wanha_lieksalainen

Vapaa kuvaus

Lieksan yhteislyseo, Joensuun lyseon lukio, korkeakoulu, eläkeläinen

Aloituksia

109

Kommenttia

2154

  1. Johtaja Saastamoinen pukeutui asiallisesti herrasmiehen tavoin, mutta ihan yhtä tumma hän ei ollut kuin Lumumba. Hänen toinen etunimensä on Ludvik. Voi ollakin, että nimiä yhdistelemällä on saatu lyhenne "Lulu".

    Muisti palaa pätkittäin. 1960-luvun alkuvuosina venettä rakentaessani, tehtaalla oli yövartiana myös Heikki R. -niminen, jo eläkkeellä oleva mies. Saattoi olla, että Jaakko H. jätti työt lopullisesti noina aikoina. Ainakin 50-luvun Jaakko oli vartijalämmittäjänä.
  2. Kamuttajan kaltainen henkilö olisi tarvittu 1950-luvun loppupuolella luotsaamaan ja kasvattamaan Lieksan Puunjalostustehdasta sekä pitämään se yleisen kehityksen kulussa mukana. Yrityksen kirjoilla oli saamieni tietojen mukaan parhaimpina toiminnan vuosina 1950-luvulla kesäisin noin 30 työntekijää ja tehdas oli tunnettu itäisessä Suomessa. Se oli perustettu jo vuonna 1921. Lieksassa voisi olla nyt suuren luokan puunjalostustehdas raaka-aineiden ympäröimänä! Rautatiekin rakennettiin muinoin Pielisen itäpuolitse teollisuuden tarpeita varten, joten logistiikkakin olisi toiminut.

    Ollessani yrityksen tiloissa vuokralaisena veneen rakennuspuuhissa, sain kuulla työntekijöiltä osakkeenomistajien keskuudessa vallitsevista ristiriidoista. Tarkkaa vuotta en muista, mutta ajankohta oli kesä 1960, 1961 tai 1962. Tietääkseni tehdas kaatui huonoon johtamiseen 1960-luvun alkuvuosina. Yrityksessä olisi varmaankin ollut ammattiosaamista metsästä valmiiseen jalostettuun tuotteeseen. Markkinointialuetta olisi pitänyt laajentaa, sillä olihan 60-luku kasvun aikaa rakennusalalla.

    Eräs pieni yksityiskohta tuolta ajalta muistuu mieleeni. Työntekijöiden keskuudessa johtaja Saastamoisen ”lempinimi” oli Lulu. Ihmettelin ensin kenestä Lulusta puhutaan kun ainoan osapäiväisen siivoojarouvan nimikään ei ollut Lulu. Minulle ei koskaan selvinnyt mistä nimi Lulu oli peräisin. Muistaakohan vielä joku johtaja Lulun? Tietoa ei löydy Googlesta.
  3. On hyvinkin mahdollista, että olet oikeilla jäljillä. 1950-luvulla Lieksan tehtaalla oli yli 20 työntekijää, joista suurin osa oli silloin lapsentekoiässä. Osa heistä siirtyi Mätäsvaaraan jatkamaan puusepän ammattiaan. Joitakin heistä pääsi töihin Pankakosken tehtaalle. Monet heistä ovat vielä elossa. Joidenkin perheiden lapsia muistan heidän myöhemmästä elämästään ja sinä saatat olla yksi heistä. Minäkään en lähde tässä arvuuttelemaan puusepän tyttärien nimiä, sillä mahdollisuuksia on kuitenkin aika monta. Siunausta myös sinulle ja läheisillesi.
  4. Arvaanpa hyvinkin.

    Olen tehnyt tällä viikolla kaksi ilmoitusta ylläpidolle ja saanut niihin seuraavat vastaukset:

    "Kiitos viestistäsi.
    Tiedostamme Lieksa-palstan ongelman ja moderaattorimme vierailevat siellä hyvinkin usein. Välitin viestisi eteenpäin moderaattoreille.
    Ystävällisin terveisin,
    Käyttäjätuki"

    "Lieksaa on viime aikoina valvottu tiukemmin, mutta koska moderaattoreilla on satoja palstoja valvottavina plus erikseen tehdyt ilmoitukset, ei ole mahdollista kiinnittää yhtä moderaattoria yhdelle tietylle palstalle. Tästä syystä ilmoitusten tekeminen on erityisen tärkeää.
    Ystävällisin terveisin,
    Käyttäjätuki"

    Toivotaan, että Lieksa-palstalla tapahtuu muutakin kuin vain asiallisten aloitusten poistoa.
  5. Poistetussa Mätäsvaara -palstassa mainitsin Leon, joka työskenteli Lieksan tehtaalla ja asui perheensä kanssa tehtaalle menevän tien varressa sijainneessa pienessä mökissä. Vierailin 50-luvulla silloin tällöin Leon luona. Tehtaan mentyä konkurssiin 60-luvun alkupuolella, Leo muutti Mätäsvaaraan työskentelemään Villen verstaaseen. Leo asui Mätäskujalla ja sielläkin kyläilin jonkin kerran. Leon muistan hyvin leppoisana ja rauhallisena kansanmiehenä. Mätäsvaaraan pääsi tuolloin parhaiten junalla ja "lättähattuja" kulki useita kertoja päivässä Joensuun ja Nurmeksen väliä. Sulkaisen seisakkeelta oli lyhin kävelymatka Leon asunnolle. Vilhon luona vierailin kerran kun hän asui Timitrassa Niittytien varrella 50-luvulla.
  6. Minä en ollut koskaan tehtaan palkkalistoilla, vaikka puuhastelin yhden kesän 50- - 60- lukujen vaihteessa vuokraamassani varastossa, joka sijaitsi tehtaalle vievän tien oikealla puolella heti lautataapeleiden jälkeen höyläämön vastapäätä. Tällöin pääsin tutustumaaan tehtaan väkeen ja varsinkin vahtina toimineeseen Jaakkoon, koska usein rakentelin venettä iltaisin. Saastamoiselta sain luvan touhuilleni.
  7. Muistanpa hyvinkin tuon tehtaan kuivaamon ja "pannuhuoneen" uuneineen. Pannuhuone sijaitsi ikäänkuin kellarissa eli pari metriä lattian alapuolella. Kun joki oli vieressä, korkean veden aikaan pannuhuoneen lattialla lainehti vesi. Eipä se juuri haitannut toimintaa ja sitä oli "montusta" hankala poistaa. 50-luvulla Jaakko toimi lämmittäjäyövahtina ja seurasi uunin toimintaa. Olet varmaankin ollut tuuraamassa joskus lämmittäjää. Jaakko oli suupielillä hymyilevä, pienehkö hoikka mukava mies.
  8. Kiitoksia vastauksesta. Muistan ”Villen” paremmin 1950-luvulta Lieksan tehtaalta, joka valmisti silloin mm. erilaisia keittiökalusteita, ovia ja ikkunoita sekä monenmoista höylätavaraa kirkkopuiston takana sijaitsevalla laitoksella.

    Ville oli minun mielestäni ulkonäöltään hyvin paljon Tapsa Rautavaaraa muistuttava miehekäs mies. Johtajana Lieksan tehtaalla oli Saastamoinen, jolle soitin muutama vuosi sitten. Hän elelee tällä hetkellä noin 90-vuotiaana leskimiehenä Etelä-Suomessa. 50-luvulla hän asui Helvi-vaimonsa kanssa omakotitalossaan Mönninkadulla lähellä Papinkujaa nykyisen Citymarketin kohdalla. Vierailin silloin joitakin kertoja hänen luonaan.

    Joitakin lieksalaisia puuseppiä muistan noilta ajoilta, mutta en lähde tässä vielä muita nimiä mainitsemaan. Suurin osa heistä on jo manan majoilla.
  9. Muistan Mätäsvaarasta Haimakaisen "Villen" puusepänliikkeen 1960-luvulta. Vilho perusti yrityksensä Mätäsvaaraan Lieksan Puunjalostustehtaan mentyä konkurssiin 1960-luvun alussa. Työntekijöinä oli muutamia entisiä Villen työkavereita Lieksan tehtaalta. Muistan ainakin jo kauan sitten edesmenneen Leo Häkkisen 1950-luvulta Lieksan tehtaalta ja myös myöhemmin Mätäsvaaran verataalta. Lieneekö tämä ollut mainitsemasi tehdas? Mätäsvaarassa taitaa olla vieläkin puusepänteollisuutta.
  10. Tyylinsä puolesta Markus Kajo sopisi jotenkin Kamuttajaksi, mutta ei ikänsä puolesta. Kamuttajaa ja minua yhdistävät mm. saman työmaan henkilöt kesältä 1965, jolloin Asfaltor -niminen yritys oli päällystämässä kantatietä ja Lieksanjoen yli menevää uutta siltaa. Työmaalla olivat muiden muassa päällikkönä insinööri Röpelinen, konemies Risto Paakki, lapiomiehet Pentti Hopia, Väinö ja Pena muiden muassa. Kajo olisi ollut tuolloin 8 -vuotias. Uskon tavanneeni Kamuttajan tuona vuonna ensimmäisen kerran. Minä toimin silloin kyseisen yrityksen pomojen autonkuljettajana sekä yleismiehenä muissakin tehtävissä. Talvisin suoritin opintoja Tampereella.
  11. Tuohon aikaan oli hyvin yleistä lähteä sirkuksen mukaan, koska se antoi työpaikan. Tuohon aikaan Lieksassa asusteli mustalaisia ja Nymanin romaniperheestä lähti Kalle-poika eläinten kesyttäjän oppiin Sirkus Felixiin. Sirkuksessa oli useita eläinlajeja ja Kalle sai tutustua karhuihin ja leijoniin, joiden kanssa hän myöhemmin myös esiintyi. Näin kertoi SIRKUSTELTTA.

    http://sirkusteltta.blogspot.fi/2013/12/sirkus-felix-1949.html
  12. Ne esiintyivät hieman myöhemmin. 1950-luvun alkupuolella esiintyi sirkuksessa kuuluisa "Valkoinen Sheikki". Sen varmaan jotkut vielä muistavat.
  13. Markus Kajo on oikea sanataituri ja Joensuussa suuren osan elämästään asuneena uskon hänen osaavan paikallisen kielen oiekin hyvin. Hieman historiaa mukaan:
    Markus Kajo on hyvin monien vanhempien lieksalaisten tunteman jo edesmenneen Lahja Kajon veljen poika. Veli on vuonna 1925 syntynyt rovasti Kauko Kajo, joka toimi suuren osan elämästään, vuodesta 1963 vuoteen 1985 sairaalapastorina Pohjois-Karjalan Keskussairaalassa, Paiholan sairaalassa ja Kontioniemen parantolassa. Markus Kajo kävi tuolloin koulunsa Joensuussa.

    Vanhempani vierailivat joitakin kertoja Lahjan luona 1950-luvun alkuvuosina hänen kodissaan nykyisen Yrjöläntien varrella hieman ennen Kurapuroa sijainneessa punaisessa talossaan. Talo tuuheine kuusiaitoineen on purettu jo kauan sitten. Olin joskus vanhempieni mukana vierailulla ja Lahjan kodissa vallitsi todellinen "mummolan" rauhaisa tunnelma. Lahja oli tuttu seuravieras hyvin monissa lieksalaisissa tapahtumissa. Lahja oli lempeyden perikuva eikä kukaan voinut olla pitämättä hänestä.

    Markus Kajolla oli 1980-luvulla radio-ohjelma nimellä Kettunen ja samalla nimellä tv-ohjelmasarja 1990-luvulla. Kajo muisti lähettää televisio-ohjelmassa terveisiä Lieksan tädilleen ja muistelipa hän joskus televisiossa lapsuuden junamatkaansakin ”lättähatulla” Joensuusta Lieksaan tädin luokse.

    YLE:n ELÄVÄSTÄ ARKISTOSTA löytyy pätkiä ”Kettusen” pakinoista.
  14. Kamuttaja on entinen lieksalainen tietäjä, jolla on laaja sivistystaso ja runsas elämänkokemus sekä valtaisa tietomäärä. Hänen Lieksan tuntemus on vertaansa vailla hyvin monilla aloilla. Olen seurannut hänen kommenttejaan noin 10 vuoden ajan ja voin todeta vanhana lieksalaisena kommenttien ja tietojen pitävän paikkansa. Esimerkkeinä voin mainita vaikkapa Lieksan Kauppayhtiön ja muidenkin yhtiöiden tuntemuksen henkilöineen, Lieksankosken, Riikolanlammen, Määttälänjoen, Sorsalan, Yrjölän, Rantalan, Mähkön ja kymmenien muiden paikkojen alueiden tietämys asukkaineen. Kommenteissaan nimeltä mainitsemien ihmisten lukumäärä on valtava. Myös erilaiset urheilulajit edustajineen ovat Kamuttajan vahvuuksia.

    Minun lieksalaisuuteni alkaa 40-luvun loppupuolelta, jolloin muutin Lieksaan, kuten olen joskus maininnutkin. Joskus kirjoittelimme Kamuttajan kanssa mm. yhteisistä kokemuksistamme Lieksassa vierailleista sirkuksista 50-luvulla. Näitä täsmätietoja ei löydy googlesta eikä wikin tietolähteistä. Ne on täytynyt henkilökohtaisesti kokea. Muistan myös Kamuttajan (Kamuttaja-Sedän) paikallisen murteen kirjoittamisen kymmenisen vuotta sitten. Tiedän, ettei se ole mahdollista satunnaisesti tai joskus Lieksassa käyneelle eikä varsinkaan kenellekään ulkopaikkakuntalaiselle. Elämänkokemus on hyvin tärkeä ja se edellyttää tietenkin jo kohtalaisen pitkää ikääkin.

    Edellä mainitsemani seikat karsivat aika monta ehdokasta "kamuttaja-arvailusta".
  15. Palaan vielä myöhemmin asiaan, mutta minunkin mielestäni sinulle sopi noihin esityksiin fyysisen suuren kokosi puolesta paremmin pohjalainen kansallispuku puukkoineen kuin keijukasmaisen naisten naurattajan, karjalaisen shemeikan rooliasu. Voin melkein nähdä esityksenne, mutta silti en vielä tunnista sinua. Tapaamisestamme saattaa olla kulunut jo yli 50 vuotta (Asfaltor Oy:n aikoihin Lieksassa). Voi olla myöhempiäkin kertoja, mutta nyt en saa sellaisia mieleeni. Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle!
  16. Mainitsemissasi paikoissa on paljon amerikansuomalaisia kerhoineen ja seurojentaloineen, joissa vierailee silloin tällöin vastavuoroisesti myös seurueita Suomesta. Oletan, että olet ollut tällaisella matkalla. Karjalaiset ja isänmaalliset esityksenne aiheuttivat varmaankin Amerikan sukulaisiimme kaukokaipuun kaukaiseen kotimaahan. Oletan, että kyseessä on musiikki. Musiikin suurkuluttajana tiedän, että musiikilla on erittäin suuri vaikutus tunteisiin. Muistot, mielikuvat ja mielleyhtymät voidaan tuntea musiikin kautta normaalia voimakkaampina. Usein onkin sanottu, että musiikki on eräänlainen tunteiden kieli.
  17. Koska vuonna 1962 pääsiäinen oli huhtikuun loppupuolella, tilaisuus liittyy pääsiäiseen ja se oli uskonnollisävytteinen. 23.4. oli toinen pääsiäispäivä.
  18. Olet varmaankin oikeassa. Aseesta käytettiin silloin vain nimitystä venäläinen sohlo mallia 1891. Se oli todellakin harjoituksissa aina mukana, oltiinpa polkypyörämarssilla Kolvananuurossa tai hiihtosuunnistuksessa Jaamankankaalla. Hiihtäessä piti tarkkailla, että puiden väli oli riittävän leveä kun sohlo oli selässä.
  19. Minun harjoitteluaseeni armeija-aikaan oli venäläinen hyvin pitkä kivääri Винтовка Мосина, mallia M1891, jolla ei ammuttu ollenkaan, vaan sitä vain kuljettiin mukana pitkin metsiä. Luokka-ammunnat suoritin Karjalan jääkäripataljoonassa Kontiorannassa pystykorvalla, joka oli tarkka ase ja jonka 0-luokan piippua piti varjella kuin silmäterää. Nykyaikaisia rynnäkkökivääreitä ei silloin vielä ollut käytössä. Ne taidettiin ottaa käyttöön asteittain 60-luvun puolesta välistä alkaen.
  20. Pielisellä aurinko juuri pilkistää pilven raosta. Kokkosavuja ei vielä näy. Järvi alkaa olla tyyni äskeisen sadekuuron jälkeen. Uskon, että kokot syttyvät parin tunnin aikana. Viime juhannusaattona mökiltämme näkyi kymmenisen kokkoa. Saa nähdä saadaanko nyt kastuneet kokkorakennelmat syttymään. Kamuttajalle ja kaikille lieksalaisille rauhaisaa Juhannusta!
    21. 106 / 108
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt