikki oli pääosassa, vanhoja iskelmiä hyväksi käyttäen esitys eteni, kolme miestä hoiti miehien osuuden, kaikilla näyttelijöillä melkoisen hyvät laulunlahjat, yksi nainen papin avustaja diakonissana.
    Orkesteri soitti liian kovaa ja laulajat huutamalla yrittivät suoriutua osistaan, edestakaisin ravaaminen sai levottoman tunteen.
    En tuntenut mitään nautinnon tunnetta, kuten joskus ennen, no vika minussa, pois lähtiessä kuulin kehuja ja sanoivat, en ole nauranut pitkään aikaan näin makeasti.
    Minua ei naurattanut, odotin esityksen loppumista, olen aikamoinen tosikko, tai muuten vaan tyytymätön ihminen.
    Aiemmin vuosia sitten teatterista sai jotakin, vika varmasti minuna katsojana.
    Kälyni sanoi ihan hyväksi esitystä, minä siitäkin oman vajavaisuuteni sain huomata, elämäni siinä vaiheessa, että mikään ei sykähdytä.

    Tuo kuumesairaiden ulkona olosta olette jutustelleet, ainakin ennen keuhkotaudista kärsivät vietiin peittoihin vuorattuna sänkyineen ulos.
    Jääpusseilla myös viilennettiin kuumeisen oloa, kai sillä ulkoilmalla jotain apua haettiin.

    Tuo sauna on meille kolmelle vakikäyttäjälle kuin viikon kertaus tapahtumista, mitä kukakin on kokenut, sairauden vaivat, ostokset, kulttuuritapahtumat, (joista minä kuuntelun puolelle)nämä kaksi rouvaa kiertävät kaikki mahdolliset tarjoukset kulttuurinkin saralla.
    Kaiken kaikkiaan mukava rupeama vanhoja muistellen ja suunnitelmista kertoen, minä kuuntelen ja ihmettelen miten jaksavatkin, no hieman nuorempia ovat.
    Kolmen silmäparin seurannalla saamme näkymiä mitä ei aina edes itse huomaa, väitän, että juoruilu jää vähäiseksi.

    Tuo kuolema on lähempänä tämän ikäisillä melko varmasti, ei se pohtien mihinkään siirry, rauhassa odotellaan vuoroamme itsekukin.

    Nyt lähikauppaan piipahdan ja sitten viikon ruokien suunnitteluun ja valmistamiseen.
    Mitään paljon työtä vaativaa en suunnittele, jotenkin on siltäkin osin saamaton olo, mutta siitäpä sitä on lupa parempaan pyrkiä, hyvää viikonloppua teille kirjoittajaystävät;)
  2. Huomenta sumun keskeltä, taivas on harmaa, kuten useasti syksyisin tapaa olla.
    Verikoe annettu, kysyin miksi se otettiin, uuden lääkkeen saaneena se kuuluu asiaan, eli verenpaine lääkkeen sopivuus tarkastetaan.
    Nyt on minulla tyroxin lisäksi verenpaine ja kolestroli pilleri päivittäin, siitä ne pikkuhiljaa lisääntyy.
    Näin se alkoi tämäkin päivä sairauksista puhumalla, mistäpä muusta oikeastaan onkaan kertomista, tapahtumat ja muut ahaa elämykset vähissä.
    Niin se on, että turvallisempaa on kirjoitella kodin ympärillä pyörivistä asioista, muuten saattaa tahtomattaan pahan mielen aiheuttaa, ei aina muista mielipiteittensä jatkoksi pistää, että mielipiteeni tarkoittavat vain minua.

    Toivottavasti Turun matkasi onnistui Paloma, sait sitä mitä odotit.
    Varmaan "näppärä" olet, kun olen lukenut puuhistasi kertoessasi, moneen ehdit, kirjojakin kirjoitat, minä jo ajatuksena moista kauhistun, tyttäreni joskus mainitsi, että kirjoita kirja, ehei.

    Demeter kiva kuulla, että kerhoon olet mennyt, kyllä sieltä aina jotain ajatuksia saa, meillä mennään jo tuntia ennen alkamista, kahvitarjoilu on ensin ja voi sitä puheenporinaa mikä silloin kuuluu.
    Ajattelen, että se eka tunti melkein kattaa sen kerhotarpeen, saa sielunsa pohjasta purkaa tunteitaan, minä muiden mukana;)
    En muuten usko, että demeter loukkaantuu kovin vähästä, on hän kokenut koviakin lyöntejä palstalla, toivon että näin ei ole, kyllä niitä demeterin kirjoituksia kaipaa.
    Joku anokin mainitsi eläkekerhossa käyvänsä, suosittelen kaikille, joilla aika käy pitkäksi.

    Ano 17,51, kyllä tuo eläkkeesi jo melkoinen on, kyllä sillä pärjää, tietämättä asumismuotoasi ja muutakin tasoa, on tietysti vaikea arvailla.
    Minulla on paljon pienempi, mutta elämiseen riittää, kohtalaisenpieni yhtiövastike ja tarkka taloudenpito edesauttaa.
    Yllätyksiäkin aina sattuu niihin varautuminen pitää talouden nuukana, kodin koneiden uusiminenkin välistä elantoa rasittaa.
    Luulen kuitenkin, että on paljon heitäkin joilla pakolliset lääkkeetkin jäävät ostamatta, kun ei rahat riitä, se on jo kohtuutonta.

    Minulla ei kokemusta kauan viipyvistä vieraista, aika harvoin edes yövieraita on ollut.

    Ajattelin vähän pölyjä jahdata, kun ei mihinkään tohdi lähteä, jospa lääkäri vaikka soittaa, harvoin näitä päivystyksiä on ollutkaan, niistäkään ei purnauksen aihetta.
    Illalla sitten teatteriin, ehkä mieli piristyy siitäkin kokemuksesta.
    Viikonloppu edessä, nyt suunnittelemaan ruokatarjouksia ja muutakin kivaa;)
  3. Torstai toivoa täynnä, niin saa ollakin, kamalaa elämä olisi jos ei toivo eläisi;)
    Huomenta vaan melko hyvältä näyttävään aamuun, yöllä on satanut ja illan suulle sadetta luvataan.
    Labrakokeisiin tästä on lähdettävä, en oikein ole selvillä mitä nyt tutkitaan, mutta kai se minulle hyväksi on tarkoitettu, huomenna lääkäri soittelee jos aihetta ilmaantuu.
    Kelalta sain kivaa palautetta, astmalääkkeeni on korvauksen piirissä, eihän se paljon ole, mutta rikka rokassa, vielä takautuvasti lupasivat maksaa.

    Eilen Skippo-peli aloitettiin ja naurua ja turinaa riitti, eräs jäsen kertoi melkein hukkuneensa kesällä, oli lähtenyt painoa pudottamaan pitkälle vesilenkille, onneksi mies oli veneellä lähellä ja sai apua annettua, oli voimat loppuneet takaisin pääsyyn.
    Sairaalaan joutui, kun henki ei meinannut kulkea, lopuksi tauti olikin keuhkopöhö ja se vei tajuttomuuteen, tunti oli elvytetty.
    Tämä ystävä on kepin kanssa metsässä marjassa ja ei varmaan jätä mitään työtä tekemättä, vaikka kunto olisi kehno, sisukas on.
    Syövän on läpi käynyt, tahdistin rinnassa, selkäleikkauskin tehty ja eikun menee valittamatta päivästä toiseen.
    Ei pienistä valita, elää niin hyvin kuin on mahdollista, olisi mallia meille pienistäkin nariseville.

    Paloma on Lapin matkansa tehnyt ja marjat mukaan saanut, nyt vaan jatkoa metsäreissuihin, suppilot alkoivat nostaa päätään, lehdessä kehottivat keräämisen aloitukseen.
    Sieluun asti varmaan tallensit ruskan värikkyyden, on se jotain niin mahtavaa, saamme osamme täällä etelämpänäkin.

    Korpikirjailija matkatunnelmissa elää, onhan se jännää päästä kokemaan jotain erilaista, vaikka puuhaa siitä onkin.
    Minullakin olisi tilaisuus lähteä etelän suuntaan ensi keväänä, mutta jätän väliin, ei yhtään innosta edes ajatella, kai alkaa säkki olla täynnä kaikesta mahdollisesta.
    Oikein mukavaa ja iloa tuottavaa matkaa, ettei unohdu sanomatta.

    Minulla myös tuo radio minkä Ramoona mainitsit, harmi vaan, että isojen levyjen kierrosluku ei sopinut, cd kyllä pystyy kuuntelemaan.
    Ei mikään laatutuote ollut minulla, tai käyttäjä on tumpelo.
    Onneksi tuota musiikkia voi kuunnella melkoisen määrän muualtakin.
    Tuo pukeutuminen oli aiemmin paljon huolta aiheuttava, kun teatteriin aikoi, nyt voisi olla ihmetystä herättävä jos kovin erikoinen olisi.
    Siistit vaatteet riittää, muistan ne ensi-illat mihin oli aina mekko ostettava ja kampaajalla käytävä.
    Näin pienellä paikkakunnalla ei ihmeitä tarvitse, ehkä pääkaupunki seudulla on tarkempaa.

    Keskelle päivää aikataulut sotkevat koko päivän rytmin, on aivan osaamaton mihinkään puuhiin, kun kelloa on vahdittava, useinhan tätä ei tarvitse tehdä.
    Viikonlopun suunnitelmia tekevät työssäkäyvät, meillä ei sekään enää harmia tuota, yhtä juhlaa elämä on, kun terveyttä ja hyvä mieli mukana kulkee.
  4. Keskiviikko ja saunapäivä, lenkkisaunaan menen vaikka lenkki jää pieneksi;)
    Tästä on tullut tapa, on mukava tavata saunassa naapurit, kun muuten harvoin kohtaamme ja juttua riittää
    Talossamme ei ole tapana kyläillä naapurissa, pihalla joskus kuulumiset kysellään, ihan hyvä minusta, olen tullut laiskaksi kestitsemään vieraita , vaikka mukava olisikin rupatella.
    Kälyni pyysi teatteriin perjantaina ja nyt mietin miten voisin laistaa tilaisuuden, en tunne pienintäkään halua asiaan, mutta toisaalta kälylleni tapahtuma olisi hyväksi.
    Lähellä on tuo teatteri, mutta miksi joka paikkaan lähteminen vaikealta tuntuu, erakoidun kohta kokonaan.

    Tuo täkki asia jäi mieleen kummittelemaan, yritin katsoa valmistajaa nykyisestä peitosta Dacno Vanu luki pienessä lipussa, vanua kaiketi ohuelta ja päällinen polyesteriä, hyvin siististi tikattu.
    Se kaipaamani täkki oli perintöä anopiltani, varmaan korkealaatuinen, sillä anoppini ei halpaa ostanut.
    Oli kevyt ja pesun jälkeen ei paakun paakkua, kuivatin pyykkitelineellä ja nopsaan kuivikin., vähän väri haalistui, kun aurinko parvekkeelle paistoi, mutta eipä haitannut, sen puuvillalakanan sisään meni.
    Teflon lakanoista en ole kuullutkaan;)D satiinilakanoita joitakin omistan, puuvillainen on paras.
    Yhteistyötä teen peittoni kanssa ja alkaa jo sujua tämäkin asia;)D

    Ano 17,56 mukavakin on kun viestiä laitat, kaikkihan tänne sopii ja vielä saman kielinen tunnut olevan kanssani, Savoa viännän;)
    Ukkeli 40-luvulta pistäydy vaan kertoilemassa kolotuksistasi, tänne näitä mahtuu;)

    Tuo kouluruokailu on täällä mennyt siihen, että eväät kouluun laittavat ja luettuani ne lisäaine luettelot joista jo mainitsin, uskon ruuan olevan aika vaikeasti alas menevää.
    Luin myös nuorten mieliruokia, ne olivat aivan kotiruuan tapaisia, joten miksi pakolla pitää valmistaa ruokaa, mikä ei kaupaksi mene, hintako lienee syynä?
    Olen ymmärtänyt, että kaupunki, vanhemmat ja nuoret etsivät maistuvampia malleja ja tilaavat sitten ruuan suurkeittiöltä.
    Kenenkään hyöty ei ole jättää syömättä ja kaataa bio-jätteisiin.
    Olen syönyt keittiöiden omatekemiä ruokia ja maistuvia olivat, nyt kun kaikki ruuanvalmistus tapahtuu suurissa laitoksissa asia ei enää sama ole.
    Nirsoilu on asia erikseen, sitäkin varmaan mukaan mahtuu. kouluruoka on kuitenkin usealla se ainut päivänlämminruoka soisi sitä nautittavan.

    Helsinkiin en ole koskaan kaivannut, tätieni luona kyläilin, mutta ei se savolaisen mieltä muuksi muuttanut.
    Syntymäkaupungissani asun, välillä vähän kierreltiin ja koin uuden oppilaan vaikeudet sopeutua, mutta hyvin nekin sitten loppujenlopuksi suttaantui.
    Lapsuus oli onnellista, sodan jälkeinen elämä jätti varjojaan, mutta näin oli kaikilla ystävilläkin, joten senkin yli päästiin.
    Muistelen lapsuuttani hyvin opettavaisena aikana, itse en tarvinnut juuri mitään tehdä, mutta sivusta seuraillen jäi sen ajan elämä mieleen.
    Miten vähästä elämä saatiin sujumaan, itse tehtiin ja ruokaa haalittiin mistä vain kynsiin kiinni tarttui, emännät olivat taitureita.
    Tuli tuosta täkistä mieleen, miten äitini sen itse teki, jostakin onnistui kangasta saamaan, täytteenkin, niin katselin sivusta täkin teonkin, hyvä tuli.
    Uskon että nämä muistot kulkevat mukana tänäkin päivänä toimissani, äitini mallia yritän ylläpitää.
    Olihan ne uskomattomia juttuja mistä piti selvitä ilman huolenpitäjää, ei äidit joutaneet lapsen apuna aina olemaan, olihan aikakin toinen, vaarat ovat kasvaneet mahtaviksi entiseen verraten, en jättäisi pientä lasta yksin mihinkään.
    Tottelevaisia lapset olivat, kun äiti jotain sanoi se oli laki, kuten Neeassakin kerrot.

    Tänään kuitenkin alkaa Skipon pelaaminen ja kiva ajatuksenakin, pieni mukava porukka kokoontuu, niitä ainoita mitä harrastusmenoista jäljellä laulun lisäksi.
    Iloista keskiviikkoa teille jokaiselle.
  5. Huomenta sää jatkaa syksyisenä, melko lämpimänä kuitenkin.
    Kohta varmaan alkaa suppilovahveroiden aika, niitä onkin vaikea syksyisestä maastosta löytää, mutta kun yhden näkee, kohta mättäinä sammalten keskeltä löytyy.
    Helppoa ruoka ainesta.
    Keitin tomaatteja tein lisukkeeksi kastikeihin ja keittoihin, kuorin ja soseutin, näin tulee virheellisetkin tomaatit käyttöön.
    Torilla on eroteltu halkeilleet tomaatit ja eurolla niitä saa kilon, käytän ne nopsaan säilyvyys ei kovin pitkä ole, en ole pakastaa kokeillut.
    Kukkakaaleja pilkon karkkilaatikoihin, säilyvät hyvin kannen alla, ja minua inhottavat pikkueliöt poistuvat ainakin näkyvät helpommin.
    Ennen etikkavedessä lioteltiin, näin myös saatiin kukkakaaleista tykkäävät pienen pienet madot pois.
    Olen varmaan superkauhuinen pientenkin ötököiden suhteen, vaikka en niitä ole nähnytkään, kerrottavan olen kuullut jauhomadoista ja kuoriaisista,.
    Minulla jauhohyllyjä täyttää Tuberware purkit ja niitä tutkin ahkeraan.
    NO jopa aloitin kivasti tämän aamun, ehkä inhoa sain aikaan toisillekin;)

    No vielä noista soittajalahjoista, ajattelen että kielisoittimien ammattitauti on varmaan sormenpäiden vioittuminen, kun kieliä joutuvat kovastikin puristamaan.
    Ihmettelyä mielessä syntyy, kun soittoja kuuntelee, että mistä toisille voi noin mahtavat taidot syntyvätkään?
    Hauseria kuuntelen melkein vain Facessa, siellä hän paljon esiintyy, kai tykkäämällä minun sivuilla enemmänkin.

    Minä eksyn jo ajattelemalla metsää, aika vähän olen siellä liikkunutkaan ja takuulla en kotiin löytäisi, vaikka lähimetsään menisin.
    Minulle varmaan pelko seuraisi myös sähköpyörän kanssa, vaikka varmaan helppo onkin käyttää, parasta on noiden kävelysauvojen kanssa vaan "urheilla"
    Kuinka onkaan, minulla on äitini jäämistöstä peltinen joskus kauniisti kuvioitu purkki täynnä nappeja.
    Siihen aikaan otettiin napit talteen pois heitettävistä vaatteista, vuosien mittaan niitä tuli melkoinen määrä.
    Muistelen, että niitä katsellen meni monta tovia aikaa, mikä olikaan kaunein nappi ja mihin vaatteeseen sen voisi laittaa.
    Nyt olen saanut monen neuleen napit sieltä tarpeeseen ja ajatelkaapa mikä hyöty, napit on kalliita.
    Tuo aapinen oli monessa kodissa eka lukukohde, sieltä tavaaminen alkoi ja joillakin hyvin sujui, on heitäkin joille lukeminen aikuisuuteen asti kangersi.
    Minulle lukeminen helppoa, kieliopi ei sitten ollenkaan, no onpa se tullut selviksi täälläkin;)
    Minulla tuo tavaroiden katoaminen on helpottunut muuttojen jälkeen, nyt laitan tavarat määrättyihin paikkoihin ja kun tilaa on reilummin, heti oven avattua etsittävä löytyy.
    Yksi asia harmittaa, kun laitoin täkin kirpputori tavaroihin ja nyt näitä nykyisiä peitoksi tarkoitettuja en millään saa pussilakanan sisällä pysymään.
    Pitänee yrittää etsiä oikea kunnon vanutäytteinen täkki, onkohan niitä enää?

    Ano 16 41, tänään varmaan soitto tulee, kiirettähän sielläkin päässä on, mutta odottavan aika on pitkä.
    Musiikkia kaiken makuisille löytyy, minullakin laatikollinen levyjä, mutta soitin on huono, no siksipä tänne koneelle luotankin.

    Nyt tuli taas paljon turhaa höpöttelyä, saapa nähdä ehdinkö sallittuun aikaan, viettäkää mukava päivä;)
  6. Pilvinen sunnuntaiaamu taas luonamme ja rauhaisalta näyttää.
    Kahden jälkeen heräilin ja aamuyön pyörin, kai horroksessa, jokohan alkaa minullekin uneton aika, hyvin olen tähän saakka nukkunut, mutta muuttuva näkyy olevan ihmisen elo.
    Kaikessa toiminnassa muutosta tapahtuu ja ei hyvään suuntaan.

    Maailma on melkoisen kehittynyt, kuten Eliaana totesit, nykyään kaikesta (melkein) saadaan selvyys, kehitys kehittyy ja joskus tuntuu, että voiko kaikki olla edes totta.
    Luin aamun lehdestä, että koulukkaat saavat sanoa sanasen ruokailun suhteen, aiemmin on äidit jo puuttuneet nykyiseen ruokailuun.
    Kouluruoka jää lautaselle, en ihmettele, kun luin selostuksen perunamuussin koostumuksesta, oli toistakymmentä lisäainetta, eihän muusiin tarvita kuin peruna, suolaa ja maitoa, ehkä pieni voinokare makua antamaan, senkin voi jättää pois kustannusten noustessa.
    Kotiruokaa, mikä on koululaisille kelvannut ja tiellä pitänyt vuosikymmeniä.
    Nirsoja syömämiehiä ovat olleet, mutta ehkä nyt on huomattu, että yksikertainen, kotimaisista raaka aineista tehty maistuu.

    Ano 13,58 tuota sopii kysyä, kirjoittaessa toivoisi asialinjoilla pysyttävän, tässä jonkun aikaa on jo puututtu monasti henkilöön meneviin sanomisiin ja varmaan tämä pahalta tuntuu ja jokainen haluaa puoliaan pitää.
    Olen minäkin yrittänyt tuota ylihyppimisen kehotusta tuoda esiin, mutta kaiketi aina ei jaksa lukea olevansa milloin mikäkin ja näin tulee vastaansanomisia, ja siitäpä se kiihtyy.

    Voi sinua demeter, taas niin kauniisti minusta sanoit, pitäisi antaa vastakaikua, mutta kehuskelu ei kuulu tähän ketjuun, aina siitä muistutuksia tulee.
    En kyllä ymmärrä sitäkään, ettäkö ei saisi sanoa jotakin mikä hyvältä tuntuu., vaikea on aina kohdistaa viestiä jos ei mielipidettään sitä myönteistäkin saa sanoa.
    Eiköhän vaan kirjoitelle omien aatosten mukaisesti, minusta kiitos on paikallaan silloin, jos tuntemus niin sanoo;)
    Kiitosta olet saanut ja aiheesta.

    Ramoona olen saanut monia asioita ja inspiraatioita myös sinun kertomana ja aina aistii sen hyväntuulisuuden viesteistäsi.
    Elämisen erilaisuus kiehtoo, on niin erilaisia tapoja esimerkiksi ruuanlaiton suhteen, että mielellään lukee toisten tekemisiä.
    Kivasti sanottu tuo torille lähtökin, no olenhan sitä aika usein esille tuonut, olen käynyt torilla aika usein tänä kesänä, on aika lähellä jaksan matkan kulkea.
    Torilla on usein kalliimmat tuotteet kuin kaupan tiskissä, mutta oma viehätys torimaailmassa ja takuu lähituottajien tarjonnasta.

    Näyttäisi aurinko esiin tulla pilvien takaa, sinistä taivasta näkyy, jospa iloinen päivä tästä muodostuu, kaikkea kivaa eloonne;)
  7. Piti lukea oma kirjoitukseni uudelleen ja ilmeisesti selitys tarpeen.
    Tarkoitin sitä, kun muutama kiitoksen sana kohdistui minuun, niin pelkään juuri tätä, että joudun selittelyn tielle.
    Ymmärsin, että ei kielteistä viestiä juuri minulle ollut yhtään, näitä lyhyitä ei mitään sen kummempaa tarkoittavia en pahaksi katso.
    Mitähän vastausta minulta toivot, anojen viestit ovat olleet ihan kelvollisia, ei juurikaan kohdallani henkilöön meneviä.

    Arvostelua saa tulla, jos aihetta annan, sitä en pahaksi pistä, yritän kyllä olla kohtelias kaikille, myös sinulle.
    Toivoisin tämän päättyvän tähän, virheellisiä arvioita tulee aina, ei niitä voi välttää.


    Kristiina ymmärsinkö oikein, onko syntymäpäiväsi tänään, jos oikein oletin, Lämipmät Onnittelut.
  8. Taas lauantaiaamu ja vielä poutainen, sateita kyllä luvassa, eilisen kaltaista lämpöä ei saada, mutta onhan ollut lämpöäkin tähän asti.
    Osaisinpa kuvata tuota kaunista vaahteran väritystä, joka päivä muuttaa väriään ja niin monta punasävyä näyttää, keltaisen ja oranssin lisänä, henkeä salpaa.

    Aika entinen ei palaa noiden pankkienkaan suhteen, minulla on puhelimen päässä pankkineiti, jos muistan tilata, aikoihin on eletty.
    Ihmetellä pitää miten niinkin hyvin aikoinaan toimineet pankit tilansa on tuohon pisteeseen vieneet, ahneuden halu kai tämän aikaan sai.
    Isoilla koroilla minäkin ylläpidin kassaneitejä, nyt en maksa korkoja, siltä osin onnellinen, mutta neitiä palvelemaan kyllä joskus kaipaan.
    Joskus joudun sormisuussa miettimään, mitä nyt tekisin?
    Tuo selän kestävyys jo kauppareissulla meinaa kiusata, joten marjat käyn torilta, eihän me enää kaikkeen kyetä Makriina, hyvä että näinkin;)

    Korpikirjailijalle sanoisin, en kokenut provoa ano 9,41 viestissä, ymmärsin ihmettelyn ja kysymyksen ja vastasin selvennyksen antaen.
    Jäi sanomatta tuo lasien lainmukaisuus turvallisuuden suhteen, lasiliikkeen teettämät ovat aikoinaan, ennen minun asumista, joten varmaan silloin ainakin oli lailliset.
    Voi olla, että valittajia ei näidenkään lasien kohdalla ole muita kuin minä, olen vaan ihastellut niitä helpompia malleja mitä toisilla näkee.
    Tuo "hauras" vanhus sanonta ei minuun päde, olen kaikkea muuta kuin kauniisti harmaantunut hauras vanhus, mutta sekään ei loukkaa, minusta on kauniisti sanottu ilmaisu, ikäni voisi tuota haurautta kuvata.
    En myöskään noihin anojen "kukkiva kukka" tai "himpulapeihin" ja "perinnön jättäminen", leikkimielisesti sanottuja pieniä piikkejä meidän jokapäiväisiin viesteihin kohdistuen, mutta mitä se haittaa, hauskuutta pitää olla, tarkoituksen huomaan, en noihin surulla kantaa ota.
    Suoranaiset ilkeydet jätän omaan arvoonsa, paha mieli niitä tuottaa, yritän olla ihminen ihmiselle.

    Kiitos myönteisistä viesteistä itseeni kohdistettuna, en kuitenkaan toivo joutuvani kiistan välineeksi;)
    Kirjoitellaan, unohdetaan ja taas kirjoitellaan, eikö vaan?

    Nyt jätän tällä kertaa tähän ja kerään voimiani ja tallustelen torille potun ostoon;)
    Lepoa ja nauttimista kaikille, mistä sitten nautinnon saattekin;) sekin voi olla hyvin erilainen jokaisella.
  9. Niinpä, en kysynyt vakuutuksista en muusta, yksin yrittäjä oli, mutta ei rohjennut laseja työntää, kun ne väliin aina tökkäävät.
    Tällä kertaa kaikki hyvin, voimaa minulla on käsissä, kun jalat olisivat työhalukkaampia, olisi jo melkoisen hyvä.
    Siltä osin en hauras vaan roteva, tomera ja jopa rohkea;)D
  10. Huomenta auringon paisteeseen ja hyvään mieleen muutenkin, kaikki urakat tehty;)
    Pitäähän sitä pieni harmitus aina aikaan saada nyt Kelan viestin voimalla.
    Kertoivat saaneensa lääkärin lausunnon astma lääkkeiden suhteen, nyt kuitenkin pitää joku kauan sitten otettu testitulos heidän saada.
    Viikko armonaikaa, jos ei todistusta tule voivat hyljätä päätöksen.
    Minä soitin terveyskeskukseen hoitajalleni ja ei kauan mennytkään, kun yhteyden otti, selitin asian ja hän koneelta testin löysi, mutta epäili ehtiikö viikkoon posti Kelaan kulkea.
    Nyt sitten kokeilen onneani, sillä en jaksa lähteä todistusta hakemaan, ihmettelen kovasti miksi viikkoon ei posti vie lähetystä perille.
    Kakkospostina sanoi kaiken postin lähtevän heiltä, mitähän pitäisi maksaa, että seuraavana päivänä perille menisi, kuten ennen vanhaan, huonoon suuntaan postikin on mennyt.
    Enpä mieti tuota asiaa, jos päätös on kielteinen, ehkä joku senkin korvausrahan sitten saa;)

    Tiukka oli urakka kahdenkin tehdä se lasien pesu, minulla on kamalan vanhanaikaiset lasit, mitä pitää juoksutta kiskoa pitkin toiseen reunaan ja sitten lasi kerrallaan takaisin pestynä,
    pelotti kun kiskoon otti kiinni ja voimaa piti käyttää, mutta hyvin meni taas tällä kertaa. kiitokset tyttären avusta.
    Ostin pesun joskus aiemmin, ei uskaltanut pesijä laseja työntää, jouduin itse sen tekemään, siinä olisin jo pessytkin itse, pitäisi kaiketi ottaa joku rasvaamaan kiskot.
    Kiittelin kovasti näiden lasien suunnittelijaa, hyvä keksintö kai aikoinaan olikin.
    Loppu hyvin ja mieli sai rauhan.

    Tänä aamuna loikoilin sängyssä ajatusten lentäessä, mietinkin miten kauan saisinkaan aikani kulumaan pelkällä ajatusten lennolla, kai sitä riittäisi koko päiväksi, miten voikaan olla lennokas mieli;)
    Kun elämän polkua muistelee, sitä riittää, no todiste siitä, että vanha jo olen;)

    Kelpaapa Eliaanan kissansa kanssa viihtyä mökkimaisemissa, lämmintä luvattiin.
    Kuuntelin eilen kyselytunnin ja ei mieltä ylentänyt, lupauksia velan maksusta ja millä keinoin, karsimalla kaikkea sitä mikä vaikeuksien kanssa eläjiä auttaisi, en ihmettele hälyä asioiden ympärillä.
    Eilen ampulanssi oli naapuritalon pihassa ainakin tunnin ja lopulta potilas autoon tuotiin ja kuljetus alkoi, varmaan tarvitsi elvytystä ennen ampulanssiin laittoa, kuluja tuli jollekin, ilmeisesti hoidettavan kontolle.
    Ei kovin edullista tulevaisuuteen suunnaten, jos kaikki kotiin hoidetaan, huonokuntoiset tarvitsevat laitospaikkoja.
    Ajattelin juuri tuotakin, kun maalta joutuvat labratutkimuksiin menemään kymmeniä kilometrejä, eri tavoin nuo palvelut kaiken kaikkiaan järjestetty.

    Voi,voi miten hankalaksi voivatkaan nuo kännykät laittaa, ainakaan minä en tunne laitteiden ihmeellisyyksiä, sitten sotken huonolla ymmärryksellä selvyydetkin.
    Älä murehdi Makriina, olen kuullut nuorempienkin sanovan, en osaa, mitä sitten me vanhat, joille ymmärrys ei riitä tekniikan hienouksien suhteen.

    Ano 7,50, älä häpeää tunne, äläkä minua ihmettele, työtä tarjoat siivoojille se on hyvä juttu, minä olen vaan niin itsepäinen, että en toisiin luota, nytkin muistutin koko ajan tyttärelle, että otitko sieltä ja sieltä;)
    Hyvin teki työnsä ja kiitollinen olen.

    Kukat tuovat iloa, ihana että kukkasi kukkii, kai siitä iloinen olet itsekin;)D
    Nyt saattoi mennä pitkäksi, mutta kai tämä palstan löytää, aurinkoista päivää ja metsään kuka kykenee, sieniäkin löytyy;)
  11. Vielä melko pimeää ulkona, no aikaisissa olen, ei unta riittänyt, jalkoja hieman kivisteli ja uni ei meinannut millään tulla, pyörin ja pyörin.
    Olen aina kehuskellut hyviä unen lahjojani, nyt sitten ymmärrän teitä joilla uni ei kipujen kanssa meinaa tulla.
    Kaikkea on koettava,.
    Eilen kävelin mennen tullen kerhooni, matkaa kertyi kolmisen kilometriä, hyvin sujui kävelysauvojen kanssa, yhden kerran huilasin, hengen ahdistusta tasasin, meinaa astmakin oireilla, sukuvika sekin.
    Näin vaivoja kertyy terveellekin ihmiselle ja kohta olen sitten sairasteleva vanhus.

    Onhan se totta, että puheissa olemme "kuluerä" vanhuksia on paljon ja näin hoitoja ja lääkäriäkin tarvitsevia löytyy.
    Voisi sanoa tämän nykyisen terveydenhoidon syyksi, aina keksitään uusia hoitokeinoja ja ikä ihmisillä lisääntyy.
    En tuota nyt ihan todella noin ajattele, hyvä kun hoitoja löytyy, mutta tarve palveluiden vaativilta kasvaa ja hoitajia ja lääkäreitä ei ole.
    Tähän asti olen selvinnyt noin kerran vuoteen lääkäriä vaivaavaksi, mutta jatkosta en puhu mitään, terveyskeskuspalveluja vaan käytän, yksityisellä silmälääkärissä.

    Tuosta rikkaiden eläkeläisten olemassa olosta, mitä katsotaan rikkaudeksi, katto pään päällä ja jokapäiväinen toimeentulo.
    Kovalla työllä ja säästämisillä aikaan saatua tämä nykyinen elintasoni, eläke riittää tarpeisiini ja siinäpä se, onneksi lääkemenot vielä pieniä.
    Yhteiskunta on osuutensa saanut, veroja joka asiasta, kun möin mökkini, maksoin ison summan veroa myyntihinnasta, kun ajattelee velalla hankittu, pankki korkonsa ottanut, kyllä siinä on saanut nuukana olla, mutta ihanaa, että mökki aikakin elooni mahtuu.
    Työllä ja vaivalla hankittuja, en pitäisi sitä kovinkaan rikkaana olemiseen, kun verrataan heitä joille jo monesta polvesta näitä omaisuuksia syntynyt ja aina vaan lisää tulee.
    Kateelliseksi en itseäni tunne, minulle riittää tämä nykyinen olo.

    Tämä aika vaatii nuorilta paljon, en ihmettele jos kaidalle tielle sortuu useampi, heillä ei kokemusta vaikeuksista, mitä meidän ikäiset ovat kokeneet, kestokyky on koetuksella.
    Monen nuoren elämä joutuu rikollisille teille ja ne rötökset eivät koskaan unohdu, vaikka tuomiotkin kärsisi, taakkana kulkee loppuelämän.
    Kun liian helppoa elämä on, ei jaksa miettiä vaikeuksien voittamista, onneksi suurin osa nuorista selviää hyvin.

    Noista kissoista katselen keloja facessa, osaavat kyllä jos jonkin laisia temppuja ja ovat niin söpösiä, kissa kiintyy ihmiseen siinä missä koirakin.
    Eikö vaan olekin mukavaa, kun voi kissoille jutella liekko ja Eliaana, vaatimuksensa osaavat esiin tuoda siinä missä rakkautensakin.

    Päivä valkenee, kohta tytär ilmaantuu apulaisekseni ja puhdasta syntyy, harmaa on taivas, nyt vain jännään tuleeko sade.
    Syksyistä päivää teille kirjoittajaystävät;)
  12. Myrskyä, sadetta, ei kuitenkaan ukkosta nämä tämän aamunhuomenet sisältää, aina ei voi kaunista olla.
    Melkoisen hyvin nukuttu yö takana ja mieli valmis tuleville asioille, kerho ainakin sisältyy päivääni.

    Sanailu on ollut puheena, tai siis sanonnat ja niiden oikein kirjoittaminen.
    Minä haluan aina keksiä jotakin poikkeavaa kirjakielestä, se mukavasti värittää mielestäni muuten tylsää kerrontaa;)
    Ymmärrettävästi yritän kyllä sanani valita, mutta joskus taitaa epäselvää tulla, mutta haittaakos sekään, ei niin pilkun tarkkaa tämä arjen tarina voi olla, jotain mielikuvituksen varaan voi jättää.
    Joku osaa huumorin nähdä sanonnoissa pilkistävän, toisille totisinta totta, huumori on myös vastaanottajan mielessä.
    Tosikko kaiketi olen, mutta huumori on mieleistä, en tosin osaa ääneen nauraa, mutta sisällä kutkuttaa;)
    Leikki sijansa saakoon.

    Demeter uuvuttaa nyt toden teolla itsensä noissa niin sanotuissa miesten töissä, mutta kääntöpuolella voi olla kunnon nousu.
    Melkoisia aikoja jaksat metsässä kulkea, voipa johtua näistä urakoistasi, työstä väsyminen ei ole pahasta, mutta syytä on siinäkin raja pitää, yliväsynyt ei unta tavoita.
    Älä yhtään yritä tuota osaamattomuutta viestiä, sinulla monipuolinen kirjoitustaito,, tietoa ja osaamista moneen asiaan, ja eikös sanota, että ei pitäisi verrata toisiin missään asiassa, kaikilla omat taitonsa.
    Tuleehan tuota joskus peilattua toisten sanomisia, mutta yritän hyväksyä omat osaamiset, vaikkakin tiedän, vajavaisia ovat.
    Hyvin on kanssakirjoittajat antaneet anteeksi erheeni niistä mainitsematta, taas kerran hyväksytään omat ja toisten puutteet;)D

    Matot on puhtaina, ikkunat saisin jo ulkoa pestä, sade ne likaa, mutta nyt suljen siltä osin silmäni kevääseen asti.
    Aika pientä tämä talveen valmistautuminen on täällä kaupungin kivimuurien sisällä, maalla riittää puuha pitkin syksyä.
    Nopsaan nuo loskakuukaudet sivuutetaan ja sitten alkaa talven ihanuudet, toivottavasti tulee kunnon talvi ja sen tuomat ilot, ainakin maiseman muutokset se tuo tullessaan.

    Nyt olen yrittänyt ylittää nopeuden näpytellen, että ehtisin kirjautumisen ajassa, miten käynee.
    Lyhyeksi ovat tuon kirjoitusajan laittaneet, eihän vanha ehdi sanoa kuin huomenta ja hei, hei;)
    Jaksamista kaikille puuhissanne, mieli iloisena, hymy suupielissä, niin sen pitäisi sujua;)
  13. Huomenet viikonalkuun, pilvisenä aloitamme, kuitenkin syksy kauniita näkymiä alkaa ilmaista, värien leikkiä, katselen vaahteroita takapihalla ja nyt jo punaisuus ilmaantuu.
    Onkohan vähän hassua ihastella tuota luonnon ihmeellisyyttä, joka vuosi sitä ihastelee ja aina uutena sen kokee.
    Näistä näkymistä usein tulee halu tarttua pensseliin ja saada näkymä esiin näköisenä, eipä enää tohdi mahdottomaksi koettu.
    Meillä ihmisillä on kumma ilmiö sekin, että näemme asioita erilailla, puhutaanpa nyt vaikka ulkonäöstä, katselen jälkipolvea, joku sanoo tuntevansa näöstäni jonkun lapsenlapsen ja minä en mitään yhtäläisyyttä näe.
    Tyttären pojanpoikaa väitettiin aivan ukkinsa näköiseksi, ei ole minusta.

    Tuo peilipiironki oli minullakin kodin peruja, poikani sen otti, hän muutekin ympäri ajellessaan haali vanhoja huonekaluja, jonkun pappilan ison pöydän vasta hankki.

    Demeter sanot pudonneesi "kehityksen" rattailta, tuskinpa, luet niin paljon ja osaat tietämystäsi sisällöistä jakaa, tuo lukemisen taito, siis kirjojen on minulta täysin kadonnut.
    Sujuvasti luen, mutta keskittyminen pitkiin asioihin puuttuu, onneksi on nämä laitteet joita vielä jaksan seurailla.
    Kiinnostus hiipuu mihinkään nykyiseen, naapureidenkin näkeminen hyvään päivään lopahtaa, en tunne mitään kiinnostusta ihmisten touhuiluista.
    Taidan olla elämään väsynyt, vaikka en sitä itsellenikään myönnä, ristiriitainen monen asian suhteen, elän välillä pilvissä ja sitten maata mataan, onkohan se lopun edellä, ei ole, aina olen näin tuntenut, innostun ja väsähdän.

    Minun olo tuntuu turvalliselta kun ovesta sisään astun, ja en turvattomuutta ulkonakaan tunne, koska en milloinkaan ole uhkaa kokenut, ehkä asun niin rauhaisassa ympäristössä.
    Kyllähän maailman vaikeudet pistää minunkin mieleni liikkeelle, mutta toteamus, että en millekään mahda mitään, huokailen ja kädet ristin, lähetän viestin jonnekin.
    Minun ikkunani maasta sen verran korkealla, että eipä sisään kurkistella, kukapa tuota tekisikään;)

    Tuo kateuden tuntemus on minulta iän myötä hävinnyt, ehkä joskus nuorempana kun unelmat eivät toteutuneet sitäkin tunsin.
    Nyt pystyn jo järjen voimalla mitoittamaan tarpeeni ja hyvin vähäistä enää kaipaan.
    Tämä yleinen mieliala tarpeen yhä vähemmäksi vie, kun luonnon kestävyyskin on kysymyksessä.
    Naisten ihastelu vaatteisiinkin on kadonnut, nyt vain mahdollisemman mukavan oloista ylleen haluaa ja kirpputori on saanut minun lahjoituksia, vieläkin pitäisi karsia.
    Tuo "oikeasti" tunteminen saattaisi pettymyksen tuottaa, ehkä olen aika selkeästi kuitenkin elämääni kuvannut, minä olen se mummo, mistä kertonut olen;)D

    Tulipa taas tilitystä yltä kyllin;)DD
    Nyt pitää lähteä kaupoille, toista viikkoa olen pärjännyt nyt jääkaappi tyhjää näyttää.
  14. Vaihteeksi sadetta, mutta syksyä eletään, antaa sataa.
    Pistoksen tunsin, kun siivous jutut esiin tuli, en todellakaan mikään innokas ole siivoamaan, puhumaan siitä kylläkin.
    Oma silmäni havaitsee siivouksen tarpeen ja olen monta kertaa tuonut julki, että vanhat tavat minua hallitsee.
    Muuttuminen on hidasta, uusien tapojen hallitseminen ja se ajatus, näin on tehty ennen, näin minunkin pitää.

    Rupesin ihan miettimään, että tarkastanko ihmisten kotia sillä silmällä, että onko paikat siivottu, totuuden nimissä en todellakaan.
    Tottahan kaikki kaunis silmään pistää ja omat ajatuksetkin kääntyvät jonkun asian nähtyäni, mutta ikkunoita en tarkkaile, piste.

    Nämä keskustelut pyörivät jonkun tekemisen tiimoilla ja mistä sitä voikaan puhua kuin omista touhuistaan, aivan liikaa myönnän, mutta elämäni kulkee näitä arkisia polkuja, ei mitään ihmeellistä muuta kerrottavaa ole.
    Valheita ei halua kertoilla, sekin saattaisi onnistua, mutta en tunne tarvetta moiseen, minun juttuni vaan pyörii arjen tekemisissä.
    Joskus olen ajatellut, että voisi kirjoittaa maailman tapahtumista, tai omista seurannan kohteista, mutta ne saattaisi joidenkin silmissä muuttua kehuskeluksi tai muuksi itsensä korostamiseen.
    Onhan nähty nämä tahallaan väärin ymmärretyt kertomat , aiheet joissa on kysymys mikä aiheuttaa kinaa palautteena.
    Kenenkään elämää en halua ruotia, koska ei minulla ole tietoa kirjoittajien elämästä, siksi vaarattomilla vesillä pyrin kulkemaan ja toisekseen mitä hyötyä olisi, jos rupeaisin toisen laiseksi.

    Kaikki kulttuuririennot, matkustamiset, siivoukset, sairaudet, ruuanlaitot kuuluvat alueeseen joista voi kirjoittaa ja aina rikkautena joku uusi asia saa pontta ja halua vastailuun.
    Kuljemme niin erilaisia polkuja, tietämättä iloista tai suruista, muuten kuin viestejä laittaen ja se mielen purkaminen saattaa olla joskus hyvä keino jaksamiseen, sallitaan se kaikille.
    Minä osaamattomana, hyvin vähän taitoja omaavana minkään asian suhteen, viestittelen sitä, mikä mieleen tulee.
    Joskus joku idea voi antaa kirjoitellen kimmokkeen saman tekemiseen, mistä joillakin koettua tietoa.

    No olipa aihe kirjoittaa tämäkin juttu, mutta yritän todeta, että kaikilla vapaus kirjoittaa ihan siitä mistä haluaa, emmehän voi jokaista miellyttää, jätetään nämä ei niin hyvät viestit omaan arvoonsa.

    Nyt rupean omenapiirakan tekoon, siitä saatamme olla useampi sitä mieltä, että hyvää on;)
    Kiitos kaikista mukavista viesteistä, jatketaan sovinnollisesti, en usko, että kukaan haluaa todella "piikitellä" ketään tässä iässä.
  15. Kaunista huomenta, aurinko taivaalla viileän yön jälkeen lämpöä jakaa.
    Puolessa syyskuu, niin ne loskakelitkin pian edestä löytyy,
    Tytär toi eilen sieniä, niiden siivoamiseen olisi jouduttava, haluan itse siivota sienet, no ei tytär yhtään vastaan pane.
    Esitin pyynnön parvekelasien pesuun kaveriksi, näin nenän asennosta, ettei kutsu iloa tuottanut, ihmetteli, että eikö kerran vuoteen riittäisi pesu, totesin että kahdesti on pestävä, hän höpöhöpänä piti.
    Soitti perään, että ensi viikolla homma käynnistyy, ehdin jo kitkeriä ajatuksia hänelle lähettää, ei hän koskaan tulematta ole ollut ja pyyntöni on huomioinut.
    Tämmöinen äiti minä olen., vaativa, vaikka kuinka itse yritän selvitä, on apua pyydettävä.

    Hyvin kirjoitit ano 21,05, kuten demeter, Eliaana ja moni muukin on sanasen ilmastoasiaa kirjoittanut ja niin totta on elämme tuhlaavasti ja ajattelemattomasti.
    Itseäni en osaa aivan kauheimpiin kuluttaja ihmiseen verrata, koskaan ei ole ollut liika rahaa tuhlata asti, se olenko osannut oikein ostoni tämän ongelman suhteen tehdä onkin sitten toinen juttu.
    Yritän miettiä jättämääni hiilijalanjälkeä, enkä osaa mitään elämisestäni muuttaa, kotimaista suosin melkein 100%:sti, jos on mahdollista, pieniä on mummon saastuttamiset.
    Sähköä kulutan kahden pakkasen voimalla, muuten en turhaa sitäkään, olen pyykinpesuakin harventanut ja tiskikone pyörittää täysiä koneellisia.
    En tunne huonoa omaatuntoa näistä asioista, mielestäni olen melkoisen tunnollinen.

    Mistäpäin tämä santeri kirjoittelee, murre oudolta tuntuu, onko Lapin puolta. kiva kun viestiä laitat;)
    Huomenna loppukuuta elämme.

    Nyt pitäisi viimeinen ikkuna pestä keittiöstä ja se onkin hankala, kun ikkunan edessä työpöytä, sille on kiivettävä, että käsiksi ikkunaan pääsee.
    En ikinä saa täysin puhdasta ikkunaa, aina joku naarmu löytyy, sekin harmittaa, kun tarkkana koetan olla, voitte vapaasti hymähtää, kaikkea sitä pitää harmiksi tehdä.

    Kivaa päivää, menkää puolukkaan, nyt ovat varmaan jo kypsiä, jos ei voimat riitä itse kerätä, torilta löytyy.
    Facessa on myytävänä 20 euroa sankollinen.
  16. Huomenta sateisesta Savosta, kiukuttaa, kun olin kerännyt intoa ikkunan pesuun nyt pakko lomautuksen sain.
    Se tuolla takaraivossa muistuttelee koko ajan, sekös ärsyttää, pitäisi saada pois mielestä nuo tyhjänpäiväiset työt.
    Sainpa eilen kuitenkin keittiön kuntoon (paitsi ikkunan) kaapit siivosin ja pesin kalusteet, niitäkin myötään saa pyyhkiä, siivoton mummo luonani asustaa;)
    Miten paljon tämä turha siivoaminenkin aikaa vie, ajatellen näitä eläkeläisen kiireitä.

    Nämä tietomaailman ihmeet ihmetyttää, eilen soitti pankkineiti pääkallon paikalta ja tilejäni kyseli, korot on nyt nousussa, tai ainakin jotain nyt kertyy niiden voimalla tileille.
    Minulla ei semmoista tiliä ollut, kuin joustotili ja sitä sitten laadimme.
    Hankalaa oli, puhelimessa yritimme ei onnistunut, pankkiin siirryin tietokoneelle ja työtä tehtiin kauan, kunnes viimein onnistui, kaikki ei ollut minun tumpeluuteni syytä, toisessa päässä oli vika päivä merkittynä.
    Sitkeys palkittiin, nyt minulla on tili mihin 3% napsahtaa, toivottavasti.
    Pienihän tuo prosentti on, mutta jotakin kuitenkin ja jos saan pääoman koskemattomana olemaan, vuosien jälkeen jotain hyvitystä saan, taitaa vaan aika jäädä lyhyeksi.
    Tässä tuohon demeterin ongelmiin kirjoituksen lähtemisestä, että ihmeellisiä on nämä koukerot ammatti ihmisillekin.
    Olen samaa mieltä tuosta jatkuvuudesta kirjottajien kanssa, aina jotakin uutta ilmaantuu tutuilta mihin voi kantaa ottaa halutessaan.
    On kuin kasvottain tapaisimme, tosin oman mielikuvituksen luomien kasvojen ja hyvin se pelaa;)D

    En ole koskaan ajatellut, että hännystelijöitä perässäni kulkisi, uskon ihmisten aitoon viestintään, ystävällisyyteen ja huomionottamiseen.
    Miksi pitäisikään muuta olla kuin huomioida kanssakirjoittajia., tässä minäkin vilpittömänä ajatuksineni yritän.
    Myönteinen osallistuminen ei ole hännystelyä.

    Makriina on juhlinut ja varmaan on hyvä mieli tapahtumasta, onnea vaan vielä tähänkin ketjuun toivottelen.
    Tallessa ikä eletty ja muistoja hyviä, ehkä huonojakin, mutta ne on elämisen myötä hankittu.

    Nuo kurkiaurat ja muut muuttoparvet sykäytti aina mökkimaisemissa, harvemmin täällä kaupungin yllä niitä näkee.
    Puissa tuo syksyn tulo alkaa näkyä, koivu on koristellut oksansa osin keltaisiksi on kuin koristeita olisi ja vaahtera toisella puolen taloa muuttaa värejään.
    Ruosteenruskeasta alkoi ja nyt silmissä muuttuu väri punasävyiseksi, istun, neulon, tuijotan telkkaria ja väliin lepuutan silmiäni vaahteran värileikkejä ihastellen.
    Miksi ei kaikesta näkemästään voi iloita, luonnon kunnossa huolimattomuus kukoistaa, roskataan paikkoja särjetään, tihutöitä tehdään.
    Kalliiksi se tulee kunnille hoitaa näitä jälkiä. meilläkin yhden koulun puitteissa tehty jo sadantuhannen edestä vahinkoa, veronmaksajana haluaisi, että verorahat menisi kaikkeen kaunistavaan, ei tuhojen korjaukseen.

    Elintasostakin oli maininta, itselläni aina vähällä eläneelle ei elintasotuskaa ole tullut, työn tekemisellä asunto hankittiin ja muu elämiseen liittyvä, nyt olen tarkasti elänyt yksinkin, pieni turva pahan päivän varalle, mutta elintasoa ei sekään nosta, en kaipaakaan.
    Olen olotilaani varsin tyytyväinen, eläke riittää juuri ja juuri, mitä muuta voisinkaan olla vailla.
    Ajatukseni on, että omillani viimeiseen lepopaikkaan pääsisin.

    Nyt päivä kirkastumaan päin, näinköhän saan huoleni vähentymään,,, heippa;) D
  17. Lämpimät onnitelut Makriina,,, juhlat taitavat olla käynnissä, mutta koko päivä sitä juhlaa on, joten en vielä myöhästynyt;)
  18. Huomenta, olenko saanut ketjun, missä yksin kirjoittelen, no eipä voi syyttää ketään epäkelpoisista viesteistä.
    Eipä noita kohdalleni paljon ole tullutkaan, tai en ole huomannut;)

    Vesisateella alkaa keskiviikko ja niin suunnitelmani sotkeutui, ehkä jotain hypistelen kuitenkin.
    Kylpyhuone/VC on mahdollista pestä sateellakin, minusta hankala lattiakaivo aiheuttaa harmia puhdistuksellaan, on allaskaapin alla.
    Siinä sitten könyän kipeillä polvillani, osin mahallaankin, no puhdistettava se vaan on.
    Ei se aina helppoa ole, siivoaminenkaan.

    Kuuntelin radion antia ja maailmalta uhkakuvia kuuluu, räjähdysalttiutta on, tavalla jos millä, isot valtiot, Kiinan ja Venäjän johtajat tapaamisissa, sota-aseet mm puheenaiheina.
    Muutapa en tuostakaan asiasta osaa sanoa, pieni pelko kuitenkin syntynyt.
    Suomessakin kaikenlainen rikollisuus kasvaa, kouluissa pohtivat miten voisi puuttua kaikenlaiseen kurittomuuteen, nyt kuulin radiosta myös koulupojan murhanneen kolmen nuoren päässeen vapauteen.
    Mitä miettivät?
    Lain voimalla on pohdittavana asioita, miten näihin voidaan puuttua, jotain on tehtävä.
    Lasta ei voi kurittaa, miten lapset saavat tehdä näitä kauheuksia, siinäpä miettimistä.
    Olisihan näitä epäkohtia mietittäväksi, mutta näillä avuilla mitä minä ja moni muukin joutuu vain ihmettelemään.

    Hyvää sadepäivää ,vai paistaneeko jossain aurinko?
  19. Huomenta, ei näy aurinkoa ja viittä vaille vesisateen ilmaantuminen, harmi olin niin valmistautunut ikkunanpesuun, eipä tuolla asialla kiire ole, mutta hyvä kun saisi tehtyä, mieltä painaa.
    Pitäisikö ihan stressiksi luokitella, tässä asiassa olisi korjaamisen paikka, huolehdin asioista mitkä sujuu ilmankin.
    Eilen sain olohuoneen ja siihen liittyvän eteisen tilat kuntoon.
    Ovet kiinni ja pölyytys jatkuu pienemmissä huoneissa, sitten kun jatkuu.

    Ramoonalla ihana, kun kumppani jakaa työt, näin oli minullakin 46 vuotta, nyt sitten jo 23 vuoden ajan olen yksin joutunut selviämään, no siinähän tuo on mennyt.
    Kummien tehtävä muistini mukaan kuuluu myös olla tukena kasvatuksen kentässä, mikä ei varmaan useinkaan kovin vakavasti otettava ole nykypäivänä, oliko kaikin ennenkään.
    Kyllä näiden nuorten elämä tuntuu olevan hyvin läheistä, vaikka ei kummeja olisikaan, näin olen nähnyt.
    Vanhempi tytär lapsilleen vain nimiäiset pitää, hänelle ei perinteet rasita, eihän se uskonto ole minullekaan päivän asia, uskon omalla tavallani, mutta verot kirkolle maksan.
    Perinne vahvassa siltä osin, vanhempani aina kuuluivatkirkkoon, isäkin kuunteli sunnuntaisin kirkonmenon, äidille se oli tärkeää.

    Ruokakestejä olette pitäneet, se oli minunkin perheessä tapana, mutta mieheni kuoltua jotenkin vain hiipui, muutama joulu yhdessä kaikki vietettiin, mutta nykyisin minua kiikutellaan lasten luo.
    Kauniit ruokailuastiat ja muut mukaan liittyvät on osin jo annettu nuoremmille, tuntuu vähän vaikealta, kun arvostus on muuttunut, nyt vain muumimukit sun muut kaappejansa täyttää.
    Aika muuttuu, se mikä minulle oli tärkeää, ei tänä päivänä sitä olekaan.

    Demeter jälkisiivouksia päiväili, niin se menee, ensin suurella vaivalla mietit kaikki tarjoilut, onko kaikille mieleistä, sitten pieni yhdessä olo ja jälkien siivoamista, mutta on se niin arvokasta tuo yhteen kokoontuminen, että kannattaa.
    Ei niitä vaivoja juurikaan mieti.
    Tuo diakonityö on arvokas lisä kirkon tarjoamiin, aika vähälle huomiolle kuitenkin jää, ainakin täällä minun kotikaupungissa.
    Yhdessä olemisesta kannattaa kiinni pitää, tulee aika, että voimat ja yhteen saaminen vaikeutuu, nauttikaa näistä hetkistä.

    Haikeus se oli jättää mökki silloin aikoinaan, tosin kävimme joka viikko lintujen eväät viemässä, hangessa kahlaten.
    Kahdenkymmenen minuutin matka tämän mahdollisti, viimeiset kesät olimme koko ajan mökillä, kun molemmat eläkkeelle pääsimme.
    Nyt mökistä on jäljellä ulkokuori, muuten on uusittu nykyaikaan sopivaksi.
    Nyt tyttärentytön perhe omistajina ja ihmettelen, kun ei kovinkaan paljon mökillä olla, on asuntovaunu millä matkataan ja iso moottori vesillä liikkumiseen, se on tätä päivää.

    Eliaanalla ihanaa kun pojan ja pojanpojankin kanssa uurastatte ja muutenkin sukua mökille kertyy, ei jatkuvasti vaan kissa seurana.
    Varmaan kuntosi hyvä, kun jaksat marjastaa ja puiden pilkonta se vasta kuntoa kohentaa.
    Onhan vielä mökillä oloaikaa jonkun verran, kesä voi jatkua.

    Omena savotta odottaa, sain eilen säkillisen omenoita ja osan jo ehdin viipaloida pakkaseen piirakkaa varten, nyt sosetta vähän keitän, onhan se täytekakun ja kääretortun mukava kaveri;)
    Intoa ja voimia päivänne viettoon, sitä täältä toivottelen;)
  20. Huomenta uuden viikonalkuun, pilvisenä alkaa ja vettä tiedossa, minä kuitenkin olohuoneen kimppuun käyn, seinät jo ripsusin.
    Mulla on karkeat tapetit, joten pöly niihin kertyy.
    Nurinkurisesti aloitin siivous touhut, mutta olohuoneessa vähemmän ulos kannettavaa, siellä ne parvekkeella haistelee ilmaa, ikkunakin helpompi pestä, kun ei ole pakko aukoa, parvekkeelta voi pestä toisen lasin.
    Matot jo laitoin eilen tuulettumaan, kun muovin alta ne esiin kaivoin, pyykkiteline apu siihenkin.
    Verhoja en vaihda, vedin auki olevan oven eteen ja ravistelin, laiska se tulee minustakin;)
    Nyt istahdin lepäämään ja annan pölyn laskeutua, sitten hiljalleen hommia jatkan.
    Tikkaita tarvitsen kahden korkean kaapin päällisen puhdistukseen, jospa onnistaisi putoamatta. Pieni jännitys lisää työintoa;)DD

    Kyllä se vaatii jo valoja iltaisin, pimeää on, käsikopelulla on aika turvatonta, onneksi et pahemmin loukannut itseäsi ano 18,40.
    Tietysti pihatöiden siirtyminen harmittaa, mutta on näitä aivojakin hyvä rasittaa.

    Tuo kannattavuus on jokaisen harkittava, minä kuten olen kertonut säilön kaikkea, ehkä en säästä, mutta tiedän m itä purkit ja purnukat sisältää ja toinen iso etu on talven aikaan kärrin vetämisen vaikeus, kun pitäisi kaikki rahdata tarpeisiin, nyt pakkaseen kurkistan.
    Toinen tuo EVVK hiukan ihmetyttää, miksi pitää vaivaa nähdä, jos Ei voi vähemmän kiinnostaa, jättää luvut sikseen.
    Makriina oivalsi oikean virkkeen tuolle kirjain arvailulle, taitaa kuitenkin hieman kiinnostaa vanhojen kirjoitukset;)

    Kuuntelin nuorison aikaan saamia vahinkoja radiosta, tässäkin kaupungissa yli 100,00 korjauksiin mennyt.
    Valvontakameroista on ollut apua ja nyt voi vanhempien taloutta isot laskut rasittaa, kun syylliset joutuu vastaamaan.
    Jostakin pitäisi viisasten kivi löytyä näiden hommien estämiseksi, kai tuokin jotain todistaa, että kaikki ei hyvin ole hyvinvointi valtiossakaan.

    Hyviä neuvoja nuo puhdistus konstit mitä Paloma kerroit, voisi ensi kesänä kokeilla, jos elon päiviä on.
    Omenia odotan minä myös, kotiin tuovat ja kahvipaketti kassillisesta veloitetaan, eikö vaan kannata säilöä;)
    Vähän noloa tuo maksuosuus, mutta ei kelpaa raha, jospa jotain keksin korvaukseksi.
    Puolukka sankoa myös näinä päivinä odotan, sitten alkaakin hommat siltä osin olevan kunnossa.
    Siivouksien jälkeen lomailua, kunnes joulu tuo touhujaan;)
    Nyt sitten tuon ikkunan pesuun, pölyjen pois keräämiseen ja lattianpesuun ja vahaukseen, sitten saan olla jo väsynyt;)
    21. 4 / 128
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt