scrg

Vapaa kuvaus

Aloituksia

136

Kommenttia

15336

  1. Tässä varmaan on taustalla, että olemme eläneet jokseenkin eri kulttuureissa. Mun pitää aika kaukaa hakea vanhemmista ihmisistä sellaista, joka olisi ainoa lapsi tai jolla olisi vain yksi lapsi. Lapsia on aina 2-4 ja näistä se kaksi yleisintä ja neljä on jo melko käsittämätön suurperhe. Luulen, että yhteistä on myös se, että kaikilla on melko yhtäläinen käsitys siitä että he voivat lapsille tarjota jotain parempaa ja enemmän kuin itse ovat saaneet. Ja usko tuollaiseen on nykypäivänä melko lailla romahtanut.
  2. Kyllä. Me olemme hyvin onnekkaita paitsi sen vuoksi, että on hyvin vähän painostusta tehdä yhtään mitään mitä ei tahdo mutta myös lähes rajattomasti virikkeitä täyttää kaiken sen aikansa mikä ei kulu lapsista murehtimiseen.
  3. Ainakin tuntemani suuriin ikäluokkiin kuuluvat ovat ymmärtääkseni kyllä halunneet lapsensa, mutta ehkäisykeinot ovat mahdollistaneet ajoituksen ja määrän suunnittelun. Ei se ole ollut pelkästään paineesta johtuvaa. Parit ovat voineet olla hyvinkin yhdessä melko pitkään ennen kuin ne pari lasta on saatu. Ja edelleenkin samat ihmiset ovat melko innokkaasti olleet hoitamassa lapsenlapsia. Ei merkkiäkään siitä, että lapsityönä tehty lastenhoito olisi jättänyt jotain haavoja. Lastenhoitohan on kevyttä työtä. Vaihtoehtona olisi voinut olla jotain paljon raskaampaa ja tylsempää. Enemmän olen kuullut narinaa siitä, miten koulujen loma-aikoina olisi ollut vaikka mitä kivaa tehtävää, mutta ei ehtinyt, kun oli sadan hehtaarin turnipsipelto perattavana. Mutta tuo nyt on koskenut vain agraaritalouksissa eläneitä.

    Suurten ikäluokkien jälkeen syntyneissä mielestäni taas on sitten jo enemmän sitä mielialaa, että kun omat lapset kerran on hoidettu, niin lastenlapset eivät enää heille kuulu.
  4. "kun ne isosiskot ovat kasvaneet aikuisiksi ja ehkäisy on ollut mahdollista, niin niitä omia lapsia ei enää edes haluttu. "

    Että kyllähän tuollaiset 2-3 lasta pullahtaa ehkäisystä huolimatta ihan väkisin vaikka ei haluaisikaan :D
  5. No mitä minä juuri yllä kirjoitan? He eivät tehneet paljon lapsia, mutta kuitenkin tekivät. Täydellinen lapsettomuus samalla väheni, vaikka keskimääräinen lapsiluku pieneni.
  6. Kyllä, myönnän että ohitin tuon. Asia nyt vain ei ole omakohtaisesti mitenkään kiinnostavaa. enkä edes asiasta mitään tiedä. Siitä kannattaa yrittää keskustella toisten eronneiden ja yhteishuoltajuutta elävien kanssa. Tuo on siihen ihan hyvä avaus ja toivon että joku siihen tarttuu.

    Menneisyyden teoista ei suoranaisesti voi päätellä toiveista, mutta niitä voi arvailla. Mitä isomman loikan joku menneisyydessä on ottanut, niin sitä enemmän väitän että siihen liittyy vapaaehtoisuutta. Pakon sanelemana olisi ollut helpompiakin ratkaisuja.
  7. Mun perhe menneissä sukupolvessa on talonpoikia ja käsityöläisiä'. Ei niistä kukaan ole kirjoittanut paljon kirjeitäkään. Ei ole ollut tarvis kun kaikki tunnetut ihmiset ovat olleet lähellä. Lehteen on kirjoitettu silloin, kun niitä on jo ollut, jos on ollut asiaa.

    Elämänkertoja kirjoittaneet ihmiset ovat "parempaa" väkeä.
  8. Miten mulla ensikäden tietoa olisi, teot näkyvät jotenkin, motiiveja voi vain arvailla.

    Yhteishuoltajuutta tarkoitinkin: joko yhdessä tai erikseen. Yksinhuoltajat oli vaan esimerkki siitä, että eivät ne roolit kulje sukupolvelta toiselle perheessä opittuna mallina, ja välillä yhtä lailla naisten kuin miesten on pitänyt vähän venyä. Johon suhteutettuna tuohon ongelmaan vastuiden epätasaisesta jakautumisesta voi suhtautua hieman hymähtäen. Semmoista se elämä on. Aina ei mene nallekarkit tasan.

    "...ehkäisy on ollut mahdollista, niin niitä omia lapsia ei enää edes haluttu. "

    Mikään ei tue tuota näkemystä. Juuri 1900-luvun loppupuolella siitä on tullut lähes automaatio, että melkein kaikilla oli lapsia. Ei enää puolesta tusinasta tusinaan kuten perheissä aiemmin, mutta tyypillisesti ne 2-3 lasta per perhe.
  9. En väittänytkään että olisivat olleet tyytyväisempiä. Tyytyväisyys nyt yleensäkään ei ole tyypillinen inhimillinen tila, vaan yleensä muki on jostain suunnasta katsottuna vajaa.

    Mistä kuvitelma, että juuri äiti olisi vastuut kantanut? Mun suvussa on aika tasapuolisesti yksinhuoltajaisiä ja -äitejä. Ja mummo esim. tuskin olisi edes ehtinyt keskittymään isommin lastenhoitoon, kun elantokin on pitänyt hankkia. Lastenhoito on jäänyt lasten isovanhemmille ja isommille sisaruksille. Mutta olisi se voinut jäädä vaikka perheissä olisi ollut kaksikin vanhempaa. Mutta ei omille vanhemmilleni ainakaan tuollainen roolijako mistään omista perhekokemuksista tullut. Ehkä se heijasteli vain yhteiskunnan odotuksia noin yleisemmin.
  10. Vanhemmillani ja niiden sukupolvella yleisemminkin oli aika selvät roolit lasten kanssa: molemmille riitti vastuuta. En tiedä menikö vastuut tasan, mutta vaikea sitä olisi ollut mitatakaan kun asiat eivät olleet yhteismitallisia. Nykyisen tasa-arvon puute oikeastaan myös helpotti niiden elämää kun oli paljon asioita joista niiden ei tarvinnut huolehtia. Jos toinen ei olisi huolehtinut niin sitten ei huolehtinut kukaan.

    Itse ainakin koen, että 2000-luvun lapsiperhearki olisi jo pelkästään periaatetasolla ihan helvetin rasittavaa. Ihan sama yrittäisikö sitä yhdessä vai erikseen. Puoliso olisi kuitenkin joku justiina joka osaisi ja tietäisi kaiken paremmin siihen pisteeseen, että sen päästä kuuluisi poks. Joka helvetin asiasta pitäisi vääntää. Ja modernina miehenä sitä itselläkin olisi tietty velvollisuus tietää ja osata kaikki. Ei vaan jaksaisi.
  11. Ei pitäisi yhtään mitään.

    Itse ainakin näen vain mielenkiintoisen ilmiön, jonka syitä voi arvuutella. Kuten voi myös arvuutella ja ennustaa sitä, miten ilmiö toimii syynä ja saa aikaan seurauksia.
  12. Suomen erityispiirre on kuitenkin naisten ja miesten välinen ero, ei varsinaisesti alhainen syntyvyys tai lapsettomien määrä. Ja siihen voi väestön "kohtaamattomuudella" olla osuutensa.

    Naisten lapsettomuudessa on viime vuosikymmeninä ollut huomattavia eroja Euroopan sisälläkin: saksankielisessä Euroopassa ja Britanniassa lapsettomuus on ollut paljon tavallisempaa, kun taas Skandinaviassa ja Etelä-Euroopassa harvinaisempaa. Sveitsi esim. on ollut aivan kärjessä lapsettomien määrässä ja se on kuitenkin yksi Euroopan tiheimmin asuttuja maita. Mutta Sveitsissä, Itävallassa ja Hollannissa naisten ja miesten lapsettomuuden ero on pientä. Tässä asiassa sukupuolten tasa-arvo toimii niissä paljon paremmin.
  13. "Lisäksi ihan mutuna, että pieni vajakkius naisessa ei estä miestä kuksimasta, mutta vajakki mies ei naista saa. "

    Jokuhan ne demaritkin pitää siittää :D
  14. Haen nyt edelleen sitä, mikä erottaa Suomea muusta maailmasta tai paremminkin muusta läntisestä Euroopasta. Olisiko sitten syynä juuri tuo, että Suomessa naiset ja miehet elävät sen verran suurina määrinä etäällä toisistaan, että se voidaan sitten lukea tilastoista lapsettomuutena.

    Omalla kohdalla mietin jonkin verran missä vaiheessa vähennän entisestään työntekoa ja muuta yhteiskunnan oravanpyörän pyörittämistä. Koska vaikka käärinliinassa ei ole taskuja, niin lapsilla olisi taskut. Mutta lapsettomana on vapaa tuollaisista murheista. Jos tällainen ajatusmalli on yleisempikin, niin uskon sen näkyvän väistämättä ei niin kivasti yhteiskunnassa. Aika paljon menneiden vuosikymmenien saavutuksista on saatu sillä motivaatiolla, että vanhemmat ovat halunneet että lapsilla olisi paremmin. Nyt yhä harvempaa kiinnostaa.
  15. Koko ajanhan on olemassa ja elää paljon ihmisiä parisuhteiden ulkopuolella. He eivät vaan ole sopivia. Eikö tämä ole vain darwinistista luonnonvalintaa? Hyvinvointiyhteiskunta vain mahdollistaa sen, että nainen ei ota minkäänlaista riskiä siinä, että lapsen isän ei tarvitse kovin konkreettisesti pitää huolta lapsistaan.

    Jostain pitäisi kuitenkin löytää syy sille, miksi tämä ilmiö tapahtuu erityisen voimakkaasti juuri Suomessa. Vai onko jokin syy sille, että juuri suomalaisissa miehissä on erityisen paljon arpojia?
  16. Miten nämä "arpovat" ja "eronneet" nyt olisivat ainoat vaihtoehdot? Oletuksesi on että kaikilla miehillä, jotka oikeasti haluaisivat lapsia niitä jo automaattisesti on?

    Paljon todennäköisempänä pidän sitä, että ne mahdolliset muut vaihtoehdot eivät sitten vaan ole erinäisistä syistä muuten kiinnostavia. Tuota naiset tuskin haluavat myöntää, koska silloin "syyllisyyttä" tapahtumiin ei voi vierittää kokonaan miesten viaksi.

    Minun ennustajanlahjoillani en pidä myöskään mitenkään epätodennäköisenä, että kiireessä lapsien tekemiseksi kyhätty liitto tulisi myöskin yhtä lailla "epäonnistumaan". Se nyt vaan ei ole tuossa tilanteessa oleellista.
  17. Kunnia hulluille mikä hulluille kuuluu. En suinkaan halvenna hulluja. En kuitenkaan alistu sellaiseen relativismiin, että en saisi määritellä asioita hulluiksi tai hulluutta toteuttavia ihmisiä hulluiksi enkä keskustella hullu-termiä käyttäen.
  18. En nyt varsinaisesti pelkää, koska ei pimeässä yleensä ole (luultavasti) mitään. Ihmisen kaikki muut aistit vaan ovat sen verran huonoja, että toimiminen pimeässä ei ole oikein luonteenomaista. Tundralla pitäisi talvella vaan nukkua talviunta vällyjen välissä sen ajan, kun ei voi talviurheilla.
  19. Ja aloitukset senkun vanhenevat. Pian viisi vuotta kulunut, joten alkaisi Leppilammella olla aika vaihtaa akkaa.
  20. Eiväthän he mitään mielenterveysongelmaisia ole vaan hulluja. Mitä vikaa on hyvissä vakiintuneissa suomen ilmaisuissa kun pitää keksiä kolmiosaisia yhdyssanoja, joiden merkitys ei kuitenkaan ole yhtään mitään muuta? Saa tietysti käyttää lievennysilmaisuja puolihullu ja varttihullu tai korostuksia seinähullu ja pähkähullu.
    21. 5 / 767
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt