Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Ei raivostuta yhtään, ihan rauhallisesti olen suuni saanut avata ja puhua aina puhtaaksi seksistä silloin kun on aihetta ollut ja psyyke ollut siinä oikeassa vireessä. Seksistä on tosi mukava jutella, mutta yleensä teen sen kahden kesken, ei siihen kolmansia kaivata.
    Kukaan ei ole käyttänyt hyväkseen tai sitten en ole sitä huomannut, ilmeisesti olen täysin rinnoin ja sydämin ollut pelissä aina mukana. Kaksinapaista satumaa-tangon tanssi vain lakanoihin verhoutuneenakin on ollut.
    Toisenlaisilla, paljon somemmilla ja lempeämmillä sanoilla minua on kutsuttu, ei koskaan noilla mainitsemillasi, tai ehkä taas olen kuullut vain väärin.
    Herrasmies on herrasmies lakanoidenkin välissä niin sanoissaan kuin teoissaan ja myös huomaavainen niin ennen kuin jälkeen.
  2. Vallan vahingossa koira tuli meille, ensin hankin metsästyskortin, sitten sain aseen ja sitten tuli koira. Yhden päivän päähänpisto se oli. Jäniksiä jahtaava hyväsukuinen metsästyskoira se on, kaunis kolmivärinen beagle. Vuoden vanhana todettiin purentavika, niinpä se luovutettiin kennelistä vakuutteluin, että sillä ei saa pentuja teettää, ja eipä sillä ole teetetty. Se kotiutui hyvin ja siitä tuli kotikoira, jolla metsästysvietti silloin tällöin putkahtaa metsässä liikkuessa esiin, tuore jäniksen jälki ja se on pitelemätön. Harvoin se nykyisin on metsälle päässyt, emännän kaverilla on metsästys hiipunut, se on enää melkein kerran syksyssä tapahtuvaa aseen ulkoilutusta, yhdessä metsässä liikkumista kuitenkin.

    Kotikoiran tehtävänsä se hoitaa kyllä hyvin, haukkuu tarpeen vaatiessa ja vahtii emäntäänsä. Se tykkää vieraista ja kaikki on sen kavereita. Kerran se mustasukkaisuuden puuskassa pureskeli vierailevan tähden kengän. Sillä on yleensä katse kontakti emäntään, kaksi tummaa kuin kajalilla rajattua lempeää silmää tuijottaa alati. Se on hyvin sopeutuvainen liukuviin ruoka-aikoihin ja joustaviin ulkoilutuksiin. Päiväksi sen voi mainiosti jättää yksin kotiin, mutta pelkkä vesikuppi on sen mielestä pilkantekoa. Yksin jäädessään se mielellään katselee ikkunasta ulos ja sillä pitää olla oma paikka mistä se voi sen tehdä. Se vaatii herkkupalansa aina kun päivän päätteeksi tavataan. Miten se jaksaakin olla aina maailman iloisin otus kun se näkee emäntänsä, silmät, katse ja olemus ja se hurja hännänheilutus, josta ei loppua tahdo tulla. Se hyppii vastaan kun kuka tahansa ottaa käteensä ulkoilutushihnan, se suorastaan pursuaa innostusta ja halua päästä ulos. Muutenkin se tunnistaa pienestä eleestä tai tapahtumasta, mitä seuraavaksi tapahtuu, se havaitsee emäntänsä puuhailusta, että kohta joku tulee ja se istuu eteisessä ja katselee ovelle ja haukkuu pienenkin risahduksen. Eräs pieni valkea purkki emännän kädessä ja silloin sitä viedään, mikä lie lääkesuihkutus tai tiputus, mutta siitä se ei tykkään yhtään. Sillä on myös hyvä kuulo, talon toiselta puoleltakin se kuulee kun pudotan hiiren hiljaa makkarapalan sen kuppiin.

    Sitovaa elämä koiran kanssa on, kun haluaisin enemmän matkustella, aina pitää huolehtia hyvästä hoidosta. Sukulaisien kanssa meillä toimii joustava systeemi, aina hoidetaan toistemme koiria jos vain mahdollista kun reissaillaan. Kotimaan matkailuilla ja maalla käydessä se on hyvä autossa matkustaja, häkissään nukkuu koko matkan, mennään sitten etelään tai pohjoiseen.
    Ei se emäntänsä ystävien edelle koskaan pääse, koska emännällä on ajatus, että koira on lemmikki ja ihmisystävä on aina enemmän ystävä kuin lemmikki. Vaikka sitä perheenjäseneksi sanotaankin niin kyllä se tietää kuka on herra talossa ja ketä sen on totteleminen. Aika sopeutuvainen se myös on, sillä ei ole vakituista nukkumapaikkaa, se nukkuu missä milloinkin vapaasti, harvoin lattialla.

    Koskaan en ole kuullut sen vihaisena murisevan, eikä sitä ole koskaan härnätty tai kiusattukaan, mutta kova se on painimaan, siinä mööpelit kolisee kun se saa sen sukulaisperheen koiran kaveriksi. Aikansa rymistävät ja sitten makoilevat väsyneenä vierekkäin. Mikään temppukoira se ei ole, luonnollinen yhteiselo sujuu hyvin. Olen seurannut kuinka se osaa ottaa vieraankin ihmisen huomioon mukavalla tavalla. Kun sen ulkoiluttaja käyttää esimerkiksi rollaattoria, niin se kävelee rauhallisesti rinnalla ja odottaa, sitten kun ulkoiluttaja on hölkkääjä, niin sitten sitä mennään vauhdilla, eikä puskia nuuskita.

    Siitä on tullut melkein terapiakoira. Meillä käy usein muistisairaita, joten koira tunnistaa monenmoisia nimiä, se on uskollisesti milloin pepe ja milloin hupi ja jne. puhuttelevat he sitten vaikka millä nimellä sitä, niin aina se lähestyy rapsuteltavaksi. Juuri rapsutusta se osaa kerjätä, mutta jos joku selvästi näyttää ettei tykkää koirista niin ei se silloin tuppaakaan lähelle. Siis tavallista koiranelämää meillä.
  3. Joululahja on ainakin kaupan ystävä jos sen ostat kaupasta vaan jos itse teet, voi lahja olla sekä antajan että saajan lahja. Mutta lahja on aina lahja, kiitokseen aihetta.
    Joulu on hyvä ja tarpeellinen katkos tässä vuodenkierrossa, pimeästä siirrytään pikkuhiljaa valoon päin.

    Perinteitä joulu on täynnä, perhejoulua jos viettää, kaikki menee pieninten ehdoilla, mutta jos sen viettää näin yksin, kaiken voi haastaa, jopa ikiomat perinteensä voi luoda. Ei ne perinteiset perinteet mihinkään katoa, siellä takaraivossa ne ovat, pian ne sieltä nappaa kun tilanne taas toista vaatii. Ei ole perinteiden väheksymistä jos eri tavoin jouluni vietän.

    Tänä jouluna olen haastaja. Jouluasiat tulee hoitaa hyvissä ajoin, lahjukset käydä viemässä, vain kukat ja suklaat ja muut terveiset lähelle jaan viime päivinä ennen joulua ja tietysti glögit nautitaan siellä ja siellä.
    Muuten vietän rankan ja surullisen syksyni jälkeen pitkät hiljaiset pyhät. Televisiosta katselen vain tietyt valikoidut elokuvat. Lukematta jääneiden lukemista odottavien kirjojen syliin uppoan. Taustalla soittelen omia sieluni mielitiettyjä, jos joululevyt alkavat tympäistä siirryn relax osastoon. Naapurin isäntä tuo joulukuusen ja valaistu joulun puu on kaunis katsella ja se saa tulevanakin jouluna oksilleen kaiken perinteisen, muistot lasten paperitontuista maailmalta raahattuihin kelloihin ja enkeleihin. Jouluruokaa on vain nimeksi, ehkä rosollia ja kalaa, no, kinkun tuoksua ei voita mikään. Vihreitä kuulia ja iso vadillinen hedelmiä, mandariinit ovat jouluna niin hyviä ja päärynät. Kynttilät palavat sisällä, ulkona.

    Joulu on tunteiden aikaa, ei voi olla muistelematta menneitä palaamatta parhaisiin jouluihinsa. Tunneihmisenä tiedän etukäteen jo ne kipukohdat tulevassakin joulussani. Jouluaaton skypetykset vievät suoraan pienten hiippalakien joulunviettoon ja pulleiden pikkusormien aherruksiin. Innokkaan jokeltelijan kanssa rupattelen niitä näitä, ehkä näen ensi askeleetkin jos en sitä ennen ole niitä vielä nähnyt. Kun skype ruutu pimenee, ikävää ja iloa joulusydämeni silloin itkee. Sen tiedän, sen kestän, kun jouluni teen ensi kerran elämässäni, yksin.