Vapaa kuvaus

...

Aloituksia

16

Kommenttia

629

  1. Edes kristittyjen omissa kirjoituksissa, esimerkiksi Paavalin kirjeissä yms, ei viitata historialliseen Jeesukseen, eikä kenenkään väitetä edes tavanneen tätä.

    Jeesus-usko ei ollut antiikin aikana tai 60-100 j.a.a. mikään merkittävä liike, joten tuskinpa kovin moni olisi lähtenyt yhden saarnaajan ja profeetan olemassaoloa aktiivisesti kumoamaan. Lisäksi Jeesus (Joshua yms) -nimisiä saarnaajia ja kiertelevia profeettoja liikkui alueella mahdollisesti enemmänkin, joten tuon nimisiä kulkijoita erilaisin seuraajajoukoin on hyvinkin voinut olla.

    Lisäksi, satunnaiset maininnat eivät parhaimmillaankaan todista asiasta muuta, kuin että alueellla on uskottu tuon nimisen henkilön kierrelleen seuraajineen saarnaamassa.
  2. Näissä uskonnonvapauden puolustuspuheenvuoroissa kovin usein nousee esiin näkemys, että uskonnonvapautta on harjoittaa ja harjoituttaa yhtä tiettyä uskontoa julkisissa laitoksissa kuten esimerkiksi kouluissa ja armeijassa. Ja vastaavasti että on uskonnon vapauden rajoittamista, jos uskonnonharjoitus halutaan saada pois näistä instituutioista.

    Jos uskonnon vapautta on tuoda yhtä, nimellisen enemmistön, uskontoa julkisiin laitoksiin, eikä saman vapauden nimissä myös muille uskonnoille ja vakaumuksille pitäisi antaa samat oikeudet. Mihin silloin vedettäisiin raja: islamiin, juutalaisuuteen, jainalaisuuteen, budhalaisuuteen, lentävään spaghettihirviöön, konfutselaisuuteen, wiccalaisuuteen, ateismiin?

    Paljon laajempaa, ja helpommin ja tasavertaisemmin toteutettavaa uskonnon vapautta olisi pitää yksittäiset uskonnot ja niiden rituaalit, mukaanlukien uskonnolliset laulut, poissa julkisista laitoksista, ja antaa jokaiselle tasavertainen mahdollisuus harjoittaa omaa uskontoaan ilman yhteiskunnan ohjaista, ihan jokaisen oman uskonnon tai katsomuksen mukaisin menoin ja perintein.

    Se, että yksittäinen uskonto suositellaan poistettavaksi esimerkiksi koulujen pakollisesta opetuksellisesta ohjelmasta ei tietenkään tarkoita, että uskonnollista symboliikkaa, kirkkoja tai minkäänlaista uskonnon harjoittamista haluttaisiin kieltää tai rajoittaa vaikkapa koululaitoksen ulkopuoelella.

    Jos "Suomen suurimpana uskonnollisena yhteisönä puolustaa vahvaa positiivista uskonnonvapautta" kirkon tulisi siis vahvasti ja selvästi kannattaa pakollisen tunnustuksellisen opetuksen ja tilausuuksien järjestämistä esimerkiksi peruskoulujen koulupäivän osana., lapsen - tai oikeammin tietysi lapsen vanhempien - uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta. Uskonnonvapauden vahvan puolustajan tulisi kaikin voimin edistää sitä, että kaikki uskonnolliset vakaumukset olisivat yhteiskunnassamme samalla viivalla, eikä yhtäkään niistä suosittaisi sen enempää kuin syrjittäisikään muiden kustannuksella. Nyt näin ei ole. Miksiköhän sanat ja teot eivät kohtaa?

    Minun vakaumukseni kestää kirkot ja moskeijat kaupinkikuvassa, ristiriipukset ja uskontojen "vaatimat" vaatekappaleet ihmisten päällä, virrenveisuun kirkoissa ja uskonnollisissa tilaisuuksissa raamatut ihmisten kodeissa jne. Tilaisuuksia ja paikkoja uskonnon ja uskonnollisuuden harjoittamiseen on joka puolella, enkä närkästy enkä menetä yöuniani näistä. Kestääkö uskovien vakaumus ja mielenrauha sen, että joku julistaisi kadunkulmassa että jumalaa ei ole?
  3. "....ytimessä on myös pyhyyden kokemuksen pilkka. Ikään kuin uskonnon kriteeriksi riittäisi, että väittää uskovansa johonkin järjettömään, vaikka ei usko"

    Pyhyyden kokemuksia voi aivan hyvin olla ilman uskonnollisia elementtejä ja eirtyisesti ilman järjesttömiä uskomuksia ja ajatuksia.

    Tekeekö jostakin uskonnosta arvokkaampaa se, että sen ytimessä olevat järjettömät ajatukset on esitetty pronssikautisissa myyteissä, kuin että vastaavat järjettömät ajatukset on esitetty nykyaikana?