rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Raiskaus on aina rikos.
    Omituista rakkautta, vallankäyttöä ja väkivaltaa.
    Tiedät mitä pitää tehdä. Mutta haluatko.
  2. Ei raivostuta yhtään, ihan rauhallisesti olen suuni saanut avata ja puhua aina puhtaaksi seksistä silloin kun on aihetta ollut ja psyyke ollut siinä oikeassa vireessä. Seksistä on tosi mukava jutella, mutta yleensä teen sen kahden kesken, ei siihen kolmansia kaivata.
    Kukaan ei ole käyttänyt hyväkseen tai sitten en ole sitä huomannut, ilmeisesti olen täysin rinnoin ja sydämin ollut pelissä aina mukana. Kaksinapaista satumaa-tangon tanssi vain lakanoihin verhoutuneenakin on ollut.
    Toisenlaisilla, paljon somemmilla ja lempeämmillä sanoilla minua on kutsuttu, ei koskaan noilla mainitsemillasi, tai ehkä taas olen kuullut vain väärin.
    Herrasmies on herrasmies lakanoidenkin välissä niin sanoissaan kuin teoissaan ja myös huomaavainen niin ennen kuin jälkeen.
  3. Tosi surullinen tarina, ei ollut luottamusmiehellä homma oikein hanskassa.
    Noita testejähän voi tehdä kuka vaan, jos osaa kysyä oikeat kysymykset. Ei kait kukaan tosissaan, halpaa hupiahan se on.
    Facessa aina niihin vastailen ja saan hoopoja vastauksia, niihin on liitetty myös julkkiksia, niinpä sopivin elämänkumppanini on Erkki Tuomioja, mielelläni otin tuon testituloksen vastaan. heh, heh

    Tosta lehmäjutusta tuli mieleen muinoin kun opettajille annettiin lempinimiä, meilläkin oli tikuttavalla tavalla kävelevä ruotsin opettaja, jota me kutsuimme hönaksi, tyttöluokka kun oli,olimme varmoja ettei hän tiennyt asiasta, ehkä puolen vuoden päästä hän sitten kerran tokaisi, että nyt kyclingarna olette hiljaa, siihen loppui hönattelu.

    Intiaaninimistä vielä, en kyllä yhtään ihmettele ettei tuttavasi tykännyt nimestään "Molok..." . Tykkäätkös sinä muuten omista lempinimistäsi, vai onko tullut mieleen, että tommonennenkos mä olenkin...
    Näemmä yleensä nimi liittyy ulkonäköön, puhetapaan tai muuhun varsin henkilökohtaiseen asiaan ihmisessä, sehän saattaa olla myös ominaisuus, joka voi olla ihmiselle arkapaikka ja osaa olla loukkaavakin.
    Eihän me täällä toisiamme tunneta ei edes etunimeä tiedetä, kaikki on vain näpyttelyn luulottelun ja kuvittelun varassa.
  4. se olisi kuin mahottoman iso ruma pläkki takissa
    jos teidän ihanien kukkajuttujen jatkos
    tänne jonkun kökön rakkauskaipausikävähöpinän tökkäis
    hertsileijaa pusujuttuni oli ihan huulilla,
    onneksi ehdin väliin ja sain helmasta kiinni
    kiikuttamaan sen nurkan taakse häppeemään
    niin kivoja ihania riimejä näpelöitte, että
    mieli tosi rajusti musiikkinne ”pyörteisiin hukkuu”
    ”kunnes hento henkäys siihen tarttuu”
    ja adventtisunnuntain soittoa soittaa
    https://youtu.be/PpjBOmJUahs
  5. Kai se mielellään kuitenkin söi kalaa. Oravaa pystykorva on hyvä haukkumaan.
    Naapurissa oli kanssa pystykorva, ne on niin virkun ja terhakan oloisia. Isäntä ajoi aamulla traktorilla, mikä lie vanha massikka ilman koppia, pellolle niin koira istui aina topakasti sylissä, päivän tekivät siellä hommia ja illalla kotiin, taas koira istui sylissä. Syödessäänkin ne istuivat vierekkäin penkillä ja koiralle meni varmaan joka kolmas pala ainakin.
  6. Vallan vahingossa koira tuli meille, ensin hankin metsästyskortin, sitten sain aseen ja sitten tuli koira. Yhden päivän päähänpisto se oli. Jäniksiä jahtaava hyväsukuinen metsästyskoira se on, kaunis kolmivärinen beagle. Vuoden vanhana todettiin purentavika, niinpä se luovutettiin kennelistä vakuutteluin, että sillä ei saa pentuja teettää, ja eipä sillä ole teetetty. Se kotiutui hyvin ja siitä tuli kotikoira, jolla metsästysvietti silloin tällöin putkahtaa metsässä liikkuessa esiin, tuore jäniksen jälki ja se on pitelemätön. Harvoin se nykyisin on metsälle päässyt, emännän kaverilla on metsästys hiipunut, se on enää melkein kerran syksyssä tapahtuvaa aseen ulkoilutusta, yhdessä metsässä liikkumista kuitenkin.

    Kotikoiran tehtävänsä se hoitaa kyllä hyvin, haukkuu tarpeen vaatiessa ja vahtii emäntäänsä. Se tykkää vieraista ja kaikki on sen kavereita. Kerran se mustasukkaisuuden puuskassa pureskeli vierailevan tähden kengän. Sillä on yleensä katse kontakti emäntään, kaksi tummaa kuin kajalilla rajattua lempeää silmää tuijottaa alati. Se on hyvin sopeutuvainen liukuviin ruoka-aikoihin ja joustaviin ulkoilutuksiin. Päiväksi sen voi mainiosti jättää yksin kotiin, mutta pelkkä vesikuppi on sen mielestä pilkantekoa. Yksin jäädessään se mielellään katselee ikkunasta ulos ja sillä pitää olla oma paikka mistä se voi sen tehdä. Se vaatii herkkupalansa aina kun päivän päätteeksi tavataan. Miten se jaksaakin olla aina maailman iloisin otus kun se näkee emäntänsä, silmät, katse ja olemus ja se hurja hännänheilutus, josta ei loppua tahdo tulla. Se hyppii vastaan kun kuka tahansa ottaa käteensä ulkoilutushihnan, se suorastaan pursuaa innostusta ja halua päästä ulos. Muutenkin se tunnistaa pienestä eleestä tai tapahtumasta, mitä seuraavaksi tapahtuu, se havaitsee emäntänsä puuhailusta, että kohta joku tulee ja se istuu eteisessä ja katselee ovelle ja haukkuu pienenkin risahduksen. Eräs pieni valkea purkki emännän kädessä ja silloin sitä viedään, mikä lie lääkesuihkutus tai tiputus, mutta siitä se ei tykkään yhtään. Sillä on myös hyvä kuulo, talon toiselta puoleltakin se kuulee kun pudotan hiiren hiljaa makkarapalan sen kuppiin.

    Sitovaa elämä koiran kanssa on, kun haluaisin enemmän matkustella, aina pitää huolehtia hyvästä hoidosta. Sukulaisien kanssa meillä toimii joustava systeemi, aina hoidetaan toistemme koiria jos vain mahdollista kun reissaillaan. Kotimaan matkailuilla ja maalla käydessä se on hyvä autossa matkustaja, häkissään nukkuu koko matkan, mennään sitten etelään tai pohjoiseen.
    Ei se emäntänsä ystävien edelle koskaan pääse, koska emännällä on ajatus, että koira on lemmikki ja ihmisystävä on aina enemmän ystävä kuin lemmikki. Vaikka sitä perheenjäseneksi sanotaankin niin kyllä se tietää kuka on herra talossa ja ketä sen on totteleminen. Aika sopeutuvainen se myös on, sillä ei ole vakituista nukkumapaikkaa, se nukkuu missä milloinkin vapaasti, harvoin lattialla.

    Koskaan en ole kuullut sen vihaisena murisevan, eikä sitä ole koskaan härnätty tai kiusattukaan, mutta kova se on painimaan, siinä mööpelit kolisee kun se saa sen sukulaisperheen koiran kaveriksi. Aikansa rymistävät ja sitten makoilevat väsyneenä vierekkäin. Mikään temppukoira se ei ole, luonnollinen yhteiselo sujuu hyvin. Olen seurannut kuinka se osaa ottaa vieraankin ihmisen huomioon mukavalla tavalla. Kun sen ulkoiluttaja käyttää esimerkiksi rollaattoria, niin se kävelee rauhallisesti rinnalla ja odottaa, sitten kun ulkoiluttaja on hölkkääjä, niin sitten sitä mennään vauhdilla, eikä puskia nuuskita.

    Siitä on tullut melkein terapiakoira. Meillä käy usein muistisairaita, joten koira tunnistaa monenmoisia nimiä, se on uskollisesti milloin pepe ja milloin hupi ja jne. puhuttelevat he sitten vaikka millä nimellä sitä, niin aina se lähestyy rapsuteltavaksi. Juuri rapsutusta se osaa kerjätä, mutta jos joku selvästi näyttää ettei tykkää koirista niin ei se silloin tuppaakaan lähelle. Siis tavallista koiranelämää meillä.
  7. Oi,oi, ajattelin, että taas yksi tympeä pakolaisaloitus,
    mutta aikamoisen hauskan järjestit aloituksellasi.
    Naurattaa jutut vielä huomennakin.

    Mutta kaikkea hyvää, ja onnea leikkaukseen, iso juttu hampaillesi.
    Charmisi moninkertaistuu.
  8. Joululahja on ainakin kaupan ystävä jos sen ostat kaupasta vaan jos itse teet, voi lahja olla sekä antajan että saajan lahja. Mutta lahja on aina lahja, kiitokseen aihetta.
    Joulu on hyvä ja tarpeellinen katkos tässä vuodenkierrossa, pimeästä siirrytään pikkuhiljaa valoon päin.

    Perinteitä joulu on täynnä, perhejoulua jos viettää, kaikki menee pieninten ehdoilla, mutta jos sen viettää näin yksin, kaiken voi haastaa, jopa ikiomat perinteensä voi luoda. Ei ne perinteiset perinteet mihinkään katoa, siellä takaraivossa ne ovat, pian ne sieltä nappaa kun tilanne taas toista vaatii. Ei ole perinteiden väheksymistä jos eri tavoin jouluni vietän.

    Tänä jouluna olen haastaja. Jouluasiat tulee hoitaa hyvissä ajoin, lahjukset käydä viemässä, vain kukat ja suklaat ja muut terveiset lähelle jaan viime päivinä ennen joulua ja tietysti glögit nautitaan siellä ja siellä.
    Muuten vietän rankan ja surullisen syksyni jälkeen pitkät hiljaiset pyhät. Televisiosta katselen vain tietyt valikoidut elokuvat. Lukematta jääneiden lukemista odottavien kirjojen syliin uppoan. Taustalla soittelen omia sieluni mielitiettyjä, jos joululevyt alkavat tympäistä siirryn relax osastoon. Naapurin isäntä tuo joulukuusen ja valaistu joulun puu on kaunis katsella ja se saa tulevanakin jouluna oksilleen kaiken perinteisen, muistot lasten paperitontuista maailmalta raahattuihin kelloihin ja enkeleihin. Jouluruokaa on vain nimeksi, ehkä rosollia ja kalaa, no, kinkun tuoksua ei voita mikään. Vihreitä kuulia ja iso vadillinen hedelmiä, mandariinit ovat jouluna niin hyviä ja päärynät. Kynttilät palavat sisällä, ulkona.

    Joulu on tunteiden aikaa, ei voi olla muistelematta menneitä palaamatta parhaisiin jouluihinsa. Tunneihmisenä tiedän etukäteen jo ne kipukohdat tulevassakin joulussani. Jouluaaton skypetykset vievät suoraan pienten hiippalakien joulunviettoon ja pulleiden pikkusormien aherruksiin. Innokkaan jokeltelijan kanssa rupattelen niitä näitä, ehkä näen ensi askeleetkin jos en sitä ennen ole niitä vielä nähnyt. Kun skype ruutu pimenee, ikävää ja iloa joulusydämeni silloin itkee. Sen tiedän, sen kestän, kun jouluni teen ensi kerran elämässäni, yksin.
  9. Runoratsuani tässä herättelen
    unelias kömpelö siipiänsä venyttelee
    jos tänään siivet korkealle kantaisi
    kohti aurinkoa, ei liian liki, ettei siipiänsä polttaisi
    pienen vain pienen rakkauslaulun verran
    jos ratsu kavionsa maahan kopsauttaisi kerran
    lähteen siihen loisi sanat ilmoille pulpahtaisi
    syliini keräilisin kultalankaan pujottaisin
    seittiharsoon piilottaisin kauaksi kauaksi heittäisin
    ken kopin nappaisi sydämeni salat lukea saisi.
    https://youtu.be/lRElAjI1O60
  10. Tuossa missä tuli vastaukseksi musta jänis, kysyttiin mieliväriä, en vastannut mustaa ja toises kohtaa elukoista piti valita, ei siinä jänistä koko listassa ollut ... Salaperäisiä juttuja... Tuo Pullea Hiiri on aika söpö, jos joskus värssyn lavittalles laitan ja nimmari on Pullea Hiiri niin tiedät silloin kuka outo otus siinä taas satuilee.
  11. Yritin myös etsiä niitä intiaaninimiä, vaan en varmaan osannut oikeaan osoitteeseen mennä, systeemit olivat lapsellisen yksinkertaisia, suoraan nimestä tai syntymäajasta. Nimien perusteella on valinnanvaraa Musta Jänis, Lässähtänyt Natsi, Uljas Kotka-ylväs ja täynnä yllätyksiä, Pullea Hiiri. Yhdeltä sivustolta valitsin Maissin Korsi, Tuulenpyörre, Valkoinen Pilvi, Lämmin Pesä.
    Fasepookissa niitä testejä pyörii joka lähtöön, Jos olisin hevonen nimeni olisi Clarity Natalie esimerkiksi.
  12. Aika lailla normiperjantai. Mutta se on jo oikeastaan kivaa kun on perjantai. Hetken voi hengähtää. Sateinen märkä sää täällä Keski-Suomessa, auringosta ei tietoakaan ja taitaa, mutta ulkoilijat kertoivat, että ihanteellinen ulkoilusää, tiedä sitten. Taitaa toi ihanteellinen ulkoilusääkin olla vähän miestä myöten.
    Mitenkäs metsämies on voinut, oletko malttanut ulkoilla? Happihyppelyt tekevät vain hyvää.
    Edellinen rajumpi myrsky, taisi olla se Valio nimeltään vei terassini kuudesta lasista yhden ja se kaatui grillin päälle ja meni yhdeksi tuhanneksi säpäleeksi, tänään sain uuden tilalle, nyt voi siinäkin suhteessa talvi ja tuiskut tulla.
  13. Kiitos, mitä parahin alter egoksini, harmi vaan sitä en voi nimmarina käyttää, koska sen on joku pinkki jo omakseen valinnut.
  14. Viisaus ei mietteliäisyyttä vaadi vaan elämänkokemusta, talonpoikaisjärkeä ja sydäntä.
    Tänne vaan kaikki, joilla ajatuksia on, ryntäilemään. Voipa joskus, joka niitä näitä puuta heinää vain pohdiskelee ja mutua mietiskelee jonkin ajatuksen napata ja jopa viisastua.
    Kirjoittajan mielestä ajatus melkein kuolematon, toisen mielestä täyttä soopaa ja höpöhöpöä, molemmilla on mielipiteen vapaus. Turha selitellä jos ajatusta ei ole tajuttu.
    Jokaisen kirjoittajan yhtä ja ainokaista aina arvostan.(jos se ei ole täh häh, joo tms)
  15. Hiiriaihe koukutti, nakki näin napsahti

    Autotallissa hassu hiiri joskus talvisin vilistää
    kerran tuon hassun näin pyydystin,
    värkkäsin isoon lasipurkkiin oveluuden
    parhain herkuin tuoksuin houkutellen
    asettelin astian pohjalle,
    laudanpätkä sillaksi purkin suulle
    ansa oli valmis tuli veijari ahne utelias
    pitkin siltaa ylös kipitti,
    hups pohjalle purkin tipahti
    hiiren elämä ihanaa yllinkyllin syötävää
    herkkuja liikaa jos ahnehtii ylensyönti aina kostautuu
    pääse ei ulos hiiri-poloinen
    ympäri purkkia tuo hassu juoksi päivän juoksi kaksi,
    paniikki tuli vain hullummaksi
    takaisin luontoon otus tuo kuului,
    purkkia hieman vain kallistin
    liikaa juossut ylensyönyt, päänsä pyörälle hyörinyt
    muutaman askeleen vapautta kesti
    loppuun tuli hiiri-poloisen pesti.
    https://youtu.be/oITMe9Jz5k0
  16. Sivuun menee, mutta on sinulla tosi kauniit kukkivat kaktukset. Taidat olla jo monta vuotta saanut ne kukkimaan. Oikea viherpeukalo siellä.
  17. Hipheijarallalei, ehtisiköhän jos nyt aloittaisi niin yhden lyhyen väsätä, jos vaikka semmoisen tonttuisen liirumlaarumin, pistäs vielä yhden jouluisen hymiönaaman nauramaan pisteeksi iin päälle. Kiirettä pitää.
  18. Samoilla mennään kun sukset jalassa.
  19. Korpisoturi, eivät taatusti lue 60+ viestiäsi saatikka kuule vetoomustasi,
    taitaa kuulua kuuroille korville.
  20. Huomasin, tämä kookoon keinutuoli on kuin leelian lepotuoli, tänne kun kaiken moisia juttuja voi kirjoitella. Kohta kerron, kuinka hammasharjalla putsaan klinkkereitten välejä tai pahinta on jos kerron mitä ruokaa laitan ja paistanko tänään lettuja vai mitä, silloin pitäisi älytä jo siirtyä takavasemmalle.
    Tämä 60+ kaipaa just höpötysaloitusta, paikkaa, jonne voisi aamutuskansa viskata, kertoa hoopoimmat hölmöilynsä.
    Osaisinpa tehdä aloituksen, semmoisen tekisin, mutta onneksi en osaa, se on palstalle siunaus. Tänne voi jopa musiikin tuikata. Miljoona Kiitos ja puoli miljoonaa Kumarrus kun kestät kaikki kiemurat, kyllä se varmasti joskus vi&&&&&a.
    21. 151 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt