Vapaa kuvaus

Heinolasta kotoisin oleva, 1983 vuonna syntynyt mies.

[email protected]

Aloituksia

80

Kommenttia

1559

  1. Aiheeseen liittyvä.
    http://www.ted.com/talks/esther_perel_the_secret_to_desire_in_a_long_term_relationship
  2. Kietlämättä tuo "salailun ja häpeilyn ilmapiiri" on jokseenkin paikoillaan. Anonyymisti kyllä uskalletaan puhua asioista, mutta kasvotusten ja 'omalla nimellään' onkin sitten asia hankalampaa.

    Ihtelleni ensimmäinen sellanen suht hankala rako vastata suoraan kysymykseen omista seksikumppanien määsrästä sattui intti aikoihin. Tuvassa alettiin puhumaan seksistä ja kumppanien määrästä, ko eräs tyyppi sai tekstiviestin tyttöystävältään.
    Jokainen sitten vuorotellen heitti oman kumppaniensa lukumäärän ja ihteni kohdalle tullessa olin jo ehtinyt tovin miettimään valehtelenko vai puhunko totta. Jos sitä ruppeis valehtelemaan, niin kuinka monen kanssa sitä olis sopiva määrä, jotta se olisi uskottava? Entäpäs jos tyypit alkaisivat tiedustelemaan yksityiskohtia?
    Ja paskat mitä hävittävää miulla on, kerrotaan totuus eli 0. Eihän tuo ollut kuin ensimmäinen kerta jottoin olin kenellekkään myöntänyt että en tuohon mennessä, 19v, ollut harrastanut seksiä kertaakaan.

    Tuosta menikin sitten useampi vuosi enneko vastaavia kysymyksiä tuli eteen taikka ennenkuin muuten läheisille ystäville avauduin asiasta. Kieltämättä pientä häpeää ja arvottomuutta sitä tuli tunnettua omasta kyvyttömyydestä seksiin.
    Aika orpo sekä hiljanen olo sitä oli porukalla juhittaessa, kun puheet kääntyivät seksiin ja kunkin kokemuksiin seksuaalisuudesta. Miten noihin ottaa osaa ko ei ole kokenut mitään ja kuinka sitä nyt yhtäkkiä möläyttää että, niin mie muuten en ole sitten ertaakaan harrastanut seksiä. Varsinkin sellaisessa ilmapiirissä, jossa "Seksin pitää sujua, muuten suhteesta ei tule mitään vaikka olisi muuten maailman mahtavin mies", "Kyllä sitä ekasta panosta tietää onko miehestä mihinkään.", yms...

    Ajan myötä tuli sitten tietoisesti kämppikselle avauduttua pienessä viski humalassa, että poikuus viellä tallella. Huomasin että tämän jälkeen, ko vastaanotto olikin ymmärtäväinen, asiasta olikin helpompi puhua ja kohta lähipiirini tiesikin asiasta.
    Tämä tosin ei poistanut sitä ahdistusta ja huonommuuden tuntoa, että mie olin jotenkin vajavainen miehenä, poika viellä. Siispä tämä ajoikin miut epätoivon täyttämälle jahdille löytää hyväksyntä itselleni ja omalle miuhuudelleni. Ja tietenkin mittarina olisi seksi. Mutta huvittavasti en halunnut mitä tahansa seksiä, vaan sitä 'aitoa', rakkauden täyttämää parisuhde seksiä.(Mitä perkelettä tuokin kuvittelin olevan. :D ) Tuossa sitten vastaan tuli muutamia kertoja joissa seksi olisi ollut mahdollista, mutta en tehnyt ujoudeta ja jännityksestä johtuen mittään taikka peräännyin tilanteesta kokonaan.
    Lähinnä sitä tuossa vaiheessa pyörii mielessä sellaiset asiat, kuin;
    "Mitä tässä nyt pitäisi tehdä?",
    "Entäs jos miulla ei alakkaan seisomaan?",
    "Entäs jos laukeankin heti?",
    "Mitä jos ninen ei olekkaan kiinnostunut miusta?",
    "Jos seksi onkin paskaa taikka miulla ei nouse, niin mitenkä viittin olla enää näissä porukoissa ko kaikki sitte tietää että miulla ei seisonu.",
    "Mitenkä sitä selittää toiselle että ei ole homo vaikka ei nyt seisonutkaan naisen kanssa ollessa.",
    yms..

    Eli kaikenlaisia esteitä sitä ohtelleen kasaa eteen. Ajassa hypätään ehteenpäin ja 26 vuotiaana illanistujisista lähtiessäni töihin, eräs likka pysäytti miut eteiseen ja pyysi saada halata ko "Univormut on aina viehättänny minua" ja miehet ovas seksikkäitä ne päällä.
    Tästä lähti edistymään meidän tapailu joka sitten päätyi ennepitkää sängyn pohjalle. Tosin täytyy sannoa että ne pari ensimmäistä kertaa mie olen niin hermona ja jännittynyt, että kalu ei seisonut ja "tärisin kiun vaahteranlehti".

    No mikäs siinä, ensimmäinen seksi kerta takana ja mikä oli saldo?
    Seksiä tuli harrastettua, mutta eipä tuo kummoista ollut. Itseasiassa lähes kaikki kuvittelemani tilanteet taikka omalla kädellä hoidetut kerrat olivat parempia.
    Tämänkö taika olen valvonut öitä ja märehtinyt kaikkia noita asioita?

    Nyt 31 vuotiaana tuo ensimmäisen likan kanssa harrastamani seksi on tähänmennessä ensimmäinen ja viimeinen. En tiedä tuleeko tuo olemaan elämäni viimeinen, toivottavasti ei. Mutta tuon jälkeen en ole enää jaksanut taikka viitsinyt asiaan panostaa taikka märehtiä seksillä tai sen puutteella. Ainoa mitä olen jäänyt kaipaamaan on toisen ihmisen läheisyys ja lämpö. Tuonkin voi hätätapauksessa simuloida isolla pöyheällä tyynyllä. :)
  3. 1. Miksi edellinen suhteesi todella päättyi?
    Liian suuri kokemus- ja ikäero. Mie olin vanhempi mutta seksin suhteen huomattavasti kokemattomampi. Myöskin naisen huumeiden käyttö.

    2. Pelkäätkö sitoutumista?
    Jonkin verran kyllä, ko sinkkuna ollut käytännössä koko elämäni.

    3. Mitä haluat suhteelta?
    Yhdessäoloa ja -tekemistä, läheisyyttä myöskin tunne puolella,

    4. Millainen perheesi on?
    Mukaviahan noi on. Meillä ei ole kovinkaan "tiiviit" välit, eli emme pitä jatkuvasti ja kokoajan yhteyttä sekä juoruile mitä kuuluu, mutta aina ko nähdään niin mukava ja lämmin tunnelma.

    5. Onko sinulla jotain addiktioita?
    Tupakointi?, Netissä tulee roikuttua vaikka ei varsinaiseti mittään siellä tekiskään. Sinä? :)

    6. Millaisesta seksistä pidät?
    Jaa-a.. Pitäs päästä harjottamaaan useammin, niin vois sanoa kattavammin ja tarkemmin. :P Mutta eiköhän se ihan normi sekksiä eriasennoissa ole. Ei siis mittään erikoisia kinky juttuja. Tosin oon kullä avoin kokeilemaan mikäli jokin kuulostaa mielenkiintoselta.

    7. Oletko todellakin päässyt yli eksästäsi?
    Kyllä. Sen verta jo kauan aikaa.

    8. Oletko nopeasti vihastuvaa sorttia?
    En ja kyllä. Nopeasti vihastun ainoastaan sillon jos on jo ärsytetty ja vittuiltu pitkän aikaa. Siihen tosin kestää hyvä tovi.

    9. Oletko edelleen yhteydessä entisiin tyttöystäviisi?
    En. Tosin edellinen tyttöystäväni on vielä FB-frendinä. Hän teki itsemurhan, joten hänen muistonsa takia pidän sitä viellä siellä.

    10. Miten mustasukkainen todellisuudessa olet?
    Olettaisin että en ole. Ei tosin ole tullut niin pitkää suhdetta vastaan, jossa olisi tuota punnittu kunnolla.
  4. "Onko käynyt sitten koskaan niin, [...] että joku yhdentekevältä vaikuttanut tyyppi on muuttunut omissa silmissä viehättäväksi kun on oppinut tuntemaan paremmin? "

    Jos tuota "yhdentekevä" määritelmää käytetään kuvaamaan sellaista tilennetta että naisella on joitain ulkonäkö ominaisuuksia joista pidän ja toisia joista pidän ja kokonaisuutena on jotakuinkin "Ei mikään mieleen painuva", niin sitten tällaisia tapauksia miun kohdallani on ollut pari kappaletta.

    Näissä tapauksissa ajan kanssa ystävystyttäessä naisen luonne ja arvomaailma ovat muuttaneet mielikuvaa kyseisten naisten kauneudesta/viehättävyydestä positiivisempaan suuntaan. Ne ulkonäölliset seikat jotka kaihersivat miun mieltä eivät enään olleetkaan niin pahoja. Tai muuttuivat jopa hyviksi puoliksi. (pienehköt rinnat, pieni pyöreys kasvoilla ja kropassa)

    Erään naisen kanssa ystävystyttyäni näkemukseni muuttui aika nopeastikin. Sen kummempia menemättä yksityiskohtiin, nainen oli käytännönläheisistä syistä luonani yötä ja nukuimme samassa sängyssä, muuten toisen olisi joutunut nukkumaan lattialla. Saatuani unenpäästä kiinni näin suhteellisen villin unen jossa tämä nainen vikitteli minua vaikka seurusteli. Eipä siinä mittään, päivällä tämä nainen sitten kyseli että "Niin mitä sie tarkotit sillä 'Ei. en mie voi.' ja huomasitko muuten että siulla tais seisoa koko yön?" Siinä sitte helahti meikä aika punaseks ja sopers jottain vastaukseksi. :D
    Tyon jälkeen mielikuvani kyseisen naisen ulkonäöstä ja viehättävyydestä nousi huomattavasti.

    Toinen tapaus on reilun vuoden aikana tapahtunut tutustumien ja ystäystyminen, josta vajaan vuoden näin naista päivittäin. Tämän naisen kanssa käydyt ns. sydämestä-sydämeen keskustelut ja naisen persoona, käyttäytyminen muuttivat näkemystäni naisesta viehättävämpään suuntaan. Jopa niinkin paljon että päädyin ihastumaan kyseiseen naiseen. Valitettavast kyseessä oli ystäväni tyttöystävä.
  5. Ihteni mielestä tuo "kemia" tai "kipinöinti" on kokonaisvaltaisesti sitä että kuinka hyvin kaksi ihmistä vastaavat toistensa ihanteisiin, vaatimuksiin kumppanilta, kanssakäymisen vaivattomuus sekä vastavuoroinen sanaton viestitys siitä että toinen on seksuaalisesti viehättävä.

    Kemiaa/kipinöintiä pitää olla sen naisen kanssa jonka haluan seurustelukumppanikseni, mutta huomionarvoista tässä on se että mie ihte jään odottamaan ja herättelemään tuota mystistä kemiaa pidemmän aikaa. Syy tähän on se että yksien treffien taikka pikaisen tapaamisen perusteella ei voi näitä luotettavasti arvioida. Voipi nimittäin olla että syystä taikka toisesta ei, toisen taikka molempien, käyttäytymien ja ulkoinen olemus anna ymmärtää mitä sisällään tuntee, jos itsekkään edes on tästä varma. Toinen voi myös olla aiemmissa suhteissa taanut takkiinsa sen verta pahasti että on suojamuurit korkealla pettymisten takia, taikka muuten vaan varautunut, joka näkyy ulkoisessa olemuksessa pidättäytyväisyytenä ja tätä kautta toinen ei saa "olen kiinnostunut siusta" signaalia.

    Voipi myös olla että se mitä haetaan ja tarkoitetaan kemialla on tätä "saa sukat pyörimään jaloissa" taikka äkillistä ihastumista, johon saa vastakaikua eli ymmärrykseni mukaan "rakkautta ensisilmäyksellä". Ja avain tässä "kemialle" on että molemmat tuntevat näin.
    Voisin kuvitella että jos kemialla tarkoitetaan tätä, niin valtaosa miehistä ei tällaista tunnetta edes odota eli tämä ei ole kriteeri sille että onko toinen potentiaalinen kumppani vai ei. Sillä jos hakee tuollaista tilannetta, niin joutuu antelemaan pakkeja pilvinpimein. Tietty jos tuo sattuma tapahtuu, niin sit ollaan myytyä miestä.

    Jos taasen ajatellaan, että kemia on pelkästään ja puhtaasti synonyymi kiimalle eli kuinka vetovoimaisena, seksuaalisesti, toisen kokee, niin sittenhän miesten puolella tämä 'kriteeri' pitäisi täyttyä yllättävänkin usein. Ja jäljelle jää tuntevatko molemmat näin ja näkyykö se toiselle osapuolelle siten että tämän tunnistaa.