Miksi ihmiset hankkivat asuntoihinsa eläimiä?
Onko niin, että eläimen kanssa rakennetaa perhe, joten esim. kissasta tai koirasta tulee perheenjäseniä.
Eläimillä on siten kodissa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muilla perheenjäsenillä.
Arjen käytännöissä....Menevätkö eläimet ystävien edelle?
Voiko kotieläin eristää ihmistä yhteisöllisestä elämästä? Eläintähän ei voi ottaa mukaan kaikkiin harrastepiireihin.
Onko oikein jättää eläinperheenjäsen yksin koko päiväksi osakehuoneisoon vesilautasen kanssa?
Voidaanko petujen teettämistä eläinperheenjäsenellä pitää ihmiskauppaan verrattavana hyötymiskeinona?
Saako eläin kodissa ihmisen sosiaalisemmaksi vai käykö päinvastoin?
Miksi kotieläimiä?
108
697
Vastaukset
- k-kk
Yksinäisyyttä torjumaan ,seuraksi
On
Paremmat.
Komsii/ komsaa
Voi
Ei
Voidaan
Saa- k-kk
Ei tää elukoihin liity mut onnistunut profiilikuva sulla, maitolaiturin prinsessa/ko
k-kk kirjoitti:
Ei tää elukoihin liity mut onnistunut profiilikuva sulla, maitolaiturin prinsessa/ko
Kuuskytluvulta, liftireissulta, illaksi kotiin ; )
Kun luin noita vastauksiasi mietin tuota viimeistä sosiaalisuus kyssäriä. Nythän voi käydä niinkin, että eläin voi eristää esim. vanhuksia muusta yhteisöllisestä elämästä enempi kuin nuorempia eläinihmisiä. Vanhukselle voi riittää kissa tai koira seuraksi.- k-kk
korppis kirjoitti:
Kuuskytluvulta, liftireissulta, illaksi kotiin ; )
Kun luin noita vastauksiasi mietin tuota viimeistä sosiaalisuus kyssäriä. Nythän voi käydä niinkin, että eläin voi eristää esim. vanhuksia muusta yhteisöllisestä elämästä enempi kuin nuorempia eläinihmisiä. Vanhukselle voi riittää kissa tai koira seuraksi.Niin ,talkkarina ollesani tutustuin eläimiin tuskastumiseen asti.
Yleensä oli niin että ne yhteiskunnan vähäisimmät haalivat jopa kolmekin lemmikkiä , osaltaan ne syrjäyttävät ja toisaalta auttavat avautumista.
Ulkoilessa kun on helpompi eläimen kautta aloittaa keskustelu.
Asian vierestä pikku tarina,tuttava pariskunna mies oli parimetrinen joulupukki partainen nallekarhu ja emäntä ei antanut sen ulkoiluttaa pariskunnan villakoiraa.
Olivat kuulemma varsinaisia lirkku magnetteja. - de-meter
korppis kirjoitti:
Kuuskytluvulta, liftireissulta, illaksi kotiin ; )
Kun luin noita vastauksiasi mietin tuota viimeistä sosiaalisuus kyssäriä. Nythän voi käydä niinkin, että eläin voi eristää esim. vanhuksia muusta yhteisöllisestä elämästä enempi kuin nuorempia eläinihmisiä. Vanhukselle voi riittää kissa tai koira seuraksi.Jos vanhus on jo sidottu kotiinsa, kyllä kissa tai koira kaverista käy.
Sen olen ollut huomaavinani, että joissakin perheissä lemmikki lyö kiilan perheenjäsenten välille: puhutaan lemmikille, ei toisilleen, hellitään lemmikkiä ei toisiaan. Omaa tyhjyyttä torjumaan lemmikki myös sopii, antaa sopivaa puuhastelua ja sen kiintymys on aina taattu.
Joskus näyttäisi myös siltä kuin lemmikki syrjäyttäisi perheen lapset, ajan ja huomion saamisessa... Joskus se myös otetaan lapsenvahdiksi, ettei pienen koululaisen tarvitse tullaan tyhjään kotiin.
Jos suhde lemmikkiin on noin terve kuin nimimerkki "Neljäs kaveri" kirjoitti niin uskon suhteen olevan tasapainoinen ja antoisa sekä emännälle (?) että lemmikille.
Mutta yksi pointti vielä: Korkeasaaren entinen intentti Seppo Turunen puhuu voimakkaasti lemmikkieläimiä vastaan: katsoo niiden osaltaan vaikuttavan ravinnon epätasaiseen jakaantumiseen maapallolla.
Ja lemmikin hiilijalanjälkikin on aika iso... - de-meter
de-meter kirjoitti:
Jos vanhus on jo sidottu kotiinsa, kyllä kissa tai koira kaverista käy.
Sen olen ollut huomaavinani, että joissakin perheissä lemmikki lyö kiilan perheenjäsenten välille: puhutaan lemmikille, ei toisilleen, hellitään lemmikkiä ei toisiaan. Omaa tyhjyyttä torjumaan lemmikki myös sopii, antaa sopivaa puuhastelua ja sen kiintymys on aina taattu.
Joskus näyttäisi myös siltä kuin lemmikki syrjäyttäisi perheen lapset, ajan ja huomion saamisessa... Joskus se myös otetaan lapsenvahdiksi, ettei pienen koululaisen tarvitse tullaan tyhjään kotiin.
Jos suhde lemmikkiin on noin terve kuin nimimerkki "Neljäs kaveri" kirjoitti niin uskon suhteen olevan tasapainoinen ja antoisa sekä emännälle (?) että lemmikille.
Mutta yksi pointti vielä: Korkeasaaren entinen intentti Seppo Turunen puhuu voimakkaasti lemmikkieläimiä vastaan: katsoo niiden osaltaan vaikuttavan ravinnon epätasaiseen jakaantumiseen maapallolla.
Ja lemmikin hiilijalanjälkikin on aika iso...Tulikohan nyt turhan yksipuolinen kannanotto ? Täytyy myös korostaa lemmikkien terapeuttisia vaikutuksia erilaisissa yhteisöissä. Vanhainkodeissa ne tiedetään, mutta myös muissa yhteisöissä niiden läsnäolon on todettu purkavan jännitteitä, laukaisevan ikäviäkin tilanteita.
Itse olen kissaihminen. Elämäntilanteemme vain pakkaa olla sellainen, ettei lemmikille ole mahdollista antaa sellaista hoivaa kuin se ansaitsisi. Ja lemmikin menetyksen aiheuttama suru ei unohdu. - hytinäx1
Kyllä, kissoja ja koiria suositellaan seuraksi vanhainkoteihin terapeuteiksi. Täällä lähikunnassa oli muutama kuukausi sitten ottanut joku hoitajista pienen ponin vanhustentaloon. Vanhukset olivat olleet aivan riemuissaan ja sellaiset melkein puhumattomat miehetkin olivat alkaneet kertomaan tarinoita lapsuuden ajan hevosista kotonaan. Vaan ei hoitaja saanut ottaa sitä ponia mukaan sisätiloihin kuin yhden kerran, ponilla kun sattui vahinko ja pläjäytti höyryävän kakkiksen vanhusten seuratilan lattialle.
- NeljäsKaveri
Mulla on koira kaverina, kulkee yleensä reissussa mukana joka paikkaan mihin minäkin, myös palkkatöissä on apuna. Ei pienennä ympyröitäni, eläinrakkaat ihmiset ovat mukavampia kuin ei eläinrakkaat, joten kaveripiirikin on muotoutunut sen mukaan. Ulkomaanmatkojen aikana on kaverille paikka velipojan luona, viihtyy siellä mainiosti kun on siellä pari koirakaveriakin. Koiran velvollisuuksia on vahtihommat ja oikeuksina on hyvä hoito ja riittävä terveellinen ruoka, sekä reilu toveruus. Muutaman tunnin yksinolosta taitaa vaan välillä nauttia kun saa nukkua ihan rauhassa eikä tarvii seurailla mun puuhastelujani.
Onko sinulla virallisesti mitattua tietoa siitä, että eläinrakkaat ovat mukavampia ihmisiä kuin ei eläimistä pitävät?
Mitä tarkoitat.... ei eläinrakkaat?- NeljäsKaveri
korppis kirjoitti:
Onko sinulla virallisesti mitattua tietoa siitä, että eläinrakkaat ovat mukavampia ihmisiä kuin ei eläimistä pitävät?
Mitä tarkoitat.... ei eläinrakkaat?Omaa kokemuspohjaa elämän varrelta. Erittäin itsekkäillä ihmisillä harvemmin on eläintä kaverinaan, tosin poikkeuksiakin löytyy. Ei elinrakkaat ovat ihmisiä jotka eivät pidä eläimistä, saattavat jopa inhota niitä.
- NeljäsKaveri
NeljäsKaveri kirjoitti:
Omaa kokemuspohjaa elämän varrelta. Erittäin itsekkäillä ihmisillä harvemmin on eläintä kaverinaan, tosin poikkeuksiakin löytyy. Ei elinrakkaat ovat ihmisiä jotka eivät pidä eläimistä, saattavat jopa inhota niitä.
ps. esimerkkinä tuo alla oleva nimimerkki hyihyi
- hyihyi
Eläin rakkaat sottapyttyjä elukat muka peittää sotkut , elukka ihmiset inhottavia lasten vihaajija. nähty on siks ei kukaan saa tulla elukoineen kylään enkä ole heidän jutuista kiinnostunut yäks
Minä tykkään kissoista ihan mahdottomasti. On ollut useita kissoja, ovat kuolleet eläinlääkärin avustuksella kun vanhuuden vaivat alkoivat olla liian vaikeita.
Kyllä kissa on perheenjäsen jos sen ottaa.
On eläimillä oikeuksia, mutta en sanoisi että velvollisuuksia, kunhan eivät nurkkiin kuseksi.
Ei eläin eristä pahemmin, pidempien reissujen ajaksi on otettava hoitaja tai kuljetettava mukana.
Kyllä eläin pärjää päivän yksinäänkin, vaikka mistä tiedämme miltä siitä tuntuu.
Meillä tehtiin sterilisaatio kissoille, en ikinä ole teettänyt pentuja. Enkä suosittele, kodittomia kissoja on nytkin liikaa. Puhun kissoista kun ei ole ollut koiraa.
Olen yhtä epäsosiaalinen oli eläin tai ei.
Nyt ei ole eläintä, enkä enää ota. Jos ei satu koditon kulkukissa tulemaan mökin nurkille vaanimaan lintujen syöttöpaikalle, en raaskisi jättää ulos pakkaseen.- eläinystävä
Kyllä näin on.Kissat pärjää hyvin yksin päivän kun antaa aamulla ruokaa ja raikasta vettä kupissa.Kissat nukkuvat paljon päivisin,ovat yöeläjiä,nauttivat rauhassa olosta.
Koirien kanssa vähän toisenlaista,olisi hyvä ulkoiluttaa myös päivällä,koiralle on turhan pitkä aika olla yksin koko päivää,tarkoitan esim.aamu 6-ilta kuuteen.
Koiria ulkoiluttaessa tapaa muita ihmisiä ja saa myös uusia tuttavuuksia.
Ei eläinten pito eristä ihmistä,päinvastoin.
Kaikilla ei ole ystäviä,silloin on kissa tai koira tosi hyvä ystävä.heille kun voi jutella kuin ihmiselle,eivät loukkaa tai arvostele,vaan kunnioittavat omistajaansa.
Hyvää joulun odotusta kaikille lemmikeille:) - korppis1
eläinystävä kirjoitti:
Kyllä näin on.Kissat pärjää hyvin yksin päivän kun antaa aamulla ruokaa ja raikasta vettä kupissa.Kissat nukkuvat paljon päivisin,ovat yöeläjiä,nauttivat rauhassa olosta.
Koirien kanssa vähän toisenlaista,olisi hyvä ulkoiluttaa myös päivällä,koiralle on turhan pitkä aika olla yksin koko päivää,tarkoitan esim.aamu 6-ilta kuuteen.
Koiria ulkoiluttaessa tapaa muita ihmisiä ja saa myös uusia tuttavuuksia.
Ei eläinten pito eristä ihmistä,päinvastoin.
Kaikilla ei ole ystäviä,silloin on kissa tai koira tosi hyvä ystävä.heille kun voi jutella kuin ihmiselle,eivät loukkaa tai arvostele,vaan kunnioittavat omistajaansa.
Hyvää joulun odotusta kaikille lemmikeille:)Noinkohan hyvän joulun toivotus menee lemmikkien tajuntaan?
Mista tuon kunnioituksen repäisit?
Lähden nyt muotoilemaan talitiaista ja punatulkkua savesta. Olen luonnovaraisten eläinten ystävä ; )
- ö-Öö
Elukat paljon mukavampia ja helppohoitoisempia, kuin ihmiset.
Meitsi aina tullut toimeen kaikkien muitten elukkarotujen kanssa, mutta ihmiset on usein vittumaisia. Monet muutkin samaa mieltä, monet hommaa jonkin kissan, koiran tai kultakalan. Erittäin harva haluaa hankkia narkkarin tai pakolaisen :DDDDD
Itellä nyt katti. Ihan sopiva lemmikki. Sillä lemmikki se on. Jos se ois inhokki, se ois tapettu. Tossa lapsivertauksessa ontuu just toi. Jos ihmisellä on karmea kakara, ei se sitä vie piikille, vaikka kuinka vituttaisi. Lapsi on pakkopulla, jos sellaisen hankkii, lemmikit vapaaehtoisia valintoja. Jos hokaa lemmikin vääräksi valinnaksi, sen voi aina hävittää jotenkin, lapsen hävittäminen paljin hankalampaa. Että siinä suhteessa vertaaminen vierasrotuisia ihmisrotuisiin eläimiä toisiinsa ei toimi.
Itellä katti ei aiheuta paljoa vaivaa, siitä on sensijaan paljon iloa. Katit viihtyy hyvin yksikseenkin, nukkuvat älyttömän paljon. Esim ei tarvitse päivällä huolehtia, miten se voi. Ikinä en ole kuullut kenenkään soittavan kissalleen työpäivänä, jotkut käy sen sijaan kissakahviloissa vapaa-ajallaan. :D Sama muittenkin elukoitten kanssa. Noin reissaamista ajatellen, katti elukkahotelliin, kun muut on reissussa. Ja kyllä kattia voi roudata mukanaankin, jos tarvii. Meitin katti on lentänyt lentokeneella viime vuosina enenpi, kuin minä.
Oikeastaan pitäisi miettiä sitä, miksi ihminen alunperin on ottanut ja kesyttänyt elukoita. Niinpäniin, hyötymistarkoituksessa. Ehkä nykyään ei kaikissa kerrostaloasunnoissa ole lehmä, eikä kaikilla ole vartiokoiraa, mutta elukoitten hyöty on nykyisin usein ihan seurana oleminen.
Korppikotkaa tuskin ottaisin lemmikiksikään.
=DW= Olemme keskustelleet koiran hankinnasta meille myös. Poika ja Lutunen haluaisivat, minä olen laittanut hanttiin. Ei siksi että en pitäisi koirista, mutta tiedän kokemuksesta miten ne sitovat ja velvoittavat ja nyt juuri tuntuu siltä että en halua ottaa vastuuta kotieläimestä.
Oletan että ihmiset hankkivat koiria ja kissoja yksinäisyyden karkoittamiseksi ja koska etenkin koiralta saa tavallaan palautetta koska ne kiintyvät laumansa johtajiin eli omistajiinsa. Perheenjäseniäkö? No jaa, yleensä kyllä, kotieläimillä on oma hierarkiansa ja statuksensa perheessä. Yleensä lapsiperheissä alempi, eläkeläis- ja muissakin sinkkukodeissa voi olla lapseen rinnastettava asema.
Minulla oli cavalier King Charles Spaniel joskus vuosia sitten. Lemmikki ja seuralainen, mutta ei rinnastettavissa perheenjäseneen. Eikä koskaan tärkeämpi kuin ystävät.
Ystäväpariskunnalla (olen kertonut heistä aikaisemminkin) on kaksi irlannin setteriä ja ovat alituisessa sodassa naapurissa asuvan lapsiperheen kanssa. Meille he ei tule kylään koska koirat pitäisi pitää kiinni ei edes kesällä kun haluan että koirat ovat kiinni muuten ne juoksisivat hullunlailla mun kurkuntaimet kumoon. Eli koirat ovat tärkeämmät kuin ystävät, ilmiselvä tapaus. Itse käyn harvoin heillä kun setterit ekaks hyppää päin kasvoja ja kuolaa. Sitten ei voi oikein rauhassa edes syödä päydässä kun setterit vaatii huomiota osakseen koko ajan. Pikkasen hankalaa.
Paatuneet koiraihmiset ja nuoret lapsiperheet eivät näytä olevan hyvä yhdistelmä. Lapset häiritsevät koiria ja naapurisopu ei oikein kukoista. Minä olen sitä mieltä että suurikokoiset koirat jotka tarvitsevat paljon liikuntaa eivät oikein sovellu kaupunkimaiseen asumiseen.- ent.siivoojaparka
Jollakin tavalla entisenä koirien, hamstereitten ja kissan omistajana ymmärän niitäkin, joilla on joku kotieläin seuranaan. Itse tuskin otan enää mitään elukkaa riesakseni pysyvästi. Lainakoirat riittävät minulle tätä nykyä.
Minulle eläimet ovat korvanneet hyvästi sellaisen; "Rakas päiväkirjani..." Niille kun voi vapaasti puhua kaikki salaisimmatkin mietteensä ilman, että ne tyrmäävät minut tai juoruavat eteenpäin. Monestikohan Fixukin nuoli kyyneleet poskiltani ja taputteli lohduttavasti päätäni.
Kyllä minä uskon, että eläimetkin tarvitsevat sen oman yksinäisen hetkensä ja saada olla kotona ilman ihmisiä. En ole huomannut niille siitä traumoja tulleen.
Paljon sinulla on kysymyksiä, enkä edes yritä kaikkiin vastata. Minulle eläin on kuitenkin aina ollut eläin ja ihminen on ihminen. Eläin on aina ollut minulle alamainen ja minun vallassani, eikä toisinpäin tai tasaveroinen kanssani.- de-meter
Puhutko nyt Fixusta menneessä aikamuodossa, siivooja ?
Vastahan hänestä oli täälläkin puhetta.... - ent.siivoojaparka
de-meter kirjoitti:
Puhutko nyt Fixusta menneessä aikamuodossa, siivooja ?
Vastahan hänestä oli täälläkin puhetta....Fixu on hengissä ja voi hyvin. Voin käydä sen luona melkein koska vain haluan. Ja aina se on yhtä iloinen nähdessään minut (tai sitten se on hyvä teeskentelijä).
Kylppäriremontin alettua vein sen evakkoon likkani luokse. Nyt olen nähnyt, miten hyvin se viihtyy siellä toisten eläinten kanssa, miten ne nuolevat toinen toistensa päätä ja peuhaavat keskenään, niin pitäisin melkein eläinrääkkäyksenä tuoda se takaisin tai sitten sille pitäisi ehdottomasti ottaa kissakaveri tänne.
Aluksi tuntui vähän orvolta, kun oli tottunut nukahtamaan sen kanssa tassukkain. Mutta on minulla pikkuinen nalle, minkä tassua voin pitää kädessäni (eikä sen kakka haise, eikä siitä lähde karvaa). - de-meter
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Fixu on hengissä ja voi hyvin. Voin käydä sen luona melkein koska vain haluan. Ja aina se on yhtä iloinen nähdessään minut (tai sitten se on hyvä teeskentelijä).
Kylppäriremontin alettua vein sen evakkoon likkani luokse. Nyt olen nähnyt, miten hyvin se viihtyy siellä toisten eläinten kanssa, miten ne nuolevat toinen toistensa päätä ja peuhaavat keskenään, niin pitäisin melkein eläinrääkkäyksenä tuoda se takaisin tai sitten sille pitäisi ehdottomasti ottaa kissakaveri tänne.
Aluksi tuntui vähän orvolta, kun oli tottunut nukahtamaan sen kanssa tassukkain. Mutta on minulla pikkuinen nalle, minkä tassua voin pitää kädessäni (eikä sen kakka haise, eikä siitä lähde karvaa).No hyvä, että Fixu on kehissä ja sillä on kavereita. Lainakissojen varassa mekin ollaan oltu monet vuodet, nyt ei ole niitäkään...
- 1eero
Kyllä ihmiset on kotieläinrakkaita koiria on joka kymmenellä suomessa kissojen lukumäärä en löytänyt, olisiko saman verran ko koiria, siihen lisätään hiiret linnut kalat matelijat hevoset, syöpäläisten määrä on valtava, aviokumppani on tavallaan lempi lemmikki. Joku sitten väittää ettei lemmikeillä tee mitään niinkuin ööööö sanoi lemmikit ei nalkuta herra elukalle, taas nalkutus johtuu koulutuksen epäonnistumisesta avioliitossa.
- eppu2
Itselläni on Niilo-kissa. Kaksin asustellaan talvisin. Maalla kesäisin. jossa myös muita ihmisiä ja koiria aina välillä.
Kissa viihtyy nukkuen pitkiäkin aikoja. Mulla on aina vettä ja naksuja esillä.
Niilo on aina mukana, jos olen öitä poissa.
Jos tarvitsisin pitempiaikaista hoitajaa, veli ottaisi ja onhan noita hoitoloitakin, jos tarvisi.
Eipä ole tullut mieleeni, että eläin vaikuttaisi jotenkin sosiaalisuuteni tai rajoittaisi mitään.
Enkä ole koskaan ajatellut mitään oikeuksien ja velvollisuukksien olemassaoloja.
Eläimen ottaminen pitää tarkoin harkita ja hyvä hoito on itsestäänselvyys.
Tuossa nukkuu nytkin tuolini vieressä lattialla. Väsyi, kun leikittiin.
Ne, jotka pentuja teettää, tekee sitä vakituisesti, ei niitä tavallinen eläimen omistaja teetä. Yleensä leikkautetaan.
Hiljan sanottiin, jossain eläinohjelmassa, että euroopassa yleisin lemmikki on kissa.- ö-Öö
Sen verran
Kun ihminen hommaa elukan, se on siitä vastuussa. Vaikei olekkaan ihmisrotuinen elukka, pakko siitä on huolta pitää. Nämä yleisimmät, koira ja kissa on laumaelujoita, kuten ihmisetkin. Ne vaan eri rotua. Eli jotenkin tuli mieleen, koska ihmisillä nykyisin pienemmät laumat(suomessa sinkkuja yli 40% kotitalouksista), monet ottaa lemmikin, että ois olemassa lauma.
Itelläkin kai vähän noin, katti on osa laumaa. Toi nykyinen on muuten löytökodista haettu villikissan villipentu. Todellakin sekarotuinen, kilppari. Sen totuttaminen pentuna osaksi ihmislaumaa oli jotensakin "haastavaa", mutta kyllä siitä hyvä kotikatti tuli. Mun mielestä silloin oltiin ihan perusjutuissa, villielukan kesyttämistähän se lähti.
Mulla ehkä omanlaiseni suhtauttuminen elukoihin. Mä tietyllä tavalla otan ne tasa-arvoisina. Paitsi, meitsi on pomo. Ja elukoista pitää pitää hyvää huolta. Kuka tahansa, joka maalta kotoisin, tietää, kehnosti hoidettu lehmä ei lypsä- Elukat siis lemmikkeinäkin hyötyeläimiä, eri rotua, kuin ihminen, mutta osa elukkakuntaa, kuin ihminenkin.
Puuhaavat muuten robotteja loispummieläkeläiskoteihin. Hieno juttu, koska muut elukat ei paljoa duunia opi tekemään, eikä ihmisrotuinenkaan oikein hallite asiaa, kandee tottakai käyttää kehittyvää teknologiaa. Se sitten taas arvoitus, milloin ihmisen kehittelemä teknologia hallitseekin maapallo ja ihminen muuttunut lemmikiksi.
=DW= - eppu2
ö-Öö kirjoitti:
Sen verran
Kun ihminen hommaa elukan, se on siitä vastuussa. Vaikei olekkaan ihmisrotuinen elukka, pakko siitä on huolta pitää. Nämä yleisimmät, koira ja kissa on laumaelujoita, kuten ihmisetkin. Ne vaan eri rotua. Eli jotenkin tuli mieleen, koska ihmisillä nykyisin pienemmät laumat(suomessa sinkkuja yli 40% kotitalouksista), monet ottaa lemmikin, että ois olemassa lauma.
Itelläkin kai vähän noin, katti on osa laumaa. Toi nykyinen on muuten löytökodista haettu villikissan villipentu. Todellakin sekarotuinen, kilppari. Sen totuttaminen pentuna osaksi ihmislaumaa oli jotensakin "haastavaa", mutta kyllä siitä hyvä kotikatti tuli. Mun mielestä silloin oltiin ihan perusjutuissa, villielukan kesyttämistähän se lähti.
Mulla ehkä omanlaiseni suhtauttuminen elukoihin. Mä tietyllä tavalla otan ne tasa-arvoisina. Paitsi, meitsi on pomo. Ja elukoista pitää pitää hyvää huolta. Kuka tahansa, joka maalta kotoisin, tietää, kehnosti hoidettu lehmä ei lypsä- Elukat siis lemmikkeinäkin hyötyeläimiä, eri rotua, kuin ihminen, mutta osa elukkakuntaa, kuin ihminenkin.
Puuhaavat muuten robotteja loispummieläkeläiskoteihin. Hieno juttu, koska muut elukat ei paljoa duunia opi tekemään, eikä ihmisrotuinenkaan oikein hallite asiaa, kandee tottakai käyttää kehittyvää teknologiaa. Se sitten taas arvoitus, milloin ihmisen kehittelemä teknologia hallitseekin maapallo ja ihminen muuttunut lemmikiksi.
=DW=Kun olin lapsi, meille tuli aina metsistä kissoja, kun saivat lämmintä maitoa.
Kerrankin nurkissa oli 3 isoa kissaa ja kaksi eri-ikäistä pentuetta.
Satuin kuulemaan noista roboteista, kun oli autoradio matkalla auki.
Niissä on säätämistä.
USA:ssa armeijassa robotti seonnut ( ei kertonut vuosilukua) ja tappoi 9 ihmistä. Volswagenin tehtailla robotti seonnut ja pultannut asentajan seinään. - ö-Öö
eppu2 kirjoitti:
Kun olin lapsi, meille tuli aina metsistä kissoja, kun saivat lämmintä maitoa.
Kerrankin nurkissa oli 3 isoa kissaa ja kaksi eri-ikäistä pentuetta.
Satuin kuulemaan noista roboteista, kun oli autoradio matkalla auki.
Niissä on säätämistä.
USA:ssa armeijassa robotti seonnut ( ei kertonut vuosilukua) ja tappoi 9 ihmistä. Volswagenin tehtailla robotti seonnut ja pultannut asentajan seinään.Yks kertomus kateista.
Noin lyhyeti, pöndellä aina oli katteja, hiirikissoja, navettakissoja, oli ne lemmikkejäkin,
Karana meillä oli hyvä akkakissa, pyyti hiirtä ja oli hyvä lemmikki, kävi savusaunassakin meidän kanssa. Ja oli mulla kaverina.
Joskus menin uimaan jokeen, tietysti siihen syvän paikkaan, minne kielletty menemästä. Innoissani räpiköin siellä ja näin, että katti istui sillalla ja katteli. No hörppäsin tietysti vettä keuhkoon, kun en häävi uimari ollut. Jotenkin pääsin rannalle ja köhin keuhkoja tyhjäksi.
Sitten säikähdin aluksi lisää, kun joen yli ui jokin elikko. Se oli meitin katti, joka oli hypännut jokeen ja ui mun tykö ja koitti nuolla mun naamaa, kun ei muuta osannu tehdä.
Meitsi aina siitä alkaen ollut täysin kissaihminen, ne on osa mun perhettä.
=DW= - eppu2
ö-Öö kirjoitti:
Yks kertomus kateista.
Noin lyhyeti, pöndellä aina oli katteja, hiirikissoja, navettakissoja, oli ne lemmikkejäkin,
Karana meillä oli hyvä akkakissa, pyyti hiirtä ja oli hyvä lemmikki, kävi savusaunassakin meidän kanssa. Ja oli mulla kaverina.
Joskus menin uimaan jokeen, tietysti siihen syvän paikkaan, minne kielletty menemästä. Innoissani räpiköin siellä ja näin, että katti istui sillalla ja katteli. No hörppäsin tietysti vettä keuhkoon, kun en häävi uimari ollut. Jotenkin pääsin rannalle ja köhin keuhkoja tyhjäksi.
Sitten säikähdin aluksi lisää, kun joen yli ui jokin elikko. Se oli meitin katti, joka oli hypännut jokeen ja ui mun tykö ja koitti nuolla mun naamaa, kun ei muuta osannu tehdä.
Meitsi aina siitä alkaen ollut täysin kissaihminen, ne on osa mun perhettä.
=DW=Hyvä tarina. Se halusi pelastaa Sinut. En ole koskaan nähnyt kissan uivan. Toiset koirat kyllä menee mielelläänkin veteen.
Ymmärrän yksinäisen ihmisen kissan tai pienen koiran kaveruuden kerrostalossa mutta nuorten parien suuret koiranrotkot ovat käsittämättömiä.
Haukkuvat yksinään päivät pitkät. Kun asiaa valitusten jälkeen mennään tarkistamaan niin toki hurtta vaikenee kun isäntä/emäntä tulee paikalle.
Häädöt kestävät hävyttömän pitkään.
Onneksemme meidän lähiportaassamme ei ole niitä ollut eikä haukkumisen kuuluminen kauempaa kylppäriin haittaa mutta ihmettelen elukoiden kannalta tuota meininkiä.
Yksi ison hurtan pitäjä oli sen verran ovela, että poistuessaan sanoi jättävänsä tv:n tai radion päälle jolloin hurtta oli hiljaa.- 1eero
Meiän kerrostalossa on melkein joka toisella koira sitten viekä 3 kissaa, hyvin harvoin kuuluu koiran haukahduksia, vähän riippuu minkä merkkisiä.
- elenaheleena1
No johan oli kommentti. Meidän rapussa on neljä isoa koiraa ja yksi pieni sylikoira ja vain tämä pieni haukkuu.
Entten tentten ottaisko koirulin vai eikö ottais.
Jossain näin vasta sellaisen sarjiksen jossa pariskunta köllötteli sängyssä ja iso koira isännän päällä nukkumassa. Emäntä mäkätti isännälle että koistas nyt olla kuorsaamatta että koira saa nukkua.- 1eero
Mulla kävi huonosti logotto koiran hankinnassa, pariviikkoa sitten oli synnytys jossa syntyi 6 pentua vain kaksi jäi eloon mulle ei herunu kun oli jo minua ennen varauksia. Täytyy asennoitua uudestaa ja vähän jo kattelin jos sattuis lähi maakunnista löytyy.
- ent.siivoojaparka
Ota ensin jonkun koira muutamaksi viikoksi hoitoon ja mieti sitten uudestaan.
- 1eero
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ota ensin jonkun koira muutamaksi viikoksi hoitoon ja mieti sitten uudestaan.
Mulla on aiemmin ollu kolme koiraa nii ettei tämä ole uutta, joo oli vähä huno tuuri kun oli tyttären perhetuttu josta pentu olisin saanu hyvin edullisesti, mutta tutkaillaan miten käy.
1eero kirjoitti:
Mulla kävi huonosti logotto koiran hankinnassa, pariviikkoa sitten oli synnytys jossa syntyi 6 pentua vain kaksi jäi eloon mulle ei herunu kun oli jo minua ennen varauksia. Täytyy asennoitua uudestaa ja vähän jo kattelin jos sattuis lähi maakunnista löytyy.
Juu. Minun työkaverinikin on varannut pennun. Narttu on tiineenä, mutta varmuuden pennusta saa vasta synnytyksen jälkeen. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Ota ensin jonkun koira muutamaksi viikoksi hoitoon ja mieti sitten uudestaan.
Kukaan koiraansa viikoiksi anna............On mulla kokemusta koirista, sisarella on ja tytöllö ja sisaren pikkukoira varsinkin se aiempi nyt jo vainaa oli.
- 1eero
siilimuori2 kirjoitti:
Kukaan koiraansa viikoiksi anna............On mulla kokemusta koirista, sisarella on ja tytöllö ja sisaren pikkukoira varsinkin se aiempi nyt jo vainaa oli.
En ole hätähousu koiran hankinnassa mutta pitäis olla ennen kesää jonkunverran kasvanu, tässä samassa kerroksessa on yhdellä naisella cinsillakoira mitä oot ihhaillu ja norjan metsäkissa uros on muuten mahtavan kokoinen puolet isompi kuin maatiaiskissa, väliin pyörii yksikseen rappukäytävässä ja ulkonakin yksin eikä poistu pihalta minnekkään.
1eero kirjoitti:
En ole hätähousu koiran hankinnassa mutta pitäis olla ennen kesää jonkunverran kasvanu, tässä samassa kerroksessa on yhdellä naisella cinsillakoira mitä oot ihhaillu ja norjan metsäkissa uros on muuten mahtavan kokoinen puolet isompi kuin maatiaiskissa, väliin pyörii yksikseen rappukäytävässä ja ulkonakin yksin eikä poistu pihalta minnekkään.
Minä en ole kissaihmisiä ollenkaa. Lapsena meil oli kotona kissa ja myöhemmin tytölle otin kissan. Siitä kuitenkin jouduttiin luopumaan allergian vuoksi. Ylksi tyttökoira oli jossain vaiheessa ja hamsterikin, mutta kaikki joudutiin antamaan pois kun perheessä oli allergiaa.
Nyt kun ois mahollista laittaa karvaturri, en enää olekkaan 100%:n varma et loppupeleissä haluanko sitten kuitenkaan. Kun on hyvien puolien lisäksi niitä huonojakin. Yks kasvattajaa suunnittelee chihupentuetta keväälle, pitkäkarvasen ja lyhytkarvasen sekoituksesta ja minä haluan lyhytkarvaisen eli sekin on vielä pitkässä kuusessä nähdä et mimmonen pentue sieltä sitten syntyä putkahtaakaa. Mutta ehkä viimestään sitten kun eläkkeelle jääpi et e ihan kuole tylsyyteen :).
Olen Korven kasvatti. Kotini oli kaupunkilaiskoti, jossa oli navetta ja kotieläimiä.
Lehmiä, hevonen kanoja sika ja lampaita. Kissoja, vammaisia lintuja, jotka eksyivät pihapiiriimme ja viihtyivät isäni vanhan Austinin kopissa, kuten lyyhäävä harakka.
Koria ei ollut ja siksi koirat jäivät minulle etäisiksi. Jonkin asteen koirapelko on ollut aina sisälläni ja se laukesi pintaan kun kuopuksella ilmeni voimakas koirafopia. Ei sitä koiraihmiset ymmärtäneet. Minulla on kymmeniä tarinoita itsekkäistä koiran omistajista, jotka valehtelivat suoraan päin naamaa tapauksissa, joissa valitin koirien irtiolemisesta kesämökkialueella.
Onneksi nuo ajat ovat takana ja kuopuskin on opetellut ison Hukkakoiran kanssa yhteistyötä, mutta oikeesti hän ei koskaan pääse koirapelosta. Minä äitinä luonnollisesti olen lasteni takana kuin vuori ja koiranomistajat olivat koiriensa takana kuin isommat vuoret.
Kerran poika ajoi mökinpihalle itkien ja ryntäsi syliini. Kysyin mitä on tapahtunut. Mökkialueen yläpuolella olevassa talossa oli nuori "susikoira" irrallaan ja lähti innoissaan pojan perään kun poika ohitti talon sillä seurauksella, että poika ajoi jyrkän tien kuin vimmattu alas ja heitti pylrän nurmikolle ja ryntäsi syliini.
Kun valitin. Kuulin tarinan muutaman viikon jälkeen, tarinan jota kukaan meistä ei voinut edes keksiä. Tarina oli puhelinlankoja pitkin kiertänyt Kajaanista Porvooseen ja muuttunut matkalla. Kuopus olikin hakannut kepillä koiraa.
Näitä muunneltuja koiranomistajien tarinoita on ....ja onneksi minulla on erääseen toiseen uskomattomaan tarinaa todistajia.
Miksi se koira ei voi tehdä sellaista, jota koiran omistaja ei hyväksy todeksi. Koirahan ei ole syyllinen jos se päästetään vapaasti liikkumaan ja joutuu ymmärtämättömyyttään tielanteisiin, jotka voivat aiheuttaa ongelmia muille ihmisille,.Meidän kodissa toimii Hmp.f Oy, jossa minä olen johtaja. Yritys on perhe-muotoinen. Tiedän että on ihmisiä jotka haluavat sanoa yritystään Laumaksi jos se sisältää eläimiä, miksei. Olen kuitenkin ihminen joten perhe tuntuu luontevammalta.
Olen johtaja. Minulla on eniten vapauksia ja eniten vastuuta. Sitten tulee lapset. Heidän vapaudet ja niiden myötä vastuu on kasvanut heidän mukana. Viimeisenä tulee eläimet. Heillä ei ole kovinkaan paljon vapauksia, mutta sitä kautta heidät on irtisanottu myös vastuusta. Tämän myötä heillä on huoleton elämä.
Olen sitä mieltä, että tämä hierarkia on tärkeä. Jos se hievahtaa, perhe on onneton. Jos koira ryhtyy johtajaksi, sille tulee myös johtajan vastuu, ja huolettomuus loppuu. Lasten kanssa neuvottelen, koska heidän aivot pystyy siihen, ja lisäksi mun kuuluu kasvattaa heistä oman perheensä johtajia ja ohjata heidät siihen. Eläinten kanssa ei neuvotella. Heistä ei tule ikinä johtajia.
Yhtä perhettä silti ollaan. Jos meidän pitäisi muuttaa paikkaan minne en voi eläimiä ottaa, niin en muuttaisi. Jos ystävä ja koirani tarttee yhtaikaa lääkärille, niin vien koiran. Mutta ei ne elukat elämää estä. Ei estä lapsetkaan, eihän? Pitää vaan huolehtia siitä että kaikilla on niin hyvin että voi hetkeksi lähteä.
Mitähän sä vielä kysyit.. Onko oikein jättää lemmikkiä kotiin yksin vesikupin kanssa? On. Lemmikki nukkuu suurimman osan päivästä. Mutta kun tulet kotiin se vaatii virikkeitä, sekä keholle että mielelle. Lenkki on hyvä. Kauhulla olen katsonut amerikkalaisia koira-ohjelmia jossa kehutaan kuinka lenkitetään koiraa peräti 3 kertaa viikossa! Me lenkkeillään kolme kertaa päivässä.
Hitto kun tuli pitkä. Jätän vastauksen tähän, vaikka sulla enemmän kyssäreitä olikin.Kyselit myös miksi pitää hankkia lemmikki. Syitä on varmaan monia, se voi toimia terapeuttisesti, fysioterapeuttisesti, turvana, kasvatusobjektina, hiirenkannan supistajana, se voi olla tottumuskin.
Kun eläimen kanssa syntyy side, molemminpuolinen luottamus, se tunne on aika uskomaton. Se on kaunista, ehdotonta. Yhtä ehdotonta sidettä ei synny ihmisten kesken.
Kirjoitin että toimii kasvattajana. Meillä lapset ovat oppineet pitämään huolta jostain muusta kuin pelkästään itsestään, eläimet ovat olleet myös leikkikavereita sekä turvana kun pelkää tulla tyhjään kotiin. Paloma taisi kirjoittaa että toimii lastenvahtina, mutta siinä ne ovat huonoja, ei kerro lapsille että taloa ei saa polttaa eikä saa ryypätä äidin viinoja :))
Yllätyin kun tutustuin amerikkalaiseen koirakuiskaajaan, ja hän painosti sitä, että energia on se tärkein osapuoli kun kasvattaa koiraa. Se on totta. Jos sinä olet hermostunut, niin on koirasikin. Jos olet hössöttäjä, sekin heijastuu. Ja sitä kautta koira toimii myös minun kasvattajana. Jos haluan tasapainoisen koiran, mun pitää olla se myös itse. No en välttämättä koira, mut tasapainoinen.
- kgybnfök
Mä pidän kissoista ja lapset myös !! ja onhan ne kisut mukavia ..ainakin ite pidän !! ja on niistä seuraa kun yksin asuu ...tietty vastuutakin !? kun lähtee reissuun en enää ota kisuja mukaan ... joskus otin !! tutut antaa niille vettä ja raksuja !!!
Oli kaunis kesäinen päivä muutama vuosi sitten. Olin laiturilla selin rantaa laitoin vesipunppua veteen. Käännyin rannalle noin kolmen metrin päähän minusta puolisen metriä yläpuolelleni ilmestyi iso valkea koira kuin jääkarhu, pitkä punainen kieli roikkui ulos suusta. Säikähdin niin, että pumppu putosi laiturille ja huusin "Kuka perkele on päästänyt koiran irti juoksentelemaan tontilleni".
Koira säikähti kääntyi ja lähti juoksemaan kohti porttia. Kuulin pienen lapsen itkua, huomasin keskellä pihapiiriäni noin kolmivuotiaan tytön, pyörivän hädissään ympyrää käden nostettuna pään yli.
Petze näki tilanteen kuistilta ja tuli ulos. Tyttö kääntyi ja lähti juoksemaan koiran perään itkien.
Kuulin aikusiten hämmentyneitä ääniä naapuri mökiltä.
Miten asia eteni. Kirjoitin lehteen jutun, kesä oli alussa ja ajattelin varoittaa lapsiperheitä. Kysyin miksi pieni lapsi jätetään juoksentelemaan ilman vartiointia järven rannalla, jossa on syviä kivikkoisia kohtia, seuranaan iso hötkyilevä koira.
Sain palautteita, jossa minut syyllistettiin.
Naapurissa tarina tietenkin muutettiin vanhemmille paremmin sopivaksi. Tyttö olikin kasvanut muutamassa päivässä kouluikäiseksi ja oli lisäksi uimataitoinen. Isosiskon harteille oli vieritetty pikkosiskon vierailu pihapiirissäni.
No, kovin oli pieni ikäisekseen ja pienen lapsen asteella, tuumasi Petze lapsen reaktioita kiuistilta seuranneena.Nämä sun tarinat... niin tyypillisiä. Sanoppa ihmiselle jolla on lapsia tai koiria että kasvatat heitä väärin, ja sinulla on ikuinen vihamies. Täytyy sanoa että en minäkään välttämättä sitä arvosta jos sattuu kohdalleni ;)
Joku vuosi sitten tuli aina samassa kohtaa vastaan bernin paimenkoira joka rähisi vimmatusti mulle ja mun piskille. Mies ei ikinä tehnyt mitään, piti vaan remmiä ja nojasi taaksepäin "nono, nyt hiljaa". Kerran sain tarpeekseni, menin koiriemme väliin, polkaisin maata, katsoin sitä silmiin ja karjasin matalalla äänellä että "NYT". Koira meni hämilleen-pepulleen, mutta kun vilkaisin isäntää, hänen naamansa oli niin tulipunainen, että päätin poistua.
Pienimpien räksyttäjien omistajat ovat pahimmat. Kun heidän lemmikkinsä tulee kohti suu vahdossa ja koettaa iskeä hampaat mihin tahansa, he sepittävät että "voivoi kun sinä parka pelkäät isoja mustia koiria, ei ole mitään pelättävää, ei". Tai kun toisella on karvat pystyssä ja etuhampaat näkyy - "tää niin haluaisi leikkiä mutta kun se ei oikein osaa".- justniinseon
hmp.f kirjoitti:
Nämä sun tarinat... niin tyypillisiä. Sanoppa ihmiselle jolla on lapsia tai koiria että kasvatat heitä väärin, ja sinulla on ikuinen vihamies. Täytyy sanoa että en minäkään välttämättä sitä arvosta jos sattuu kohdalleni ;)
Joku vuosi sitten tuli aina samassa kohtaa vastaan bernin paimenkoira joka rähisi vimmatusti mulle ja mun piskille. Mies ei ikinä tehnyt mitään, piti vaan remmiä ja nojasi taaksepäin "nono, nyt hiljaa". Kerran sain tarpeekseni, menin koiriemme väliin, polkaisin maata, katsoin sitä silmiin ja karjasin matalalla äänellä että "NYT". Koira meni hämilleen-pepulleen, mutta kun vilkaisin isäntää, hänen naamansa oli niin tulipunainen, että päätin poistua.
Pienimpien räksyttäjien omistajat ovat pahimmat. Kun heidän lemmikkinsä tulee kohti suu vahdossa ja koettaa iskeä hampaat mihin tahansa, he sepittävät että "voivoi kun sinä parka pelkäät isoja mustia koiria, ei ole mitään pelättävää, ei". Tai kun toisella on karvat pystyssä ja etuhampaat näkyy - "tää niin haluaisi leikkiä mutta kun se ei oikein osaa".Tuttua.Ja räksyttäjä kun naukkailee isompaa koiraa ja saa takaisin kunnon rökityksen,on vika aina olevinaan isommassa koirassa .Vain siksi että koira on isompi.En pidä yhtään räksyttävistä koirista joita ei ole opetettu käyttäytymään.
justniinseon kirjoitti:
Tuttua.Ja räksyttäjä kun naukkailee isompaa koiraa ja saa takaisin kunnon rökityksen,on vika aina olevinaan isommassa koirassa .Vain siksi että koira on isompi.En pidä yhtään räksyttävistä koirista joita ei ole opetettu käyttäytymään.
Just näin. Meidän kylillä ei muuten kovin montaa hyvin käyttäytyvää pientä koiraa ole. Isot on vähän pakko kouluttaa, tai niitä ei voi viedä mihinkään. Pienet lellitään usein pilalle kun ovat niin söpöjä. Kuria nekin vaatis.
Ei minunkaan mielestä koira sovi lapsenvahdiksi eikä lapsi koiravahdiksi. Lapsiperheissä on usein koiria koska lapset tykkää eläimistä melkein vaistomaisesti ja menevät mielellään taputtelemaan ja silittelemään aivan vieraitakin koiria ja kissoja. Minä taas suhtaudun eläimiin aina varauksella, etenkin suurikokoisiin koiriin, kuten saksanpaimenkoirat jne. joita koulutetaan myös käyttäytymään aggressiivisesti ja puolustamaan tai vartioimaan. Joskus näkee miten lapset käsittelevät lemmikkieläimiään hyvinkinkovakouraisesti, vetävät hännästä, riepottvat, jopa ratsastavat niillä. Ilkeen näköstä.
Minusta se on yksi koira-ongelmien perusvirheistä, että katselemme koirana olemista ihmisen näkökulmasta. Ikään kuin soveltamme koirana olemista meidän maailmaan. Mutta koira on niin pieni-aivoinen ettei se kuitenkaan pysty täyttämään sitä paikkaa. Asiat loksahtaa paikalleen kun näemme koiramaailman niiden tasolta.
Oletko nähnyt miten koiranpennut leikkii keskenään? Ne vetävät hännästä, roikkuvat korvissa ym. No satuttaa ei saa, eikä varsinkaan tahallaan. Siinä onkin hyvä paikka opettaa lapselle empatiaa. Jos teet noin, ei tunnu sinustakaan hyvältä jne.
Koira kärsii liiasta kunnioituksesta, ja varsinkin säälistä. Sillä tavalla se nostetaan johtajaksi, kun annetaan liikaa huomioita, ja ruokitaan sitä että sitä pitää varoa. Kerron esimerkin niin ehkä se on ymmärrettävämpää. Mä oon tämän kyllä ennenkin kertonut...
Kun lapset oli vähän vajaat vuoden vanhat, he alkoivat nousta kävelemään mistä sai tukea, ja ah autuus kun löysivät koiran makoilemassa sohvassa. Mua alkoi säälittämään koiraa kun heidän sormet oli liian häikäilemättmät, ja käskin muksut pois. Aattelin että kun hauva on sohvalla, sen pitää saada maata siellä rauhassa.
Se johti siihen että koira-vanhus alkoi itse puolustamaan paikkansa. Jos lapset tuli lähellekään sohvaa, se alkoi murista. Ei 1-vuotiaalla ole paljon vielä järkeä päässä, ei olisi ollut kauankaan kun koira olisi napannut hampaillaan. Silleen ne koiramaailmassa kouluttaa toisiaan, murina -> hampaiden louskuntaa, ja jos sekään ei tehoa niin purraan.
Korjasin tilanteen niin, että murut sai tehdä mitä ikinä keksivät koiralle, ja sen piti alistua. Jos leikki meni liian villiksi lähetin koiran pois.
Nuo jotkut koirarodut ovat haastavat. Kun koiran ottaa, se olisi kaikkien kannalta parasta kun tutustuisi sen rodunominaisuuksiin ensin, ja vasta sitten päättäisi. Meillä on tuttavina yksi perhe jotka ottivat ensimmäiseksi koirakseen susikoiran. Eivät ole onnellisia, kukaan heistä. Ei ole niin että suojeluskoira jotenkin kasvatetaan aggressiivisiksi, lähinnä ne jätetään kasvattamatta siihen. Se puolustaminen on niin vahvana niiden geeneissä. Vaatii kokeneen ja omistautuneen isännän jotta se pysyy hallinnassa.
- Korppis1
Olimme saaneet kutsun veljenpoikani esikoisen ristiäisiin. Saavuime juhlataloon joka oli lapsen ukkila vaimon puolelta enkä tuntenut vaimon vanhempia. Juhlaväen joukussa pyöri valkea villakoira. Poikani meni heti kipsiin, joten kysyin talon isännältä voitaisiinko koira laittaa juhlan ajaksi johokin toiseen huoneeseen jotta se ei peloittaisi lastani.
Sain tylyn katseen ja vastauksen koira on kotonaan vieraat voi poistua jos koira häiritsee.
Lähdin viemään poikani kotiin ja olisin jäänyt sille tielle itsekin, mutta matkalla kotiin huomasin jättäneeni käsilaukkuni juhlataloon, joten palasin. No, onneksi palasin sillä veljeni eksvaimo on minun hyvä ystävä enkä halunnut pahoittaa hänen mieltää sillä olin valmistanut voileipäkakut juhlaan hänen pyynnöstään.Sä jätit lapsesi voileipäkakkujen takia! ;D
No ei vais. Kyllä mä hiffasin pointtisi. Mutta olisihan asian voinut ratkaista niinkin että poikasi olisi tutustunut koiraan ja päässyt koirapelostaan? Vaikuttiko sun pelkosi tähän ratkaisuusi?- eppu2
hmp.f kirjoitti:
Sä jätit lapsesi voileipäkakkujen takia! ;D
No ei vais. Kyllä mä hiffasin pointtisi. Mutta olisihan asian voinut ratkaista niinkin että poikasi olisi tutustunut koiraan ja päässyt koirapelostaan? Vaikuttiko sun pelkosi tähän ratkaisuusi?Minua puri käteen 2 vuotias saksanpaimenkoira, olin jotain 35v. Pelkäsin koiria pitkän aikaa, kunnes sitten tutuistuin koiriin uudestaan, tuon pojan perheen koirien kautta. Nytkin niillä on 3 koiraa ja kissa.
Tuosta luottamuksesta. Aamupäivällä istuin olhuoneessa katselin TV:tä ja kissa oli parvekkeen penkillä katselemassa ulos.
Sitten lähdin kamariin petiä petaamaan, häntä vaan vilahti kamarin ovella, kun kävi katsomassa mihin menin.
Kun tulin olohuoneeseen, istui taas parvekkeen penkillä.
Ostin nyt tuon kirjan´´Mitä on olla eläin´´ en ole vielä kerennyt lukemaan. - korppis1
hmp.f kirjoitti:
Sä jätit lapsesi voileipäkakkujen takia! ;D
No ei vais. Kyllä mä hiffasin pointtisi. Mutta olisihan asian voinut ratkaista niinkin että poikasi olisi tutustunut koiraan ja päässyt koirapelostaan? Vaikuttiko sun pelkosi tähän ratkaisuusi?Tyypillinen vastaus koiran omistajalta. Kuopus täyttää 26-vuotta jouluna. On hänellä ollut mahdollisuus tutustua kymmeniin koiriin, mutta kun se pelko estää sen tutustumisen. Välillä on jännite ja koiran omistajana tiedät, että koira vaistoaa pelon.. Olen ollut lento onnettomuudessa, lennän kymmeniä lentoja vuodessa, mutta nousu ja lasku ovat pelottavia vieläkin. Lisäksi on toinenkin syy joka estää minun ja lasteni ottamasta kotieläimiä. Se on allergia.
Useinhan ihminen hylkii automaattisesti kohteita jotka aiheuttavat pahan olon tunnetta tai pelkoa. korppis1 kirjoitti:
Tyypillinen vastaus koiran omistajalta. Kuopus täyttää 26-vuotta jouluna. On hänellä ollut mahdollisuus tutustua kymmeniin koiriin, mutta kun se pelko estää sen tutustumisen. Välillä on jännite ja koiran omistajana tiedät, että koira vaistoaa pelon.. Olen ollut lento onnettomuudessa, lennän kymmeniä lentoja vuodessa, mutta nousu ja lasku ovat pelottavia vieläkin. Lisäksi on toinenkin syy joka estää minun ja lasteni ottamasta kotieläimiä. Se on allergia.
Useinhan ihminen hylkii automaattisesti kohteita jotka aiheuttavat pahan olon tunnetta tai pelkoa.Korppis, ei se koiranomistaja oikein tehnyt. Ja toisena leijonanemona ymmärrän sun reaktiota. Teit niin kuin teit, se oli sun reaktio perustuen sun kokemuksiin, mutta toisinkin olisit voinut valita ja lopputulos olisi silti ollut hyvä. Jos toinen tekee huonon valinnan, et voi syyttää häntä sun omasta valinnasta.
Tuo on niin totta, että vastasin koiranomistajanomaisesti. Niin kuin sanoin jo aiemmin, koira on kasvattanut mua, Kun aina et tiedä minkä reaktion saat koirasta mihinkin ilmiöön. Kun viet sen pienenä maailmaan, kaikki on uutta. Jos reaktio on huono vaikkapa rattaita kohtaan, ei sille voi antaa periksi kertaakaan, tai koiran reaktio vaan voimistuu vanhemmiten ja saattaa jopa ruveta jahtaamaan rattaita. Ja jos on ongelmakoira, sen ongelmista ei pääse eroon ellei niitä kohdata aina vaan uudestaan ja uudestaan, ja samalla ohjataan. Sovellan tätä itseeni ja myös lapsiin. Joku ongelma voi olla myös haaste, jota pitää ratkaista. Eikä piiloutua.
Meillä on kylässä paljon sellaisia ulkoiluttajia jotka pelkäävät kohdata muita koirankuljettajia, koska heidän oma koira käyttäytyy sen verran huonosti. Sen sijaan että ottaisivat haasteen vasteen ja nähdä se mahdollisuutena korjata asiaa, ne hyppää vaikka ojaan. Se on sääli, eikö olekin? Työtähän se vaatii kohdata pelkonsa, mutta sitten se on poissa.
Sanoo nainen joka 40 vuotta pelkäsi pimeää. Nykyisin kävelen vanhan teollisuusrakennuksen ohi jopa keskiyöllä. Noh, koirani kanssa, en yksin sentään...
Vinkki koiranpelkoon. Koira tuntee sen koska se haistaa adrenaliinin. Mutta myös johtajat erittää sen saman aineen, joten voit huijata hauvaa että miksi se sen haistaa. Pysy rentona, älä katsele silmiin, äläkä missään tapauksessa väistä. Jos koira tulee sun luo, seiso vaan tyyneen rauhallisena ja katsele ihan muualle. Vaikka koira kerjäisi huomiota, älä kosketa sitä. Tiedän kyllä että on kutkuttavaa olla paikallaan. Mua kävi poliisikoira merkkaamassa kurkkua kuonollaan viime talvena, ja tuskanhikeä pukkas. Mutta se on ainoa konsti tuo. Ja jos se tapahtuu uudestaan tiedän jo ennalta että en välttämättä kuole ja pelkään pikkasen vähemmän.
- eppu2
Niilo ei ole ikinä välittänyt televisiosta mitään.
Nyt, kun näkyi lintu, hyppäsi yllättäen tasolle ja yritti kaapia tassulla, kun ei onnistunut, yritti suulla.
Nousi tv:tä vastaan seisomaan, ajatteli kai katsoa taakse.
Komensin alas, niin kävi maate eteen ja tapitti konetta niin kauan, kun ohjelma kesti. Vallan vahingossa koira tuli meille, ensin hankin metsästyskortin, sitten sain aseen ja sitten tuli koira. Yhden päivän päähänpisto se oli. Jäniksiä jahtaava hyväsukuinen metsästyskoira se on, kaunis kolmivärinen beagle. Vuoden vanhana todettiin purentavika, niinpä se luovutettiin kennelistä vakuutteluin, että sillä ei saa pentuja teettää, ja eipä sillä ole teetetty. Se kotiutui hyvin ja siitä tuli kotikoira, jolla metsästysvietti silloin tällöin putkahtaa metsässä liikkuessa esiin, tuore jäniksen jälki ja se on pitelemätön. Harvoin se nykyisin on metsälle päässyt, emännän kaverilla on metsästys hiipunut, se on enää melkein kerran syksyssä tapahtuvaa aseen ulkoilutusta, yhdessä metsässä liikkumista kuitenkin.
Kotikoiran tehtävänsä se hoitaa kyllä hyvin, haukkuu tarpeen vaatiessa ja vahtii emäntäänsä. Se tykkää vieraista ja kaikki on sen kavereita. Kerran se mustasukkaisuuden puuskassa pureskeli vierailevan tähden kengän. Sillä on yleensä katse kontakti emäntään, kaksi tummaa kuin kajalilla rajattua lempeää silmää tuijottaa alati. Se on hyvin sopeutuvainen liukuviin ruoka-aikoihin ja joustaviin ulkoilutuksiin. Päiväksi sen voi mainiosti jättää yksin kotiin, mutta pelkkä vesikuppi on sen mielestä pilkantekoa. Yksin jäädessään se mielellään katselee ikkunasta ulos ja sillä pitää olla oma paikka mistä se voi sen tehdä. Se vaatii herkkupalansa aina kun päivän päätteeksi tavataan. Miten se jaksaakin olla aina maailman iloisin otus kun se näkee emäntänsä, silmät, katse ja olemus ja se hurja hännänheilutus, josta ei loppua tahdo tulla. Se hyppii vastaan kun kuka tahansa ottaa käteensä ulkoilutushihnan, se suorastaan pursuaa innostusta ja halua päästä ulos. Muutenkin se tunnistaa pienestä eleestä tai tapahtumasta, mitä seuraavaksi tapahtuu, se havaitsee emäntänsä puuhailusta, että kohta joku tulee ja se istuu eteisessä ja katselee ovelle ja haukkuu pienenkin risahduksen. Eräs pieni valkea purkki emännän kädessä ja silloin sitä viedään, mikä lie lääkesuihkutus tai tiputus, mutta siitä se ei tykkään yhtään. Sillä on myös hyvä kuulo, talon toiselta puoleltakin se kuulee kun pudotan hiiren hiljaa makkarapalan sen kuppiin.
Sitovaa elämä koiran kanssa on, kun haluaisin enemmän matkustella, aina pitää huolehtia hyvästä hoidosta. Sukulaisien kanssa meillä toimii joustava systeemi, aina hoidetaan toistemme koiria jos vain mahdollista kun reissaillaan. Kotimaan matkailuilla ja maalla käydessä se on hyvä autossa matkustaja, häkissään nukkuu koko matkan, mennään sitten etelään tai pohjoiseen.
Ei se emäntänsä ystävien edelle koskaan pääse, koska emännällä on ajatus, että koira on lemmikki ja ihmisystävä on aina enemmän ystävä kuin lemmikki. Vaikka sitä perheenjäseneksi sanotaankin niin kyllä se tietää kuka on herra talossa ja ketä sen on totteleminen. Aika sopeutuvainen se myös on, sillä ei ole vakituista nukkumapaikkaa, se nukkuu missä milloinkin vapaasti, harvoin lattialla.
Koskaan en ole kuullut sen vihaisena murisevan, eikä sitä ole koskaan härnätty tai kiusattukaan, mutta kova se on painimaan, siinä mööpelit kolisee kun se saa sen sukulaisperheen koiran kaveriksi. Aikansa rymistävät ja sitten makoilevat väsyneenä vierekkäin. Mikään temppukoira se ei ole, luonnollinen yhteiselo sujuu hyvin. Olen seurannut kuinka se osaa ottaa vieraankin ihmisen huomioon mukavalla tavalla. Kun sen ulkoiluttaja käyttää esimerkiksi rollaattoria, niin se kävelee rauhallisesti rinnalla ja odottaa, sitten kun ulkoiluttaja on hölkkääjä, niin sitten sitä mennään vauhdilla, eikä puskia nuuskita.
Siitä on tullut melkein terapiakoira. Meillä käy usein muistisairaita, joten koira tunnistaa monenmoisia nimiä, se on uskollisesti milloin pepe ja milloin hupi ja jne. puhuttelevat he sitten vaikka millä nimellä sitä, niin aina se lähestyy rapsuteltavaksi. Juuri rapsutusta se osaa kerjätä, mutta jos joku selvästi näyttää ettei tykkää koirista niin ei se silloin tuppaakaan lähelle. Siis tavallista koiranelämää meillä.- eppu2
Pojan huushollin koirista yksi on beagle, on jo vanha, että enimmäkseen makailee. Sillä on semmoinen pieni nätti koiransänky, mutta kyllä se sohvallekin menee.
Vanhemmat lapsenlapset asuu niin lähellä toisiaan, että ikkunasta ovet näkyy, on koiranhoitajat puolin ja toisin, jos tarvitsee.
- 1eero
Mulla oli pystykorva aikoinaan, kotikoirana oikein kelpo olikin. Koirillakin oma luonteensa ja huvittavia piirteitä kuin tällä kippurahännällä, mökillä vapaana ollessaan oli omassa elementissään metsästysviettiä sillä oli kun itse en metsästänyt mutta muutama kaveri lainasi siihen tarkoituksiin enempi kalastelen eikä se koira kaloja haukkunut.
Kai se mielellään kuitenkin söi kalaa. Oravaa pystykorva on hyvä haukkumaan.
Naapurissa oli kanssa pystykorva, ne on niin virkun ja terhakan oloisia. Isäntä ajoi aamulla traktorilla, mikä lie vanha massikka ilman koppia, pellolle niin koira istui aina topakasti sylissä, päivän tekivät siellä hommia ja illalla kotiin, taas koira istui sylissä. Syödessäänkin ne istuivat vierekkäin penkillä ja koiralle meni varmaan joka kolmas pala ainakin.- joopastajoo
Hanki jodlaava matikkakoira.
Meidän pystykorva haukkui kalatkin. Naapurit ja muut kalastajat tiesivät meidän saaneen kaloja kun koira alkoi haukkumaan.
Hyvä koira oli. Haukkui linnut ja jänikset.
- kesivä
Meille hommattiin koira, kun lapset olivat ala-asteella eivätkä mahtuneet iltapäiväkerhoon. Oli sitten joku kotona odottamassa, kun tulivat "koulusta. Koirasta tuli kyllä perheenjäsen. Aikanaan sitten nukahti tyttäreni syliin ikiuneen. Pidimme hautajaiset, taustalla soi #huominen on sana vain, sitä luvattu ei kenellekään# ja itkettiin.
Nyttemmin ei ole mitään eläintä. Ristiriitaista on ettei eläintä saisi inhimillistää ja kuormittaa luontoa, toisena vaakakupissa on sitten se ihmisen psyykelle hyvää tekevä puoli.
Nyt kun jalat vielä kantaa, niin jos sosiaalista kontaktia tarvitsen, mitä kyllä saan yllinkyllin työpaikalla, niin heitän virverin reppuun ja menen sillalle jigittää. Aina siinä joku tulee kuikuilee, että tuleeko saalista ja vaihdetaan kalajuttuja.
Useimmiten kyllä jigitän omassa salaisessa "kaislikossa suhisee" -piilopaikassani.
Sori, en tainnut vastata kysymyksiin, kun unohdin jo ne :) - Psykoterapeutitar
Aikoinaan, kommuuniasumisen aikoihin, oli useampiakin lemmikkejä, koiria, lintuja, hamstereita, rottiakin. Aina löytyi ruokkiaa ja ulkoiluttajaa! Eläimet menivät siinä muun porukan mukana, eikä kenenkään tarvinnut pitkiä aikoja yksin olla.
Toista se on nyt yksin eläessä ja hoitokissoja pari kuukautta hoitaessa! On kakan lapioimista ja ruokkimista ja kissat joutuvat olemaan keskenään pidempiäkin aikoja. Onneksi niitä on kaksi, mutta puuhaa on sitten kaksin verroin.
Tylsää on tollanen kissan elämä. Nukkumista ja nappuloiden syömistä. Ovat allergisia? ja molemmille on omat nappulat, eikä muuta saa antaa. Samoja kalliita erikoisnappuloita päivästä päivään. Kiertävät, kun kissa kuumaa puuroa ympärilläni, kun itse syön. Kivaa kissaelämää!
En oikeasti ymmärrä tälläistä kissanpitoa! Yksinään ähräät täällä kattien kanssa! Sunnuntaiaamua@
Kirjoitin olevani luonnovaraisten eläinten kamu. Eläinten elämää luonnossa vuosia seuranneena olen saanut niistä pysyviä ystäviä. Sorsapoikueet aikuistuttuaan tuovat omat pikkuiset laiturini viereen makupaloille. Ei ne pelkää. Orava-sisarukset olivat yhden kesän joka-iltaisia vieraita laiturillani.
Talollisten koirat ja kissat ajan pois jos ne hiippailevat tonttini rajoilla. Onneksi koiraihmiset pitävät yleensä koiransa kiinni. Mutta kissanomistjilla ei ole samaa velvolllisuutta, näin ymmärrän he eivät kontrolloi, missä kollit luuhaavat. Inhoan lintujen jahtaajia. Eikä sekään ole mieltä ylentävää kun aamulla menee ulkohuusiin ja polulla makaa metsähiiren raato maha auki ja suolet pellolla. Nämä hiirien raatelijat palaavat retkiltään kotiin ja nuolevat omistajiensa naamat on ne niin .....; )ihania ,,yök
Kesäisin saan elää oravien, sorsien, siilien, metsähiirien ja erilaisten lintujen kanssa sovussa. Syksyllä toivon hartaasti, että sorsani jäisivät rannalleni turvaan haulikoilta, jotka alkavat laulamaan sorsanmetsästysaikana.
En siis voi sietää koiria enkä kissoja, mutta se on minun ongelmani ; ) Ihan järkevä ongelma minulle olla sitomatta itseäni hoitosuhteesseen. Entisenä yksinhuoltajan olen ihan liiankin kanssa kiinni huollettavissa. Kun suljen oven ja lähden ulos tai maailmalle olen vapaa kuin taivaan lintu.
No, mutta tämän kaiken te jo tiedättekin.
Olin eilen joulumyyjäisissä myyntitiskin takana. Autoin ystävääni. Taidan lähteä nyt itse urheiluhallille, jossa on joulumyyjäiset. Kuhan kiertelen ja ihmisiä bongailen.
Eilen myyntipöydän ohi vilahti tuttu naama. Ahaa.... entinen ihastukseni vuodelta 1994. Kovin oli vanhentunut, mutta entäs hänen kumppaninsa. Hieroin silmiäni vaikka minua aina joskus joku nimittelee korppikotkaksi, sille nimitykselle ei ole mitään katetta. Itse näin edessäni tosi korpin, jonka silmien alla oli ryppyjen kerrostuma silmät kerrosten välistä tiirasivat pöytiä, hiukset harottivat joka suuntaan. Miten hminen antaa itsensä rupasahtaa, vaikka on yli kymmenen vuotta minua nuorempi. Kun mies huomasi minun tarkkailevan puolisoaan hän livahti äkkiä ulos ensimmäisestä vastaantulevasta ovesta ; )
Huolehtikaa itsestänne ja ulkonäöstänne vaikka olisitte menossa koirankusetuslenkille.- Psykoterapeutitar
Hyvä neuvo! Olin sairaana ja aamulla, yön huonosti nukkuneena, singahdin terveyskeskukseen niine hyvineni. Katsoin itseäni terveyskeskuksen hissin peilistä ja päätin, etten enää ikinä mene sairaan näköisenä minnekään. Oli se sen verran järkyttävä kokemus!
- Korppis1
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Hyvä neuvo! Olin sairaana ja aamulla, yön huonosti nukkuneena, singahdin terveyskeskukseen niine hyvineni. Katsoin itseäni terveyskeskuksen hissin peilistä ja päätin, etten enää ikinä mene sairaan näköisenä minnekään. Oli se sen verran järkyttävä kokemus!
Kun eilen seurasin pariskuntaa, mietin, parin vaatteet olivat laatumerkkiä jotain Halti-merkkisiä ulkoiluasusteita. Olisiko niin, että rumat ne vaatteilla komeilee ; )
- sitäpähän.vaan
Eipäs näkynyt.
- Korppis1
sitäpähän.vaan kirjoitti:
Eipäs näkynyt.
Mikä ei näkynyt ; ) ?
- sitäpähän.vaan
Korppis1 kirjoitti:
Mikä ei näkynyt ; ) ?
Sinua.
- Korppis1
sitäpähän.vaan kirjoitti:
Sinua.
Sinähän olet yhtä lyhyt kommenteissasi kuin sisareni. Missä minua ei näkynyt?
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Hyvä neuvo! Olin sairaana ja aamulla, yön huonosti nukkuneena, singahdin terveyskeskukseen niine hyvineni. Katsoin itseäni terveyskeskuksen hissin peilistä ja päätin, etten enää ikinä mene sairaan näköisenä minnekään. Oli se sen verran järkyttävä kokemus!
Joo, ei terveyskeskukseen kannata ainakaan mennä sairaan näköisenä :D.
- reissumuori
Kaveeraan koirieni kanssa ja kavereiden koirien, sekä koirieni kavereiden. Luonnonvaraisten eläinten kanssa en kaveeraa, ainoastaan ihailen niitä sopivalta etäisyydeltä. Liian tutuksi ei kannatta luonnonvaraisille ryhtyä, etteivät liialti totu ihmisiin, se meinaan koituu usein niille turmioksi. Lintuja tai muita metsän eläimiä en ruoki omaksi ilokseni, sillä niiden tulee osata etsiä ravintonsa luonnosta. Joskus pahoilla paukkupakkasilla kun maa on lumen peitossa saatan linnuille jotain pietä apua antaa (siemeniä ja talia), en kuitenkaan niin että tottusivat, sillä en koskaan asu kovin montaa vuotta samassa paikassa.
- Korppis1
Koira ja kissa on ihmisen kesyttämiä luontokappaleita. Aluksi koira oli metsästysapu ja kodin vartija asusteli tallin ja navetan lähellä kopissaan. Kissa oli hiirtentappaja ja viihtyi navetassa.
Nyt koira nukkuu koirille vartavasten räätälöidyissä vasuissa ja kopissa ja käyttävät jopa kenkiä ja suojavaatteitakin. Valtava bisnes pyörii kotieläinten ympärillä. Ruokakin on valmiita nappeja pussista.
Entivanhaa kissat joivat navetassa vasta lypsettyä lämmintä maitoa hiiren painikkeeksi. Nyt ne syö säilykeruokaa ja niitä kissan kropsuja. Yönsä kissa nukkuu parisängyn päässä tai sinkun kainalossa.
Ihailen vapaita eläimiä. Säälin kytkettyjä. Ne jos ketkä ovat ihmisen omaksi iloksi otettuja.
Lokit ovat kauniita kaarrellessaan ilta auringossa järven päällä. Laiturin vierella kortteeria on pitänyt jo muutaman vuoden rantasipi. Se on äänekäs aamuyönlintu, mutta kun poikanen on saatettu lentokuntoon, äänetlytkin loppuvat.
En toki omaksi iloksi luontokappaleita ruoki, vaan anna silloin tällöin herkkupaloja niille, kuitenkin vähemmässä mittakaavassa kuin sinä koirallesi. Oravat rakastavat pähkinöitä, luonnollisesti suolattomia.
Talvella en ruoki lintuja tai muita eläimiä. Kyllä ne pärjää ja jos eivät niin kuolevat pois.
Linkitän joululaulun yhden suosikeistani ; )
https://www.youtube.com/watch?v=9BmoafN_nGo
- suurisuru
Lemmikistä ja varsinki koirasta tulee perheenjäsen, silloin kun koira otetaan seurakoiraksi ja koira elää arjessa mukana ja on sisäkoira. Niin ainaki meillä on ollut kaksi kertaa. Koira on hyvin älykäs ( erojakin lienee rodun mukaan jne) ja oppii ymmärtämään sanoja, puhetta oppii tulkitsemaan perheenjäsentensä mielialat jne.. sitten kun on aika sanoa jäähyväiset koiran kuolema koskettaa yhtä syvästi kuin läheisen ihmisen menettäminen. Toisia koskettaa jopa kovemmin kuin ihmisen menetys, riippuen siitä kuin läheinen ihminen on ollut. Monet muistot tuovat kyyneleet,tuhkauurna on konkreettisena muistona ja kolmisen kuukautta aikaa...
http://www.hs.fi/elama/a1400671126642Keramiikkakerhossa eräänä iltana yksi ystävistäni tuli surullisena ja poistui saman tien. Hänen koiransa oli sairastunut maksatulehdukseen ja oli ollut hyvin heikkona. Nainen ei pystynyt keskittymään harrastukseensa. Seuraavan kerran kun näin hänet hän oli iloinen sillä koira oli saanut lääkityksen ja selvisi henkiin.
On sanomattakin selvää, että läheisen kuolema koskettaa. Tiedän myös henkilöitä jotka kerran lemmikin kuoleman koettuaan eivät enää halunneet uutta.
Meillä oli kaloja ja joka kerta kun yksi kuoli se oli surun paikka.
En haluaisi surra eläimen poismenoa. Nyt alkaa jo ihmisetkin ympärillä olemaan sitä ikäluokkaa, että heitä poistuu tihenevälla vauhdilla.- 1eero
Jos ei olisi kuolemaa ei olisi elämää, tuli mieleen entinen naapuri joka kasvatti sikaa no siitä tuli hänen lapsiensa lemmikki, sai nimenkin pekka, pekkaa söi ja lihoi ja lihoi. Ennen joulua naapuri teurasti pekan ja potkasta kinkku, isäntä nosti jouluna kinkun pöydälle hoikkasi tulkaa maistamaan, lapset itku silmässä tuhersivat ''kyllä me tiedetään mutta emme halua syödä pekkaa, eivätkä kuulemma syöneet.
1eero kirjoitti:
Jos ei olisi kuolemaa ei olisi elämää, tuli mieleen entinen naapuri joka kasvatti sikaa no siitä tuli hänen lapsiensa lemmikki, sai nimenkin pekka, pekkaa söi ja lihoi ja lihoi. Ennen joulua naapuri teurasti pekan ja potkasta kinkku, isäntä nosti jouluna kinkun pöydälle hoikkasi tulkaa maistamaan, lapset itku silmässä tuhersivat ''kyllä me tiedetään mutta emme halua syödä pekkaa, eivätkä kuulemma syöneet.
Juu, meilkin serkuilla oli Otto. Ikävää syödä Ottoa jouluna.
- 1eero
siilimuori2 kirjoitti:
Juu, meilkin serkuilla oli Otto. Ikävää syödä Ottoa jouluna.
Toisella naapurilla oli pässi oikein kunnon pässi, narun päässä kävelytti raitilla kuin koiraa, minäkin juoksin sitä karkuun mutta isäntää uskoi, lopulta joutui teurastamolle.
1eero kirjoitti:
Toisella naapurilla oli pässi oikein kunnon pässi, narun päässä kävelytti raitilla kuin koiraa, minäkin juoksin sitä karkuun mutta isäntää uskoi, lopulta joutui teurastamolle.
Juu, lampaat ois hyötyelikoita kesäksi. Ei vaan raskisi sitten talvekis niitä teurastaa.
- 1eero
siilimuori2 kirjoitti:
Juu, lampaat ois hyötyelikoita kesäksi. Ei vaan raskisi sitten talvekis niitä teurastaa.
Ota kanoja
- Korppis1
siilimuori2 kirjoitti:
Juu, lampaat ois hyötyelikoita kesäksi. Ei vaan raskisi sitten talvekis niitä teurastaa.
Tein google haun. Koiranliha on esim. kiinassa ja indonesian saarilla suurta herkkua.
Taidan siisrtyä kasvissyöjäksi. Korppis1 kirjoitti:
Tein google haun. Koiranliha on esim. kiinassa ja indonesian saarilla suurta herkkua.
Taidan siisrtyä kasvissyöjäksi.Pitäkäähän koiristanne huoli :)
- Korppis1
siilimuori2 kirjoitti:
Mihin minä paan ne talveksi? Ei ole lämmintä tilaa.
Makkuuhuoneen sängyn päätyy, kuten koirulit ja kissulit.
Korppis1 kirjoitti:
Makkuuhuoneen sängyn päätyy, kuten koirulit ja kissulit.
Kanatko, ei tunnosta kovin houkuttavalta. Tosi en ottaisi koiraakaan sänkyyn.
- Korppis1
siilimuori2 kirjoitti:
Kanatko, ei tunnosta kovin houkuttavalta. Tosi en ottaisi koiraakaan sänkyyn.
Lampaat voisi olla kivoja makuuhuoneen eläimistöä. Lämpimiä talvipakkasilla kun kainaloon ottaisi ja niitä vois laskeskella jos uni ei tulisi.
Korppis1 kirjoitti:
Lampaat voisi olla kivoja makuuhuoneen eläimistöä. Lämpimiä talvipakkasilla kun kainaloon ottaisi ja niitä vois laskeskella jos uni ei tulisi.
Hyh ja haju ois kuin märän vanttuun.
- suurisuru
korppis kirjoitti:
Keramiikkakerhossa eräänä iltana yksi ystävistäni tuli surullisena ja poistui saman tien. Hänen koiransa oli sairastunut maksatulehdukseen ja oli ollut hyvin heikkona. Nainen ei pystynyt keskittymään harrastukseensa. Seuraavan kerran kun näin hänet hän oli iloinen sillä koira oli saanut lääkityksen ja selvisi henkiin.
On sanomattakin selvää, että läheisen kuolema koskettaa. Tiedän myös henkilöitä jotka kerran lemmikin kuoleman koettuaan eivät enää halunneet uutta.
Meillä oli kaloja ja joka kerta kun yksi kuoli se oli surun paikka.
En haluaisi surra eläimen poismenoa. Nyt alkaa jo ihmisetkin ympärillä olemaan sitä ikäluokkaa, että heitä poistuu tihenevälla vauhdilla.En minäkään halua enää ottaa mitään lemmikkiä ja surra sitten poismenoa jos olen sitä suremassa. Ei jaksa enää suurta surua ja jatkuvasti kuolee enemmän tai vähemmän tuttuja ihmisiäkin ympäriltä. Jokaisen läheisen poistuminen elämästä koskettaa ja pysähdyttää.
Kuten psykologi toteaa hesarissa, lemmikin kuolema laukaisee saman suruprosessin kuin läheisen ihmisen kuolema. Molempia kokeneena olen sataprosenttisesti samaa mieltä.
Kuulin naapurilta, että hänen tuttunsa oli joutunut kahden viikon sairauslomalle koiran kuoleman vuoksi. Oli ollut niin surun murtama, ettei olisi kyennyt työhön.
"Jos koiraa vahingoitetaan, kyseessä on vahingonteko. Juridisesti eläintä pidetään esineenä.” Siis esineenä ,,,no, joo
http://www.hs.fi/kaupunki/a1448678441385?jako=6dcf36d20c13bf766c624d5ec54cc5cf&ref=tw-share- de-meter
Aika kova juttu tuo (linkkiuutinen). Mutta entäs nämä opaskoirat, huumekoirat, pelastajakoirat ? Jos keissejä ynnää, luulen, että yleisempiä ovat koirat, jotka palvelevat ihmistä koulutettuina tiettyihin tehtäviin. Taistelukoirienkaan vahingonteosta ei ole ennen taidettu kuulla. Taitaa olla se kuuluisa "yksittäistapaus"...
Just luin lehdestä, että joku koira, rotua en muista, oli pelastanut verkkohin takertuneen kalastajan käyttäytymällä poikkeavasti, jolloin isäntä oli mennyt ulos ja kuullut avunhuudot järveltä.
Meillä oli kuntosalilla sokea mies, joka kertoi, että opaskoiran kouluttamiseen menee 3-4 vuotta, mutta kun se on "täysinoppinut" se taatusti estää vammautunutta syrjäytymästä. de-meter kirjoitti:
Aika kova juttu tuo (linkkiuutinen). Mutta entäs nämä opaskoirat, huumekoirat, pelastajakoirat ? Jos keissejä ynnää, luulen, että yleisempiä ovat koirat, jotka palvelevat ihmistä koulutettuina tiettyihin tehtäviin. Taistelukoirienkaan vahingonteosta ei ole ennen taidettu kuulla. Taitaa olla se kuuluisa "yksittäistapaus"...
Just luin lehdestä, että joku koira, rotua en muista, oli pelastanut verkkohin takertuneen kalastajan käyttäytymällä poikkeavasti, jolloin isäntä oli mennyt ulos ja kuullut avunhuudot järveltä.
Meillä oli kuntosalilla sokea mies, joka kertoi, että opaskoiran kouluttamiseen menee 3-4 vuotta, mutta kun se on "täysinoppinut" se taatusti estää vammautunutta syrjäytymästä."de-meter"
Onko tuoli tuoli, ennen kuin siihen istutaan?
Vai onko se vain esine.
Kun Marsua halitaan ensimmäisen kerran, tuleeko siitä lemmikki?
Vai onko se vain joku kodin esineistä häkissä?
Kun Koiran päästää irti ja se haukkuu lintua ensimmäisen kerran?
Mikä se on?
Entä jos ei päästä irti, ja Koira silti haukkuu?
Minusta on oikein, että eläin on esine.
Liivillä tai ilman.
"Jos maalaat nainen huulesi, sinut ostetaan kuten toivot"
H.- ö-Öö
de-meter kirjoitti:
Aika kova juttu tuo (linkkiuutinen). Mutta entäs nämä opaskoirat, huumekoirat, pelastajakoirat ? Jos keissejä ynnää, luulen, että yleisempiä ovat koirat, jotka palvelevat ihmistä koulutettuina tiettyihin tehtäviin. Taistelukoirienkaan vahingonteosta ei ole ennen taidettu kuulla. Taitaa olla se kuuluisa "yksittäistapaus"...
Just luin lehdestä, että joku koira, rotua en muista, oli pelastanut verkkohin takertuneen kalastajan käyttäytymällä poikkeavasti, jolloin isäntä oli mennyt ulos ja kuullut avunhuudot järveltä.
Meillä oli kuntosalilla sokea mies, joka kertoi, että opaskoiran kouluttamiseen menee 3-4 vuotta, mutta kun se on "täysinoppinut" se taatusti estää vammautunutta syrjäytymästä.Näitä taistelukoira uutisia on iteasisassa aika usein.
Ja jotain pitbulleja näkyy kaupungilla useinkin. Esim tsadin slummissa kaikilla mustilaisilla on jokin koira, just pitbullia ja sitten vierasmaalaisilla keikkatyöläisillä saksanpaimenkoiran näköisiä elukoita. Mun mielestä niillä on koiria itsepuolustussyistä, toisaalta huhuja kiertää, että suomessakin on koirataisteluita. Joku käry kävi muistaakseni joitakin vuosia sitten. Mustilaiset kun on pelaavaa porukkaa, eikä hevosen pitäminen kaupungin kerrostalossa onnistu, ne hommaa taistelukoiria.
Palvelukoiria näkee harvemmin. Meillä rivarissa oli tullinkundilla huumekoira. Hauska koira, se nuuhki jokaisen vastaantulijan :D Noh, eipähän ainakaan ollut meidän kulmilla huumeita, vaikka joskus joku ruisku kuulemma onkin löytynyt.
Tois koirien hyötykäyttö jotenkin kai vähentynyt.
Mulla muuten yks kaveri kilpaili vetokoirilla. Itse kilpailujahan nyt ei kovin paljoa vuodessa ole, mutta koirista pitää huolehtia joka päivä. Se piti kyllä koiristaan, mutta ne oli puolivillejä huskeja, ei niistä varsinaisesti lemmikeiksi ollut. Tollanen vetokoirahommeli ei todellakaan onnistu kaupungissa.
Mä suhtaudun varauksella koiriin, just sen takia, että ne voi olla pilalle jalostettuja, tahi melko varmasti kehnosti koulutetuja. Pidän kyllä muuten koiristakin, itelläkin joskus ollut, muutama tuttu koira on, joitten kans pärjää, outoja varon.
=DW= - de-meter
ö-Öö kirjoitti:
Näitä taistelukoira uutisia on iteasisassa aika usein.
Ja jotain pitbulleja näkyy kaupungilla useinkin. Esim tsadin slummissa kaikilla mustilaisilla on jokin koira, just pitbullia ja sitten vierasmaalaisilla keikkatyöläisillä saksanpaimenkoiran näköisiä elukoita. Mun mielestä niillä on koiria itsepuolustussyistä, toisaalta huhuja kiertää, että suomessakin on koirataisteluita. Joku käry kävi muistaakseni joitakin vuosia sitten. Mustilaiset kun on pelaavaa porukkaa, eikä hevosen pitäminen kaupungin kerrostalossa onnistu, ne hommaa taistelukoiria.
Palvelukoiria näkee harvemmin. Meillä rivarissa oli tullinkundilla huumekoira. Hauska koira, se nuuhki jokaisen vastaantulijan :D Noh, eipähän ainakaan ollut meidän kulmilla huumeita, vaikka joskus joku ruisku kuulemma onkin löytynyt.
Tois koirien hyötykäyttö jotenkin kai vähentynyt.
Mulla muuten yks kaveri kilpaili vetokoirilla. Itse kilpailujahan nyt ei kovin paljoa vuodessa ole, mutta koirista pitää huolehtia joka päivä. Se piti kyllä koiristaan, mutta ne oli puolivillejä huskeja, ei niistä varsinaisesti lemmikeiksi ollut. Tollanen vetokoirahommeli ei todellakaan onnistu kaupungissa.
Mä suhtaudun varauksella koiriin, just sen takia, että ne voi olla pilalle jalostettuja, tahi melko varmasti kehnosti koulutetuja. Pidän kyllä muuten koiristakin, itelläkin joskus ollut, muutama tuttu koira on, joitten kans pärjää, outoja varon.
=DW=Menneet minulta ohi nuo uutiset. Pitbulleista tosiaan puhuttiin yhteen aikaan ja jo niiden ulkonäkö varoittaa, minua ainakin..))
Ja joissakin yleisötapahtumissa on ollut näitä vetokoiria, ikäänkuin ohjelmanumeroina. Eikä sirkuksessa työskenteleviä koiriakaan sovi unohtaa...)) Koira taipuu moneen, siksi kai olen enempi kissaihminen, koska se ei taivu, on itsenäinen eikä vahingossakaan nöyristele... - de-meter
hunksz kirjoitti:
"de-meter"
Onko tuoli tuoli, ennen kuin siihen istutaan?
Vai onko se vain esine.
Kun Marsua halitaan ensimmäisen kerran, tuleeko siitä lemmikki?
Vai onko se vain joku kodin esineistä häkissä?
Kun Koiran päästää irti ja se haukkuu lintua ensimmäisen kerran?
Mikä se on?
Entä jos ei päästä irti, ja Koira silti haukkuu?
Minusta on oikein, että eläin on esine.
Liivillä tai ilman.
"Jos maalaat nainen huulesi, sinut ostetaan kuten toivot"
H.Isoja kysymyksiä hunksi. Jos eläin on esine, niin sitähän se ihminen haluaa olla, tuotteistaa itsensä, jotta kauppa kävisi..))
- eppu2
de-meter kirjoitti:
Isoja kysymyksiä hunksi. Jos eläin on esine, niin sitähän se ihminen haluaa olla, tuotteistaa itsensä, jotta kauppa kävisi..))
Sanokoon H mitä vaan, mutta eläin ei ole esine, mutta ihminen on eläin.
- esineellistänyt
eppu2 kirjoitti:
Sanokoon H mitä vaan, mutta eläin ei ole esine, mutta ihminen on eläin.
Olen aina tykännyt että esine on sellainen mikä ei liiku ja eläin kyllä liikkuu.
- de-meter
eppu2 kirjoitti:
Sanokoon H mitä vaan, mutta eläin ei ole esine, mutta ihminen on eläin.
Heh, hyvin sanottu eppu2..))
Eikä hullumpi määritelmä sinullakaan "esineellistänyt"...
Ei saanut hunksi nyt viimeistä sanaa... - ent.siivoojaparka
eppu2 kirjoitti:
Sanokoon H mitä vaan, mutta eläin ei ole esine, mutta ihminen on eläin.
Minä en ole eläin, vaan minä olen ihminen.
Olen nähnyt liikkuvan esineen montakin kertaa. Eikö toiset ole? - eppu2
ent.siivoojaparka kirjoitti:
Minä en ole eläin, vaan minä olen ihminen.
Olen nähnyt liikkuvan esineen montakin kertaa. Eikö toiset ole?Jaa, ootko heitellyt lautasia.
- ent.siivoojaparka
eppu2 kirjoitti:
Jaa, ootko heitellyt lautasia.
En lautasia pitkään aikaan. Joskus tosin olen sitäkin tehnyt ja ihan työksenikin.
Onko maapallo esine vai eläin? de-meter kirjoitti:
Isoja kysymyksiä hunksi. Jos eläin on esine, niin sitähän se ihminen haluaa olla, tuotteistaa itsensä, jotta kauppa kävisi..))
"de-meter"
Pitikö olla ihminenkin...
H.esineellistänyt kirjoitti:
Olen aina tykännyt että esine on sellainen mikä ei liiku ja eläin kyllä liikkuu.
"esineellistänyt"
Kyllä muisto-esine liikuttaa.
Monin tavoinkin.
Ajattele vaikka Maltan Haukkaa.
Se vitseistä.
Kuten de-meter ilmi-selvästi toivoi.
Minä antaudun tässä asiassa.
Jokainen koti-eläin tuhoaa ihmisestä jotain peruuttamattomasti.
Ainoastaan eläimetön voi säilyä puhtaana.
Ja syödä kaiken, vaikka se katselisikin lautasillaan kaunein, kirkkain
silmin.
Lasketaan tästä siis naisiin kohdistuva Kannibalismi pois :)
H.- eppu2
ent.siivoojaparka kirjoitti:
En lautasia pitkään aikaan. Joskus tosin olen sitäkin tehnyt ja ihan työksenikin.
Onko maapallo esine vai eläin?Elottomat esineet eivät liiku omalla voimallaan.
Maapallo ei ole eloton, esim. kuu vaikuttaa maan liikkeeseen.
Myöhäisiltaa ystävät.
Mielestäni DW:llä oli hyvä kommentti koirista, joilla on väära isäntä. Hyvibn monilla koirilla on väärä isäntä.
Sitten ei kantsi loukkaantua lain määritelmään koirista, oikeudessa koira on esine, kodissa koira on perheenjäsen.
Hitsi, aika meni lujaa. Keramiikka kerhosta kotiin tullessa aloitin nukkekodin pienten esineiden paikallistamisen, Se muuten ei olekaan jorriininjuurisormille sopivaa kun minunkin pökkelösormeni teki monta vika liikettä ja taas oli alettava alusta, mutta rakastan tätäkin mielipuolisen ihanaa harrastusta ; )Tuli vanhoja muistoja mieleen noista kotieläimistä (itsellä on ollut koiria, kissoja, kaloja, kilpikonnia , pikkuinen apina, laiskiainen (tosin vain 10 pväää, se piti päästää vapaaksi kun sen ruokkiminen oli vaikeeta kun se söi vain erään tietynlaisen puun lehtiä joka kasvaa vain tietyssä korkeudessa sademetsässä), nyt yksi kappale hamstereita (hoidossa tosin vain)...
entisellä työtoverillani Amparolla oli kolme boakäärmettä häkeissään patiolla ja pienempiä häkkejä joissa se piti hiiriä ja rottia joita se syötti elävänä käärmeilleen.
Ei mun kuppi teetä.Tänään facessa oli kissajuttu. Pakolaismiehet olivat varastaneet tallikissan läheiseltä tallilta. Koska kissan kaulassa oli panta ja siinä yhteiystiedot kissan omistajaan alkoi omistaja nainen saada puheluita hoono soomi miehiltä.
Miehet olivat kuvanneet videoita, joissa kissaa roikoteltiin etukäpälistä jne. Videot he olivat ladanneet faceen. Miehet kehoittivat naista tulemaan pakolaiskeskukseen hakemaan pois kissansa.
Nainen meni (tietenkin apujoukkojen kanssa) ja haki kissan pois. Kissa oli silmin nähden peloissaan. Se mitä kissalle oli tehty jää tietenkin arvalujen varaan.
Nainen kirjoitti, että oli sisarensa kanssa olleet neutraaleja mitä tulee pakolaiskeskusteluun ja yrittäneet ymmärtää pakolaisia, mutta kissan varastaminen ja sen kohtelu sai aikaan, että enää ei sisarukset suhtaudu suopeasti pakolaisiin.- eppu2
Juttua en ole katsonut, mutta tuohan on selvästi poliisiasia.
- Korppis1
eppu2 kirjoitti:
Juttua en ole katsonut, mutta tuohan on selvästi poliisiasia.
Nostavat syytteen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367629Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361883Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251860- 911613
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791535Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104968- 49900
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28810- 31759
- 241747