wanha_lieksalainen
Lieksan yhteislyseo,
Joensuun lyseon lukio,
korkeakoulu,
eläkeläinen
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia109 aloitusta · 2155 kommenttia
- Kieli, jota hissanmaikk ansiokkaasti käyttää, on hyvin rikas. Siinä ei säästellä vokaaleja eikä konsonanttejakaan. Niitä voidaan laittaa kolme tai neljäkin peräkkäin. Tällöin tekstistä saadaan ilmavaa ja sen sisältö saa hymynkareita lukijoiden huulille. Joskus jopa hampaitakin naurattaa oivat sanavalinnat kuten ”kakakztuu” tai ”perrauskouluuttnn”.
Hissanmaikk hallitsee kirjoituksissaan myös rivien välien käytön. Tarkkaavainen lukija voi todellakin löytää sieltä konnarin ja konnarivaunun ilman moottoria, kuten Katuvankkakin oivalsi. Kielimoottorin sävelkorva yltää jopa AA-duuriin saakka, mutta tämä koskee vain kuivankauden antia. - Hissanmaikk kirjoitti viestin albanian kielellä. Google-kääntäjä käänsi sen seuraavasti:
"kakku ei ole rahan arvoinen, mutta ei ole ollut college koulussa perrauch koulua lähiliikenteen"
Vaikuttaa siltä, että teksti on jäänyt hieman kesken, mutta lähiliikenteellä hissanmaikk tarkoittanee junaa, josta tässä ketjussa kirjoitettiin. Asia selvisi kuitenkin täydellisesti. - Minä vierailin usein 60-luvun alussa Mätäsvaarassa ja käyttämäni seisake oli Sulkainen, koska se oli lähellä asutusta. Tuttaviani asui silloin Alinankujalla kahden perheen taloissa.
- Vuoden 1963 rahauudistuksen jälkeen vanhempi väki puhui vuosikausia vanhasta ja uudesta markasta. Hinnat piti muuttaa ensin vanhoiksi markoiksi, jotta ymmärsi hintojen suuruuden. Tilanne oli samanlainen kuin muututtaessa markasta euroihin, jolloin muunnokset olivat vaikeampia. Nyt tilanne on tasaantunut ja hinnat on helppo muistaa. Jos jokin tuote maksoi ennen yhden markan, se maksaa nyt yhden euron.
- Lainaan Iltasanomien tietoja (artikkeli 1960-luku, Suomi lukuina):
miespuolisen konttorityöntekijän kuukausipalkka kaupallisilla aloilla oli vuonna 1966 keskimäärin 844 markkaa (noin 1500 euroa).
Puolen kilon kahvipaketti maksoi tuolloin 4,70 markkaa eli nykyrahassa runsaat kahdeksan euroa. - Höjäkän oppikoululapset matkustivat lättähatulla Nurmeksen kouluun ja Mätäsvaaran lapset Lieksan yhteislyseoon. Eteläisin kylä on Kelvä, jossa lienee ollut myös oppikoululaisia lättähattuaikaan.
Joskus kirjoitin junaonnettomuudesta, jossa hiekkalastissa ollut kuorma-auto jäi lättähatun alle 60-luvun alkuvuosina. Se sattui jonkin matkaa Kylänlahdesta Lieksaan päin. Kuorma-auton kuljettaja loukkaantui vakavasti, mutta jäi henkiin. Junamatkustajat eivät loukkaantuneet. - Näinhän se oli. Vuoden 1963 alussa muuttuivat markan nallet pennin nalleiksi.
- 1950-luvun alkuvuosina kävimme Lieksan keskuskoululta elokuvissa Sarkalassa. Elokuvapäivä oli odotettu tapahtuma kuivahkon lukujärjestyksen sijaan. Elokuvia ei ollut tarjollla kovin monta neljän kansakouluvuoden aikana ja ne keskittyivät Suomen teollisuuteen sekä maa- ja metsätalouteen. Saattoi mukana olla jokin ulkomainen seikkailuelokuvakin.
Koska elokuvat olivat maksullisia, muistelen muutamille oppilaille tuottaneen vaikeuksia saada vanhemmiltaan lippuun vaaditut 50 mk, varsinkin jos perheellä lapsia oli useita samassa koulussa, kuten tuohon aikaan oli hyvin tavallista. Ilmeisesti osa lapsista jäi koululle tekemään jotakin kouluaskaretta. 1950 luvulla 50 mk on tämän päivän rahassa 1,50 euroa.
Katson vielä pari hintaa. Halvimmasta päästä oleva auto IFA F9 maksoi vuonna 1954 384 000 markkaa eli noin 12 000 euroa.
Neljänneskilo oikeaa kahvia paahdettuna ja jauhettuna maksoi 188 markkaa eli nykyrahassa 6 euroa. Kahvi oli kallista, koska 50-luvun hinnalla puolen kilon kahvipaketti maksaisi nyt 12 euroa. Tämän hetken hinta taitaa olla neljän euron luokkaa paketilta. - Lieksalaisista+hinnoista+katsoin+arkistosta+AB+-ajokortin+hinnan+olleen+50+vuotta+sitten+(1967)+Kaipaisen+autokoulussa+tasan+400+mk+(josta+opiskelija-alennus+oli+listan+mukaan+10+%).+Lisäksi+tuli+ajokokeen+maksu+50+mk,+lääkärintodistus+n.+30+mk+ja+leimamerkit+ajokorttiin+n.+40+mk.+Ajokortin+kokonaishinnaksi+tuli+ilman+alennusta+n.+520+mk+(alennuksen+kanssa+n.+480+mk).
- Voisin ostaa vaatteita Lieksan Citymarketista, mutta isompien miesten kokoja sieltä ei löydy. Kauluspaitojen koot päättyvät kokoon XXL. Paitakokoni on 4XL (49/50) Päällyshousutkin ovat enimmäkseen lasten kokoa. Kenkiä saattaa löytyä jokin hajanainen malli kokoa 47. Saanen hieman mainostaa, että Halitex-liikkeestä löytyy isojenkin miesten kauluspaitoja kokoon 7XL saakka. Joensuusta löytyy jopa 9XXL kokoja. Tunnen muutaman lieksalaisen miehen, jonka kengän koko on enemmän kuin 47. Sellaisia ei löydy Lieksan kenkäkaupastakaan. Itselleni löysin sieltä kesällä 47 numeron kengät, kun olen varsin pienijalkainen.
- Hissan kuvakieltä on joskus hieman vaikeaa tulkita, mutta edellinen lähes runon tapainen mestarin luomus on miltei parhaasta päästä Hissan kuivan kauden teoksia. Vapaasti käännettynä suomen kielelle sanoman sisältö on seuraavanlainen:
"Kuulethan vanha ystäväni vaalean vaahteran katveessa vaimeaa kohinaa tuulen aloittaessa puhaltaa poistaen hiljaa vanhaa lakastunutta kukkaa hiekkakäytävältä jota moni lieksalainen on kulkenut aatoksissain kohti vanhoja salaisuuksia." - Ei rakaiseminen, vaan rankaiseminen. Nyt eivät sormet tunnu toimivan.
- Tuota projektin määritelmää pitää hieman korjata. Neljäs kohta on tietenkin syyttömien rakaiseminen.
- Kaikki Eino Ilmari Juutilaisesta kertovat asiat löytyvät kirjallisuudesta. Niissä ei ole ketään loukkaavaa tai mitään salaista tietoa. Eino Ilmaria on kuvailtu hyvin monissa kirjoissa suureksi sankariksi. En minä näitä tarinoita ole omasta päästäni keksinyt. Koska kaikki yllä mainitut tiedot ovat julkisia historiatietoja, ne eivät voi olla millään tavalla sääntöjen vastaisia täälläkään Lieksan kunnan keskustelupalstalla. Se pitäisi olla jokaisen ymmärrettävissä.
- Hyvin monet vanhemmat ihmiset pitävät lentomestari Eino Ilmari Juutilaista lieksalaisena sotasankarina. Voisimme pitää ”ässien ässää” mielellämme lieksalaisena, mutta totuus on kuitenkin toisenlainen.
Juutilaisen perheen koti oli jo ennen Eino Ilmarin syntymää ja sen jälkeenkin Sortavalan kaupungin laitamilla Kymölässä, joka kuului yhtenä kylänä Sortavalan maalaiskuntaan.
Ennen tulevan lentomestarin syntymää Perheeseen kuuluivat pohjoiskarjalalainen isä Tuomas, joka oli rautatieläinen ja toimi konduktöörinä ja äiti Helmi sekä vuonna 1904 syntynyt Aarne.
Perhe oli vierailulla helmikuussa 1914 Lieksassa isä Tuomaksen enojen luona Lieksan Rantakylässä, kun äiti Helmin synnyttämisen aika tuli. Poika syntyi 21. päivänä ja syntymäpaikaksi kirkonkirjoihin merkittiin Lieksa. Poika sai nimekseen Eino Ilmari. Lieksassa syntymässä käyneestä lapsesta kasvoi kahdesti palkittu Mannerheim-ristin ritari.
Einon jälkeen syntyi Sortavalassa vielä tyttö, joka sai nimekseen Irja.
Isä Tuomas joutui kuitenkin pian lopettamaan työnsä Sortavalassa sairastuttuaan sokeritautiin, mikä johti kummankin jalan amputointiin. Äiti sai hoitaakseen Sortavalan rautatieaseman kioskin, mikä olikin tarpeen monilapsisen perheen elättämisessä.
Eino Ilmari kävi kuusiluokkaisen kansakoulun Sortavalassa vuosina 1921 – 1927 ja vuoden 1932 syksyllä aloitti varusmiespalveluksen Viipurissa. Tästä eteenpäin moni tietääkin ”Illun” tarinan, jota on kuvattu useissa kirjoissa ja televisiodokumenteissa.
Lieksan rautatieasemalla asemaravintolan kivijalan vieressä on panssariestekiveen kiinnitetty metallinen muistolaatta, jossa lukee: TÄLLÄ PAIKALLA SIJAITSI KAKSINKERTAINEN MANNERHEIM RISTIN RITARI ILMARI JUUTILAISEN SYNNYINKOTI.
Synnyinpaikaksi merkitty koti oli tosiasiassa rautatiekiskojen Rantakylän puolella, mutta näkyvyyden takia muistomerkki on pystytetty vuonna 1991 nykyiselle paikalleen, jossa se hoitamattoman heinikon seassa unohdettuna seisoo.
Eino Ilmari Juutilainen kuoli syntymäpäivänään 21.2.1999 Tuusulassa.
Kaikki yllämainitsemani asiat löytyvät kirjallisuudesta. Niissä ei ole ketään loukkaavaa. Eino Ilmaria on kuvailtu hyvin monissa kirjoissa. En minä niitä ole keksinyt. Koska kaikki yllä mainitut tiedot ovat julkisia historiatietoja, ne eivät voi olla sääntöjen vastaisia täälläkään. - Kuulostaa hyvin tutulta ja normaalilta käytännöltä. Minä olin viime vuosituhannen puolella projektipäällikkönä kansainvälisessä yhtiössä, jota palvelin useita vuosikymmeniä. Sain tehtäväkseni erään kerran kohtalaisen suuren projektin hoitamisen ja siihen liittyi konehankintoja myös ulkomailta.
Projekti onnistui hyvin ja pysyi aikataulussaan. Aikanaan projektin onnistumisesta jaettiin tunnustuksia ja parhaan palkkion kaukomatkan muodossa sai silloinen esimieheni, jolla ei tosiasiassa ollut projektin kanssa mitään tekemistä. Hän hallitsi puhumisen taidon ja yhtiön ylin johto uskoi hänen liirumlaarumiaan.
Tarina päättyi ”onnellisesti”, kun esimieheni myöhemmät tyrimiset tulivat vihdoin ylimmän johdon tietoon. Eräänä kauniina päivänä hän sai iltapäivän aikaa jättää tehtävänsä. Hän oli ”täydellinen” narsisti. Päällikkö käytti alaisiaan häikäilemättömästi hyväkseen omimalla heidän saavutuksensa itselleen ja tuomalla ne näkyvästi esille johdon palavereissa. Tekemättömillä saavutuksillaan hän sai tietenkin tunnustusta ja muuta hyvää. Hän sai johdon vakuuttuneeksi korvaamattomuudestaan. Tekemänsä virheet hän sälytti muiden syiksi eikä koskaan myöntänyt tekemiään möhläyksiä. Johto oli täysin hänen talutusnuorassaan uskomalla hänen erinomaisuuteensa.
En tiedä mitä hänelle kuuluu enkä ole siitä kiinnostunutkaan. Hän oli kenkää saadessaan hyvin lähellä eläkeikää.
Muistattehan projektin määritelmän:
Kaikissa projekteissa on viisi vaihetta: kohu, sekamelska, syyllisten etsiminen, syyllisten rankaiseminen sekä niiden palkitseminen, joilla ei ollut mitään osuutta asiaan.
Vaikka määritelmä koetaan vitsinä, se on silti täyttä totta! - Minäkin muistan Leon Lieksan Puunjalostustehtaan 50-luvun ajoilta. Viimeisen kerran tapasin hänet joskus 60- tai 70-luvulla. Jossakin elämänvaiheessa hänelle oli tullut aivoverenkiertohäiriö ja jonkinasteinen halvaus. Viimeiset elinvuotensa hän asui kauppalan keskustassa tehden keppinsä kanssa pieniä lenkkejä. Sanoisin hänen olleen hyvin lupsakka hiljainen mies.
- Ekonomi Aulis Kinnunen on vetreässä kunnossa asustellen omakotitalossaan Pielisentien varrella. Näen häntä silloin tällöin lenkillä kaupungilla.
- Muistelen, että 50-luvulla Pekka Tunttunen toimi myös kiertävänä sahurina, eli pätki omakotiasujille yksivaiheisella sähkösirkkelillään metrin halkoja pienemmiksi. Jompit vaan 380 voltin avolinjaan ja homma käyntiin. Sähkömies kävi asentamassa jompit ja se näytti vaaralliselta touhulta kun nollajohdin oli sähkölinjassa ylimpänä ja asentajan piti pujotella itsensä vaihejohtimien välistä kytkemään jomppi nollajohtimeen. Kytkemis- ja purkamishomma tehtiin linjan ollessa jännitteinen. Sirkkelissä oli kWh-mittari sähkönkulutuksen mittaamiseen.
- Melkein kansanedustaja Niilo Tunttusen kauppa oli Kevätniemessä. Kaupasta sai muutakin kuin lihaa. "Popu" oli todellinen puuhamies ja monialayrittäjä eli hyvin monessa hankkeessa mukana. Öljykauppiaasta Vaaralahden kartanoherraksi, lemmen laivan suunnittelijaksi ja kaikkea siltä väliltä.