rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Voi,
    ehkä lähtivät liian aikaisin, vain sinä sen tiedät. Orpous on kurja tunne.
    Tukea ja turvaa orvoille tarjotaan, mutta tuskin tarvitset kumpaakaan.
    Hei, heppuli hei, kukaan ei sinulle maksa mitään, ehkä vain kalavelkojaan.
  2. Moni 60+ on joutunut käsittelemään sodan varjostamia traumoja jossain elämänsä vaiheessa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa sen on pystynyt käsittelemään, sen parempi.
    Joillekin sen tajuaminen on jopa hankalaa, että tässä surussani ja voimattomuudessani kannan vielä sodan perintöä. Isä oli ehkä päähän ammuttu ja lapsuudesta muistaa sen kauhun ja kivun jota isä sodan jälkeen invalidina kärsi, se saattaa tulla esiin vuosikymmenien jälkeen ja vammauttaa sodankäyneitten jälkeläisiä.
    Itse olen sotainvalidin ja lotan jälkeläinen, omat traumani tunnistanut.
    Ei sota ollut vain suuria sankaritarinoita vaan myös kipua ja tuskaa.
  3. Kun annan rahani keräyksiin tms, mihin nyt siten annankaan, en koe siitä mitään hyvänolontunnetta, se on periaatekysymys, tätä haluan tukea, olla tässä osallisena.
    Hyväntekeväisyys on kummallinen sana, ihan kun ei olisi aitoa hyvän tekemistä, vain jotain näennäistä puuhastelua.
    Työssäni teen hyvää kaiket päivät, siinä yritän asettua avun tarvitsijan asemaan ja tehdä sitten parhaani. Palautteen saan heti ja se kantaa pitkälle.
  4. omituinen valopäivä tänään, pilvetön aurinkotaivas, kuin kesä kesken ois, koivut keltaisella kullattuja, omenapuiden lehdet haluttomia kypsymiseen, vihreänä ei viitsi pudottautua, harava niin joutilas yksinäinen,
    uupunut muistaa menneen valopäivänsä kuin uuden puhtaan lumen, odotettuna mutta silti täysin yllätettynä, Badding valoa ikkunassa https://youtu.be/4ri7W40lAYE
  5. Lämpimät onnittelut, päivän vanhoja nyt ovat, mutta sydänlämpöisiä kuitenkin,
    ystävän vaan kaappaat kainaloon ja syntymäpäivätanssahteluun näiden muutamien kavereiden tahtiin.
    https://youtu.be/a3MgQqT3uHY?list=PLCKPnUocQUwG_Dv5km7ko-b6t38lkjB2u
  6. Jospa minäkin laitan musiikkia josta pidän,
    en tiedä mikä tässä kappaleessa oikein on, siihen en koskaan kyllästy, en ole väsynyt, laulaa sen kuka vaan ja karaokessakin sen aina luikautan, vaikka se kuuluu ehdottomasti miesäänelle.
    Linkin kommenteissa lukee "korviaan myöten rakastunut tai katupoika voi ymmärtää tämän kappaleen sanoman", kumpiko mahdan olla.
    https://youtu.be/hxT9cGrYGYE
    Sinulle soittaisin Lapin tenhon, Cuulaksen esittämänä, mutta siitä ei täältä löydä linkkiä, ehkä oletkin sen kuullut lapin ystävänä. se on tosi kaunis kappale, kun sitä kuuntelee sielunsa silmillä näkee lapin maisemaaaa.
  7. Eikö se ole jo vihateko kun kirjoittaa ja vaahtoaa vihaa, siitä on lyhyt matka vihapuheeseen ja voi olla jo matkalla vihatekoon.
    Viha on vihaa vaikka voissa paistaisi. Oli se mimmoista vaan.
    Ajattelen, että viha asuu ihmisen sisällä, jos jotain vihaat niin vihaat, ei se ole mikään essu, joka joskus tarpeen vaatiessa puetaan eteen ja muulloin oltaisiin sitten vihattomia pulmusia.
  8. Onnellisuus ja asuminen, enpä ole kovin ronkeli ollut, enemmän on ollut kiinni kenen kanssa asuu kuin missä asuu.
    Onnellinen olin kun nuoruudessani ahtaasti kolhoosissa Unioninkadulla Helsingissä eleltiin tai sitä ennen kaikenmoisissa alivuokralais- ja kimppakämpissä opiskeluaikana, silloin onnellisuus oli jotain muuta kuin ne nurkat ja tapetit.
    Sitten tuli elämänjakso kun metsien ja kuusikoiden keskellä lähellä rantoja elettiin, onnellisin olin silloin ja elämä parasta. Eikä ollut silloinkaan tapeteista tai porraspäistä onni kiinni.
    Nyt on tapetit ja porraspäät, lääniä ja maisemaa melkein kaupungissa ja kaikki kohillaan elämä niin hiivatinmoisen seesteistä harmoniaa melkein hurmioharmoniaa. Raavi siitä sitten onnellisuus joka päivä.
  9. Tumman metsän reunassa jaksaa kuunnella Kari Tapiota vaikka kuinka,
    aina ihailen hän oikeaan osuvaa tulkintaansa, ei paatosta, ei liikaa, ei yli, vaan niin aidolta, oikealta tuntuvaa.
    https://youtu.be/GRbSgP04eMQ
  10. Tällä hiekkalaatikolla tapahtuu...
    Kiitollisia teidän pitää olla, pataluha tehnyt kivan aloituksen, nyt ei saa asian vierestä kirjoittaa, pataluha pian mielensä pahoittaa.
    soo, soo...voi teitä

    Raarollista, niin raarollista, jääkukat kuu heijastaa.
    Täällä kun vielä se hauska leppoisa laatikko ois, mutta kerran joku suuttui, mustaksi muuttui, laatikon sulki ja pois sen vei. Siihen sai huoletta höpistä hoopoja niin kepeällä mielellä, purkaa päivänsä paineita, sydäntä yöllä, halata koko maailmaa, samalla sai palstan viisaita ärsyttää, olla niin tärkeä omistaan ja huokailla hellien, unelmoiden uusiin sävelmiin.
  11. Aika jännä juttu, varis niin tuttu
    vieraita ja kuolemaa, se tahtoo ennustaa
    varista ampuva, varoa saa tulevaa
    sen höyhenistä jos tyynysi, taattu on päänsärkysi
    raakkuu sulo sointujaan, pahan onnen tietävinään
    kumma lintu, outo otus, viisas muka älykäskin
    sieluni linnuksi huolisi en, mieluusti pieni pääsky vain olisin.
    https://youtu.be/JDk0tjtn8hY
  12. mies luo kirjaansa kuin nahkaansa
    esseitä elämästään, rakkauksistaan
    tuijottaa peiliin rikkisärjettyyn
    sirpaleita, sylillinen sirpaleitani
    täydellisyyden vaaniva piru vahtii joka
    sanaa, tavua, pistettä, pilkkua
    hion, hion, hion, minä perkele hion
    deadlinen lohikäärme syöksee lieskansa
    tuskanrihmat palavat jo
    https://youtu.be/T6OrmzxqZzE
  13. Joku muisteli häävalssiaan, kerronpa kihlajaispäivästäni.
    Yks aamu päätettiin, että nyt kihloihin ja kiireesti, Lauttasaaressa, meren rannalla kalliolla istuttiin ja kultalangasta kihlat solmittiin. Keskustaan bussilla ajeltiin, kaksykkönen vai mahtoiko olla kuusysi silloin, oli meri kevyen riitteen peitossa ja joku oli sillan kupeeseen isoilla kirjaimilla tallonut ison sydämen ja sen sisään sanan Onni, se oli meidän merkkimme silloin.
    Tuona viikonloppuna oli vilkasta, ensin Kallion kirkossa jossain konsertissa, sieltä sitten ratikalla kauhealla kiireellä Sibelius-Akatemiaan toiseen konserttiin. Ei ollut minkäänlaista aavistusta mikä ja kuka siellä soittaa, mutta musiikkia piti olla. Siellä oli silloin Esa-Pekka Salosen valmistujaiskonsertti, käyrätorvi soi komeasti ja aplodit olivat valtaisat. Oli siellä silloin toinenkin kaveri, joka esiintyi, oopperalaulajan tutkinnon merkeissä Petteri Salomaa. Tuo hyvä vuosi oli 1979 ja oli sunnuntai.

    Esa-Pekka Salonen soittaa tällä levyllä lukiolaisena käyrätorvea.
    Piirpauke Konevitsan kirkonkellot
    https://youtu.be/MOG57p7I_cM
  14. Toivoa sopii, ettei kukaan meistä ole silloin siellä siinä tavaratalossa minne huppumiehet ensimmäisenä iskevät. Jospa se missio on, että yhtä aikaa kaikilla paikkakunnilla jonne heitä on sijoitettu. Kyllä tuosta porukasta viisikymmentä innokasta varmasti löytyy klasnikovin varteen, vai mitä asetta mahtavat Isis miehet käyttää. Odotetaan vaan milloin alkaa ryskyä. Silloin punaisella ristillä on todella autettavia oman maan kansalaisissa.
  15. Parraista en tiedä mitään, mutta saatille pääsisi heti jos kehuisi halaavansa puita eli pilkkosi ketterästi halkoja, unelmoisi lehtien haravoinnista ja nauttisi nikkarihommista, voisin tosin ensin muistipisteet tarkistaa, jos kovin innostuu kehumaan.
  16. Todella raarollinen mailma,

    kerran päivässä voisi joku aina tällä palstalla kysellä
    mikä nyt harmittaa, mikä sinua nyt harmittaaa
    kun kaikkia tuntuu jokin harmittavan
    väärät linkit väärät osoitteet väärät jutut väärät ilot ja itkut
    ne ei minua harmita
    ensi yönä taas jatkan juttuani jos jaksan
    rakkaasta ystävästäni juoposta viimeisellä viivalla
    se harmittaa
  17. isätön äiditön alussa tien
    mies kulkija koditon vain
    nyt painaa betoni tuo
    lentoa vapaata unikaan ei suo
    haavat sielussa arpea vailla
    sydäntä omaa repien raastaen
    liian liki itseäs suruja murheita
    vieraiden kipuja haalit
    nyt kuin tihkuvaa verta
    omat kyynelees nuo
    https://youtu.be/qEB6nHOPfx4
  18. mikä suru suuri mursi miehen
    minne katosi liekki elämän
    miksi sulki hän suunsa korvansa
    miksi hylkäsi läheltä lämmön
    mikä eletty vai elämätön riivaaja lie
    minne lopulta tiensä vie
    miksi vain käteen tarttua saan
    miksi odotan hetkeä oikeaa
    mikä vastaus ja miksi, minne sekin katoaa
    https://youtu.be/COqarPN1MIE
  19. Edellisistä tuli mieleeni, - soittimesta kuin - tilastakin.

    Sisä-Savosta tehdään usein matkoja suomalaismetsiin Norjaan ja Ruotsiin Gottlundin jalan jäljissä ja ystävyyskunta hengessä. 1980 olin mukana, siellä oli monenmoisia virallisia kunnan edustajia, lisäksi pelimanneja, mieslaulajia ja nuorisokuoroa, koko bussilasti meitä oli. Puheita, laulua ja soittoa monissa eri juhlissa ja paikoissa.
    Mukana tuolloin oli myös nuori lukiolainen, joka lauloi nuorisokuorossa ja soitti pelimanneissa kitaraa. Hän on tällä hetkellä yksi Suomen kansainvälisimmistä kitarataiteilijoista.
    Timo Korhosen ura lähti nousuun kun hän 17 vuotiaana osallistui Saksan Radioyhtiöiden järjestämään musiikkikilpailuun.
    Muistan kuinka koko pitäjä jännitti kuinka Timolle kisassa käy ja hyvin kävi, voitto tuli.
    Edellisen rivin ja seuraavan rivin tapahtumien aikaväli on kolkytkolme vuotta.
    https://youtu.be/ayn8JnTmdHQ
  20. Jännä ketju. Onnea vaan Eeron Otto-koiralle jos sellainen on jo löytynyt.
    IsoIkävä ja MinäjaYstäväni, hyviä kirjoituksia. Koiranottoa kannattaa kyllä miettiä monta kertaa, varsinkin tässä iässä, ja ennen kuin edes menee katsomaan pentua, sillä sen jälkeen miettimiset ovat turhia. Koiranpentu vie heti sydämen.

    Mitään ongelmia ei varmaankaan ole jos on useita perheenjäseniä hoitamassa, mutta jos on vain emäntä ja hänen koiransa niin saa monet menot unohtaa. Vaikka olisi sukulaisia ja naapurin likkoja ulkoiluttamassa mutta silti aina täytyy miettiä, kuka koiraa hoitaa kun olen pois. Meidän koirakin on otettu aikana jolloin perheessä oli liuta porukkaa ja nyt vain yksi hoopo huushollissa koiran hoitajana. En voisi kuvitellakaan, että ottaisin tässä iässä uuden pennun, on siinä niin paljon, ei mukavaa puuhaa, jonka koiranpentu kaiken söpön ja ihanan lisäksi tuo mukanaan, ennen kuin se on se hyvin käyttäytyvä ja juuri meidän kotiin sopiva eläjä.

    Hyvän koirahoitolan löytäminen on vaikeaa ja niitä on muutenkin aika harvassa. Täällä maaseudulla perushoitomaksu on vähintään kakskymppiä vuorokausi, ja kaikista lisukkeista saa maksaa vielä lisähinnan. Eli jos itse kymmenen päivän reissun suunnittelee niin laske siihen aina kolmisen sataa koiranhoitoa päälle. Eikä ne hoitolat ihan naapurissa sijaitse.
    Mutta sen tiedän, vaikka näitä kahta ihan eri asiaa ei saa verrata, niin koirahaave on yhtä paha kuin autovaihtovimma, kun se iskee päälle. Siitä haaveesta ei luovuta ennen kuin haave toteutuu.
    21. 164 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt