Kohta koulut taas alkaa..

Omasta muistista joskus v. silloin en uskaltanut kertoa opella enkä tainnut kotonakaan puhua asiasta.
Vieläkin muista näiden tyyppien kasvot, vaikka aikaa n. 30v.
Aloin harrastaa mailapeliä, johon kuului myös fyysinen puoli mm. kuntosali-
harj.
Kerran koulun jumppatunnilla kokeilimme painonnostoa ja yllätys 2/3 osaa tyypeistä nosti vähemmän rautaa.
Siihen se loppui. Ei tarvinnut tapella tms. Alkoivat jollainlailla "kunnioittaa" tms
Ei silloin maikat mitenkään valvoneet välkkäreillä mitään.
Tosin olin todella hiljainen, mutta kavereita minulla kuitenkin tuolloin oli.
Jälkeenpäin olen miettinyt sen kiusaamisen syytä, niin joku kateus oli takana,
keskiverto varakkaammasta perheestä, uusia vaatteita jne. Kannaattaako mennä vain massan mukana. Kun olet jollainlailla erilainen, viittaat tunnilla yms, niin siitä jo voi joutua kiusatuksi.
En tiedä, että miten kun nykyisin on niitä vanheimpainiltoja onko ko. asiat esillä.
Sitten vielä, että olen mielenterveysongelmien takia työkyvyttömyyseläkkeellä neljäkymppisen.
Ehkä noilla n. neljällä vuodella on osuutta jollainlailla.

Poikani kohdalla opettaja toimi niin, että tilanne laukesi alkuunsa ja kaikista tuli hyviä kaveruksia. Tapahtui ekaluokan alussa, että joukko poikia rupesi pilkkaamaan poikani vaatteita, jotka olivat erilaisia kuin muilla, koska ne olivat tädin itse kutomia (eli siis neulomia). Täti oli todella taitava käsitöissä.
Pojat riistivät pipon ja takin ja tahrivat ne kuraan. Opettaja kuulusteli, mistä kura oli tullut, ja lopputulos oli että hän lähetti takin ja pipon syyllisimmän pojan äidille pestäväksi. Kyllä vähän jännitti että missä kunnossa vaatteet tulivat takaisin, sillä niitä ei ollut tehty ihan tavallisista langoista. Mutta tulivat hienossa kunnossa (ehkä oli pesetetty pesulassa). Varmaan oli kotona pojille pidetty puhuttelua! Kiusausta ei sen jälkeen ilmennyt.

Kaikenlaista kannattaa yrittää, vaikkakin on kai sattumaa, mikä toimii ja mikä ei. Tärkeää kumminkin, ettei jätä kiusattua yksin selviytymään.

Hyvä aihe keskustella kesälomalla. Kunpa perheissä käsiteltäisiin näitä asioita.
Kiusaajat on raukkoja!!!

Eräs entinen opettajani oli sadisti, joka suosi niitä, jotka kiusasivat heikompiaan. Hän osallistui myös itse kiusaamiseen henkisellä panoksellaan, mutta myös hakkasi oppilaanaan olleita lapsia.

Näin hänet jokin aika sitten kaupassa ja eikös se tullut etuilemaan kassajonoon. Eräs nuori herra otti sitä niskasta ja siirsi jonon perään. Oli vähällä, etteivät muut jonossa olleet huutaneet hurraata. Ilmeisesti tunsivat kyseisen ”kansankynttilän” lapsuudestaan. Opettaja uhkasi poliisilla ja vankilalla, niin, että vaahto valui ryppyisistä suupielistä. Kiljui kuin riivattu ja lopulta alkoi heitellä tavaroilla, kunnes vartijat veivät hänet rauhoittumaan.

Kävi sääliksi, ettei ollut koskaan saanut apua ilmeiseen mielisairauteensa…